18.6.1984

RAAHEN KIRJATYÖ KY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että vastaajaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään itse tai palveluksessaan olevien henkilöiden kautta tai muulla vastaavalla tavalla elinkeinotoiminnassaan

1. käyttämästä harhaanjohtavalla tavalla sanomalehtikäsitettä markkinoidessaan kustantamaansa Raahelainen nimistä ilmaisjakelulehteään,

2. käyttämästä Raahelainen lehtensä markkinoinnissa harhaanjohtavalla tavalla sanotun ilmaisjaettavan julkaisun jakeluja painosmäärästä levikkikäsitettä,

3. käyttämästä harhaanjohtavaa mainontaa, jossa vastaaja vertaillessaan ilmaisjulkaisuaan mm. hakijan julkaisemaan Raahen Seutu lehteen totuudenvastaisesti antaa ymmärtää, että itse laatimansa, analysoimansa sekä soveltuvin osin julkistamansa ja objektiiviselle markkinatutkimukselle asetettavia vaatimuksia vastaamaton "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82" niminen selvitys on Raahen Porvari- ja Kauppakoulun toimittama objektiivinen Raahen talousalueen lehtitilannetta ja lukutottumuksia koskeva tutkimus, ja

4. käyttämästä ilmaisjulkaisunsa markkinoinnissa ja vertaillessaan sitä mm. hakijan julkaisemaan Raahen Seutu sanomalehteen edellä kohdissa 1 - 3 mainittuihin sanomalehti-, levikkitai tutkimuskäsitteisiin nojautuen tai muutoin mainosväittämiä joiden mukaan Raahelainen on luetuin, odotetuin ja ylivoimaisesti suurilevikkisin sanomalehti Raahen talousalueella tai näihin rinnastettavia väittämiä kuten että julkaisu on Raahen ja ympäröivän maakunnan "levikkiykkönen" tai "lukuykkönen" sekä esittämästä näiden väittämien yhteydessä tai erikseen julkaisunsa levinneisyydestä lukuja, jotka perusteiltaan eivät ole vertailukelpoisia maksullisten lehtien levikin määrittelemisen perusteena oleviin kriteereihin.

5. Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan SopMenL 8 §:n 2 mom:n nojalla omalla kustannuksellaan julkaisemaan markkinatuomioistuimen päätös yhdessä Helsingin Sanomien ja Kalevan sunnuntainumerossa viimeistään kahden viikon kuluessa päätöksen antamisesta samoin kuin jommassakummassa päätöksen antamisen jälkeen lähinnä ilmestyvässä Raahelainen nimisen julkaisunsa kahdesta numerosta.

6. Lisäksi hakija on vaatinut, että Raahelainen Oy velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Hakija julkaisee neljä kertaa viikossa ilmestyvää Raahen Seutu nimistä maksullista sanomalehteä, jonka vaikutusalue käsittää Raahen, Pattijoen, Pyhäjoen, Ruukin, Siikajoen ja Vihannin kunnat. Levikintarkastus Oy:n toimittaman levikintarkastuksen mukaan Raahen Seudun levikki oli vuonna 1982 9 945 kappaletta. Sanomalehden kustantajan ominaisuudessa hakija on Sanomalehtien Liiton jäsen.

Vastaaja julkaisee Raahelainen nimistä kolme kertaa viikossa ilmestyvää ilmaisjulkaisua hakijan julkaiseman lehden vaikutusaluetta vastaavalla Raahen alueella. Raahelaisessa olleiden omien kokonaislevikkinä ilmoitettujen lukujen mukaan lehden jaettu kappalemäärä edellä mainitulla Raahen alueella oli 1.2. 1983 14 585 kappaletta.

1. Vastaajan käyttämien kilpailukeinojen ja markkinointimenetelmien suhteen on todettava, että Keskuskauppakamarin Liiketapalautakunta (LTL) on 1975 eräiltä osin kieltohakemuksen tarkoittaman tosiasiapuolen kanssa lähes identtisessä tapauksessa katsonut, että vastaajan toimintaa oli pidettävä silloisen vilpillisestä kilpailusta annetun lain (VilpKilpL) 10 §:n vastaisena (LTL 423/1975). LTL:n kannanotolla ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta vastaajan markkinointimenetelmiin.

Ilmaisjulkaisunsa mainonnassa vastaaja tukeutuu voimakkaasti sanomalehti-käsitteeseen tarkoituksena samaistaa ja rinnastaa oma lehti tähän lehtikategoriaan. Sanomalehti-käsitteen ja sen journalistisen arvon hyväksikäyttö on ilmennyt mm. seuraavissa yhteyksissä:

- Raahelainen julkaisun mm. painovapauslain tarkoittamia perustietoja sisältävällä palstalla eli "ikkunassa" on ilmoitettu esim. eräissä vuosien 1982 - 1983 numeroissa, että kysymyksessä on "...sanomalehti Raahen talousalueella". Samalla julkaisu on käyttänyt esim. 21.12.1981 itsestään määritelmää "aluelehti".

- Edellä kieltohakemuksen 3 kohdassa mainitun "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82" nimisen selvityksen julkistamisen yhteydessä 9.5.1982 Raahelaisesta on niin ikään käytetty sanomalehti-määritelmää.

- Esim. julkaisun toimituksen esittelyn yhteydessä 7.2.1983 on ilmoitettu, että kysymyksessä on "kolmipäiväinen puolueista riippumaton sanomalehti Raahen talousalueella.

Vastaaja on siten käyttänyt sanomalehti käsitettä vuosina 1982 - 1983 toistuvasti sekä erikseen että hakijan julkasemaan Raahen Seutu sanomalehteen kohdistuvassa vertailevassa mainonnassa.

Sekä virallisissa julkaisupoliittisissa yhteyksissä että viestintäjuridiikassa ja maamme lehdistön piirissä sanomalehtikäsitteen merkityssisältö on vakiintunut.

Viestintäpoliittisen komitean I ja II mietinnössä (komiteanmietintö 1973: 91 I ja 1973: 148 II) lehdistö jaetaan kahteen pääryhmään eli sanoma- ja aikakauslehtityyppisiin julkaisuihin. Varsinaiset sanomalehdet ilmestyvät vähintään kolme kertaa viikossa. Tässä yhteydessä esiintyvät myös käsitteet ykköslehti ja kakkoslehti. Paikallislehdet määritellään mietinnössä enintään kaksi kertaa viikossa ilmestyviksi pääasiassa vain varsinaisen levikkialueensa uutisia käsitteleviksi julkaisuiksi.

