11.12.1984

TIILIKESKUS OY:N VAATIMUKSET

Tiilikeskus Oy on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että Ojamuovi Oy:tä sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan ja muussa elinkeinotoiminnassaan

1. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista KeskiEuroopassa,

2. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista Suomessa,

3. antamasta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja siitä ajasta, jolta Suomessa on kokemuksia muovisalaojaputkista,

4. väittämästä muovisalaojaputkea parhaaksi, ainoaksi täydelliseksi ja ainoaksi Suomessa valmistetuksi ojitusjärjestelmäksi,

5. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputkien tukkeutumattomuudesta, varmatoimisuudesta ja kestävyydestä,

6. antamasta virheellisiä tietoja mahdollisuuksista ojittaa muovisalaojaputkilla huonoissa sääolosuhteissa,

7. tekemästä virheellisiä tai harhaanjohtavia hintavertailuja muovisalaojaputkien ja tiilisajaojaputkien välillä,

8. sijoittamasta virheellistä salaojitustapaa kuvaavaan piirrokseen tiilisalaojaputken kuvaa,

9. väittämästä, että muovisalaojaputken kookossuodatin vastaisi rakenteeltaan täysin suodatinsoraa,

10. antamasta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja kookossuodatinjärjestelmän tukkeutumattomuudesta, käyttövarmuudesta, sopivuudesta vaikeille maalajeille sekä vakeisiin olosuhteisiin, ja

11. esittämästä virheellisiä ja todistamattomia kustannusvertailuja kookossuodatinjärjestelmästä ja muista ojitusjärjestelmistä sekä väitteitä kookossuodatusjärjestelmän 20 - 50 %:n säästöistä ja edullisuudesta.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Hakija toimii mm. eräiden tiilisalaojaputkia valmistavien tiilitehtaiden myyntiyhtiönä. Vastaaja on eräiden muovisalaojaputkea valmistavien tehtaiden myyntiyhtiö. Vastaaja on järjestelmällisesti ja pitemmän aikaa markkinaosuustaistelussaan syyllistynyt virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen levittämiseen. Hakija on huomauttanut sekä suullisesti että kirjallisesti vastaajaa toivoen asian tällä korjaantuvan, mistä ei ole ollut apua.

Vastaaja on ilmoittelussaan, mainoslehtisissään ja muussa markkinoinnissaan käyttänyt mm. seuraavia ilmaisuja:

1. "... muoviputkeen, joka esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali."

Väite on virheellinen, koska riidattomasti Keski-Euroopassa käytetään myös tiiliputkia salaojitukseen. Vastaaja on kalvosarjassaan "Salaojituksen tietoisku" esittänyt muoviputken markkinaosuuden peltosalaojituksessa vuonna 1977 olleen Ruotsissa 80 %, Ranskassa 98 %, Hollannissa 100 %, Englannissa 25 %, Saksassa 80 % ja Puolassa 40 %. Nämä luvut poikkeavat oleellisesti vastaajan ilmoittelussa käytetystä sanonnasta "ainoa". Toisaalta Euroopan tiilitehtaiden järjestön TBE:n virallisten raporttien mukaan käytettiin vuonna 1982 Englannissa 37 miljoonaa, Itävallassa 43 miljoona ja Saksan Liittotasavallassa 11,4 miljoonaa tiilestä valmistettua salaojaputkea. Luvut osoittavat, ettei tiiltä ole Keski-Euroopassa kokonaan syrjäytetty ojitusmateriaalina. Tiilisalaojaputken asema on päinvastoin varsin merkittävä. Se, että muoviputkia käytetään Keski-Euroopassa ilmeisesti enemmän salaojitukseen kuin Suomessa, johtuu siitä, että salaojitukseen sopivaa soraa on Keski-Euroopassa vähemmän satavissa ja se on huomattavasti kallimpaa, mikä yhdessä erillaisten maaperäolosuhteiden kanssa on johtanut erillaisiin menetelmäratkaisuihin kuin Suomessa.

2. "Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella."

Kaikista Suomessa toteutuneista peltosalaojituksista on tehty tiiliputkella noin 93 % ja muoviputkella noin 7 %. Jos tarkastellaan pelkästään aivan viimeisten vuosien eli vuosien 1982 ja 1983 tilannetta, niin tällöinkin tiiliputken ja muoviputken markkinaosuudet ovat olleet suurinpiirtein yhtä suuret. Salaojakeskus r.y:n vuoden 1982 yhteenvedon mukaan oli tiiliputkella toteutettu sen vuoden salaojituksista 30.11.1982 mennessä 51,7 % ja muoviputkella 48,3 %. Vuoden 1983 lukujen, jotka eivät ole olleet ilmoitusta julkaistaessa vastaajan käytettävissä, mukaankin muoviputken osuus olisi ollut peltosalaojituksessa 52 %. Tämäkin osoittaa vastaajan markkinaosuusväitteen liialliseksi.

Vastaajan ilmoittelussa ei ole ollut kysymys ns. teknisestä salaojituksesta, koska ilmoittelu on ilmoitustekstien ja mainosvälineiden perusteella koskenut vain peltosalaojitusta. Isäntien omatoimisella salaojituksellakaan ei ole merkitystä markkinaosuutta mitattaessa, koska sen määrä on Salaojakeskus r.y:n mukaan enintään 3 % vuotuisesta peltosalaojituksesta. Siten myöskään se seikka, että muoviputkea olisi vuonna 1983 valmistettu noin 22 000 km, ei osoita markkinaosuusväitettä paikkansapitäväksi. Muoviputkea on vuonna 1983 käytetty peltosalaojitukseen noin 11 000 km.

3. "Veto on ... ja sen käytöstä on jo yli 20 vuoden myönteiset kokemukset."

Kaiken kaikkiaan on muovisalaojaputkea käytetty vasta noin 15 vuotta. Sen käyttö on yleistynyt niin, että käyttöä voidaan pitää edes jossain määrin merkittävänä, vasta aivan viime vuosina.

Nykyisen mallinen uritettu muovisalaojaputki on tullut markkinoille vasta 1973. Sitä ennen valmistettiin sileäseinäistä "nauhaputkea" ja sitäkin aikaisemmin hiukan jäykempää, sileäseinäistä putkea. Nykyisin markkinoidusta muoviputkesta on siten vain noin 10 vuoden kokemukset.

Aiemmista jäykistä sileäseinäisistä muoviputkista on ollut varsin huonoja kokemuksia. Niillä tehtyjä kymmenkunta vuotta vanhoja ojituksia on viime vuosina jouduttu uusimaan varsin runsaasti. Putket ovat tukkeutuneet helposti ja nimenomaan nauhaputki on toisaalta painunut kasaan ja toisaalta noussut itsekseen pintaan.

Vetoaminen 20 vuoden myönteisiin kokemuksiin on siten selvästi virheellistä.

4. "ja veto on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen"

"Veto on ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ..."

