10.6.1981

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 ja 2 mom:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta jäljempänä tarkoitettuja tai niitä vastaavia koristepuhelimia, jollei

a) lehtiilmoituksissa ilmoiteta puhelimien liittämisen puhelinverkkoon olevan kiellettyä sekä b) puhelimia myymälässä kuluttajille myytäessä kirjallisesti selvitetä, ettei laitteiden puhelinverkkoon kytkemistä varten ole saatu poikkeuslupaa tai tyyppihyväksyntää.

KA sai 22.1.1979 eräältä kuluttajalta ilmoituksen, jonka mukaan yhtiö oli myynyt hänelle 23.10.1978 italialaisvalmisteisen koristepuhelimen mainitsematta esittelyn yhteydessä, että puhelimen verkkoon kytkeminen on mahdollista vain joko postija lennätinhallituksen (PLH) tai paikallisen puhelinyhdistyksen luvalla. Joulukuussa 1979 Helsingin Puhelinyhdistyksen edustaja vaati kuluttajan luona korjauskäynnin yhteydessä puhelimen poistamista verkosta.

Ilmoituksen johdosta KA vaati yhtiötä antamaan vastaisessa koristepuhelimien markkinoinnissaan kuluttajille täsmällisiä ja riittäviä tietoja koristepuhelimien puhelinverkkoon liittämisen sekä käytön ehdoista. Yhtiö suostui 5.3.1979 KA:n vaatimuksesta allekirjoittamaan asiaa koskevan sitoumuksen.

Tämän jälkeen yhtiö on julkaissut mm. Helsingin Sanomissa 17. 4.1980 ja 5.5.1980 ilmoitukset, joissa markkinoidaan italialaisvalmisteisia koristepuhelimia. Ilmoituksissa ei ole ollut mainintaa puhelimien verkkoon liittämisen tai käytön ehdoista.

KA on saanut Helsingin Puhelinyhdistykseltä 8.9.1980 päivätyn kirjeen. Siinä mainitaan yhtiön markkinoivan koristepuhelimia siten, että esittelyn yhteydessä annetaan ostajalle sinänsä oikea tieto siitä, ettei myyjä voi antaa lupaa puhelimen verkkoon kytkemiseen Helsingin Puhelinyhdityksen alueella. Esittelyssä jätetään kuitenkin kertomatta, että koristepuhelinta ei voi liittää tyyppihyväksynnän puuttuessa puhelinverkkoon myöskään muualla maassa, vaikka puhelin on varustettu verkkoon kytkennän mahdollistavalla pistokkeella.

Kaikkien puhelinlaitteiden on täytettävä ne ehdot, jotka on määrätty liikenneministeriön antamissa puhelinverkkojen rakennemääräyksissä. Näiden määräysten rikkomisesta saattaa seurata puhelimen sulkeminen.

Puhelinmaksuista 1.12.1972 annetun asetuksen 5 §:n mukaan posti- ja lennätinlaitoksen puhelinverkkoon saa liittää vain laitoksen omistamia laitteita, jollei PLH myönnä poikkeusta. Yleisissä liittymisehdoissa, jotka puhelimen tilaaja joutuu hyväksymään, on tästä maininta.

Yksityisellä sektorilla mainittuja määräyksiä vastaavat puhelinlaitosten yleiset malliehdot. Niiden mukaan puhelimen tilaaja saa käyttää vain sellaisia laitteita, jotka asianomainen puhelinyhdistys hyväksyy, jollei erikseen anneta lupaa toisenlaisen laitteen verkkoon liittämiseen. Käytännössä kaikkien muiden kuin aivan tavallisten laitteiden osalta vaaditaan ns. tyyppihyväksyntä. Tätä varten laite testautetaan Helsingin Puhelinyhdistyksen laboratoriossa. Tyyppihyväksynnän edellytyksenä on, että puhelinkone täyttää mm. teknisiltä ominaisuuksiltaan voimassa olevien puhelinverkkojen rakennemääräysten vaatimukset. Ilman tyyppihyväksyntää suoritetun verkkoon liitännän aiheuttamista vahingoista vastaa aina liitännän suorittaja itse.