Komiteanmietinnössä mainitaan (osa I sivu 12) erikseen ilmaisjakelulehdet eli kaupunkilehdet seuraavasti: "Ilmaisjakelulehtien eli kaupunkilehtien julkaiseminen puolestaan perustuu yksinomaan ilmoitustilan myyntiin. Tällaisia 2 - 4 kertaa kuukaudessa ilmestyviä lehtiä on perustettu vuoden 1957 jälkeen kolmisenkymmentä. Koska kaupunkilehdistä voidaan esittää vain painostietoja, tämä lehtiryhmä on jätetty levikkitietoja koskevissa esityksissä huomiotta."

Komitean suorittamasta rajauksesta samoin kuin varsinaisten sanomalehtien ja paikallislehtien määritelmistä käy ilmi, että sisältökriteerien ohella olennaisena erona ensiksi mainittujen lehtityyppien ja ilmaisjakelulehtien välillä on maksullisuus ja siihen sidoksissa olevan levikki-käsitteen soveltuvuus. Ainoastaan varsinaisilla sanomalehdillä ja paikallislehdillä on levikki. Levikki perustuu vuorostaan myytyihin tilauksiin ja irtonumeroihin sekä tiettyihin tarkoin määrättyihin vapaakappaleisiin. Kun ilmaisjakelulehtien julkaiseminen perustuu yksinomaan ilmoitustilan myyntiin, voidaan niistä - kuten viestintäpoliittinen komitea toteaa - esittää vain painostietoja.

Vastaavanlainen sanoma- ja paikallislehti-käsitteen määritelmä on omaksuttu lehdistön talouskomitean mietinnössä (komiteanmietintö 1967:A7). Sanomalehden määritelmän osalta komitea toteaa seuraavaa (s. 8): "Sanomalehti on Suomessa julkaistu ja painettu, tiettyä kohtuullista tilausmaksua vastaan jokaisen saatavissa oleva säännöllisesti vähintään kolmasti viikossa ilmestyvä lehti, joka olennaiselta osaltaan sisältää uutisia koko valtakunnan alueelta ja ulkomailta samoinkuin selostavia ja kommentoivia kirjoituksia yhteiskuntaelämän eri aloilta, joka maksua vastaan ottaa julkaistakseen ilmoituksia ja jonka levikkialue on yhtä tai muutamaa kuntaa laajempi." Paikallislehdistä komitea toteaa, että "paikallislehti on sellainen tilausmaksullinen lehti, jonka levikkialueena on joko yksi tai muutama kunta."

Myös postijakelussa omaksuttuun sanomalehden määritelmään kuuluu olennaisena tunnusmerkkinä maksullisuus. Suomessa julkaistujen ja pääosiltaan Suomessa painettujen sanoma- ja aikakauslehtien tilaamista ja kuljettamista posti- ja telelaitoksen välityksellä kotimaisessa postiliikenteessä koskevan sanomaja aikakauslehdistä postiliikenteessä annetun asetuksen (1971/ 624) mukaan postitoiminnan kannalta vain sellainen painotuote, joka on merkitty sanomalehtihinnastoon, on sanomalehti.

Posti- ja telehallituksen kalenterivuosittain julkaisemaan sanoma- ja aikakauslehtien hinnastoon merkitään asetuksen 2 §:n mukaan hakemuksesta ne julkaisut, joihin asetuksen 1 §:n määritelmä soveltuu. Hinnastoon merkittävällä julkaisulla tarkoitetaan asetuksen 1 §:n päämääritelmän mukaan mm. "... 1) jatkuvasti vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvää julkaisua, joka olennaiselta osaltaan sisältää uutisia sekä kirjoituksia yhteiskuntaelämän eri aloilta; ja 2) jatkuvasti vähintään neljänä erillisenä numerona kalenterivuodessa ilmestyvää muuta julkaisua, jolla on sanoma- tai aikakauslehden luonne ....." Asetuksen 2 §:ssä olevien päämääritelmää täydentävien kriteereiden mukaan hinnastoon ei oteta julkaisua, mikäli pääosa julkaisun posti- ja telelaitoksen välityksellä jaettavista numerokappaleista ei perustu maksullisiin tilauksiin. Vastaajan julkaisemaa ilmaisjulkaisua ei luonnollisesti ole merkitty voimassa olevaan hinnastoon.

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen 3.10.1960 (KHO n:o 5510, DN:o 1413/55/60), joka koski eräiden julkaisujen poistamista silloisesta kotimaisesta sanomalehtihinnastosta. Vaatimus maksullisuudesta käy myös tuosta päätöksestä ilmi. Sanomalehtihinnastosta poistetuille julkaisuille oli vahvistettu muodollinen tilaushinta, mutta tosiasiassa ne käytännöllisesti katsoen kokonaan jaettiin julkaisijan määräämällä alueella jokaiselle postin saajalle ilmaiskappaleina.

Vastaajan menettely on ristiriidassa myös mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 4 ja 9 artiklojen kanssa. LTL:n lausunnoissa n:o 423/1975 ja 600/1982 on ollut kysymys mm. levikkikäsitteen harhaanjohtavasta käytöstä sekä ilmaisjakelulehden suorasta ja mainonnallisesta samaistamisesta paikallislehteen.

Kummassakin edellä mainitussa maamme lehdistön nykytilanteeseen ratkaisevasti vaikuttaneessa mietinnössä samoin kuin postiliikennettä koskevassa normistossa on käsitemäärittelyssä katsottava joko suoraan tai e contrario päädytyn siihen, että jotta julkaisu olisi sanomalehti (tai paikallislehti), sen tulee mm. olla maksullinen. Vastaajan julkaisemaa Raahelainen ilmaisjulkaisua ei mainittujen määritelmien mukaan voida pitää sanomalehtenä.