Väite siitä, että Veto-ojitusjärjestelmä olisi salaojitusjärjestelmistä paras, on täysin virheellinen ja todistamaton. Väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaisia tosiasioita. Järjestelmä ei ole ainoa täydellinen eikä ainoa Suomessa valmistettu. Tiilisalaojaputket valmistetaan Suomessa ja Tiilikeskus Oy toimittaa kaikkia muitakin ojitusjärjestelmään kuuluvia osia. Vastaajan ilmoituksessa ei ole mitään mainintaa siitä, että mainitut väittämät koskisivat pelkästään muoviputkia, minkä vuoksi niitä arvioitaessa on otettava huomioon myös tiiliset salaojajärjestelmät.

5. "Vetoa ei tuki edes ruoste"

"Veto-putkella saat a) varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa... c) putkimateriaalin satojen vuosien kestävyyden"

Väitteet ovat täysin perusteettomia ja todistamattomia. Päinvastoin on parin viime vuoden aikana käytännössä tullut lukuisasti esiin tapauksia, jolloin muovisalaojaputkella vain muutama vuosi sitten ojitettu pelto on jäänyt vetiseksi. Asiaa tutkittaessa on todettu, että salaojaputket ovat tukkeutuneet. Se on johtunut osittain ruostesakkautumisesta ja osittain siitä, että maa-aines on tukkinut muovisalaojaputket. Erityisesti ojituksen kannalta vaikeissa maaperäoloissa on muovisalaojaputken toimivuus varsin kyseenalainen. Pellervo-seuran markkinatutkimuslaitos on laatinut yhteenvedon salaojitusten toimintahäriöistä. Se perustuu kesällä 1983 tehtyyn kyselyyn. Kyselyyn vastanneista salaojittaneista tiloista 27 % ilmoitti, että heillä oli ilmennyt ojituksessa toimintahäiriöitä yhteensä 5 %:n alalla. Salaojitukset, joissa ilmeni toiminnanhäiriöitä, oli mm. tehty käyttämällä muoviputkea 70-luvun puolivälin jälkeisissä ojituksissa (49 % häiriöistä). Kun 1970-luvun puolivälin jälkeen on salaojituksista tehty tiiliputkella 190 000 ha ja muoviputkella 80 000 ha, on muoviputken osuus vikaesiintymisistä ollut selvästi suurempi kuin muoviputken osuus koko salaojamääristä olisi edellyttänyt.

Eräitä vertailevia kokeita tiilisalaojaputkiin on tehty ja tällöin on todettu, että olosuhteissa, joissa muovisalaojaputket ovat tukkeutuneet, ovat tiiliputket vielä olleet täysin käyttökelpoisia. Putkimateriaalilla on selvä vaikutus ruostumisherkkyyteen. Salaojittajan numerossa 2/1982 olleesta kirjoituksesta ja valokuvista ilmenee, että tiiliputkessa ei ollut mutta muoviputkessa oli ruostetta, vaikka putket oli sijoitettu vierekkäisiin ojiin. Salaojituksen huuhtelumahdollisuus ei myöskään ole mikään etu vaan muoviputken huonosta soveltuvuudesta tietyille maalajeille aiheutuva välttämätön paha.

Tiilisalaojaputkien käytöllä on vuosisataiset, suorastaan vuosituhantiset perinteet. Vastaajankin mukaan vanhin muovisalaojamateriaali on peräisin vasta 1930-luvulta. Vastaajan väitteellä putkimateriaalin satojen vuosien kestävyydestä ei siten ole todenmukaisia perusteita.

6. "Kun toiset salaojittajat pitävät sadetta ja odottavat poutaa, Veto-ojittaja vetää sujuvasti kurttuputkea maahan aikataulun mukaan. Säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä."

"Veto-ojitus sujuu huonoissakin olosuhteissa. Seinäjoen valtakunnallisilla salaojapäivillä nähtiin, miten hyvin muovinen Veto-putki painui maahan, vaikka jatkuva sade teki olosuhteet kurjaakin kurjemmiksi."

Erityisesti huonoissa sääolosuhteissa tehdyissä muoviputki-salaojituksissa on todettu salaojien tukkeutumista varsin piankin ojituksen jälkeen. Sinänsä on tietysti mahdollista laskea muovisalaojaputkea maahan huonoissakin sääolosuhteissa. Kun tästä varsin useasti seuraa koko salaojituksen epäonnistuminen, on tällaisella seikalla mainostaminen täysin harhaanjohtavaa. Olennaista ei ole se, minkälaisissa olosuhteissa ojitustyö voidaan suorittaa, vaan se, minkälaisissa olosuhteissa saadaan toimiva ja kunnollinen lopputulos. Kun vastaaja ilmoittelussaan väittää muovisalaojaputkea käyttäen voitavan tehdä ojitustyötä "säällä kuin säällä", niin päinvastoin tulisi nimenomaan varoittaa tekemästä ojitustyötä huonoissa olosuhteissa. Jos vetisissä olosuhteissa pääsee putken ympärille liejua, niin käytännössä salaojaa ei saada koskaan aukaistuksi, vaan ojitus joudutaan toimimattomuuden vuoksi uusimaan kokonaan.

7. "... eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä (tiiliputken ilmoitettu hinta tehtaalla 2,30/m)."

"Taulukkomuotoinen vertailu eri ojitusmenetelmien vaatimista miestyötunneista 1 000 metriä kohti."

Tiiliputken normaalin vähittäishinnan vertaaminen muoviputken lyhytaikaiseen tarjoushintaan ei anna oikeaa kuvaa hintasuhteesta.

Tiiliputken hinnaston mukainen hinta oli tuolloin 2,28 mk/m. Ero muoviputken tarjoushintaan oli siten 79 penniä. Hinnaston mukaisesta hinnasta tiiliputken ostaja saa lisäksi määräalennusta 2 - 5 % ja kausialennusta 2 - 12 %. Siten ostaja voi saada tiiliputkesta normaaleja alennuksia enimmillään 17 % eli 39 penniä. Tällöin tiiliputken ja muoviputken hintojen väliseksi eroksi jää 40 penniä, mikä on oleellisesti vähemmän kuin "lähes markka". Muutoinkin pelkkä putkien metrihinnan vertailu antaa täysin virheellisen kuvan kokonaisojituskustannuksista, koska putkikustannukset muodostavat kokonaisojituskustannuksista vain noin neljänneksen.

Vastaaja on laatinut taulukon, jossa on graafisen pylväikön muodossa esitetty, paljonko tiiliputki käsin laskettuna, tiiliputki kourulaskuna ja muoviputki kieppilaskuna vaativat miestyötunteja tuhatta metriä kohti. Tästä taulukosta voidaan lukea, että muoviputki vaatisi noin 10 tuntia ja tiiliputki noin 30 tuntia/1000 m. Taulukko on sinänsä virheellinen ja antaa myös virheellisen kuvan kokonaisojituskustannuksista. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen suorittaman tutkimuksen mukaan vuoden 1980 hintatason mukaiset keskimääräiset ojituskustannukset olivat tiiliputkella 4 764 markkaa ja muoviputkella 5 812 markkaa hehtaarilta.

