MT:1993:010
- Asiasanat
- Hyvän liiketavan vastaisuus, Tuotevertailu
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:14/92
Konsultointi Silva Ky vastaan Nunnanlahden Uuni Oy. Kysymys tulisijojen vertailusta.
Vuolukiviuunin hyötysuhde oli tavallisessa uunin käytössä 82 85 %. Joidenkin vuolukiviuunien koemittauksissa oli saavutettu 89,2 %:n hyötysuhde. Edes koemittauksissa laboratorio-olosuhteissa ei ollut mitattu 90 %:n hyötysuhdetta. Vastaaja oli käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua, jonka mukaan vuolukiviuunin hyötysuhde on parhaimmillaan jopa 90 %, menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
Vastaaja oli esitteessään väittänyt, että vastaajan vuolukiviuunien lämmön hyvä hyötysuhde perustuu mm. vuolukiven ylivoimaiseen varauskykyyn sen ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta. Viittaus ylivoimaisesta varauskyvystä oli esitetty välittömästi "Nunnauunin" hyvän hyötysuhdeväittämän yhteydessä. Väittämä oli omiaan antamaan kuvan, että ylivoimainen varauskyky koski myös markkinoituja uuneja.
Vuolukiven ja tiilen ominaislämmöllä tai lämmönvarauskyvyllä painoyksikköön nähden ei ollut suurtakaan eroa. Myöskään vuolukiven ja uunimateriaalina käytetyn massan ominaispaino eivät poikenneet olennaisesti toisistaan. Vuolukiven varauskyky ei siten ollut sen ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta ylivoimainen. Vastaaja oli käyttämällä markkinoinnissa ilmaisua, jonka mukaan vastaajan vuolukiviuunien lämmön hyvä hyötysuhde perustuu mm. vuolukiven ylivoimaiseen varauskykyyn sen ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
SopMenL_1_§ ja 6_§
KONSULTOINTI SILVA KY:N VAATIMUKSET
Konsultointi Silva Ky on vaatinut, että Nunnanlahden Uuni Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan
1. esittämästä, että vastaajan vuolukiviuuneissa on lämmön hyvä hyötysuhde, parhaillaan jopa 90 %, joka perustuu vuolukiven ainutlaatuisiin ominaisuuksiin;
2. esittämästä väitteitä, että vuolukivessä on ylivoimainen lämmönjohtavuus (6,4 W/m K), joka on moninkertainen muihin uunimateriaaleihin verrattuna ja
3. esittämästä väitteitä, joiden mukaan vastaajan uuneissa on ylivoimainen varauskyky, ominaispainon (3 kg/dm3) ja ominaislämmön (0,98 kJ/kgøC) ansiosta.
Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 32 500 markalla.
Vastaajan vuoden 1992 tuote-esitteessä "Puhdasta lämpöä" esitetään em. väittämät.
Markkinatuomioistumen päätöksessä 1992:3 on katsottu, että hakemuksen 1 -kohdan mukainen väite on hyvän liiketavan vastainen ja hakemuksen 2 - ja 3 -kohtien mukaiset väitteet ovat harhaanjohtavia. Em. markkinatuomioistuimen päätöksessä on hakijan markkinoimien vuolukiviuunien valmistajaa kielletty esittämästä tällaisia väitteitä.
1. "Puhdasta lämpöä" -esitteessä todetaan myös mm. että "Varaavat Nunna-takat toimivat vastavirtaperiaatteella. Niiden hyötysuhde on jopa 90 %". Esitteessä todetaan myös, että "Tällöin hyötysuhteeksi tuli 78 %". Vastaajan esitteessä esiintyy vastakkaisia ja ristiriitaisia väitteitä.
Vastaajan esittämät mittaustulokset vuolukiviuunin hyötysuhteesta perustuvat vastaajan omiin mittaustuloksiin. Mittaustulokset ovat siten vailla näyttöarvoa.