Sanoma- ja paikallislehden tunnusmerkkeinä käsitteet maksullisuus ja levikki ovat sidoksissa näiden julkaisujen määritelmän täyttävien lehtien yhteiskunnalliseen merkitykseen ja siten myös niiden toiminnan perusedellytyksenä olevaan vaatimukseen toimituksellisesta riippumattomuudesta erityisesti ilmoittajiin nähden. Näiden julkaisutyyppien rooliin kuuluu myös olennaisena piirteenä, ettei niiden levinneisyys (levikki) ole kustantajan vapaasti määrättävissä.

Varsinaisten sanomalehtien sisältökriteerinä pidetään yleisten yhteiskunnallisten tapahtumien seuraamista ja kommentointia. Paikallislehdet ovat vuorostaan varsinaisen levikkialueensa uutisia käsitteleviä julkaisuja.

Vaikka sanoma- ja paikallislehtimääritelmän täyttävien julkaisujen toimeentulo riippuu paitsi maksetuista tilauksista ja irtonumeroista (nettolevikistä), se on riippuvainen myös ilmoitustuloista ja eräiltä osin valtiovallan lehdistötuesta. Toimituksellista koskemattomuutta erityisesti suhteessa ilmoittajiin on kuitenkin korostettu etenkin sanomalehdistön itsesääntelymekanismin normijärjestelmässä (esim. alan järjestöjen hyväksymät tekstimainontaohjeet, toimituksellinen työehtosopimus, Suomen Sanomalehtimiesten Liiton hyväksymät Lehtimiehen ohjeet, Julkisen Sanan neuvoston soveltamiskäytäntö jne.).

Valtiovallan viestintäpoliittisen subventiotoiminnan rationa on moniarvoisen lehdistön säilyttäminen. Tukea ei myönnetä julkaisuille, jotka ovat yksinomaan riippuvaisia ilmoitustilan myynnistä.

Ilmaisjakelulehti, jolla ei ole levikkiä, vaan jonka julkaiseminen perustuu yksinomaan ilmoitustilan myyntiin, ei lähtökohtaisesti ole toimituksellisesti riippumaton ilmoitustilan ostajista eikä siten tältäkään osin täytä sanomalehden määritelmää. Kysymys on sanoma- ja paikallislehtiin verrattuna täysin erilaisesta painotuotteesta. Käsitteiden sanomalehti ja ilmaisjakelulehti ero on tuttu asia ihmisille. Sanomalehteä tilataan tai ostetaan irtonumeroina, ilmaisjakelulehti tulee tilaamatta.

Näin ollen vastaajan menettelyä, jonka mukaan ilmaisjulkaisu suoraan ja mainonnallisesti samaistetaan sanomalehtiin ja erityisesti hakijan julkaisemaan Raahen Seutu sanomalehteen, on pidettävä SopMenL:n 1 §:n tarkoittaman hyvän liiketavan vastaisena. Sanomalehti-käsitteen käyttö on lisäksi lain 2 §:n tarkoittamalla tavalla totuudenvastainen ja harhaanjohtava. Vastaajan tarkoituksena on ollut käyttää ilmaisjulkaisun markkinoinnissa hyväksi sanomalehti-tunnuksen yhteiskunnallista merkitystä ja journalistista good-williä.

2. Mainostaessaan Raahelainen ilmaisjulkaisuaan ja vertaillessaan sitä hakijan julkaisemaan maksulliseen Raahen Seutu lehteen, vastaaja operoi sanomalehti-käsitteen ohella levikkikäsitteellä.

Levikki-termiä vastaaja on käyttänyt joko yhdistettynä sanomalehti-käsitteeseen tai erikseen mm. seuraavissa yhteyksissä: - Vuosina 1981 - 1982 ilmoitetaan Raahelainen julkaisun etusivulla (mm. 21.12.1981 sekä 6.1. ja 20.1.1982), että kysymyksessä on "Raahen ja ympäröivän maakunnan levikkiykkönen".

- Edellä kieltohakemuksen 3 kohdassa mainitun "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82" nimisen selvityksen julkistamisen yhteydessä kerrotaan, että "Raahelainen on luetuin, odotetuin ja ylivoimaisesti suurilevikkisin sanomalehti Raahen talousalueella" (Raahelainen 9.5.1982).

- Raahelainen julkaisun mm. painovapauslain tarkoittamia perustietoja sisältävällä palstalla eli "ikkunassa" ilmoitetaan (mm. Raahelainen 6.1.1982), että kysymyksessä on "... suurilevikkisin lehti Raahen kaupungissa, Pattijoen, Pyhäjoen, Siikajoen, Ruukin ja Vihannin kunnissa".

- Raahelainen julkaisun omassa markkinoinnissa on erillisissä ilmoituksissa (mm. 6.1.1982 ja 7.2.1983) voimakkaasti korostettu levikki-käsitettä mm. muodoissa "Raahelainen on ylivoimaisesti suurilevikkisin lehti Raahen talousalueella" ja "Raahelaisen kokonaislevikki Raahen alueella on 14 585...". Numerossa 7.2.1983 viimeksi mainittua "levikkilukua" lisäksi verrataan hakijan julkaiseman Raahen Seutu lehden LT-levikkiin (Levikintarkastus Oy:n tarkastama levikki).

Raahelainen julkaisu on ilmaisjakelulehti. Ilmaisjakelulehdellä ei ole levikkiä. Lehtien levikintarkastuksesta vastaa Levikintarkastus Oy, jossa järjestöjensä kautta ovat edustettuina maamme sanoma- ja aikakauslehdistö, mainostoimistot ja mainostajat. Käsitteistä lehden levikki ja lehden jakelu Levikintarkastus Oy toteaa LT-tiedotuksessaan n:o 3/1970 mm. seuraavaa: "Lehden levikillä eli tarkemmin sanoen nettolevikillä ymmärretään tilauksista, irtonumeromyynnistä ja määrätyistä vapaakappaleista koostunutta myyntitulosta tietyltä ajanjaksolta. Lehden jakelulla taas tarkoitetaan ilmaiseksi jaettua lehtimäärää tiettynä ajanjaksona. Usein tämä jakelu on lähes sama kuin lehden painos."