Puhelimen käyttäjän kannalta järjestelmä yksityisellä sektorilla on siten yhdenmukainen sen järjestelmän kanssa, joka on voimassa alueella, jossa valtio huolehtii puhelinliikenteestä. Sekä PLH:n että yksityisten puhelinlaitosten verkkoon tapahtuvan luvattoman liitännän seurauksena saattaa voimassa olevien sääntöjen mukaan olla puhelimen sulkeminen.

Yhtiö ei ole saanut eikä hakenutkaan PLH:lta poikkeuslupaa saada liittää koristepuhelimia puhelinverkkoon. Myöskään yksityisellä sektorilla edellytettyä tyyppihyväksyntää yhtiö ei ole saanut. Helsingin Puhelinyhdistyksen suorittamien alustavien tutkimusten perusteella yhtiön markkinoimat koristepuhelimet eivät ole esim. teknisiltä ominaisuuksiltaan puhelinverkkojen rakennemääräysten mukaisia. Tyyppihyväksyntää ei voi tästä syystä saadakaan näille puhelimille.

Hakemuksessa on lähdetty porrastetusta tiedottamisesta markkinoinnissa. Lehti-ilmoituksissa tulisi mainita, ettei laite kelpaa liitettäväksi verkkoon. Yhtiön markkinoimissa koristepuhelimissa on pistoke ja johdot verkkoon liittämistä varten. Nämä houkuttelevat kuluttajaa kokeilemaan laitteen käyttämistä. Laitteen koristeeksi ostava kuluttaja ei tarvitse pistokkeita ja johtoja. Monet kuluttajat hankkivat kuitenkin tällaisen laitteen usein ns. kakkospuhelimeksi tai vastaavaksi. He siis haluavat sekä koriste- että käyttöesineen. Kuluttajalle, joka haluaisi myös käyttää laitetta, on ilmoitettava, ettei sitä saa kytkeä verkkoon, että laitetta voi käyttää vain koriste-esineenä.

Kuluttajille olisi myös myymälässä kirjallisesti selvitettävä, ettei koristepuhelimille ole verkkoon liittämistä varten saatu poikkeuslupaa eikä tyyppihyväksyntää, minkä johdosta niiden liittäminen puhelinverkkoon on kiellettyä. Pelkkä myyjän suullisesti antama informaatio ei riitä poistamaan mahdollisia epäselvyyksiä.

Yhtiö jättää markkinoinnissaan kertomatta, että koristepuhelimien verkkoon liittäminen ei ole sallittua. Yhtiö ei myöskään selvitä kuluttajalle koristepuhelimien verkkoon liittämisen seurauksia. Kuluttajan ei voi edellyttää tuntevan kaikkia puhelimien käyttöä koskevia määräyksiä. Kuluttaja ei näin ollen saa markkinoinnissa taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja. Ei riitä, että kuluttajalle myyntihetkellä mahdollisesti annetaan suullisesti tietoja koristepuhelimien käytöstä. Varsinkin kuluttaja, joka ei ymmärrä asiaa nimenomaisesti tiedustella, saattaa havaita ostaneensa kalliiseen hintaan koriste-esineen käyttöesineen sijasta.

Kyseiset koristepuhelimet ovat koriste-esineiksi suhteellisen kalliita hyödykkeitä. Niillähän ei kuitenkaan ole antiikkitai muuta erityistä arvoa. Tiedot laitteen teknisistä ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista ovat sen vuoksi KSL 2 luvun 1 §:n 2 mom:n tarkoittamia kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja.

Yhtiön koristepuhelimien markkinoinnin seurauksena puhelimen hankkinut kuluttaja saattaa asentaessaan koristepuhelimen hyvässä uskossa puhelinverkkoon syyllistyä samalla puhelinmaksuista annetun asetuksen säännösten rikkomiseen. Markkinointi, jonka seurauksena kuluttaja saattaa tahtomattaan rikkoa lakia tai asetusta, on kuluttajien kannalta sopimatonta.

LORDI NEL-SON, TAPIO HAHTA KOMMANDIITTIYHTIÖN VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että se olisi koristepuhelimien markkinoinnissaan antanut kuluttajille puutteellisia tai muutoin sopimattomia tietoja.

