26.11.1991

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Turun Hopea Oy:tä, Turun Kultakulma Ky:tä ja Hakula ja Pojat avointa yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 2, 3 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kulta ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi, prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja, kuten "ALE", "kesämarkkinat" ja "talvirysäys", yhtäjaksoisena ketjuna siten, että tämä ketju tosiasiallisesti muodostaa jatkuvan alennusmyynnin ja käyttämästä muutenkaan alennusväittämiä myynninedistämiskeinona yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa,

3) ilmoittamasta, että alennukset on laskettu normaalihinnoista, ellei normaalihinnalla tarkoiteta yrityksen itsensä aikaisemmin perimää hintaa.

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky ja Hakula ja Pojat avoin yhtiö ovat ainakin syksystä 1988 alkaen Turun Sanomissa olleilla yhteisilmoituksilla markkinoineet kulta- ja kelloalan tuotteiden alennusmyyntiä siten, että ilmoitukset tosiasiallisesti muodostavat jatkuvan alennusmyynnin. Lehti-ilmoituksia on julkaistu yleensä viikottain ja niissä mainitut alennusmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet ovat olleet suurelta osin samoja myyntitapahtumasta toiseen.

Vuoden 1988 marras-joulukuussa järjestetyssä "timantin kova jouluale" -nimisessä alennusmyynnissä tarjottiin kaikki pöytähopeat 40-50 %:n alennuksella, kaikki kulta- ja timanttikorut 35-40 %:n alennuksella ja kaikki kellot 30-50 %:n alennuksella. Kelloista Citizen ja Seiko -malleja koskeva alennus oli 30 % ja Pulsar, Ricoh ja Rado - malleja koskeva alennus 50 %.

Talvella 1989 Turun Sanomissa julkaistuissa ilmoituksissa mm. 12 -hengen ruokailuvälinesarjan hinnaksi ilmoitettiin 13 500 markkaa yliviitun hinnan ollessa 25 000 markkaa. Lehti-ilmoitusten mukaan alennukset oli laskettu tuotteiden normaalihinnoista.

Kesällä 1989 yhtiöt järjestivät "kuumat kesäajan markkinat". Esimerkkinä ilmoituksessa mainitaan kermakaluston hinta 950 markkaa, yliviivattu hinta 2 393 markkaa. Tammikuusta toukokuuhun vuonna 1990 yhtiöt markkinoivat "ALE" -nimistä myyntitapahtumaa. Liikkeet julkaisivat viikottain saman sisältöisen lehti-ilmoituksen, jossa oli kerrottu alennettuun hintaan myytävät tuoteryhmät ja niitä koskevat alennusprosentit.

Välittömästi edellä mainitun "ALE:n" jälkeen liikkeet aloittivat "kesämarkkinat" -nimisen alennusmyynnin, jossa tarjottiin mm. "Watch rannekello nyt 49,-, norm. 180,-." Syyskuusta 1990 alkaen yhtiöt ovat markkinoineet tuotteitaan ilmoituksella "säästäen syksyyn", jossa todetaan "Nyt koko varasto huippuedullisesti ulos". Marraskuusta 1990 alkaen julkaistuissa lehti-ilmoituksissa on ollut otsikko "Joulun lahjatalo" ja lisäksi niissä kerrotaan, että "%-pyry paranee".

1) KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinoharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Vertailuhintana voidaan käyttää vain saman elinkeinonharjoittajan itse aikaisemmin perimää hintaa. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voida ottaa esimerkiksi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa, yleistä hintatasoa tai tuotteen ohjevähittäishintaa.

Se periaate, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää alennusilmoittelussaan vertailuhintana muuta kuin omaa aikaisempaa myyntihintaansa, on vahvistettu mm. markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1982:6. Ratkaisussa kiellettiin käyttämästä hintavertailun perusteena hintaa, jota yhtiö ei ole tosiasiallisesti itse perinyt.

Yhtiöt ovat ilmoittaneet, että ne noudattavat jalometallialalla yleisesti voimassa olevaa menettelyä, jossa lähes kaikista myytävistä tuotteista annetaan alennuksia ja että alennukset lasketaan tuotteiden valmistajan laatimasta ohjevähittäishinnasta. Yhtiöiden KA:lle osoittamasta vastineesta käy ilmi, etteivät ne ole itse aikaisemmin perineet ohjevähittäishintojen mukaisia hintoja kuluttajilta. Käyttämällä tuotteiden ohjevähittäishintoja alennusten laskemisen lähtöhintana yhtiöt voivat myydä tuotteitaan jatkuvasti jopa 30-60 prosentin alennuksella. Kun ohjevähittäishinnat ovat yleensä tuotteiden todellisia myyntihintoja selvästi korkeampia, eivät suuretkaan markkinoinnissa luvatut alennukset merkitse käytännössä hintojen edullisuutta.

KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on kuluttajien päätöksentekoon kohdistuvan epäasianmukaisen vaikuttamisen estäminen sekä kuluttajille markkinoinnissa annettavien tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden turvaaminen. Eräs olennainen tekijä kuluttajien päätöksenteossa ja ostokäyttäytymisessä on tuotteen hinta. Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa käytetään yleisesti tietoja hinnoista ja niiden muutoksista, etenkin tietoja hintojen alennuksesta tai muunlaisesta edullisuudesta.

KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöksellä pyritään turvaamaan kuluttajien päätöksenteko erilaisilta hintoja koskevilta virheellisiltä ja tekastuilta markkinointiväittämiltä. Tekaistujen alennushintojen, esimerkiksi suurten prosenttialennusten, käyttäminen on tehokas keino kuluttajien houkuttelemikseksi, sillä ostopaikka valitaan usein sen perusteella, mistä kuluttaja olettaa saavansa suurimman alennuksen. Pelkästään luvattujen alennusten suuruutta tarkkaileva kuluttaja saattaa kuitenkin todellisuudessa maksaa samasta tai samanarvoisesta tuotteesta enemmän kuin hän toisessa myymälässä maksaisi normaalihintaisesta tuotteesta. Ellei kuluttaja vertaile tuotteiden todellisia hintoja ja hintatasoa liikeiden välillä, häntä on helppo johtaa harhaan suuria alennuksia lupaamalla. Markkinointikeinon tehoa lisää myös se, ettei tavallinen kuluttaja kovin usein tee kulta- ja kelloalan ostoja. Tällöin hänen hintatietoisuutensa on heikko ja suurten alennusten houkutusvoima lisääntyy.

Yhtiöiden lehti-ilmoituksissaan käyttämät ilmaisut antavat kuluttajille vaikutelman, että yhtiöiden alennusmyyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat vastaisivat sisällöltään "tavanomaisia" alennusmyyntejä eli, että liikkeet olisivat tilapäisesti alentaneet tuotteidensa hintoja. Kuluttajan kannalta yhtiöiden "alennusmyynneissä" ei kuitenkaan ole kyse siitä, että hän voisi ostaa tuotteita aiempaa edullisemmin liikkeiden alennettua hintojaan. Yhtiöiden alennusilmoittelu, jossa käytetyt vertailuhinnat eivät perustu yhtiöiden itsensä tuotteista aiemmin perimiin hintoihin, on paitsi harhaajohtavaa myös KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

2) Erilaisten alennusmyyntiä tarkoittavien ilmaisujen käyttö yhtiöiden markkinoinnissa on ollut jatkuvaa. Vuoden 1990 aikana yhtiöiden järjestämät alennusmyyntitapahtumat muodostavat käytännössä lähes yhtäjaksoisen sarjan. Tammikuussa alkanut "ALE" -niminen myyntitapahtuma kesti toukokuun alkuun saakka ja KA:n keräämän aineiston mukaan yhtiöt julkaisivat 23.1.-3.5.1990 välisenä aikana viikottain keskiviikkoisin ilmoitustaan Turun Sanomissa. Tämän jälkeen alkaneita "kesämarkkinoita" koskevia ilmoituksia julkaistiin vastaavasti ajalla 8.5.-22.8.1990. Kesämarkkinoita seuranneessa alennusmyynti-ilmoittelussa yhtiöt käyttivät ilmaisuja "säästäen syksyyn" ja "nyt koko varasto huippuedullisesti ulos". Syysalennusmyynti alkoi 5.9.1990 ja se jatkui viikkottaisilla lehti-ilmoituksilla lokakuun 1990 loppuun saakka. Marraskuussa alkanutta joulualennusmyyntiä koskevia ilmoituksia yhtiöt julkaisivat viikottain 21.11.1990 alkaen.

Alennuksella myytävien tavaroiden piiriin on edellä mainituissa alennusmyynneissä kuulunut toistuvasti samat tuotteet, muun muassa kultaketjut ja muut kultakorut, timanttikorut, pöytähopeat ja kellot. Käytännössä liikkeiden lähes koko tavaravalikoimaa on markkinoitu jatkuvasti alennusmyynnin avulla.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin totesi mm. seuraavaa: "Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan".

