9.6.1998

KONGSKILDE JUKO OY LTD:N VAATIMUKSET

Oy Kongskilde Juko Ltd on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2, 4 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että PelTuote Oy:tä ja Pekka Lappalaista sakon uhalla kielletään

a) jatkamasta tai uudistamasta sellaisten KiviPekka merkkisten kivenkeruukoneiden valmistamista ja markkinoimista, jotka erehdyttävästi muistuttavat hakijan Kivikarhu merkkisiä kivenkeruukoneita ja jotka ovat keskenään sekoitettavissa,

b) jatkamasta tai uudistamasta hakijalle kuuluvien liikesalaisuuksien, teknisten esikuvien ja teknisten ohjeiden ja mallien hyväksikäyttämistä valmistuttamalla tai valmistamalla ja markkinoimalla kivenkeruukoneita sekä käyttämästä hyvän tavan vastaisesti hakijan asiakastiedostoja,

c) jatkamasta tai uudistamasta totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien vastaajayhtiön liiketoimintaa koskevien ilmaisujen käyttämistä, jotka viittaavat Kivikarhu tavaramerkkiin ja jotka ovat omiaan vaikuttamaan vastaajayhtiön hyödykkeiden kysyntään ja vahingoittamaan hakijan kivenkeruukoneisiin liittyvää elinkeinotoimintaa,

d) jatkamasta tai uudistamasta totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien vastaajayhtiön tuotetta koskevien ilmaisujen "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone", "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet patentoidun nerokkaan multaseulan ja kuljetuslaatikon ansiosta" sekä "valmistettu parhaista erikoisteräksistä" käyttämistä markkinoinnissa tai muussa elinkeinotoiminnassa.

Lisäksi hakija on SopMenL:n 8 §:n nojalla vaatinut, että Pel-Tuote Oy velvoitetaan sakon uhalla viimeistään kuukauden kuluessa markkinatuomioistuimen päätöksen antamisesta poistamaan markkinoilta kaikki edellä a- ja b-kohdissa tarkoitetut hakijan oikeuksia loukkaavat tuotteet ja tuhoamaan niiden valmistuksessa käytettävät mallit ja valmiit tuotteet. Samoin hakija on vaatinut, että Pel-Tuote Oy velvoitetaan sakon uhalla viimeistään kuukauden kuluessa markkinatuomioistuimen päätöksen antamisesta lähettämään hakijan asiakastiedostossa oleville asiakkaille kirjeet, joissa selostetaan vastaajan menetelleen lain vastaisesti sekä liittämään kirjeisiin jäljennöksen markkinatuomioistuimen asiassa antamasta päätöksestä. Vielä hakija on vaatinut, että Pel-Tuote Oy velvoitetaan omalla kustannuksellaan selkeällä ja riittävän kokoisella ilmoituksella julkaisemaan viivytyksettä markkinatuomioistuimen antaman kieltoa koskevan päätöksen Turun Sanomat, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Koneviesti sekä Käytännön Maamies nimisissä sanomalehdissä.

Lisäksi hakija on vaatinut, että Pel-Tuote Oy ja Pekka Lappalainen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 44.973,39 markalla laillisine korkoineen.

Vastaaja Pekka Lappalainen on ollut Pel-Tuote Lappalainen Ky:n ainoa vastuunalainen yhtiömies. Kommandiittiyhtiö on myöhemmin muutettu Pel-Tuote Oy nimiseksi osakeyhtiöksi, jonka toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen on Pekka Lappalainen. Kieltovaatimus on kohdistettu myös Pekka Lappalaiseen henkilökohtaisesti, koska hän on henkilökohtaisesti sitoutunut mm. jäljempänä mainittuun asiakastiedoston käyttöä koskevaan sopimukseen ja koska hän on yhtiön ainoa laillinen edustaja.

Hakija valmistaa Kivikarhu merkkisiä kivenkeruukoneita. Hakijalle on vuonna 1991 Rantasalmen Konepaja Oy:n kanssa tehdyn Kivikarhuliiketoimintaa koskevan kaupan perusteella siirtynyt yksinoikeus 21.8.1989 rekisteröityyn Kivikarhu tavaramerkkiin, asiakasrekisteriin sekä kaikkiin Kivikarhuihin liittyviin tuoteoikeuksiin. Kaupan kohteena on valmisvaraston ja puolivalmisteiden, varaosien ja erikoistyökalujen ym. lisäksi ollut myös tuotteen valmistuksessa tarvittavat piirustukset ja työselitykset. Näillä salassapidettävillä tiedoilla on erityistä merkitystä hakijayhtiön kivenkeruukoneiden valmistusta ja markkinointia koskevalle elinkeinotoiminnalle. Näiden tuotteiden tunnusmerkkien sekä valmistukseen ja markkinointiin liittyvän kokemusperäisen tiedon hankkimiseksi hakija on suorittanut edellä mainitulle myyjäyhtiölle korvauksen.

Vastaaja on toiminut hakijan valmistamien ja valmistuttamien Kivikarhu varaosien ja peruskorjausosien jälleenmyyjänä vuonna 1992 tehdyn sopimuksen perusteella. Lisäksi vastaaja on kerran korvausta vastaan osallistunut hakijan tuotekehitysprojektiin sekä jonkin verran tehnyt kyseisen tuotteen takuukorjauksia. Vastaaja on tämän yhteistyön puitteissa saanut tietoonsa hakijan tuotteen valmistukseen ja markkinointiin liittyviä liikesalaisuuksia. Vastaaja on mm. saanut tietoonsa hakijan asiakastiedoston, johon on koottu vuosina 1986-1990 Kivikarhu kivenkeruukoneen ostaneen noin 400 asiakkaan yhteystiedot. Asiakkaat ovat eri puolilta Suomea ja pääosin maanviljelijöitä. Näitä tai vastaavia tietoja ei ole saatavilla mistään julkisista tiedostoista. Koska asiakastiedoston salassapitämisellä on oleellista merkitystä hakijayrityksen elinkeinotoiminnalle, on vastaajan kanssa tehty vuonna 1993 kirjallinen sopimus asiakastiedoston käytöstä, vaikka nämä tiedot olisi jo suoraan lainkin nojalla olleet salassapidettäviä tietoja. Asiakastiedostoa on muun muassa käytetty hakijan ja vastaajan yhteiseen suoramarkkinointiin vuosina 1992 ja 1993.

Sittemmin vastaaja ei enää vuoden 1996 jälkeen ole tilannut Kivikarhu varaosia hakijalta. Vastaajayhtiötä koskevat viimeiset merkinnät ovat hakijan ostoreskontrassa 28.11.1996 ja myyntireskontrassa 29.4.1996. Tämän jälkeen vastaaja on elinkeinotoiminnassaan menetellyt hyvän tavan vastaisesti ja hakijan kannalta sopimattomasti ainakin seuraavilla tavoilla.

