9.5.1995

SELLUVILLA OY:N JA EKOVILLA OY:N VAATIMUKSET

Hakijat ovat vaatineet, että Uudenmaan Puhalluseristevilla Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä markkinoinnissaan hakijoiden esite ja muuta aineistoa ja jäljittelemästä sitä sekaantumisvaaraa aiheuttavalla tavalla. Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan ryhtymään asiassa oikaisutoimeen. Vielä hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa 31 216 markalla laillisine korkoineen.

Vastaajan esitteissä jäljitellään hakijoiden esitteitä siten, että niissä on samanlainen vihreäsävyinen väritys, niissä käytetään samoja kuvia ja niiden tekstitys on samankaltainen. Vastaaja on esitteissään yleissommittelun, värityksen, työkuvallisen esityksen ja tuotteiden nimitysten osalta, osittain käyttämällä hakijoiden aineistoa sellaisenaan tai sitä vain epäolennaisin kohdin muuttamalla, jäljitellyt hakijoiden markkinointitointa näin aiheuttaen sekaantumisvaaraa tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Toimien mainitulla tavalla vastaaja on myös hyväksikäyttänyt hakijoiden markkinointityötä ja markkinoilla olevaa mainetta.

Ekovilla Oy on ollut alan yhteinen markkinointiyhtiö. Se on jakanut jyvitykseen perustuen markkinointikustannukset tuoteesitteissä mainittujen yritysten kesken. Tämä ei ole oikeuttanut vastaajaa käyttämään Ekovilla Oy:n materiaalia omissa esitteissään, ei silloin kun vastaaja kuului markkinointiketjuun eikä sen jälkeenkään. Ekovilla Oy omisti ja omistaa edelleen sen materiaalin, mitä vastaaja on joko sellaisenaan tai vain epäolennaisin muutoksin markkinoinnissaan käyttänyt. EristeKype Oy, kuten myös vastaaja, on ollut paitsi selluvillatehdas myös urakoitsija, jonka toimintaan vastaajan hyvän liiketavan vastainen markkinointitoimi vaikuttaa.

Vastaaja on esitteissään yksilöinyt tuotteensa Selluvilla SV:ksi eli samannimiseksi kuin hakijan tuotteet vielä senkin jälkeen, kun se on aloittanut itsenäisen ja hakijoista riippumattoman markkinoinnin. Hakijoilla on edelleen tuotteenaan Selluvilla SV. Selluvilla -tuotteen merkitystä hakijoille korostaa myös Ekovilla Oy:n nimen muuttaminen Selluvilla Oy:ksi. Ympäristöministeriö on antanut Selluvilla SV:tä koskevan tyyppihyväksyntäpäätöksiä hakijoille. Vaikka näillä päätöksillä ei luoda yksinkäyttöoikeutta, niillä on kuitenkin tietty merkitys. Hakijoiden panostuksin tehtiin tuotekehittely ja Ekovilla Oy markkinoi tuotekehittelyn tuloksena tyyppihyväksynnän perusteella Selluvilla SV -tuotteen. Lyhenne SV ei ole lyhennys jostakin tuotteen ominaisuuksista, vaan se on lisätty tuotteen erottamiseksi aiemmasta Selluvilla -tuotteesta. Vastaaja on siitä huolimatta, että se ei enää ole yhteistyössä hakijoiden kanssa, hakenut tyyppihyväksynnän SV -tunnustein. Mikäli vastaaja ei haluaisi tuotteensa sekaantuvan hakijoiden tuotteeseen eikä hyötyä hakijoiden markkinoinnista, sillä olisi mahdollisuus muuhunkin kuin SV-tunnusteeseen.

Vastaaja on käyttänyt esitteessään myös samaa puhalluskuvaa kuin mikä on ollut hakijan esitteessä. Puhalluskuva on toistunut hakijoiden esitteissä 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Vastaaja on käyttänyt hyväkseen hakijoiden markkinointia ja mainetta, ja tällä toimella aiheuttanut hakijoille vahinkoa. Saman puhalluskuvan käyttäminen vastaajan toimesta on eettisesti räikeätä. Ekovilla Oy on ollut kuvan tilaajana ja sillä on oikeudet kuvaan. Kuvan käyttö osoittaa tahallista tarkoitushakuisuutta kohderyhmän harhaanjohtamiseksi.

