24.11.1992

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Independent Yksityisrahoitus Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tarjoamasta markkinoinnissaan luottoa yksityiseen kulutukseen

1. korostamalla sanallisesti tai kuvan avulla luoton käyttämistä tavanomaisiin hankintoihin siten, että markkinointi

a) antaa liioitellun kuvan kuluttajan selviytymisestä sosiaalisissa ongelmatilanteissa tai elämän laadun paranemisesta luoton avulla,

b) ei anna todellista kuvaa luottosuhteen solmimisesta seuraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista;

2. kertomatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja luottokustannusten arvioimista varten, kun luoton myöntäminen tapahtuu elinkeinonharjoittajan määräämien vakioehtojen perusteella ilman, että ehdoista neuvotellaan henkilökohtaisesti.

Independent Yksityisrahoitus Oy markkinoi syksyllä 1991 kuluttajille televisiomainoksella R-kioskilta saatavalla lainahakemuksella haettavaa suoraluottoa. Mainosta esitettiin valtakunnallisissa televisioverkoissa iltaisin usean viikon ajan.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos oli nopeasti etenevä animaatiofilmi, jossa kuvattiin kuluttajan lainanhakuja lainankäyttötilannetta. Kuluttaja sai yllättäen kutsun juhliin ja huomasi tarvitsevansa uusia vaatteita. Hän ryntäsi Rkioskille ja täytti Independent-lainahakemuksen. Pian hän saikin postitse kirjekuoressa tukun rahaa ja säntäsi rahoineen ostoksille vaate- ja kultasepänliikkeisiin. Tarinan onnelliseksi lopuksi lainarahalla tyylikkäästi pukeutunut kuluttaja ojensi hymyillen uudelle tyttöystävälleen luotolla hankkimansa arvokkaan korun. Independent-luotto oli ratkaissut kuluttajan pulmat. Mainoksen lopuksi speaker sanoi: "Ei väliä mihin tarvitset lainaa. Hae lainapaperit R-kioskilta."

R-kioskilta saatavassa lainahakemuksessa kerrotaan tarjottavien luottojen vakioehdot ja kustannukset. Blanco-laina on suuruudeltaan 10 000 - 75 000 markkaa. Sen korko 18,9 % on sidottu 3 kk:n Helibor-korkoon, minkä lisäksi luotosta peritään perustamismaksua lainasummasta riippuen 550 tai 950 markkaa sekä 20 mk:n hoitopalkkio kuukausittain. Blanco-lainan todellinen vuosikorko 50 000 markan lainalle on 20,3 %. Pikalaina on 5 000 - 9 000 markan suuruinen. Sen korko 20,25 % on sidottu 3 kk:n Helibor-korkoon, perustamismaksu on 350 markkaa lainasummasta riippumatta, minkä lisäksi peritään 20 markan kuukausittainen hoitomaksu. Pikalainan todellinen vuosikorko 9 000 markan luotolle laskettuna on 27,4 %. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainoksessa ei anneta mitään tietoa luottopakettien kustannuksista.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) todetaan lain markkinointia koskevilla säännöksillä olevan kaksi päätavoitetta: ehkäistä epäasianmukaisia, kuluttajiin kohdistuvia markkinointitoimia sekä saada elinkeinonharjoittajat antamaan kuluttajille markkinoinnin yhteydessä kuluttajien järkiperäistä kulutusratkaisua varten tarvittavia tietoja. Säännösten tarkoituksena on vaikuttaa siten, että kulutushyödykkeiden markkinoinnissa otettaisiin riittävästi huomioon myös kuluttajien edut.

Myös hallituksen esityksessä kulutusluottoja koskevaksi lainsäädännöksi (HE 88/1985) mainitaan lainsäädännön keskeiseksi pyrkimykseksi luoda sellaiset markkinointiolosuhteet, että kuluttaja voisi asiallisin perustein ratkaista, kannattaako hänen ottaa luottoa kyseiseen tarkoitukseen, sekä missä muodossa luotto tulisi hänelle edullisimmaksi.

KSL:n 7 luvun perusteluissa kiinnitetään nimenomaisesti huomiota voimakkaan luottomarkkinoinnin merkitykseen ylivelkaantumistilanteiden aikaansaajana. Hallituksen esityksessä todetaan, että voimaperäinen luoton markkinointi saattaa sääntelemättömänä johtaa kuluttajan tekemään sellaisia sitoumuksia, joiden vuoksi hän ylivelkaantuu. Tämän vuoksi KSL:n 7 luvun 5 §:ään otettiin säännös, jonka mukaan kulutusluoton myöntämistä ei saa käyttää pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä. Säännös ei kuitenkaan estä esimerkiksi luottokorttijärjestelmän tai jonkin suoraluoton markkinoimista sinänsä. Se ei siten ole voinut vaikuttaa pankkien ja rahoituslaitosten suoraan luottomarkkinointiin. Tällaista markkinointia voidaan kuitenkin arvioida aina KSL:n 2 luvun 1 §:n sopimatonta markkinointia koskevan säännöksen nojalla.

Hallituksen esityksessä kulutusluottolainsäädännöksi (HE 88/1985) todettiin Suomen oloista tehdyistä selvityksistä ilmenevän, ettei kotitalouksien kulutusluottovelkaantuminen ollut siihen mennessä ollut vielä kovin laajaa, ja että velat olivat Suomessa muihin maihin verrattuna lyhytaikaisempia. Esityksessä todettiin kuitenkin, että myös Suomessa olisi syytä varautua siihen, että kehitys saattaisi lähteä kulkemaan kohti kuluttajien ylivelkaantumista.

Kuluttajien ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyyn panostettiin kulutusluottolainsäädäntöä kehitettäessä vähän. Lainsäädäntöä valmisteltaessa ei kyetty ennakoimaan luotonannon huimaa kasvua 1980-luvun lopulla. Monia mahdollisia keinoja, kuten luottokaupan rajoittamista, peruuttamisoikeuden myöntämistä tai tiedonhankkimisvelvollisuuden asettamista luotonantajalle, ei käytetty. Ennaltaehkäisyyn pyrittiin nimenomaisesti vain muutamilla säännöksillä, joilla haluttiin tukea kuluttajan rationaalisia valintamahdollisuuksia hänen tehdessään luoton ottamista koskevaa päätöstä.

Voidaan kuitenkin esittää epäilyjä pelkän informaatiosääntelyn merkityksestä kuluttajan päätöksenteon kannalta, erityisesti, jos luoton markkinointi on hyvin voimaperäistä ja houkuttelevaa. Informaatio ei tällöin välttämättä tavoita kuluttajaa siten, että hän ymmärtäisi sen merkityksen. Erityisesti vähävaraiset, keskimääräistä vähemmän koulutetut kuluttajat eivät aina pysty käyttämään hyväkseen annettua informaatiota, vaikka se juuri heidän kohdallaan olisi ylivelkaantumisriskin takia erityisen tärkeää. Myös psykologiset esteet voivat ehkäistä annetun informaation rationaalista hyväksikäyttöä etenkin, jos informaatio annetaan päätöksentekoprosessin myöhäisessä vaiheessa, kun hankintapäätös intensiivisen markkinoinnin vaikutuksesta on jo tosiasiallisesti tehty. Lisäksi annettu informaatio ei auta sellaista kuluttajaa, jolle ei enää myönnetä halpaa luottoa ja jolla ei ole riittävästi käteisvaroja haluamiinsa hankintoihin. Tällaisten kuluttajien kohdalla on erityisen moitittavaa herättää voimakas kulutushalu ja houkutella riskialttiiseen luotonottoon helposti haettavissa olevan luoton houkuttelevalla ja voimaperäisellä markkinoinnilla.

Kuluttajien velkamäärä on Suomessa kasvanut huomattavasti 1980-luvun loppupuolella. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 1991 julkaiseman tutkimuksen mukaan kotitalouksien velkaantumisaste on noussut 1980-luvun alun noin 50 prosentista selvästi yli 80 prosentin vuonna 1989.

