16.12.1999

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Helsingin Puhelin Oyj:tä markkinatuomioistuimesta annetun lain 6 & sekä kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 §:n 1 mom:n, 2 §:n 1 mom:n ja 3 §:n 1 mom:n nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajien kanssa tekemissään sopimuksissa käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan yhtiö perii maksusuunnitelman vahvistamisesta erillisen maksun, tai muuta vastaavaa sopimusehtoa, joka antaa yhtiölle täsmentämättömän ja rajoittamattoman oikeuden periä kuluttajilta erillistä maksua yhtiön myöntäessä maksuaikaa kuluttajan maksuvaikeuksien vuoksi.

Helsingin Puhelin Oyj soveltaa kuluttajien kanssa tekemissään sopimuksissa tietoliikennepalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Sopimusehtoja sovelletaan kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin puhelin ja tietoliikenneliittymistä, tietoliikennepalveluista sekä laitteista ja muista tuotteista.

Yhtiön kuluttajiin soveltamien sopimusehtojen kohta 4.6.1. kuuluu seuraavasti: "Asiakas on velvollinen maksamaan maksusuunnitelman vahvistamisesta sekä saatavien perimisestä eri maksut". Maksusuunnitelman vahvistamisesta peritään HPY:n tämän hetkisen hinnaston mukaan 30 markkaa.

Sopimusehto mahdollistaa erillisen palkkion perimisen kaikissa tilanteissa, joissa kuluttaja ottaa maksuvaikeuksien vuoksi yhteyttä yhtiöön riippumatta siitä, tehdäänkö kokonaan uusi maksusuunnitelma vai siirretäänkö eräpäivää vain lyhyellä ajalla eteenpäin, tai riippumatta maksuviivästyksen syystä tai maksettavan laskun loppusummasta. Maksusuunnitelman muuttamisesta peritty maksu on ehdon perusteella mahdollista veloittaa myös silloin, kun asiakas ottaa yhteyttä maksuviivästyksen vuoksi tilanteissa, joissa maksuviivästys aiheutuu ns. sosiaalisesta suoritusesteestä kuten esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä. KA:lle tulleiden lukuisten yhteydenottojen perusteella yhtiö myös käytännössä soveltaa sopimusehtoa edellä esitetyllä tavalla.

Eräpäivän siirtämisestä huolimatta yhtiö säilyttää itsellään oikeuden periä laskun loppusummasta viivästyskorkoa. Kuluttajan kanssa tehdyn maksusopimuksen ehtojen mukaan sopimus ei vaikuta laskusta perityn viivästyskoron määräytymiseen. Maksusopimuksessa todetaan lisäksi, ettei sopimukseen sisältyvistä maksuista lähetetä uusia laskuja tai maksukehotuksia ja että sopimuksen laiminlyönnistä seuraa liittymän sulkeminen ja/tai perintätoimenpiteitä. Itse maksusopimuksesta tai edellä mainituista yleisistä sopimusehdoista ei ilmene, millä tavoin eräpäivän siirtämisestä tehty sopimus vaikuttaa yhtiön oikeuteen sulkea liittymä.

Mikäli kuluttaja ottaa yhteyttä vasta eräpäivän jälkeen, tulee maksusuunnitelman muuttamisesta perityn maksun lisäksi maksettavaksi myös mahdollisesta huomauttamiskirjeen lähettämisestä perittävä maksu, mikäli huomautus on lähetetty ennen yhteydenottoa. Tällaisessa tilanteessa asiakkaan maksaessa laskun hän maksaa viivästyskoron lisäksi 60 markan kulut (huomautuskirje 30 markkaa + maksusuunnitelman muuttaminen 30 markkaa).

Peruspuhelinpalvelut ovat välttämättömyyspalveluita, joita ilman kuluttajat eivät tule toimeen. Tavallisten kuluttajien ohella on olemassa myös erityisryhmiä, joiden turvallisuus on pitkälle kiinni puhelimesta (vanhukset, lapset, vammaiset ym.). Yritykset ovat kehittäneet palveluitaan yhä enemmän siihen, että asioita voidaan hoitaa puhelimitse. Puhelimen merkitys on entisestään korostunut kotitalouksien arkipäivässä. Myös eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että hallitusmuodossa turvatun sananvapauden toteutuminen voi riippua peruspuhelinpalveluiden tosiasiallisesta saatavuudesta.

Peruspuhelinpalveluiksi katsotaan ainakin pääsy kiinteään puhelinverkkoon ja sen kautta soitettavat ja vastaanotettavat kotimaan- ja ulkomaanpuhelut. Suomessa teleyrityksillä on ns. palvelupakko, joka ilmenee telemarkkinalain 8 ja 15 §:sää. Palvelupakon nojalla teleyrityksen on tarjottava käyttäjille näiden pyynnöstä liittymiä, tilaajayhteyksiä ja kiinteitä yhteyksiä säädösten ja määräysten mukaisesti. Yleispalveluvelvoite on vahvistettu myös Em:n ns. toisessa Op-puhelindirektiivissä (Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiivi avoimen verkon tarjoamisen (ON) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalveluista kilpailuym päristössä). Direktiivin mukaisen yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluu mm. pääsy kiinteään puhelinverkkoon ja sen palveluihin sekä puhelinluettelopalvelut.

Maksuviivästykset saattavat johtaa varsin nopeasti kuluttajan liittymän sulkemiseen, jolloin kuluttajalla ei ole käytössään peruspuhelinpalveluita. Suljetun liittymän uudelleen avaamisesta aiheutuu huomattavat kustannukset. Yhtiö veloittaa suljetun liittymän uudelleen avaamisesta 240 markkaa.

Telealan lainsäädännössä on rajoitettu teleyritysten oikeutta liittymän sulkemiseen. Liikenneministeriön päätös telepalvelun toimitusehtojen yleisistä perusteista sisältää säännökset teleyrityksen oikeudesta sulkea liittymä telemaksujen laiminlyönnin vuoksi. Sulkemisoikeutta ei ole, jos käyttäjä maksaa erääntyneen laskun kahden viikon kuluessa maksukehotuksen lähettämisestä. Sulkemisoikeutta ei myöskään ole silloin, kun erääntyneet telemaksut eivät ylitä 300 markkaa. Lisäksi mikäli kuluttaja osoittaa maksuviivästyksen johtuvan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta näihin verrattavasta kuluttajasta riippumattomasta syystä, liittymää ei saa sulkea, mikäli lasku maksetaan viimeistään kuukauden kuluttua maksukehotuksen lähettämisestä. Kuluttajan oikeus vedota näihin ns. sosiaalisiin suoritusesteisiin edellyttää kuitenkin, että asiakas ottaa yhteyttä teleyritykseen ja vetoaa esteen olemassaoloon. Käytännössä tällaisessa tilanteessa sovitaan maksujärjestelyistä ja uudesta eräpäivästä. Teleyrityksellä ei myöskään ole oikeutta sulkea liittymää muusta kuin telepalvelusta laskutetun maksun, kuten esimerkiksi maksulliseen viihdepalveluun soittamisesta aiheutuneen maksun viivästymisen vuoksi, vaan tällaisen maksun viivästymisen vuoksi voidaan ainoastaan estää liittymän käyttö muuhun kuin telepalveluihin.

