15.4.2025

Asian tausta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus oli 20.1.2020 antamallaan päätöksellä vahvistanut sovinnon, jonka mukaan A:n oli maksettava elatusapua lapsilleen B:lle ja C:lle kummallekin 240 euroa kuukaudessa.

Käräjäoikeus oli 11.6.2021 antamallaan päätöksellä vahvistanut sovinnon, jonka mukaan ajalla 27.5.2020-30.6.2021 suoritettava elatusapu oli nolla euroa.

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että käräjäoikeuden 20.1.2020 antamalla päätöksellä vahvistettua elatusapua muutetaan siten, että elatusavun määräksi ajalle 1.7.2021-31.5.2025 vahvistetaan nolla euroa.

B ja C vaativat kanteen hylkäämistä. He lausuivat muun ohella, että A oli omasta tahdostaan luopunut muusikon ammatistaan kesällä 2021 ja myynyt osakkeensa yhtyetoimintaa harjoittavasta yhtiöstä 6 400 euron kauppahintaan. A:lla oli lisäksi käytettävissään yli 100 000 euron eläkesäästöt.

Käräjäoikeuden tuomio 28.2.2022 nro 1002 2838

Käräjäoikeus totesi, että A oli ollut työttömänä maaliskuusta 2020 lukien ja aloittanut sairaanhoitajaopinnot 1.1.2022. A:n elatusvastuu oli kasvanut marraskuussa 2021 syntyneen lapsen myötä.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A:n tulot olivat alentuneet huomattavasti tammikuusta 2020 ja että muutosta oli pidettävä olennaisena.

Käräjäoikeus totesi, että yhtiön osakkeista saatu 6 400 euron kauppahinta oli perusturvaan kuulumatonta omaisuutta, joka oli otettava huomioon elatuskykyä arvioitaessa.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ollut työttömänä yli vuoden ajan ennen kanteen vireille tuloa ja että eläkesäästöt olivat nostettavissa työttömyyden vuoksi ennen eläkeikää, mikäli vakuutettu oli ollut työttömänä työnhakijana vähintään vuoden ajan. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, etteivät opinnot rinnastu elämäntilanteen muutoksiin, joissa eläkesäästöjen nostaminen ennen eläkeikää on mahdollista, ja etteivät eläkesäästöt riittäisi kattamaan A:lle vahvistettua elatusvastuun määrää lapsille. Eläkesäästöjä oli pidettävä perusturvaan kuulumattomana varallisuutena, joka oli otettava huomioon elatuskykyä arvioitaessa.

Käräjäoikeus katsoi johtopäätöksenään, että vaikka kantajan tulot olivat alentuneet tammikuussa 2020 ja vaikka kantajan muu elatusvastuu oli kasvanut, A:n elatuskyvyssä ei ollut tapahtunut olennaista muutosta, kun huomioon otetaan hänen perusturvaan kuulumaton varallisuutensa. A:n suoritettaviksi vahvistetut elatusavut eivät olleet kohtuuttomia.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kirsi Toivoniemi.

Turun hovioikeuden tuomio 9.6.2023 nro 359

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus piti koronapandemiaa ja siitä seurannutta työttömyyttä sinänsä hyväksyttävänä syynä jättäytyä pois yhtyeestä ja aloittaa opinnot hyvin työllistävään sairaanhoitajan ammattiin. Siten A:n elatuskyky oli alentunut 1.7.2021 lukien, ja hänen olosuhteissaan oli tapahtunut olennainen muutos.

Asiassa oli kuitenkin arvioitava A:n perusturvaan kuulumattoman omaisuuden merkitys. Hovioikeus totesi asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että opiskelu ei ollut peruste eläkesäästöjen nostamiseen. Siten A:n ei ollut mahdollista nostaa säästöjään ainakaan enää 1.1.2022 lukien. Hän oli kuitenkin todennut jääneensä työttömäksi välittömästi käräjäoikeuden päätöksen 20.1.2020 antamisen jälkeen, ja hän oli siten ollut yhtäjaksoisesti työttömänä 31.12.2021 saakka. A ei ollut esittänyt selvitystä eläkesäästöjensä suuruudesta eikä siitä, oliko hän työttömyysaikanaan yrittänyt työttömyytensä perusteella nostaa eläkesäästöään tai osaa siitä. Hovioikeus arvioi tarkemman selvityksen puuttuessa A:n eläkesäästön määräksi 100 000 euroa.