Luottosäännöstelyn purkaminen on muuttanut ratkaisevasti kotitalouksien asemaa luottomarkkinoilla. Rahasta on tullut kauppatavaraa. Luotonantajat ovat muuttuneet rahan pihtaajista rahan tyrkyttäjiksi, ja kulutustarkoitukseen tarjottujen luottojen markkinointi on voimistunut. Vapaille rahoitusoloille tyypillisiä luottojen markkinointikeinoja ovat olleet esimerkiksi TV-, teksti-TV- ja paikallisradiomainonta, luottohakemusten lisääminen lehti-ilmoituksiin sekä kioskiketjun käyttäminen luottokaavakkeiden jakelukanavana. Markkinoinnin pääpaino on siirtynyt mielikuvien välittämiseen; erityisesti luoton kätevyys, huolettomuus ja laaja kelpoisuusalue ovat olleet voimakkaasti markkinoituja ominaisuuksia. Kulutukseen tarkoitettujen luottojen voimaperäinen markkinointi on madaltanut kuluttajien kynnystä hakea luottoa. Tämä puolestaan on osaltaan johtanut huonosti harkittuihin luotonottopäätöksiin ja kuluttajien maksuvaikeuksien syntyyn.

Kuluttajien maksuhäiriöt ovat huipussaan. Perintätoimistojen perinnän kohteeksi päätyneiden kuluttajavelallisten räjähdysmäisen kasvun pääsyynä voidaan pitää liian hölläkätistä luoton antoa sekä kuluttajien maksutottumusten muutosta, mikä on johtanut siihen, että kuluttajat hankkivat aivan tavanomaisiakin hyödykkeitä luotolla. Tällainen maksukäytäntö on omiaan johtamaan kuluttajan velkakierteeseen, eli tilanteeseen, jossa kuluttajan käteisvarat kuluvat välittömästi vanhojen luottojen hoitoon, jolloin kaikki uudet hankinnat on rahoitettava uusin lainavaroin. Tällaiseen kulutukseen tähtää kuitenkin suoraluottojen voimaperäinen markkinointi, jossa korostuu erityisesti luottojen vakuudettomuus, sekä se, ettei luoton käyttötarkoituksesta vaadita minkäänlaisia selvityksiä. Markkinointi, jossa korostetaan luoton saannin helppoutta tarkoitukseen mihin hyvänsä, ja jolla pyritään herättämään kuluttajan kulutushalu antamalla kuva ongelmien ratkeamisesta sekä kuluttajan aseman ja arvostuksen kohoamisesta lainalla hankittujen kulutushyödykkeiden myötä, on katsottava kuluttajien kannalta sopimattomaksi. Markkinointi on katsottava sopimattomaksi myös silloin, jos se yllyttää nopeaan päätöksentekoon antamalla vääristyneen kuvan velkaantumispäätöstä seuraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista jättämällä luottosopimuksen tästä puolesta kertomisen kokonaan vaille huomiota.

Lainan ottamisen taloudellinen merkitys on kuluttajalle suuri. Myös luotonantajien tulisi tuntea vastuunsa sekä luoton myöntämisessä että luoton markkinoinnissa. Luoton markkinoinnissa tulee antaa kuluttajan järkiperäisen päätöksenteon pohjaksi riittävästi tietoa tarjotuista luotoista, eikä markkinoinnilla saa pyrkiä vaikuttamaan kuluttajan päätöksentekoon epäasiallisilla perusteilla.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainoksessa tarjotaan lainaa tavanomaisten kulutushyödykkeiden hankkimiseen. Tämä käy ilmi sekä kuvallisesti esitetyn tarinan juonesta että mainoksen lopussa annettavasta sanallisesta viestistä: "Ei ole väliä mihin tarvitset lainaa." Mainoksessa korostuu nimenomaan luoton käyttämisen helppous ja huolettomuus sen lisäksi, että luoton hakeminen esitetään vaivattomaksi ja yksinkertaiseksi.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamaa lainaa haetaan postitse R-kioskilta saatavalla hakemuksella. Lainanhakutilanteeseen ei liity mitään tapauskohtaisia neuvotteluja, vaan Independent Yksityisrahoitus Oy tarjoaa kuluttajille kahta vaihtoehtoista lainapakettia, joiden kaikki sopimusehdot on kiinteästi ennakolta määrätty. Ainoat yksilölliset tekijät myönnettävässä lainassa ovat luoton määrä ja luottoaika. Koska luottohakemuksen käsittely ja luoton myöntäminen tapahtuvat täysin ilman henkilökohtaisia neuvotteluja, markkinoinnissa annettavat tiedot ovat tällöin kuluttajan päätöksenteon ainoa pohja. Tällaisessa järjestelmässä on erityisen tärkeää, että markkinointi ei houkuttele kuluttajaa tekemään harkitsematonta velkaantumispäätöstä.

Luoton hakemisen helppouden sekä yksilöllisten luottoneuvottelujen puuttumisen vuoksi Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinoinnissa televisiomainonnan kautta tuleva tieto ja yllyke ovatkin ensisijaisessa asemassa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainoksessa annetaan vaikutelma siitä, että lainan saanti on jokaiselle sitä haluavalle vaivatonta. Luotonantaja ei ole edes kiinnostunut siitä, mihin tarkoitukseen kuluttaja lainaa hakee. Mainoksessa annetaan kuva luotolla ostamisen huolettomuudesta ja kuluttajan ongelmien ratkeamisesta luotolla hankittujen kulutushyödykkeiden myötä. Mainoksessa korostetaan voimakkaasti elämän materiaalisia puolia sekä niiden mukanaan tuomaa elämän laadun paranemista ja kuluttajan arvostuksen kasvua kanssaihmisten silmissä. Mainoksessa keskitytään luoton huolettoman käyttämisen kuvaamiseen; sen sijaan siinä ei edes viitata luoton käytön mukanaan tuomiin kuluttajan velvoitteisiin tai kuluttajan velkaantumispäätöksen taloudellisiin vaikutuksiin. Mainos yllyttää luoton käyttämiseen tavanomaisiinkin hankintoihin jättäen kokonaan vaille huomiota luottosopimuksen sen puolen, että luotto ja sen kustannukset on myös maksettava takaisin. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos välittää vinoutuneen kuvan kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista ja antaa kuluttajan päätöksenteon pohjaksi epäasianmukaisia perusteita. Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinointi on tältä osin kuluttajien kannalta sopimatonta ja siten KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista.

Mainoksen antamaa liioittelevaa kuvaa luoton käyttämisen huolettomuudesta ei voida korjata pelkästään sillä, että rahoitus yhtiö tutkii luotonhakijoiden luottotiedot ennen luoton myöntämistä ja pyrkii siinä vaiheessa karsimaan itselleen epäedulliset ja riskialttiit lainanhakijat pois. Tämä menettely ei ehkäise vaaraa siitä, että kuluttaja tekee mainoksen antaman yllykkeen johdosta harkitsemattoman velkaantumispäätöksen, joka johtaa hänen kannaltaan epäedulliseen lopputulokseen ja esimerkiksi työllisyysolosuhteiden muuttumisen vuoksi suoranaisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Rahoitusyhtiö ei voi ennustaa tällaisia tilanteita pelkästään annettujen luottotietojen perusteella, vaan kuluttajan itsensä tulisi harkita tarkkaan ennen päätöksentekoa ja ottaa huomioon elämäntilanteensa, tulevaisuudensuunnitelmansa sekä mahdolliset hänestä itsestään riippumattomat olosuhteiden muutokset. Markkinointi, joka yllyttää nopeaan ja harkitsemattomaan päätöksentekoon antamalla liioitellun kuvan luoton saamisen helppoudesta ja käyttämisen huolettomuudesta, on sopimatonta.

Animaatiofilmeille on sekä elokuvataiteen yhtenä muotona että mainoksen tehokeinona tyypillistä liioittelu sekä pyrkimys vauhdikkaaseen ja huumoripitoiseen esitykseen. Nämä ominaisuudet erottuvat myös Independent Yksityisrahoitus Oy:n piirretyssä mainosfilmissä. Ei voida olettaakaan, että todellisuus esitettäisiin piirretyissä filmeissä täysin realistisesti, tietynlainen liioittelu on luonnollista. Mainoksen esitystavasta riippumatta on kuitenkin tärkeää, että mainoksen sisältö ja sen välittämät mielikuvat ovat totuudenmukaisia. Mainos ei saa mainonnan tehokeinojenkaan vuoksi olla sellainen, että katsoja ei pysty erottamaan siitä järkevän päätöksenteon kannalta tärkeitä asioita. Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainosfilmin sopimattomuutta ei tee yhtään anteeksiannettavammaksi se seikka, että tapahtumat esitetään piirrettyinä. Päin vastoin piirrosfilmi on omiaan yhä vahvistamaan mainoksessa annettua epärealistista kuvaa kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista.