Vastaaja on käyttänyt muutakin hakijan materiaalia markkinoinnissaan. Vastaajan esitteessä on käytetty samoja graafisia kuvia kuin hakijan esitteissä. Vastaaja on käyttänyt myös samantyyppistä tekstitystä kuin hakijan esitteissä on käytetty. Tekstit eivät sanallisesti ja lauseellisesti ole yksi yhteen kopioituja, mutta vastaajan esitteissä pyritään tuotteiden nimikkeillä ja kuvituksella samanlaiseen esitykseen.

Vastaaja on käyttämällä ilmaisua K-30 eli samaa kirjainta ja numeroa kuin hakijan rekisteröidyssä tavaramerkissä on käytetty, tahallisesti pyrkinyt aikaansaamaan sekoitettavuuden. Vastaaja vedonnut mm. asianosaisten välisen sopimuksen kohtaan 3, kun avainkohta on ollut juuri kohta 4, eli materiaali- ym. hankinnat Eriste-Kype Oy:ltä. Kun hankinta ei ole sopimuksen mukaan toteutunut, on vastaaja ryhtynyt markkinoimaan mitä ilmeisimmin itsensä tai jonkun muun valmistamaa esitteessään tuotteeksi K-30 yksilöimää tuotetta. Käyttämällä edelleen sopimuksessa ja rekisteröinnissä yksilöityä kirjain- ja numeroyhdistelmää, on vastaaja pyrkinyt mitä ilmeisimmin aikaansaamaan mielikuvan, että sen tuote on sama kuin hakijan tuote.

Vastaaja on väittänyt, että hakijat eivät enää käyttäisi markkinoinnissaan vuosien 1989 ja 1990 esitteitä. Vastaajalla ei ole oikeutta määrätä ja päättää, mitä esitteitä hakijat käyttävät tai ovat käyttämättä. Sillä perusteella, etteivät hakijat käyttäisi enää markkinoinnissaan tietynlaisia esitteitä, ei luoda oikeutta toisen omistaman ja markkinoinnissa käyttämän materiaalin käyttämiselle omassa markkinoinnissa, sillä näin menetellen vastaaja käyttää hyödyksi hakijoiden tekemää markkinointia ja aiheuttaa sekaantumisvaaran.

UUDENMAAN PUHALLUSERISTEVILLA OY:N VASTINE

Vastaaja on vaatinut hakemuksen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se perustuu tavaramerkkilakiin. Muilta osin vastaaja on kiistänyt menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakijat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut asiassa 49 187,60 markalla laillisine korkoineen.

Markkinatuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu tutkia, onko tavaramerkkilakiin perustuvaa yksinoikeutta loukattu. Hakemus perustuu osittain Spray-On K 30 -rekisteröidyn tavaramerkin yksinoikeuden väitettyyn loukkaukseen. Tällaisen kieltohakemuksen käsitteleminen kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, minkä vuoksi markkinatuomioistuimen tulee jättää hakemus tutkimatta siltä osin kuin se koskee kyseisen tavaramerkin yksinoikeuden väitettyä loukkausta.

Vastaaja kiistää hakijoiden oikeudellisen intressin esiintyä hakijana tässä asiassa. Hakemuksessa väitetään, että vastaajan esite ei ulkonäöltään erottuisi hakijan esitteestä. Hakijan mainitsemat esitteet ovat entisen Ekovilla Oy:n esitteitä. Entisellä Eriste-Kype Oy:llä ei vastaajan tietojen mukaan edes ollut omaa esitettä, joten sillä ei voi olla riittävää oikeudellista intressiä olla hakijana.

