23.2.1987

SUOMEN TUKKUKAUPPAIDEN LIITTO R.Y.:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että vastaajaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla kielletään käyttämästä vähittäismyymälänsä mainonnassa tunnusta "Jokajalan Kenkätukku" tai muuta sanan tukku sisältävää tunnusta sekä käyttämästä sanaa "tukkuhinta" vähittäismyymälässä soveltamistaan hinnoista.

Vastaaja on 5.8.1985 julkaissut ilmoituksen, jossa vastaaja käyttää toiminnastaan nimitystä "Jokajalan Kenkätukku" ja ilmoittaa tarjoavansa tuotteitaan "edullisesti kuluttajan tukkuhintaan".

Vastaaja ei ole tukkukauppa eikä se sovella tukkuhintoja. Vastaajalla ei siten ole oikeutta käyttää sanoja "tukku" ja "tukkuhinta" toiminnassaan. Vastaajan liike on vähittäisliike ja se soveltaa vähittäishintoja. Nimitys "kenkätukku" ja maininta tukkuhinnasta johtavat harhaan edellyttämään, että kyseessä olisi tukkukauppa.

Sana "tukku" tarkoittaa Nykysuomen Sanakirjan mukaan "tavaroiden ostoa ja/tai myyntiä suurina erinä tai muille kuin lopullisille kuluttajille; paljottaiskauppa". Em. sanakirjan sivuilta, joilla käsitellään "tukku"-sanan johdannaisia, käy yksiselitteisesti ilmi, että "tukku"-sana liike-elämässä yhdistetään nimenomaan tukkukauppaan vähittäiskaupan vastakohtana.

Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien parissa sanojen "tukku", "tukkukauppa" ja "tukkuhinta" ymmärretään liittyvän tukkukauppaan. Nämä käsitteet ovat erittäin vakiintuneita, ja terminologia on myös kansainvälisesti yhdenmukaista. Tukkukaupalle on tyypillistä, että siellä asioivat vain yritysasiakkaat.

Käyttäessään vähittäiskaupasta sanan "tukku" sisältävää nimitystä vastaaja johtaa kuluttajia harhaan luomalla mielikuvan, että kyseessä on todella tukkukauppa.

Menettely on sopimatonta erityisesti tukkukauppiaiden kannalta sen vuoksi, että näin aiheutetaan sekaannusta toisaalta todellisen tukkukaupan ja toisaalta "tukku" sanaa toiminnassaan käyttävän vähittäisliikkeen kesken. Kuluttajan on vaikea mieltää todellisen tukkukaupan olemusta, jos myös vähittäiskauppa voi käyttää palveluistaan tunnusta "tukkukauppa" ja viitata toiminnassaan "tukkuun" sekä "tukkuhintoihin".

Vastaajan liike ei voi olla "tukkumyymälä" siten, että kuluttaja siinä voisi saada tukkukaupan palveluja. Vastaajan liike on vähittäismyymälä, johon sovelletaan mm. kaikkia vähittäisliikkeitä koskevia säännöksiä. Esimerkiksi laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta koskee vastaajien myymälöitä, ei sensijaan tukkukauppoja.

Kyseessä ei ole tukkukauppa myöskään siinä mielessä, että liikkeen hinnat olisivat tukkuhintoja.

Kuluttaja-asiamies (KA) on ottanut kantaa tukkuhintaan viittaamiseen markkinoinnissa. KA edellytti kannanotossaan, että vähittäismyymälässä tuotteiden ulosmyyntihinnan on oltava sama kuin niiden sisäänostohinta, jotta käsitettä tukkuhinta voitaisiin markkinoinnissa käyttää.

Vastaajan liike on vähittäismyymälä. On selvää, että mikään vähittäisliike ei voi myydä tuotteitaan tukkuhintaan siten, että ulosmyyntihinta olisi kaikille tuotteille tai edes suurelle osalle tuotteista sama kuin sisäänostohinta.