Televisio on yksi tehokkaimmista markkinointikanavista. Televisiomainokset ovat kestoajaltaan lyhyitä ja sävyltään iskeviä. Televisiomainos yllättää katsojan ja sen vastaanottamiselta on usein vaikea välttyä.

Televisiomainoksissa on vaikea esittää selkeästi ja helposti omaksuttavassa muodossa seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Televisiomainoksen viesti muodostuukin pääasiassa kuvan, liikkeen ja ääniefektien herättämistä mielikuvista. Television välityksellä tapahtuvaa luottomarkkinointia täydentääkin usein kirjallinen esitemateriaali, jolloin suoritettua markkinointia on arvioitava kokonaisuutena. Markkinoinnin kaikkien eri osatoimenpiteiden on kuitenkin oltava kuluttajan kannalta asianmukaisia ja annettava oikea kuva tarjotusta hyödykkeestä.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos keskittyy kuluttajan mielenkiinnon herättämiseen ja antaa vääristyneen kuvan kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista. Televisiomainoksessa ei anneta mitään tietoja tarjottavista tuotteista eli vakioehtoisista lainapaketeista, vaikka mainoksessa tulee korostuneesti esille nimenomaan tuotteiden käyttäminen kulutustarkoitukseen.

Kuluttajalle annetaan asiallista tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamasta luotosta vasta siinä vaiheessa, kun hän televisiomainoksen antaman virikkeen perusteella on jo tehnyt aktiivisen päätöksen hakea lainahakemus R-kioskilta. Tällöin televisiomainos on jo vaikuttanut kuluttajan päätöksentekoon ja antanut sen perusteeksi vinoutuneen kuvan luoton käytön huolettomuudesta, sekä siitä miten elämän ongelmatilanteet voitaisiin ratkaista luoton avulla. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos ei anna asianmukaista ja oikeaa kuvaa tarjotusta hyödykkeestä, vaan pyrkii vaikuttamaan epäasiallisilla perusteilla kuluttajan päätöksentekoon.

Jotta markkinointi kokonaisuudessaan antaisi oikean kuvan tarjotusta luotosta, on tärkeää, että markkinoinnin kaikissa osavaiheissa annetaan kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot luottokustannusten arvioimista varten. Jotta kuluttajan velkaantumispäätös voisi perustua riittävään harkintaan, on tällöin myös televisiomainoksessa, joka antaa voimakkaan virikkeen luoton hakemiselle, annettava tarvittavaa tietoa luottokustannusten arvioimista varten. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainoksessa näitä tietoja ei anneta, joten markkinointi on tältä osin KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentin vastaista.

Kulutusluottojen tarjoamiskeinoja arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että luoton saannilla saattaa olla hyvin keskeinen merkitys kuluttajalle. Kuluttaja voi hankkia luotolla itselleen tarpeellisia hyödykkeitä ilman, että hänen on etukäteen säästettävä koko hinta, ja hän saa täten hyödykkeen aikaisemmin käyttöönsä. Tämä tarve korostuu tietyissä elämäntilanteissa, kuten perhettä perustettaessa. Lisäksi kuluttajalle on merkitystä sillä, että luoton käyttö on yksinkertaista ja vaivatonta. Näitä etuja ei sinänsä ole syytä kaventaa, vaan kulutusluottojen markkinoinnissa tulisi käyttää keinoja, jotka poistavat tai ehkäisevät luottomarkkinointiin ja luoton käyttöön liittyviä epäkohtia häiritsemättä tarpeettomasti tervettä luotonantokäytäntöä. Perusteeton kulutushalun herättäminen antamalla vinoutunut kuva luoton huolettomasta käytöstä tavanomaisiinkin hankintoihin ja tällaisen velkaantumisen seurauksista on kuitenkin esimerkki luottomarkkinointia vääristävästä mainonnasta. Vaatimuksen mukainen kielto ei estä yhtiötä markkinoimasta tuotteitaan, kunhan markkinoinnilla ei pyritä houkuttelemaan kuluttajia tekemään harkitsemattomia velkaantumispäätöksiä antamalla vääristynyt kuva luoton käyttämisen huolettomuudesta ja velkaantumispäätöksen taloudellisista vaikutuksista.

KA on vuosina 1988-1991 ollut useaan kertaan yhteydessä Independent Yksityisrahoitus Oy:hyn ja selvittänyt kantaansa rahoitusyhtiön kuluttajiin kohdistamaan markkinointiin. Independent Rahoitus Oy on 7.9.1988 kirjallisesti sitoutunut ilmoittamaan markkinoinnissaan lainoistaan kuluttajilta perittävät kustannukset. 31.1.1990 käydyissä KA:n ja Independent Yksityisrahoitus Oy:n välisissä neuvotteluissa todettiin, että rahoitusyhtiön luottomarkkinoinnin pohjana on pidettävä KSL:n 7 lukua sekä soveltuvin osin KA:n ja eri pankkiryhmittymien välisten neuvottelujen tuloksena 17.2.1989 laadittua muistiota kulutukseen tarjottavien pankkiluottojen markkinoinnista. Independent Yksityisrahoitus Oy on lisäksi 14.2.1991 päivätyssä kirjeessään KA:lle vahvistanut käyttävänsä tuotemainonnassaan vuosikoron laskemisessa KA:n 22.3.1988 sekä 17.2.1989 laatimissa muistioissa esitettyjä periaatteita, eli ilmoittavansa markkinoinnissaan kuluttajille luoton todellisen vuosikoron, paitsi milloin on kyse mainoksesta, jossa ilmoitetaan yleisölle vain rahoitusyhtiön jakelukanavista markkinoimatta itse yhtiön tuotteita.

Nyt kyseessä olevan televisiomainoksen käsikirjoitus toimitettiin kesäkuussa 1991 KA:n toimistoon etukäteen kommentoitavaksi. Tiedusteluun vastannut esittelijä ei pelkän käsikirjoituksen perusteella voinut ottaa kantaa mainoksen yleiseen sopimattomuuteen, mutta hän selvitti KA:n aikaisemman ratkaisukäytännön perusteella, että käsikirjoituksen mukaista mainosta ei voida mitenkään pitää yksinomaan jakelukanavan markkinoimisena. Mainoksessa tarjotaan vakioehtoisia lainapaketteja kulutustarkoitukseen, ja siinä korostetaan nimenomaan luoton käyttämistä. Etukäteen annetusta kannanotosta huolimatta Independent Yksityisrahoitus Oy toteutti markkinoinnin käsikirjoituksen mukaisesti.

Independent Yksityisrahoitus Oy:ltä tiedusteltiin lokakuussa 1991 puhelimitse miten kauan kyseistä markkinointikampanjaa oli vielä tarkoitus jatkaa. Yhtiön toimitusjohtaja kertoi tällöin, että mainoksen esittäminen valtakunnallisissa televisioverkoissa on jo loppunut, eikä kampanjaa tulla jatkamaan ainakaan vuoden 1991 puolella. Koska mainoksen esittäminen oli Independent Yksityisrahoitus Oy:n toimesta jo keskeytetty, KA ei katsonut tarpeelliseksi määrätä asiassa väliaikaista markkinointikieltoa, vaan päätti edetä asiassa normaalilla markkinatuomioistuinhakemuksella. Independent Yksityisrahoitus Oy:lle ilmoitettiin KA:n näkemyksestä puhelimitse 12.11.1991, ja samassa yhteydessä Independent Yksityisrahoitus Oy:tä pyydettiin esittämään kannanottonsa markkinointinsa lainmukaisuudesta. Selvityspyyntö toistettiin vielä kirjallisesti 26.11.1991. Independent Yksityisrahoitus Oy pitäytyi kannassaan, jonka mukaan kyseisessä televisiomainoksessa esitellään vain rahoitusyhtiön jakelukanavaa, eikä itse tuotteita lainkaan.