Telepalveluita koskevat sopimukset ovat toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ja luonteeltaan pitkäkestoisia. Tällaisissa sopimuksissa ei ole harvinaista, että kuluttajien kohdalle sattuu tilanteita, etteivät he jostain syystä pysty maksamaan laskua. Myös pelkästään peruspuhelinpalveluita käyttävä kuluttaja voi helposti yllättyä laskun suuruudesta. Esimerkiksi lankapuhelimesta matkapuhelimiin soitetut puhelut saattavat yllättävästi nostaa puhelinlaskun hintaa tavanomaista suuremmaksi, jolloin kuluttaja ei kykene varautumaan ennakolta laskun loppusummaan.

Peruspuhelinpalveluiden käytön luonteeseen kuuluu, että kuluttajan on yleensä vaikea seurata laskutuksen kehittymistä puhelinlaskujen välillä. Puheluiden hinnoittelurakenne on jo itsessään niin monimutkainen, etteivät kuluttajat itse pysty edes niin halutessaan juurikaan seuraamaan soittamistaan puheluista kertyneitä kustannuksia. Jo pelkästään sykäyksiin perustuva laskutus tekee puhelinkustannusten seuraamisen vaikeaksi. Kuluttaja ei myöskään ilman erityisiä laskutoimituksia tiedä puheluista perittävää kokonaishintaa, koska puheluiden hinnat koostuvat erillisestä verkkokorvausmaksusta sekä itse puheluhinnasta, joka vaihtelee riippuen päivästä, vuorokaudenajasta sekä siitä, onko puhelu soitettu saman teleyrityksen liittymään vai toisen teleyrityksen liittymään tai matkapuhelinliittymään. Mahdollisuudesta tarkistaa puhelimitse yhtiön asiakaspalvelusta edellisen laskun jälkeen kertyneet maksut ei kerrota liittymäehdoissa.

Yhtiön sopimusehtojen mukainen rajoittamaton oikeus periä maksusuunnitelman muuttamisesta erillinen maksu johtaa käytännössä helposti siihen, että maksusta muodostuu automaattinen, maksun viivästymisen yhteydessä perittävä maksu niiltä, jotka ottavat maksuvaikeuksien takia yhteyttä yhtiöön. Kuluttaja ei välttämättä tiedä, että yhteydenoton seurauksena sovittu eräpäivän siirto johtaa erillisen maksun perimiseen. Ottaessaan yhteyttä eräpäivän jälkeen kuluttaja ei myöskään välttämättä tiedä, että laskusta on jo saattanut lähteä huomautuskirje, tai että lähetetystä huomautuskirjeestä peritään erillinen maksu eräpäivän siirtymisestä huolimatta. Tällöin eräpäivän siirtäminen lyhyellä ajalla eteenpäin ei tuo asiakkaalle mitään etua vaan päinvastoin ylimääräisiä kustannuksia, koska lähetetystä huomautuskirjeestä joka tapauksessa veloitetaan hinnaston mukainen 30 markan suuruinen maksu. Samoin maksuviivästyksestä voidaan eräpäivän siirtämisestä huolimatta periä viivästyskorko. Tällöin eräpäivästä sopiminen ainoastaan aiheuttaa asiakkaalle 30 markan suuruisen ylimääräisen kustannuksen ja siten kaksinkertaistaa maksuviivästyksestä kuluttajalle aiheutuvat kustannukset.

Vaikka yhteydenotto yritykseen tapahtuisikin jo ennen huomautuskirjeen lähettämistä, ei eräpäivän siirtäminen ylipäätään tuo kuluttajalle mitään etua silloin, kun kysymyksessä on lyhytaikainen maksuviivästys. Eräpäivän siirtämisellä kuluttaja saattaa estää huomautuskirjeen lähettämisen, mutta huomautuskirjeestä perittävän maksun sijaan hänen maksettavakseen tulee saman suuruinen maksu maksusuunnitelman muuttamisesta. Lisäksi yhtiö säilyttää itsellään oikeuden periä viivästyskorkoa laskun loppusummalle huolimatta uudesta eräpäivästä tehdystä sopimuksesta. Siten kuluttajalta on mahdollista periä maksusuunnitelman muuttamisesta perityn maksun lisäksi myös viivästyskorkoa täysin samalla tavalla kuin jos maksusuunnitelman muutosta ei olisi tehty.

Kaikki kuluttajat eivät ota yhteyttä puhelinyhtiöön maksuviivästystapauksissa. Ehto antaa siten yhtiölle mahdollisuuden soveltaa sitä sillä tavalla, että kuluttaja, joka kantaa huolta puhelimen käyttömahdollisuuksistaan, joutuu maksamaan enemmän kuin sellainen kuluttaja, joka ei välitä hoitaa asioitaan yhtiön kanssa asianmukaisesti. Tämä on kohtuuton asetelma.

KA ei vaadi sellaista kieltoa, joka tekisi mahdottomaksi esim. pitkällisistä maksuaikataulujen sopimisesta aiheutuvien lisäkulujen perimisen. Vaaditaan ainoastaan, että hakemuksen kohteena oleva ehto tässä muodossa, joka mahdollistaa kohtuuttoman käytännön, kielletään. Samanlainen sopimusehto on käytössä eräissä muissakin puhelinyhtiöissä. Asiassa annettavalla ratkaisulla on siten merkitystä ennakkopäätöksenä.