Käyttäessään vähittäisliikkeistä sanan "tukku" sisältävää nimitystä vastaaja luo sen harhaanjohtavan mielikuvan, että kyseessä olisi tukkuliike, joka tarjoaa tuotteita kuluttajille tukkuhintaan. Kun liikkeen hintataso on olennaisesti tukkuhintoja korkeampi, on kyseessä kuluttajia harhaanjohtava sekä tukkukauppojen elinkeinotoimintaa haittaava ja vahingoittava ilmaisu.

Kaupan Keskusvaliokunta antoi 5.11.1983 KA:lle lausunnon mm. sanan "tukkuhinta" käytöstä markkinoinnissa. Lausunnossa todetaan, että tukku-sanaan tai tukkutoimintaan viittaavien ilmaisujen lisääntyminen ei ole tarkoituksenmukaista vähittäiskaupassa, koska se saattaa olla kuluttajia harhaanjohtavaa.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä n:o 1980:3 kiellettiin toiminimen Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy harhaanjohtava käyttö. Nyt on kyseessä aivan tuohon tapaukseen rinnastettava tilanne.

Markkinatuomioistuimen em. ratkaisussa kiellettiin Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta muiden kuin konkurssipesiin kuuluvien kulutushyödykkeiden markkinointia kuluttajille siten, että siinä käytetään toiminimeä Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy.

Ratkaisunsa perusteluissa markkinatuomioistuin katsoi selvitetyksi, että yhtiö oli markkinoinut kuluttajille erinäisiä kulutushyödykkeitä käyttämällä markkinoinnissa toiminimeään Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy. Menettely oli antanut kuluttajille sellaisen käsityksen, että kysymys oli konkurssipesiin kuuluvien tavaroiden loppuunmyynnistä ja senvuoksi tavallista edullisemmista tarjouksista. Kun myytävä tavara ei kuitenkaan ollut konkurssipesiin kuuluvaa eikä myynti ollut käsittänyt loppuunmyyntiä, markkinointimenettelyssä oli annettu kuluttajille harhaanjohtavia tietoja.

Käsilläolevassa tapauksessa vastaaja käyttää vähittäismyymälästään nimitystä Jokajalan Kenkätukku. Menettely antaa kuluttajille sen käsityksen, että kyseessä on tukkuliike. Vastaajan liike on kuitenkin tavanomainen vähittäismyymälä, joka ei toimi tukkuliikkeenä eikä myy tuotteita tukkuhintaan. Vastaajan markkinointi antaa kuluttajille mielikuvan tavanomaista edullisemmasta tarjouksesta, eli tukkuhintojen käytöstä vastaajan myymälässä. Kun vastaajan liikkeen toimintatapa ja hintataso olennaisesti poikkeavat tukkukaupan toimintatavoista ja hintatasosta, vastaajan markkinointi on kuluttajia harhaanjohtavaa.

Sekä tukku- että vähittäiskauppa edellyttävät, että tukkukaupan toiminnat pidetään selvästi erillään vähittäskaupan toiminnoista. Tähän sisältyy mm. se, että tukkuliike ei myy suoraan kuluttajille. Viimeksimainitun tavoitteen valvomista varten tukkuliikkeissä on asiakastoimikunnat, jotka koostuvat sekä vähittäiskaupan että tukkukaupan edustajista.

Mikäli tukkuliike myisi suoraan kuluttajille, putoaisi nykyisten vähittäiskauppa-asiakkaiden kanssa tehtävältä yhteistyöltä pohja pois. Tällä olisi myös suorat seurausvaikutukset tukkuliikkeiden liiketoimintaan.