INDEPENDENT YKSITYISRAHOITUS OY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olleen kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Independent Rahoitus Oy:n harjoittama yksityishenkilöiden luotonanto siirrettiin 1.1.1990 alkaen uudelle Independent Rahoitus Oy:n omistamalle tytäryhtiölle Independent Yksityisrahoitus Oy:lle. Toiminta rahoitusalalla on aloitettu lähes 20 vuotta sitten. Independent Yksityisrahoitus Oy:n päätuotteet ovat yksityishenkilöille tarkoitetut Blanco- ja Pikalainat. Blanco-laina on suuruudeltaan 10 000 - 75 000 markkaa. Lainan enimmäismäärä on porrastettu lainanottajan kuukausitulojen mukaan siten, että esim. päätoimestaan kuukaudessa 6 100 - 8 000 markkaa ansaitseva henkilö voi saada lainaa enintään 15 000 markkaa. Lainan myöntäminen ei edellytä vakuutta, ja sen korko, tällä hetkellä 18,9 %, on sidottu kolmen kuukauden helibor-korkoon. Perustamismaksuna laskutetaan ensimmäisen maksuerän yhteydessä lainasummmasta riippuen 550 tai 950 markkaa sekä kuukausittainen hoitopalkkio 20 markkaa. Pikalaina on 5 000 - 9 000 markan suuruinen ja sen korko, tällä hetkellä 20,25 %, on samoin sidottu kolmen kuukauden helibor-korkoon. Perustamismaksuna laskutetaan ensimmäisen maksuerän yhteydessä 350 markkaa ja kuukausittain hoitopalkkio.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n toiminta poikkeaa huomattavasti esim. pankkien luotonannosta. Independent Yksityisrahoitus Oy toimii ilman konttoriverkostoa ja näin ollen vailla omaa jakeluverkostoa, jonka välityksellä asiakkaat voisivat saada tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:stä ja sen tuotteista. Tästä syystä yhteistyötä on tehty Rautakirja Oy:n kanssa. Yksityiskohtaiset, vapaaehtoisesti KSL:n 7 luvun vaatimusten mukaisesti laaditut markkinointiesitteet, jotka myös sisältävät luottohakemuskaavakkeen, ovat kuluttajien saatavilla R-kioskeissa. Tästä jakelukanavastaan Independent Yksityisrahoitus Oy tiedottaa kuluttajille pääasiassa sanoma- ja aikakauslehtien sekä television kautta tapahtuvalla markkinoinnilla.

Kuten KA hakemuksessaan on tuonut esille, on Independent Yksityisrahoitus Oy vapaaehtoisesti sitoutunut markkinoinnissaan noudattamaan KSL:n 7 luvun säännöksiä, vaikka sen tuotteet eivät ns. suoraluottoina kuulu säännösten soveltamisalan piiriin. Näin on tehty, koska asianmukaisen tiedottamisen on katsottu palvelevan sekä luotonantajan että luotonottajan etuja. Sen lisäksi, että Independent Yksityisrahoitus Oy harjoittaa vastuullista markkinointia, se soveltaa erittäin tarkkaa, kontrolloitua ja vastuullista luotonantopolitiikkaa. Luottopäätöstä tehtäessä tarkistetaan hakemuksesta ja liitteistä n. 50 eri kohtaa.

KA:n markkinatuomioistuimelle toimittamasta lainaesitteestä käy selkeästi ilmi, että lainahakemuskaavakkeen täyttäminen vaatii kuluttajalta tarkkaa velanottoon liittyvää harkintaa. Ilmoitettaviksi tulevat talouden asuntovelat, muut velat yhteensä, velkojen lyhennys kuukaudessa, puolisoiden tulot päätoimesta sekä monia muita tietoja. Valittuun lainasumman ja luottoajan yhdistelmään liittyvä kuukausittainen maksuerä on selkeästi kuluttajan havaittavissa. Itse lainanhakukaavakkeella ilmoitetaan myös selkeästi kaikki lainan kustannukset. Hakemuksen liitteeksi on hankittava mm. palkkatodistus ja verotodistus. Puutteellisia hakemuksia Independent Yksityisrahoitus Oy ei käsittele. Independent Yksityisrahoitus Oy on tosiasiassa omaksunut aktiivisen selonottovelvollisuuden ja kykenee saamansa informaation perusteella noudattamaan vastuullista ja kontrolloitua luotonantopolitiikkaa. Tämän osoittaa selkeästi myös yhtiön luottotappioiden määrän pienuus. Yhtiöllä on laina-asiakkaita noin 400 000 ympäri Suomea. Tämänhetkisestä luottokannasta luottotappiot ovat vain noin 3 %, jota määrää on pidettävä alhaisena ottaen huomioon, että kyseessä ovat vakuudettomat luotot. Toteutetussa asiakaskyselyssä lomakkeen palauttaneista asiakkaista 71 % ilmoitti aikovansa ottaa seuraavan kulutusluottonsa Independent Yksityisrahoitus Oy:stä.

Käsiteltävänä olevan kieltohakemuksen perusteena oleva televisiomainos toimitettiin kesäkuussa 1991 KA:n toimistoon etukäteen kommentoitavaksi, kuten KA:kin hakemuksessaan on tuonut esiin. Osapuolilla näyttää sen sijaan olevan jonkin verran erilainen käsitys siitä, mikä oli KA:n toimistosta saatu palaute. Virallista kannanottoa ei tarvittavassa lyhyessä ajassa voitu saada. Epävirallisena näkemyksenä KA:n toimistosta ilmoitettiin, ettei mainos keskusteluun osallistuineiden mielestä ollut lain hengen vastainen sillä tavoin, että KA tulisi siihen puuttumaan. Samalla kuitenkin korostettiin, että mikäli KA:ta pyydettäisi puuttumaan tuotteen hinnan mainitsematta jättämiseen, saattaisi tämä tehdä sen. Lausunnon pyytäjä ja KA:n toimiston virkailija olivat sitten keskustelussaan tulleet siihen tulokseen, ettei kyseessä kuitenkaan ollut tuotteen mainonta, koska tuotteita ei edes nimetty, vaan esitettiin havainnollisesti tuotteena olevan luoton hakumenettely ja ennen kaikkea kanava, josta hakupaperit olivat noudettavissa.

Toteuttaessaan televisiomarkkinoinnin Independent Yksityisrahoitus Oy oli siinä käsityksessä, että KA:n toimisto piti mainosta hyväksyttävänä. KA:n toimisto ei liioin mainoksen esittämisaikana vaatinut sen esittämisen kieltämistä. KA:n toimistolle on lisäksi 29.11.1991 toimitetussa lausunnossa ilmoitettu, että mikäli KA vastoin Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsitystä kuitenkin katsoisi, että kyseessä on myös tuotteen mainonta, voidaan luoton hinta sisällyttää sanottuun televisiomainokseen. Kun sanotun mainoksen esittäminen lisäksi on vielä lopetettu, vaikuttaa hyvin hämmästyttävältä, että KA nyt vie asian markkinatuomioistuimeen. Ilmeistä onkin, että KA pyrkii tällä menettelyllään luomaan toisaalta jakelukanavamainontaa koskevaa tosiasiallista sääntelyä ja toisaalta laajentamaan KSL:n 7 luvun kulutusluottoja koskevan normiston soveltamisalan lain esitöiden vastaisesti kattamaan myös ns. suorat luotot. Tällaisen sääntelyn aikaansaaminen kuuluu kuitenkin lainsäädäntöelimille.

Kieltohakemuksessaan KA on melko laveasanaisesti esittänyt käsityksensä kuluttajien maksuvaikeuksien ja velkaantumisen syistä sekä lainsäädäntöön sisältyvien vaikutuskeinojen puutteellisuudesta. Esitetyillä näkökohdilla, joista useat on tuotu esiin hyvin yksipuolisesti, on kovin vähän tekemistä nyt kyseessä olevan konkreettisen tapauksen kanssa.