Vastaajan taulukon tietojen ilmoitetaan perustuvan Ilpo Mattilan tutkimukseen. Kyseessä oli varsin epävirallinen "tutkimus" jossa monessa suhteessa muoviputki asetettiin lähtökohtaisesti tiiliputkea parempaan asemaan. Niinpä esimerkiksi muoviputken vaatimat miestyötunnit laskettiin aivan viimeisimpään tekniikkaan perustuvilla menetelmillä, joita vain 1 - 2 urakoitsijaa Suomessa on soveltanut. Tiiliputkella sen sijaan valittiin sattuman varaisesti vanhalla konekanalla toimiva urakoitsija. Tiedot eivät ole sikälikään vertailukelpoisia, että tiiliputken osalta on osin käytetty täysin erilaisia työmenetelmiä kuin muoviputken osalta. Niinpä mm. sihtien asetus tiilellä on tehty käsivaraisesti ja muovilla laser-menetelmällä. Tiiliputkien kourulaskussa sisältyy muihin töihin kolme rinnelietekaivoa. Putkien jakaminen on tiiliputkilla hoidettu isäntävoimin ja muoviputkella urakoitsijan toimesta jne.

Vastaajan laatimasta taulukosta on kokonaisuudessaan poistettu sorastustyövaihe. Jos se olisi pidetty luvuissa mukana, olisivat luvut muuttuneet tiiliputkelle selvästi edullisempaan suuntaan. Mattila on nimittäin todennut sorastuksen työmenekin tiiliputkilla olleen neljä tuntia ja muoviputkilla kuusitoista tuntia. Lisäksi on huomattava, että sorastuksen poistamisen vaikutusta pakolliseen odotukseen, joka taulukossa erityisesti tiiliputkilla esiintyy huomattavana tekijänä sekä muihin töihin, ei voi tutkimuksen pohjalta selvittää. Mattila itse on "tutkimuksessa" lausunut, että "tutkimustuloksista ei voida laatia taloudellisuusstandardeja, koska kaikkia tulokseen vaikuttavia tekijöitä ei pystytty ottamaan tarpeeksi tarkasti huomioon". Vastaaja on siten menetellyt vastoin em. kannanottoa ja lisäksi vääristellyt keskeisiä tuloksia.

8. "Oikea salaojarakenne varmistaa kunnollisen kuivatuksen." "näin on ojitettu" "Ojamuovin suositus"

Edellä olevan otsikon alle on piirretty vastaajan ilmoitukseen vasemmalle puolelle virheellinen salaojitustapa, jossa voimaperäisessä viljelyssä iskostuva kerros ja tiiviit kaivumaat haittaavat rakenteen toimivuutta. Tähän virheelliseen salaojitustapaan on putkeksi piirretty tiiliputki. Vierelle on otsikolla "Ojamuovin suositus" piirretty oikean kaltainen salaojitustapa, johon putkeksi on piirretty muoviputki.

Sinänsä putken laadulla ei ole näissä kahdessa eri salaojitustavassa mitään tekemistä. Kumpikin tapa voidaan toteuttaa tiiliputkella tai muoviputkella eikä virheellinen tapa muutu yhtään sen paremmaksi vaikka se tehtäisiin nyt kuvatun tiiliputken sijasta muoviputkella. Tiiliputken sijoittaminen virheellistä ojitustapaa kuvaavaan piirroksen antaa siten väärää ja harhaanjohtavaa tietoa tiiliputken käyttömahdollisuuksista. Se on omiaan vahingoittamaan tiiliputken mainetta hyvänä ja luotettavana salaojitusmateriaalina.

9. "Kookossuodatin on putkenympäryssuodattimista paras, koska sen huokosrakenne vastaa täysin meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta."

Tällainen väite antaa ymmärtää, että kookossuodatin putken ympärillä olisi laadultaan täysin soran veroista. Näin ei kuitenkaan asian laita ole, mikä on monissa käytännön kokeissa selvästi todettu. Kookossuodattimen on todettu pysyvän vain poikkeuksellisesti toimivana kauemmin kuin 4 - 5 vuotta. Uutenakaan se ei ole suodatinominaisuuksiltaan soran veroista. Ilman sorastusta esipäällystetyllä putkella tehty salaojitus on mitä suurimmassa määrin epävarma. Niinpä esimerkiksi maatilahallituksen myöntämiä avustuksia ja korkotukilainoja ei viljelijä voi saada, jos hän aikoo toteuttaa salaojituksensa suodatinputkella.

10. "Veto-kookossuodattimen ominaisuudet

...

5. Tukkeutumaton 8. Veto-kookossuodinputki on käyttövarma, sopii asennettavaksi vaikeillekin maalajeille sekä vaikeisiin olosuhteisiin."

Käytännössä on todettu, että kookossuodatinputken toimintaikä salaojassa on vain 4 - 5 vuotta. Kookossuodatinputken toimivuudesta ei ole pitempiaikaisia näyttöjä. Siitä on päinvastoin monia varsin huonoja kokemuksia, joiden perusteella väitteet eivät pidä paikkaansa. Siten on sen käytöltä, kuten edellä on jo todettu, evätty mahdollisuudet saada valtion avustusta. Syksyn 1983 salaojaseminaarissa esitelmöineen norjalaisen Peder Hoven esitelmän suomennetussa yhteenvedossa todetaan mm. että "6 - 8 vuoden jälkeen on kookoskuitujen todettu hajonneen merkittävästi, erityisesti kuitujen mekaaninen vahvuus on huomattavasti vähentynyt" ja että "edellä esitettyjen kokemusten perusteella ei Norjassa ole myönnetty taloudellista tukea salaojitustöille, joissa käytetään kookoskuitua suodatinaineena".

11. "Ennakkoluuloton, nykyaikainen isäntä ojittaa edullisesti kookossuodatinjärjestelmällä."

"Järjestelmä säästää 20 - 50 % ojituskustannuksista."

Taulukko, jossa on vertailut "suodatinputki suoraan ojasta, suodatinputki kokoojaojalla, sorastettuna suoraan ojasta ja sorastettuna kokoojaojalla."

Väitteet suodatinputkijärjestelmän edullisuudesta, kun sen käyttöikään liittyvät riskit ovat mitä suurimmat ja kun sille ei ole mahdollista saada yhteiskunnallista rahoitusavustusta, ovat virheellisiä. Myös viittaukset säästöön ojituskustannuksissa ovat harhaanjohtavia, koska ojituksen pitempiakaiset kokonaiskustannukset em. syistä voivat kookossuodatinjärjestelmällä muodostua moninkertaisiksi. Väitteet kookossuodatinjärjestelmän edullisuudesta ja 20 - 50 %:n säästöistä ovat täysin todistamattomia.

Taulukko, jossa on vertailtu suodatinputkijärjestelmää sorastusvaihtoehtoon on epätäydellinen, koska sen vasemmassa reunassa ilmenevät numeroarvot ovat yksilöimättömiä ja perusteeseen sitomattomia. Jos tarkoitetaan mk/ha ja ojituksen kokonaiskustannuksia, niin tällöin taas on huomautettava, että sorastus on suomalaisissa olosuhteissa useimmiten täysin välttämätön toimenpide. Sen poisjättäminen, vaikkakin se tietysti sen kertaisia ojituskustannuksia hiukan pienentääkin, on kokonaistaloudellisesti varsin kannattamatonta menettelyä viljelijälle. Taulukon tiedot perustuvat vain parilta urakoitsijalta saatuihin tietoihin. Niihin ei voi po. yleisluonteista markkinointiväittämää perustaa. Kun lisäksi soran käyttämättä jättäminen aiheuttaa edellä mainitut haitalliset taloudelliset seuraukset (käyttöiän voimakas lyhentyminen ja yhteiskunnallisen rahoitusavun saamatta jääminen) on taulukko tämänkin vuoksi harhaanjohtava, sillä se antaa täysin virheellisen kuvan kokonaiskustannuksista.