Yhtiö aloitti koristepuhelimien markkinoinnin n. viisi vuotta sitten. Laitteita on ainakin toistaiseksi myyty hyvin vähän Suomessa. Selventääkseen puhelimien kauppaan liittyviä seikkoja yhtiö pyysi Helsingin Puhelinyhdistystä suorittamaan laitteiden tyyppi- ja laatutarkastuksen, jotta voitaisiin saada lupa niiden myymiseen myös Helsingin Puhelinyhdistyksen verkkoon liitettäväksi. Helsingin Puhelinyhdistyksestä ilmoitettiin, että se ei suorita laitteiden tarkastusta. Vaikka laitteet teknisesti täyttäisivätkin yhdistyksen vaatimukset, lupaa niiden liittämiseen Helsingin verkkoon ei tulla antamaan. Yhdistys perusteli kantaansa sillä, että sen toiminta perustuu puhelinkoneiden vuokraamiseen, eikä se sen vuoksi hyväksy asiakkaan oman laitteen liittämistä verkkoonsa.

Helsingin Puhelinyhdistyksen kanta asiassa on ymmärrettävä kun muistetaan, että sillä on toiminta-alueellaan yli miljoona vuokrapuhelinta. Helsingin Puhelinyhdistys haluaa ymmärrettävästi pitää tiukasti kiinni saavuttamastaan puhelinvuokramonopolista alueellaan.

Yhtiö sai aikaisemmin KA:lta kehotuksen seikkaperäisten tietojen antamiseen ostajalle koristepuhelimen kaupassa. Yhtiö on allekirjoittanut tätä koskevan sitoumuksenkin. Koska tavallisella myyjällä harvoin on juridista koulutusta, yhtiö on laatinut henkilökunnalleen kirjallisen selvityksen koristepuhelimen kauppaan liittyvistä seikoista. Jokainen työntekijä on lukenut tekstin. Varmuuden vuoksi se on vielä kiinnitetty myymälän seinään. Tämän selvemmin ja tehokkaammin KA:n antamaa kehotusta ei ole mahdollista täyttää. Yhtiö on tehnyt voitavansa niiden harvalukuisten kuluttajien suojaamiseksi, jotka ovat koristepuhelimista kiinnostuneita.

Yhtiöllä oli Helsingin Sanomissa KA:n mainitsemat ilmoitukset, joissa muiden tuotteiden ohella mainostettiin mm. kahta eri puhelinmallia. Taloudellisistakin syistä on mahdotonta laittaa ilmoituksiin kovin paljon tekstejä. Koristepuhelimien myynti on vaikeaa kauppaan liittyvien moninaisten asioiden vuoksi. Tästäkin syystä puhelimiin liittyvien asioiden selventäminen tapahtuu parhaiten paikan päällä myymälässä. Lehdissä on paljon mainoksia, joissa esitellään myytävää esinettä, mutta esineen käyttöön liittyvistä rajoituksista ei mainita mitään, puhumattakaan rikkomusten seuraamuksista. Kun esim. mainostetaan autoa tai moottoripyörää, ei mainita, että niiden kuljettamiseen tarvitaan ajokortti. Myöskään moottorikelkan mainoksissa ei puhuta siitä, että niitä saa käyttää vain rajoitetulla alueella. Olisikin kohtuutonta vaatia mainostajaa kertomaan rikkomusen seuraamuksista.

Yhtiön markkinoimat puhelimet myydään yksinomaan koristepuhelimiksi. Myyjä ilmoittaa esittelyn yhteydessä, että puhelimille ei voi antaa käyttölupaa Helsingissä eikä muuallakaan. Tästä huolimatta eräät koristepuhelimen ostaneet henkilöt ovat itse omatoimisesti hankkineet ostamalleen laitteelle käyttöluvan paikkakuntansa puhelinlaitokselta tarkastutettuaan laitteen siellä.

Lehti-ilmoittelulla ei ole ollut kovin merkittävää osaa yhtiön koristepuhelinkaupassa. Ilmoituksia on ollut vain muutaman kerran Helsingin Sanomissa. Yhtiö ei ymmärrä, miksi sen pitäisi mainoksissaan puhua vain puhelimen käyttöön liittyvistä kielloista. Ne ovat hyvin monimutkaisia asioita ja niiden seikkaperäinen selvittely on mahdollista vain myymälässä asiantuntevan myyjän kanssa.