26.10.1992 päivätyn vastaajan kirjelomakkeelle laaditun "vuolukiviuunin hyötysuhteesta" otsikoidun kirjoituksen liitteessä on esitetty kahdeksan ATK-laskelmaa palamisen hyötysuhteesta. Laskelmista ei kuitenkaan selviä, minkä standardin mukaan ne on laskettu, kuka on kalibroinut mittauslaitteena käytetyn Ecom-savukaasuanalusaattorin eikä se, millä perusteilla tai laskentakaavoilla laite on laskenut ilmoitetut hyötysuhteet. Vastaajan suorittaman testin kesto on ollut 14 minuuttia, minkä vuoksi ei voida puhua keskivertohyötysuhteesta. Ajanjakso ei vastaa normaalia uunin lämmitysjaksoa. Tuloksista puuttuu kokonaan häkäpitoisuus, minkä vuoksi laskelmat eivät voi pitää paikkaansa. Hyötysuhdetta mitattaessa tulee mitata koko lämmitystapahtuman keskiarvo. Muutaman minuutin jaksolla saatu 89,6 %:n hyötysuhde ei ole oikea.
Vastaajan 25.10.1992 "Hyötysuhdekoe" otsikoidussa asiakirjassa todetaan, että "Palaminen tapahtui suurella ilmaylijäämällä, joten palamattomien kaasujen aiheuttamat häviöt ja tuhkahäviöt loppuun suoritetun palamisen johdosta jäivät merkityksettömiksi, alle 1 %, kokonaishyötysuhde 90 % on testissä saavutettu." em. toteamukset eivät ole paikkansa pitäviä eivätkä minkään tarkan tutkimuksen tuloksia.
Hyötysuhdetta alentavat lämpöhäviö savuhormin kautta, palamattomat kaasut ja tuhkahäviö. Vastaajan hyötysuhdekokeessa on esitetty keskimääräiseksi virtausnopeudeksi 1.119 m/s. Mittaustulos vaatii normaalia laboratoriotasoa huomattavasti tarkemmat mittauslaitteet.
VTT:n tutkimusselostuksessa vastaajan Hilma 6 - termouunista ilmoitetaan häkäpitoisuuksien keskiarvoksi 0,3-0,6 %, hiilidioksidipitoisuudeksi 16 % ja polttoaineen palamisen hyötysuhteiksi puuta käytettäessä 76-82 %. Tutkimusselostuksesta ilmenee, että häkäpitoisuudet vaikuttavat monella prosentilla hyötysuhteeseen. Jos uunin häkäpitoisuus on 0,3-0,6 %, se ei täytä yleisesti Euroopassa käytettävää saksalaista standardia DIN 18891, joka koskee vuolukiviuuneja.
2. VTT:n tutkimusselostuksessa n:o 53/0/90/RAM on vuolukiven lämmönjohtokyvyn lukuarvoksi esitetty 6,4 W/m/K.
Vastaajan "Puhdasta lämpöä" esitteessä todetaan, että "Lustojen suuntaan lämpö kulkee yli kaksi kertaa nopeammin kuin vasten lustoja suunnattu lämpö". Kun em. väittämää ja väittämää ylivoimaisesta lämmönjohtavuudesta (6,4 W/m/K) verrataan, niin väite ylivoimaisesta lämmönjohtavuudesta käsitetään niin, että lämmönjohtavuus saattaisi olla 12,8 W/m/K.
VTT:n poltto- ja lämpötekniikan laboratorion 22.3.1990 päivätystä "vuolukiviaineksen mittaukset ja uunirakenteiden lämmönsiirron ja varausominaisuuksien tarkastelu" otsikoidusta asiakirjasta ilmenee, että ei ole löydettävissä mitään eroa vuolukivien lämmönjohtavuuden osalta myötä tai poikkilustoisuuteen nähden.
Vastaajan Helsingin Sanomissa ja sanomalehti Karjalaisessa 5.8.1992 julkaisemassa lehti-ilmoituksessa todetaan, että "... oma 'emäkallio'-vuolukiviesiintymämme, jonka vuolukivi on asiantuntijoiden mukaan tunnetuista esiintymistä maailman paras ja laajin. Sen kide- ja lustarakenne sekä niistä johtuvat lämmönjohto-, -varaus ja lämmönluovutusominaisuudet ovat omaa luokkaansa ..."
Vastaaja on ilmoittanut, että em. esitteessä esitetty lämmönjohtokykyä koskeva väite koskee ainoastaan Nunna-Uunia. Vastaaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vastaajan käyttämä kiviaines olisi koostumukseltaan toisenlaista kuin samalta paikkakunnalta samoista vuolukiviesiintymistä peräisin oleva kilpailevan yrityksen kiviaines. Vastaaja ei ole esittänyt mitään selvitystä väitetystä "maailman parhaimmuudesta".