Eräpäivän siirtämisestä tehdystä maksusopimuksesta tai telepalveluiden yleisistä sopimusehdoista ei siis ilmene, vaikuttaako eräpäivän siirtäminen jollakin tavoin yhtiön oikeuteen sulkea liittymä. Lyhytaikaisissa maksuviivästyksissä eräpäivän siirtämisellä ei ylipäänsä ole merkitystä liittymän sulkemisen kannalta, koska liikenneministeriön edellä mainittu päätös joka tapauksessa estää yhtiötä sulkemasta liittymää ennen kuin kaksi viikkoa on kulunut huomautuskirjeen lähettämisestä. Liittymän sulkeminen ei liikenneministeriön päätöksen mukaisesti myöskään ole mahdollista, mikäli erääntyneet telemaksut eivät ylitä 300 markkaa. Mikäli kuluttajan maksuviivästys joka tapauksessa jäisi lyhyeksi tai erääntyneen laskun loppusumma alle 300 markan, ei kuluttaja hyödy millään tavoin eräpäivän siirtämisestä, vaan maksu muodostuu lähinnä ylimääräiseksi kustannukseksi maksun viivästymisestä. Mikäli kuluttaja ei maksun lykkäyksestä huolimatta pysty maksamaan laskua uuden maksuajan puitteissa, on sopimusten valossa täysin epäselvää, miten eräpäivän siirtäminen vaikuttaisi oikeuteen sulkea liittymä.

Puhelinpalvelu on kuluttajalle välttämättömyyspalvelu, jonka maksut yleensä pyritään hoitamaan muista maksuvaikeuksista huolimatta. Käytännössä yhtiön rajoittamaton oikeus periä maksua maksusuunnitelman muuttamisesta aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia juuri sellaisille kuluttajille, jotka maksuvaikeuksista huolimatta pyrkivät hoitamaan asiansa yhtiön kanssa. Nämä kuluttajat toimivat juuri sillä tavoin kuin vastuullisen kuluttajan on aina edellytetty toimivan. Maksuvaikeuksissa asia pyritään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hoitamaan kuntoon neuvottelemalla velkojan kanssa. Perimällä tällaisesta menettelystä maksua yhtiö käyttää siten hyväkseen tällaisten kuluttajien tarvetta huolehtia laskujensa maksamisesta ajallaan.

Kuluttajat ovat myös tietoisia siitä, että teleyrityksellä on oikeus sulkea liittymä maksuviivästyksen vuoksi. Samoin tunnetaan teleyritysten yleisestikin varsin korkeat veloitukset suljetun liittymän uudelleen avaamisesta. Toisaalta kuluttajat eivät ainakaan KA:lle tulleiden runsaiden yhteydenottojen valossa ole kovin hyvin tietoisia siitä, minkälaisista maksuviivästyksistä saattaa seurata liittymän sulkeminen. Siten useat kuluttajat pelkäävät jo varsin vähäistenkin maksuviivästysten johtavan liittymän sulkemiseen ja siten estävän heiltä peruspuhelinpalveluiden käytön. Kuluttajat saattavat helposti mieltää olevansa pakotettuja eräpäivän siirtoon säilyttääkseen mahdollisuuden puhelinpalveluiden käyttämiseen. Tätä vaikutelmaa vahvistaa maksusopimuksessa oleva vakiolauseke, jonka mukaan sopimuksen laiminlyönti johtaa liittymän sulkemiseen ja/tai perintätoimenpiteisiin.

Maksusuunnitelman muuttamisesta perittävän maksun suuruutta ei myöskään voi pitää vähäisenä. Erityisesti pienituloiset kuluttajat rajoittavat yleensä puhelimen käytön lähinnä peruspuhelinpalveluihin. Maksusuunnitelman muuttamisesta perittävä maksu saattaa tällöin ylittää puhelinlaskun pelkästään puheluista koostuvan osan. Mikäli kuluttajan maksettavaksi tulee sekä huomautuskirjeestä perittävä maksu että maksusuunnitelman muuttamisesta perittävä maksu, saattavat nämä kustannukset muodostaa huomattavan osan koko puhelinlaskusta ja kenties johtaa siihen, ettei koko puhelinlaskun maksamiseen ole varaa.

Välttämättömyyspalvelun, kuten peruspuhelinpalveluiden osalta on ehdottoman tärkeää, että kuluttajilla on käytössään maksuton tapa neuvotella laskun maksamisesta. Yhtiön sopimusehtoa, joka oikeuttaa yhtiön perimään tällaisesta neuvottelusta erillisen maksun maksuvaikeuksissa olevilta kuluttajilta erityisesti silloin, kun eräpäivän muuttamisesta ei ole kuluttajalle mitään etua, on pidettävä kohtuuttomana. Erityisen kohtuuttomana on pidettävä erillisen maksun veloittamista kuluttajalta, joka ottaa yhteyttä yhtiöön vedotakseen sosiaaliseen suoritusesteeseen.

Edellä esitetyn perusteella yhtiön peruspuhelinpalveluihin sovellettavien sopimusehtojen sopimuskohtaa, joka antaa yhtiölle täsmentämättömän ja rajattoman oikeuden periä maksusuunnitelman muuttamisesta erillistä maksua, on pidettävä kuluttajan kannalta kohtuuttomana sopimusehtona ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaisena.

HELSINGIN PUHELIN OYJ:N VASTAUS

Helsingin Puhelin Oyj on kiistänyt sopimusehtonsa olevan kohtuuton ja vaatinut KA:n hakemuksen hylkäämistä.

Vastaajayhtiö ei ole käyttänyt eikä käytä sopimusehtoa, jonka mukaan yhtiöllä on oikeus periä maksusuunnitelman vahvistamisesta eri maksu, rajoittamattomasti ja kaikissa tilanteissa. Yhtiö on valmis täsmentämään sopimusehdon käytäntöä vastaavaksi eli siten, että "maksua ei peritä, mikäli myönnetty lisämaksuaika on tarpeen velallisen työttömyyden tai sairauden tai muun hänestä riippumattoman syyn johdosta". Yhtiö katsoo, että kieltovaatimus ja siihen liittyvä uhkasakko ovat tarpeettomia.

Oikeudellisesti maksuaikataulupyynnöissä on kyse siitä, miten toisen osapuolen sopimusrikkomuksesta, toteutuneesta tai ennalta ilmoitetusta maksuviivästyksestä, johtuva tilanne käsitellään. Mitään yleistä velvollisuutta suostua maksun lykkäyspyyntöihin velkojalla ei ole. Velkojalla on oikeus saada erääntyneelle saatavalleen viivästyskorkoa ja korvaus vahingoista, kuten perintäkuluista. Perintäkuluilla on tarkoitettu sekä velkojan omia kuluja että ulkopuolisen, esim. perintätoimiston käyttämisestä aiheutuvia kuluja.