Levikki-käsitteen käytön oikeudellisen arvostelun suhteen voidaan viitata siihen, mitä viestintäpoliittisen komitean ja lehdistön talouskomitean mietinnöissä on lausuttu sanomalehtija levikkikriteereistä. Myös edellä mainittu asetus sanoma- ja aikakauslehdistä postiliikenteessä sekä KHO:n päätös 3.10.1960 ja LTL:n lausunnot 423/1975 ja 600/1982 sisältävät selväpiirteisen kannanoton ilmaisjulkaisun ja levikki-käsitteen välisestä suhteesta.

Myös Hämeen lääninoikeuden päätöksestä 21.9.1983 n:o 1453/I, joka koski kaupunginvaltuuston velvollisuutta julkaista kunnalliset ilmoitukset eräissä sanomalehdissä ja paikkakunnalla ilmestyvässä ilmaisjakelulehdessä, käy ilmi, ettei ilmaisjakelulehdellä ole levikkiä.

Näin ollen vastaajan menettely, jonka mukaan Raahelainen julkaisun jakelusta käytetään ilmaisua levikki, on paitsi hyvän liiketavan vastaista myös SopMenL:n 2 §:n tarkoittamalla tavalla totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa. Vastaajan tarkoituksena on ollut mainonnallisesti samaistaa tuotteensa levikki-käsitteen käyttöön oikeutettuun Raahen Seutu sanomalehteen ja maksullisiin sanoma- ja paikallislehtiin yleensä.

3. Vastaaja toteutti keväällä 1982 "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82" nimisen projektin, jonka tarkoituksena vastaajan oman ilmoituksen mukaan oli objektiivisesti tutkia lehtitilannetta ja lukutottumuksia Raahen talousalueen kunnissa, Raahessa, Pattijoella, Siikajoella, Pyhäjoella, Vihannissa ja Ruukissa. Vastaajan ilmaisjulkaisun ohella "tutkimus" koski seuraavia tilausmaksullisia paikallis- ja sanomalehtiä seuraavassa järjestyksessä: Kaleva, Kansan Tahto, Raahen Seutu, Liitto ja Pohjolan Työ.

Vastaajan "tutkimus" julkistettiin Raahelaisessa 9.5.1982. Julkistamisen yhteydessä vastaaja antoi selvästi ymmärtää, että "tutkimuksen" olisi tehnyt Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan ylioppilasluokka. "Tutkimuksesta" on myös laadittu erillinen moniste, jonka 5.5.1982 päivätyssä esipuheessa samoin ilmoitetaan tutkimuksen suorittajaksi "Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan ylioppilasluokka Y 2 M".

Raahen Porvari- ja Kauppakoulu on kuitenkin ilmoittanut, ettei oppilaitos ole tutkimusta suorittanut. Oppilaitos ei ollut laatinut kysymyksiä, ei tehnyt kyselyn analysointia eikä sen yhteenvetoa. Opiskelijat suorittivat ainoastaan kyselyn kenttätyön. "Tutkimuksen" kysymykset on Raahelainen ilmaisjakelulehti itse laatinut. Samoin Raahelainen on itse suorittanut analysoinnin. Edelleen ilmaisjakelulehti on julkaissut vain osan "tutkimuksen" antamasta tiedosta.

Paitsi, että vastaajan antama tieto "tutkimuksen" suorittajasta on totuudenvastainen ja harhaanjohtava, "tutkimus" ei mm. lainkaan vastaa Kansainvälisen Kauppakamarin (ICC) ja markkinointi- ja yhteiskuntatutkimuksen kansainvälisissä perussäännöissä (European Society for Opinion and Marketing-Research, ESOMAR) vahvistettuja kriteereitä.

Erityisesti voidaan viitata markkinointi- ja yhteiskuntatutkimuksen kansainvälisten perussääntöjen perusperiaatteisiin ja määritelmiin sekä artikloihin 8, 10, 11, 12, 13, 26, 27, 29, 31 ja 32.

Tarkasteltaessa erillisenä monisteena julkaistua "tutkimusta" edellä mainitussa normistossa omaksuttujen kriteereiden taustaa vasten voidaan erityisesti raportoinnin ja kysymyksenasettelun osalta todeta seuraavaa:

RAAHELAINEN OY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan sopimatonta tai harhaanjohtavaa ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että sille edullinen markkinatuomioistuimen päätös määrättäisiin julkaistavaksi Helsingin Sanomissa, Kalevassa ja Raahen Seudussa. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa

1. Sanomalehden määritelmä on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Niinpä rajauksessa on pitäydytty sanomalehden tärkeimpään kriteeriin "ilmestyy vähintään kolme kertaa viikossa". Muita yleisiä sanomalehden tunnusmerkkejä on sanomalehden näköisyys (ulkoasu) ja se, että lehti sisältää olennaiselta osaltaan uutisia ja kommentoivia kirjoituksia. Sanomalehti ilmestyy useamman kunnan alueella.

Raahelainen ilmestyy kolme kertaa viikossa. Lehti jaetaan kuuden kunnan (Raahen kaupungin ja viiden maalaiskunnan) alueella ilmaisjakeluna. Lehdellä on myös tilauksia tämän varsinaisen alueen ulkopuolelle. Ne ovat normaaleja maksettuja tilauksia.

Raahelaisella on normaali sanomalehden 8-palstainen sivukoko. Lehti sisältää olennaiselta osalta uutisia. Siinä on myös kommentoivia kirjoituksia, mielipideosasto, päivyri, sunnuntain sana ja muita normaaleja sanomalehden palstoja. Ilmoitusten osuutta lehden sisällöstä kontrolloidaan Kaupunkilehtien liiton taholta. Liiton sääntöjen mukaan se ei saa ylittää 50 prosenttia lehden sisällöstä. Tämäkin on yksi sanomalehden tunnus. Raahelaisen osalta ilmoitusten osuus jää huomattavasti alle sääntöjen määrittelemän osuuden. Loppuosa sisällöstä on normaalia toimituksellista aineistoa. Lehdessä on päätoimittaja, toimitussihteeri, kaksi vakinaista toimittajaa ja ammattitaitoista avustajakuntaa Raahessa ja maaseudlla. Ilmoitusosastolla työskentelee yksi henkilö.