3. Em. markkinatuomioistuimen päätöksessä on kielletty väittämästä, että vuolukiviuuni on lämmönvarauskyvyltään ylivoimainen uunikivi.
Hakijan edustamien vastaajan kanssa kilpailevien vuolukiviuunien osalta on annettu markkinointikieltoja. Markkinointikiellot ovat hyvin samanlaisia kuin nyt kysymyksessä olevat markkinointiväitteet. Markkinatilanne edellyttää, että vastaaja asetetaan samaan asemaan ja samojen markkinointikieltojen kohteeksi kuin vastaajan kilpailijakin, jonka piiriedustajana hakija toimii.
NUNNANLAHDEN UUNI OY:N VASTINE
Vastaaja on kiistänyt hakijan vaatimukset, pyytänyt niiden hylkäämistä ja hakijan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 26 208 markalla 16 prosentin korkoineen.
1. Markkinatuomioistuomen päätöksessä 1992:3 on kielletty väittämästä, että "vuolukiviuunin hyötysuhde on 90 %:n luokkaa".
Vastaaja on esittänyt "Puhdasta lämpöä" -esitteessä, että "Nunnassa lämmön hyvä hyötysuhde, parhaillaan jopa 90 % , perustuu vuolukiven ainutlaatuisiin ominaisuuksiin". Sana parhaillaan on kirjoitettu väärin ja tarkoittaa parhaimmillaan. Esitys ei ole rinnastettavissa väittämään, että "vuolukiviuunin hyötysuhde on 90 %:n luokkaa, mikä antaa mielikuvan, että hyötysuhde on yleensä 90 %:n tietämillä. Vastaajan esittämällä väitteellä tarkoitetaan, että parhaimmassa tapauksessa hyötysuhde saattaa kohota jopa 90 %:iin. Avoimeksi jätetään se, kuinka pieneksi hyötysuhde voi pahimmassa tapauksessa jäädä.
"Parhaimmillaan" ja "jopa" -sanat ilmaisevat tavallisessa kielenkäytössä arvoasteikon positiivista äärimmäisyyttä, poikkeusta normaalista. Toeteamalla, että "hyötysuhde on parhaimmillaan 90 %", ei ymmärretä, että hyötysuhde aina olisi 90 %:sta, vaan että 90 % edustaa huippuarvoa.
Sanalla Nunna tarkoitetaan kaikkia niitä uuneja, takkoja ja tulisijoja, joita vastaaja valmistaa.
Em. markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenee, että Ruhrkohle-Verkauf GmbH -nimisessä tutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkimuksessa on vuolukiviuuneilla mitattu 81,5-89,2 %:n hyötysuhteita. Ilmoitettu huippuhyötysuhde puoltaa sitä, että ilmoitetaan parhaimmillaan saavutetun 90 %:n hyötysuhteen.
Vastaajan valmistamien uunien hyvä hyötysuhde perustuu olennaiselta osin vuolukiven ominaisuuksiin. Hyötysuhteeseen vaikuttavat uunimateriaali ja eritoten sen ominaisuuksista lämmönjohtavuus, lämpöpintojen rakenne, muodot, laajuus ja puhtaanapysyminen.
Vastaaja on mitannut Alfred takkaleivinuunin hyötysuhdetta Ecom -merkkisellä savukaasuanalysaattorilla, joka ilmoittaa palamisen hyötysuhteen prosentteina. Palamisen hyötysuhde on parhaimmillaan ollut yli 90 %. Vastaaja on luottanut niihin tutkimustuloksiin, joihin se itse on päässyt.
Vastaaja ei ole markkinoinnissaan vedonnut testeihin ilmoittamatta selkeästi testin suorittajaa. Esittääkseen markkinoinnissa tosiasioita, elinkeinonharjoittaja ei tarvitse ulkopuolisen tutkimuslaitoksen tutkimustuloksia tai muita todisteita.
Vastaaja on totuudenmukaisesti ilmoittanut, että VTT:n tutkimuksessa ei ole päästy kuin 78 %:n hyötysuhteeseen.