KA:n ja Kaupan Keskusvaliokunnan laatimien alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien markkinointiohjeiden mukaan alennusmyyntiä saa vuoden aikana harjoittaa korkeintaan kolme kuukautta ja yhtäjaksoisesti alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta.

Alennusmyynin kestoajan määrittelyllä on ohjeissa pyritty selkeään ja yhtenäiseen käytäntöön. Kaupan Keskusvaliokunta on suosittanut jäsenilleen ohjeiden noudattamista ja KA on omalta osaltaan pitänyt ohjeita lähtökohtanaan markkinoinnin valvonnassa. KA:n ratkaisukäytännössä on alennusilmoittelua, joka jatkuu edellä mainittuja aikamääriä selvästi kauemmin, pidetty harhaanjohtavana markkinointina.

Alennusmyynti ei saa olla liikkeen säännönmukainen ja jatkuva myynninedistämistoimenpide, vaan sen tulisi olla kestoltaan rajattu ja käytettävissä silloin, kun osa liikkeen tavaravalikoimasta halutaan muuttaa nopeasti rahaksi. Yhtiöiden vuodesta 1988 lähtien alennusmyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat ovat olleet kestoltaan selvästi alennusmyynnin kohtuullisia kestoaikoja pidempiä. Yhtiöiden markkinointi, jossa kuluttajille on toistuvilla hinnanalennusväitteillä annettu vaikutelma, että kyse on alennusmyyntiin verrattavasta, lyhytaikaisesta ja hinnoiltaan edullisesta myyntitapahtumasta, on ollut harhaanjohtavaa ja KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

3) Yhtiöt käyttävät alennusmyynti-ilmoituksissaan mainintaa "alennukset normaalihinnoista". Joistakin tuotteista kyseinen normaalihinnaksi kutsuttu hinta on merkitty myös yhtiöiden lehti-ilmoituksiin. Esimerkiksi 91 -osaista pöytähopea-arkkua on toukokuusta 1990 alkaen markkinoitu hintaan 13 900 markkaa, normaalihinnan ollessa ilmoituksen mukaan 27 085 markkaa.

Yhtiöt ilmoittavat markkinoinnissaan, että lehti-ilmoituksissa mainitut alennukset on laskettu tuotteiden normaalihinnoista. Normaalihinnalla on tarkoitettu ohjevähittäishintaa. Yhtiöt eivät ole aikaisemmin perineet tuotteista normaalihinnaksi kutsumaansa hintaa. Markkinoinnissa ei ole myöskään yksilöity, mitä muuta kuin yhtiöiden aikaisemmin perimää hintaa normaalihinnalla olisi tarkoitettu. Yhtiöt ovat käyttäneet käsitettä "normaalihinta" markkinoinnissaan harhaanjohtavalla tavalla.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1982:6 kieltänyt käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aikaisemmin perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan. Ratkaisun perusteluissa todetaan mm. seuraavaa: "Käsitteellä 'normaalihinta' ei ole yksiselitteistä merkitystä. 'Normaalihinnaksi' voidaan hyväksyä markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan itsensä aikaisemmin perimä hinta." Sama normaalihinnan käyttöä koskeva periaate on vahvistettu myös markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1989:7.

TURUN HOPEA OY:N, TURUN KULTAKULMA KY:N JA HAKULA JA POJAT AVOIMEN YHTIÖN VASTINE

Yhtiöt eivät ole poikenneet lehti-ilmoittelussaan, myymälämainoksissaan eikä missään muussakaan alalla yleisesti vallitsevasta tyylistä. Yhtiöiden mainonta ei ole poikennut kilpailijoiden mainonnasta mitenkään.

Tarkasteltaessa esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa ilmestyviä päivälehtiä ja niissä olevia kulta- ja kelloseppäalan mainoksia voidaan heti nähdä, että KA haluaa tehdä vastaajista alan ennakkotapauksen pyrkiessään puuttumaan prosentti-ilmoitteluun. Tätä käsitystä tukee myös Ilta-Sanomissa joulukuussa 1990 ollut KA:n haastattelulausunto, jossa hän totesi prosentti-ilmoittelun kulta- ja kelloseppäalan "vitsaukseksi" ja ilmoitti tekevänsä eräästä turkulaisesta ketjusta ennakkotapauksen viemällä asian markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi. Yhtiöt katsovat, mikäli niistä tehdään ns. ennakkotapaus, niin KA tulee velvoittaa valvomaan, että yhtiöille asetetut rajoitteet ulotetaan koskemaan myös kilpailijoita ja välittömästi puuttumaan asioiden kulkuun, kun aihetta ilmenee.