OJAMUOVI OY:N VASTINE

Ojamuovi Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan totuudenvastaista, harhaanjohtavaa tai muutenkaan hyvän liiketavan vastaista. Vastaaja on vaatinut hakemuksen hylkäämistä ja hakijan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Hakijan koko vaatimussarja perustuu joko varsin rajalliseen asiantuntemukseen tai asioiden pintapuoliseen selvittelyyn tai sitten ainakin osittain tahalliseen totuuden aliarvioimiseen.

1. Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, jotka ovat johtavia salaojitusmaita, ei käytössä ole muita kuin muoviputkia. Saksan Liittotasavallassa tilanne on vuosi vuodelta kehittynyt muovin eduksi sen osuuden ollessa nykyään lähellä 90 prosenttia. Markkinaosuuksista ei ole ollut vuoden 1978 jälkeen saatavissa tilastotietoja. Vastaajayhtiön toimitusjohtajan eri yhteyksissä saamat tiedot antavat kuitenkin aiheen vakaaseen käsitykseen, että salaojamarkkinoita kaikkialla etenevässä määrin valtaamassa oleva muoviputki on Keski-Euroopassa jo päässyt siihen asemaan, että se on kokonaan syrjäyttänyt tiiliputken.

2. Muoviputkia on käytetty Suomessa vuodesta 1958 alkaen. Salaojakeskus r.y:n tilastoimassa peltosalaojituksessa oli muovin ja tiilen suhde vuonna 1983 52,4 % - 47,6 %. Tämä tilasto käsittää kuitenkin vain osan Suomessa tehtävistä salaojituksista. Ulkopuolelle jäävät ns. tekninen salaojitus (rakentamiseen liittyvä salaojitus) sekä ns. viljelijöiden omatoiminen salaojitus. Nämä ovat yhteensä noin 40 % kaikesta Suomessa tehdystä salaojituksesta. Niissä on kummassakin ollut muovin osuus jo vuosia 95 %:n luokkaa. Vuonna 1983 markkinoitiin ja käytettiin tiiliputkia noin 10 000 kilometriä (Tiilikeskus Oy:n osakastehtaiden ilmoituksen mukaan) ja muoviputkia noin 22 000 kilometriä (Ojamuovi Oy:n tilastot, Uponor Oy:n tilastot ja Ylivieskan Tiili Oy:n tilastot). Mainittujen lukujen perusteella muovin osuus on reippaasti yli 60 %. Ilmoituksessa ei ole annettu käsitystä, että markkinaosuusaste koskisi vain peltosalaojitusta. Se seikka, että ilmoitus hakijan käsityksen mukaan ensisijaisesti kohdistuu peltosalaojittajiin, ei muuta asiaa. Osuudet kokonaismyynnin perusteella laskettuina pysyvät samoina.

3. Suomen Kaapelitehdas Oy osti länsi-saksalaisen aaltoseinäisten muovisalaojaputkien valmistuslisenssin vuonna 1962. Samana vuonna tuotiin koe-erä putkia maahan ja tehtiin ensimmäiset koeojitukset Båtvikin kartanon alueella Kirkkonummella.

Valmistus Suomessa aloitettiin kaapelitehtaalla maaliskuussa 1963. Veto-nimi otettiin käyttöön samanaikaisesti. Salaojituskaudelle 1963 markkinoitiin Veto-putkia noin 240 km. Siitä saakka on Veto-putkien valmistus ja käyttö jatkunut tasaisen nousevana. Vuonna 1983 Ojamuovi Oy markkinoi Veto-putkia 17 400 km.

Kokemuksia on siten kertynyt jo yli 20 vuodelta. Se, että kokemukset ovat olleet myönteisiä, ei voi kaivata enempää todistelua. Jos kokemukset eivät olisi olleet myönteisiä, olisi Vetoputkista luovuttu. Nauhaojituksilla ei ole mitään tekemistä Veto-putkien kanssa. Veto-putkea on sen valmistuksen aikana kehitetty, millä ei kuitenkaan voi olla merkitystä po. mainosväittämää arvioitaessa.

4. Veto-ojitusjärjestelmä on vastaajan mielestä alan yleistä ilmoituskieltä käyttäen paras. Se on myös ainoa täydellinen, koska siihen kuuluu tavallisten putkien lisäksi täydellinen osavalikoima, täydellinen lisätarvikekokoelma, niska- ja lietekaivot ja monipuolinen valmiiksi filtteroitujen putkien sarja (Veto F, Veto FX ja Veto K). Veto-järjestelmään kuuluu myös ruostesaostumien huuhtelulaitteisto. Näitä kaikkia vaihtoehtoja ei ole muilla.

Veto on ainoa Suomessa valmistettu muovinen ojitusjärjestelmä. Vastaajan mainonta ei käsittele tiiliputkien kotimaisuutta. Se käy kiistattomasti ilmi ilmoituskokonaisuudesta erityisesti ilmoituksen tekstistä "Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella ja Veto on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen" ja viittauksesta 20 vuoden myönteisiin kokemuksiin. Muoviputkista on Veto-järjestelmä tänäänkin ainoa kokonaan Suomessa valmistettu järjestelmä. Muut valmistajat tuovat osan järjestelmistään joko Ruotsista tai Saksasta, osia myös Jugoslaviasta. Veto-putkijärjestelmä on Suomessa myös ainoa, jolla on sekä SFS- että RIL-hyväksyntä ja valvonta.

5. Veto-putkella saa varmatoimisen ojituksen kaikissa olosuhteissa, kun Veto-ojitus rakennetaan yleisesti käytössä olevien menetelmien mukaan. Tällöin ei ole epäilystä siitä, etteikö ojitus toimisi. Veto-putki on kovaa PVC-muovia. PVC-muovin lopullista ikää ei ole voitu vielä empiirisesti täysin määritellä. Tähänastiset kokemukset (vanhin käyttö putkirakenteina 1930-luvulla) ovat osoittaneet, että standardien vaatimus vähintään 50 vuoden kestävyydestä ylittyy moninkertaisesti.

"Vetoa ei tuki edes ruoste" -lause jatkuu: "Siitä pitää huolen ongelma-alueilla Ojamuovin kehittämä tehokas huuhtelujärjestelmä." Jos salaojitusalueella on ruostetta, ruoste ei valikoi putkimateriaalia, vaan saostuu mihin putkeen tahansa. Silloin on oleellista se, että huuhtelujärjestelmät ovat oikeita ja kunnossa. Hakijan väitteet muoviputkien toimimattomuudesta perustuvat puutteellisiin tietoihin ja vääriin olettamuksiin kentän tilanteesta.

Maatalousteknologian laitoksen äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa selvitellään perusteellisesti "salaojitusten toimintahäiriöitä Suomessa". Tutkimus ei miltään osin tue hakijan esittämiä väitteitä. Samaa asiaa valaisevat Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset "pohjamaan läpäisykyvystä ja maan haitallisen tiivistymisen syistä".