Sellaisella rakenteella, joka NunnaUuneissa on, voidaan pienellä uunilla, jonka massa ei ole kovin suuri, päästä 90 %:n hyötysuhteeseen vuolukiven ansiosta. Vastaaja ei ole esittänyt, että kaikkien sen valmistamien uunien osalta päästäisiin 90 %:n hyötysuhteeseen.
2. Markkinatuomioistuimen päätöksen 1992:3 perusteluissa koskien vuolukiviuunin lämmönjohtokykyä todetaan, että
"Vastaaja on markkinoinnissaan väittänyt vuolukiven lämmönjohtokyvyn olevan kymmenen kertaa parempi kuin tiilen. VTT:n lausunnon mukaan vuolukiven lämmönjohtokyky on laboratorio-olosuhteissa mitattuna 'suuruusluokkaa 6-7 W/mK tiilen vastaavan arvon ollessa noin kymmenesosa siitä'. Vastaajan käyttämä ilmaisu ei siten pelkän uunimateriaalin osalta ole virheellinen.
Vuolukiviuunin paremmuuden osoittamiseksi vastaaja on markkinoinnissaan korostanut vuolukiven lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä. Vuolukiven lämmönvaraus- ja lämmönjohtokyky on parempi kuin tiilen. Esitetyn selvityksen mukaan materiaalin lämmönvaraus- ja lämmönjohtokyvyn perusteella ei kuitenkaan voida tehdä suoraan johtopäätöksiä valmiiden tulisijojen ominaisuuksista."
Vastaajan ei edes väitetä esittäneen markkinoinnissaan, että vastaajan valmistamissa uuneissa olisi ylivoimainen lämmönjohtavuus. Vastaaja on selkeästi tuonut esiin sen, että ylivoimainen lämmönjohtavuus on vuolukiven ominaisuus eikä vastaajan valmistaman tulisijan ominaisuus.
Markkinatuomioistuin kielsi päätöksessään 1992:3 "vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin po. ominaisuuksien perusteella sekä siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuuksia".
"Taloustulisijojen käyttö"-nimisessä teoksessa esitetään, että vuolukiven lämmönjohtavuus on 6-8 W/møC, tiilen parhaimmillaan 2 W/møC ja croval-massan 1,5 W/møC.
Uunien ja takkojen rakennusmateriaalina käytettävien aineiden joukossa on vuolukivi uunimateriaalina ylivoimainen. Vuolukivi on uunimateriaaleista lämmönjohtavuutensa puolesta ylivoimainen. Valurautaan ja teräkseen verrattuna vuolukiven lämmönjohtavuus ei ole moninkertainen. Valurautaa ja terästä ei kuitenkaan tiedosteta uunimateriaaliksi.
Lämmönjohtavuus lustojen suunnassa on kaksi kertaa parempi kuin poikkiluston. Vastaaja ei väitä, että lämmönjohtavuus lustojen suunnassa olisi kaksinkertainen 6,4 W/mK:hon nähden, vaan että se on puolet 6,4 W/mK:sta vastalustaan nähden. Tämä rakenne tekee vuolukivestä hyödynnettävän materiaalin, jonka ansiosta tulisija saadaan nopeasti ja tehokkaasti varaamaan, kun se tehdään siten, että uunin sisällä lustosuunta on lämmönjohtamissuunta ja ulkokuoressa päinvastoin.
Vastaajan käyttämä kiviaines eroaa samalta paikkakunnalta olevan kilpailevan yrityksen käyttämästä kiviaineksesta.
3. Markkinatuomioistuimen päätöksestä 1992:3 ilmenee, että jutun vastaaja oli vertaillut markkinoimiensa vuolukiviuunien lämmönvarauskykyä "perinteisten uunien" vastaavaan ominaisuuteen. Jutun vastaajan todettiin markkinoinnissaan vertailleen vuolukivestä ja tiilestä valmistettuja tulisijoja niiden valmistusmateriaalien perusteella sekä vain joitakin valmiin tulisijan ominaisuuksia. Tämän jutun vastaaja on esittänyt, että vuolukivi on lämmönvaraus- ja lämmönjohtokyvyltään ylivoimainen. Kysymys on materiaalin ylivoimaisesta varauskyvystä.
