10.4.2025

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä ja asianomistaja B vaativat A:lle rangaistusta 17.10.2010-30.9.2014 tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Syytteen mukaan A, joka oli ollut syytteessä tarkoitettuna aikana 49-53-vuotias, oli ollut aktiivisesti mukana B:n seurajoukkueen toiminnassa muun muassa joukkueenjohtajana. Hän oli yrityksensä kautta tukenut taloudellisesti sekä seurajoukkuetta että B:tä toisen lajin yksilöurheilijana. A oli asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut tapahtuma-aikaan 16-19-vuotiaan B:n kanssaan useisiin sukupuoliyhteyksiin ja muihin seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaaviin seksuaalisiin tekoihin ja alistumaan sellaisten tekojen kohteeksi.

B oli harrastanut urheilua tavoitteellisesti. Ottaen huomioon A:n asema ja tehtävät seurajoukkueen toiminnassa ja myös B:n sponsorina B oli ollut A:han nähden erityisessä riippuvuussuhteessa.

B oli ollut osan tekoajasta alle 18-vuotias. Tuona aikana B:n kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään oli hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi ollut olennaisesti heikompi kuin A:lla.

Syytteen mukaan A oli käyttänyt törkeästi väärin B:n riippuvuussuhdetta A:sta ja B:n kypsymättömyyttä.

A vaati, että syyte hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 14.5.2021 nro 21/121426

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi asemaansa hyväksikäyttäen nimenomaisesti tai tosiasiallisin toimin taivuttanut asianomistajan seksisuhteeseen. Käräjäoikeus totesi lisäksi, että asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä asianomistajan henkisestä kehityksestä, jonka mukaan hän olisi ikäluokkaansa verrattuna kehittymättömämpi. A ei siten ollut voinut käyttää törkeästi väärin asianomistajan kypsymättömyyttä. Kysymys ei ollut myöskään ollut elämän perusedellytysten kannalta merkityksellisestä erityisestä riippuvuussuhteesta, kun asianomistaja ei ollut ansainnut elantoaan urheilusta maksetulla palkkiolla. Joka tapauksessa kysymys ei ollut ollut erityisen riippuvuussuhteen käyttämisestä törkeästi väärin ottaen huomioon taivuttelun puuttuminen ja suhteen luonne.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Juha Parmio ja Jaakko Raittila.

Turun hovioikeuden tuomio 6.10.2023 nro 23/139228

Syyttäjä ja B uudistivat käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A:lla oli ollut asemansa ja B:n häneen kohdistaman voimakkaan luottamuksen ja ihailun myötä henkinen yliote B:hen. B oli ollut erityisen altis A:n vaikutukselle. Päätös sukupuoliyhteyksistä ja muista seksuaalisista teoista ei ollut syntynyt osapuolten tasavertaisista lähtökohdista tekemistä ratkaisuista, vaan voimakkaasti A:n ohjaamana, aloitteesta ja tarpeisiin perustuen. Hovioikeus katsoi siten, että A oli asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut B:n seksuaalisiin tekoihin.

Hovioikeus katsoi, että B ei ollut ollut ruumiillisesti ikäluokkaansa kehittymättömämpi, eikä asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, että B olisi ollut myöskään henkisesti ikäluokkaansa kypsymättömämpi. Huolimatta osapuolten suuresta ikäerosta B:n kyky päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään ei ollut ollut olennaisesti huonompi kuin A:lla.

Hovioikeus katsoi, että A:lla oli ollut henkinen yliote B:hen ja B oli ollut erityisen altis hänen vaikutukselleen. Kysymys ei kuitenkaan ollut ollut elämän perusedellytysten kannalta merkityksellisestä riippuvuussuhteesta, eikä B siten ollut ollut A:sta erityisen riippuvainen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teija Vainiopää, Jarmo Hannikainen ja Valtteri Kartio.

Perustelut

Asian tausta

1. Asianomistaja on ollut syytteessä tarkoitettuna aikana 16-19-vuotias. Hän on harjoittanut urheilua joukkuelajissa suomenmestaruussarjassa aikuisten joukkueessa. Asianomistaja on lisäksi kilpaillut yksilöurheilulajissa niin ikään korkealla tasolla. A on syytteessä tarkoitettuna aikana ollut noin 50-vuotias. Hän on toiminut kyseisen urheilujoukkueen joukkueenjohtajana ja urheiluseuran liigajaoston puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut mainitun mestaruussarjan hallituksessa. A on tukenut yrityksensä kautta taloudellisesti joukkuetta ja lisäksi asianomistajaa yksilöurheilulajissa.