Independent Yksityisrahoitus Oy noudattaa vastuunsa tuntevana rahoitusalan yrityksenä vapaaehtoisesti KSL:n 7 luvun säännöksiä ja on jopa omaksunut KA:n hakemuksessaan peräänkuuluttaman tiedonhankkimisvelvoitteen. Luottojen myöntäminen on kontrolloitua, luottotappiot hyvin marginaalisia ja yhtiön asiakkaat tyytyväisiä. Luottohakemuksen itsenäinen täyttäminen ja siinä esitetyistä vaihtoehdoista valitseminen edellyttävät kuluttajalta hakemusesitteessä annetun information rationaalista hyväksikäyttöä ja harkintaa. Markkinointi kohdistetaan keskitason kuluttajaan, ei ryhmiin, jotka olisivat erityisen suojan tarpeessa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n asiakaspiiriä tuskin voi luonnehtia siksi marginaaliryhmäksi, jota annettu informaatio KA:n mukaan ei auta ja jota KA kuvaa sanoin "kuluttajalle, jolle ei enää myönnetä halpaa luottoa ja jolla ei ole riittävästi käteisvaroja haluamiinsa hankintoihin". Lisäksi on selvää, että yritys, jolla ei ole omaa jakeluorganisaatiota, joutuu tuotteidensa jakelukanavista tiedottamaan huomiota herättävällä tavalla. Tämä juuri on jakelukanavamainonnan tarkoitus.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsitys suoraluottojen markkinoinnin päämäärästä ei ole yhtenevä KA:n käsityksen kanssa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsityksen mukaan velkakierteeseen joutunut kuluttaja nimittäin ennen pitkää syyllistyy maksuhäiriöihin ja aiheuttaa luottotappioita, mitä ei pidetä Independent Yksityisrahoitus Oy:n liiketoiminnan tavoitteena. Markkinoidut vakuudettomat suoraluotot ovat sen sijaan kuluttajille vaihtoehto esim. osamaksu- tai pankkiluotolle. Kuluttajia informoidaan luottojen kustannuksista täysin asianmukaisesti, eikä heitä pyritä millään tavoin houkuttelemaan harkitsemattomaan velan ottoon vaan pikemmin päin vastoin. On ehkä myös syytä mainita, että kotitalouksien keskimääräinen velkaantumisaste Tilastokeskuksen lähteiden mukaan on vuoden 1989 jälkeen ollut laskussa.

KA:n esityksessä luottojen markkinointi kuluttajien velkaantumisen aiheuttajana saa ylikorostuneen aseman. Velkaantumiseen on toki ollut hyvin paljon muita syitä, kuten se, että valtiovalta on verovähennysoikeuksin rohkaissut tätä sekä se, että kuluttajien reaaliansiot ja velanottokyky ovat 1980-luvulla kohonneet voimakkaasti. Ainakin markkamääräisesti merkittävin ylivelkaantuneiden ryhmä lienee ns. kahden asunnon loukkuun joutuneet, jotka eivät nyt, ennalta arvaamattoman syvän laman johdosta, saa vanhaa asuntoaan kaupaksi. Mitään näyttöä KA:n kuvailemasta ylivelkaantumistilanteesta ei ole esitetty. KA:n esityksessä on siteerattu KSL:n 7 luvun perusteluita valikoiden ja jätetty mainitsematta mm., että olennaisimpana syynä harkitsemattomien luotonottopäätösten tekemiseen hallituksen esityksessä (HE 88/1985, s.5) on pidetty informaation puutetta luoton todellisista kustannuksista eikä suinkaan voimaperäistä luoton markkinointia sinänsä. Independent Yksityisrahoitus Oy:n tuotteista kuluttajat saavat täysin asianmukaisen informaation harkitun luotonottopäätöksen tekemiseksi. Johtopäätökset luotonhaun helppouden ja kulutuspäätöksen välillä ovat pelkkää spekulaatiota.

KA on kieltohakemuksessaan pyrkinyt perustelemaan yksilöimättömiä vaatimuksiaan 1 a) ja 1 b). Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinoinnissa KA ilmeisesti pitää sopimattomana ensinnäkin sitä, että hänen sanojensa mukaan "tarjotaan lainaa tavanomaisten kulutushyödykkeiden hankkimiseen". Kuten KA itsekin on todennut, on maksujärjestelmien ja rahoitusmuotojen kehittyminen Suomessa johtanut maksutottumusten muutoksiin. Nykyään on hyvin tavallista, että kulutushyödykkeitä hankitaan luotolla. Tilanne ei mitenkään eroa esim. luottokorttien käytön hyväksyttävyydestä. KA on lisäksi toistuvasti kieltohakemuksessaan ottanut esille luoton hakemisen esittämisen vaivattomaksi ja yksinkertaiseksi kielteisenä piirteenä. Lisäksi luoton käyttämisen helppous ja huolettomuus ovat joutuneet KA:n kritiikin kohteeksi. Kyseisissä seikoissa sinänsä tai niiden käyttämisessä markkinoinnin yhteydessä ei ole mitään negatiivista.

KA on edelleen kieltohakemuksessaan kiinnittänyt huomiota Independent Yksityisrahoitus Oy:n tuotteiden vakioehtoisuuteen ja yksilöllisten luottoneuvottelujen puuttumiseen. On luonnollista, että tällaisessa tilanteessa markkinoinnissa annettavat tiedot muodostavat kuluttajan päätöksenteon perustan. Sen sijaan KA:n väittämä, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n jakelukanavia koskeva televisiomainonta tässä suhteessa olisi kuluttajan lainanottopäätöksen peruste, ei voi pitää paikkaansa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n lainahakemuksen täyttäminen edellyttää markkinointiesitteessä selkeästi annettujen tietojen omaksumista sekä kuluttajan itsenäistä velanottoon liittyvää harkintaa. Aivan kuten KA hakemuksessaan on todennut, täydentää tässäkin tapauksessa television välityksellä tapahtuvaa jakelukanavamarkkinointia R-kioskeista saatava esitemateriaali. Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinointia on arvioitava tämän kokonaisuuden perusteella.

KA on hakemuksessaan edelleen pitänyt sopimattomana sitä, ettei Independent Yksityisrahoitus Oy:n jakelukanavamarkkinoinnissa kiinnitetä huomiota "luottosopimuksen siihen puoleen, että luotto ja sen kustannukset on myös maksettava takaisin". Tuntuu käsittämättömältä, että maassa, jossa on maailman vanhimpiin kuuluva kansakoululaitos, 9 vuoden pakollinen oppivelvollisuus sekä yksi maailmassa eniten sanomalehtiä lukevista kansoista, täytyisi kuluttajalle erityisesti kertoa, että hänen on maksettava lainaamansa rahat takaisin. Vastaajan käsityksen mukaan ei ole pidettävä yleisen edun mukaisena, että kuluttajansuojalainsäädäntöä tai muutakaan heikompaa osapuolta suojaavaa lainsäädäntöä kehitetään lain laajentavan tulkinnan tai muiden vastaavien keinojen avulla äärimmäisyyksiin. Tällaisissa tilanteissa heikompaa osapuolta suojaamaan tarkoitettu sääntely usein kääntyy vaikuttamaan tätä vastaan. Lisäksi liiallista holhousta on pidettävä yksilöiden perusoikeuksien loukkaamisena, johon valtiovallan tai viranomaisten ei pitäisi syyllistyä.

KA:n kieltohakemuksesta viestittyy nimenomaan tällainen suomalaisten kuluttajien arvostelukyvyn täydellinen aliarvioiminen ja holhoamispyrkimys. Keskitason kuluttajan käsityskyky näyttää argumentoinnissa unohtuneen. Todettakoon, että jo tapauksessa MT 1981:5 katsottiin, ettei markkinoinnissa ole tarpeen ilmoittaa mm. maksun viivästymisen yleisistä seuraamuksista. Kun KA:n yksilöimättä jääneitä vaatimuksia pyrkii tulkitsemaan, kiinnittyy huomio tässä suhteessa erityisesti vaatimuskohdan 1) mahdottomuuteen. Vaatimuskohdan sisältö on lähinnä rinnastettavissa kansainvälisen kauppakamarin lapsiin kohdistuvaa mainontaa koskevien ohjeiden 3. kohtaan, joka käsittelee yhteiskunnallisia arvoa ja kuuluu seuraavasti: "Mainos ei saa heikentää yhteiskunnallisia arvoja vihjailemalla, että pelkästään jonkun tuotteen omistaminen tai käyttäminen tekee lapsesta fyysisesti, yhteiskunnallisesti tai psykologisesti muita samanikäisiä lapsia paremman tai että mainitun tuotteen puuttumisella olisi päinvastainen vaikutus". Verrattaessa mainittua lapsiin kohdistuvaa mainontaa koskevaa ohjetta KA:n vaatimuskohtaan 1) vaikuttaa siltä, että KA pyrkii asettamaan suomalaiset harkintakykynsä suhteen sellaiseen asemaan, joka kansainvälisessä yhteistyössä on katsottu aiheelliseksi omaksua lasten kohdalla.