Em. markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenee, että lämmönvarauskyvyltään vuolukivi on ylivoimainen. Tuomioistuimen päätöksessä on todettu, että "Vuolukivimateriaalin lämmönvarauskyky on parempi kuin esim. tiilen lämmönvarauskyky" ja, että "Vuolukivimateriaalin lämmönvarauskyky on esitetyn selvityksen mukaan laboratoriossa mitattuna mittausperusteesta riippuen enimmillään 2,15 kertaa suurempi kuin tiilien lämmönvarauskyky".
Vastaaja ei ole väittänyt, että sen tulisijat olisivat lämmänvarauskyvyltään ylivoimaisia verrattuna muihin markkinoilla oleviin tulisijoihin. Vastaaja on väittänyt, että vuolukivimateriaalissa on ylivoimainen varauskyky.
VTT:n lausunnossa n:o 53/0/90/RAM on esitetty, että vuolukiven ominaislämpö on noin 1 J/gK ja tilavuuspaino noin 3 g/cm3. Lämmönvarauskyvyn on esitetty olevan painoyksikköä kohti 1 J/gK ja tilavuusyksikköä kohti 3 J/cm3K. Uuneissa ja takoissa käytettyinä rakenteina on esitetty vuolukiven lämmönvarauskyvyn olevan noin 25 % suurempi kuin tiilen painoyksikköä kohti ja noin 115 % suurempi tilavuusyksikköä kohti.
Em. Taloustulisijojen käyttö -nimisessä teoksessa on esitetty, että vuolukiven tiheys (tilavuuspaino) on 2980 kg/m3 (ts. 2,98 g/cm3) ja ominaislämpökapasiteetti on 1 kJ/kgøC (ts. 1 J/gK).
Mihin tahansa toiseen kiveen tai kiviperusteiseen materiaaliin verrattuna vuolukivi on lämmönvarauskyvyltään selvästi ylivoimainen. Mikään muu kiviperusteinen materiaali ei varauskykynsä muodostavien arvojen - tilavuuspainonsa (tiheytensä) ja ominaislämpökapasiteettinsa - puolesta saavuta yhtä korkeita lukuja kuin vuolukivi.
Vain teräksen ja valuraudan tiheys ylittää vuolukiven; sitä vastoin näiden ominaislämpökapasiteetti jää karkeasti puoleen vuolukiveen verrattuna.
KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO
KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.
TODISTELU
Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tutkija Eero Juhani Karhapäätä ja vastaajan nimeämänä todistajana vastaajayhtiön kehitysjohtaja Risto Juhani Hämäläistä.
MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT
Hakija Konsultointi Silva Ky ja vastaaja Nunnanlahden Uuni Oy markkinoivat mm. vuolukivestä valmistettuja uuneja ja takkoja.
Vastaaja on julkaissut vuonna 1992 "Puhdasta lämpöä" -nimisen tuote-esitteen. Esitteessä todetaan mm. seuraavaa: "Nunnassa lämmön hyvä hyötysuhde, parhaillaan jopa 90 %, perustuu vuolukiven ainutlaatuisiin ominaisuuksiin: ù ylivoimainen lämmönjohtavuus (6,4 W/mK), moninkertainen muihin uunimateriaaleihin verrattuna ù ylivoimainen varauskyky, ominaispainon (3 kg/dm3) ja ominaislämmön (0,98 kJ/kg øC) ansiosta..."
1. Hyötysuhde
Vastaaja on em. esitteessään väittänyt, että vastaajan valmistamien vuolukiviuunien hyötysuhde on parhaimmillaan jopa 90 %.
Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1992:3 kieltänyt erästä yhtiötä markkinoinnissaan väittämästä, että vuolukiviuunin hyötysuhde on 90 %:n luokkaa. Tämän ratkaisun perusteluissa mainitaan mm. "Vastaajan Ruhrkohle-Verkauf GmbH tutkimuslaitoksessa teettämässä tutkimuksessa on mitattu vuolukiviuuneilla seuraavia hyötysuhteita: 89,2 %, 87,5 %, 86,5 %, 86,3 %, 85,8 %, 84,9 %, 84,4 %, 82,9 % ja 81,5 %. VTT Technology Oy:n raportissa 27.6.1986 vuolukiviuunin hyötysuhteen on jatkuvassa käytössä todettu olevan 82 - 85 %. VTT:n rakennusmateriaalilaboratorion lausunnossa todetaan, että hyötysuhteissa ei liene suuria eroavaisuuksia eri materiaaleista valmistettujen varaavien uunien kesken."