Maksunlykkäysneuvottelusta, muista siihen liittyvistä toimenpiteistä ja maksuaikataulun kirjallisesta vahvistamisesta perittävä yhtiölle aiheutuviin kustannuksiin perustuva maksu on perintäkulua ja joka tapauksessa siihen suoraan verrattavaa kulua, jonka perimiseen yhtiöllä on oikeus. Päinvastoin kuin KA katsoo, maksua ei peritä mistä tahansa asiakkaan yhteydenotosta yhtiölle. Maksun määrää ei ole pidettävä kohtuuttomana.

Yhtiö tekee vuosittain n. 50000 sopimusta puhelinlaskujen maksusta eräpäivästä poikkeavana ajankohtana. Toimintatavan avulla on jo vuosikymmenien ajan voitu lieventää asiakkaille puhelinpalveluiden käytön äkillisestä kasvusta tai maksuvaikeuksista aiheutuvia seuraamuksia.

Maksuajankohdasta ja perintätoimenpiteiden siirrosta sovittiin aikaisemmin pääasiassa vain puhelimitse. Asiakkaan kanssa käydyn keskustelun perusteella laskutusjärjestelmään tehtiin merkintä, joka esti liittymän sulku-, perintäja sopimuksenpurkutoimien käynnistymisen. Tällöin ei lähetetty enää maksukehotusta vaan sopimuksen teon yhteydessä suullisesti informoitiin sopimuksen merkityksestä ja sen laiminlyönnin seurauksista. Ei nähty mielekkääksi lähettää laskusta enää tavanomaista maksukehotusta, johon merkitty määräpäivä (viimeinen maksupäivä) poikkesi asiakkaan kanssa erikseen sovitusta.

Laman ja uusien puhelinpalveluiden tarjonnan seurauksena 90-luvun alussa maksusopimusten määrä kasvoi jatkuvasti. Samalla kasvoi myös maksusopimuksiin liittyvien epäselvyyksien ja reklamaatioiden määrä. Pääasiallisena syynä epäselvyyksiin oli se, että asiakkaiden käsitys maksusopimuksen sisällöstä poikkesi vastaajayhtiöllä kirjatusta merkinnästä, varsinkin pitkäaikaisissa tai useita maksueriä sisältävissä sopimuksissa. Osa epäselvyyksistä aiheutui siitä, että asiakas ei ollut ymmärtänyt tai myöhemmin voinut muistaa suullisesti annettua informaatiota. Myös sopimuksen tekijän identifiointiin liittyi ongelmia.

Tämän vuoksi yhtiö päätti syksyllä 1998 siirtyä suullisten sopimusten sijasta maksusopimusten kirjallisen vahvistamisen käytäntöön sekä päätti, että kirjallisesta vahvistuksesta ja sen lähettämisestä peritään yhtiölle aiheutuvia kuluja vastaava 30 markan suuruinen maksu. Kirjallinen vahvistus sisältää sovitut maksuaikataulua ja maksueriä koskevat tiedot, muiden perimistoimenpiteiden pois jäännin sopimuksen vuoksi sekä tiedot maksuaikataulun laiminlyönnin seurauksista.

Asian selventämiseksi yleisiin sopimusehtoihin otettiin 1.3.1999 lukien maksusta lauseke, joka kuuluu seuraavasti: "Säännöllisesti toistuvilla maksuilla on yhtiön etukäteen määräämät eräpäivät. Viivästyskorko määräytyy korkolain mukaan. Asiakas on velvollinen maksamaan maksusuunnitelman vahvistamisesta sekä saatavien perimisestä eri maksut. Huomautukset laskusta on tehtävä laskun eräpäivään mennessä. Laskua koskevissa erimielisyystapauksissa riidaton osa on maksettava laskun eräpäivään mennessä."

Sanottu maksu peritään vain silloin, kun asiakkaalle lähetetään hakemuksen liitteessä 4 esimerkkinä mainittu kirjallinen vahvistus. Pääsääntö on, että sopimukset vahvistetaan kirjallisesti. Mikäli maksuaikaa pyydetään niin hyvissä ajoin ja pyydetty aika on niin lähellä laskussa mainittua eräpäivää, että maksukehotusta ei siihen mennessä kuitenkaan lähetettäisi, maksuaikataulusopimus ei ole tarpeen eikä kirjallista vahvistustakaan lähetetä. Asiakkaalle ei tällöin koidu muuta lisäkustannusta kuin korkolain mukainen viivästyskorko.

Mikäli kuluttaja on vedonnut maksuvaikeuksiensa syynä työttömyyteen tai sairauteen, yhtiö on jättänyt maksun perimättä, vaikka sopimus olisikin vahvistettu kirjallisesti. Pelkkä kuluttajan yhteydenotto maksuvaikeuksiensa takia ei automaattisesti aiheuta maksun perimistä. KA:n käsitys siitä, että yhtiöllä olisi "täsmentämätön ja rajoittamaton oikeus periä kuluttajilta eri maksu laskun eräpäivää siirrettäessä kuluttajan maksuvaikeuksien vuoksi", on siten virheellinen.

KA:n hakemuksessa saatavien erääntyminen ja maksusuunnitelman tekeminen ovat sekaantuneet. Puhelinlaskut lähetetään säännöllisesti joka toinen kuukausi. Eräpäivät ovat yleisesti asiakkaiden hyvin ennalta tietämät. Maksun lykkäykseen yhtiöllä ei ole yleistä velvollisuutta velkojana suostua. Se, että saatavan maksamisesta sovitaan muussa aikataulussa kuin laskun eräpäivänä, ei merkitse sitä, etteikö lasku siitä huolimatta erääntyisi tai olisi jo erääntynyt laskussa mainittuna eräpäivänä. Kyse on vain maksujärjestelystä sopimisesta. Sopimuksella vältytään perimistoimilta, jotka muutoin käynnistyisivät. Muita perintätoimia olisivat maksukehotus ja saatavan perintä perintätoimiston avulla, sekä liittymän sulkeminen, mikäli muut sulkemisedellytykset kuten maksamattomilta telemaksuilta edellytettävä määrä täyttyvät.

Yhtiö perii maksusopimusvahvistuksen lähettämisestä 30 markan maksun asiakkaan seuraavassa laskussa. Vahvistuksen lähettämisen maksullisuudesta ilmoitetaan sopimusneuvottelussa suullisesti sekä toistetaan tieto kirjallisesti vahvistuksessa.

