6.2.2001

AUTOVERHOILU JONASSON OY:N VASTAUS

Vastaaja on kiistänyt menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut todistelukustannuksineen 158.958 markalla laillisine korkoineen.

Rauno Jonasson on perustanut autojen erikoissisustuksiin keskittyneen yrityksen 1965. Yritykseen tulivat 1980-luvulla mukaan hänen poikansa Ari, Juha ja Timo Jonasson. Tuolloin Autoverhoilu Jonasson Oy erikoistui pienoisbussien sisustamiseen ja erikoisvarusteluun. Tuotemerkiksi rekisteröitiin CarSport-tavaramerkillä varustetut pikkubussit. Yrityksen tuotanto keskittyi 1990-luvun alussa täysin VW Transporter- merkkisten pikkubussien sisustukseen. Yrityksen tuotekehitys on painottunut sisustuselementtitekniikkaan, äänieristyksen kehittämiseen sekä istuinten mukavuuteen ja monikäyttöisyyteen. Tuotantomäärät ja CarSport-bussien valmistusprosessit ovat kehittyneet 1990-luvulla. Aluksi yritys valmisti 20 VW Transporteria vuodessa, nykytuotannon ollessa n. 300 CarSport V.I.P.-bussia vuositasolla.

Hakija ja vastaaja ovat tämän toimialan kaksi johtavaa yritystä Suomessa. Yritykset ovat olleet samoilla markkinoilla vuodesta 1991 alkaen, jolloin vastaaja erikoistui sisustamaan ja varustamaan ainoastaan VW Transporter-merkkisiä pikkubusseja. Sen sijaan hakija sisustaa ja varustaa mainittujen pikkubussien lisäksi muunkin merkkisiä pikkubusseja. Vastaaja on ostanut hakijalta lattiakiskoja metritavarana ja istuimien jalkoja mittatilausten mukaisesti vuoden 1997 alusta lukien. Vastaaja on asentanut näitä kiskoja ja istuimen jalkoja varustelemiinsa ajoneuvoihin. Vastaaja ja hakija ovat olleet tasavahvoja kilpailijoita VW Transporter-merkkisten pikkubussien sisustajina ainakin vuodesta 1995 lukien. Vastaaja ja alan muutkin toimijat kuin hakijayhtiö ovat kehittäneet vuosien kuluessa autojen muunneltavuutta eri käyttötarkoituksiin.

Vastaaja kiistää, että hakijan esittämät seikat olisivat hakijan teknisiä esikuvia tai ohjeita. Hakija ei ole myöskään uskonut mitään tällaista teknistä esikuvaa tai ohjetta vastaajalle. Vastaaja kiistää myös, että se oikeudettomasti markkinoisi, myisi ja asentaisi istuin- ja lattiakiinnitysjärjestelmiä mukaan lukien Rego-tuotteet. Hakemus perustuu yksinomaan siihen, että hakijalla olisi oikeus kieltää vastaajaa käyttämästä liitteessä A kuvattua järjestelmää. Liitteessä A ei ole määritelty teknistä ohjetta tai esikuvaa, johon hakijalla olisi yksinoikeus. Yleisesti on ollut tunnettua ainakin jo 1990-luvun alusta lukien, että ajoneuvon lattiaan kiinnitetään kiskoja, joihin voidaan kiinnittää pikalukituksella irrotettavia istuimia. Liitteen A kohdassa 1 on väljästi määritelty kiskojen kiinnittäminen ajoneuvon lattiaan liimaamalla. Hakijalla on teollisoikeus (patentti 87168) istuimen alaosassa olevan lattian tason suuntaisen levyn kiinnittämiseen alapinnastaan liimaamalla kiinni lattiaan, jotta voitaisiin välttää ruuvikiinnityksen aiheuttama ruostevaara. Yleisesti tunnettua on ollut ainakin vuodesta 1991 lukien, että kiskot kiinnitetään ajoneuvon lattiaan liimaamalla ja ruuveilla/pulteilla. Tältä osin voidaan viitata Reimo Reisemobilcenter GmbH:n esitteeseen vuodelta 1991.

Hakijalla ei ole perustetta saada kieltotuomiota vastaajaa kohtaan sellaisen teknisen menetelmän tai ratkaisun käytölle, jota vastaaja ei liiketoiminnassaan käytä. Hakijan tulisi ensin osoittaa, että sillä on yksinoikeus kyseisen teknisen ratkaisun käyttöön. Tämän jälkeen hakijan tulisi osoittaa, että vastaaja käyttää liiketoiminnassaan liitteen A kohdassa 1 kuvattua menetelmää tai teknistä ratkaisua ja että käyttö olisi oikeudetonta. Vastaaja kiinnittää kiskot ajoneuvon lattiaan liimaamalla ja pulteilla/ruuveilla. Vuoden 1997 kesästä lukien vastaaja on käyttänyt kiskojen kiinnityksessä liimauksen ja pulttauksen yhteiskiinnitystä. Syksyn 1997 aikana vastaaja testasi VTT:llä useita erilaisia istuinjalkoja ja kiinnitysmenetelmiä, joista kaksi oli ns. normaaleille istuimille ja yksi Side Flip -istuimelle. Lattiakiskojen kiinnityksessä vastaaja päätyi käyttämään itse testaamaansa liimauksen ja pulttauksen yhdistelmää, koska se katsoi, että tällä tavoin varmistetaan kiskojen pysyvyys lattiassa. Yhteistyösopimuksen solmimisen jälkeen hakija vaati tietyssä vaiheessa, että sen valmistamat lattiakiskot kiinnitetään pelkästään liimaamalla, mistä oli toimitettava sille liimauspöytäkirjat. Sen jälkeen kun hakija lopetti valmistamiensa kiskojen toimitukset vastaajalle, vastaaja ei ole enää kiinnittänyt kiskoja pelkästään liimaamalla, vaan se on palannut käyttämään liimauksen ja pulttauksen/ruuvauksen yhteismenetelmää.

Vastaaja on käyttänyt kiskojen liimaamiseen eri liimavalmistajan tuotetta kuin hakija. Vastaaja on käyttänyt Dinitrol-merkkistä liimaa, kun hakija on käyttänyt Sikaflex-merkkistä liimaa. Vastaaja on saanut Dinitrol-merkkisen liiman käyttöohjeet eli istuinkiskojen liimausohjeet pikkubusseille 15.7.1997, eli ennen kuin vastaaja ja hakija solmivat yhteistyösopimuksen. Istuinkiskojen liimaaminen ajoneuvojen lattiaan ja niitä koskevat tekniset ohjeet ovat olleet yleisesti tunnettuja ennen kuin hakija on uskonut mitään väittämäänsä teknologiaa vastaajalle.

Liitteen A kohdassa 2 kuvataan yleisesti tunnettu tekninen ratkaisu istuimen jalustan kiinnittämiseen. Caleb Nyström kehitti Ruotsissa 1985 ajoneuvojen istuimen jalustan kiinnittämisen siten, että jalusta voidaan kiinnittää kiskoihin valitulle kohdalle. Tämän jälkeen tätä menetelmää on yleisesti käytetty ajoneuvojen istuimen jalustojen kiinnitystapana. Kohdan 2 määrittely on virheellinen siitä syystä, että istuinta ei voida sijoitella kiskoille mihin tahansa paikkaan, vaan niiden sijainnin määrää turvavöiden kiinnityspisteet.

Liitteen A kohdan 3 osalta on todettava, että kaikkien markkinoitavien ja myytävien ajoneuvojen istuinten jalustojen rakenteen ja kiinnitysmekanismin on täytettävä turvallisuusmääräykset. Hakijalla ei ole perustetta vaatia, että vastaajaa kiellettäisiin noudattamasta turvallisuusmääräyksiä. Vastaaja on itse testauttanut VTT:llä käyttämänsä komponentit niin että ne täyttävät turvallisuusmääräykset. Vastaajan istuinten jalustat on valmistettu hakijalla vastaajan 19.8.1996 tekemän tilauksen perusteella. Vastaajayhtiöstä Ari Jonasson ja hakijayhtiöstä Alpo Juuti yhteistyössä suunnittelivat vastaajalle valmistettavat istuinten jalustat. Tämä johtui siitä, että vastaaja sisusti ajoneuvot itse valmistamillaan istuimilla, jotka poikkesivat rakenteeltaan ja mitoituksiltaan esim. hakijan valmistamista istuimista. Vastaajan tilauksen perusteella hakija valmisti kääntöistuinta (Side-flip) koskevaa istuinjalustaa mallia CarSport ja Rego alumiinijalkaa mallia Jonasson tai CarSport. Nykyisin markkinoilla olevan CarSport-jalustan, joka on ollut käytössä kesäkuun 1999 lopusta, vastaaja kehitti yhdessä insinööritoimiston ja alihankkijoidensa kanssa. Jalusta testattiin VTT:n valvomin testein hyväksytysti 1.6.1999 tehdyillä vetotesteillä ja 3.6.1999 tapahtuneissa dynaamisissa testeissä.