Yhtiöiden mainonnan sisältö ja hintojen merkintä on muutettu vuoden 1991 alusta KA:n vaatimusten mukaisiksi, joten uhkasakon määrääminen ei ole tarpeellista.

1) Kulta- ja jalometallialalla jo vuosikymmeniä jatkuneen perinteen mukaan tuotteen valmistaja/maahantuoja tai tukkuliike laatii vähittäiskaupan käyttöön ohjevähittäishinnaston. Yhtenäinen ohjevähittäishinta on silloin jokaisen vähittäisliikkeen omistajan tiedossa paikkakunnasta riippumatta. Tätä hintaa kutsutaan joko ohjevähittäishinnaksi tai normaalihinnaksi. Koska kilpailu liikkeiden välillä on kovaa, niin asiakkailta ei peritä ohjevähittäishintaa/normaalihintaa vaan ilmoitetaan, montako prosenttia em. hinnasta annetaan alennusta. Yhtiöiden kaikki alennusprosentit ja alennushinnat on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Kuluttajaa ei johdeta harhaan, koska alennuksen laskentaperusteena on kussakin tapauksessa liikkeestä riippumatta sama lähtöhinta.

Yhtiöiden ilmoituksissa on selvästi ollut merkintä, mistä hinnasta mainitut prosentit lasketaan tai on laskettu (alennukset mormaalihinnoista). Ohjevähittäishinnastot/normaalihinnastot ovat liikkeissä kuluttajien nähtävissä, jolloin he voivat vakuuttautua siitä, että alennusprosentti on se, mikä ilmoituksessa on luvattu.

KA:n vaatimus siitä, että alennus pitäisi laskea sellaisesta hinnasta, jota on todistettavasti peritty jossakin vaiheessa, johtaisi siihen, että yhtiöiden pitäisi ottaa asiakkaiden nimet ja osoitteet muistiin, jotta mahdollisessa kiistatilanteessa voidaan osoittaa, mikä on ollut tuotteen hinta. Tämä johtaa kuluttajien epäyhtenäiseen kohteluun, koska samaa tuotetta myydään eri asiakkaille eri hintaan. Tällaisen menettelyn edistäminen ei voine olla KA:n tehtävä. Lisäksi syntyy kysymys, montako kappaletta täytyy myydä korkeammalla hinnalla ennen kuin hintaa voi ilmoittaa alennetuksi.

Yhtiöt ovat muuttaneet vuoden 1991 alusta mainontansa sisältöä siten, että enää ei käytetä prosentti-ilmoittelua.

2) Yhtiöiden käyttämät otsikot mainoksissa, vaikka niissä ei suoranaisesti puhuta alennusmyynnistä tai käytetä ale-sanaa, saattavat luoda kuluttajille käsityksen, että yhtiöillä olisi jatkuva alennusmyynti.

Yhtiöt ovat vuoden 1991 alusta muuttaneet mainostustaan eivätkä enää jatkossa käytä KA:n mainitsemia termejä eivätkä ylitä hakemuksessa mainittuja aikarajoituksia.

3) Jos normaalihinta olisi jokin muu kuin valmistajan tai maahantuojan ilmoittama ohjevähittäishinta esim. sellainen hinta, jota liikkeessä on aikaisemmin tuotteesta peritty, niin ongelmaksi muodostuu se, kuinka monta tuotetta täytyy pystyä osoittamaan myydyn kyseisellä hinnalla. On paljon selvempää, jos normaalihinnalla tarkoitetaan valmistajan antamaa ohjevähittäishintaa, koska se on sama ympäri valtakunnan.

Turun Sanomissa 8.5.1990 olleessa mainoksessa Chippendale pöytähopea-arkun normaalihinnaksi on ilmoitettu 27.085 markkaa. Hopea-arkkua ei ole myyty viimeisten kahden vuoden aikana 27.085 markan hinnasta vaan tuotteen normaalihinta on se, minkä valmistaja on ilmoittanut heidän ohjevähittäishinnaksi.

Yhtiöiden uudistunut mainonta tulee täyttämään KA:n vaatimuksen. Vaatimus sellaisenaan aiheuttaa liikkeenharjoittajalle kohtuuttoman todistustaakan ristiriitatilanteessa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky ja Hakula ja Pojat avoin yhtiö markkinoivat kuluttajille kulta- ja kelloalan tuotteita.