Maksulla katetaan vahvistusten lähettämisestä yhtiölle aiheutuneita todellisia atk- ja postituskuluja ja se on suuruudeltaan sama kuin tavanomaisen maksukehotuksen lähettämisestä perittävä perimismaksu. Tavanomaisten maksukehotusten luonti ja lähetys on automatisoitua toimintaa, sen sijaan maksusopimusten tekoon liittyy usein erillistoimenpiteitä sen ohella, että sopimusten tekoa varten on otettu käyttöön oma tietokoneohjelma yhdessä aiemmin käytettyjen ohjelmistojen kanssa käytettäväksi.

Maksu, niin kuin muutkaan perintäkulut, ei sisällä viivästyskorkoa eikä sillä pyritä mihinkään rankaisulliseen vaikutukseen. Samasta syystä sopimuksen tekeminen tai vahvistusmaksun periminen ei vaikuta viivästyskoron perimiseen. Hakemuksessa vahvistuksessa perittävää maksua nimitetään virheellisesti palkkioksi, vaikka se kattaa vain edellä mainitusti yhtiölle aiheutuvia kuluja. Sopimusneuvotteluihin sitoutuvat henkilöstökustannuksetkin jäävät yhtiön kannettavaksi. Maksun määrän riippumattomuus laskun loppusummasta on luonnollinen seuraus maksun perusteesta.

Maksun määrää on pidettävä yleisesti ottaen kohtuullisena. Sen kohtuullisuus yksittäistapauksessa riippuu kustakin tapauksesta erikseen. Yhtiö ei kirjaa sopimusneuvotteluissa tietoja maksuaikataulupyynnön syistä tai taustoista, muutoin kuin jättämällä osasta vahvistuksia maksun perimättä. Yhtiön perintäkäsittelijöiden pitkän kokemuksen myötä yhtiölle on kuitenkin muodostunut käsitys lykkäyspyyntöjen keskimääräisestä jakaantumisesta ja pyyntöjen taustoista. Maksusopimusten merkitys tilapäisenä kulutuksen kasvua tai maksuvaikeuksia lievittävänä keinona on menettänyt merkitystään. Maksusopimuksia pyytävät pääasiassa työssä käyvät asiakkaat. Maksujen lykkäämisen motiivina on joissakin tapauksissa edelleen kulutuksen ennakoimaton kasvu tai muusta ennakoimattomasta syystä johtuva maksuvaikeus.

Valtaosassa tapauksia maksuja pyydetään lykättäväksi, jotta varat jäävät käytettäväksi muihin kuluihin, toisin sanoen rahoituskeinona. Näissä tapauksissa velallisen käytettävissä olevat varat riittävät maksuun eräpäivänä, mutta kulutusta lisätään ja varat käytetään maksuihin, joiden velkojat eivät niin helposti jousta maksuajassa. Nämä asiakkaat suunnittelevat taloutensa käytön ottaen huomioon jatkuvan maksusopimusten ketjun yhtiön laskuissa ja ilmoittavat olevansa kykenemättömiä maksamaan laskut eräpäivään mennessä. He eivät pyri muuttamaan maksutapaansa siihen suuntaan, että voisivat suoriutua maksuistaan niiden erääntyessä, pikemminkin tarkoituksena on pyrkiä siirtämään maksua mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan.

Ne velalliset, joiden maksukyvyttömyys selkeästi johtuu työttömyyden tai sairauden aiheuttamasta yllättävästä ja heistä riippumattomasta tulojen vähentymisestä, ovat pienenä vähemmistönä maksusopimusasiakkaiden joukossa. Yhtiö haluaa kiinnittää huomiota puhelinpalveluiden muista palveluista poikkeavaan maksurakenteeseen. Perusmaksultaan kalleimmassakin liittymämuodossa (käyttöliittymä) kuukausittainen toistuva maksu on 80,30 markkaa ja laskutuskaudessa 160,60 markkaa. Muu osa laskusta riippuu asiakkaan palvelu- ja laitevalinnoista sekä puheluiden kulutuksesta. Vaikka tulojen vähentyminen tapahtuisi yllättäen ja välittömästi, asiakkaalla on mahdollisuus tehokkaasti vaikuttaa kulutukseen ja laskun kertymiseen viimeistään kuluvaa laskutuskautta seuraavalla laskutuskaudella. Veloitusten kertymistä kausilaskuille voi tiedustella kotiasiakaspalveluiden ilmaisesta neuvontanumerosta. Asiasta on mainittu puhelinluettelon 1. osan etusisäkannessa.

Mikäli asiakas ottaa laskun saatuaan yhtiöön yhteyttä ja ehdottaa sellaista maksuajankohtaa, jota ennen ei ole tavanomaisessa aikataulussa odotettavissa perintätoimenpiteitä, hänelle kerrotaan perintätoimien aikataulusta ja etenemisestä. Näissä tapauksissa ei yleensä tehdä maksusopimusta. Jotkut asiakkaat pitävät kuitenkin tärkeänä maksuajankohdasta sopimista ja pyrkivät varsinaisen maksukehotuksen välttämiseen ja säntillisen maksuajan maineensa säilyttämiseen. He saattavat haluta kirjallisen sopimusvahvistuksen siitä huolimatta, että se on maksullinen.

Joissakin tapauksissa asiakkaat ryhtyvät maksuneuvotteluun vasta saatuaan tavanomaisen maksukehotuksen. Käytännössä on todettu, että maksukehotus menettää perintätehonsa, kun velallinen sen saatuaan sopii yksilöllisesti laskuttajan kanssa poikkeavasta maksukehotuksen päivämäärät ylittävästä maksujärjestelystä. Näissä tilanteissa velallinen saattaa mieltää myös kehotukseen sisältyvien maksujen laiminlyöntiin liittyvien uhkien poistuvan uudella järjestelyllä. Yhtiön kokemuksen mukan asiakkaat, jotka vasta maksukehotuksen saatuaan ryhtyvät neuvottelemaan laskujen maksamisesta, ovat muita asiakkaita useammin maksusopimuksen sisältöä koskevien epäselvyyksien osapuolia. Tämän vuoksi yhtiö katsoo, että vahvistuksen lähettäminen on tärkeää. Se, että maksuerät, maksuaikataulu, korko ja maksun laiminlyönnin seurauksia mainitaan vahvistuksessa, on asiakkaan edun mukaista. Maksun periminen vahvistuksesta ei ole kohtuutonta.