Vastaaja on käyttäen hyväkseen hakijalle kuuluvia liikesalaisuuksia, teknisiä esikuvia, teknisiä ohjeita tai malleja valmistanut hakijan saamien tietojen mukaan keväällä 1997 ensimmäisen Kivi-Pekka merkkisen kivenkeruukoneen. Viimeksi mainittu tuote on lähes identtinen hakijan tuotteen kanssa ja lisäksi ainakin sen prototyypin rakentamisessa on käytetty useita alkuperäisiä hakijan tuotteen osia. Vastaajan käyttämä tavaramerkki muistuttaa hakijan rekisteröityä tavaramerkkiä mm. tavaramerkin kirjoitustavan sekä sanan Kivi-alkuosan vuoksi.

Elinkeinotoimintansa markkinoinnissa vastaaja on käyttänyt oikeudettomasti hyväkseen hakijan asiakastiedostoja sekä rekisteröityä tavaramerkkiä. Vastaaja on lähettänyt ainakin touko-kesäkuussa 1997 hakijan asiakastiedostossa oleville asiakkaille oman Kivi-Pekka merkkisen tuotteensa esitteitä sekä markkinoinut Kivikarhu varaosia. Lisäksi vastaaja on markkinoinut lehti-ilmoituksilla kivenkeruukoneen varaosia käyttäen oikeudettomasti Kivikarhu tavaramerkkiä ilmoituksessaan. Hakija on antanut vastaajalle oikeuden mainita hakijan rekisteröity Kivikarhu tavaramerkki ainoastaan vastaajan jälleenmyydessä ja markkinoidessa hakijalta ostamiaan Kivikarhu-varaosia. Vastaaja on myös markkinoinut lehti-ilmoituksilla käytettyjä Kivikarhu-kivenkeruukoneita. Kun asiakkaat ovat lehti-ilmoituksen vuoksi ottaneet yhteyttä vastaajaan, on vastaaja ilmoittanut Kivikarhu-koneiden olevan loppu ja ryhtynyt markkinoimaan asiakkaille valmistamaansa Kivi-Pekka-kivenkeruukonetta. Vastaajan menettely on omiaan aikaansaamaan vaikutelman, että liikkeeseen lasketut varaosat ja vastaajan valmistama kivenkeruukone olisi lähtöisin hakijalta tai että hakija olisi antanut suostumuksensa tunnusmerkkinsä käyttämiseen. Vastaaja on kuitenkin itse ilmoittanut varaosien olevan standardiosia; tällaisten osien markkinoinnissa ei ole mitään syytä viitata nimenomaan hakijan tavaramerkkiin.

Vastaajayhtiö on ryhtynyt markkinoimaan Kivi-Pekka kivenkeruukonetta lehti-ilmoituksin ja tuote-esittein käyttämällä ilmaisuja "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone", "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet patentoidun nerokkaan multaseulan ja kuljetuslaatikon ansiosta" sekä "valmistettu parhaista erikoisteräksistä". Nämä ilmaisut eivät hakijan tietojen mukaan perustu mihinkään luotettavaan puolueettomaan tutkimukseen eivätkä vastaajalle myönnettyyn patenttiin. Nämä ilmaisut ovat omiaan vaikuttamaan tuotteen kysyntään ja vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa.

Vastaajan valmistamat kivenkeruukoneet eivät perustu itsenäiseen suunnitteluun. Vastaajan valmistamien koneiden ulkomuoto ja ominaisuudet ovat oleellisesti samanlaisia kuin hakijan valmistamissa koneissa. Lisäksi vastaajan valmistamat koneet ovat lähes identtisiä hakijan valmistaman koneen aiemman mallin kanssa. Vastaaja ei ole koneensa markkinoinnissa tehnyt tarvittavia toimenpiteitä estääkseen sekaantumisvaaran tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Ensinnäkin vastaajan käyttämä tavaramerkki Kivi-Pekka on sekoitettavissa hakijan rekisteröityyn Kivikarhu tavaramerkkiin tai ainakin omiaan luomaan vaikutelman, että kysymys olisi saman valmistajan valmistamista "sisarkoneista". Molemmissa tavaramerkeissä on alkuosassa sana "kivi" ja lisäksi tuotenimikkeet on kirjoitettu versaalilla. Sekaantumisvaaraa vielä lisää se, että tuotteen valmistajan nimen yhteydessä on oikeudettomasti käytetty hakijan tavaramerkkiä.

Sekaantumisvaaraa lisää myös se, että vastaaja on markkinoinut omaa konettaan sellaisille hakijan asiakkaille, jotka ovat hankkineet hakijan koneen vanhemman mallin itselleen. Asiakkaan jo hankkiman koneen ja vastaajan valmistaman koneen identtisyys on markkinointitapa huomioon ottaen omiaan aiheuttamaan ilmeisen sekaantumisvaaran koneiden kaupallisen alkuperän suhteen.

Kivikarhu kivenkeruukoneita on valmistettu jo 1980-luvulta alkaen. Kyseisiä koneita on vuoteen 1991 saakka valmistanut Rantasalmen Konepaja Oy. Vuonna 1991 tehdyn kaupan yhteydessä liiketoiminta kaikkine liikesalaisuuksineen siirtyi hakijalle. Vastaaja on ryhtynyt valmistamaan kivenkeruukonetta tämän vuoden loppukeväällä ja kesällä. Vastaaja on valmistanut koneen jäljittelemällä, ilmeisesti jopa Kivikarhu koneen vanhemman mallin piirustuksia ja työselityksiä hyväkseen käyttäen. Kyseiset piirustukset ovat 1991 tehdyn kaupan yhteydessä siirtyneet hakijalle ja lisäksi Rantasalmen Konepaja Oy:n ja hakijan välisessä kauppakirjassa on sovittu seuraavaa: "Myyjä vakuuttaa, ettei se ole luovuttanut kolmannelle kaupan kohdetta koskevia oleellisia tietoja kuten piirustuksia, työselityksiä, tavaramerkkiä, asiakasrekisteriä eikä tuoteoikeuksia. Myyjä sitoutuu lisäksi siihen, että se pitää Kivikarhu liiketoimintaa koskevat tietonsa liikesalaisuuksina..." Mikäli vastaaja on saanut tietoonsa koneen piirustukset tai työselitykset, on vastaaja saanut ne tietoonsa oikeudettomasti. Vastaajan on joka tapauksessa pitänyt olla tietoinen siitä, että kyseiset piirustukset ja työselitykset ovat liikesalaisuuksia, joiden hyväksikäyttöoikeus on yksinomaan hakijalla.

Vastaaja ei ole kyennyt vain omaa ammattikokemustaan hyödyntämällä suunnittelemaan ja valmistamaan kivenkeruukonettaan. Vastaaja on osallistunut hakijan kivenkeruukoneen tuotekehitysprojektiin, jonka tuloksena vuonna 1994 esiteltiin hakijan valmistaman koneen oleellisesti paremmat ominaisuudet. Nostokelan S-piikkien rivimäärä lisättiin neljästä viiteen ja samalla koneen työleveys kasvoi 3,3 metristä 4,0 metriin. Osallistumisestaan tähän tuotekehitykseen vastaaja on saanut korvauksen, eikä sille ole luovutettu mitään oikeuksia käyttää tuotekehitysyhteistyössä tietoonsa saamiaan hakijan liikesalaisuuksia hyväkseen. Vastaaja on kuitenkin näin oikeudettomasti menetellyt omaa kivenkeruukonettaan suunnitellessaan ja valmistaessaan. Hakijan valmistamalle kivenkeruukoneelle on muihin markkinoilla oleviin koneisiin verrattuna omintakeista sivulla olevat karhottimet, voimansiirto ja nostorummun rakenne.