Kaikista salaojituksista noin 3 - 4 %:ssa ilmenee toimintahäiriöitä. Niistä 73 % johtuu siitä, että maa-aines ei läpäise vettä johtuen maan laadusta (esim. turvemaat), ruostesakan kerääntymisestä maa-ainekseen tai viljelytoimenpiteistä (väkisinviljely). Näin ollen valtaosassa toimintahäiriöitä vesi ei pääse edes tekemisiin putken kanssa.

6. Veto-putki on kevyttä, liitoksetonta ja käsittelyä kestävää. Veto-ojituksessa eivät raskaat tiiliputkilla kuormatut ajoneuvot uppoa peltoon. Veto-ojituksessa ei salaojakaivurin tarvitse pysähdellä odottamaan putken laskun edistymistä eikä kaivuria kuormiteta tiiliputkimassoilla. Tasaisesti etenevä kaivuri liikkuu erittäin vaikeissa olosuhteissa. Pakolliset pysähtymiset ovat sateella sen sijaan helposti kriittisiä työn onnistumiselle. Auraojituksessa on olosuhteiden merkitys vieläkin vähäisempää, koska silloin salaojan sortumisvaarakin on poissa.

Sääolosuhteilla on toki muoviputkenkin kohdalla merkityksensä tuloksen toimivuuden kannalta. Jokainen ymmärtäväinen henkilö, jona ammattinsa osaavaa maanviljelijää on luonnollisesti pidettävä, käsittää, ettei ojittamista tule tehdä tulvapellolla tai kaatosateessa. Käytettyä ilmaisua ei kukaan salaojitusta harkitseva isäntä ota niin kirjaimellisesti, ettei hän tätä ymmärtäisi. Ilmaisulla ei siten ole annettu virheellistä tietoa. Se on tavanomainen ja kuvaa sitä salaojituksen edistysaskelta, jonka sääolosuhteiden vähentynyt merkitys muoviputkien myötä on tuonut mukanaan.

7. Ilmoituksessa on kysymys tarjouksesta. Hintavertailu tässä tilanteessa on tehty sanotun tarjoushinnan ja tiiliputken ilmoitetun hinnan välillä. Se on myös selkeästi ilmoitettu. Asiasta ei voi syntyä minkäänlaista väärinkäsitystä. Hintailmoitus vertailuineen ei voi olla kenenkään kannalta harhaanjohtava. Hintavertailu on täyttä totta vielä tänäkin päivänä. Siitä ovat nykyisessä kilpailutilanteessa pitäneet huolta Tiilikeskus Oy:n osakkaat Paloheimo Oy ja Ylivieskan Tiili Oy myymällä muoviputkia erittäin halvalla.

Ilpo Mattilan tutkimus on tehty vesihallituksessa opinnäytteeksi maatalousteknologian arvosanaa varten. Sen ohjaajana vesihallituksessa on ollut maanviljelytekniikan asianomainen yliopiston opettaja. Ei ole olemassa vähäisimpiäkään perusteita epäillä tutkimuksen objektiivisuutta ja asiantuntemusta. Tutkimusta ei ole osoitettu vääräksi. Kustannusten säästö on tutkimuksen pohjalta itse kunkin laskettavissa.

Hakijan esittämä "viime tekniikka" on tämän päivän todellisuutta. Jo kymmenet urakoitsijat ovat sen käyttäjiä. Sorastuksen osuus on jätetty taulukosta pois nimenomaan siksi, että varsinainen ojitustyö tulisi selvemmin esille. Sorastushan tehdään usein tilan omin voimin täysin erillisenä urakoitsijan työpanoksesta. Sorastustyövaiheen, jonka kustannukset ovat useinkin materiaalista riippumattomat, poistaminen taulukosta ei muuta muuksi tosiasiaa, että miestyötuntien säästö muoviputkien osalta on huomattava. Koneellisessa ojituksessa säästö on helposti 50 %.

8. Kuvassa ei väitetä toista putkea tiiliputkeksi. Ojamuovi Oy markkinoi myös sileäseinäisiä salaojaputkia (SOJA). Käytännössä on esitetyllä ns. "väärällä tavalla" tehty valtaosa ojituksista. Ojamuovi Oy:n esittämä ratkaisu on nimenomaan märkien vuosien ja kehittyneen viljelytekniikan mukanaan tuoma ojan rakenne.

Vertailujen kohteena olleissa tilanteissa on yhdentekevää, kumpaa putkea ojituksessa käytetään. Putken sileäpintaisuus tai kurttuisuus yhtä vähän kuin putkimateriaalien laatu eivät ole vertailun kohteena. Toki Ojamuovi oikeampaa ojitustapaa suositellessaan myös pyrkii edistämään muoviputkien myyntiä. Siten on luonnollista, että suositeltua ojitustapaa esittävään kuvaan on piirretty kurttuputki, jonka markkinoinnista on ollut kysymys.

9. Ilmoituksessa puhutaan suodattimien huokosrakenteesta, jota verrataan soran rakenteeseen. Tästä ei vielä voi vetää johtopäätöstä, että väitettäisiin kookossuodattimien olevan laadultaan soran veroista. Tällaisellekään väitteelle ei ehkä sinänsä olisi estettä, kun ajatellaan sitä, miksi suodattimia käytetään. Suodattimien perustarkoituksena on estää liian karkeiden maahiukkasten pääsy putkeen erityisesti salaojitusta seuraavien lähimpien vuosien aikana. Sen jälkeen kun maassa on muodostunut ns. luonnollinen suodatinkerros ja kun maahiukkasten liike salaojaan kulkeutuvien vesien mukana on lakannut, ei suodattimen laadulla ole muuta merkitystä kuin se, että se ei saa estää veden liikettä. Eurooppalaisen näkemyksen mukaan tällöin tulevat kysymykseen samanarvoisina suodatinratkaisuina sora, sahapuru, kookos, jopa eräin paikoin myös sammal (turve) olki tai etenkin Neuvostoliitossa tekstiilijätesuodatin. Se, että kookossuodattimella toteutettuihin ojituksiin Salaojakeskus r.y. ei toistaiseksi kirjoita toteuttamistodistuksia, ei ole riippuvainen kookossuodattimen laadusta, vaan ennen kaikkea menetelmän uutuudesta Suomessa.

10. Kookossuodatin on karkeaa kookoskuitua, josta punottu suodatin on rakenteeltaan ja huokoisuudeltaan sopivan vaihteleva. Se on myös orgaanista ainetta, jonka tilavuus vaihtelee kosteuden muutosten mukaan. Tästä seuraa se, että kookossuodattimen huokoisuus säilyy jatkuvasti riittävänä, jopa rautasaostuma-alttiissa olosuhteissa (joissa sorasuodatin saattaa kivettyä täysin). Kookoskuiturakenteen käytöstä ei Suomessa ole kovin pitkiä kokemuksia. Koska Suomen maaperän happamuus on varsin tarkoin selvillä ja koska se on selvästi suotuisampaa kookoskuidun käytölle kuin Keski-Euroopan olosuhteet, jotka nekin ovat varsin otollisia, ei selvää vaaratekijää ole olemassa. Meillä on perustettu kookossuodattimen ikäkysymys norjalaisen Peder Hoven aikaisempiin tutkimusraportteihin. Kuitenkin viime syksynä Hove salaojaseminaarissa Helsingissä esitti, että kookoskuitu on kahdeksan koevuoden aikana menettänyt osan vetolujuuttaan, mutta on muuten säilyttänyt toimintakykynsä. Vetolujuus on varsin vähämerkityksellinen ominaisuus silloin, kun on kysymys kookoksen suodatinominaisuuksista.