Useamman kuin yhden maksukehotuksen lähettäminen erääntyneestä laskusta ei ole elinkeinotoiminnassa poikkeuksellista. Huomautusmaksun periminen kustakin lähetetystä huomauksesta ei ole poikkeuksellista. Tämäkään menettely ei ole kuluttajan kannalta yksiselitteisesti kohtuutonta. Esim. oikeuskirjallisuudessa on arvioitu menettelyn voivan olla yksittäistapauksissa kohtuutonta, jos useita maksukehotuksia lähetetään lyhyin väliajoin. Kun maksusopimuksen vahvistukseen sisältyy huomautus mahdollisen maksun laiminlyönnin seurauksista, muut erilliset maksukehotukset (kuluineen) ovat tarpeettomia.

Hakemuksessa on mainittu osin mahdollinen, mutta harvinainen tilanne, jossa asiakas pyytää maksulykkäystä päivänä, jolloin maksukehotus on jo lähtenyt, mutta ei ole vielä ehtinyt saapua perille. Näissä tilanteissa sopimus vahvistetaan kirjallisesti, jos maksuaikaa pyydetään ja myönnetään pidemmälle kuin maksukehotuksessa mainittu määräpäivä on. Jos maksukehotus on jo ehtinyt lähteä, asiakas on jo selvästi viivästynyt omassa suorituksessaan.

Sosiaalista suoritusestettä on käsitelty KSL:n 5 luvun 30 §:ssä, 7 luvun 16 §:ssä ja edellä mainitussa liikenneministeriön päätöksessä. Sosiaalisen suoritusesteen periaatteeseen kuuluu se, että näissä tapauksissa sopimuskumppani pidättäytyy sopimuksen mukaisten ankarien sanktioiden käyttämisestä. Puhelinlaskujen perinnässä näitä ovat yhtiön mielestä liittymän sulkeminen, sopimuksen purkaminen ja ulkopuolisten perimistoimistojen suorittamat perintätoimenpiteet, joista aiheutuu asiakkaalle huomattavasti suuremmat kustannukset. Yhtiö ei ole kuitenkaan ymmärtänyt periaatetta niin, että näissä tapauksissa sopimuskumppanin tulisi kantaa kaikki velallisen viivästyksestä aiheutuvat kustannukset. Tällaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä myöskään liikenneministeriön päätöksen tulkinnassa.

Yhtiön tietojen mukaan useat yhtiöt lähettävät normaalin (perimismaksullisen) maksukehotuksen mahdollisesta maksusopimuksesta huolimatta. Yhtiön käsityksen mukaan maksusopimusvahvistus olisi kuitenkin informatiivisempi ja asiakkaan kannalta miellyttävämpi tapa muistuttaa sovitusta maksuajasta ja sen laiminlyönnin seurauksista.

Vaikka yhtiön käsityksen mukaan sosiaalinen suorituseste ei välttämättä ole este perimis- ja vahvistusmaksujen veloittamiselle, yhtiö on jättänyt perimättä maksusuunnitelman vahvistamisesta maksun, jos kuluttaja on perustellusti vedonnut sosiaaliseen suoritusesteeseen, kuten työttömyyteen, sairauteen tms. hänestä riippumattomaan syyhyn maksulykkäyspyyntönsä syynä. KA:n kannanoton jälkeen periaatteen noudattamista on edelleenkin väljennetty. Tästä huolimatta näitä maksutta lähetettäviä vahvistuksia on ollut vain joitakin prosentteja kaikista vahvistuksista. Sosiaalinen suorituseste ei välttämättä ole tullut sopimusneuvotteluissa esille. Mikäli velallinen selvittää jälkikäteen tämän olleen pyynnön syynä, yhtiö on valmis hyvittämään häneltä perityn vahvistusmaksun.

KA katsoo, että yhtiön maksusopimuksen teksti johtaa epäselvyyteen siitä, mitä puhelinliittymälle tapahtuu sovittujen maksuerien laiminlyöntitapauksissa. Kustannusten minimoimiseksi vahvistukset pyritään laatimaan yksisivuisina. Sivun suurin tila on varattu käytettäväksi tilanteen ja sopimuksen mukaan vaihteleville tiedoille ja sen on riitettävä useammankin erän maksusuunnitelmille. Alaosan teksti pyrkii kattamaan lähtökohtaisesti kaikki maksuaikataulusopimukset eli vuosittain noin 50000 tapausta. Koska mainittu maksusopimuksen teksti ja sille varattu tila on rajallinen, siinä ei ole voitu täsmällisesti todeta, milloin liittymän sulkeminen voi tulla kysymykseen ja ettei niin aina tapahdu maksun laiminlyönnistä huolimatta. Tämä on kuitenkin pyritty kattamaan merkinnällä "sulkeminen ja/tai muita perintätoimenpiteitä". Seuraamus on ilmaistu samalla tavalla myös tavanomaisessa maksukehotuksessa. Sulkemistilanteista on mainittu tarkemmin yleisissä sopimusehdoissa ja niistä on tiedotettu puhelinluettelossa erikseen.

Teleliittymän yleisistä toimitusehdoista liikenneministeriön antaman päätöksen 10 §:n mukaan teleliittymä voidaan sulkea aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksukehotuksen lähettämisestä. Sosiaalisen suoritusesteen tapauksessa liittymä voidaan sulkea neljän viikon kuluttua maksukehotuksesta. Päätöksen tarkoituksena on, että velallista muistutetaan laskusta ja että hänelle ilmoitetaan sulku-uhasta maksun laiminlyönnin seurauksena. Kun velallisen kanssa on sovittu jo syntyneen erääntymässä olevan tai jo erääntyneen saatavan maksuaikataulusta erikseen, maksukehotuksen lähettäminen ei ole enää liikenneministeriön päätöksen tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeen. Tämän lähtökohtaisen periaatteen on kuluttajavalituslautakunta hyväksynyt eräässä ratkaisussaan.

Maksukehotukselle ei muutoinkaan näissä tapauksissa ole tarvetta, sillä saatavan määrä ja peruste ovat sopimusneuvottelussa todetusti velallisen tiedossa ja selviä. Velalliselle ilmoitetaan liittymän sulkemisesta maksun laiminlyönnin tapauksessa sekä puhelimessa maksusopimuksesta neuvoteltaessa että kirjallisessa maksuaikataulun vahvistuksessa. Ei ole tarvetta suojata velallista siten, että hänelle tulisi vielä uudelleen maksukehotuksella antaa lisää tosiasiallista maksuaikaa ennen muihin perintätoimiin ryhtymistä.