Lehti toimitetaan hyvän lehtimiestavan ja muiden sanomalehden normaalien toimituskriteerien mukaan. Hyvänä osoituksena siitä, että Raahelainen täyttää sanomalehden ns. yhteiskunnallisen tehtävän on mm. se, että Raahelainen on valittu alueellaan kahden kunnan (Vihanti ja Pyhäjoki) ainoaksi viralliseksi ilmoituslehdeksi. Raahelainen on näin syrjäyttänyt aikaisemmin ilmoituslehtinä olleet tilattavat lehdet, myös hakijan julkaiseman Raahen Seudun. Pyhäjoen kunnanvaltuuston päätöksestä vuodelta 1982 valitettiin Oulun lääninoikeuteen, joka totesi päätöksessään seuraavaa: "Pyhäjoen kunnanvaltuusto päättäessään julkaista kunnan ilmoitukset sanomalehti Raahelaisessa, joka on ilmaisjakelulehti ja jaetaan Pyhäjoen kunnassa kaikkiin talouksiin kolme kertaa viikossa, ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin eikä ylittänyt toimivaltaansa." Pyhäjoen ja Vihannin kunnan ilmoitusten lisäksi mm. Raahen kaupunki on valinnut sanomalehti Raahelaisen ilmoituslehdekseen yhdessä tilattavien lehtien kanssa.

Hakija väittää, ettei ilmaisjakelulehti ole lähtökohtaisesti ilmoitustilan ostajista riippumaton. Toisaalla hakemuksessa mainitaan tilattavien lehtien tuloiksi tilaustulojen ohella julkisen vallan tuki. Todellisuudessa myös tilattavat sanomalehdet ovat tulorakenteensa mukaan erittäin riippuvaisia ilmoitustuloista. Niiden keskimääräinen osuus sanomalehtien tuotoista on Sanomalehtien Liiton Suomen Lehdistölehden 9/83 mukaan 75 prosenttia.

Vastaaja on johdonmukaisesti kolmipäiväisyyden alusta asti (syyskuusta 1981) käyttänyt Raahelaisesta sanomalehti nimitystä. Kymmenen toimintavuoden aikana lehdestä on kehittynyt luettu ja odotettu tiedonvälittäjä. Tutkimukset (Raahen talousalueen lehtitutkimus -82 ja Taloustutkimuksen lukemistutkimus Raahe -83) osoittavat hakijan ja Raahelaisen tasapäisyyden eri ominaisuuksia verrattaessa. Eräiltä osin, mm. puolueettomuudesta, Raahelainen saa hakijaa paremmat arvosanat. Raahelainen selviää varsin hyvin myös vertailussa maakuntalehti Kalevaan (Taloustutkimuksen tutkimus s. 7).

Osaltaan hakemuksen asiakirjat tukevat myös Raahelaisen menettelyä. Näin mm. LTL:n lausunto Aamuset tapauksessa. Siinä todetaan sivulla 3: "Vaikkakin paikallislehti-tunnus on periaatteessä pidettävä vapaana myös sellaisia paikallisia sanomalehtiä varten, joita jaetaan ilmaiseksi ..." Samoin Lehdistön talouskomitean mietinnössä todetaan hakemuksessa vedotusta sanomalehden määritelmästä: "Sanomalehden käsitteen määritelmästä todettiin, että se on laadittu lähinnä komitean työskentelyä varten, joten sitä ei ole pidettävä yleispätevänä". Lisäksi todetaan: "Komitea totesi myös, että selvän rajan vetäminen sanomalehden ja paikallislehden välille on erittäin vaikeata. Komitean työn kannalta ... ilmestymiskertojen määrä tuli ratkaisevaksi."

Hakemuksessa mainitussa viestintäpoliittisen komitean mietinnössä luetaan "sanomalehtityyppisiksi julkaisuiksi" kolmenlaisia julkaisuja: 1. varsinaiset sanomalehdet, jotka ilmestyvät vähintään kolme kertaa viikossa, 2. paikallislehdet, jotka ilmestyvät enintään kaksi kertaa viikossa ja 3. ilmaisjakelulehdet, jotka ilmestyvät 2 - 4 kertaa kuukaudessa.

Raahelainen lehti kuuluu komitean käsitemäärittelyjen mukaan selvästi lähinnä "varsinaisiin sanomalehtiin", joista se poikkeaa pelkästään siinä, että lehti pääosin jaellaan ilmaiseksi. Raahelaisella on kuitenkin myös tilaushintansa ja - tosin pienehkö - tilaajakuntansa. Erityisesti sisältönsä puolesta Raahelainen täyttää joka suhteessa varsinaisen sanomalehden käsitemäärittelyn kriteerit.

Myös hakijalle ovat käsitteet hämäriä. Tätä osoittaa se, että hakemuksessa puhutaan "maksullisista sanoma- ja paikallislehdistä". Kääntäen tämä kertoo, että on todellisuudessa olemassa maksuttomia sanoma- ja paikallislehtiä. Toisaalta myös hakija on lehtensä palstoilla käyttänyt Raahelaisesta nimitystä "sanomalehti".

Raahelainen on Suomen ensimmäinen kolmipäiväinen maksuton sanomalehti. Sanomalehden määritelmä on aikojen kuluessa yhdistetty tilattaviin sanomalehtiin, koska muut lehdet eivät ole täyttäneet sanomalehden tärkeintä tunnusmerkkiä "ilmestyy vähintään kolme kertaa viikossa".

Suuri yleisö ei tunne lehtinimikkeitä. Tätä osoittaa mm. se, että vastaajan lehteen tuleva posti on tavallisimmin otsikoitu "sanomalehti Raahelainen" tai "paikallislehti Raahelainen". Näin on ollut koko toiminta-ajan, siis jo ennen kuin vastaaja käytti lehdestä sanomalehti-nimitystä. Sanomalehti-sana kuvaa yksinkertaisesti Raahelaisen kaltaista tuotetta.

Raahelainen kuuluu Kaupunkilehtien liittoon. Tällä perusteella Raahelaisella olisi oikeus käyttää itsestään "kaupunkilehti" nimitystä. Koska kuitenkin puolet ilmestymisalueesta on maaseutua, nimitys olisi harhaanjohtava. Kaupunkilehdet ovat valvottuja lehtiä. Sadoista maamme ilmaislehdistä vain noin 30 on hyväksytty liiton jäseneksi.