Liitteen A kohdan 4 osalta hakijalla ei ole yksinoikeutta ajoneuvon istuimen kiinnittämiseen ja irrottamiseen yhdellä pikalukitusvivun liikkeellä. Ainakin 1990-luvun alusta lukien on ollut yleisesti tunnettua, että istuimen kiinnitys ja irrotus tapahtuu yhden pikalukitusvivun liikkeellä. Markkinoilla on iso joukko istuimen jalkoja, jotka voi kiinnittää ja irrottaa yhdellä pikalukitusvivun liikkeellä.

Istuimen jalan kiinnittäminen kiskoihin kynsimäisillä elimillä on ollut yleisesti tunnettua ainakin maaliskuusta 1993 lukien. Wimanin istuimen jalassa on myös kiristyvä jousivastus. Hakijalla ei ole yksinoikeutta kohdan 5 mukaiseen järjestelmään eikä siten perustetta esittää kieltovaatimusta vastaajaa kohtaan. Lisäksi on huomioitava, että hakija ei ole uskonut vastaajalle liiketoiminnassa esim. istuimen jalassa olevaa kiristyvää jousivastusta. Tämä tekninen yksityiskohta on ollut havaittavissa esim. hakijan hyödyllisyysmallissa n:o 2459/17.6 1996. Liitteen A kohdan 6 osalta on todettava, että kaikessa tuotantotoiminnassa pyritään saavuttamaan tuotteen valmistamisessa tarkoituksenmukainen lopputulos. Hakijalla ei ole myöskään perustetta esittää vaatimusta sille, että vain sen jalusta kiinnitysmekanismeineen koostuisi noin 80 osasta.

Liitteessä A on yleisellä tasolla kuvattu ajoneuvon lattiaan kiinnitettäviä kiskoja ja istuimia ja sitä, miten niiden kiinnitys tapahtuu. Liitteessä A on kuvattu kyseistä teknistä järjestelmää yleisesti tunnetulla tavalla. Liitteessä A ei ole sellaisia teknisiä ohjeita tai muita määrittelyjä, jotka eivät olisi alan ammattimiehen tiedossa jo muutoinkin. Siinä ei anneta mitään ohjeita siitä, miten kiskon liimaaminen lattiaan tapahtuu. Siinä ei mitenkään määritellä kiinnitystapaa, millä istuimen jalusta voitaisiin kiinnittää kiskoihin valitulle kohdalle. Istuimen jalustan rakenne ja kiinnitysmekanismi on aina oltava sellainen, että ne täyttävät turvallisuusmääräykset. Hakijalla ei ole yksinoikeutta siihen, että kiinnittyminen kiskoihin tapahtuisi kynsimäisillä elimillä.

Hakija väittää, että kokonaisuus muodostaa teknisen ohjeen ja että itse asiassa kysymys on laajasta ja monivaiheisesta teknisestä ohjeesta, jonka osatkin ovat sellaisenaan teknisiä ohjeita. Tämä väite on merkityksetön, koska tässä asiassa kieltovaatimuksen kohteena on liitteessä A kuvattu järjestelmä. Oleellista tässä asiassa on myös se, mitä hakija on uskonut vastaajalle liiketoiminnassa ja onko se jotain sellaista, mikä ei ilmene suoraan hakijan tuotteista. Kun väitettyjä teknisiä esikuvia ja teknisiä ohjeita ei ole hakemuksessa yksilöity, ei tässä asiassa voida tehdä päätelmiä siitä, täyttävätkö ne SopMenL:n mukaiset teknisen esikuvan tai teknisen ohjeen kriteerit. Hakemuksen perusteettomuutta kuvaa se, että hakija ei ole tosiasiassa luovuttanut vastaajalle lain tarkoittamaa teknistä ohjetta, joten hakijan on täytynyt tätä oikeudenkäyntiä varten laatia ns. tekninen esikuva tai tekninen ohje kirjoittamalla liitteeseen A tietynlainen järjestelmä, niin kuin hakija sitä kuvaa. Hakijan istuimen jalustoissa ja kiinnitysosissa käytetyt tekniset ratkaisut ovat alan ammattimiehen havaittavissa itse laitteita tarkastelemalla.

Asiassa on riidatonta, että osapuolet ovat 27.10.1997 allekirjoittaneet yhteistyösopimukseksi otsikoidun asiakirjan. Tämän jälkeen vastaaja on jatkanut samojen lattiakiskojen ja istuimen jalkojen ostoa hakijalta kuin vuoden 1997 alusta lukien. Hakija esitteli vastaajalle yhteistoimintasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä samana päivänä tuotantotilojaan Luopioisissa. Vastaajayhtiön puolesta paikalla oli toimitusjohtaja Juha Jonasson, joka myös allekirjoitti mainitun sopimuksen, Timo Jonasson, Keijo Nurmi ja Asko Metsomäki. Tuotantotilojen esittelyn jälkeen hakijayhtiön edustajan Alpo Juutin johdolla esiteltiin vastaajayhtiön edustajille kiskojen liimausta yleisellä tasolla noin 1,5 - 2 tuntia. Esittelyn kohteena oli eräs auto, johon oli tehty jo valmistelevia toimenpiteitä, kuten pohjamaalauksen poisto, massan poisto ja tartuntamaalin maalaus. Esittelyssä näytettiin lattian puhdistus, kiskojen puhdistus ja kerrottiin puhdistusaineiden kuivumisajat. Tämän jälkeen esiteltiin kiskoihin laitettavan liiman levitys ja kiskojen liimaaminen ajoneuvon lattiaan. Vastaajayhtiön edustajat eivät tehneet itse mitään työsuoritusvaiheita. Heille ei annettu mitään kirjallista materiaalia. Nämä seikat osoittavat, että hakija ei ole uskonut vastaajalle mitään sellaista uutta, mikä ei olisi ollut jo ennestään yleisesti tunnettua. Hakijayhtiöstä oli siirtynyt vastaajayhtiön palvelukseen noin puoli vuotta aikaisemmin Asko Metsomäki niminen työntekijä, joka kokemuksesta tiesi miten kiskojen liimaaminen ajoneuvon lattiaan tapahtuu hakijayhtiössä.

Vuoden 1998 alusta astui voimaan tyyppihyväksyntää koskeva direktiivi, joka velvoitti ajoneuvojen sisustustoimintaa harjoittavat yhtiöt käymään läpi direktiivien ja sääntöjen mukaiset turvallisuustestit. Turvallisuustestivaatimukset liittyvät koko auton sisäiseen turvallisuuteen mukaan lukien istuimet, turvavyöt ja niiden kiinnitykset. Ennen vuoden 1998 alkua ajoneuvohallintokeskus teki tyypityksiä kaikkien valmistajien kanssa erikseen ja edellytti, että mikäli 1.1.1998 jälkeen sisustustuotteiden valmistajat myyvät testattuja komponentteja muille valmistajille, heidän tulee dokumentein osoittaa kouluttaneensa komponenttien ostajat. Tämä oli syy siihen, miksi hakija edellytti kirjallisen yhteistyösopimuksen solmimista vastaajan kanssa. Vastaaja osti kuten ennenkin hakijalta kiskoja ja istuimen jalkoja. Hakija ei valmistanut ja myynyt muille samalla mitoituksella olevia jalustoja. Tämän jälkeen vastaaja testautti omat istuimet ja istuinten jalustat VTT:llä, jotta turvamääräykset täyttyivät. Yhteistyösopimuksen perusteella vastaajan väitetty hakijan teknisten esikuvien ja ohjeiden käyttö ei voi olla oikeudetonta. Yhteistyösopimus ei myöskään kiellä vastaajaa valmistamasta omia istuimia, istuimien jalustoja eikä mitään muitakaan auton sisustamiseen käytettäviä osia.

Vastaaja ei ole kopioinut turvavöiden kiinnitystä Regolta. Hakija ei ole selvittänyt, minkä teknisen ohjeen tai esikuvan se olisi uskonut vastaajalle yhteistyösopimuksen kuluessa liittyen turvavöiden kiinnitykseen. Hakijan ja vastaajan sisustamien autojen turvavöiden kiinnityspisteet eivät ole samat. Turvavöiden kiinnityspisteen sijainnin määrittää direktiivi, jonka viitealueella kiinnityspisteiden on sijaittava. Kun vuonna 1996 ja 1997 valmistauduttiin alan yrityksissä testein 1.1.1998 voimaan astuviin direktiiveihin, kaikille valmistajille oli itsestään selvää, että turvavyön kiinnityspiste siirtyy istuimesta istuimen jalkaan, jolloin turvavyön kiinnityspiste kesti paremmin staattisen vetokokeen. Tämä tapahtui ennen osapuolten välillä 27.10.1997 solmittua yhteistyösopimusta.