Yhtiö on ilmoittanut KA:lle jo asiasta aiemmin keskusteltaessa maksun veloittamisessa noudatettavan käytännön, joka ei ole hakemuksessa mainitulla tavalla täsmentämätön ja rajoittamaton. Siinä tapauksessa, että markkinatuomioistuin katsoisi tai osapuolten välisissä neuvotteluissa siihen päädyttäisiin, yhtiö muuttaa sopimusehdon käyttämistä tarpeellisessa määrin heti ja muuttaa sopimusehtoja lopputuloksen edellyttämällä tavalla viipymättä. Ainakin uhkasakon asettaminen on siten tarpeetonta. Lähtökohtaisesti yhtiöllä on velkojana oikeus periä nyt kysymyksessä oleva maksu. Käytännön sovellus sen perinnässä ja maksun määrä ovat kohtuulliset. KA:n vaatimus on hylättävä.

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajayhtiön nimeämänä todistajana vastaajayhtiön palveluksessa olevaa juridista avustajaa Risto Olavi Vuoholaa. Todistaja on kertonut mm. seuraavaa.

Maksuaikatauluasioissa asiakkaiden kanssa käytävät neuvottelut tapahtuvat pääsääntöisesti puhelimessa. Asiakkaalta peritään maksu silloin, kun yhtiön ja asiakkaan välisissä neuvotteluissa syntyy sopimus maksusta ja vahvistus syntyneestä sopimuksesta. Asiakkaalle kerrotaan, että syntyneestä sopimuksesta lähetetään hänelle kirjallinen vahvistus ja vahvistuksen lähettämisestä peritään maksu. Jos neuvottelussa on todettu, että asiakkaalla on sosiaalinen suorituseste eli että hän ei voi maksaa laskua eräpäivänä sen vuoksi että hän on joutunut työttömäksi tai sairastunut sillä tavoin, että hän ei pysty maksamaan laskuaan, vahvistus on lähetetty maksutta. Asiakkailta on tullut näistä maksuista jonkin verran valituksia.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Helsingin Puhelin Oyj:n tietoliikennepalveluiden ja -tuotteiden yleisten sopimusehtojen kohdassa 4.6.1. on mm. seuraava ehto: "Asiakas on velvollinen maksamaan maksusuunnitelman vahvistamisesta sekä saatavien perimisestä eri maksut." Maksusuunnitelman vahvistamisesta perittävä maksu on yhtiön tämänhetkisen hinnaston mukaan 30 markkaa.

Yhtiö soveltaa sanottua sopimusehtokohtaa sellaisissa tapauksissa, joissa yhtiöltä puhelinlaskun saanut kuluttaja ottaa yhteyttä yhtiöön ja pyytää lisäaikaa maksun suorittamiselle. Jos yhtiö tällöin suostuu siihen, että kuluttaja suorittaa maksun myöhempänä ajankohtana kuin laskussa mainittuna eräpäivänä, yhtiö vahvistaa sovitun maksuaikataulun kirjallisesti ja perii vahvistuksesta 30 markkaa kuluttajalta.

Kuluttajalle lähetettävässä kirjallisessa vahvistuksessa on mainittu, että sopimukseen sisältyvistä laskuista ei lähetetä erillisiä uusia laskuja tai maksukehotuksia. Samoin siinä sanotaan, että maksusopimuksen tekeminen ei vaikuta laskusta perittävän viivästyskoron määräytymiseen. Vahvistuksessa muistutetaan myös, että sovitut maksuerät on maksettava viimeistään sovittuna päivänä ja että sopimuksen laiminlyönnistä seuraa liittymän sulkeminen ja/tai muita perintätoimenpiteitä.

Markkinatuomioistuin toteaa, että puhelinpalvelut ovat kuluttajille välttämättömyyspalveluja, joiden saatavuus kuluttajille on pyritty varmistamaan. Peruspuhelinpalveluksi on määritelty mm. pääsy kiinteään verkkoon ja sen kautta soitettavat ja vastaanotettavat kotimaan- ja ulkomaanpuhelut. Eräiden kuluttajaryhmien, esim. vanhusten ja sairaiden kannalta peruspuhelinpalvelujen saatavuus on erityisen tärkeää. Telealan yrityksillä on Suomessa telemarkkinalain säännösten mukaan ns. palvelupakko, jonka mukaisesti telepalvelujen käyttäjien saatavilla on oltava liittymiä ja tilaajayhteyksiä. Telealan yrityksille on vahvistettu palveluvelvoite myös Euroopan Yhteisöjen ns. toisessa OP-PUHELINDIREKTIIVISSÄ (Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiivi avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä, 98/10/EY).

Liikenneministeriön päätös telepalvelun toimitusehtojen yleisistä perusteista vuodelta 1997 sisältää säännökset myös teleyrityksen oikeudesta sulkea liittymä telemaksujen laiminlyönnin vuoksi. Näiden säännösten mukaan sulkemisoikeutta ei ole, jos kuluttaja maksaa erääntyneen laskun kahden viikon kuluessa maksukehotuksen lähettämisestä. Sulkemisoikeutta ei ole myöskään silloin, kun erääntyneet telemaksut eivät ylitä 300 markkaa. Lisäksi mikäli kuluttaja osoittaa maksuviivästyksen johtuvan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta näihin verrattavasta kuluttajasta riippumattomasta syystä, liittymää ei saa sulkea, mikäli lasku maksetaan viimeistään kuukauden kuluttua maksukehotuksen lähettämisestä. Kuluttajan oikeus vedota näihin ns. sosiaalisiin suoritusesteisiin edellyttää kuitenkin, että kuluttaja ottaa yhteyttä teleyritykseen ja vetoaa esteen olemassaoloon.

Maksuviivästyksessä on oikeudellisesti kysymys kuluttajan sopimusrikkomuksesta. Maksuviivästystapauksissa yhtiöllä on oikeus ryhtyä perintätoimenpiteisiin ja periä viivästyskorkoa saatavalleen. Yhtiöllä on myös oikeus periä kuluttajalta perintätoimenpiteistä aiheutuvat kulut. Jos yhtiö kuluttajan maksuviivästystapauksissa tekee kuluttajan kanssa uuden maksusuunnitelman, siitä saattaa aiheutua yhtiölle kuluja, jotka yhtiöllä on oikeus periä kuluttajalta.