Mainitussa seminaarissa Hove kertoi siitä, kuinka Norjassa käytettiin viime vuosisadalla salaojasuodattimena sammalta, mikä on havaintojen mukaan säilynyt maassa riittävän ajan, jotta irtonaisten maahiukkasten liike on maassa päättynyt. Tähänhän filtterointi perustuukin. Käytännössä sammal ja kookoskuitu ovat molemmat varsin ligniinipitoisia orgaanisia aineita, joten ei ole kaukana se johtopäätös, että ne myös lahoamisajan suhteen käyttäytyvät samalla tavoin. Esimerkiksi Ruotsissa ei ruostealueella saa lainkaan käyttää soraa suodatinmateriaalina. Sen sijasta on suodattimina käytetty sahanpurua tai kookosta.

11. Mattilan tutkimuksen perusteella miestyötuntien säästö on muoviputkien osalta huomattava. Koneellisessa ojituksessa on säästö helposti 50 % Mattilankin mukaan.

Vertailutaulukko perustuu salaojaurakoitsijoiden (Tuurinkoski Etelä-Pohjanmaalla ja Turkka & Nissilä Oulun alueella) vuosina 1982 - 1983 kyseisillä tavoilla suorittamiin salaojitusten todellisiin urakointikustannuksiin. Kysymyksessä on yhteensä yli 1 000 hehtaarin laajuiset salaojitukset, joten aineistoa on pidettävä varsin edustavana. On totta, että näille ojituksille ei ole yleensä haettukaan valtion tukea, koska viljelijät ovat taloudellisesti pitäneet ojituksia muutenkin edullisina. Näitä ojituksia ei yleensä ole Salaojakeskus suunnitellut, vaan urakoitsijat ovat käyttämällä uutta tekniikkaa itse suunnitelleet ojituksensa. Salaojakeskus ei kirjoita lainoituksen perustana olevia toteuttamistodistuksia muiden suunnittelemille ojituksille.

Sorasuojaus on suomalaisessa salaojituksessa varsin tavanomainen ja käyttökelpoinen menetelmä. Kuitenkin on syytä korostaa sitä tosiseikkaa (varsinkin kun vuonna 1983 vietettiin suomalaisen suunnittelun salaojituksen 125-vuotisjuhlavuotta), että sorasuojaus on tullut suomalaiseen salaojitukseen vasta 1920luvulla. Kaikki 1800-luvulla toteutetut vielä nykyäänkin toimivat ojitukset on tehty sammalsuojauksella. Sammaleesta ei ole käytännössä enää mitään jäljellä, mutta luontaisen filtterin muodostuminen on korvannut hävinneen sammalsuodattimen.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN KANNANOTTO

Kuluttaja-asiamies on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Tiilikeskus Oy markkinoi tiilestä valmistettuja salaojaputkia. Ojamuovi Oy puolestaan markkinoi muovista valmistettuja salaojaputkia nimellä Veto-putki. Ojamuovi Oy on markkinoinut salaojaputkia lehti-ilmoituksilla Koneviestissä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Kylvösiemenessä sekä esittein, joita on lähetetty osoitteellisina maatiloille.

Markkinatuomioistuin katsoo, että Ojamuovi Oy:n po. markkinointi on koskenut peltosalaojitusta, ja on arvioinut markkinointia kokonaisuutena.

1. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa Ojamuovi Oy:n ilmoituksessa on ollut teksti:

"Veto-putken suosio on ennen kaikkea seurausta ... luottamuksesta muoviputkeen, joka esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali."

Salaojakeskus r.y:n julkaisussa "Salaojakeskus 1918 - 1978" on esitetty tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista vuodelta 1977 Suomen ohella kahdeksan maan osalta. Ojamuovi Oy:n mainitun julkaisun perusteella esittämän laskelman mukaan muovisalaojaputken markkinaosuus oli sanottuna vuonna Englannissa 25 %, Hollannissa 100 %, Puolassa 40 %, Ranskassa 98 %, Ruotsissa 80 % ja Saksan Liittotasavallassa 80 %. Euroopan tiilitehtaiden järjestön (TBE) raporttien mukaan vuonna 1982 käytettin Englannissa 37 miljoonaa, Itävallassa 43 miljoonaa ja Saksan Liittotasavallassa 11,4 miljoonaa tiilestä valmistettua salaojaputkea. Koska tiiliputkea käytetään edelleenkin salaojitukseen Keski-Euroopassa merkittävässä määrin, on maininta, että muoviputki "esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali", totuudenvastainen.

2. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ja syyskuussa 1983 jaetussa esitteessä ovat olleet tekstit:

"Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella" (Koneviesti) ja "Onhan muoviputken osuus Suomessa tehdyistä ojituksista jo yli 60 %" (esite).

Markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että ilmoitettu markkinaosuus tarkoittaisi muoviputken osuutta peltosalaojituksessa.

Salaojakeskus r.y:n peltosalaojituksesta laatiman tilaston mukaan 51,7 % peltosalaojituksesta oli vuonna 1982 marraskuun loppuun mennessä tehty muoviputkella. Ojamuovi Oy:n ilmoituksen mukaan Salaojakeskus r.y:n tilastoissa muoviputken osuus peltosalaojituksessa vuonna 1983 oli 52,4 %. Salaojakeskus r.y:n tilastojen ulkopuolelle jää sen arvion mukaan noin 3 % koko peltosalaojitusmäärästä.

Markkinaosuuksista esittämiensä väitteiden tueksi Ojamuovi Oy on esittänyt laskelman muovisalaojaputkien ja tiilisalaojaputkien kilometrein lasketuista valmistusmääristä Suomessa vuonna 1983. Valmistusmääriä koskevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä muoviputken käytöstä peltosalaojituksessa. Sen vuoksi muoviputken markkinaosuutta koskevat prosentuaaliset väitteet ovat toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

3. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa on ollut teksti:

"Veto ... ja sen käytöstä on jo yli 20 vuoden myönteiset kokemukset."

Muovista valmistettua Veto-putkea on alettu markkinoida peltosalaojitukseen vuonna 1963. Markkinoinnissa esitetty maininta muoviputken 20 vuoden käytöstä on siten totuudenmukainen. Lausuma 20 vuoden myönteisistä kokemuksista ei muutoinkaan ole ollut hyvän liiketavan vastainen.

4. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Ja VETO on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen" sekä "Veto on ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ...".

Po. tekstit on esitetty mainoksessa, joka on omiaan antamaan kuvan, että ne vertailevat Veto-ojitusjärjestelmää myös tiiliseen salaojajärjestelmään.