Helsingissä puhelinta hankkiva kuluttaja kääntyy yleensä Helsingin Puhelinyhdistyksen puoleen ja saa sieltä tarvitsemansa puhelimen. Vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa kuluttaja haluaa erikoisen ja määrätyn tyyppisen puhelimen, hän saattaa kääntyä yhtiön puoleen. Tällainen kuluttaja on sen verran valistunut, että hän kysyy varmasti paikan päällä myymälässä puhelimen käytöstä ja sen asennuksesta.

KA:n väite, että laitteet olisivat kalliita, on aiheeton. Esimerkiksi ilmoituksessa mainittu muovikuorinen puhelin maksaa 390 markkaa eli vähemmän kuin Helsingin Puhelinyhdistyksen tarjoama vastaava laite. Toinen lehti-ilmoituksessa ollut puhelin on valmistettu intialaisesta onyx kivestä, joka on puolijalokivi. Laite maksaa 800 markkaa. Sen kaikki näkyvät metalliosat on päällystetty 18 karaatin kullalla, mistä on merkintä puhelimessa. Puhelimien hinnat ovat siten edulliset niiden laatuun nähden. Samat puhelimet maksavat ulkomailla huomattavasti enemmän.

Yhtiö on harjoittanut koristepuhelimien markkinointia hyvää kauppiastapaa noudattaen. Myös KA:lle antamaansa sitoumusta yhtiö on noudattanut markkinoinnissaan. Kysymys on hyvin suppeasta markkinoinnista ja pienestä, valistuneesta kuluttajaryhmästä. Asialla ei ole ennakkotapausarvoa sen suppeuden ja laadun vuoksi.

ESITETTY SELVITYS

Markkinatuomioistuimessa on kuultu KA:n nimeäminä todistajina diplomi-insinööri Seppo Tapio Toivosta Puhelinlaitosten Liitto r.y:stä ja insinööri Aarno Kalevi Polamoa PLH:sta. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa:

Toivonen: Kaikki yksityiset puhelinliikennettä harjoittavat laitokset kuuluvat Puhelinlaitosten Liittoon. Verkkoon liittymisehdot eivät vielä ole täysin yhtenäiset, mutta siihen pyritään. Käytäntö puhelinta verkkoon liitettäessä on muotoutunut ajan kuluessa. Mitään varsinaisia sitä koskevia normeja ei ole olemassa. Toimiluvasta seuraa puhelinlaitoksille velvoitteita. Laitosten on esim. huolehdittava siitä, että verkkoon liitettävät puhelinkoneet täyttävät puhelinverkkojen rakennemääräykset. Uuden tyyppiselle laitteelle tehdään tyyppitarkastus. Käytännössä puhelinkoneiden tyyppitestauksissa ja muissa vastaavissa laitokset käyttävät Helsingin Puhelinyhdistyksen tutkimuslaboratoriota. Muut puhelinlaitokset osallistuvat esim. laboratorion tutkijoiden palkkaamiseen. Puhelinlaitokset myyvät ja vuokraavat puhelinkoneita, joille on tehty tyyppitestaus. Ainakaan minkään puhelinlaitoksen tieten ei verkkoon voi liittää sellaisia puhelimia, joilla ei ole tyyppihyväksyntää. Tyyppihyväksynnästä ja siihen kuuluvista testauksista aiheutuvat kustannukset ovat n. 1 000 markan luokkaa.