Ekovilla Oy on ollut Eriste-Kype Oy:n ja vastaajan yhteinen markkinointiyhtiö. Vastaaja on ollut yhteisessä markkinoinnissa mukana vuoden 1993 alkupuolelle asti. Hakemuksen liitteiksi oheistetut Ekovilla Oy:n tuote-esitteet ovat vuosilta 1989 ja 1990. Ekovilla Oy:n nykyiset tuote-esitteet poikkeavat täysin yhtiön vuosien 1989 ja 1990 esitteistä. Ekovilla Oy enää käytä markkinoinnissaan vuosien 1989 ja 1990 esitteitä. Noissa esitteissähän on myös vastaajan yhteystiedot. Esitteiden vertailu ja SopMenL:n mukainen arviointi on tehtävä vertailemalla tällä hetkellä käytössä olevia yhtiöiden tuote-esitteitä.

Ekovilla Oy:n esitteestä 1-01/1991 ilmenee, että Ekovilla Oy on muuttanut tuotenimikkeekseen "EkoVilla eristeet". Vastaaja on puolestaan vuonna 1994 rekisteröinyt markkinoinnissa käyttämänsä nimikkeen aputoiminimekseen "Selluvilla-Eristeet Uudenmaan Puhalluseristevilla". Ekovilla Oy:n ja vastaajan nykyisissä esitteissä yhtiöiden tuotteet erotetaan selkeästi toisistaan käyttämällä niistä eri nimikkeitä, jotka molempien yhtiöiden esitteissä on merkitty näkyvästi esitteen etusivulle. Lisäksi vastaajan esitteen takasivulle on selkeästi merkitty vastaajayhtiön toiminimi ja yhteystiedot. Esitteiden värit eroavat myös selvästi toisistaan. Ekovilla Oy:n ja vastaajan esitteiden suhteen ei voi olla olemassa minkäänlaista sekaantumisvaaraa.

Hakemuksessa väitetään Ekovilla Oy:n vanhojen esitteiden ja vastaajan esitteen kuvien olevan samankaltaisia. Ekovilla Oy:n esitteessä 1-01 ja vastaajan esitteessä on valokuvia selluvillalla eristetyistä rakennuskohteista. Identtisiä kuvia esitteissä ei kuitenkaan ole. Myös tekstit eroavat toisistaan.

Ekovilla Oy:n esitteen muuttaminen on toteutettu vuonna 1991, jolloin vastaaja vielä oli kyseisen yhtiön markkinoinnissa mukana. Jäätyään yhteismarkkinoinnin ulkopuolelle vastaaja joutui laatimaan oman tuote-esitteen, jonka suunnittelu annettiin ulkopuolisen mainostoimiston tehtäväksi. Vastaajan esite tehtiin nimenomaan sellaiseksi, että se selvästi eroaa Ekovilla Oy:n esitteestä. Ekovilla Oy:n ja vastaajan nykyiset tuoteesitteet poikkeavatkin toisistaan huomattavasti ja niin paljon kuin samasta tuotteesta laaditut esitteet voivat.

Spray-on K30 -tavaramerkkiä koskevalla rekisteröintipäätöksellä merkin yksinoikeus on myönnetty Kymen Puhalluseristevilla Oy:lle, mikä on ollut Eriste-Kype Oy:n toiminimi aikaisemmin. Entisellä Ekovilla Oy:llä ei ole oikudellista intressiä toimia hakijana tämän yksinoikeuden väitetyn loukkauksen osalta.

Edellä mainitun tavaramerkin rekisteröintipäätöksen mukaan yksinoikeutta ei ole vaadittu kirjaimeen K ja lukuun 30 sellaisenaan eikä merkintään SPRAY-ON. Näin ollen yksinoikeutta ei myöskään ole myönnetty näihin kirjaimiin ja lukuihin, vaan kyseisten kirjainten ja luvun muodostamaan kuvioon. Oikeuskäytännössä on katsottu, että pääasiallisesti kirjaimia sisältävä tavaramerkki muodostaa kuvioleiman. Vastaaja ei ole esitteensä merkinnällä "Selluvilla K-30" eikä muutoinkaan loukannut tavaramerkkilain mukaista yksinoikeutta.