METROKENKÄ KY:N VASTINE

Vastaaja on ilmoittanut, että se on luopunut kyseisestä liikenimestä eikä tule sitä enää käyttämään. Hakija on ilmoittanut vastaajalle, että se haluaa asiassa vain ennakkopäätöksen eikä hakijalla ole muita vaatimuksia vastaajaa kohtaan. Vastaaja ei ole enemmälti vastannut hakemukseen eikä saapunut asian suulliseen valmisteluun ja pääkäsittelyyn.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on 1.4.1986 lähettänyt vastaajalle seuraavan kirjeen:

"Asia: Tukku-sanan käyttö jalkineiden markkinoinnissa

Olen markkinatuomioistuimesta vastaanottanut tiedoksiannon Suomen Tukkukauppaiden Liiton Teitä vastaan tehdystä hakemuksesta. Olen päättänyt kuluttajansuojalain nojalla ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.

Olette 5.8.1985 julkaisseet lehti-ilmoituksen, jossa kutsutte liikettänne "Jokajalan Kenkätukuksi" ja ilmoitatte

tarjoavanne tuotteitanne "aina joka päivä uskomattoman edullisesti kuluttajan tukkuhintaan".

Olen toisessa tukku-sanan käyttöä päivittäistavaramyymälöiden markkinointia koskevassa asiassa tutustunut tutkimukseen, joka koskee tukku-sanan synnyttämiä mielikuvia kuluttajissa. Tämän Suomen Gallup Oy:n suorittaman tutkimuksen puutteista huolimatta se osoittaa, että tukku-sana on kuluttajille hämärä. Toisaalta tukku-sana herättää myös toiveita alhaisesta hintatasosta jopa tukkuhintatasosta. Tämän vuoksi tukku-käsitettä on markkinoinnissa käytettävä varoen.

Näiden johtopäätösten pohjalta em. asia ratkaistiin oheisesta asiakirjasta ilmenevällä tavalla, jonka periaatteet vastapuolena oleva liike hyväksyi. Ratkaisussa otettiin kuitenkin vain kantaa päivittäistavaramarkkinointiin. Ratkaisuun vaikutti oleellisesti myös se seikka, että ko. liike on ns. discount- eli laatikkomyymälä, jonka tästä ominaisuudesta kuluttajat ovat kohtalaisen hyvin perillä.

Erikoistavarat poikkeavat tukku-sanan käyttöä koskevaa ongelmaa arvioitaessa päivittäistavaroista sikäli, että yleistä hintatasoa ei yleensä ole helposti osoitettavissa. Tuotteiden laatu vaihtelee huomattavasti, mikä on omiaan siirtämään hintavaihtelun rajat pitkälle toisistaan. Kuluttajilla on useimmiten myös parempi tuntemus päivittäistavaroiden hinnoista kuin erikoistuotteiden kuten myös päivittäistavaroita myyvien laatikkomyymälöiden ("kuluttajatukkujen") olemuksesta. Tämän takia on suhtauduttava epäilevästi tukku-sanan käyttöön erikoistavaroiden vähittäismyymälämainonnassa ylipäänsä. Sanan käyttö jää paljolti riippumaan siitä, onko ko. tuotteiden osalta havaittavissa yleistä hintatasoa (esim. yleisesti käytössä oleva ovh.) sekä siitä, voidaanko liikkeitä pitää riisuttuina laatikkomyymälätyyppisinä liikkeinä, joiden valikoima on suppea. Monellakaan erikoistavara-alalla ei todennököisesti pystytä näitä edellytyksiä täyttämään. Joka tapauksessa erikoistavaroiden osalta ei voida hyväksyä väljempiä tukku-sanan käyttöä koskevia periaatteita kuin päivittäistavaroiden.