Markkinointiväitteen esittäjän on näytettävä väitteensä toteen. Vastaaja on väitteensä tueksi viitannut kahteen vastaajan itsensä omassa laboratoriossaan suorittamaan tutkimukseen.
Vastaajayhtiön kehitysjohtajan allekirjoittamassa 25.10.1992 päivätyssä "Hyötysuhdekoe" -otsikoidussa kirjoituksessa todetaan, että vuolukivestä valmistetun takkaleivinuuni "Irenen" hyötysuhdekokeessa on saavutettu 90 %:n kokonaishyötysuhde. Vastaajayhtiön kehitysjohtajan allekirjoittaman 26.10.1992 päivätyn "vuolukiviuunin hyötysuhteesta" -otsikoidun asiakirjan liitteenä on ATK -tulosteita, jotka on saatu mittaamalla eräällä savukaasuanalysaattorilla vuolukivestä valmistetun "Alfred" -takkaleivinuunin hyötysuhdetta. Tulosteista ilmenee, että "Alfred" takkaleivinuunin hyötysuhteeksi on enimmillään saatu 90,9 %. Todistajana kuultu kokeet suorittanut kehitysjohtaja on vahvistanut, että kummassakin tutkimuksessa on saavutettu 90 %:n hyötysuhde.
Markkinatuomioistuin ei sinänsä pidä markkinoijan itsensä suorittamia testejä kelpaamattomina käytettäväksi markkinoinnissa, jos testit ovat puolueettomia ja päteviä.
Kokeessa 26.10.1992 vastaaja ei ole ilmoittanut häkäpitoisuudelle mitään arvoa ja kokeessa 25.10.1992 on palamisen ilmoitettu tapahtuneen suurella ilmaylijäämällä. Todistajana kuultu VTT:n tutkija on kertonut, että häkää muodostuu aina jonkin verran ja että häkä laskee hyötysuhdetta. Mikäli palaminen tapahtuu suurella ilmaylijäämällä, tarkoittaa se todistajan mukaan ilmeisesti, että polttotapahtuma ei ole ollut luonnollinen ja normaali vaan että sitä on jotenkin autettu. Todistaja on pitänyt vastaajan omia tutkimustuloksia jossakin määrin arveluttavina. Vastaajan suorittamien testien tutkimustuloksista ei ilmene miten hyötysuhde on laskettu eikä se, minkä standardin mukaan laskeminen on tapahtunut.
Markkinatuomioistuin katsoo, ettei vastaajan hyötysuhdekokeissa saavuttamia mittaustuloksia voida pitää luotettavina.
Selvityksen mukaan vuolukiviuunin hyötysuhde on tavallisessa uunin käytössä 82 - 85 %. Esim. VTT:n tutkimuksessa 1986 on vastaajan "Hilma 6 -termo" uunin keskimääräiseksi hyötysuhteeksi saatu noin 80 %. Joidenkin vuolukiviuunien koemittauksissa on saavutettu 89,2 %:n hyötysuhde. Edes koemittauksissa laboratorio-olosuhteissa ei ole mitattu 90 %:n hyötysuhdetta. Vastaaja on siten markkinoinnissaan ilmoittanut vuolukiviuunin hyötysuhteen liian suureksi.
Vastaaja on käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua, jonka mukaan vuolukiviuunin hyötysuhde on parhaimmillaan jopa 90 %, menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
2. Lämmönjohtokyky
Hakija on vaatinut, että vastaajaa kielletään esittämästä väitteitä, että vuolukivessä on ylivoimainen lämmönjohtavuus (6,4 W/m K), joka on moninkertainen muihin uunimateriaaleihin verrattuna. Vaatimus koskee siis ainoastaan vuolukiveä uunin valmistusmateriaalina.
Vastaaja on em. esitteessään väittänyt, että vuolukivellä on ylivoimainen lämmönjohtavuus (6,4 W/m K), joka on moninkertainen muihin uunimateriaaleihin verrattuna.