Vastaaja kiistää, että sen valmistamat, alihankkijoiltaan tilaamat ja autoihin asentamansa sisustuselementit ja -osat perustuisivat Regon vastaajalle uskomiin teknisiin esikuviin ja ohjeisiin. Vastaajan tuotteet perustuvat sen omiin sovellutuksiin. Yleisesti on ollut tunnettua, että kiskot kiinnitetään auton lattiaan liimauksen ja pulttauksen ns. kombinaatioratkaisulla. Edelleen on ollut tunnettua, että kiskot kiinnitetään auton lattiaan myös sivusuunnassa. Kiskot ovat olleet teknisesti samanlaisia ennen ja jälkeen asianosaisten yhteistyösopimusta. Edelleen on ollut tunnettua, että kiskot kiinnitetään suoraan ajoneuvon lattiaan em. kombinaatiokiinnityksellä ja lattiavanerit kiinnitetään kiskoprofiilien väliin. Turvavöiden kiinnitystavat ovat olleet yleisesti tunnettuja. Myös istuinten jalustojen rakenteet ovat olleet yleisesti tunnettuja. Hakijan väite, että ns. "AVY 97" istuinjalka olisi yksi Regon jalan versio ja perustuisi sen osaamiseen, ei pidä paikkaansa. Vastaajan kuvaama jalka "AVY 97 teräsjalka" on oikealta nimeltään HALEN ST -merkkinen jalka, jonka on kehittänyt kaksi suomalaista henkilöä. Jalan alkuperäinen versio on testattu 23.10.1995 Regon testilaitteessa, mutta jalusta perustuu mainittujen henkilöiden kehitystyöhön.

Hakijayhtiön toimitusjohtaja Arto Lehto ilmoitti 7.12.1998 vastaajalle, että hakija ei toimita enää vastaajalle kiskoja ja istuinten jalustoja erillistoimituksina, vaan vastaisuudessa hakija toimittaa lattiakiskoja ja istuinjalustoja vain osana kokonaista istuinjärjestelmätoimitusta. Tämä johti siihen, että vastaaja joutui itse valmistuttamaan jatkossa kiskoihin kiinnitettäviä istuinten jalustoja. Välittömästi hakijan mainitun ilmoituksen jälkeen vastaaja alkoi suunnitella istuimeensa uutta jalustaa, joka voidaan kiinnittää lattiakiskoihin. Vastaaja perusti suunnitteluryhmän, jonka tehtävänä oli kehittää vastaajalle uusi istuimen jalusta. Se, että ensimmäinen versio istuimen jalustasta loukkasi hakijan hyödyllisyysmallia, ei liity tähän asiaan. Hyödyllisyysmallin loukkaukseen ei liittynyt hakijan teknisen ohjeen tai esikuvan oikeudetonta käyttöä, koska hakija ei ollut uskonut istuimen jalustasta mitään teknisiä ohjeita tai esikuvia vastaajalle.

Vastaaja on sitoutunut yhteistyösopimuksen mukaiseen vaitiolovelvollisuuteen. Vastaaja ei ole kuitenkaan rikkonut tätä velvollisuuttaan. Hakija ei ole hakemuksessaan edes väittänyt tätä velvollisuutta rikotun. Vastaaja kiistää, että se olisi valmistuttanut, myynyt tai asentanut hakijan tuotteista orjallisesti jäljiteltyjä kopioita. Vastaaja kiistää muutoinkin kaikki hakijan väitteet orjallisesta jäljittelystä. Vastaaja on itse testannut ajoneuvojensa sisustukset alan turvallisuusmääräykset täyttävästi. Vastaaja on muuttanut valmistamaansa istuimen jalustaa, jotta kyseiset tuotteet oleellisesti eroavat myös valmistusmateriaalin osalta toisistaan. Vastaajalla on ollut sama englantilaisvalmisteinen istuimen runko käytössään jo vuodesta 1991. Istuinjärjestelmä eroaa hakijan vastaavasta. Vastaajan valmistamat istuimen jalustat eivät kiinnity hakijan valmistamiin ja auton lattiaan asennettuihin lattiakiskoihin, koska lattian mitoitus eroaa hakijan vastaavasta. Istuimet eivät ole vaihtokelpoisia keskenään, koska vastaajan istuimen jalustat eivät lukitu kiinni hakijan sisustamien autojen lattiakiskoihin.

Vastaajan markkinaosuus VW Transporter-merkkisten ajoneuvojen sisustajana on kasvanut 1991-1999 tasaiseen tahtiin. Tämä kasvu ei johdu yhdestä yksittäisestä tekijästä. Mainitun merkkisen ajoneuvon sisustuksen tilaajat ovat saaneet vuosien kuluessa luotettavan kuvan vastaajan työn laadusta. Vastaaja ei ole oikeudettomin ja laittomin menetelmin kasvattanut markkinaosuuttaan. Sen sijaan hakijan markkinaosuuden menetykset VW Transporter-ajoneuvon ja mahdollisesti muunkin merkkisten ajoneuvojen sisustuksessa johtuvat lähinnä seikoista, joihin vastaaja ei ole edes voinut vaikuttaa. Hakijayhtiön omistuspohjassa, sen johdossa ja investoinneissa on viime vuosina tapahtunut useita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet yhtiön menestykseen heikentävästi alan markkinoilla.

Asiassa on riidatonta, että hakija on ilmeisesti ensimmäisenä käyttänyt kiskojen kiinnitykseen ajoneuvon lattiaan pelkästään liimaa. Hakija on perustellut pelkän liiman käyttöä korroosiovaurioiden ehkäisyllä. Vastaaja ei ole luottanut pelkän liimauksen kestävyyteen, minkä vuoksi se on käyttänyt kiskojen kiinnittämisessä alalla yleisesti tunnettua liimauksen ja pulttauksen/ruuvauksen yhdistelmää. Hakija ja vastaaja ovat joutuneet suorittamaan turvallisuusnormien täyttämiseksi istuimien, niiden jalustojen ja turvavöiden testaukset sitä varten hyväksytyissä tutkimuslaitoksissa.

Lattiakiskojen kiinnityksen esittelyssä 27.10.1997 vastaajalle ei annettu mitään kirjallista materiaalia. Hakija postitti 4.5.1998 vastaajalle liimausta koskevan ohjeistuksen. Tätä liimausohjetta vastaaja ei ottanut käyttöönsä, koska vastaaja oli testannut lattiakiskojen kiinnityksen eri liimalla ja oli saanut kyseisen liiman valmistajalta erilliset kirjalliset liimausohjeet jo aikaisemmin ja koska vastaaja käytti myös pulttauskiinnitystä. Vasta hakijan 3.8.1998 lähettämä kirjallinen varoitus johti siihen, että vastaaja alkoi käyttää hakijan osoittamaa liimaa ja oheisaineita. Samassa yhteydessä vastaaja jätti pulttien laittamisen pois kiskojen asennuksessa. Kun hakija ei enää 7.12.1998 jälkeen ottanut vastaan lattiakiskojen ja istuinten jalustojen erillistilauksia, vastaaja palasi lattiakiskojen asennuksessa käyttämään aikaisemmin käyttämäänsä liimamerkkiä oheisaineineen sekä pulttien tai ruuvien lisäkiinnitystä. Yhteistyösopimuksen solmimisen yhteydessä oli hakijan palveluksesta siirtynyt vastaajan palvelukseen eräs työntekijä, joka oli hakijan työsuhteen aikana saanut kokemuksen lattiakiskojen liimauksesta. Tämän kokemuksen käyttäminen vastaajayhtiön palveluksessa ei ole kiellettyä. Lattiakiskojen liimausta koskevassa esittelyssä ei tullut esille mitään sellaista uutta, mitä esimerkiksi entinen hakijayhtiön työntekijä ei jo kokemuksesta tiennyt. Tämä kokemusperäinen tieto oli jo aikaisemmin laillisesti siirtynyt vastaajalle.

Hakija ei ole yksilöinyt niitä teknisiä esikuvia ja ohjeita, joiden käyttöä se vaatii kiellettäväksi, lukuun ottamatta Regon liimausohjetta LJ516-T02, jota vastaaja ei käytä. Kiellon kohteena voi olla vain täsmällisesti yksilöity tekninen esikuva tai ohje, joka tarkoittaisi esim. tiettynä päivänä luovutettua kirjallista materiaalia tai tiettynä päivänä suullisesti täsmällisesti esitettyä teknistä ohjetta. Hakijan olisi osoitettava, milloin ja missä muodossa se on uskonut vastaajalle väittämiään teknisiä ohjeita esim. lattiakiskojen kiinnityspaikasta, jalustan rakenteesta, turvavöiden kiinnityspisteistä jne. Hakija ei ole selvittänyt, minkä teknisen ohjeen liittyen istuinjärjestelmiin ja istuimen jalustoihin se olisi uskonut vastaajalle.

Vastaajan markkinointi ei jäljittele eikä kopioi hakijan markkinointia. Vastaaja on tilannut markkinoinnissaan käyttämäänsä aineistoa samalta alihankkijalta kuin hakija. Hakijalla ei ole yksinoikeutta tämän aineiston käyttöön.