Kaupunkilehtien liiton yhdessä jäsenlehtien kanssa Taloustutkimuksella teettämä tutkimus osoitti, että sanomalehti Raahelainen on tuotekuvaltaan maan paras kaupunkilehti.

2. Ilmaiseksi jaettavan sanomalehden parhaita markkinointivaltteja hyvän toimituksellisen sisällön ohella on kilpailijoita kattavampi levikki. Levikintarkastus Oy on laatinut levikintarkastussäännöt ja tarkastanut lehtien levikkejä vuodesta 1955 lähtien. Kyseinen yhtiö ei kuitenkaan ole suostunut useista pyynnöistä huolimatta tarkistamaan Kaupunkilehtien liiton jäsenlehtien levikkejä, todennäköisesti kilpailullisista syistä. Näin esim. Raahelainen ei ole voinut sitä kautta saada "puolueetonta levikintarkastuspalvelua". Tämän vuoksi on perustettu uusi levikintarkastusyhtiö, Suomen Jakeluntarkastus Oy, jonka yhtenä tehtävänä on taata myös kaupunkilehdille puolueettomat levikintarkastukset. Levikintarkastus Oy on samalla tavalla yksityisoikeudellinen yhtiö kuin hakija ja vastaajakin. Sillä ei ole oikeutta monopolisoida suomen kielen sanaa "levikki", vaan levikki on voitava todentaa muullakin tavoin.

Raahelaisen painosmäärä on 15 400 kappaletta. Sen oma, kymmenen vuotta toiminut jakeluverkosto jakaa tästä 13 163 kappaletta, posti jakaa 1 882 kappaletta. Tilaukset postittaa kirjapaino Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy Oulaisista. Yhteensä levikki 1984 tammikuun puolessa välissä on siis 15 189 kappaletta. Hakijan levikkiin verrattuna se on selvästi laajempi. Raahelaisen jakelua valvotaan ja tutkitaan. Viimeksi sitä on tutkittu Taloustutkimuksen toimesta, jolloin todettiin, että ilmestymisen säännöllisyys on samaa luokkaa kuin hakijalla.

Vastaajan lehteä mainostavat ilmoitukset on suunnattu lähinnä ilmoittajille. Kymmenen toimintavuoden jälkeen pienellä paikkakunnalla (Raahessa on alle 20 000 asukasta) lehti ja sen toiminta tunnetaan. Asiakkaat ovat tietoisia siitä, että Raahelainen on ilmaislehti, jota myös tilataan ja siitä, että hakija perustaa toimintansa tilauskantaan, jonka lisäksi se kampanjoi myös ilmaisjakeluilla. Vastaajan markkinoinnista ei ole voinut syntyä väärinkäsityksiä.

Nykysuomen sanakirja määrittelee levikki sanan seuraavasti: "varsinkin lehtien ja kirjojen, joskus myös myyntiartikkeleiden levinneisyys, leviämismäärä". Lehtiliitot, Levikintarkastus Oy tai mikään muukaan yhteisö ei ole patentoinut levikki sanaa. Niinpä kenelläkään ei ole tähän sanaan yksinoikeutta. Kaupunkilehtien parissa sanan käyttö on vakiintunut valtakunnallisesti, mm. liiton yhteisesitteissä puhutaan jäsenlehtien "kokonaislevikistä".

LTL piti vastaajan markkinointia 1975 epäasianmukaisena. Vastaajan lehti oli tuolloin ilmestynyt vajaan vuoden. Kymmenen toimintavuoden jälkeen tilanne on oleellisesti toinen.

3. Keväällä 1982 vastaaja teetti Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan ylioppilasluokalla Raahen talousalueen lehtitutkimus -82 nimisen tutkimuksen. Tutkimus teetettiin sen vuoksi, että varsinkin hakija käytti markkinoinnissaan kernaasti valtakunnallisia ilmaislehtiä koskevia tutkimuksia. Koska Raahen lehtitilanne edustaa valtakunnallista poikkeamaa, vastaaja halusi tutkia tämän alueen lukijoiden mielipiteitä. Tuleehan Raahessa paikallinen sanomalehti seitsemän kertaa viikossa (Raahelainen kolme kertaa ja Raahen Seutu neljä kertaa). Toisaalta muualla maassa ei vielä tuolloin ollut kolmesti viikossa ilmestyvää maksutonta sanomalehteä.

Tutkimusta johti kappatieteen maisteri Irmeli Rosello-Ramon, joka on Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan johtaja. Hänen kanssaan päädyttiin otantaan, jonka suuruus oli 344 haastateltavaa. Hän antoi tarkat ohjeet otantaa varten. Koska kyseessä oli erikoisalan tutkiminen, Raahelainen laati kysymykset. Näin voidaan menetellä. Kun teetettiin viimeinen tutkimus Taloustutkimus Oy:llä, toimitettiin tutkimuslaitokselle osa samoja kysymyksiä, joita käytettiin kyseessä olevassa tutkimuksessa. Taloustutkimus Oy hyväksyi kysymykset tutkimuksen osaksi muuttamattomina.

Tutkimuksen kenttätyön eri kunnissa suoritti markkinointilinjan ylioppilasluokka. Tutkimus julkistettiin vastaajan lehdessä 9.5.1982. Kyseisessä lehden numerossa julkaistiin kokonaisuudessaan myös tutkimuskaavake. Kysymyksenasettelu oli siis alusta asti kaikkien todettavissa ja arvioitavissa. Tutkimuskaavakkeesta ei mitenkään käy ilmi tutkimuksen teettäjä.

Hakija viittaa hakemuksessaan omaan uutiseensa lehdestään 11. 5.1982, jossa Raahen Porvari- ja Kauppaoppilaitoksen rehtori Alpo M. Miettunen toteaa, ettei oppilaitos ole tehnyt kysymyksiä, tehnyt kyselyn analysointia eikä yhteenvetoa. Näin tässä vaiheessa olikin tilanne. Oppilaitos ei kyennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitamaan tutkimuksen analysointia ja loppuyhteenvetoa mm. sen vuoksi, että oppilailla oli parhaillaan menossa tenttikausi ja näin tehtävä jäi tilaajayhtiölle. Hakijan uutisen jälkeen tutkimuksen johtaja Irmeli Rosello-Ramon kuitenkin henkilökohtaisesti tarkisti lehden suorittaman analysoinnin ja yhteenvedon ja laati tarkastuksestaan todistuksen, joka julkaistiin Raahelaisessa 16.5.1982.