2. A:n ja asianomistajan välillä on ollut syytteessä tarkoitettuna aikana useita syytteessä kuvattuja sukupuoliyhteyksiä ja muita seksuaalisia tekoja.

3. Syyttäjä ja asianomistaja ovat vaatineet A:lle rangaistusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet syytteen. Käräjäoikeuden mukaan A ei ollut asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Hovioikeus on katsonut, että A oli asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajan syytteessä kuvattuun seksuaaliseen kanssakäymiseen. Hovioikeuden mukaan asianomistajan kyky päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään ei ollut kuitenkaan ollut olennaisesti huonompi kuin A:lla eikä asianomistaja ollut myöskään ollut erityisen riippuvainen A:sta.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen syytteessä kuvattuun rikokseen, kysymys on myös rangaistuksen määräämisestä.

Sovellettavat säännökset

5. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Syytteessä tarkoitettuna tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 20 luvun 5 §:ää (563/1998) on muutettu 1.1.2023 voimaan tulleella lailla 732/2022. Nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan tekoaikana voimassa ollutta rikoslain säännöstä, koska uuden säännöksen soveltaminen ei johda lievempään lopputulokseen.

6. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin (563/1998) mukaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä on muun ohella tuomittava se, joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä (kohta 2), taikka henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä (kohta 4).

Taivuttaminen seksuaaliseen tekoon asemaa hyväksikäyttäen

7. Edellä selostetun säännöksen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuuden yleisenä edellytyksenä on, että tekijä on asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajan sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi.

8. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen sisältyy siihen, että teon kohteena oleva henkilö joko alisteisen asemansa tai puolustuskyvyttömyytensä johdosta ei kykene tasavertaisesti päättämään osallistumisesta seksuaaliseen tekoon ja että tekijä käyttää sitä hyväkseen. Aseman hyväksi käyttämisellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tekijä on nimenomaisesti vedonnut asemansa tuomiin mahdollisuuksiin vaikuttaa toisen olosuhteisiin tai antanut ymmärtää tällaisen vaikuttamismahdollisuuden olevan olemassa ja sen avulla vaikuttanut toisen päätökseen seksuaaliseen tekoon ryhtymisestä. Säännös soveltuu myös henkisen yliotteen väärinkäyttämiseen toisen saamiseksi tällaiseen suhteeseen. Säännöksen soveltaminen edellyttää kuitenkin tekijän taivuttaneen toista. Tilanteessa ei saa olla kysymys toisen tasavertaisista lähtökohdista tekemästä ratkaisusta. (HE 6/1997 vp s. 177-178.)

9. Lain esitöissä todetaan säännöksen nuorten osalta tähtäävän siihen, että asianomistajaa vanhemmat henkilöt eivät käytä hyväksi vahvempaa asemaansa tahdonvoimaltaan vielä kypsymättömän nuoren taivuttamiseksi. Hyväksikäytöstä on kysymys silloin, kun vanhempi henkilö niin ikänsä kuin oikeuksiensakin puolesta on olennaisesti nuorta vahvemmassa asemassa ja käyttää sitä hyväkseen nuoren taivuttamiseen. (HE 6/1997 vp s. 178.)

10. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2014:17 (kohta 28) todetuin tavoin seksuaaliseen kanssakäymiseen voi sinänsä liittyä pyrkimystä vaikuttaa toivotun kumppanin tahdonmuodostukseen ilman, että kysymyksessä voitaisiin katsoa olevan tunnusmerkistössä tarkoitettu taivuttaminen seksuaaliseen tekoon. Ratkaisussa on kuitenkin katsottu, että esimerkiksi hoito- ja koulutussuhteisiin voi jo sellaisenaan liittyä asetelma, jossa suhteen osapuolet ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Tällaisen asetelman syntymiseen vaikuttaa muun ohella se, kuinka merkityksellisenä potilas tai koulutettava kokee hoito- tai koulutussuhteensa hoitajaansa tai opettajaansa. Tällaisessa tilanteessa epäasiallinen vaikuttaminen asianomistajan seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen voi jo sellaisenaan olla tunnusmerkistössä tarkoitettua taivuttamista. (KKO 2014:17, kohdat 22 ja 29.)

11. Ratkaisussa KKO 2010:1 Korkein oikeus on ottaen huomioon vastaajan aseman asianomistajien työnantajan edustajana sekä osapuolten ikäeron katsonut, ettei vastaajan ryhtyminen seksuaaliseen tekoon ollut pohjautunut osapuolten kannalta tasavertaiseen tilanteeseen. Tunnusmerkistössä tarkoitetun taivuttamisen katsottiin tapahtuneen vastaajan tosiasiallisilla toimilla ja käyttäen hyväksi esimiesasemaa. (KKO 2010:1, kohta 11.)