Hakija on väitetyn tavaramerkkioikeuden loukkaamisen piittaamattomuuden osoitukseksi viitannut Kype Oy:n ja Uudenmaan Puhalluseristevilla Oy:n väliseen sopimukseen. Kyseisessä sopimuksessa on nimenomaan oikeutettu vastaaja myymään ja asentamaan K-30 liimasidonnaista sellueristettä. Sopimus on edelleen voimassa. Myyntinsä ja asennuksensa sekä niihin liittyvän markkinoinnin yhteydessä vastaajan on voitava ilmaista, mitä tuotetta hän myy ja asentaa. Tälläkään perusteella vastaaja ei ole voinut loukata tavaramerkkioikeutta ilmoittamalla myymävänsä Selluvilla K-30 -tuotetta. Esitteistä ilmenee, että Kymen Puhalluseristevilla Oy käyttää tuotetta markkinoidessaan rekisteröityä tavaramerkkiään, joka on selvästi kuvio. Selluvillaurakoitsijat, jotka Kymen Puhalluseristevilla Oy on oikeuttanut myymään ja asentamaan K-30 liimasidonnaista sellueristettä, ilmoittavat tämän asian käyttämättä esitteessään rekisteröityä tavaramerkkiä.

Hakija on väittänyt, että vastaaja olisi markkinoinnin osalta sitoutunut Kype Oy:n suostumukseen. Väite on käsittämätön. Sopimuksessa vastaajalle on nimenomaan annettu oikeus myydä ja asentaa edellä mainittua selluvillaa. Sopimuksessa tarkoitettu erillinen suostumus tarvitaan vain silloin, kun vastaaja ryhtyy myymään tai markkinoimaan muuta ruiskutettavaa eristettä kuin K-30 liimasidonnaista sellueristettä. Vastaaja myy ja asentaa edelleen vain K-30 liimasidonnaista sellueristettä, joten erillisen suostumuksen pyytäminen ei sopimuksen perusteella ole ollut tarpeen. Eriste-Kype Oy:n on katsottava olleen tietoinen, että vastaaja on vilpittömässä mielessä myynyt ja markkinoinut edellä mainittua sellutuotetta ja siten Eriste-Kype Oy on konkludenttisesti hyväksynyt vastaajan menettelyn. Vastaaja ei ole menetellyt tavaramerkkilain säännösten tai hyvän liiketavan vastaisesti taikka muutoinkaan sopimattomasti.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijoiden nimeämänä todistajana toimitusjohtaja Matti Antero Salo ja vastaajan nimeämänä todistajana toimitusjohtaja Juhani Karotie. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Salo: Todistaja on sen valokuvausliikkeen toimitusjohtaja, jonka toimesta Ekovilla Oy:n esitteessä olevia puhalluskuvia on otettu. Ekovilla Oy oli tilannut ko. kuvauksen ja maksanut sen. Kuvaus on suoritettu todistajan tietämän mukaan Porvoossa. Ilmeisesti kuvia on otettu yksi rulla. Todistaja ei ole itse ollut mukana kuvauksessa eikä tiedä siitä tarkemmin. Todistaja ei tiedä, onko kuvia luovutettu jollekin muulle taholle kuin Ekovilla Oy:lle. Todistajan olettaman mukaan tilaaja on saanut kaikki kuvat. Tilaajalla on kuviin käyttöoikeudet. Vastaajan esitteessä oleva puhalluskuva näyttää samalta kuin mikä on Ekovilla Oy:n esitteessä. Siinä on sama henkilö ja sama kuvauspaikka. Ainakin se on saman filmin kuva.