Hakijan viittaus siihen, ettei Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan ylioppilasluokalla ole koulutuksellisia mahdollisuuksia markkinointitutkimushaastattelujen suorittamiseen, on koulun (maamme vanhimman kauppaoppilaitoksen) hyvää mainetta loukkaava. Tutkimuksen johtaja kauppat. maist. Irmeli Rosello-Ramon edustaa varmasti hakemuksessa kaivattua amattitaitoa. Oppilaitoksen rehtori Alpo M. Miettunen on lupautunut tarvittaessa antamaan asiasta lisätietoja.

Raahen alueen lehtitutkimus -82 on luotettava, tarkka paikallinen tutkimus. Vastaaja on julkistanut tutkimuksen oleellisimmat kohdat lehdessään. Lisäksi vastaaja on painattanut tutkimuksesta asiakaskappaleen, josta selviävät kaikki vastaukset kunnittain. Lisäksi tutkimustulokset alkuperäisine haastattelukaavakkeineen ovat kunnittain mapitettuna toimituksessa kaikkien halukkaiden tutustuttavissa. Näistä papereista selviää edelleen esim. otanta nimiä ja osoitteita myöten.

4. Vastaaja on perustanut käyttämänsä mainosväittämät "lukuykkönen" ja "levikkiykkönen" mm. edellä käsiteltyyn tutkimukseen. Näistä väittämistä varsinkin sanonta "lukuykkönen" mahtuu hyvin myös ns. kauppiaskehun piiriin; mahtuihan siihen myös LTL:n päätöksen mukaan hakijan tutkimuksiin perustumaton väite: "Raahen Seutu on alueensa tehokkain ilmoitusväline".

Kieltohakemuksen vaatimus on tutkimuksen hyödyntämistä koskevalta osin tarpeeton, koska vastaaja on lakannut perustamasta mainontaansa Raahen alueen lehtitutkimus -82:een. Vastaajallahan on käytettävissään Taloustutkimus Oy:n keväällä 1983 tekemä, syksyllä 1983 julkistettu "Lukemistutkimus Raahe toukokuu -83", jonka tulokset osoittavat, että Raahelaisen kilpailuasema hakijaan nähden on edelleen voimistunut.

Raahelaisen oma jakeluverkosto takaa, että jakelutiedot ovat viikkokohtaisesti ajan tasalla. Niinpä tilastoissa näkyvät jakoalueittain alueilta muuttaneet/alueille muuttaneet. Oman jakelun osalta tilastot ovat aina ajan tasalla, toisin kuin julkislaitosten tilastot, jotka poikkeuksetta laaditaan määrävälein ja jälkikäteen.

5. Hakija ei ole näyttänyt toteen, että Raahelainen Oy olisi syyllistynyt laissa tarkoitettuun sopimattomaan ja harhaanjohtavaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa. Hakija ei ole myöskään näyttänyt toteen, että sille olisi Raahelaisen markkinoinnin johdosta aiheutunut vahinkoa. Vastaaja esittää, että hakija velvoitettaisiin julkaisemaan vastaajalle edullinen markkinatuomioistuimen päätös Helsingin Sanomissa, Kalevassa ja Raahen Seudussa.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Raahelainen Oy on 6., 7. ja 9.2.1983 ilmestyneessä Raahelainen nimisen julkaisunsa numerossa olleessa ilmoituksessa ilmoittanut mm. seuraavaa: "RAAHELAINEN TARJOAA VASTINETTA MAINOSMARKALLESI. Sanomalehti Raahelainen kattaa Raahen alueen tarkasti kolme kertaa viikossa. Raahelaisen kokonaislevikki Raahen alueella on 14 585 (1.2.1983) kappaletta. Raahen Seudun LT-levikki (17.6.1982) samalla alueella 8 745 kappaletta. --- Eroa on. 5 840 kpl Raahelaista enemmän. KOKONAISEDULLINEN SANOMALEHTI RAAHELAINEN."

Raahelaisen 6.1.1982 ilmestyneessä numerossa on ollut ilmoitus, jossa on ollut mm. seuraava teksti: "Raahelainen on ylivoimaisesti suurilevikkisin lehti Raahen talousalueella (Raahe, Pattijoki, Siikajoki, Ruukki, Vihanti ja Pyhäjoki). Levikki tällä alueella 14 106 kpl ---".

Raahelaisen 9.5.1982 ilmestyneessä numerossa on sivulla 4 ollut kirjeen muodossa oleva kirjoitus, joka on otsikoitu "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82". Kirjoituksen alussa on kerrottu mm. seuraavaa: "Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan ylioppilasluokka Y 2 M on suorittanut Raahen talousalueen lehtitutkimus -82:n. Tutkimus suoritettiin maalis-, huhti- ja toukokuun aikana 1982. Tuloksilla pyrittiin mahdollisimman objektiivisesti tutkimaan lehtitilannetta ja lukutottumuksia Raahessa, Pattijoella, Siikajoella, Pyhäjoella, Vihannissa ja Ruukissa." Kirjoituksen alla on ollut päiväys ja mainitun oppilaitoksen opettajan allekirjoitus.

Mainitun kirjoituksen vieressä on ollut kuva kyselykaavakkeesta, joka on otsikoitu "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82". Kaavakkeen alussa on kerrottu: "Raahen Porvari- ja Kauppakoulun ylioppilaslinja tekee Raahen talousalueen lehtitutkimus -82:ta." Kaavakkeen ensimmäinen kysymys on ollut seuraava: "Mitä seuraavista lehdistä tulee kotiinne? Raahelainen, Raahen Seutu, Kaleva, Liitto, Pohjolan Työ ja Kansan Tahto". Eräissä kysymyksissä vastausvaihtoehtoina ovat olleet vain Raahelainen ja Raahen Seutu. Tällainen kysymys on ollut esim.: "Kumpi mielestänne Raahen alueen omista lehdistä on nykyaikaisempi, pirteämpi, kantaa ottavampi, lukijalle läheisempi, puolueettomampi, odotetumpi, kiinnostavampi, selkeämmin luettava, enemmän paikallista perinnettä vaaliva, kulttuuriystävällisempi, luettavampi, nopeammin uutisoiva, paremmat urheilu-uutiset, parempia valokuvia, kertoo tarkemmin ja laajemmin yhdistysten tiedotuksia, toimitukseltaan aktiivisempi, taoudeltaan vakavaraisempi, perinteisemmin aluetta edustava, tulevaisuuden valtalehti".