Olennainen ero osapuolten kyvyssä päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään

12. Sovellettavan rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan täyttyminen edellyttää, että kahdeksaatoista vuotta nuoremman asianomistajan kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on ollut hänen kypsymättömyytensä ja osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä ja että tekijä on käyttänyt törkeästi väärin asianomistajan kypsymättömyyttä.

13. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan säännöksen tarkoituksena on suojata nuorta häntä vahvemmassa asemassa olevan henkilön hyväksikäytöltä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden olennainen loukkaaminen perustuu siihen, että kypsymättömämpi osapuoli on alisteisessa asemassa eikä sen vuoksi voi tasavertaisesti päättää osallistumisestaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja että toinen osapuoli käyttää kypsymättömyyttä hyväkseen. (LaVM 3/1998 vp s. 22.)

14. Lakivaliokunnan mukaan säännöksessä tarkoitettu osapuolten välinen suhde voi perustua esimerkiksi tuttavuuteen, ystävyyteen tai muuhun sellaiseen seikkaan. Arvioitaessa henkilöiden kykyä päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään on osapuolten iän lisäksi otettava huomioon heidän henkinen ja ruumiillinen kehityksensä sekä elämänkokemuksensa. Kyky itsenäisiin päätöksiin edellyttää henkistä kypsyneisyyttä ja pystyvyyttä harkitsemaan päätösten ja käyttäytymisen vaikutuksia. Myös henkilön ruumiillisella kehittyneisyydellä on merkitystä arvioitaessa, onko joku käyttänyt säännöksessä tarkoitetulla tavalla törkeästi hyväkseen tämän kypsymättömyyttä. (LaVM 3/1998 vp s. 22.)

15. Lakivaliokunnan mietinnössä on edelleen lausuttu, että 16-17-vuotiailla nuorilla seksuaalisuhteet eivät ole harvinaisia ja että säännöksen tarkoituksena on suojata niitä nuoria, jotka ovat ikäisiään ruumiillisesti ja henkisesti kehittymättömämpiä ja kypsymättömämpiä käyttämään seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa nuorten keskinäisiä tai kaikenlaisia nuorten ja heitä vanhempien henkilöiden välisiä seksuaalisuhteita silloinkaan, kun vanhempi henkilö on kypsyneempi ja henkisesti vahvemmassa asemassa. Säännös edellyttää osapuolten iässä ja kypsyydessä huomattavasti suurempaa eroa kuin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa rajoitussäännöksessä edellytetään. (LaVM 3/1998 vp s. 22.)

16. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa, onko osapuolten kyvyssä päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään ollut olennainen ero, tarkastelun tulee kohdistua ennen kaikkea alaikäisen päätöksentekokykyyn verrattuna tekijään. Rangaistavuuden edellytyksenä ei sen sijaan säännöksen mukaan ole, että alaikäisen kyky päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään olisi heikompi kuin muilla hänen ikäisillään henkilöillä yleensä. Tällä seikalla voi kuitenkin olla välillistä merkitystä arvioitaessa alaikäisen päätöksentekokykyä suhteessa tekijään. Mikäli ero alaikäisen ja tekijän päätöksentekokyvyssä on olennainen, tunnusmerkistössä asetettu rangaistavuuden edellytys täyttyy.

17. Päätöksentekokykyyn kohdistuva arviointi tapahtuu ikä- ja kypsyyseron perusteella tehtävänä kokonaisarviona. Ottaen huomioon, että lainkohdassa on kysymys alaikäisen kyvystä päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään ja harkita sen seurauksia, siinä mainittu kypsymättömyys koskee ennen kaikkea psyykkistä kypsyyttä ja elämänkokemusta. Arvioinnissa on merkitystä myös alaikäiseen kohdistettujen seksuaalisten tekojen luonteella. Tapauskohtaisesti voidaan siten kiinnittää huomiota muun ohella siihen, liittyykö seksuaaliseen kanssakäymiseen sellaisia tavanomaisesta poikkeavia piirteitä, että alaikäisen ei voida arvioida aikaisemman kokemuksensa perusteella olevan riittävän kypsä päättämään osallistumisesta tällaiseen seksuaaliseen toimintaan.