Polamo: Alueella, jossa posti- ja lennätinlaitos huolehtii puhelinliikenteestä, verkkoon saa kytkeä vain PLH:n poikkeusluvalla muita kuin posti- ja lennätinlaitoksen omia laitteita. Poikkeuslupa annetaan esim. sellaisessa tapauksessa , jossa posti- ja lennätinlaitos ei teknisistä tai muista syistä pysty vuokraamaan tilaajalle tämän tarvitsemaa laitetyyppiä tai johtoa. Myös poikkeusluvalla verkkoon kytkettyjen laitteiden on oltava puhelinverkkojen rakennemääräysten mukaisia. Käytännössä poikkeuslupa on annettu esim. vaarallisissa olosuhteissa toimivalle tehdaslaitokselle. Yrityksille, joissa jo ennestään on niin suuri puhelinvaihde, ettei posti- ja lennätinlaitos ole sitä pystynyt vuokraamaan, on myös annettu lupa liittää verkkoon yrityksen itsensä hankkimia laitteita. Yksi Lordi Nel-sonin markkinoima marmoripuhelin on toimitettu posti- ja lennätinlaitoksen tutkittavaksi. Alustavien tutkimusten mukaan laite ei vastaa puhelinverkkojen rakennemääräyksiä. Puhelimessa ei ollut säädintä, joka kompensoisi johdon pituudesta aiheutuvat muutokset äänen voimakkuudessa. Lisäksi kuuloke oli liian lähellä mikrofonia. Posti- ja lennätinlaitoksen yksityisten puhelinlaitosten tarkastustoimisto valvoo, että myös yksityiset puhelinlaitokset huolehtivat siitä, että niiden verkkoon liitetään vain määräykset täyttäviä laitteita.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on markkinoinut maahan tuomiaan koristepuhelimiksi nimittämiään puhelinkoneita julkaisemalla Helsingin Sanomissa mm. 17.4.1980 ja 5.5.1980 niitä koskevat ilmoitukset. Ilmoituksista kuluttaja on voinut saada sellaisen käsityksen, että kyseiset puhelinkoneet voidaan kytkeä puhelinverkkoon tavallisina puhelimina käytettäviksi. Esitetyn selvityksen mukaan sanottujen puhelinkoneiden liittäminen puhelinverkkoon ei ole kuitenkaan ollut luvallista, koska koneiden puhelinverkkoon liittämistä varten ei ollut hankittu enempää PLH:lta puhelinmaksuista 1.12.1972 annetun asetuksen 5 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa kuin miltään muultakaan Suomessa toimivalta puhelinlaitokselta tuohon toimenpiteeseen tarvittavaa poikkeuslupaa tai puhelinkoneen tyyppihyväksyntää. Poikkeusluvan tai tyyppihyväksynnän saaminen mainituille puhelinkoneille ei sitä paitsi puhelinverkkojen rakennemääräysten mukaan olisi ollut mahdollistakaan ilman koneisiin tehtäviä teknisiä muutoksia. Lehti-ilmoituksissa ei ollut kuitenkaan mitään mainintaa siitä, että tarjottujen puhelinkoneiden liittäminen puhelinverkkoon ei ole luvallita.

Yhtiö on 5.6.1979 päivätyssä koristepuhelimien kauppaan liittyvässä kirjallisessa selvitykessä, joka on yhtiön ilmoituksen mukaan luetettu jokaisella yhtiön työntekijällä ja kiinnitetty yhtiön myymälähuoneiston seinään, tosin ilmoittanut, ettei Helsingin Puhelinyhdistys anna lupaa koneiden kytkemiseen verkkoonsa, mutta samalla ilmoittanut asiakkaidensa muualla Suomessa hyväksyttäneen yhtiöltä ostamiaan puhelinkoneita paikkakuntansa puhelinlaitoksissa. Sanotusta selvityksestä ja koneen myyjän sen perusteella antamasta ilmoituksesta kuluttaja on voinut saada sellaisen käsityksen, että yhtiön myymiä puhelinkoneita voitiin liittää muiden puhelinlaitosten kuin Helsingin Puhelinyhdistyksen verkkoon, vaikkei se edellä mainituista syistä ole ollut mahdollista. Tätä käsitystä on ollut omiaan vahvistamaan se, että myytävät puhelinkoneet oli varustettu liitäntäjohdoilla ja pistokkeilla.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on jättämällä kysymyksessä olevissa lehti-ilmoituksissa ja kirjallisessa selvityksessä sekä muutoin markkinoinnissaan selvästi ilmoittamatta, että koristepuhelimina myytyjen puhelinkoneiden liittäminen minkään Suomessa toimivan puhelinlaitoksen verkkoon ei ole luvallista, käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomiostuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla 50 000 markan sakon uhalla kieltää Lordi Nel-son, Tapio Hahta kommandiittiyhtiötä markkinoimasta edellä mainittuja puhelinkoneita, jollei lehti-ilmoituksissa ja muussa kirjallisessa markkinointiaineistossa sekä konetta ostavalle kuluttajalle ennen kaupan päättämistä selvästi ilmoiteta, että puhelinkoneiden liittäminen minkään Suomessa toimivan puhelinlaitoksen puhelinverkkoon ei ole luvallista puuttuvan poikkeusluvan tai tyyppihyväksynnän vuoksi.

KA:n vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Valkonen puheenjohtajana, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Mustonen ja Ollikainen.