Kieltohakemuksessa toistuva itsepäinen käsitys siitä, että kuluttaja jakelukanavaa koskevan televisiomainoksen vuoksi tekee harkitsemattoman velkaantumispäätöksen, "joka johtaa hänen kannaltaan epäedulliseen lopputulokseen ja esim. työllisyysolosuhteiden muuttumisen vuoksi suoranaisiin taloudellisiin vaikeuksiin", paljastaa jälleen KA:n virheellisen käsityksen luottojen myöntämisen kontrollista ja luottohakemuksen täyttämisen edellyttämästä harkinnasta. Itse asiassa KA tarkoittanee tässä juuri sitä, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n jakelukanavamainos KA:n käsityksen mukaan vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa on ollut sopimaton. Argumentti on kuitenkin kestämätön siitä syystä, että jo oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden vuoksi lainsäädännön sisältö ei voi määräytyä suhdannevaihteluiden mukaan. Hakemuksessaan KA pitää jopa "liioitellun kuvan antamista luoton saamisen helppoudesta" moitittavana. Lukija ei voi välttyä mielikuvalta, ettei KA oikein itsekään tiedä, mikä hänen huomionsa herättäneessä räväkässä mainoksessa voisi olla sopimatonta.

KA:n argumentointi on ristiriitaista myös mainoksen tyylilajia, animaatiofilmiä koskevalta osalta. Kuten KA aivan oikein on todennut, on animaatiofilmille tyypillistä liioittelu sekä pyrkimys vauhdikkaaseen ja huumoripitoiseen esitykseen, jolloin ei voida olettaakaan, että todellisuus esitettäisiin täysin realistisesti. Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainosfilmin kohdalla sanottu yleisesti hyväksytty tyylilaji on kuitenkin KA:n käsityksen mukaan yllättäen "omiaan yhä vahvistamaan mainoksessa annettua epärealistista kuvaa kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista". Tätä perusteluketjua ei kohtuuden nimessä voi pitää johdonmukaisena. Sen perusteella tehtävä johtopäätös olisi lähinnä, etteivät rahoitusta tarjoavat yritykset mainonnassaan saa käyttää tyylilajina animaatiotekniikkaa, vaikka tämän käyttö liioittelevine piirteineen muussa markkinoinnissa onkin täysin hyväksyttävää.

KA on kieltohakemuksessaan vaatimuskohdan 2) perusteluissa pitänyt moitittavana, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos "keskittyy kuluttajan mielenkiinnon herättämiseen". Tämä on nimenomaan jakelukanavamainonnan tarkoitus ja jakeluverkostoa vailla toimivan yrityksen ainoa mahdollisuus tiedottaa olemassaolostaan. Onkin selvää, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainoksen tarkoitus on ollut ainoastaan markkinoida yrityksen jakelukanavia, joista asianmukaisesti lisätiedot tuotteista ovat saatavilla.

KA pitää kuitenkin sopimattomana sitä, että "kuluttajalle annetaan tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamasta tuotteesta vasta siinä vaiheessa, kun hän televisiomainoksen antaman virikkeen perusteella on jo tehnyt aktiivisen päätöksen hakea lainahakemus R-kioskilta." On jälleen kerran korostettava, että kyseessä ei tässä vaiheessa ole lainanotto- tai lainan myöntämispäätös.

Todettakoon, että hallituksen esityksessä mainitaan nimenomaisesti, että KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta on merkityksellistä, että kuluttajalla on kaikki tarpeellinen tieto käytettävissä ennen hyödykkeen hankkimista. Eri markkinoinnin osa-alueisiin ei siten voida kohdistaa täyden informaation vaatimusta.

Edellä esitetyn perusteella ei Independent Yksityisrahoitus Oy jakelukanavamarkkinoinnissaan tai muussakaan markkinoinnissaan ole syyllistynyt KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaiseen kuluttajan kannalta sopimattomaan menettelyyn.

Mainosten tyylilajista, voimaperäisyydestä ja onnistuneisuudesta voidaan olla erittäin montaa mieltä. Se, että jokin mainos juoneltaan ja toteutukseltaan voi olla naivi tai jopa ärtymystä aiheuttava ja että sen esitämisajankohta ajoittuu siten, ettei vastaavanlaista liiketoimintaa tällöin juuri markkinoida, ei kuitenkaan merkitse sitä, että kyseinen mainos olisi sopimaton tai KSL:n vastainen.

Markkinointi on pääasialliasesti jakelukanavamarkkinointia. Mikäli markkinointi joltain osin sisältää myös tuotemarkkinointia, on se luonnollisesti KSL:n alaista. Näin ollen kysymys siitä, onko hakemuksen kohteena oleva markkinointi ollut jakelukanavamarkkinointia vai ei, on enemmänkin oikeudellista argumentointia. Toisaalta, jakelukanavamarkkinointi ilman, että siinä jollain abstraktisella tasolla esitetään ao. jakelukanavaa hyödyntäviä tuotteita, on mahdotonta. Näin ollen tuotemarkkinoinnin ja jakelukanavamarkkinoinnin raja on aina häilyvä.

Arvosteltaessa jakelukanavamarkkinointiin liittyvän tuotemarkkinoinnin mahdollista sopimattomuutta on tuotemarkkinoinnin osa-aluetta tarkasteltava ottaen huomioon kaikki muu informaatio mitä ao. tuotemarkkinointiin kokonaisuutena liittyy. Näin siksi, että jakelukanavamarkkinointi sinänsä pyrkii olemaan ehkä tavallista enemmän huomiota herättävää ja mikäli juuri tämä on markkinoinnin tarkoitus, ei jakelukanavamarkkinointiin sisältyvän tuotemarkkinoinnin sopivuutta tai sopimattomuutta voida arvioida erillisenä ao. tuotteeseen muutoin liittyvästä tuotemarkkinoinnista. Huomio kiinnittyy tällöin erityisesti markkinoinnin informatiivisuuteen, jolloin ratkaisevaa lienee se, mitä tietoja kuluttajalla on käytettävissään ennen lopullista kulutushyödykkeen hankkimista koskevaa päätöstä.

Luoton käyttötarkoituksella ei voi olla merkitystä arvioitaessa markkinoinnin sopimattomuutta. Mikäli luottoa markkinoidaan mihin tahansa tarkoitukseen (varsinaiset kulutusluotot ovat luonnollisesti asia erikseen), joka ei ole hyvän tavan vastainen, on markkinointi tältä osin sopusoinnussa kuluttajansuojalainsäädännön kanssa. Lisäksi mainos ei ole sopimattomalla tavalla korostanut luoton käyttämistä juuri tavanomaisiin hankintoihin. Mainos on hyvin abstrakti käyttötarkoituksen osalta, ja eniten korostuu mainoksen lopussa kertojan ääni "Ei väliä mihin tarvitset lainaa, hae lainapaperit R -kioskilta".

Seuraava kysymys on, voidaanko mainosta siltä osin kuin se antaa liioitellun kuvan kuluttajan selviytymisestä sosiaalisissa ongelmatilanteissa, pitää sopimattomana. Markkinointi antaa usein liioitellun kuvan kuluttajien selviytymisestä sosiaalisissa ongelmatilanteissa. Tämä on erityisesti tyypillistä tuotemarkkinoinnille. Tarvitsee vain mainita erilaiset auto-, koru-, turkki-, kosmetiikka- ym. mainokset. On selvää, että tällaisten hyödykkeiden markkinointi, usein maininnalla mahdollisuudesta kulutusluottoon, houkuttelee kuluttajia enemmän "tavanomaisiin hankintoihin", kuin puhdas luottomarkkinointi. Kun raha ja luottomahdollisuudet sinänsä rinnastetaan nykyisin kulutushyödykkeisiin, olisi niiden markkinointiin voitava soveltaa samoja kriteereitä kuin muiden hyödykkeiden markkinointiin. Esillä olevat luotot eivät taloudelliselta merkitykseltään ja suuruudeltaan mitenkään poikkea edellä mainituista hyödykkeistä. Verrattaessa hakemuksen kohteena olevaa mainosta, joka kuitenkin on ensisijaisesti tarkoitettu markkinoimaan jakelukanavaa, ei liioittelu asteeltaan mitenkään poikkea muiden kulutushyödykkeiden markkinoinnista, päinvastoin, animaatio tekee siitä varsin epätodellisen ja aihekin on täysin absurdi ja irrallinen mistään erityisestä tuotteesta tai tuoteryhmästä.