Erityinen riippuvuussuhde

18. Sovellettavassa rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetään, että rikoksen kohteena on ollut henkilö, joka on erityisen riippuvainen tekijästä, ja että tekijä on käyttänyt tätä riippuvuussuhdetta törkeästi väärin. Säännös soveltuu myös täysi-ikäisiin asianomistajiin kohdistuviin tekoihin.

19. Lainkohdan perustelujen mukaan riippuvaisen aseman perustetta ei ole säännöksessä rajattu. Kysymykseen tulevat esimerkiksi taloudelliset ja henkiset sekä käytännön avun tarpeesta johtuvat riippuvuussuhteet. Riippuvuuden tulee kuitenkin olla merkitykseltään erityisen suuri. Merkittävyyttä harkittaessa on syytä arvioida suhteen merkitystä elämän perusedellytysten, esimerkiksi toimeentulon, asumisen, terveyden tai muiden keskeisten tarpeiden kannalta. Erityisen riippuvainen toisesta on esimerkiksi henkilö, jonka työsuhteen jatkuvuus on toisen päätettävissä. (HE 6/1997 vp s. 179.)

20. Hallituksen esityksessä on edelleen lausuttu, että erityisen riippuvuussuhteen törkeä väärinkäyttäminen liittyy siihen, että sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon taivuttamisessa käytetään hyvin voimakasta puuttumista riippuvuuden perusteena olevaan seikkaan. Törkeyteen on katsottu vaikuttavan myös se, kuinka todennäköinen olosuhteiden muutoksen annetaan ymmärtää olevan. (HE 6/1997 vp s. 179.)

21. Oikeuskäytännössä erityisen riippuvaisen aseman on katsottu olleen käsillä esimerkiksi tilanteessa, jossa asianomistajat olivat olleet hoito- ja opetussuhteeseen perustuen alisteisessa asemassa ylivertaisena pitämäänsä tekijään nähden, jolloin tekijällä oli ollut henkinen yliote asianomistajiin (KKO 2014:17, kohta 24).

22. Erityinen riippuvuussuhde on edelleen katsottu olleen asianomistajina olleiden työntekijöiden ja sellaisen työnantajan edustajan välillä, joka oli ollut asianomistajien esimies, ottanut heidät töihin ja päättänyt heidän työvuoroistaan ja joka oli voinut vaikuttaa heidän työsuhteidensa jatkumiseen. Tapauksessa Korkein oikeus on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että asianomistajat olivat olleet juuri ammattiinsa valmistuneita nuoria, jotka olivat olleet koeajalla tai olleet muutoin työsuhteessa vasta lyhyen aikaa. Arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, että asianomistajien olisi ollut helppo työllistyä muunkin työnantajan palveluksessa. (KKO 2010:1, kohta 13.)

Tapahtumatiedot

23. A on kohdassa 1 todetusti toiminut joukkueenjohtajana joukkueessa, johon asianomistaja oli kuulunut, kyseisen urheiluseuran liigajaoston puheenjohtajana sekä lisäksi urheilulajin suomenmestaruussarjan hallituksessa. A on osallistunut urheilijasopimuksia koskeviin neuvotteluihin, ja seuran liigajaoston päätettyä sopimusten hyväksymisestä allekirjoittanut ne seuran puolesta. A:n omistama yritys on tukenut taloudellisesti joukkuetta ja lisäksi asianomistajaa yksilölajissa.

24. Asianomistaja oli harrastanut kyseistä joukkueurheilulajia lapsesta asti samassa seurassa ja siirtynyt jo 14-vuotiaana harjoittelemaan aikuisten joukkueeseen. Asianomistaja oli neuvotellut A:n kanssa sopimuksen aikuisten joukkueessa urheilemisesta, mistä hänelle oli suoritettu palkkaa enimmillään 3 000 euroa kaudessa. A:n yritys oli lisäksi sponsoroinut häntä henkilökohtaisesti 500 eurolla kaudessa.

25. Syytteessä tarkoitettu seksuaalinen kanssakäyminen on pitkälti riidatonta. A:n mukaan siihen oli kuitenkin ryhdytty tasavertaisista asemista ja myös asianomistaja oli ollut suhteessa aloitteellinen. A on myös katsonut, että hän ei ollut ylipäätään voinut vaikuttaa asianomistajan asemaan joukkueessa.

Asianomistajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

26. Asianomistaja on kertonut, että hän oli jo lapsena tutustunut A:han. Myöhemmin hän oli hoitanut erinäisiä tehtäviä A:n yrityksen toimistolla. Asianomistaja oli kokenut saaneensa A:lta erityistä huomiota, kannustusta ja huolenpitoa noustuaan alaikäisenä aikuisten joukkueeseen. A oli muun ohessa kuljettanut häntä autolla harjoituksiin. Asianomistajan elämä oli koostunut koulusta ja urheilusta. Joukkueessa urheileminen oli ollut hänelle tärkein asia, ja hänellä oli ollut tavoitteena päästä lajin ammattilaiseksi.

27. Asianomistaja oli juuri täyttänyt 16 vuotta, kun A oli joukkueen iltatilaisuuden yhteydessä suudellut häntä suulle. Hän ei ollut aiemmin ollut seurustelusuhteessa eikä edes suudellut ketään. A oli tapahtuman jälkeen sanonut, että heidän välisestään jutusta ei puhuttaisi enempää. A oli vakuutellut, että asianomistajalla ei ollut hätää ja että hän vastaisi kaikesta. Tämän jälkeen A oli lähetellyt asianomistajalle lukuisia tekstiviestejä päivittäin. Viestit olivat aluksi olleet luonteeltaan arkisia, mutta muuttuneet seksuaalisesti vihjaileviksi. A oli kysellyt häneltä mahdollisista aiemmista suhteista ja pyytänyt asianomistajaa lähettämään itsestään uima-asukuvia. Asianomistaja oli vastannut, että hänellä ei ollut ollut aiempia suhteita. A oli kosketellut asianomistajaa harjoitusten yhteydessä aikaisempaa rohkeammin.

28. A oli noin viiden kuukauden kuluttua edellä mainitusta iltatilaisuudesta kutsunut asianomistajan toimistolleen. A oli käynyt kotonaan ja palannut toimistolle dildo mukanaan. A:n pyynnöstä asianomistaja oli riisuuntunut ja laittanut dildon emättimeensä. A oli tämän jälkeen kosketellut asianomistajan alapäätä suullaan. Asianomistaja oli vuotanut verta. Hän oli kokenut paniikinomaisia tuntemuksia ja itkenyt. A oli kuitenkin kysellyt ”eikö tätä voitaisi viedä loppuun” ja ohjannut asianomistajan lattialla olleelle patjalle sekä ollut tämän kanssa sukupuolielimellään emätinyhdynnässä.

29. Asianomistaja on edelleen kertonut, että tämän jälkeen hänen ja A:n välillä oli ollut seksuaalista kanssakäymistä keskimäärin kerran viikossa koko syytteessä tarkoitetun ajan. Sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot olivat tapahtuneet aina A:n aloitteesta ja tämän ohjaamina. Tapaamisiin oli liittynyt myös se, että A oli vaatinut asianomistajaa varustautumaan kohtaamisiin tietyllä tavoin. Seksuaalisissa teoissa oli ollut useimmiten kysymys siitä, että asianomistaja oli tyydyttänyt A:ta käsillään ja ottamalla tämän sukupuolielimen suuhunsa. Sukupuolielimellä tehtyjä emätinyhdyntöjä oli ollut harvemmin, keskimäärin kerran kuukaudessa. Loppuvaiheessa A oli ollut asianomistajaan kerran myös anaaliyhdynnässä sukupuolielimellään. Seksuaalista kanssakäymistä oli ollut suurimmaksi osaksi A:n toimistolla, mutta myös kun A oli kuljettanut häntä autolla sekä joukkueen matkoilla.

30. Asianomistaja on kertonut ajautuneensa seksuaalisuhteeseen, kun hän oli pitänyt A:ta luotettavana ja turvallisena aikuisena. Hän oli kokenut ihailun tai ihastuksen tunnetta A:ta kohtaan, eikä hänellä ollut ollut ulospääsyä suhteesta. Hän oli pohtinut A:n asemaa urheiluseurassa ja paikkansa menettämistä joukkueessa. A oli puhunut, että suhteen paljastuessa ”meiltä menee kaikki”, minkä asianomistaja oli kokenut liittyvän myös urheilu-uraansa. Asianomistaja oli saanut voimakkaita psyykkisiä oireita seksuaalisten kanssakäymisten jälkeen, mistä hän oli kertonut A:lle.

A:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

31. A:n mukaan hän oli varsinaisesti tutustunut asianomistajaan tämän liityttyä aikuisten joukkueeseen. Hän oli tuntenut myös asianomistajan vanhemmat, jotka olivat olleet mukana urheiluseuran toiminnassa. A:lla ei ollut ollut vaikutusvaltaa siihen, keitä urheilijoita joukkueen valmentaja oli valinnut kokoonpanoon. Hän ei olisi myöskään voinut vaikuttaa asianomistajan urheilu-uraan.