Jalkineet ovat sen laatuisia hyödykkeitä, että niiden laadussa ja hinnassa on huomattavia vaihteluja. Ruskeat kengät eivät välttämättä ole vertailukelposia toisiin ruskeisiin kenkiin, ei hinnan eikä laadun suhteen. Jotta hintatasoa voitaisiin vertailla, tulisi liikkeessä olla melkein jokaisen merkin kaikkia malleja, jolloin kuitenkin "kuluttajatukun" suppean valikoiman ominaisuus häviää. Jos suppean valikoiman edellytys täyttyy, puuttuu hinnoista vertailukelpoisuus, jolloin on olemassa se vaara, että tukku-sanan lupaamat alhaiset hinnat ovat näennäisiä ja keksittyjä. Näin ollen tukku-sanan käyttö jalkineiden markkinoinnissa yksittäisille kuluttajille olisi hyvin kyseenalaista, ellei kysymyksessä ole sisäänostohintaan myyviä liikkeitä.

Vähimmäisvaatimuksena tukku-sanan käytölle erikoistavaramarkkinoinnissa on, kuten edellä totesin, että noudatetaan päivittäistavaramarkkinointia koskevan ratkaisuni periaatteita. Jos näitä otetaan mittapuuksi lehti-ilmoituksenne lainmukaisuutta arvioitaessa on ilmoitustanne pidettävä sopimattomana.

Ensinnäkin käytätte ilmoituksessa sanaa tukkuhinta, jonka käyttö sekä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä että muissa pohjoismaissa ollakseen kunkin maan kuluttajansuojalainsäädännön mukainen on edellyttänyt, että tuotteen myyntihinta on sama kuin sen sisäänostohinta. Tukkuhinta-sana on liian konkreettinen edullisuuslupaus, jotta yksityiseen kulutukseen viittaava sana tai etuliite pystyisi poistamaan kuluttajien käsityksen siitä, että myyntihinta on sama kuin sisäänostohinta. En voi uskoa, että myytte jalkineita puolet halvemmalla kuin millä niitä ostatte.

Toiseksi sanaa "jokajalan" ei voida pitää sellaisena yksityiseen kulutukseen viittaavana sanana, että liikkeen luonne vähittäismyymälänä selvästi erottuisi.

- - -"

KA on 7.5.1986 päivätyllä kirjeellään markkinatuomioistuimelle ilmoittanut antaneensa Metrokenkä Ky:n vastuunalaiselle yhtömiehelle huomautuksen KSL:n 2 luvun 1 §:n rikkomisesta. Koska Jokajalan Kenkätukku-nimisen myyntipisteen toiminta on lopetettu eikä uuden vastaavantyyppisen liikkeen perustaminen ole Metrokenkä Ky:n toimesta suunnitteilla, KA on katsonut toimenpiteensä tällä erää riittäviksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaaja, Metrokenkä ky markkinoi ja myy kuluttajille jalkineita. Elokuussa 1985 vastaaja on käyttänyt eräästä vähittäismyymälästään nimitystä "Jokajalan Kenkätukku". Vastaaja on 5.8.1985 julkaissut sanomalehti-ilmoituksen, jossa on esitetty mm. tekstit "Porthaninkadulla avataan tänään 5.8.1985 klo 10 Suomen ensimmäinen kuluttajille tarkoitettu KENKÄTUKKU", "Jokajalan Kenkätukusta saat jokaisen kenkäparin AINA, joka päivä USKOMATTOMAN EDULLISESTI KULUTTAJAN TUKKUHINTAAN!!" ja JOKAJALAN KENKÄTUKKU".