Vastaaja katsoo, että hakijan asianosaiskuluina vaatimat oikeudenkäyntikulut ovat liian suuret.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa hakijayhtiön hallituksen jäsentä Teuvo Kuiria sekä vastaajayhtiön hallituksen jäsentä Rauno Jonassonia ja toimitusjohtaja Juha Jonassonia, sekä hakijan nimeäminä todistajina yrittäjä Matti Olavi Ruohosta, kalusteasentaja Pertti Kalevi Herralaa, suunnittelija Alpo Einari Juutia, konsultti Mikko Juhani Häkkää ja myyntipäällikkö Jari Mikael Soukkiota, sekä vastaajan nimeäminä todistajina patenttiasiamies Juha Veikko Kaukosta, insinööri Risto Olavi Lentosta, kehityspäällikkö Martti Olavi Lahtea, työnjohtaja Kai Allan Nordlundia, asentaja Keijo Tapani Nurmea ja tuotantoinsinööri Tommi Antero Virtaa. Kuultavat ja todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Kuiri: Kuultava on hakijayhtiön perustaja ja hän on toiminut yhtiössä perustamisesta 1982 lähtien. Hakijayhtiön liikeidea perustui siihen, että Suomessa tarvitaan monikäyttöisiä pikkubusseja. Hakijan toiminta on ollut alusta lähtien tuotekehityspainotteista ja jo 1980-luvun alkupuolella päästiin hyvään yhteistyöhön maahantuojien kanssa. Suomessa 33 % taksikannasta on monikäyttöbusseja ja kuljetukset vaihtelevat päivittäin paljon. Muunneltavat perusratkaisut, johon liittyvät liimattavat kiskotukset, istuinjärjestelmien käänteleminen selkä menosuuntaan ja toisin päin, sivuttain siirrot ym., syntyivät mittavan tuotekehittelyn tuloksena n. 2,5-3 vuodessa. Projektissa ovat olleet mukana mm. TE-keskus ja KTM. Kiskojen liimaaminen on pitkä prosessi opiskeltua tietoa. Tuotekehittelyssä on saatu riittävän luja rakenne, jotta se täyttää direktiivien vaatimukset. Suomessa ei aluksi ollut mahdollista testata koestuksia, jolloin testaukset suoritettiin Saksassa. Hakijayhtiö valmistutti oman testauslaitteiston, joka oli Suomessa ainoa EU-hyväksytty laitteisto useiden vuosien ajan. Ainoastaan pitkäaikaisella koestuksella selviää, mikä on liimasauman oikea paksuus, jotta optimaalisin tilanne saadaan aikaiseksi. Myös turvavöiden kiinnityspisteet pitää myös testata. Turvavöitä ei haluttu kiinnittää lattioista, koska se haittaisi auton monikäyttöisyyttä. Testaukset suoritetaan VTT:n valvonnassa. Ne on suoritettava jokaiseen automalliin ja merkkiin erikseen. Hakijayhtiön tuotteiden testauksissa on käytetty noin 300 istuinta.

Hakija oli luonut Rego-teamin, johon kuuluvat suomalaiset bussinvalmistajat käyttävät hakijan istuinjärjestelmää. Tarkoitus oli, että kukin valmistaja toimii markkinoilla omalla alueellaan ja omalla automerkillään ja että istuinjärjestelmä, istuimet, jalka ja kiinnitysjärjestelmä liimattavine kiskotuksineen olisi se osaamisen ydin, joka Rego-teamin jäsenille myydään. Myös Jonasson halusi siihen mukaan. Vaikka Jonasson oli hakijan tärkein kilpailija, hakija halusi mieluummin olla yhteistyössä kuin taistella kilpailijan kanssa.

Rauno Jonasson: Kuultava on perustanut vastaajayhtiön ja ollut siitä asti yhtiön toiminnassa mukana. Aluksi vastaajayhtiö rakensi ja varusteli auton itse ja alkoi myöhemmin käyttämään myös alihankkijoita. Kun vastaajayhtiön tuotannossa tarvittiin omaa lattiakiskoihin kiinnitettävää jalustaa, toimeksianto annettiin Matti Ruohoselle. Hänelle sanottiin nimenomaan, että mitään osaa Regon jalustasta ei kopioida.

Juha Jonasson: Kuultava tuli mukaan vastaajayhtiön toimintaan täysipäiväisesti 1987. Vastaajayhtiö alkoi käydä kauppaa hakijayhtiön kanssa 1980-luvun lopussa, jolloin pikkubusseja alettiin sisustamaan. Vuodenvaihteessa 1996-1997 ryhdyttiin asentamaan mm. lattiakiskoja ja niihin kiinnitettäviä jalustoja. Näitä komponentteja ryhdyttiin tilaamaan Regolta vuoden 1996 lopussa. Vastaajalla oli koko ajan oma istuinvalmistus ja Regolta tilattiin vain jalusta eli se osa, joka on istuimen alapuolella. Kun vastaajalla oli oma istuin, sen pohjarakenne ja muotoilu oli erilainen kuin Regon istuimessa. Vastaaja ei siten voinut käyttää Regon jalustaa, vaan lähetti heille mitat, joiden perusteella jalusta tehtiin vastaajalle. Mitään ohjeita siitä, kuinka kiskot kiinnitetään ajoneuvon lattiaan, ei saatu Regolta. Regolla ei itselläänkään ilmeisesti vielä silloin ollut ohjeita, koska vuosi 1997 oli se kriittinen vuosi, jolloin valmistauduttiin vuonna 1998 alkavaan tyypitykseen. Sinä aikana käytiin läpi erilaiset tuotteet, niiden materiaalit sekä valmistus- ja asennusmenetelmät. Ohjeistus tuli sen vuoden aikana. Vastaajayhtiön omat työntekijät kiinnittivät omatoimisesti kiskoja ajoneuvoihin. Siinä käytettiin liimausta ja pulttausta. Asianosaisten välinen yhteistyösopimus lokakuussa 1997 ei muuttanut yhtiöiden välistä liikesuhdetta mitenkään. Hakija toimitti jalustoja vastaajalle kuten ennenkin. Pääsyy sopimukselle oli se, että ajoneuvohallintokeskus vaati tietyt dokumentoinnit siinä tapauksessa, että komponentteja myydään muille. Vastaaja ilmoitti alkuvuodesta 1998 hakijalle, että ei katso aiheelliseksi lähettää liimauspöytäkirjoja, koska vastaaja ei tee hakijan menetelmän mukaan, vaan vastaajalla on oma kiinnitysmenetelmä.

Asianosaisten välinen sopimus on sama, joka on laadittu niitä pienempiä autosisustajia varten, jotka ostavat Regolta koko järjestelmän. Kun Rego myy istuinjärjestelmiä pienemmille valmistajille, näistä monille testiraporteilla oli suuri merkitys, koska he pystyivät suoraan näillä testiraporteilla katsastuttamaan autot. Vastaajalle niillä ei sen sijaan ollut mitään merkitystä, koska vastaaja osti ainoastaan komponentteja, kiskoja ja jalustoja Regolta. Vastaaja on hoitanut testaukset täysin omatoimisesti. Vastaajan testauttamissa järjestelmissä oli luonnollisesti mukana myös Regon istuinjalusta, koska sitä myytiin vastaajalle tuotannossa käytettäväksi.

Vastaajalle on tullut Regon team-kansio ja kuultava on käynyt sen läpi. Kansio on ollut kuultavan huoneessa, eikä sitä ole käytetty vastaajan tuotannossa millään tavalla. Vastaaja on toimittanut omat piirustukset ja muut asiakirjat ajoneuvohallintokeskukselle. Hakijan liimauspöytäkirjoja ei myöskään ole käytetty hyväksi muutoin kuin vuonna 1998 vähän aikaa sen jälkeen, kun Rego vaati, että pelkkää liimausta piti käyttää. Kun Rego lopetti komponenttien toimittamisen joulukuussa 1998, sen jälkeen lopetettiin Sikaflex-liiman käyttö ja siirryttiin takaisin Dinitrol-liiman käyttöön, jonka ohjeen vastaaja oli saanut liiman valmistajalta jo kesällä 1997. Vastaajalla oli ollut koko ajan toinen pikalukitusjalka tuotannossa, mutta Regon valmistamaa jalkaa oli myyty myös tuleviin toimituksiin. Kun hakija lopetti toimitukset, vastaajan oli kehitettävä vastaava tuote. Vastaajan jalusta suunniteltiin oman tuotekehitysprojektin puitteissa. Suunnittelussa oli lähtökohtana paitsi hakijan jalusta myös muita jalustoja Suomesta ja Ruotsista. Kun kävi ilmi, että Regolla oli hyödyllisyysmalli, vastaajan jalustaa muutettiin kiireesti niin, että se ei loukkaa hakijan hyödyllisyysmallia. Tuote saatiin tuotantoon kesällä 1999. Kiskot on myös tilattu itse Purso Oy:ltä, jolta hakijan lisäksi muutkin tilaavat kiskoja. Kiskoja oli kiinnitetty vastaavalla tavalla jo ennen asianosaisten välistä sopimusta.