SopMenL:n esitöissä (HE 114/1978, s. 12) on nimenomaan todettu, että lain 2 §:ssä mainitulle "ilmaisu" -sanalle on annettava laaja sisältö. Tunnusmerkit, kuten tuotenimet, iskulauseet ja tavaramerkit ovat myös säännöksen tarkoittamia ilmaisuja. Lain esitöiden mukaan lain tulkintaohjeena pidetään mm. kansainvälisen kauppakamarin hyväksymiä mainonnan kansainvälisiä perussääntöjä. Kyseisten sääntöjen artiklan 10 mukaan: "Mainoksessa ei saa oikeudetta käyttää toisen yrityksen, yhtiön tai muun yhteisön nimeä, tunnusmerkkiä, logoa ja/tai tavaramerkkiä eikä mainoksessa saa sopimattomasti käyttää hyväksi toisen yrityksen, henkilön tai laitoksen nimeen, tavaramerkkiin tai muuhun tekijän- tai teollisoikeuden suojaamaan omaisuuteen liittyvää taikka toisen mainonnallaan muutoin hankkimaa mainetta tai tunnettuisuutta (good will)."

Vastaaja on harhaanjohtavasti ja totuudenvastaisesti käyttänyt elinkeinotoimintansa markkinoinnissa hakijan tavaramerkkiä siten, että aiheutuu sekaantumisvaara vastaajan koneiden kaupallisen alkuperän suhteen. Hakemus perustuu SopMenL:iin, totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan ilmaisun (tavaramerkin) käyttöön elinkeinotoiminnassa, eikä puhtaaseen tavaramerkin loukkaukseen. Markkinatuomioistuin on oikea forum.

Hakija on ennen hakemuksen jättämistä markkinatuomioistuimelle pyytänyt vastaajalta selvitystä siitä, perustuvatko sen markkinoinnissa käyttämät superlatiiveja ja ylisanoja sisältävät ilmaisut luotettavaan ja puolueettomaan selvitykseen. Vastaaja ei ole pyynnöistä huolimatta tällaista selvitystä toimittanut.

Vastaaja on tuotteensa markkinoinnissa harhaanjohtavasti käyttänyt patentti-sanaa, kun kysymyksessä on ollut hyödyllisyysmallisuoja. Patentilla ja hyödyllisyysmallilla on eroa, patentti-sanan käyttäminen antaa harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen kuvan keksinnön omaperäisyydestä ja tärkeydestä. Vastaaja on hakenut hyödyllisyysmallisuojaa sille ainoalle tekniselle yksityiskohdalle, jolta osin vastaajan ja hakijan koneet eroavat toisistaan. Tämän eroavuuden totuudenvastainen ja harhaanjohtava korostaminen on omiaan vaikuttamaan koneiden kysyntään sekä vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa ottaen huomioon myös hakemuksessa mainittu muu vastaajan sopimaton menettely.

Kansainvälisen kauppakamarin hyväksymien mainonnan kansainvälisten perussääntöjen artiklan 5 mukaan: "1. Mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti seuraavista seikoista:... e) tekijän- ja teollisoikeudet, kuten patentti-, tavaramerkki, malli- sekä toiminimioikeudet."

Vastaajan käyttämän konekonsulentin lausunnon sisältö perustuu ainoastaan yhden yksittäisen henkilön käyttökokemuksiin eikä edes todenna vastaajan markkinoinnissa käyttämää ilmaisua "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet". Vastaaja on tuotteensa markkinoinnissa käyttänyt samoja ilmaisuja kuin hakija käyttää oman tuotteensa markkinoinnissa, esimerkiksi "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone". Näiden ilmaisujen identtinen kopiointi on omiaan lisäämään sekaantumisvaaraa hakijan ja vastaajan koneiden kaupallisen alkuperän suhteen.

PEL-TUOTE OY:N JA PEKKA LAPPALAISEN VASTAUS

Vastaajat ovat kiistäneet menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Vastaajat ovat myös vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 35.403,90 markalla laillisine korkoineen.

SopMenL:n 1 §:n yleislausekkeen nojalla ei normaalisti voida kieltää ns. tuotejäljittelyä yksinoikeuslakien tarjoamien suojakeinojen ulkopuolella. Jäljittelystä ei saa aiheutua sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Sekaantumisvaara voidaan kuitenkin torjua esimerkiksi käyttämällä tuotteen myynnin ja markkinoinnin yhteydessä omaa toiminimeä tai tavaramerkkiä.

Hakijan Kivikarhu merkkisten kivenkeruukoneiden teknisiä ja ulkonäköön liittyviä ratkaisuja ei ole suojattu immateriaalioikeuksin. Vastaajayhtiön valmistamat koneet eivät ole identtisiä hakijan koneiden kanssa. Koneet perustuvat itsenäiseen suunnitteluun ja ne eroavat hakijan koneista ominaisuuksiensa ja ulkomuotonsa perusteella.

Vastaajayhtiö käyttää valmistamansa kivenkeruukoneen markkinoinnissa tavaramerkkiä Kivi-Pekka sekä omaa toiminimeään Pel-Tuote Oy tuotteen kaupallisen alkuperän yksilöimiseksi. Vastaajan markkinointikirjeisiin sekä muuhun mainosmateriaaliin on selvästi merkitty tuotteen valmistajan nimi sekä tavaramerkki. Sekaannusta tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen ei ole voinut syntyä. Hakija katsoo tuotteiden sekaantumisvaaraa lisäävän sen, että molemmissa tavaramerkeissä on alkuosassa sana "Kivi". Kyseinen tavaramerkkien sekoitettavuutta koskeva väite kuuluu tavaramerkkiloukkauksia käsittelevään tuomioistuimeen.

Liikesalaisuuden käsitettä ei määritellä SopMenL:ssa. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että liikesalaisuudelle on tunnusomaista, että sillä tarkoitetaan seikkaa, jonka salassa pitämisellä on merkitystä sen yrityksen elinkeinotoiminnalle, jonka hallussa liikesalaisuus on. SopMenL:n 4 §:n valiokuntakäsittelyssä liikesalaisuudet haluttiin ymmärtää suppeammin ja sellaisiksi katsottiin lähinnä tutkimustyön, tuotekehittelyn tai muun vastaavan toiminnan tuloksia koskevat tärkeät tiedot. Teknisiä liikesalaisuuksia voivat olla mm. koneet ja raaka-aineiden koostumus edellyttäen, etteivät ne käy selville esimerkiksi markkinoille saatettuja laitteita purkamalla.

Hakija ei ole yksilöinyt, mitä liikesalaisuuksia se väittää vastaajan käyttäneen. Mitään näyttöä liikesalaisuuksien väärinkäytöstä ei ole myöskään esitetty. Lappalainen on toiminut jälleenmyyjänä ja osallistunut tuotekehitykseen. Tietonsa kivenkeruukoneesta hän on kuitenkin hankkinut oman myynti- ja korjaustoimintansa yhteydessä. Vastaaja on hyödyntänyt vain omaa ammattikokemustaan.