Markkinatuomioistuin katsoo, että markkinoinnissa käytettävät ilmaisut on pyrittävä valitsemaan siten, että niille ei anneta yleisestä kielenkäytöstä poikkeavaa merkitystä. Markkinoinnissa ei tulisi korostaa edullisuutta ilmaisuilla, joiden sisältö ei ole mahdollisimman selkeä.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1980:3 kieltänyt Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta muiden kuin konkurssipesiin kuuluvien kulutushyödykkeiden markkinointia kuluttajille siten, että siinä käytetään toiminimeä Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy. Markkinatuomioistuin katsoi, että yhtiön menettely oli antanut kuluttajille sellaisen käsityksen, että kysymys oli konkurssipesiin kuuluvien tavaroiden loppuunmyynnistä ja sen vuoksi tavallista edullisemmista tarjouksista. Kun myytävä tavara ei kuitenkaan ollut konkurssipesiin kuuluvaa eikä myynti käsittänyt loppuunmyyntiä, markkinointimenettelyssä oli annettu kuluttajille harhaanjohtavia tietoja. Ratkaisussa 1980:10 markkinatuomioistuin kielsi Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy:tä jatkamasta markkinointia, jossa sanaa "konkurssi" oli käytetty tarjottujen tavaroiden yhteydessä siten, että kuluttaja ymmärsi tavaroiden kuuluvan konkurssipesään ja tarjouksen siten olevan tavallista edullisemman, vaikka tarjotut tavarat eivät kuuluneet konkurssipesään. Ratkaisussa 1981:17 markkinatuomioistuin kielsi käyttämästä kiertävistä myyntiautoista nimitystä "tehtaanmyymälä". Markkinatuomioistuin katsoi, että po. nimityksen käyttö edellyttää pääsääntöisesti tuotantolaitoksen sijaintipaikkakunnalla olevaa myymälää, jolloin tuotteiden hinnoittelu saattaa mm. vähentyneiden varastointi- ja kuljetuskustannusten vuoksi muodostua keskimääräistä edullisemmaksi.

Ilmaisut "tukku" ja "tukkukauppa" tarkoittavat tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille. Suomen Gallup Oy on lokakuussa 1985 suorittanut tutkimuksen, jonka tarkoituksena on ollut selvittää tukku-sanan herättämiä mielikuvia kuluttajien keskuudessa. Esim. mainittu tutkimus osoittaa, että ilmaisun "tukku" merkitys on useille kuluttajille epäselvä.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen myymälä "Jokajalan Kenkätukku" olisi harjoittanut tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille taikka että se ei muutoin olisi ollut luonteeltaan tavallinen vähittäismyymälä.

Mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on käyttämällä vähittäismyymälästään yleisestä käytännöstä poiketen nimitystä "tukku" antanut epäselvän kuvan myymälän luonteesta ja liioitellun kuvan hintojen edullisuudesta verrattuna muihin saman alan vähittäismyymälöihin. Vastaaja on siten menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

Erikoistavaroiden, esim. jalkineiden myynnissä johtuu jo laatueroista, että tuotteiden hinnat vaihtelevat siten, että hintavertailua on usein vaikea suorittaa. Ilmaisu "tukkuhinta" on omiaan antamaan kuvan, että kysymys on poikkeuksellisen edullisesta tarjouksesta. Ilmaisu "AINA --TUKKUHINTAAN" antaa kuvan, että tarjouksen tekevä myymälä ei ole tavallinen vähittäismyymälä.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen myymälässä myytävien tavaroiden hinnat olisivat samoja kuin sisäänostohinnat tai tukkukaupassa yleisesti perityt hinnat.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on käyttänyt ilmaisua "tukkuhinta" siten, että se on antanut harhaanjohtavan kuvan myymälän luonteesta ja hintatasosta.

Hakija ei ole vaatinut kieltoa tehostettavaksi uhkasakolla. Vastaaja on ilmoittanut lopettaneensa nimityksen "Jokajalan Kenkätukku" käyttämisen. Sen vuoksi on erityisiä syitä olla asettamatta kiellon tehosteeksi uhkasakkoa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kieltää Metrokenkä ky:tä vähittäismyymälän markkinoinnissa käyttämästä sanan "tukku" sisältävää nimitystä ja sanaa "tukkuhinta", jos tuotteen myyntihinta on korkeampi kuin sen sisäänostohinta tai tukkukaupassa yleisesti peritty hinta.

Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Jääsalo, Maijala, Martiskainen, Mustonen, Mäkinen ja Viljanen.