Hovioikeus totesi johtopäätöksenään, että A olisi voinut tarpeen vaatiessa nostamalla vakuutussäästönsä tai osan siitä ylläpitää vahvistettua elatuskykyään ajalla 1.7.2021-31.12.2021 ja vakuutussäästön suuruus huomioon ottaen myös sen jälkeen. Elatusvelvollisuuden jatkumista samansuuruisena ei voitu pitää kohtuuttomana.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Kolehmainen, Terhi Salo ja Jussi Virtanen. Esittelijä Riku Olli.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on kanteessaan vaatinut käräjäoikeuden 20.1.2020 antamalla päätöksellä vahvistettua elatusapua muutettavaksi siten, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa lainkaan elatusapua ajalla 1.7.2021-31.5.2025. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

2. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hovioikeus on katsonut, että A olisi voinut tarpeen vaatiessa nostamalla vapaaehtoisen eläkevakuutuksensa vakuutussäästön tai osan siitä ylläpitää vahvistettua elatuskykyään ajalla 1.7.2021-31.12.2021 sekä vakuutussäästön suuruus huomioon ottaen myös sen jälkeen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttyvätkö edellytykset elatusavun muuttamiselle ja erityisesti siitä, miten A:n vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutussäästö on otettava huomioon hänen elatuskykyään arvioitaessa.

Sovellettavat säännökset ja elatusapuohje

4. Lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1-3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

5. Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

6. Oikeusministeriön 31.5.2007 julkaiseman ohjeen (Ohje elatusavun suuruuden arvioimiseksi, oikeusministeriön julkaisu 2007:2, jäljempänä ”elatusapuohje”) mukaan vanhemman perusturvaan kuulumaton varallisuus, esimerkiksi arvopaperit, talletukset, asuinhuoneistot ja kiinteistöt, otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon kohtuuden mukaan vanhemman elatuskykyä arvioitaessa. Laskennallisen lisäyksen määrä harkitaan tapauskohtaisesti. Lisäyksen määrää harkittaessa huomiota tulee kiinnittää varallisuuden laatuun ja määrään. Tällä tarkoitetaan muun muassa sitä, kuinka helposti, millaisin myyntikustannuksin ja millaisella hinnalla kyseessä oleva varallisuus olisi mahdollista muuttaa rahaksi, tai mitä omaisuus tuottaa tai asianmukaisesti sijoitettuna tuottaisi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhemmalla ei ole lainkaan ansiotuloja, mutta hänellä on huomattavan paljon perusturvaan kuulumatonta varallisuutta, otetaan vanhemman varallisuuden arvosta huomioon kohtuulliseksi katsottava osa, jolla hänen voidaan katsoa olevan velvollinen osallistumaan kuukausittain lapsensa elatuksen tarpeen kattamiseen. Vanhemman oman harkinnan varaan jää, myykö hän kyseistä omaisuutta vai tinkiikö hän omista elinkustannuksistaan. (Elatusapuohje s. 36.)

7. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:60 (kohta 14) on todettu, ohje on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaaliviranomaisille, mutta sen on katsottu soveltuvan myös tuomioistuimissa käytettäväksi. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:37 (kohta 8) katsonut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen puoltavan sitä, että ohjetta käytetään apuna myös tuomioistuimissa elatusapua määritettäessä. Silloin on kuitenkin otettava huomioon, ettei ohjeen antaminen perustu lakiin eikä se sen vuoksi sido tuomioistuinta. Ohjetta käyttävän tuomioistuimen on siksi arvioitava, onko ohjeen mukainen tulos elatuslain mukainen, ja perustettava ratkaisunsa viime kädessä elatuslain säännöksiin.

Eläkevakuutuksen huomioon ottaminen elatuskykyä arvioitaessa

8. Korkein oikeus toteaa, että elatuslain 2 §:n 1 momentin ja elatusapuohjeen perusteella vanhempien käytettävissä olevat, perusturvaan kuulumattomat varat otetaan kohtuuden mukaan huomioon heidän elatuskykyään arvioitaessa. Kohtuullisuusarvioinnissa on otettava huomioon varojen määrä ja laatu, joiden arvioinnissa merkitystä on muun ohella sillä, kuinka helposti, millaisin myyntikustannuksin ja millaisella hinnalla kyseessä oleva varallisuus olisi mahdollista muuttaa rahaksi.

9. Korkein oikeus on avioero-ositusta koskevassa ratkaisussaan KKO 2016:67 (kohta 12) todennut, että vapaaehtoisten eläkevakuutusten tarkoituksena on tarjota lakisääteistä eläketurvaa laajempi eläketurva ja että lainsäädännössä eläkkeen nostamiselle asetetut rajoitukset sinänsä ilmentävät eläkevakuutusten tarkoitusta julkisesti tuettuna eläketurvaa täydentävänä järjestelmänä, mutta vapaaehtoisia eläkevakuutuksia voidaan kuitenkin pitää myös sijoituksina.