Karotie: Todistaja on ollut vuonna 1986 allekirjoittamassa silloisen Selluvilla Oy:n puolesta sopimuksia, esim. lisenssisopimuksen, jolla vastaajalle luovutettiin oikeus käyttää mm. Selluvilla SV:tä koskeva know-how lämmöneristeen valmistuksessa. Kun Selluvilla Oy haki selluvillalle tyyppihyväksyntää, tuote piti jollain tavalla erottaa muista, ja se erotettiin nimellä Selluvilla SV. Selluvilla Oy teki entisten puhallusurakoitsijoiden kanssa sopimukset, jotta nämä saattoivat rakentaa omat selluvillatehtaansa. Sopimuksiin sisältyi myös Selluvilla SV -nimen käyttöoikeus ja kaikki se tieto, jota tarvittiin mm. laadunvalvontasopimuksen tekemiseksi. Selluvilla SV:n käyttöoikeus oli siten kaikilla mainituilla puhallusurakoitsijoilla. Heillä oli yhteinen pakkauskin, säkki, johon kruksilla merkittiin tyyppihyväksynnän mukaisesti, missä tehtaassa tuote oli valmistettu. Tyyppihyväksyntä oli omistaja- ja tehdaskohtainen. Jokainen lisenssin saaja haki oman tyyppihyväksynnän. Kirjaimet SV tulevat selluvillasta. Nimitys K-30 on keksitty, se ei ole lyhennys mistään tietystä sanasta. K-30 liittyy ilmeisesti vanhaan amerikkalaiseen tuotteeseen, jota kutsuttiin nimellä K-13. Suomessa kyseinen tuote on nimeltään K-30.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Selluvilla Oy (ent. Ekovilla Oy) harjoittaa mm. selluloosaeristeen valmistusta ja markkinointia. Ekovilla Oy (ent. Eriste-Kype Oy) harjoittaa mm. rakennusalan koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden maahantuontia ja myyntiä sekä tähän liittyvää urakointia. Uudenmaan Puhalluseristevilla Oy harjoitaa mm. lämmöneristystoimintaa ja raaka- ja tarveaineiden kauppaa.

Entinen Ekovilla Oy oli vuodesta 1985 lähtien toiminut suomalaisten selluloosaeristeen valmistajien ja urakoitsijoiden yhteisenä markkinointiyhtiönä. Yhtiön hallituksen jäseninä oli valmistajien ja urakoitsijoiden edustajia. Myös vastaaja, Uudenmaan Puhalluseristevilla Oy oli sanotunlaisessa toiminnassa mukana. Silloinen Ekovilla Oy oli alalla toimivien elinkeinonharjoittajien puolesta hoitanut selluloosaeristeiden valtakunnallisen markkinoinnin, esim. teettänyt ja jakanut esitteitä, joissa oli myös lueteltu selluvillatehtaat ja -urakoitsijat. Sanotunlainen markkinointiyhteistyö entisen Ekovilla Oy:n puitteissa oli 1990-luvun alkupuolella päättynyt.

Alalla tapahtuneiden omistusjärjestelyjen jälkeen entinen Ekovilla Oy on nyttemmin Selluvilla Oy ja entinen Eriste-Kype Oy on Ekovilla Oy. Sanottujen omistusjärjestelyjen ja nimenmuutosten yhteydessä entisen Ekovilla Oy:n oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet Selluvilla Oy:lle. Hakijayhtiöt markkinoivat hakemuksessa tarkoitettuja tuotteita. Molemmat hakijat ovat elinkeinonharjoittajia, joilla on markkinatuomioistuimesta annetun lain 6 a §:n mukaisesti oikeus ajaa SopMenL:iin perustuvaa kieltokannetta markkinatuomioistuimessa.

Vastaaja on vuonna 1993 teettänyt hakemuksen kohteena olevan esitteensä "Muotojen mukaan saumattomasti Selluvilla SV". Esitteen päällimmäisen lehden pohjaväri on vihreä. Esitteessä markkinoidaan mm. Selluvilla SV:tä ja Selluvilla K-30:tä. Esitteen sisäaukeamalla on värillinen kuva, jossa mies asentaa rakennuksen yläpohjaan puhallettavaa eristettä. Vastaaja on myös teettänyt seinien eristämistä koskevia yksilehtisiä esitteitä, joiden molemmilla puolilla on eristettävää kohdetta kuvaava rakennepiirustus. Kaikissa vastaajan esitteissä on vastaajan nimi ja yhteystiedot.

Markkinatuomioistuin toteaa, että hakijoiden vaatimukset perustuvat osittain väitettyyn yksinoikeuden loukkaukseen, vaikkei hakemus nimenomaisesti perustukaan tavaramerkkilakiin. Hakemukseen ei voida ottaa kantaa siltä osin kuin sen on katsottava perustuvan tavaramerkkilakiin. Markkinatuomioistuin ei myöskään ota kantaa asianosaisten välisten sopimusten tulkintaan.