Vastaajayhtiön valmistamien Kivi-Pekka kivenkeruukoneiden rakenneratkaisut perustuvat Lappalaisen henkilökohtaiseen ammattitaitoon ja kokemukseen. Koneiden rakenteelliset ratkaisut ovat pääasiallisesti oman tuotekehittelyn tulosta ja osittain peräisin alalla käytössä olevista yleisistä konstruktioista. Merkitystä ei ole sillä, onko hakija käyttänyt vastaavanlaisia konstruktioita omissa koneissaan, kun ne selkeästi näkyvät kyseisestä tuotteesta itsestään eivätkä voi siten olla liikesalaisuuksia.

Hakijan ja vastaajan valmistamien tuotteiden yhtäläisyydet perustuvat yleisesti tunnettuihin ja käytettyihin ratkaisuihin. Koneiden mitoituksen ja ulkonäön osittainen samankaltaisuus johtuu käytännön asettamista vaatimuksista. Vastaajalla ei ole ollut käytössään hakijalta saatuja tuotetta koskevia piirustuksia.

Vastaaja on saanut v. 1993 käyttöönsä hakijan asiakastiedoston, johon on koottu vuosina 1986-1990 Kivikarhu kivenkeruukoneita ostaneita asiakkaita koskevia yhteystietoja. Asiakastiedosto saattaa oikeuskäytännön mukaan joissakin tapauksissa olla liikesalaisuus. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole.

Hakijan mainitsemalla asiakastiedostolla ei ole ollut käyttöä tai merkitystä vastaajan elinkeinotoiminnassa. Kivenkeruukoneiden asiakaskunta on identifioitavissa peltoviljelyä harjoittaviin elinkeinonharjoittajiin. Hakijan asiakastiedosto sisälsi alle 200 asiakkaan tiedot vuosilta 1986-1990. Potentiaalinen asiakaskunta, jolle Pel-Tuote on suunnannut markkinointinsa, on huomattavasti suurempi.

Suomessa maanviljelyä harjoittavista elinkeinonharjoittajista on saatavissa tietoja osoitteiden osalta mm. yksityisiä postipalveluja tarjoavista yrityksistä. Vastaaja Pekka Lappalainen harjoittaa myös itse maanviljelyä elinkeinotoimintana. Tätä kautta hänellä on oma laaja maanviljelyä harjoittavien yrittäjien kontaktiverkosto. Hakijan mainitseman tiedoston asiakkaista suuri osa on sellaisia, jotka Pekka Lappalainen tuntee henkilökohtaisesti vuosien varrelta. Osa tiedoston henkilöistä on poistunut maanviljelyelinkeinotoiminnan harjoittamisen piiristä sukupolvenvaihdoksen ym. seurauksena.

Samaan tarkoitukseen tarkoitettua tuotetta markkinoitaessa ei voida välttyä siltä, että markkinointi kohdistuu myös toisen elinkeinonharjoittajan asiakkaisiin. Uuden tuotteen valmistaja ei voisi koskaan tuoda tuotettaan markkinoille tai ainakaan ryhtyä kilpailemaan markkinoilla jo olevien valmistajien kanssa näiden ns. vanhoista asiakkaista, mikäli hakijan esittämät väitteet asiakastiedoston oikeudettomasta käytöstä hyväksyttäisiin. Markkinoinnin rajoittaminen tällaisella perusteella olisi kilpailuoikeuden perusperiaatteiden vastaista. Vastaaja ei ole hyödyntänyt hakijan v. 1997 jo vanhentunutta asiakastiedostoa.

Vastaajayhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan mm. ilmaisua "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone". Mainitunkaltaisten superlatiivi-ilmaisujen käyttämisen on katsottu olevan SopMenL:n säännösten vastaisia, mikäli ilmaisut ovat omiaan vaikuttamaan asianomaisen hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Kysymys on ilmaisun vaikutuksesta ostavaan yleisöön ja kilpailijoihin. Arvioidessaan superlatiivien käytön sallittavuutta markkinoinnissa on lähtökohtana yleensä pidetty sitä, minkälaisen mielikuvan ja yleisvaikutelman mainonta herättää kohderyhmässä, joka lukee mainoksen pintapuolisesti. Mainonnan ja muun markkinoinnin kieleen on perinteisesti yhdistynyt ylisanojen käyttö. Tältä osin voidaankin olettaa ostajien osittain tottuneen kyseisenkaltaiseen kieleen niin, etteivät he enää miellä superlatiiveja ja vastaavia ylisanoja varsinaisiksi tosiasiaväitteiksi.

Ostajan kannalta ei ole katsottu harhaanjohtavaksi sellaisten superlatiivien käyttöä, joiden sisältöä ei voida objektiivisesti arvioida ja joiden sisällöstä ei myöskään odoteta objektiivista näyttöä. Kyseessä ovat tällöin yleensä arvostuksenvaraisia seikkoja koskevat superlatiivit, kuten kaunein, ylellisin, herkullisin tms. Esimerkiksi mainosväittämän "paras liike" on katsottu kuuluvan ns. kauppiaallisen kehumisen piiriin.

Esillä olevassa tapauksessa on markkinoinnin kohderyhmänä ollut maanviljelyä harjoittavat elinkeinonharjoittajat. Vastaajan markkinoinnissaan käyttämä ilmaisu on ollut siinä määrin tavanmukainen, väljä ja epäkonkreettinen, että se on kauppiaallista kehumista. Tätä osoittaa sekin, että hakija on myös itse käyttänyt vastaavanlaisia ilmaisuja omassa markkinoinnissaan. Kivikarhu tuotteita koskevissa mainosesitteissä hakijan tuotteesta käytetään mm. ilmaisuja "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone", "ylivoimainen kone kivenkeruuseen pelloilla", "markkinoiden tehokkain kivenkerääjä", "valmistettu maan johtavassa maatalouskonetehtaassa" sekä "valmistettu erikoislujasta teräksestä, joka takaa sille kilpailijoita paremman kestävyyden".

Vastaajayhtiön käyttämä ilmaisu "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet patentoidun nerokkaan multaseulan ja kuljetuslaatikon ansiosta" on tosiasiaväite, joka voidaan olennaisilta osin todentaa. Vastaajan kivenkeruukoneen on tutkinut Mikkelin Maaseutukeskuksen konekonsulentti. Hänen antamastaan lausunnosta käy mm. ilmi koneen toimintaperiaatteet sekä niiden ansiosta saavutettava suoritustehokkuus sekä kivien puhtaus. Vastaajan koneessa on käytetty "parhaita erikoisteräksiä". Tämä on välttämätöntä jo koneen ankarista toimintaolosuhteista johtuen. Vastaajan konetta koskeva hyödyllisyysmalli on rekisteröity. Hyödyllisyysmallia kutsutaan yleensä puhekielessä pikkupatentiksi.