32. A:n mukaan hänen ja asianomistajan seksuaalisuhde oli alkanut asianomistajan ihastuttua häneen, minkä A oli kokenut imartelevaksi. Asianomistaja oli ollut joukkueen iltatilaisuudessa tapahtuneessa suutelemisessa aloitteellinen. Sen jälkeen seksuaalista kanssakäymistä oli ollut molempien aloitteesta, ja asianomistaja oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä samalla tasolla A:n kanssa. A oli tiedustellut asianomistajalta, oliko tällä ollut aiemmin seksikumppaneita, mihin asianomistaja oli vastannut myöntävästi. Osapuolten väliset kahdenkeskeiset tapaamiset olivat tapahtuneet joukkueen tapahtumien yhteydessä. Asianomistaja olisi halunnut olla julkisesti yhdessä hänen kanssaan.

Todistajien kertomukset Korkeimmassa oikeudessa

33. Asianomistajan äidin C:n mukaan A oli ollut erittäin korkeassa asemassa urheiluseurassa. A:han oli luotettu heidän perheessään ja asianomistajalle oli myös viestitetty tästä luottamuksesta. C oli pyytänyt A:ta pitämään tyttärestään huolta. Asianomistajan elämä oli koostunut vain urheilusta ja koulusta, eikä hänellä ollut ollut juuri vapaa-aikaa. Asianomistaja ei ollut viettänyt aikaa ikäistensä kanssa ulkona tai juhlissa, eikä hänellä ollut ollut aiempia seurustelukumppaneita. C on kertonut myös, että asianomistajan koulusta oli otettu yhteyttä keväällä 2012 asianomistajan psyykkisen oireilun vuoksi.

34. Joukkueen valmentajana toiminut D ja urheiluhallilla työskennellyt E ovat kertoneet A:n olleen urheiluseurassa hyvin vaikutusvaltainen henkilö. D:n mukaan A oli ollut hänen esimiehensä, joka ei kuitenkaan ollut puuttunut siihen, keitä urheilijoita hän valmentajana oli valinnut kokoonpanoon.

Korkeimman oikeuden arviointi

Arvioinnin lähtökohdat

35. Korkein oikeus toteaa, että asianomistajan kertomus on ollut selkeä, yksityiskohtainen ja johdonmukainen. Se ei ole myöskään muuttunut oikeudenkäynnin kuluessa minkään asiaan vaikuttavan keskeisen seikan osalta eikä sisältänyt epäuskottavina tai liioittelevina pidettäviä osia. Asianomistajan kertomusta A:n aloitteellisuudesta ja tämän ohjailevasta toiminnasta jossain määrin tukevat riidattomat seikat seksuaalisen kanssakäymisen laadusta. Asianomistajan psyykkiselle oireilulle suhteen aikana ja sen jälkeen ei ole myöskään ilmennyt muuta varteenotettavaa aiheuttajaa kuin kuvattu seksuaalisuhde. Asianomistajan kertomus muodostaa tässä tapauksessa lähtökohtaisesti vahvan näytön tapahtumien kulusta.

36. A:n kertomus on ollut ylimalkainen ja osin myös välttelevä. Hänen kertomuksensa yksityiskohtaisemmat osat ovat liittyneet lähinnä urheiluseuran toimintaan. Kertomus on jäänyt niukaksi suhteen etenemisen ja seksuaalisen kanssakäymisen osalta. A:n kertomuksen mukaista vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voidakaan pitää tässä tapauksessa varteenotettavana.

Taivuttaminen seksuaalisiin tekoihin asemaa hyväksikäyttäen

37. Korkein katsoo, että asiassa ei jää varteenotettavaa epäilyä siitä, etteikö seksuaalisuhde olisi alkanut ja seksuaaliset kanssakäymiset tapahtuneet asianomistajan kertomalla tavalla A:n aloitteesta ja tämän ohjaamana. A on aktiivisesti vienyt asianomistajaa joukkueen iltatilaisuudessa tapahtuneen suutelemisen jälkeen kohti seksuaalista suhdetta ensin toistuvilla seksuaalissävytteisillä viesteillä ja lopulta suusanallisella ohjeistuksellaan osapuolten tavatessa A:n yrityksen toimistolla. Osapuolten kahdenkeskiset tapaamiset ovat perustuneet vain sukupuoliyhteyksien tai muiden seksuaalisten tekojen toteuttamiseen.

38. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja asianomistajan asemat ovat olleet selvästi epätasavertaiset. Tämä on johtunut erityisesti heidän ikäerostaan ja siitä, että A on ollut vastuutehtävissä urheilujoukkueessa, johon asianomistaja on kuulunut.

39. Korkein oikeus katsoo lisäksi, että A:n ja asianomistajan selvästi epätasavertaiset asemat ovat olleet omiaan heikentämään merkittävästi asianomistajan kykyä torjua tekijän tosiasiallisia toimia tai ehdotusta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tällöin rangaistussäännöksessä tarkoitettu taivuttaminen on voinut täyttyä ilman suoranaisia viittauksia tai edes vihjauksia siihen, kuinka tekijä voi vaikuttaa asianomistajan asemaan.

40. Korkein oikeus katsoo siten selvitetyksi, että A on asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajan sukupuoliyhteyksiä ja muita seksuaalisia tekoja toistuvasti sisältäneeseen suhteeseen.

Alaikäisen asianomistajan kyky päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään suhteessa A:han

41. Asianomistaja on ollut syytteessä tarkoitettuna aikana 16-19-vuotias. A on ollut tuolloin noin 50-vuotias perheellinen yrittäjä. Asianomistajan elinpiirin on selvitetty koostuneen lähes kokonaan koulusta, omasta perheestä ja urheilusta. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä asianomistajan kertomusta siitä, että hänellä ei ole ollut lainkaan kokemusta seksuaalisesta kanssakäymisestä ennen syytteessä tarkoitettujen tekojen alkamista. Ottaen huomioon osapuolten välinen yli 30 vuoden ikäero ja erot heidän elämänkokemuksessaan, asianomistajan kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi ollut rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisesti heikompi kuin A:lla. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, kuinka kehittynyt asianomistaja on ollut ruumiillisesti. Arvioinnissa ei ole merkitystä myöskään sillä alempien tuomioistuinten käyttämällä perusteella, voidaanko asianomistajan seksuaalista päätöksentekokykyä pitää merkittävästi heikompana kuin muilla hänen ikäisillään.

Asianomistajan erityinen riippuvuus A:sta

42. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella arvioituna A on ollut hyvin vaikutusvaltainen henkilö kyseisessä urheiluseurassa. Liigajaostossa A on osallistunut määräysvallan käyttämiseen joukkueen sopimusasioissa. Tämän myötä hän on ollut päättävässä asemassa urheilijoihin nähden. A on lisäksi toiminut joukkueenjohtajana ja jonkin aikaa myös lajin suomenmestaruussarjan hallituksessa.

43. A:n ja asianomistajan tuttavuus on perustunut urheiluun, jonka merkitys on ollut asianomistajalle erityisen tärkeä. Asianomistaja on urheillut ikäänsä nähden korkealla tasolla tavoitteenaan rakentaa itselleen uraa ammattiurheilijana. Asianomistaja on pitänyt A:ta luotettavana ja turvallisena aikuisena ja hän on käsittänyt, että A on ollut yleisesti arvostettu henkilö urheiluseurassa. A on myös tukenut asianomistajaa taloudellisesti. Vaikka taloudellisen tuen ja seuran maksaman palkan määrät ovat olleet yleisesti katsottuna vähäisiä, niitä voidaan kuitenkin pitää nuorelle henkilölle merkittävinä.

44. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi asianomistaja on ollut tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla erityisen riippuvaisessa asemassa suhteessa A:han. Ottaen huomioon, että riippuvuussuhde on alkanut asianomistajan ollessa hyvin nuori ja että se on kestänyt pitkään, tämän riippuvuussuhteen voidaan katsoa jatkuneen myös sen jälkeen, kun asianomistaja on tullut täysi-ikäiseksi.

Asianomistajan kypsymättömyyden ja riippuvuussuhteen väärinkäytön törkeys

45. Asianomistaja on tekoajan alkaessa ollut juuri 16 vuotta täyttänyt nuori. A on asemaansa hyväksikäyttäen määrätietoisesti taivuttanut asianomistajan sukupuoliyhteyksiä ja muita seksuaalisia tekoja toistuvasti sisältäneeseen suhteeseen. Kysymys ei ole ollut osapuolten tasavertaisista asemista käsin tekemistä päätöksistä. A:n ja asianomistajan psyykkisen kypsyyden, seksuaalisen kokemuksen ja muun elämänkokemuksen sekä niiden myötä päätöksentekokyvyn erot ovat olleet huomattavan suuret. A on käyttänyt hyväksi sekä asianomistajan kypsymättömyyttä että erityistä riippuvuutta A:sta. A on siten käyttänyt törkeästi väärin asianomistajan kypsymättömyyttä ja erityistä riippuvuussuhdetta.