10. Korkein oikeus katsoo, että vapaaehtoisen eläkevakuutuksen tarkoitus lakisääteistä eläketurvaa täydentävänä järjestelmänä ja sen luonne sijoituksena merkitsevät sitä, että vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutussäästö (jäljempänä eläkesäästö) ei kuulu elatusvelvollisen perusturvaan.

11. Varojen ottaminen huomioon elatuskykyä arvioitaessa edellyttää, että varat ovat elatusvelvollisen käytettävissä eli että ne ovat eläkevakuutuksen ehtojen perusteella elatusvelvollisen nostettavissa.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

12. Asiassa on riidatonta, että A:n tulot ovat vähentyneet ja hänen elatusvastuunsa lisääntynyt uuden lapsen syntymän vuoksi, eikä hänellä ole ollut tuloihin perustuvaa elatuskykyä 1.7.2021 lukien. A:lla on ollut vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen kertynyttä eläkesäästöä, joka vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ehtojen mukaan on ollut nostettavissa ennen eläkkeen alkamista yli vuoden kestäneen työttömyyden perusteella. A on vedonnut Korkeimmassa oikeudessa siihen, ettei hänen työttömyytensä ollut jatkunut yhtäjaksoisesti eläkesäästön nostamiseen oikeuttavalla tavalla. B ja C ovat vedonneet siihen, että A olisi voinut nostaa eläkesäästönsä yli vuoden kestäneen työttömyyden perusteella, sillä hän on jäänyt työttömäksi alkuvuodesta 2020 ja ollut ennen opintojensa aloittamista 1.1.2022 yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä.

13. Elatusvastuun on katsottu olevan ankaroitettua vastuuta (KKO 2020:60, kohta 19). Siten vanhemman on otettava huomioon elatusvelvollisuutensa taloudellista asemaansa koskevia päätöksiä tehdessään (KKO 2020:60, kohta 25). Ratkaisusta KKO 1998:4 ilmenevän oikeusohjeen mukaan sen elatusvelvollisen, jonka on helpompi esittää selvitystä elatuskyvystä, on kärsittävä haitalliset seuraamukset siitä, että elatuskykyyn vaikuttava seikka on jäänyt selvittämättä.

14. A on vedonnut siihen, ettei hänellä ollut aihetta vakuutussäästöjen nostamiseen 27.5.2020 ja 30.6.2021 välisenä aikana, jolloin hänellä ei ole ollut velvollisuutta maksaa elatusapua. Korkein oikeus toteaa, että kyseisen ajanjakson jälkeen 1.7.2021 alkaen hänen työttömyytensä oli kestänyt jo varsin kauan, joten hänellä on ollut työttömyytensä aikana mahdollisuus selvittää oikeutensa eläkesäästöjen nostamiseen. Koska A ei ole esittänyt selvitystä siitä, ettei hänellä ole ollut oikeutta eläkesäästönsä tai sen osan nostamiseen ennen 1.1.2022, Korkein oikeus ottaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen huomioon A:n varoina hänen elatuskykyään arvioitaessa. Ottaen huomioon elatusvastuun ankaroitettu luonne asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, ettei eläkesäästöjä ole ollut enää mahdollista nostaa 1.1.2022 jälkeen A:n aloitettua opinnot.

15. Hovioikeus on arvioinut A:n eläkesäästön suuruudeksi vähintään 100 000 euroa. A ei ole valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle riitauttanut kyseistä arviota, eikä Korkeimmalla oikeudella ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella muutoinkaan aihetta epäillä, ettei eläkesäästön määrä olisi suuruusluokaltaan hovioikeuden arvioima. Elatusapuohjeen mukaisesti tällainen varallisuus otetaan huomioon elatuskykyä arvioitaessa kohtuuden mukaan. Korkein oikeus katsoo, ettei eläkesäästön huomioiminen ole kohtuutonta ottaen erityisesti huomioon elatusavun noin 22 500 euron kokonaismäärä kyseessä olevalta ajanjaksolta. A:n elatuskykyä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon osakkeiden myynnistä saatu 6 400 euron suuruinen kauppahinta.

16. Korkein oikeus katsoo, että A:n käytettävissä olleen eläkesäästön ja osakkeista saadun kauppahinnan perusteella hänen elatuskykynsä ei ole vähentynyt, vaikka hänen tulonsa ovat vähentyneet ja elatusvastuunsa lisääntynyt. Elatusapua vahvistettaessa huomioon otettavissa olosuhteissa ei siten kokonaisuutena arvioiden ole katsottava tapahtuneen sellaisia olennaisia muutoksia, joiden vuoksi elatusavun muuttaminen olisi perusteltua.

17. Näin ollen aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.