SopMenL:n 8 §:ää koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan edellytyksenä oikaisuun velvoittamiselle on, että oikaisua on teosta aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi pidettävä tarpeellisena. Oikaisun suorittamistavan osalta on lähtökohtana pidetty sitä, että oikaisu tulisi toteuttaa samalla tavalla kuin oikaisun kohteena oleva toimenpidekin on aikanaan tehty ja että oikaisu yleensä rajoittuisi sellaisten oikeiden tietojen antamiseen, joilla voitaisiin riittävän tehokkaasti torjua toimenpiteistä sen kohderyhmälle mahdollisesti aiheutunut virheellinen käsitys. Tältä osin hakijan vaatimat oikaisutoimet eivät vastaa sitä oikaisukeinojen valikoimaa, jota SopMenL:n 8 §:ää koskevissa lain esitöissä on tarkoitettu käytettävän. Päätöstä ei ole myöskään tarpeen velvoittaa julkaisemaan sanoma- tai aikakauslehdissä. Hakijan mainitsemien lehtien määrä on myös selvästi ylimitoitettu nyt kysymyksessä olevaa markkinoinnin kohderyhmää ajatellen.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina myyntipäällikkö Vesa Juhani Tyykilää, tuotantopäällikkö Esko Tapani Martikaista, maanviljelijä Jussi Matias Nuutilaa ja dokumentoija Pekka Heikki Juhani Sutista. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Tyykilä: Todistaja on hakijayhtiön palveluksessa. Jukon ostaessa Kivikarhun tuoteoikeudet 1991 markkinoilla ei ollut muita kivenkeruukoneita, jotka olisivat toimineet samalla periaatteella eli joissa kivenkeruu olisi tapahtunut karhottimien avulla samassa koneessa olevaan säiliöön. Se oli omintakeinen, Suomessa Rantasalmen Konepajalla kehitetty ratkaisu, joka oli tuotu markkinoille 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se eroaa myös ulkonäöllisesti muista kivenkeruukoneista. Hakijayhtiö ryhtyi heti kehittelemään koneen rakennetta vastaamaan hakijan muuta konetuotantoa.

Yhteistyö Pekka Lappalaisen kanssa alkoi 1992. Yhtenä perusteena yhteistyölle oli se, että kun koneen valmistus siirtyi Rantasalmelta Mynämäkeen, Rantasalmen lähiympäristöön jäi tärkeä Kivikarhukanta, joka tarvitsi mm. huoltoa ja varaosia. Lappalaisella oli ehdotuksia tuotekehittelyyn. Myös vanhempi Kivikarhukanta aiottiin muuttaa nykypäivän tekniikan tasolle. Lappalainen oli mukana tuotekehitysprojekteissa, jotka käsittivät mm. nostorummun rakenteen sekä karhottimien ja työleveyden kehittämistä. Lappalainen sai ko. projektien yhteydessä luottamuksellisia tietoja mm. koneen osissa käytettävistä materiaaleista ja tavarantoimittajista. Tuotekehitysyhteistyön tuloksena tuotiin 1994 markkinoille kokonaan uuden mallinen Kivikarhu. Lappalaisen kanssa oli sovittu tuotekehitys- ym. toimintaan liittyvien tietojen salassapidosta.

Hakijalla oli Lappalaisen kanssa myös markkinointiyhteistyötä mm. siinä muodossa, että asiakkaille tiedotettiin koneiden huoltotoiminnasta ja varaosien saatavuudesta sekä vanhempien koneiden muutostöistä. Lappalainen hoiti varaosatilaukset itse. Hän sai Kivikarhu tavaramerkin käyttöoikeuden markkinoidessaan Kivikarhu varaosia, huoltotyötä ja muutostöitä. Lappalainen oli myös yhteistyön kestäessä ostanut eräältä hakijan palveluksessa aikaisemmin olleelta henkilöltä ns. S-piikkikuorman, jonka myyntiin hän sai hakijayhtiöltä asiakastietoja niistä asiakkaista, joille ko. piikkejä oli myyty ja tarjottu. Myöhemmin Lappalaiselle annettiin myös hakijayhtiön asiakasrekisteri, jotta hän voi mm. varaosia markkinoida itse. Tällöin häneltä vaadittiin sitoumus olla käyttämättä rekisteriä minkään kilpailevan tuotteen markkinoinnissa. Lappalaisella oli myös oma rekisteri hänen suorittamistaan myynneistä, joista hän myös laskutti itse. Varaosa- ja huoltoyhteistyötä hakijalla oli Lappalaisen kanssa helmikuuhun 1997 saakka.

Todistajan käydessä Pekka Sutisen kanssa Lappalaisen luona maaliskuun puolivälissä 1997 kävi ilmi, että hän oli aloittanut hyvin pitkälle Kivikarhusta kopioidun kivenkeruukoneen valmistamisen. Hänellä oli tuolloin neljä konetta työn alla ja yksi oli melkein valmis. Lähes valmis kone oli toiminnallisilta osiltaan kopio hakijan Kivikarhusta. Ainoa ero oli lähinnä säiliössä, joka oli peräisin hakijan koneen vanhemmasta vuosimallista. Lappalainen oli sen aikoinaan ostanut hakijalta ja käyttänyt sen ensimmäisen koneen valmistuksessa. Eräät muutkin osat olivat Kivikarhun osia. Kivikarhuun verrattuna erona oli säiliön taakse liitetty multaseula ja säiliö, jotka eivät muuta koneen toimintaperiaatetta mitenkään. Lappalainen oli jo aikaisemmin ehdottanut niiden lisäämistä koneeseen, mutta hakijayhtiössä ei pidetty sitä silloin tarpeellisena. Multaseulasta ja säiliöstä saatava hyöty on pieni. Hyvissä olosuhteissa ne saattavat hiukan vähentää kivien mukana poistuvaa multamäärää.

Tällaisen koneen pystyy rakentamaan purkamalla sen osiin ja kopioimalla osat, mutta materiaaleja ei saa selville ilman tarkkoja analyysejä. Ilman aikaisempaa yhteistyötä hakijayhtiön kanssa Lappalainen ei olisi pystynyt tällaista konetta niin nopeassa aikataulussa rakentamaan. Lappalainen on käyttänyt hakijalta saamiaan liikesalaisuuksia hyväkseen, mutta piirustuksia tai työselostuksia hänelle ei ollut hakijayhtiöstä annettu.

Havaittuaan mainitulla käynnillään maaliskuussa 1997 Lappalaisen kilpailevan toiminnan todistaja kielsi tuolloin Lappalaista käyttämästä Kivikarhu tavaramerkkiä missään markkinoinnissa. Lappalainen on kuitenkin vielä yhteistyön päätyttyäkin lähettänyt asiakaskirjeitä, joissa on käytetty hakijan tavaramerkkiä.