Edellä mainittu koskee myös kysymystä elämänlaadun paranemisesta luoton avulla. Tuotemarkkinointi nimenomaan pyrkii korostamaan elämänlaadun paranemista markkinoitavan hyödykkeen avulla. Luoton markkinointia ei voida tässäkään suhteessa arvioida erilaisten kriteereiden perusteella.

Se seikka, että hakemuksen kohteena olevassa mainoksessa ei ole mainittu, että luotto on maksettava takaisin, ei myöskään tee markkinoinnista sopimatonta. Lainan takaisinmaksuvelvoite on niin itsestään selvä asia, että myös KA:n mainitsemat markkinoinnille enemmän alttiina olevat kohderyhmät ymmärtävät, että luotto on maksettava takaisin. Tässä yhteydessä voidaan viitata uudestaan markkinatuomioistuimen ratkaisuun MT 1981:5, jossa katsottiin, että markkinoinnissa ei ole tarpeen ilmoittaa mm. maksun viivästymisen yleisistä seuraamuksista. Myös hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi on todettu, että tiedonantovelvollisuus ei ulotu seikkoihin, jotka koskevat tuotteen yleisesti tunnettuja ominaisuuksia. Tämä periaate on myös selkeästi lausuttu markkinatuomioistuimen ratkaisussa MT 1991:4.

Vaatimuksen mukaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja ei tarvitsisi kertoa luoton markkinoinnissa mikäli luoton myöntäminen ei tapahdu vakioehtojen perusteella. Edelleen myös vakioehtojen perusteella tapahtuva luoton markkinointi ei olisi sopimatonta mikäli kuluttajalle tarjoutuu mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvotteluun. Vastaavasti, mikäli markkinoinnissa kerrotaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, ei se seikka, että luotto myönnetään vakioehtojen perusteella ilman henkilökohtaista neuvottelua, tee markkinointia sopimattomaksi.

Tältä osin on riittävää, että kuluttajalla on ennen päätöksentekoa käytössään kaikki taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan, että KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ei nimenomaan ole määritelty, missä määrin velvollisuus vähimmäistietojen antamiseen kohdistuu markkinoinnin osatoimeen vai onko kysymyksessä kokonaisarvostelu. Hallituksen esityksen mukaan yleensä ratkaiseva merkitys on annettava sille, mitä tietoja kuluttajan käytettävissä on ennen hyödykkeen hankkimista.

Markkinointi on tarkoitettu olemaan jakelukanavamarkkinointia ja siihen sisältyvä vähäistä itse tuotteeseen liittyvää osuutta on silloin arvosteltava suhteessa koko siihen informaatiomäärään, mikä kuluttajalle päätöksenteoksen pohjaksi annetaan ennen lopullisen lainahakemuksen jättämistä. Myös markkinatuomioistuimen ratkaisussa MT 1991:4, jossa oli kyse luoton markkinoinnista TV:ssä, todetaan, että (pankki)lainan ottamisesta ei päätetä pelkän televisiomainoksen perusteella, joten mm. luoton kustannuksista ei ollut tarpeen kertoa TV-mainoksessa, kun tällainen tieto oli muutoin saatavissa ennen lopullista päätöksentekoa.

Vakioehtoisuus ei ole tässä yhteydessä relevanttia, ottaen huomioon, että erittäin suuri osa kulutuskaupasta perustuu vakioehtoihin. Vakioehdot ovat sinänsä hyväksyttyjä. KSL:n 3 luvun nojalla KA:lla on toimivalta puuttua elinkeinonharjoittajan käyttämiin sopimusehtoihin. Sopimusehtojen ja nimenomaan vakioehtojen olemassaololla ei siten voi olla merkitystä arvioitaessa markkinoinnin sopivuutta.

Myös se seikka, onko kuluttajalla mahdollisuutta henkilökohtaisesti neuvotella vakioehdoista vai ei, liittyy pikemminkin sopimusehtojen sääntelyyn kuin markkinointiin. Vakioehtot merkitsevät pääsääntöisesti sitä, että niiden ehdoista ei neuvotella. Näin ollen mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvotteluun ei voi olla merkityksellistä asiassa. Todettakoon muiden luottojen markkinoinnin osalta, että myös näissä tapauksissa luotto myönnetään pääsääntöisesti vakioehtojen perusteella.

KA:n 2 vaatimuksen hyväksyminen merkitsisikin sitä, että suoraluottojen markkinointi asetettaisiin eri asemaan kuin muiden luottojen markkinointi. Pankin konttorista myönnettävää luottoa voisi tämän jälkeen markkinoida esim. TV-mainoksissa nykyisen käytännön mukaisesti ilman, että samalla kerrottaisiin kaikkia taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja luottokustannusten arvioimista varten. Sen sijaan kaikki suoraluotot joutuisivat toisen tyyppisen käsittelyn kohteeksi, jolloin tämän luottotyypin tehokas markkinointi suhteessa muuhun luoton markkinointiin heikentyisi olennaisesti.

Tällainen ennakkopäätös ei voi tulla kysymykseen. Mikäli suoraluotot halutaan markkinoinnin osalta saattaa eri sääntelyn kohteeksi kuin luotot yleensä, edellyttäisi tämä lainsäädäntötoimia. KSL:n 2 luvun 6 §:n 2 kohdan nojalla hallitukselle on myönnetty asetuksenantovaltuus juuri tämän tapaisten tilanteiden varalle. Koska KA ei sinänsä aio yksilöidä vaatimustaan tai täsmentää sitä siten, että se kohdistuisi ainoastaan hakemuksessa olevaan luottoon jonkin nimenomaisesti sopimattomana pidettävän seikan osalta, jää kieltovaatimus KSL:n 2 luvun 1 §:n yleislausekkeen nojalla liian laveaksi ja tosiasiallisesti saattaa suoraluottojen markkinoinnin huonompaan asemaan erityisesti muiden luottojen ja esimerkiksi vakuutusten markkinoinnin kanssa. Samalla kieltovaatimuksen hyväksyminen nykyisessä muodossaan antaisi KA:lle mahdollisuuden sanamuodon "taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja luottokustannusten arvioimista varten" kautta tosiasiallisesti vaikuttaa suoraluottojen aineellisiin ehtoihin ja rinnastaa suoraluotot KSL:n 7 luvussa tarkoitettuihin kulutusluottoihin. Tämä edellyttäisi kuitenkin lainsäädäntötoimia.

Mitä tulee yleiseen markkinoinnin ja kuluttajien velkaantumisasteen väliseen syy-yhteyteen, niin näyttää siltä, että tällaista syy-yhteyttä ei pystytä esittämään. Tämän yksittäistapauksen kannalta asialla ei sinänsä ole merkitystä. Ainoa johtopäätös, mikä tästä voidaan vetää on se, että suoraluottomarkkinointia ei syy-yhteyden puuttuessa pitäisi pyrkiä käsittelemään muusta luoton ja samantapaisten palveluiden/hyödykkeiden markkinoinnista poikkeavalla tavalla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Independent Yksityisrahoitus Oy on markkinoinut syksyllä 1991 kuluttajille TV-mainoksella R-kioskilta saatavalla lainahakemuksella haettavia luottoja. Mainosta on esitetty 19.9. 14.10.1991 valtakunnallisissa televisioverkoissa yhteensä 12 kertaa.

Yhtiön TV-mainos on ollut nopeatempoinen animaatiofilmi, jossa on kuvattu lainan hakua ja käyttöä. Filmissä miespuolinen henkilö saa yllättäen kutsun juhliin naapuriin. Hän huomaa tarvitsevansa uusia vaatteita. Hän ryntää R-kioskille ja täyttää Independent -lainahakemuksen. Seuraavaksi hän saa postitse kirjekuoressa tukun rahaa ja ryntää rahoineen ostoksille vaate- ja kultasepänliikkeisiin. Lopussa hän tyylikkäästi pukeutuneena ojentaa naispuoliselle naapurilleen korun. Mainoksen lopuksi speaker sanoo: "Ei väliä mihin tarvitset lainaa. Hae lainapaperit R-kioskilta."