1) Yhtiöt ovat julkaisseet Turun Sanomissa 29.11.1988 4.12.1990 välisenä aikana useita kymmeniä ilmoituksia, joissa ilmoitetaan tuotteiden ja tuoteryhmien hintoja alennetuiksi käyttäen mm. prosenttialennuksia sekä vertailuhintoina yliviivattuja hintoja. Esim. ilmoituksessa 28.11.1990 ovat tekstit "HOPEINEN kynttilänjalka 199,- yliviivattu hinta 369,-, KAIKKI PÖYTÄHOPEAT -40% -60%, kaikki ORIENT rannekellot -50%, SEIKO, CITIZEN -ranne -pöytä -seinäkellot -30%, jne."

Ilmoituksissa olevat alennusprosentit on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Myös yliviivatut vertailuhinnat ovat näitä ohjevähittäishintoja.

KSL 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (1977/8) todetaan 2 luvun 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Elinkeinonharjoittaja ei saa ilmoittaa tavaran tai palveluksen hintaa alennetuksi, vaikka hyödykkeestä perittävä hinta alittaisi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hinnan, jos hän itse ei aikaisemmin ole tarjonnut samaa tavaraa tai palvelusta alennetuksi ilmoitettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kysymykseen ei siten tule hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan."

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt markkinoinnissa käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Vastaajat eivät ole markkinoinnissaan perineet prosenttialennuksen laskemisen perusteena ja yliviivattuina vertailuhintoina käyttämiään ohjevähittäishintoja. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

2) Yhtiöt ovat käyttäneet em. Turun Sanomissa 29.11.1988 4.12.1990 julkaistuissa ilmoituksissa prosenttialennusten ohella mm. seuraavia ilmaisuja: "TIMANTIN KOVA JOULUALE", "JOULUN LAHJATALO.... MAHTAVAA %-pyry paranee", "JOULUN LAHJATALO.... KULTAKUUME ISKI", "MAHTAVA TALVIRYSÄYS", "NYT TOSI AURINKOISEEN HINTAAN", "KUUMAT KESÄAJAN MARKKINAT", "TIMANTIN KOVA JUTTU", "ALE", "KESÄMARKKINAT", "SÄÄSTÄEN SYKSYYN.... Nyt koko varasto huippuedullisesti ULOS".

Ilmoituksia on julkaistu säännöllisin väliajoin useita kymmeniä. Esim. aikana 23.1. - 5.6.1990 ja 5.9. - 31.10.1990 niitä on ollut viikottain.

Ratkaisussa 1989:7 markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa lausutaan mm.: "Ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan."

Laissa aikaisemmin olleet kausi- ja inventoimisloppuunmyyntien lukumäärää ja kestoaikaa koskevat säännökset on kumottu vuonna 1978. Alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Hyväksyttävään kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet kuten esim. kausivaihtelut. Alennusmyynnin kestoa koskevien kaavamaisten määräaikojen noudattamisen valvonta on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista. Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtäjaksoisen tai kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävää kestoaikaa ei ole perusteltua sitoa kaavamaisesti määräkuukausiin.

Vastaajien alennusmyynnin kestoajat ovat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Vastaajien markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

3) Useissa vastaajien julkaisemissa ilmoituksissa on maininta "ALENNUKSET NORMAALIHINNOISTA". Lisäksi esim. 28.11.1990 julkaistussa ilmoituksessa on ollut mm. teksti: "91-osainen aito raskas Leijona tuote Chipp. ja Romant. Pöytähopea arkku, 13 900,- norm 27 085,-".

Kaikki ilmoituksissa mainitut "normaalihinnat" ovat maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishintoja.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1982:6 kieltänyt käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aiemmin tosiasiallisesti perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan. Ratkaisun perusteluissa on todettu mm. seuraavaa: "Käsitteellä normaalihinta ei ole yksiselitteistä merkitystä. Normaalihinnaksi voidaan hyväksyä markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan itsensä aikaisemmin tosiasiallisesti perimä hinta."

Vastaajat eivät ole aikaisemmin perineet "normaalihinnaksi" ilmoittamaansa hintaa. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 2, 3 ja 7 §:n nojalla kieltää Turun Hopea Oy:tä, Turun Kultakulma Ky:tä ja Hakula ja Pojat avointa yhtiötä kutakin sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kulta- ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä ilmaisua ALE tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna, tai toistuvasti siten, että kalenterivuoden alennusmyyntiaika muodostuu pitkäaikaiseksi, ja

3) ilmoittamasta, että alennukset on laskettu normaalihinnoista, ellei normaalihinnalla tarkoiteta yrityksen itsensä aikaisemmin perimää hintaa.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Kurkinen, Mustonen, Mäkinen P., Ollikainen ja Sinda