Martikainen: Todistaja on hakijayhtiön tuotantopäällikkö tehtävänään myös tuotekehitysasiat. Hakijayhtiön kivenkeruukoneen valmistuksessa vaativin tehtävä on materiaalien valitseminen. Hakijayhtiössä testataan jatkuvasti valmistusmateriaaleja mm. lämpökäsittelyillä. Lappalainen on saanut yhteistyön puitteissa tietoonsa Kivikarhun valmistuksessa käytetyt materiaalit ja valmistusmenetelmät. Lappalaisen valmistamassa koneessa on käytetty samoja materiaaleja kuin hakijan koneessa. Kulumiselle alttiit osat on tehtävä hyvin kestävästä teräksestä. Oikeiden materiaalien löytäminen on melko ison työn takana. Useat niistä ovat sellaisia, joita terästukkurit pystyvät toimittamaan hyvin monipuolisesti. Kivenkeruukoneen käyttöaika viljelijällä on useimmiten vain 3-4 viikkoa kerrallaan, mutta esim. tietyömailla toimivilla urakoitsijoilla kone saattaa olla käytössä huomattavasti pitempään.

Nuutila: Todistaja on maanviljelijä ja hänellä on ollut Kivikarhu merkkinen kivenkeruukone 1989-1992. Todistaja on saanut Pel-Tuotteelta asiakaskirjeen, joka on osoitettu Kivikarhun käyttäjille. Kirjeen mukana oli Kivi-Pekan tuoteesite. Ne ovat tulleet todistajalle talven 1996-97 aikana. On mahdollista, että niitä on tullut vielä keväällä 1997. Todistaja ei muistanut tarkempaa ajankohtaa. Ostaessaan Kivikarhun 1989 todistaja oli antanut myyjälle saman osoitteen, jolla kirjeet Pel-Tuotteelta olivat tulleet. Todistajan osoite on 1990-luvun alkupuolella muuttunut tienimistön mukaiseksi osoitteeksi. Todistaja ei ollut ostanut Lappalaiselta ns. S-piikkejä eikä hän ollut muutoinkaan ollut tekemisissä tämän kanssa eikä tuntenut tätä.

Sutinen: Todistaja on ollut myyntipäällikkönä yrityksessä, joka on ollut samantyyppinen konepaja kuin Juko Oy. Yhtiöillä on yhteinen markkinointiorganisaatio Suomessa. Todistaja on työssään samanlaisessa asemassa kuin Vesa Tyykilä Jukossa. Erään tilaisuuden yhteydessä maaliskuun puolivälissä 1997 todistaja kävi Tyykilän kanssa Pekka Lappalaisen luona, koska Tyykilä oli kuullut jo huhuja, että siellä tehdään kivenkeruukonetta. Lappalaisen pihalla seisoi käytetty Kivikarhu, jota oli mainostettu lehdessä. Nurkan takana oli uusi vihreäksi maalattu kivenkeruukone, jota ei olisi erottanut Kivikarhusta, jos se olisi ollut punainen. Tyykilä otti siitä valokuvia. Hallista tuli Pekka Lappalainen, joka pelästyi Tyykilän nähdessään. Tyykilä ja Lappalainen keskustelivat ja siinä yhteydessä Tyykilä kielsi Lappalaista enää käyttämästä Kivikarhu nimeä. Vaikka markkinoilla on muitakin kivenkeruukoneita, Kivikarhulla ei varsinaista varteen otettavaa kilpailijaa ole Suomessa ollut.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiö, Oy Kongskilde Juko Ltd ja vastaajayhtiö, PelTuote Oy harjoittavat mm. konepajatoimintaa. Molemmat yhtiöt valmistavat kivenkeruukoneita. Pekka Lappalainen on vastaajayhtiön toimitusjohtaja.

Hakijayhtiö on vuonna 1991 ostanut Rantasalmen Konepaja Oy:ltä "Kivikarhuliiketoiminnan", jota koskevaan kauppaan on sisältynyt mm. koneen piirustukset ja Kivikarhu tavaramerkki. Hakijayhtiö on 1992 tehnyt Pekka Lappalaisen silloisen yrityksen Pel-Tuote Lappalainen Ky:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Lappalainen on toiminut hakijan valmistamien ja valmistuttamien Kivikarhu varaosien ja peruskorjausosien jälleenmyyjänä ja suorittanut koneen takuuym. korjauksia. Vastaaja on mainittua toimintaa varten saanut oikeuden käyttää hakijan Kivikarhu tavaramerkkiä. Samoin vastaaja on tätä toimintaa varten saanut hakijalta käyttöönsä asiakasrekisterin, jota on käytetty mm. osapuolten yhteisessä suoramarkkinoinnissa. Vastaaja on vuonna 1993 kirjallisesti sitoutunut olemaan luovuttamatta ilman lupaa ko. asiakasrekisteriä ulkopuolisille ja olemaan käyttämättä sitä kilpailevaan toimintaan.

Vastaajayhtiö on vuonna 1997 ryhtynyt valmistamaan ja markkinoimaan kivenkeruukoneita nimellä Kivi-Pekka. Vastaajayhtiön kivenkeruukone on toimintaperiaatteiltaan samankaltainen kuin hakijan Kivikarhu kivenkeruukone ja myös ulkonäöltään koneet ovat pitkälti samanlaiset. Vastaajan koneeseen on merkitty nimi Kivi-Pekka. Vastaajayhtiö on jakanut asiakkaille esitettä, jossa on isokokoinen nimi Kivi-Pekka ja sen alla kuva markkinoidusta koneesta. Esitteessä on molemmilla puolilla vastaajayhtiön nimi. Esitteessä sanotaan mm. seuraavaa: "Markkinoiden tehokkain kivenkeruukone Kivi-Pekka kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet nerokkaan multaseulan ja kuljetussäiliön ansiosta. Kivi-Pekassa kaikki kulutukselle alttiit osat on valmistettu parhaista kulutusteräksistä."

Maaseudun Tulevaisuus lehdessä vuonna 1997 julkaistussa vastaajayhtiön mainoksessa on sanottu mm. seuraavaa: "Markkinoiden tehokkain kivenkeruukone Kivi-Pekka kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet patentoidun nerokkaan multaseulan ja kuljetuslaatikon ansiosta. Kivi-Pekka on valmistettu parhaista erikoisteräksistä; huipputekniikkaa ammattitaidolla Rantasalmelta!" Koneviesti lehdessä 21.2.1997 olleessa mainoksessa vastaaja on ilmoittanut mm. seuraavaa: "Kivikarhun varaosat, huolto, voimansiirron muutostyöt.---" Maaseudun Tulevaisuus lehdessä 29.11.1997 olleessa ns. rivi-ilmoituksessa vastaajayhtiö on ilmoittanut Kivikarhu konetta myytäväksi. Koneviesti lehdessä 21.2.1997 olleessa ilmoituksessa vastaajayhtiö on markkinoinut mm. Kivikarhun varaosia, huoltoa ja voimansiirron muutostöitä.

Vastaajayhtiö on kevättalvella 1997 postittanut asiakkaille päiväämätöntä kirjettä, jonka otsikkona on ollut "Hyvä Kivikarhun käyttäjä". Kirjeessä vastaajayhtiö on tarjonnut Kivikarhun huolto- ja varaosapalvelua. Ainakin joillekin asiakkaille menneessä lähetyksessä on ollut mukana vastaajayhtiön valmistaman Kivi-Pekka koneen esite. Vastaajayhtiö on lähettänyt mainittuja lähetyksiä mm. niille asiakkaille, joille vastaaja on hakijayhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tarjonnut Kivikarhun huolto- ja varaosapalveluja.