Hakemuksen kohteena oleva maksusuunnitelman tekemistä koskeva sopimusehto on laaja-alainen ja sanamuodoltaan yleinen. Sopimusehto mahdollistaa erillisen maksun perimisen kaikissa tilanteissa, joissa kuluttaja pyytää yhtiöltä lisää maksuaikaa puhelinlaskun maksamiseen. Maksu voidaan periä sopimusehdon mukaan viivästyksen syystä tai pyydetyn maksuajan pituudesta riippumatta. Sopimusehto mahdollistaa sanamuotonsa mukaan sanotun maksun perimisen myös silloin, kun maksuviivästys johtuu esim. kuluttajan sairaudesta, työttömyydestä taikka muusta niihin rinnastettavasta, kuluttajasta riippumattomasta syystä.

Yhtiö on ilmoittanut soveltavansa sanottua sopimusehtoa siten, että sellaiselta kuluttajalta, joka ilmoittaa maksuviivästyksen syyksi sairastumisen tai työttömyyden, maksusuunnitelman tekemisestä ei peritä maksua, vaan vahvistus maksusuunnitelmasta lähetetään kuluttajalle maksutta. Samoin yhtiö on ilmoittanut, että mikäli kuluttaja pyytää niin lyhyttä maksuaikaa, että varsinaista sopimusta ei ole syytä tehdä, ei siitä peritä maksuakaan. Yhtiö ei ole kuitenkaan antanut tarkempaa tietoa siitä, miten lyhyt sellainen maksuaika on, josta yhtiö ei tee varsinaista sopimusta kuluttajan kanssa. Yhtiö on ilmoittanut olevansa valmis täsmentämään sopimusehtoaan, mutta ei ole kuitenkaan muuttanut ehdon sanamuotoa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lyhyenkin maksuajan pyytämisestä tehdään pääsääntöisesti maksusopimus ja siitä veloitetaan sopimusehdossa mainittu erillinen maksu. Sopimusehdossa käytetty ilmaisu maksusuunnitelman vahvistamisesta viittaa siihen, että kysymys on laajemmasta toimenpiteestä kuin pelkästä eräpäivän siirrosta. Kuluttajalle saattaa tulla yllätyksenä, että maksu peritään myös muutamia päiviä koskevasta maksupäivän siirtämisestä. Esim. sairauden tai työttömyyden vuoksi maksuvaikeuksissa oleva kuluttaja ei myöskään välttämättä tiedä, että yhtiö saattaa vapaaehtoisesti noudattamansa käytännön mukaisesti jättää sanotun maksun häneltä perimättä, jos hän ilmoittaa yhtiölle maksuviivästyksen aiheutuneen sanotunlaisesta syystä.

Laskujen maksamisesta täsmällisesti eräpäivänä huolehtiva kuluttaja saattaa tilapäisten maksuvaikeuksien vuoksi ottaa yhteyttä yhtiöön siinäkin tapauksessa, että hän tarvitsee ainoastaan lyhyehkön lisäajan maksun suorittamiseen. Yhtiöllä on sopimusehtonsa mukaan lisää maksuaikaa antaessaan tällöinkin oikeus periä edellä mainittu maksu, vaikka yhtiö ei käytännössä sitä aivan lyhyestä maksupäivän siirrosta perisikään. Sen sijaan sellainen kuluttaja, joka ei tällöin ota lainkaan yhteyttä, välttyy sanotulta maksulta. Maksuviivästyksestä ilmoittava kuluttaja saattaa siten joutua tällaisessa tapauksessa huonompaan asemaan kuin sellainen kuluttaja, joka ei lainkaan ilmoita yhtiölle maksuviivästyksestä.

Maksuviivästystapauksissa yhtiö lähettää säännönmukaisesti kuluttajalle huomautuksen maksun viivästymisestä. Maksumuistutuskirjeen lähettäminen tapahtuu yhtiössä automaattisesti. Mikäli maksuvaikeuksissa oleva kuluttaja ottaa yhteyttä yhtiöön vasta eräpäivän jälkeen, hänen maksettavakseen tulee maksusopimuksesta perittävän maksun lisäksi yleensä myös huomautuskirjeen lähettämisestä perittävä maksu. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja saattaa joutua maksamaan viivästyskoron lisäksi 60 markan kulut eli 30 markkaa huomautuskirjeestä ja 30 markkaa maksusopimuksen tekemisestä. Eräpäivän siirtämisellä kuluttaja saattaa estää huomautuskirjeen lähettämisen, mutta huomautuskirjeestä perittävän maksun sijaan hänen maksettavakseen saattaa tulla saman suuruinen maksu pelkästä maksupäivän siirtämisestä.

Maksuviivästyksen vuoksi yhteyttä ottava kuluttaja, jonka kanssa yhtiö tekee puhelimessa sopimuksen laskun eräpäivän siirrosta myöhemmäksi, olettaa mahdollisten perintätoimien jäävän tällöin suorittamatta. Kuluttaja ei välttämättä tiedä, että hänen yhteydenottonsa seurauksena sovittu eräpäivän siirto johtaa erillisen maksun perimiseen. Ottaessaan yhteyttä eräpäivän jälkeen kuluttaja ei myöskään aina tiedä, että laskusta on jo saattanut lähteä huomautuskirje, tai että lähetetystä huomautuskirjeestä peritään erillinen maksu eräpäivän siirtämisestä huolimatta. Vaikka kuluttajan yhteydenotto yhtiöön tapahtuisikin jo ennen huomautuskirjeen lähettämistä, eräpäivän siirtämisestä ei ole kuluttajalle mitään etua, jos lyhytaikaisenkin maksuviivästyksen vuoksi tapahtuvasta eräpäivän siirrosta peritään automaattisesti erillinen maksu.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön sopimusehto, joka antaa mahdollisuuden periä kaikilta maksuviivästyksen vuoksi yhteyttä ottavilta kuluttajilta erillisen maksun pyydetyn maksuajan pituudesta ja viivästyksen syystä riippumatta, on ollut kuluttajien kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää KSL:n 3 luvun 1, 2 ja 3 §:n nojalla Helsingin Puhelin Oyj:tä kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla käyttämästä kuluttajien kanssa tekemissään sopimuksissa edellä perusteluissa selostettua, maksusuunnitelman vahvistamista koskevaa sopimusehtoa, joka antaa yhtiölle täsmentämättömän ja rajoittamattoman oikeuden periä kuluttajilta erillistä maksua yhtiön myöntäessä maksuaikaa kuluttajan maksuvaikeuksien vuoksi.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kivipato, Kortekangas, Paloranta ja Sario