Ilmaisu "ojitusjärjestelmistä paras" antaa kuvan, että Vetoojitusjärjestelmä on parempi kuin tiilinen salaojajärjestelmä. Ilmaisua "paras" näin esitettynä ei voida pitää hyväksyttävänä kauppiaallisena kehumisena, vaikka sitä ei olekaan liitetty määrättyyn ominaisuuteen. Veto-ojitusjärjestelmän tällainen paremmuus tiiliseen salaojajärjestelmään verrattuna on toteennäyttämätön ja po. ilmaisu siten hyvän liiketavan vastainen.

Tiilikeskus Oy toimittaa kaikkia ojitusjärjestelmään kuuluvia osia. Tiilestä valmistettua salaojaputkea on vuosikymmeniä valmistettu Suomessa. Siten lausumat siitä, että Veto-ojitusjärjestelmä olisi ainoa täydellinen ja ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ovat totuudenvastaisia.

5. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ja syyskuussa 1983 jaetussa esitteessä ovat olleet seuraavat tekstit:

"Vetoa ei tuki edes ruoste. Siitä pitää ongelma-alueilla huolen Ojamuovin kehittämä tehokas huuhtelujärjestelmä." (Koneviesti)

"Veto-putkella saat a) varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa

-----------------------------------------

c) putkimateriaalin satojen vuosien kestävyyden ------------------------------." (esite)

Veto-putkilla tehtyjä salaojituksia on tukkeutunut. Sen on aiheuttanut ruosteen ja lietteen kerääntyminen putkiin ongelmaalueilla. Ilmaisu antaa kuvan, että Veto-putki olisi tukkeutumaton. Huuhtelujärjestelmä, jolla tukkeutuma voidaan poistaa, ei merkitse tukkeutumattomuutta. Sen vuoksi lausumat "Vetoa ei tuki edes ruoste" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

Helsingin yliopiston maatalousteknologian laitoksen vuonna 1982 aloittamassa salaojituksen toimintahäiriöitä koskevassa tutkimuksessa häiriöiden todettiin aiheutuneen mm. maan tiivistymisestä, pintavesihaitoista, ruosteesta ja pellon pinnan muodosta. Vaikka putkimateriaalilla ei tutkimuksessa todettu olevan vaikutusta salaojien toimivuuteen, niin ilmaisu "varmatoimisuus ojitukselle kaikissa olosuhteissa" on omiaan antamaan kuvan, että em. tutkimuksessakaan mainituilla seikoilla ei olisi vaikutusta Veto-ojituksen toimivuuteen. Siten ilmaisu "Veto-putkella saat varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

Veto-muoviputki valmistetaan kovasta PVC-muovista, joka on otettu käyttöön 1930-luvulla. Veto-ojituksista on kokemuksia vasta vuodesta 1963 lähtien. Veto-putken seinämä on ohuehko. Koska Veto-putken käytöstä peltosalaojituksessa on suhteellisen lyhytaikaisia kokemuksia, väite "putkimateriaalin satojen vuosien kestävyydestä" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

6. Maaseudun Tulevaisuudessa 8.8.1981 ja Kylvösiemenessä n:o 3/1979 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Kun toiset salaojittajat pitävät sadetta ja odottavat poutaa, Veto-ojittaja vetää sujuvasti keltaista kurttuputkea maahan aikataulun mukaan. Säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä." (Maaseudun Tulevaisuus) sekä "Seinäjoen valtakunnallisilla salaojapäivillä nähtiin, miten hyvin muovinen Veto-putki painui maahan, vaikka jatkuva sade teki olosuhteet kurjaakin kurjemmiksi" (Kylvösiemen).

Salaojitustyö Veto-putkella on putkiaineksen keveydestä johtuen teknillisesti toteutettavissa huonoissakin sääolosuhteissa. Jos sää salaojitustyön aikana on kuitenkin hyvin sateinen, saattavat mm. virtaava vesi, maaperän liettyminen ja sen tiivistyminen esim. työkoneiden painon johdosta vaikuttaa siten, että salaoja ei toimi yhtä hyvin kuin kuivemmissa olosuhteissa tehty salaoja. Eräät osittain veden alla olleeseen peltoon ja pehmeään peltoon tehdyt Veto-ojitukset ovat tukkeutuneet. Siten ilmaisu "säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä" ja viittaus salaojituksen suoritettavuuteen "kurjaakin kurjemmissa" olosuhteissa ovat hyvän liiketavan vastaisia.

7. Ojamuovi Oy:n syyskuussa 1983 jakamaa esitettä on hallinnut teksti:

"Veto-putken syystarjous 40 mm:n putkea 1,49/metri. Tarjousaika 5. - 16.9.1983." Esitteessä on ollut lisäksi seuraava teksti:

"Veto-putkella saat ... eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä (tiiliputken ilmoitettu hinta tehtaalla 2,30/metri)".

Tiiliputken hinnaston mukainen hinta on po. tarjousajankohtana 2,28 mk/m. Tiiliputken hinnaston mukaisista hinnoista myönnetään säännöllisesti paljousalennuksia 2 - 5 prosenttia ja myös kausialennuksia, jotka vaihtelevat 2 - 12 prosenttia. Kausialennuksia myönnetään po. tarjouksen esittämisajankohtana syksyisin. Sen vuoksi tiiliputken hintaeroksi po. Veto-putken tarjoushintaan saattaa jäädä huomattavasti vähemmän kuin markka metriltä. Siten ilmaisu "eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä" on harhaanjohtava. Muutoin ilmoitusta ei ole laadittu siten, että hintavertailu olisi omiaan johtamaan harhaan.

Maaseudun Tulevaisuudessa 30.3.1982 olleessa ilmoituksessa on ollut taulukkovertailu miestyötuntien määrästä 1 000 metriä kohti suoritettaessa salaojitusta tiiliputkella joko käsilaskuna tai kourulaskuna sekä muoviputkella kieppilaskuna.

Taulukko on laadittu erään maatalous- ja metsätieteen ylioppilaan vuonna 1975 laudaturtyönä tehdystä tutkimuksesta otettujen numerotietojen pohjalta. Tutkimuksessa on maininta: "Tutkimustuloksista ei voida laatia taloudellisuusstandardeja, koska kaikkia tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ei pystytty ottamaan tarpeeksi tarkasti huomioon." Markkinoinnissa esitetystä taulukkovertailusta on jätetty pois tutkimuksessa huomioon otettu ja Suomessa salaojitukseen tavallisesti kuuluvan sorastuksen osuus. Sorastukseen kuluu runsaasti miestyötunteja ja po. tutkimuksen mukaan sorastukseen oli kulunut muoviputkiojituksessa enemmän miestyötunteja kuin tiiliputkiojituksessa. Siten tutkimustulos on esitetty hyvän liiketavan vastaisella tavalla markkinoinnissa.