Vastaajan vihreäkantisessa esitteessä oleva värillinen puhalluskuva on samasta tilanteesta otettu kuin entisen Ekovilla Oy:n eräissä esitteissä olevat puhalluskuvat. Kuva on otettu vastaajan työmaalla ja kuvassa näkyvä henkilö on ollut vastaajayhtiön palveluksessa. Vastaajan esitteessä oleva kuva näyttää ensi silmäyksellä samalta kuin entisen Ekovilla Oy:n esitteessä oleva eräs mustavalkoinen kuva. Kuvista on tarkemmin katsottuna kuitenkin nähtävissä, että kysymyksessä ei ole sama kuva. Vastaajan ei ole näytetty käyttäneen oikeudettomasti hakijoille kuuluvia kuvia.

Selluvilla on selluloosaeristeistä alalla käytetty yleisnimi. Vastaajan esitteissä käytetty nimitys Selluvilla SV on erään vastaajan markkinoiman tuotteen nimi. Vastaaja on laillisesti hankkinut oikeuden markkinoida ko. tuotetta ja käyttää sen markkinoinnissa nimitystä Selluvilla SV. Hakijat eivät ole näyttäneet, että vastaaja olisi oikeudettomasti käyttänyt markkinoinissaan kyseisestä tuotteesta nimitystä Selluvilla SV.

Nimitystä K-30 on käytetty selluloosaeristeestä, johon on lisätty sidonta-ainetta. Ekovilla Oy:llä on yksinoikeus käyttää ko. tuotteen markkinoinnissa nimitystä "Spray-on K-30" tavaramerkkinä. Vastaaja markkinoi samanlaista tuotetta. Sanottu tuote tunnetaan esitetyn selvityksen mukaan alalla yleisesti nimellä K-30. Hakijat eivät ole näyttäneet, että vastaaja olisi oikeudettomasti käyttänyt nimitystä K-30 kyseisestä tuotteesta.

Vastaajan vihreäkantisessa esitteessä markkinoidaan samanlaisia tuotteita kuin entisen Ekovilla Oy:n vuosina 1989-1990 teettämissä, hakemuksen perusteena olevissa esitteissä. Esitteissä on tästä johtuen samankaltaisuuksia. Vastaajan esite poikkeaa selvästi väritykseltään, tekstitykseltään ja sommittelultaan mainituista entisen Ekovilla Oy:n esitteistä. Vastaajan esite on myös varustettu markkinoijan nimellä. Vastaajan eristettäviä kohteita kuvaavat yksilehtiset esitteet sisältävät samantyyppisiä rakennekuvia kuin entisen Ekovilla Oy:n esitteet. Kuvat eroavat kuitenkin toisistaan. Myös näissä vastaajan esitteissä on selkeät tiedot markkinoijasta. Alalla tapahtuneiden muutosten johdosta entisen Ekovilla Oy:n vuosina 1989-1990 teettämien esitteiden tiedot eivät enää vuonna 1993, jolloin vastaajan po. esitteet on tehty, ole olleet ajan tasalla markkinoitujen tuotteiden valmistajien ja urakoitsijoiden suhteen. Hakijat eivät ole väittäneetkään, että hakemuksen kohteena olevat vastaajan esitteet aiheuttaisivat sekaantumisvaaraa hakijoiden nyttemmin käyttämien esitteiden kanssa.

Vastaajan esitteet eivät näin ollen ole aiheuttaneet sekaantumisvaaraa vastaajan markkinoimien tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Vastaajan ei ole muutoinkaan näytetty menetelleen elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijoiden kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Selluvilla Oy:n ja Ekovilla Oy:n hakemuksen.

Selluvilla Oy ja Ekovilla Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Uudenmaan Puhalluseristevilla Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut neljäkymmentäyhdeksäntuhatta satakahdeksankymmentäseitsemän (49 187) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, puheenjohtaja, Mäkinen, Häyhä, Airikkala, Henriksson, Kivipato, Määttä, Ollikainen ja Pallari