Uunien ja takkojen rakennusmateriaalina käytetään tavallisimmin tiiltä, tulenkestävää massaa ja vuolukiveä.
VTT:n Rakennusmateriaalilaboratorion lausunnon n:o 53/0/90/RAM mukaan vuolukiven lämmönjohtokyky on suuruusluokkaa 6 - 7 W/m K tiilen vastaavan arvon ollessa noin kymmenesosa siitä. "Taloustulisijojen käyttö" -nimisessä teoksessa on esitetty erään tavallisesti käytettävän tulenkestävän massan lämmönjohtavuudeksi 1 - 1,5 W/m øC ja vuolukiven 6 - 8 W/m øC.
Esitetyn selvityksen perusteella vuolukiven lämmönjohtavuus on moninkertainen verrattuna muihin uunimateriaaleihin. Vastaajan markkinoinnissaan käyttämä po. ilmaisu on uunimateriaalia koskevana totuudenmukainen.
Vastaaja ei ole tältä osin menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
3. Lämmönvarauskyky
Vastaaja on em. esitteessään väittänyt, että vastaajan vuolukiviuunien lämmön hyvä hyötysuhde perustuu mm. vuolukiven ylivoimaiseen varauskykyyn sen ominaispainon (3 kg/dm3) ja ominaislämmön (0,98 kJ/kg øC) ansiosta.
Viittaus ylivoimaisesta varauskyvystä on esitetty välittömästi "Nunnauunin" hyvän hyötysuhdeväittämän yhteydessä. Väittämä on omiaan antamaan kuvan, että ylivoimainen varauskyky koskee myös markkinoituja uuneja.
Em. VTT:n lausunnossa n:o 53/0/90 RAM on todettu vuolukiven lämmönvarauskyvyn osalta mm. seuraavaa: "Jos tilannetta tarkastellaan painoyksiköissä, lämmönvarauskyky on sama kuin materiaalin ominaislämpö. ... Jos taas tarkastelu tehdään tilavuusyksiköissä, lämmönvarauskyky saadaan materiaalin ominaislämmön ja tilavuuspainon tulona. ... Vuolukiven ominaislämpö on noin 1 J/gK ja tilavuuspaino noin 3 g/cm3. ... Tarkastelun perusteella voidaan siis todeta, että vuolukiven lämmönvarauskyky on noin 10 %:a suurempi kuin tiilen painoyksikköä kohti laskettuna ja noin 75 %:a suurempi tilavuusyksikköä kohti laskettuna." "Taloustulisijojen käyttö" -teoksen mukaan sekä vuolukiven että vertaillun massan ominaislämpökapasiteetti on 1 kJ/kg øC. Vuolukiven tiheys on 2980 kg/m3 ja vertaillun massan 2450 kg/m3.
Esitetyn selvityksen perusteella vuolukiven ja tiilen ominaislämmöllä tai lämmönvarauskyvyllä painoyksikköön nähden ei ole suurtakaan eroa. Myöskään vuolukiven ja uunimateriaalina käytetyn massan ominaispaino eivät poikkea olennaisesti toisistaan. Vuolukiven varauskyky ei siten ole sen ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta ylivoimainen.
Vastaaja on käyttämällä markkinoinnissa ilmaisua, jonka mukaan vastaajan vuolukiviuunien lämmön hyvä hyötysuhde perustuu mm. vuolukiven ylivoimaiseen varauskykyyn sen ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Nunnanlahden Uuni Oy:tä markkinoinnissaan
a) väittämästä, että sen vuolukiviuunien lämmön hyötysuhde on parhaimmillaan jopa 90 % ja
b) väittämästä, että vastaajan markkinoimissa uuneissa lämmön hyvä hyötysuhde perustuu vuolukiven ylivoimaiseen varauskykyyn ominaispainon ja ominaislämmön ansiosta.
Kieltoja on noudatettava heti.
Nunnanlahden Uuni Oy velvoitetaan suorittamaan Konsultointi Silva Ky:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuulliseksi harkitut kaksikymmentätuhatta (20 000) markkaa.
Vaatimukset hylätään enemmälti.
Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Nordberg, Pöyhönen, Aaltonen, Antila-Rantanen, Henriksson, Luukko, Maijala ja Ollikainen