8. Maaseudun Tulevaisuudessa 17.4.1982 olleessa ilmoituksessa on vertailtu toisiinsa kahta salaojarakennetta kaaviokuvin. Toisen kuvan yläpuolella on ollut teksti: "Näin on ojitettu" ja toisen kuvan yläpuolella teksti "Ojamuovin suositus". Otsikolla "Näin on ojitettu" olevaan kuvaan on piirretty salaojarakenne, jota nykyään pidetään virheellisenä sen vuoksi, että salaojaputken yläpuolelle on sijoitettu tiiviitä maa-aineita. Otsikolla "Ojamuovin suositus" kuvattu salaojarakenne on nykyisin yleisesti suositeltu ja oikeana pidetty. Virheellisenä pidettävään salaojarakenteeseen on piirretty salaojaputki, joka seinämän vahvuuden ja sileyden perusteella antaa kuvan tiilisalaojaputkesta. Oikeaan salaojarakenteeseen on piirretty ohutseinäinen kurttuputki, joka vastaa ulkonäöltään Veto-putkea.

Sijoittamalla vertailussa tiiliputkea kuvaava putki virheelliseen salaojarakenteeseen ja muoviputkea kuvaava putki oikeaan salaojarakenteeseen annetaan vaikutelma tiiliputken yhteydestä virheelliseen salaojarakentamiseen. Tällainen vertailutapa on hyvän liiketavan vastainen.

9. Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea esittelevässä esitteessä on ollut teksti:

"Kookossuodatin on putkenympäryssuodattimista paras, koska sen huokosrakenne vastaa täysin meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta."

Suomessa käytetään säännöllisesti soraa salaojituksissa. Po. markkinointi-ilmaisu vertaa kookossuodatinta ja soraa laajemmaltikin kuin pelkästään teknisen huokosrakenteen osalta ja markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että kookossuodatin vastaisi suodattimena soraa. Kohdassa 10 selostettu tutkimus kuitenkin osoittaa, että kookoskuitu ei ole soran veroinen suodatin. Siten markkinoinnissa esitetty ilmaisu, jonka mukaan kookoskuidun huokosrakenne vastaa meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta, on hyvän liiketavan vastainen.

10. Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea koskevassa esitteessä on ollut teksti:

"Veto-kookossuodattimen ominaisuudet.

- - -

- - -

8. Veto-kookossuodinputki on käyttövarma, sopii asennettavaksi vaikeillekin maalajeille sekä vaikeisiin olosuhteisiin."

Kookoskuidulla päällystettyjä aallotettuja muoviputkia on tutkittu Norjassa. Laboratoriokokeissa ja kenttäkokeissa oli hiesu- ja hienohietamaissa todettu lietettä kulkeutuvan liian paljon putkeen. Kaikissa maalajeissa oli näistä putkista purkautuvan vesimäärän mitattu olevan pienempi kuin vastaavista soralla tai sahajauholla peitetyistä putkista. 6 - 8 vuoden jälkeen oli kookoskuitujen todettu hajonneen merkittävästi. Erityisesti kuitujen mekaaninen vahvuus oli huomattavasti vähentynyt. Tutkimuksen mukaan muut tutkimuslaitokset olivat vastaavasti todenneet kookoskuitujen hajoavan nopeasti. Myös Suomessa on kookossuodattimilla varustetulla Veto-putkella tehtyjä salaojituksia tukkeutunut. Tutkimukset osoittavat, että ilmaisut, joiden mukaan kookossuodatin olisi tukkeutumaton sekä käyttövarma ja sopiva vaikeillekin maalajeille ja vaikeisiin olosuhteisiin ovat hyvän liiketavan vastaisia.

11. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Ennakkoluuloton, nykyaikainen isäntä ojittaa edullisesti kookossuodatinjärjestelmällä" ja "Järjestelmä säästää 20 - 50 % ojituskustannuksista."

Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea koskevassa esitteessä on ollut vertailutaulukko, jossa on esitetty salaojakustannuksia ojitettaessa muoviputkella. Taulukon mukaan salaojituskustannukset vaihtelevat menetelmästä riippuen noin 4 500 markasta noin 6 500 markkaan hehtaarilta.

Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 1981 julkistaman salaojituskustannustutkimuksen mukaan ojituskustannukset olivat olleet vuoden 1980 hintatason mukaan tiiliputkia käyttäen keskimäärin 4 764 mk/ha ja muoviputkia käyttäen keskimäärin 5 812 mk/ha. Salaojakeskus r.y:n 1.12.1982 - 30.11. 1983 välisenä aikana valmistamien salaojasuunnitelmien keskimääräiset kustannusarviot ovat olleet 6 643 mk/ha tiiliputkia ja muoviputkia erottelematta. Kustannukset ovat vaihdelleet maatalouskeskuksittain 5 816 markasta 7 808 markkaan/ha. Vastaajan säästöväitteiden tueksi viittaama kohdassa 7 mainittu tutkimus ei osoita säästöväitteitä toteen. Vertailutaulukossa mainitut noin 4 500 mk:sta noin 6 500 mk:aan/ha vaihtelevat ojituskustannukset perustuvat kahden koneurakoitsijan laskutukseen vuosilta 1982 - 1983, joka koskee noin 1 000 hehtaarin salaojittamista kookossuodatinputkella. Tämäkään ei osoita säästöväitteitä paikkansapitäviksi. Siten vastaajan esittämät prosentuaaliset säästöväitteet ovat toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

Vertailutaulukko, jossa verrataan vain muoviputkiojitusten kustannuksia, ei ole hakijan kannalta sopimaton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla 100 000 markan sakon uhalla kieltää Ojamuovi Oy:tä markkinoidessaan muoviputkia peltosalaojitukseen

- antamasta totuudenvastaisia tietoja muovisalaojaputken käytön laajuudesta peltosalaojituksessa ulkomailla (1),

- antamasta todistamattomia tietoja muovisalaojaputken osuudesta Suomen peltosalaojituksessa (2),

- ilmoittamasta, että Veto-ojitusjärjestelmä on ojitusjärjestelmistä paras, ainoa täydellinen ja ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä, kertomatta ilmaisujen koskevan vain muovisia salaojajärjestelmiä (4),

- ilmoittamasta, että Veto-ojitusjärjestelmä on tukkeutumaton ja varmatoiminen kaikissa olosuhteissa ja että Veto-putken materiaali kestää satoja vuosia (5),

- antamasta kuvaa, että Veto-putkella suoritetun salaojituksen toimivuus olisi kokonaan riippumaton salaojitustyön aikaisista sääolosuhteista (6),

- esittämästä harhaanjohtavia väitteitä Veto-putken tarjoushinnan edullisuudesta sekä todistamattomia miestyötunteihin perustuvia kustannusvertailuja muoviputkella ja tiiliputkella suoritettujen salaojitusten kesken (7),

- sijoittamasta virheellistä salaojitustapaa kuvaavaan piirrokseen tiilisalaojaputken kuvaa (8),

- ilmoittamasta, että kookossuodattimen huokosrakenne vastaa täysin suodatinsoran rakennetta (9),

- ilmoittamasta, että kookossuodatin on tukkeutumaton ja käyttövarma vaikeissa maalajeissa ja olosuhteissa (10),

- esittämästä todistamattomia väitteitä kookossuodatinjärjestelmän hinnan edullisuudesta (11).

Kieltoja on noudatettava heti.

Ojamuovi Oy velvoitetaan suorittamaan Tiilikeskus Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi vaaditut 17 500 markkaa.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Kangasperko, Laurila, Modeen, Ollikainen ja Vasara.