Ruohonen: Todistajan yritys toimii metalli- ja konevalmistuksen alihankkijana ja on valmistanut paljon mm. työkaluja. Todistaja on liikesuhteessa hakijayhtiöön valmistaen tilauksesta komponentteja istuimiin. Vastaajayhtiön kanssa todistaja tuli tekemisiin 1998, kun hänellä oli notkahdus alihankintatyössä ja hakiessaan asiakkaita hän sai tietää vastaajayhtiöllä olevan tarve juuri silloin suunnitella auton istuinjalkaa. Heillä oli käytössä Regon jalka, jota he olivat ostaneet. Vastaava jalka tarvittiin tuotantoon jatkossa, ja siltä pohjalta ryhdyttiin suunnittelemaan, jolloin esillä oli paitsi Regon jalka myös eräitä muita jalustoja. Suunnittelutyö oli kokonaisuus, jossa tehtiin piirustuksia ja sovitettiin osia. Jonassonin kautta tuli osa piirustuksista. Siinä käytettiin hyväksi jo olemassaolevia hyviä ratkaisuja. Suunnittelussa haettiin ratkaisuja, jotka eivät olisi loukanneet Regon hyödyllisyysmallia. Suunnittelussa päädyttiin jalustaan, jonka määrätyt osat olivat samanlaisia, ja toiminnaltaan jalusta on samanlainen kuin Regon jalusta. Turvavöihin oli haettu jo siihen mennessä määrätyt pisteet, joista lähdettiin liikkeelle uuden jalan suhteen. Vastaajan jalustassa oli pieniä muutoksia kiinnityskohteissa ja kiinnikkeissä, minkä lisäksi on välilevy, potkulevy. Myös istuinkisko on erilainen, ja kahva on keskemmällä. Todistaja ryhtyi valmistamaan mainittua alumiinirunkoista jalustaa. Kesällä 1999 Jonasson ryhtyi valmistuttamaan teräksestä tehtyä jalustaa. Todistajan käsityksen mukaan kyseisen jalustan käyttämisestä luovuttiin sen vuoksi, että maahantuoja oli pyytänyt, että Jonasson luopuisi sen jalustan käyttämisestä. Todistaja teki metallisen jalustan eli metalliset päädyt istuinjalkaan. Alkuperäinen kappale oli todistajan valmistama, ja sen jälkeen siitä tehtiin piirustukset. Regon piirustuksia todistaja ei ole nähnyt koskaan. Mainitun jalustan eräitä teknisiä ratkaisuja on myöhemmin muutettu, mutta muuten se on saman mallinen. Toiminnallisesti jalusta on samanlainen kuin ennenkin. Todistaja oli tehnyt metallisen jalustan ensimmäiset prototyypit ja myöhemmin hän suoritti jalustan kokoonpanoa.

Herrala: Todistaja on ollut hakijayhtiön palveluksessa 1996-1998 mm. yhtiön laatujärjestelmän vetäjänä. Hän on tehnyt team-kansion yhdessä yhtiön silloisen insinöörin kanssa, joka oli piirtänyt teknilliset kuvat. Todistaja oli yhteistyössä myös Alpo Juutin kanssa, joka hoiti tekniset käytännön asiat. Todistaja on tehnyt yhteistyösopimuksiin liittyvä asiakirjat ja on valvonut sopimusten tekemistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Istuinjärjestelmän tuotannossa kaikki on dokumentoitava, mm. testauksista oli oltava seikkaperäiset selostukset. Kaikki kirjataan laatujärjestelmään. Valvoville virkamiehille on myös toimitettava kaikki dokumentit sen varalta, että jos jotain virheellisyyttä sattuu, asia pystytään jäljittämään ja tutkimaan.

Rego-teamissä mukana olevat bussivarustelijarakentajat kutsuttiin Regon tehtaalle yksi kerrallaan koulutukseen. Myös Jonassonilta tuli kolme henkilöä noin puolen päivän koulutukseen. Samalla allekirjoitettiin myös yhteistyösopimus. Koulutustilaisuuden aikana annettiin noin 8-9 asiaan liittyvää paperia ja myöhemmin postitettiin team-kansio, kun se oli saatu valmiiksi. Kansiossa on seikkaperäinen selvitys kyseisestä istuimesta ja turvavöiden kiinnityspisteistä. Tällaiset asiakirjat täytyy olla ajoneuvohallintokeskusta varten. Nämä asiakirjat tarvittiin syksyllä 1997, jotta autot yleensä saivat liikkua seuraavana vuonna. Yhteistyökumppaneille luovutettu tieto oli ainutlaatuista eli se koski sellaista istuinsarjaa ja liimaussysteemiä, että sitä ei ollut missään muualla. Regon istuinjärjestelmän käyttö oli hyvin rajattua ja sitä sai käyttää vain sovitussa laajuudessa. Siihen liittyi viranomaisvalvonta. Lopullinen vastuu järjestelmästä, jos esim. jotain virheellisyyttä sattui, oli kuitenkin Rego Designilla.

Jonassonille koulutustilaisuudessa luovutetuissa asiakirjoissa oli mukana mm. liimausopetuksesta tehty lattiakiskojen ja ikkunalasien liimauspöytäkirja, jossa oli seikkaperäiset ohjeet. Muutoksia siihen sai tehdä vain Regon teknisen osaajan myötävaikutuksella. Mukaan annettiin muutama kymmenen laadunvalvontatarraa. Koulutustilaisuudessa oli seikkaperäinen työnäyte ja sama ohje annettiin myös kirjallisena. Kirjallinen ohje oli kalvoon laminoitu siten, että se estää valokopiointia. Hakijayhtiöstä toimitettiin myös VTT:n testiraportit, joita yhteistyökumppani tarvitsi ajoneuvohallintokeskuksessa.

Juuti: Todistaja on ollut hakijayhtiöön alihankintasuhteessa, joka on käsittänyt toimeksiantona tuotekehityksen suunnittelutyötä. Todistaja on suunnitellut lähes kokonaan Regon istuinjärjestelmän silloisen toimitusjohtaja Teijo Kuirin laatimien tavoitteiden mukaisesti. Tarvittiin monipuolisempaa ja helpompaa lukitusjärjestelmää, helpompaa siirrettävyyttä, painon pudotusta, turvavöiden kiinnityspisteitä jne. Kysymys oli täysin uuden tiedon hankkimisesta. Kiskoja oli käytetty aikaisemminkin, mutta uutta olivat liimaus- ja lukitusjärjestelmät, siihen liittyvät testaukset ja turvavöiden kiinnityspisteiden kiinnityspaikat, minkä lisäksi oli vielä paino-ongelma eli istuimen painoa piti saada pudotettua. Aloitettiin tutkimalla, mitä materiaaleja pitäisi käyttää. Oli suuri määrä alustavia testejä erilaisilla materiaaleilla ja rakenteilla ennen kuin tyydyttävä tulos saavutettiin. Ensimmäiset tuotteet lähtivät markkinoille 1996. Niitä pidettiin mullistavana uutuutena. Kenelläkään kilpailijalla ei ollut vastaavaa. Rego-teamin taustana oli, että koska tämä järjestelmä oli niin ylivoimainen, myös kilpailijoille ruvettiin myymään ja tarjoamaan tätä tuotetietoa ja samalla myös kasvattamaan alan osaamista ja tunnettavuutta sekä ennen kaikkea suomalaista automuotoilua, monikäyttöisyyden lisäämistä. Yhteistyökumppaneille järjestetyssä koulutuksessa käytiin kaikki kiskojen liimaamiseen liittyvät vaiheet läpi, puhdistusaineet ja muut esikäsittelyt, liiman levitykset, liiman määrät, kiskojen painaminen, miten kauan tukipuiden pitää olla, jotta kiskot varmasti pysyvät, että liimarako ei nouse liian isoksi, ja sabluunat, että kiskojen välit pysyvät oikeina. Lisäksi sama tieto annettiin myöhemmin kirjallisena. Kaikki perustui tehtyihin testeihin, eikä esim. kiskojen sijaintia saanut muuttaa, jottei turvavyön kiinnityspiste muutu. Tuotekehitysvaiheessa on käyty erittäin paljon testejä läpi, haettu kokemusperäisesti oikeat työmenetelmät liiman toimittajan kanssa, koska varsinaiset liimantoimittajan ohjeet eivät sellaisinaan sovellu.

Istuinjalusta on syntynyt kokeilujen kautta, jossa on testattu materiaalivalinnat, lukitusmekanismit, jalustan paino, sen monikäyttöisyys, soveltuvuus monenlaisiin istuimiin, eri automalleihin. Jonassonin istuinjalustan lukitukset ja lattiaan kiinnitys on yksi yhteen Regon jalustan kanssa, eli jalustan tärkeimmät osat ovat samanlaiset, vain yläosan muoto poikkeaa.