Yhtiö tarjoaa kuluttajille kahta erilaista lainaa, "blancolainaa" ja "pikalainaa". "Blancolainan" määrä on 10 000 - 75 000 markkaa. Sen korko 18,9 prosenttia on sidottu kolmen kuukauden helibor -korkoon. Lisäksi luotosta peritään perustamismaksua lainasummasta riippuen 550 tai 950 markkaa sekä 20 markan hoitopalkkio kuukausittain. Esim. 50 000 markan "blancolainan" todellinen vuosikorko on 20,3 prosenttia. "Pikalaina" on suuruudeltaan 5 000 - 9 000 markkaa. Sen korko 20,25 prosenttia on sidottu kolmen kuukauden helibor -korkoon. Perustamismaksu on 350 markkaa lainasummasta riippumatta, minkä lisäksi peritään 20 markan suuruinen hoitomaksu kuukaudessa. Esim. 9 000 markan "pikalainan" todellinen vuosikorko on 27,4 prosenttia.

TV-mainoksessa tarjottavien po. luottojen ehdot sisältyvät Rkioskilta saatavaan esitteeseen. Esitteessä ovat myös tiedot kummankin lainan korosta, perustamismaksuista ja hoitopalkkioista. Esitteeseen sisältyy kummankin lainan hakemista varten irtirepäistävä kuluttajan täytettävä lainahakemus sekä kirjekuori hakemuksen lähettämistä varten.

Yhtiön esitteessä olevien kirjallisten ehtojen mukaan yhtiö antaa "blancolainaa" 25 vuotta täyttäneille henkilöille, joiden vakituiset palkkatulot ovat vähintään 6 000 markkaa kuukaudessa, ja "pikalainaa" 22 vuotta täyttäneille henkilöille, joiden vakituiset palkkatulot ovat vähintään 5 000 markkaa kuukaudessa. Lainahakemukseen kuluttajan on liitettävä työnantajan täyttämä palkkatodistus tai -laskelma, valokopio passista, ajokortista tai virallisesta henkilötodistuksesta sekä viimeisin verotustodistus tai sen jäljennös.

1. Yhtiön TV-mainoksessa olevassa animaatiofilmissä kuvataan lainan hakua ja lainan käyttötarkoitusta tällaiselle filmille tyypillisellä tavalla, liioitellen ja humoristisesti. Kuluttajille on selvää, että lainan hakeminen ja käyttäminen ei tapahdu todellisuudessa sillä tavoin kuin se on kuvattu mainoksen piirrososassa. Mainos voi enintään synnyttää yleisiä mielikuvia. Vaikka mainoksen lopussa annetaan kuva, että lainaa saa mihin tarkoitukseen tahansa ja että lainan hakeminen on vaivatonta, mainoksen ei voida katsoa yllyttävän kuluttajia harkitsemattomaan lainanottoon.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön mainos ei anna kuluttajille liioiteltua kuvaa selvitä sosiaalisista ongelmatilanteista tai parantaa elämän laatua luoton avulla.

Yhtiön TV-mainos ei sisällä mitään tarjottuja luottoja koskevia yksityiskohtaisia tietoja. Kuluttajien voidaan yleisesti olettaa tietävän, että laina on maksettava takaisin ja että lainalle on maksettava korkoa. Yhtiön esitteestä kuluttaja saa myös tiedot lainan korosta, perustamismaksuista ja hoitopalkkioista. Esitteeseen sisältyvät myös eri takaisinmaksuvaihtoehtoja koskevat yksityiskohtaiset kuukausittaiset maksuerätaulukot. Yhtiön po. TV-mainos ei ole voinut antaa kuvaa, etteikö tarjottua luottoa korkoineen ja kustannuksineen ole maksettava takaisin. Mainoksessa ei ole ollut tarpeen kertoa lainan takaisinmaksuvelvoitteista.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön mainos ei anna todellisuutta vastaamatonta kuvaa luottosuhteen solmimisesta seuraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista.

2. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1991:4 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Televisiomainokset ovat tavallisesti kestoajaltaan lyhyitä. Televisiomainoksessa esitettyjä yksityiskohtaisia tietoja on vaikea omaksua eikä niitä voi heti tarkastaa. Niissä ei voida edellyttää kerrottavan seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Mikäli televisiomainoksessa esitetään yksityiskohtaisia tietoja, ne on esitettävä erityisen selkeästi, jotta kuluttajalle ei televisiomainoksen luonteen vuoksi synny virheellistä kuvaa." Mainitun ratkaisun perusteluissa lausuttiin lisäksi, että kuluttajien voidaan yleisesti olettaa tietävän, että pankkilainasta aina aiheutuu kustannuksia esim. korkoina, leimaverona ja erilaisina pankin "palvelumaksuina".

Lainan ottamisesta ei päätetä pelkän televisiomainoksen perusteella. Yhtiön TV-mainoksessa ei ole kerrottu mitään yksilöityjä tietoja tarjotuista lainoista tai niiden myöntämisedellytyksistä. Mainoksen asiatiedot rajoittuvat lähinnä lainan myöntäjään ja lainahakemuslomakkeen noutopaikkaan R-kioskiin.

Kuluttajien ei tarvitse yhtiöltä lainaa hakiessaan ilmoittaa lainan käyttötarkoitusta. Kuluttajien on kuitenkin täytettävä seikkaperäinen lainahakemus ja mm. liitettävä siihen työnantajan antama palkkatodistus tai -laskelma.

Yhtiö tarjoaa markkinoimiaan lainoja vakiosopimusehdoilla. Sopimusehdoista ei neuvotella kuluttajien kanssa henkilökohtaisesti. Vakiosopimusehtojen käyttö ei sinänsä voi vaikuttaa po. TV-mainoksen arviointiin. Sopimusehdot ovat kaikki yhtiön esitteessä, johon myös lainahakemuslomakkeet sisältyvät. Esitteessä on mm. taulukko kuukausitulojen mukaan määritellyistä lainojen enimmäismääristä sekä taulukko lainojen vaihtoehtoisista maksueristä. Esitteeseen sisältyvät myös selkeät tiedot kaikista tarjottujen luottojen kustannuksista.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön po. TV-mainoksessa ei ole ollut tarpeen kertoa luottokustannuksia koskevia tietoja.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä KA:n hakemuksen.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Luukko, Mäkinen, P. ja Ollikainen

Asiassa äänestys

Jäsen Ollikainen, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen ja Luukko yhtyivät, lausui:

Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1991:4 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Televisiomainokset ovat tavallisesti kestoajaltaan lyhyitä. Televisiomainoksessa esitettyjä yksityiskohtaisia tietoja on vaikea omaksua eikä niitä voi heti tarkastaa. Niissä ei voida edellyttää kerrottavan seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Mikäli televisiomainoksessa esitetään yksityiskohtaisia tietoja, ne on esitettävä erityisen selkeästi, jotta kuluttajalle ei televisiomainoksen luonteen vuoksi synny virheellistä kuvaa."

Independent Yksityisrahoitus Oy:n luottojen korot, perustamiskustannukset ja hoitopalkkiot ovat huomattavasti tavanomaista korkeammat. Lainanottaja ei voi neuvottelemalla vaikuttaa niiden tasoon. Kustannusten tason kertominen on mahdollista kummankin lainatyypin kohdalla esittämällä yksi prosenttiluku. Lainanhoitokustannusten kertominen televisiomainonnassa on tämän vuoksi markkinoijalle yksinkertaista ja mahdollista. Se on korkeiden luottokustannusten vuoksi myös kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta perusteltua.

Tämän vuoksi on Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomarkkinointia, joka jättää kertomatta lainanhoitokustannusten tason, pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

Harkitsen KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Independent Yksityisrahoitus Oy:tä 200 000 markan sakon uhalla markkinoimasta kuluttajille luottoa kertomatta televisiomainonnassa lainan korosta, perustamiskustannuksista ja hoitopalkkiosta muodostuvien luottokustannusten suuruusluokkaa, kun luoton myöntäminen tapahtuu elinkeinonharjoittajan vakioehtojen perusteella ilman, että ehdoista neuvotellaan henkilökohtaisesti.

Kieltoa on noudatettava heti.

Muilta osin yhdyn enemmistön päätökseen.