1.-2. Vastaajayhtiön valmistama ja markkinoima Kivi-Pekka kivenkeruukone on toimintaperiaatteiltaan samankaltainen kuin hakijan Kivikarhu kivenkeruukone. Useat ko. koneiden osat ovat myös lähes samanlaiset. Koneet muistuttavat ulkonäöltään pitkälti toisiaan.

Vastaajayhtiön toimitusjohtaja Pekka Lappalainen on ollut useita vuosia hakijan kanssa Kivikarhu koneen huolto- ja korjaustoimintaa sekä varaosien myyntiä koskevassa yhteistyössä. Lappalainen on tuntenut perusteellisesti Kivikarhu koneen toiminnan ja tekniikan. Lappalainen on suorittanut mm. varaosien myyntiä itsenäisesti ja on oppinut tässä toiminnassa tuntemaan myös useat tavarantoimittajat. Lappalaisella on ollut omia ehdotuksia Kivikarhun kehittämiseksi ja hän on osallistunut koneen tuotekehitykseen, johon on kuulunut mm. nostorummun ja karhottimien sekä koneen työleveyden kehittäminen. Tuotekehittely-yhteistyön tuloksena on esitetyn selvityksen mukaan markkinoille 1994 tuotu uuden mallinen Kivikarhu. Koneen valmistuksessa käytettävät materiaalit ovat tulleet asianosaisten yhteistyön kautta Lappalaisen tietoon.

Kivenkeruukoneiden toimintaperiaatteet ovat esitetyn selvityksen mukaan alalla yleisesti tunnettuja. Koneiden osat on ammattitaitoisen henkilön suhteellisen helppo valmistaa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ammattitaitoinen henkilö kykenee koneen osiin purkamalla ja osia mallina käyttäen suunnittelemaan ja rakentamaan kyseisenkaltaisen koneen.

Hakija ei ole yksilöinyt niitä liikesalaisuuksia, joita vastaajien väitetään kivenkeruukoneen suunnittelussa ja valmistuksessa väärinkäyttäneen. Hakijayhtiö ei ole myöskään näyttänyt, että hakijalla olisi patentteja tai muita yksinoikeuksia Kivikarhu koneen valmistuksessa käytettäviin teknisiin ratkaisuihin.

Lappalainen on oman ammattitaitonsa perusteella kyennyt valmistamaan Kivi-Pekka nimellä markkinoidun kivenkeruukoneen. Koneen valmistuksessa käytettävät materiaalit ovat myös kuuluneet Lappalaisen ammattikokemuksen piiriin. Vastaajayhtiön Kivi-Pekka koneen suunnittelussa ja valmistuksessa ei ole näytetty käytetyn hakijayhtiön Kivikarhu koneen piirustuksia eikä muutakaan hakijalle kuuluvaa vastaavaa aineistoa. Vastaajayhtiön Kivi-Pekka koneessa on multaseula säiliöineen, joita ei ole hakijayhtiön Kivikarhu koneessa, ja eräiden muidenkin yksityiskohtien osalta koneet poikkeavat toisistaan.

Vastaajayhtiön ensimmäisen Kivi-Pekka kivenkeruukoneen valmistuksessa on käytetty joitakin hakijayhtiön konetta varten valmistettuja osia. Hakija ei ole väittänytkään, että muissa kuin koneen prototyypissä olisi käytetty Kivikarhu koneen osia. Hakija ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vastaajayhtiö olisi tarjonnut myytäväksi tai muuten markkinoinut sellaista Kivi-Pekka konetta, jossa olisi käytetty Kivikarhua varten valmistettuja osia.

Vastaajien valmistamaa kivenkeruukonetta on markkinoitu nimellä Kivi-Pekka. Nimi on merkitty selvästi paitsi itse koneeseen myös vastaajayhtiön markkinointiaineistoon. Myös vastaajayhtiön nimi on selkeästi merkitty markkinointiaineistoon. Vastaajayhtiön markkinointiesite on muutenkin ollut selvästi erilainen kuin hakijan markkinointiesite. Vastaajayhtiön Kivi-Pekka kone on ollut markkinoilla erotettavissa hakijayhtiön Kivikarhu koneesta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajat eivät ole sopimattomasti jäljitelleet hakijan Kivikarhu kivenkeruukonetta. Vastaajien ei ole Kivi-Pekka kivenkeruukoneen suunnittelussa tai valmistuksessa näytetty käyttäneen oikeudettomasti hyväkseen hakijan liikesalaisuuksia eikä teknisiä esikuvia tai ohjeita. Vastaajien ei ole näiltä osin näytetty menetelleen elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.

Vastaajilla on ollut edellä mainittuun yhteistyösopimukseen perustuvaa toimintaa varten käytettävissään hakijan luovuttama asiakasrekisteri, jota vastaajat ovat sitoutuneet olemaan käyttämättä kilpailevaan toimintaan. Lappalainen on yhteistyösopimuksen aikana itsenäisesti tilannut huolto- ym. toiminnassa käyttämänsä varaosat ja myös laskuttanut asiakkaitaan itsenäisesti. Esitetyn selvityksen mukaan hänellä itsellään on ollut myös rekisteri ko. toiminnasta. Jotkut niistä asiakkaista, joille vastaajayhtiö on lähettänyt oman tuotteensa esitteitä, ovat olleet samoja, jotka on mainittu hakijan vastaajille luovuttamassa asiakasrekisterissä. Hakija on kuulustuttanut todistajana erästä tällaista asiakasta, joka on kevättalvella 1997 saanut vastaajayhtiöltä markkinointikirjeen. Sanotun asiakkaan saamassa kirjeessä ollut osoite ei ole kuitenkaan ollut täysin samanlainen kuin hakijan markkinatuomioistuimelle esittämässä, vastaajille luovutetussa asiakasrekisterissä ollut kyseisen asiakkaan osoite. Hakija ei ole esittänyt muutakaan luotettavaa selvitystä siitä, että vastaajat olisivat oikeudettomasti ottaneet oman tuotteensa markkinoinnissa käyttämänsä asiakastiedot hakijan luovuttamasta asiakasrekisteristä. Hakija ei ole näyttänyt, että vastaajat olisivat käyttäneet hakijan asiakasrekisteriä kilpailevassa toiminnassaan tai muutoin väärinkäyttäneet ko. asiakasrekisteriä.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajien ei ole näytetty elinkeinotoiminnassaan käyttäneen hyvän liiketavan vastaisesti hakijan asiakasrekisteriä.

3. Markkinatuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu soveltaa tavaramerkkilakia. Hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin sen on katsottava perustuvan sanottuun lakiin.

Vastaajilla on asianosaisten yhteistyösopimuksen perusteella ollut sopimuksen voimassaoloaikana oikeus käyttää hakijan Kivikarhu tavaramerkkiä. Vastaajilla on ollut myytävänä Kivikarhun varaosia, joiden markkinoinnissa vastaajat ovat viitanneet nimeen Kivikarhu. Samoin vastaajat ovat ilmoittaessaan hallussaan olleita Kivikarhu kivenkeruukoneita myytäväksi ilmoittaneet myytäväksi tarjotun tuotteen nimen.