Raahelaisen 9.2.1982 ilmestyneen numeron sivulla 5 olleessa kokosivun ilmoituksessa on ollut mm. seuraava suurikokoinen teksti: "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82. NYT SE ON TUTKITTU! Raahelainen on luetuin, odotetuin ja ylivoimaisesti suurilevikkisin sanomalehti Raahen talousalueella."

Vastaaja on myös Raahelaisessa 21.12.1981, 6.1.1982 ja 20.1. 1982 julkaistuissa numeroissa olleissa ilmoituksissa käyttänyt julkaisustaan ilmaisua "Raahen ja ympäröivän maakunnan LEVIKKIYKKÖNEN 40 000 lukijaa". Raahelaisen 6.2., 19.2., 1.8. ja 18.9.1983 ilmestyneissä numeroissa olleissa ilmoituksissa vastaaja on käyttänyt julkaisustaan ilmaisua "LUKUYKKÖNEN".

1. Vastaaja jakaa julkaisuaan Raahelainen pääsääntöisesti ilmaiseksi. Sanomalehtialalla vakiintuneen käytännön mukaan käsitteeseen sanomalehti kuuluu julkaisun maksullisuus. Raahelaisen jakaminen ei ole riippuvainen vastaanottajan tahdonilmaisusta ja sen julkaiseminen perustuu lähes yksinomaan ilmoitustilan myyntiin. Näillä perusteilla vastaajan julkaisun ei voida katsoa täyttävän sanomalehden käsitteelle asetettavia vaatimuksia.

Vastaaja on Raahelaisen markkinoinnissa rinnastanut mainitun julkaisunsa hakijan julkaisemaan sanomalehteen Raahen Seutu. Vastaajan markkinointi on ollut omiaan antamaan sellaisen kuvan, että Raahelainen olisi sanomalehti. Vastaaja on näin ollen elinkeinotoiminnassaan käyttänyt sanomalehden julkaisijana toimivan hakijan kannalta sopimatonta menettelyä.

2. Ilmaisulla sanomalehden levikki tarkoitetaan lehden tilauksista ja irtonumeroiden myynnistä eli maksullisista kappaleista sekä määrätyistä lehden vapaakappaleista muodostuvaa lehden numeron kappalemäärää. Ilmaisun levikki merkitys tällaisena on katsottava sanomalehtialalla vakiintuneeksi. Sanomalehden levikki on jatkuvasti tarkistettavissa.

Vastaaja on ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa Raahelaisen markkinoinnissa rinnastanut mainitun julkaisunsa itse jakamiensa kappaleiden perusteella määräytyvän levinneisyyden sanomalehden levikkiin. Vastaajan markkinoinnista on saattanut perusteettomasti syntyä sellainen kuva, että Raahelaisen jakelu olisi rinnastettavissa sanomalehden levikkiin. Vastaajan menettely on siten ollut hyvän liiketavan vastaista.

3. Vastaaja on markkinoinnissaan käyttänyt suorittamansa "Raahen talousalueen lehtitutkimus -82" nimistä kyselyä. Markkinoinnissa on annettu sellainen kuva, että tämä kysely olisi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun markkinointilinjan erään ylioppilasluokan suorittama. Kyseisen koulun oppilaat ovat kuitenkin suorittaneet ainoastaan kyselyyn kuuluvat haastattelut valmiiden kaavakkeiden avulla. Vastaaja on itse laatinut kaavakkeissa olevat kysymykset, analysoinut vastaukset ja laatinut yhteenvedon kyselystä.

Vastaaja on siten käyttäessään mainittua kyselyä markkinoinnissaan antanut väärän kuvan kyselyn suorittajasta. Vastaajan menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista.

4. Edellä olevan mukaisesti Raahelaista ei voida pitää sanomalehtenä. Sen jakelua ei myöskään voida rinnastaa sanomalehden levikkiin. Ilmaisujen "levikkiykkönen" ja "suurilevikkisin" sekä sanomalehti-sanan yhteydessä esitettyjen ilmaisujen "luetuin" ja "odotetuin" käyttäminen Raahelaisen markkinoinnissa on siten hakijan kannalta sopimatonta.

5. Vastaaja on käyttänyt epäasiallisia ilmaisuja kilpailukeinona ilmoitusten hankkimiseksi. Tämän vuoksi on tarpeellista, että markkinatuomioistuimen päätös hakijan vaatimuksesta määrätään julkaistavaksi Raahelaisessa. Sen sijaan ei ole tarpeen määrätä päätöstä julkaistavaksi vastaajan kustannuksella hakijan nimeämissä sanomalehdissä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL 1 ja 6 §:n nojalla 100 000 markan sakon uhalla kieltää Raahelainen Oy:tä Raahelainen nimisen, pääasiallisesti ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa markkinoinnissa

1. käyttämästä ilmaisua sanomalehti siten, että Raahelainen rinnastetaan sanomalehteen,

2. käyttämästä ilmaisua levikki siten, että Raahelaisen jakelu rinnastetaan sanomalehden levikkiin,

3. antamasta virheellistä kuvaa lehtiä koskevan kyselyn suorittajasta, ja

4. käyttämästä Raahelaisen jakeluun peustuvia ilmaisuja levikkiykkönen ja suurilevikkisin sekä sanomalehti-sanan yhteydessä ilmaisuja luetuin ja odotetuin.

Kieltoja on noudatettava heti.

Raahelainen Oy velvoitetaan lisäksi julkaisemaan tämän päätöksen perustelu- ja ratkaisuosa viimeistään kolmannessa päätöksen tiedoksisaannin jälkeen lähinnä ilmestyvässä julkaisunsa Raahelainen numerossa.

Raahelainen Oy velvoitetaan korvaamaan Raahen Kirjatyö Ky:n oikeudenkäyntikulut vaadituilla 20 000 markalla.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Ojala, Ollikainen, Pallari ja Tammilehto.