Häkkä: Todistajalla on oma konsulttiyritys Frankfurtissa ja hänen asiakkaitaan ovat lähinnä pk-teollisuuden yritykset. Todistaja on ollut hakijayhtiön konsulttina vuoden 1991 jälkeen. Rego on erikoisistuimissa uranuurtaja maailmassa. Rego suunnitteli pitkän tuotekehitystyön aikana istuimen, jossa on kolmipisteturvavyö, joka testattiin Saksassa ja hyväksyttiin kymmenien kokeiden jälkeen. Sellaista ei ollut silloin muualla.

Soukkio: Todistaja on ollut hakijayhtiön palveluksessa 1996 syksystä lähtien, aluksi tuotannossa ja vuoden 1998 alusta myyntitehtävissä. Hakijayhtiö on viime aikoina Volkswagenin osalta menettänyt markkinaosuuksia Jonassonille. Yhteistyösopimuksen tekemisen jälkeen joiltakin asiakkailta on kuullut, että kyseistä järjestelmää saa myös Jonassonilta. Todistaja on ollut syyskuussa 2000 hyötyajoneuvomessuilla Jyväskylässä ja nähnyt siellä Jonassonin sisustamia autoja. Yhdessä niistä oli istuinjärjestelmä, jossa oli alumiinirunkoinen jalusta. Se näytti samanlaiselta kuin Jonassonin Car Sport hinnastossa olevassa kuvassa kahdeksan vasemmalla oleva istuin.

Kaukonen: Todistaja on tutustunut patenttiasiantuntijana Regon alumiinirunkoiseen jalustaan ja vastaavasti Jonassonin teräsrunkoiseen jalustaan. Regon jalustassa on melko paljon yleisesti tunnettuja piirteitä, joista osa on muotoutunut automaattisesti käyttötarkoituksen mukaan. Jos verrataan jalustojen toteutusmuotoja, miten ne on tehty, millä tekniikalla, minkälaisella materiaalilla ja komponenteilla, Jonassonin jalusta on tehty eri tavalla eikä Regon jalustaa ole siinä mielessä käytetty mallina. Regon jalustassa on yhtenäiset sivuseinämät, joissa on käytetty komponenttina alumiinisia profiileja. Jonassonin jalusta on tehty teräslevystä, josta on leikattu tietyn muotoiset kappaleet, taivutettu ne puolipfofiileiksi ja hitsattu kiinni toisiinsa. Jonassonin jalustan takaosassa on viistoon kulmaan asennettu levy, joka on tarkoitettu toimimaan jalkatukena matkustajan istuessa istuimella. Tällaista ei ole Regon jalustassa. Jonassonin jalusta on hahmoltaan lähempänä erästä ruotsalaista pikkubussin jalustaa kuin Regon jalustaa. Jalustan rakenne on yleisesti tunnettu. Sen sijaan sellaista yhdistelmää, että sivut on valmistettu alumiiniprofiilista, todistaja ei ole nähnyt aikaisemmin.

Kiskokiinnitys sekä pituus- että poikkisuuntaisilla kiskoilla on ollut tunnettua jo aikaisemmin. Se on yleinen, vapaasti käytettävissä oleva ratkaisu. Kynsimäisten elinten käyttö on ollut tunnettu erilaisten istuinten yhteydessä jo pitkään. Ratkaisu, jossa on jalustassa kynsimäiset kiinnityselimet, joiden kiinnitys on tehty yhdellä lukitusliikkeellä, on ollut yleistä tekniikkaa. Direktiiveissä ja turvallisuusmääräyksissä on määritelty, millä tavoin turvavyöt pitää kiinnittää seiniin ja istuimen jalustaan. Asia on määritelty selkeästi tietyn vertailupisteen suhteen niin että on määritelty kulma alaviistoon vertailupisteestä taaksepäin tietyllä toleranssilla, jonka alueella kiinnityspisteen täytyy olla. Ajoneuvon valmistaja joutuu käytännössä valmistamaan ajoneuvoon kiinnityspisteet turvavöille, eikä niitä voida yleensä muuttaa. Niitä saattaa olla muutama vaihtoehto, mutta käytännössä ne ovat samat pisteet saman valmistajan tietyssä automerkissä, eikä niitä voi sisustaja valita mitenkään. Jonassonin jalustassa turvavöiden kiinnityspiste poikkeaa jonkin verran Regon jalustan turvavöiden kiinnityspisteestä, mutta niiden sijainti ei voi kovin paljoa poiketa kiinnitystä määrittävästä standardista johtuen.

Lentonen: Todistaja on ollut konsulttina suunnittelemassa tuotteita Jonassonille, mm. mukana ryhmässä, jossa suunniteltiin lattiakiskoihin kiinnitettävää jalustaa. Esillä oli yksi prototyyppi ja muita malleja. Mukana oli eräs ammattikoulun opettaja, joka on tehnyt Jonassonille muutakin tuotekehitystyötä, ja myös sellainen henkilö, jonka oli tarkoitus alkaa tuotteita valmistaa. Jonassonille tehty jalusta ei ole Regon jalustan jäljitelmä, vaikka pakostakin niissä on yhtymäkohtia, koska ne on tehty samaan tarkoitukseen. Jonassonin jalustassa oli kuitenkin esim. lukituksen osalta yhtymäkohtia erääseen muuhun malliin. Toiminnallisesti Jonassonin jalusta vastaa Regon jalustaa.

Lahti: Todistaja työskentelee ajoneuvohallintokeskuksessa. Hän on ollut tyyppihyväksyntäyksikön päällikkönä elokuun 2000 loppuun asti. Vuosien 1997 ja 1998 vaihteessa katsastusasetusta muutettiin sillä tavalla, että kaikkien uusien henkilöautojen tuli 1998 alusta lähtien olla koko ajoneuvona tyyppihyväksyttyjä. Vuonna 1997 tyyppikatsastettuja kaksivaiheisia pikkubusseja ym. sai rekisteröidä tyyppikatsastuksen perusteella vuoden 1999 loppuun saakka. Nimenomaan pikkubussien testaaminen ja tarkastaminen tuli tärkeäksi vuoden 1997 lopussa, jolloin säädökset muuttuivat. Tyyppikatsastus tehdään ajoneuvon valmistajalle tai valmistajan edustajalle, yleensä maahantuojalle. Hakija- ja vastaajayhtiöt toimivat tyyppikatsastusmielessä maahantuojan alihankkijoina. Tämä katsastus tehtiin maahantuojalle, joka tavallaan käytti korin sisustajaa ja rakentajaa alihankkijana. Rego oli teettänyt testit VTT:llä. Kun sitten oli tarkoitus, että näitä jo testattuja samankaltaisia rakenteita saavat myös muut asentaa, ei pidetty tarkoituksenmukaisena, että jokainen olisi samanlaiset kiskot samanlaisella menetelmällä kiinnitettyään vienyt ne testeihin. Kun ajoneuvohallintokeskus sai riittävän varmuuden siitä, että kysymyksessä olivat samalla lailla tehdyt tuotteet kuin jo aikaisemmin testatut kappaleet, voitiin hyväksyä että dokumentoinnilla osoitetaan, että kysymyksessä on sama menetelmä, joka oli jo aikaisemmin testattu. Rego esitti tätä toimintatapaa, ja että samalla menetelmällä hoidetaan asennus, työn dokumentointi ja ajoneuvoon tehtävät merkinnät. Rego esitti myös, että he hoitaisivat koulutuksen. Ajoneuvohallintokeskus hyväksyi tämän menettelyn ja siitä tehtiin sopimus.

Kiskojen liimaus on esim. kolariturvallisuuden kannalta kriittinen paikka. Penkkien tulee pysyä paikoillaan ja turvavöiden pitää olla kunnolla kiinni. Ei ole mitenkään ainutlaatuista että tällainen liimaus pettää. Se ei yleensä petä liimasta vaan auton alkuperäisen maalin eri kerrosten välistä. Tätä testattaessa havaittiin, että se ei aina välttämättä pysy, ja sen takia tietyistä autoista hiotaan maalipinta lattiasta pois ja se maalataan uudestaan. Todistajan tietämän mukaan tämän jälkeen tehdyissä testeissä ei kiinnitys ole pettänyt. Liimauksen yhteydessä käytetään yleisesti pulttikiinnitystä, jonka tarkoitus on pitää kisko liiman kuivumisen ajan paikallaan liikkumattomana.

Nordlund: Todistaja on vastaajayhtiön palveluksessa. Aikaisemmin hän oli hakijayhtiön palveluksessa. Lattiakiskoja kiinnitettäessä Jonassonilla käytettiin samanlaista kiinnitystapaa kuin nykyisinkin, eli liimamassa levitetään kiskoon, johon on porattu pultille reiät, 4-5 reikää kiskon pituudesta riippuen, joihin tulee pulttikiinnitys. Kisko siis liimataan lattiaan, jonka jälkeen se varmistetaan pultilla. Kiinnitys on ollut vastaajayhtiössä todistajan vastuulla. Todistaja ei ollut saanut siihen erityisiä mitään erityisohjeita. Liimanvalmistajien ohjeet tulivat vasta myöhemmässä vaiheessa. Eräässä vaiheessa kiskot oli kiinnitettävä pelkästään liimamassalla kilpailevan yrityksen määräyksestä. Pelkän liimauksen käyttäminen ei kestänyt kovin kauan, koska vastaajayhtiössä ei luotettu siihen, että se voi pysyä pelkällä liimalla. Regon liimausohjetta todistaja ei ole käyttänyt. Regolta ei ole tullut mitään ohjeita mittojen suhteen, vaan mitat ovat tulleet pelkästään soveltamalla ja mittaamalla, mikä on sopiva paikka istuimelle.