Vastaajayhtiö on esitetyn selvityksen mukaan kevättalvella 1997 lähettänyt Kivikarhun käyttäjille osoitettua kirjettä ja sen mukana lähettänyt asiakkaille oman Kivi-Pekka koneensa esitteen. Hakija ei ole tarkemmin yksilöinyt vaatimustaan ja sen perusteluja tältä osin. Vastaajien ei ole näytetty lähettäneen kyseisenkaltaisia Kivikarhun käyttäjille osoitettuja kirjeitä sen jälkeen, kun hakijayhtiö on kieltänyt vastaajia käyttämästä nimeä Kivikarhu markkinoinnissaan.

Vastaajayhtiön lehti-ilmoituksissa on mainittu nimi Kivikarhu myytävän tuotteen nimenä. Vastaajien ei ole näytetty sopimattomasti käyttäneen hakijan Kivikarhu koneen nimeä eikä muutoinkaan viitanneen hakijan ko. tuotteeseen oman tuotteensa markkinoinnissa. Vastaajien ei ole näytetty käyttäneen totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ilmaisuja, jotka viittaavat hakijan Kivikarhu tavaramerkkiin, eikä käyttäneen muitakaan vastaavia totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ilmaisuja markkinoinnissaan. Ottaen myös huomioon vaatimuksen sanamuoto markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajat eivät ole tältä osin menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti tai muutoin hakijan kannalta sopimattomasti.

4. Markkinoinnissa esitettävät, mitattavissa olevia seikkoja koskevat väitteet on markkinoijan kyettävä tarvittaessa näyttämään toteen. Tällaisia ilmaisuja saattavat olla myös ns. superlatiiveja, ylisanoja sisältävät ilmaisut. Markkinatuomioistuin on esim. ratkaisuissa 1997:2, 1995:20 ja 1994:16 katsonut, että mm. ilmaisujen "edullisin" ja "suurin" käyttäminen markkinoinnissa on sopimatonta, ellei markkinoija kykene näyttämään käyttämiään ilmaisuja toteen. Esim. ratkaisuista 1995:20, 1994:16, 1992:30 ja 1992:3 käy ilmi, että myös ilmaisujen "paras" ja "ylivoimainen" käyttö on katsottu sopimattomaksi, ellei markkinoija kykene esittämään selvitystä tuotteen paremmuudesta muihin markkinoilla oleviin vastaaviin tuotteisiin verrattuna.

Vastaajayhtiö on markkinoinnissaan kuvannut Kivi-Pekan tehokkuutta mm. ilmaisulla "markkinoiden tehokkain kivenkeruukone". Vastaajayhtiö on myös käyttänyt ilmaisua "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet". Ilmaisu "tehokkain" on sellainen tosiasiaväitteisiin rinnastettava ilmaisu, jonka totuudenmukaisuudesta on esitettävissä selvitystä. Samoin ilmaisusta "puhtaimmat kivet" on esitettävissä mitattavissa olevia seikkoja koskevaa selvitystä.

Vastaajayhtiö ei ole esittänyt luotettavaa näyttöä siitä, että vastaajan markkinoima kivenkeruukone olisi tehokkaampi kuin muut markkinoilla olevat kivenkeruukoneet. Vastaajayhtiön käyttämä ilmaisu "tehokkain" on ollut siten toteennäyttämätön. Vastaajayhtiön koneessa on multaseula ja säiliö, jotka voivat hyvissä olosuhteissa vähentää kivien mukana pellosta poistuvaa multaa. Vastaajayhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että vastaajan konetta käyttämällä saataisiin ehdottomasti puhtaammat kivet kuin muita markkinoilla olevia kivenkeruukoneita käyttämällä. Vastaajayhtiön väite ehdottomasti puhtaimmista kivistä on siten ollut toteennäyttämätön.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiö on käyttämällä kivenkeruukoneensa markkinoinnissa ilmaisuja "tehokkain" ja "ehdottomasti puhtaimmat kivet" menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajayhtiön kivenkeruukone on esitetyn selvityksen mukaan valmistettu kyseisenkaltaisiin tarkoituksiin käytettävistä, pitkään testatuista teräksistä. Vastaajan käyttämä ko. materiaaleja koskeva väite on yleinen eikä sillä voida katsoa verratun vastaajan konetta muihin markkinoilla oleviin koneisiin. Vastaajan käyttämää ilmaisua "valmistettu parhaista erikoisteräksistä" ei siten voida pitää hyvän liiketavan vastaisena eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomana.

Viittaaminen markkinoinnissa patentilla suojattuun keksintöön on omiaan antamaan markkinoidusta tuotteesta tavallista luotettavamman kuvan. Vastaajayhtiön kivenkeruukoneelle on myönnetty hyödyllisyysmalli, joka koskee koneen multaseulan ja kuljetuslaatikon rakennetta. Hyödyllisyysmallia kutsutaan usein puhekielessä pikkupatentiksi. Hyödyllisyysmallin myöntäminen ei kuitenkaan merkitse varsinaiseen patenttiin verrattavissa olevaa innovaation suojaamista.

Vastaajayhtiön Kivi-Pekka koneessa käytettyjä teknisiä ratkaisuja ei ole suojattu patentilla. Viittaaminen patentilla suojattuun keksintöön on saattanut antaa vastaajayhtiön koneen laadusta liioittelevan kuvan verrattuna muihin markkinoilla oleviin kivenkeruukoneisiin. Vastaajayhtiö on viittaamalla koneensa markkinoinnissa patentilla suojattuun keksintöön menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

5. Asiassa ei ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden vuoksi kielto olisi tarpeen määrätä myös vastaajayhtiön toimitusjohtajalle henkilökohtaisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että SopMenL:n 8 §:n nojalla ei voida määrätä oikaisutoimenpiteenä poistamaan markkinoilta tuotteita eikä tuhoamaan niiden valmistuksessa käytettyjä välineitä tai valmiita tuotteita. Muita hakijan vaatimia oikaisutoimenpiteitä ei ole asiassa tarpeen määrätä suoritettavaksi. Myöskään ei ole tarpeen määrätä vastaajia julkaisemaan tätä päätöstä sanomalehdissä.

Hakija on voittanut vain osan esittämistään vaatimuksista. Tämän vuoksi vastaajayhtiö on määrättävä korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut vain osaksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin sen on katsottava perustuvan tavaramerkkilakiin. Tutkiessaan asian muilta osin markkinatuomioistuin kieltää SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla Pel-Tuote Oy:tä sadantuhannen (100.000) markan sakon uhalla kivenkeruukoneidensa markkinoinnissa käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisuja "tehokkain" ja "kerää ehdottomasti puhtaimmat kivet", sekä viittaamasta toteennäyttämättömästi tuotteelleen myönnettyyn patenttiin.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Pel-Tuote Oy velvoitetaan suorittamaan Oy Kong-skilde Juko Ltd:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut kaksikymmentäviisituhatta (25.000) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Tala, Airikkala, Kojo, Maijala, Määttä, Oksala-Leino ja Ollikainen