Nurmi: Todistaja on ollut vastaajayhtiön palveluksessa vuodesta 1995 lähtien ja suorittanut kiskokiinnityksiä. Todistaja oli mukana Regon koulutustilaisuudessa lokakuussa 1997. Koulutus piti sisällään kiskojen liimaustoimintatavan lattian puhdistamisesta lähtien aina siihen että lattia tuli kokonaisuudessaan valmiiksi. Muutama työvaihe oli kyseiselle ajoneuvolle tehty jo edellisenä päivänä ja niistä kerrottiin heille. Vastaajayhtiön edustajat eivät tehneet itse mitään työvaihetta, vaan he katselivat vierestä. Varsinaisesta liimauksesta tilaisuudessa ei tullut todistajalle mitään uutta tietoa. Sen sijaan se toimenpide, joka oli tehty jo edellisenä päivänä eli alustan sisältä alustan massojen poistaminen lattiasta ja siihen tapahtuva pohjamaalaus oli uusi asia hänelle. Koulutuksessa esitelty tapa tehtiin Jonassonilla muutamaan autoon Regon ohjeiden mukaisesti. Massan poistaminen osoittautui niin likaiseksi työksi, että siitä luovuttiin kokonaan ja siirryttiin aikaisemmin käytössä olleeseen tapaan kiinnittää kiskot sekä liimalla että pulteilla. Vastaajayhtiössä ei käytetä Regon työohjeita kiinnitysohjeina. Lattiavälien mitoitukset on tehty itse vastaajayhtiössä.

Virta: Todistaja on ollut vastaajayhtiön palveluksessa vuodesta 1995 lähtien. Hän on ollut eräissä kehitysprojekteissa mukana. Todistaja on tutkinut Regon ja Jonassonin jalustojen kiinnittymistä ajoneuvojen lattiakiskoihin ja todennut, että vaikka Jonassonin jalusta kiinnittyy Regon lattiakiskoihin, sitä ei kuitenkaan saa lukituksi niihin. Todistaja on piirtänyt kaikki piirustukset Jonassonin teräsjalustaan. Alihankkija teki näiden piirustusten perusteella mallikappaleita. Protyypin valmistumisen jälkeen tehtiin vielä useita muutoksia ennen kuin jalustoja ryhdyttiin valmistamaan. Testaukset vastaajayhtiössä on hoitanut toimitusjohtaja Juha Jonasson. Todistaja on verrannut Jonassonin jalustaa Regon jalustaan eikä ole löytänyt Jonassonin jalustasta yhtään samanlaista osaa. Tuotteessa on pari pientä holkkia ja yksi sorvattu mutteri, jotka ovat lähellä toisiaan, mutta niissäkin on mittaeroja. Muut osat ovat täysin erilaisia. Jonassonin teräsjalustan suunnittelussa ei ole käytetty esikuvana Regon jalustaa, vaan se on oman tuotekehittelyn tulos ja poikkeaa myös mitoitukseltaan Regon jalustasta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiö, Rego Autodesign Oy harjoittaa mm. autojen istuimien suunnittelua ja valmistamista sekä tila-autojen, esim. invataksien, sairasautojen ja pikkubussien sisustamista. Vastaajayhtiö, Autoverhoilu Jonasson Oy harjoittaa mm. pikkubussien sisustamista.

Hakijayhtiö on 1980-luvulta lähtien suorittanut tuotekehittelyä, jonka tarkoituksena on ollut saada aikaan monikäyttöisiä tila-autoja, mm. pikkubusseja. Tuotekehitystyössä on suunniteltu mm. ajoneuvojen lattiaan liimattaviin kiskoihin liitettäviä istuinjärjestelmiä. Hakija on kehittänyt myös istuinjärjestelmien testauslaitteistoa. Hakija sai istuinjärjestelmän kehitettyä ja testattua 1990-luvun puolivälin jälkeen. Hakijalle on rekisteröity mm. ajoneuvon sisustusta ja sisustusmenetelmää koskeva patentti sekä hyödyllisyysmalli ajoneuvon istuimeen.

Hakijayhtiö suoritti kehittämiensä istuinjärjestelmien asennukset aluksi itse, mutta ei kyennyt istuinjärjestelmän kysynnän kasvaessa hoitamaan kaikkia toimituksia. Tämän vuoksi hakija on tehnyt vuodesta 1997 lähtien muiden alalla toimivien yritysten kanssa sopimuksia siitä, että nämä ryhtyvät asentamaan ja myymään hakijan kehittämiä istuinjärjestelmiä. Sopimuksen mukaan hakijan sopijakumppaneilla on oikeus ostaa hakijayhtiöltä alumiinisten lattiakiskojen kiinnitysjärjestelmiä sekä niihin liittyviä istuimia, ja asentaa, markkinoida ja myydä tätä "lattiapakettia". Hakija on kouluttanut yhteistyökumppaneitaan ja antanut näille mm. asennusta koskevia neuvoja, ohjeita ja opastusta. Sopimukseen on sisältynyt hakijan luovuttamaa tietoa koskeva salassapitoehto.

Euroopan Yhteisöjen direktiiviä moottoriajoneuvojen turvavöiden kiinnityspisteistä oli noudatettava Suomessa vuoden 1998 alusta lukien. Direktiivissä määrättiin mm. ajoneuvojen sisustuksen tyyppihyväksynnästä, johon kuuluu direktiivin mukaisten turvallisuustestien suorittaminen. Turvallisuustestien vaatimukset liittyvät ajoneuvon istuimiin ja turvavöihin sekä niiden kiinnitykseen. Suomessa näitä testejä on suorittanut valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT).

Tyyppikatsastuksen osalta ajoneuvohallintokeskus oli edellyttänyt, että mikäli sisustustuotteiden valmistajat myyvät testattuja komponentteja muille valmistajille, heidän tuli dokumentein osoittaa, että he olivat kouluttaneet nämä komponenttien ostajat, ja että myydyt komponentit ja niiden asennus olivat testattuja vastaavia. Hakija oli teettänyt vaadittavat testit VTT:llä. Kun muut yrittäjät ryhtyivät hakijan kanssa tekemiensä sopimusten perusteella asentamaan ja myymään hakijan testauttamia samanlaisia järjestelmiä, heidän ei tarvinnut erikseen testauttaa komponentteja ja niiden kiinnitystä, vaan katsastusviranomainen piti riittävänä, että dokumentein osoitetaan, että kysymyksessä ovat hakijan jo aikaisemmin testauttamat komponentit ja niiden kiinnitysmenetelmät.

Hakija oli tehnyt edellä mainitun sopimuksen istuinjärjestelmien asentamisesta, markkinoinnista ja myynnistä myös vastaajan kanssa lokakuussa 1997. Asianosaisilla oli ollut jo aikaisemmin liikesuhde, johon oli kuulunut mm., että hakija toimitti vastaajalle tilauksesta istuinjärjestelmään kuuluvia istuinjalustoja sekä lattiakiskoja. Asianosaisten välinen liikesuhde on alkanut syksyllä 1996, jolloin vastaaja on tehnyt mainittuja istuinjalustoja ja kiskoja koskevan tilauksen hakijalle. Sanotun liikesuhteen perusteella hakija on vuoden 1997 alusta lukien toimittanut vastaajalle tilauksesta Rego-istuinjalustaa ja erästä toista jalustaa, sekä lisäksi alumiinikiskoja metritavarana. Vastaaja on asentanut sanottuja komponentteja sisustamiinsa pikkubusseihin. Vastaaja on käyttänyt kiskojen kiinnittämisessä liimaamisen ja pulttauksen yhteiskiinnitystä. Vastaaja on teettänyt myös katsastusviranomaisten edellyttämät testit näillä komponenteilla varustetuille ajoneuvoille.

Asianosaisten välisen lokakuussa 1997 allekirjoitetun yhteistyösopimuksen tekemisen jälkeen asianosaisten liikesuhde on jatkunut entisellään eli vastaaja on jatkanut samojen istuinjalustojen ja kiskojen ostamista hakijalta kuin ennenkin. Muille yhteistyökumppaneille hakija ei toimittanut istuinjustoja samoilla mitoituksilla. Hakijan vaatimuksesta vastaaja toteutti sopimuksen mukaisesti istuimen kiinnityksen jonkin aikaa syksyllä 1998 pelkällä liimauksella, mutta siirtyi pian entiseen menetelmäänsä eli liimauksen ja pulttauksen yhteiskiinnitykseen. Joulukuussa 1998 hakija ilmoitti vastaajalle, että hakija ei enää toimita kiskoja ja istuimen jalustoja erillistoimituksina, vaan ainoastaan kokonaisia istuinjärjestelmiä. Vastaaja teetti sen jälkeen oman istuinjalustan ja ryhtyi teettämään kiskoja itse. Ensimmäinen vastaajan teettämä istuinjalusta loukkasi asianosaisten ilmoituksen mukaan hakijalle rekisteröityä hyödyllisyysmallia, mitä koskevat vaatimukset hakija on esittänyt yleisessä tuomioistuimessa. Vastaaja suunnitteli ja teetti alihankkijalla vuoden 1999 alkupuolella uuden istuinjalustan, joka poikkeaa mm. materiaaliltaan ja muodoltaan hakijan istuinjalustasta.

Hakija on vaatinut, että vastaajaa kielletään ilmaisemasta tai hyödyntämästä hakijan teknisiä esikuvia ja ohjeita. Hakija on yksilöinyt kiellettäväksi vaatimiaan teknisiä esikuvia ja ohjeita viittaamalla "Liitteessä A" mainittuihin seikkoihin. Hakija on myös jättänyt markkinatuomioistuimeen "Rego team kansion" osoitukseksi teknisistä esikuvista ja ohjeista.

Esitetyn selvityksen mukaan vastaaja on asianosaisten liikesuhteen aikana edellä selostetuin tavoin jo ennen asianosaisten välistä yhteistyösopimusta vuonna 1997 kiinnittänyt sisustamiensa ajoneuvojen lattiaan hakijalta tilaamiaan kiskoja, ja asentamaan niihin sanottuja hakijan valmistamia, pikalukitusmekanismilla kiinnitettäviä istuimia. Vastaaja on sanotunlaisia komponentteja ja kiinnitysmenetelmiä käyttämällä toiminut yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä hakijan kanssa. Hakija ja vastaaja ovat yhteisymmärryksessä suunnitelleet ja mitoittaneet mm. vastaajan hakijalta tilaamat istuinjalustat. Asianosaisten välisten erimielisyyksien ilmaantumisen jälkeen vastaajalle teetettyä istuinjalustaa koskeva, mahdollista hyödyllisyysmallioikeuden loukkausta koskeva asia ei kuulu markkinatuomioistuimen toimivaltaan, eikä markkinatuomioistuin ota kantaa myöskään asianosaisten väliseen sopimusoikeudelliseen tilanteeseen.

Hakijan markkinatuomioistuimeen jättämän "team-kansion" osalta voidaan todeta, että kansio sisältää mm. VTT:n testausraportteja. Hakija ei ole yksilöinyt, mitkä kansioon sisältyvistä asiakirjoista sisältävät sellaisia teknisiä esikuvia ja ohjeita, joita kieltovaatimus koskee.

Hakemuksessa mainitussa "Liitteessä A" on kuvattu yleisluontoisesti järjestelmää, "johon kuuluu ajoneuvon lattiaan kiinnitettävät kiskot ja joihin kiskoihin voidaan kiinnittää irrotettavasti pikalukitusmekanismilla istuin". Esitetyn selvityksen mukaan kiskojen kiinnittäminen ajoneuvojen lattiaan siten, että niihin voidaan kiinnittää pikalukituksella irrotettavia istuimia, on ollut 1990-luvulla alalla käytössä ollut menetelmä. Kiskojen kiinnittäminen ajoneuvon lattiaan on tapahtunut paitsi liimaamalla myös ruuveilla tai pulteilla sen varmistamiseksi, että kiskot pysyvät paikoillaan liiman kuivumisen ajan. Vastaaja on testauttanut asentamiensa kiskojen kiinnityksen siten, että turvallisuusmääräykset täyttyvät. Kiskojen kiinnityspisteet on esitetyn selvityksen mukaan valittu vastaajayhtiössä tehtyjen mittausten perusteella. Vastaajan asentamien istuinjalustojen sijainti kiskoilla määräytyy pitkälti turvavöiden kiinnityspisteiden perusteella. Vastaajan istuinjalustan rakenne ja kiinnitysmekanismi on myös testattu asianmukaisesti siten, että ne täyttävät turvallisuusmääräykset. Hakija ei ole näyttänyt, että hakija olisi uskonut vastaajalle teknistä ohjetta tai esikuvaa, joka koskisi "Liitteessä A" tarkoitettua istuimen kiinnitystä ja irrotusta yhdellä pikalukitusvivun liikkeellä, eikä myöskään sellaista ko. liitteessä tarkoitettua teknistä esikuvaa tai ohjetta, joka koskisi istuimen jalustan kiinnittämistä kiskoihin kynsimäisillä elimillä, joihin liittyy kiristyvä jousivastus tai avaamisessa käytettävä kääntövipu.

Hakijalle on myönnetty teollisoikeuksia tuotekehitysprojekteissa kehitettyyn menetelmään, jolla kiskot kiinnitetään ajoneuvon lattiaan pelkästään liimaamalla. Asianosaisten välisen yhteistyösopimuksen solmimiseen liittyen hakija on luovuttanut vastaajalle kiskojen kiinnittämiseen ja lattiaan työstämiseen liittyvän liimausohjeen. Vastaaja on käyttänyt hakijan sanottua ohjetta ainoastaan yhteistyösopimuksen puitteissa, eikä käyttäminen ole siten tapahtunut oikeudettomasti. Muutoin vastaaja on käyttänyt kiskojen kiinnittämiseen eri liimaa ja erilaista menetelmää kuin hakija. Vastaaja on saanut tämän liiman käyttöä koskevat ohjeet kyseiseltä liimanvalmistajalta.

Vastaajalle asianosaisten yhteistyön päättymisen jälkeen vuonna 1999 suunniteltu ja teetetty istuinjalusta, jossa on käytetty sivuseinämien materiaalina terästä, on toiminnallisesti hakijan istuinjalustaa vastaava. Vastaajan istuinjalusta poikkeaa kuitenkin materiaaliltaan, muodoltaan ja komponenteiltaan hakijan istuinjalustasta. Edellä mainittuun direktiiviin perustuvat turvallisuusmääräykset määrittelevät, millä alueella turvavyön kiinnityspisteiden on sijaittava. Osa hakijan ja vastaajan jalustojen yhteneväisyyksistä perustuu siihen, että ne ovat muotoutuneet käyttötarkoituksen mukaan. Vastaajan istuinjalustan kiinnitys ja lukitus on toteutettu teknisesti samalla tavalla kuin hakijan vastaavat ratkaisut. Hakija ei ole kuitenkaan näyttänyt uskoneensa vastaajalle istuimen jalustaan ja kiinnitystapaan liittyviä teknisiä esikuvia tai ohjeita, joita vastaaja olisi käyttänyt oikeudettomasti. Hakija ei ole näyttänyt uskoneensa vastaajalle turvavöiden kiinnittämistapaa ja kiinnityspisteitä koskevia teknisiä esikuvia tai ohjeita.

Vastaajan käyttämän kiskojen kiinnitysmenetelmän ja istuimen kiinnitykseen liittyvien teknisten ratkaisujen on asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottava olevan pitkälti peräisin hakijan ja vastaajan välisestä edellä selostetusta yhteistoiminnasta. Vastaajalle valmistetut komponentit ovat olleet vastaajan käyttöön mitoitettuja, ja vastaajan markkinoimaa, lattiaan kiinnitettyihin kiskoihin tarkoitettua istuinjärjestelmää on kehitetty hakijan ja vastaajan välisessä yhteistoiminnassa. Hakija ei ole kuitenkaan esittänyt selvitystä siitä, että hakija olisi uskonut vastaajalle sellaisia "Liitteessä A" tarkoitettuja teknisiä esikuvia tai ohjeita, joita vastaaja käyttäisi oikeudettomasti. Vastaaja ei ole käyttänyt tuotteiden suunnittelussa hakijan piirustuksia tai muuta vastaavaa aineistoa. Hakija ei ole esittänyt näyttöä siitä, että vastaaja olisi muutoinkaan oikeudettomasti käyttänyt hakijan teknisiä esikuvia tai ohjeita.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan ei ole näytetty oikeudettomasti ilmaisseen tai hyödyntäneen sellaisia teknisiä esikuvia tai ohjeita, joita hakija olisi uskonut vastaajalle. Vastaaja ei ole siten menetellyt elinkeinotoiminnassaan SopMenL:n 4 §:n 3 mom:n vastaisesti.

Hakija on paljoksunut vastaajan vaatimia oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin ne ylittävät hakijan omat oikeudenkäyntikulut. Hakija ei ole kuitenkaan esittänyt, että vastaajan vaatimat kulut olisivat aiheettomia tai kohtuuttomia. Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan vaatimat oikeudenkäyntikulut on määrättävä kokonaisuudessaan maksettaviksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin hylkää Rego Autodesign Oy:n hakemuksen.

Rego Autodesign Oy velvoitetaan suorittamaan Autoverhoilu Jonasson Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista sataviisikymmentäkahdeksantuhatta yhdeksänsataaviisikymmentäkahdeksan (158.958) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kortekangas, Leino, Maijala ja Paloranta