Tahallisuus

46. A on tuntenut asianomistajan ja tämän perheen pitkän ajan ennen syytteessä kuvattua rikoksen tekoaikaa ja hän on ollut tietoinen asianomistajan iästä. Hänen tiedossaan on ollut asianomistajan asema urheiluseurassa ja tämän urheilulliset tavoitteet. Asianomistajan kertomuksen perusteella A on myös ollut tietoinen asianomistajan seksuaalisesta kokemattomuudesta, mikä A:n on muutoinkin täytynyt havaita. Asianomistajan olennaisesti A:ta heikomman kyvyn päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään ja erityisen riippuvaisen aseman A:sta on olosuhteiden perusteella täytynyt olla A:n tiedossa. A:n on täytynyt myös käsittää menettelynsä loukkaavan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Syytteessä tarkoitettu A:n menettely on ollut siten tahallista.

Syyksilukeminen

47. A on syyllistynyt syytteen teonkuvauksesta ilmenevään seksuaaliseen hyväksikäyttöön ajalla 17.10.2010-30.9.2014.

Rangaistus

48. Asiassa sovellettavan rangaistussäännöksen mukaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittava sakkoa tai vankeutta enintään 4 vuotta. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

49. Ratkaisussa KKO 2014:17 (kohta 37) Korkein oikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus ennen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä olisi ollut yhden vuoden yhdeksän kuukauden vankeusrangaistus neljään asianomistajaan kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Hoito- ja koulutussuhteessa tapahtuneet rikokset oli tehty vuosina 2003-2006. Sukupuoliyhteyksiä oli ollut neljästä kolmeenkymmeneen asianomistajasta riippuen, minkä lisäksi tekijä oli tehnyt myös muita seksuaalisia tekoja. Yksi asianomistajista oli ollut tekoaikaan 16-19-vuotias.

50. A on määrätietoisesti taivuttanut häneen luottaneen nuoren asianomistajan lähes neljä vuotta kestäneeseen seksuaaliseen suhteeseen. Asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta on kevään 2011 ja syksyn 2014 välisenä aikana loukattu useita kertoja, asianomistajan uskottavan kertomuksen mukaan keskimäärin kerran viikossa. A on jatkanut toimintaa asianomistajan A:lle kertomasta psyykkisestä oireilusta huolimatta.

51. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luetusta menettelystä on lähtökohtaisesti pidettävä 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistusta.

52. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

53. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi säännönmukaisen rangaistuksen voitaisiin katsoa johtavan kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Ottaen huomioon, että A:ta on kuultu esitutkinnassa ensimmäisen kerran 6.11.2019 ja että asiassa on toimitettu suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa, oikeudenkäynnin ei myöskään voida katsoa viivästyneen siten, että rangaistusta tulisi tämän johdosta lieventää.

54. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet.

55. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Oikeuskäytännössä nyt tuomittavaa vankeusrangaistusta pituudeltaan vastaavissa tapauksissa vankeusrangaistus on tuomittu vastaajalle ehdottomana, vaikka häntä ei olisikaan aiemmin tuomittu rikoksista, ellei erityisiä vastasyitä ole ollut (ks. seksuaalirikosten osalta esim. KKO 2018:35, KKO 2018:91, KKO 2021:5 ja KKO 2021:22). Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa, ja rangaistuslajin valinta tehdään kussakin yksittäistapauksessa tekoon ja tekijään liittyvien rikoslain 6 luvun säännösten nojalla huomioon otettavien seikkojen pohjalta. Tästä johtuen tuomioistuimen ratkaisut samantyyppisissäkin tapauksissa saattavat erota toisistaan ilman, että käsillä olisi oikeusturvaa vaarantava yhdenvertaisuudesta tai oikeuskäytännön yhtenäisyydestä poikkeaminen. (KKO 2025:22, kohta 19 ja siinä viitatut ratkaisut.)

56. Tässä tapauksessa vankeusrangaistuksen pituus sekä rikoksen vakavuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys puoltavat ehdotonta vankeusrangaistusta. Toisaalta rangaistuksen määräämistä ehdolliseksi puoltaa se, että A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Lisäksi rikoksen päättymisestä on kulunut yli kymmenen vuotta eikä A ole syyllistynyt tänä aikana uusiin rikoksiin. Ottaen huomioon erityisesti rikoksesta tuomioon kuluneen ajan, joka on A:sta riippumattomista syistä muodostunut huomattavan pitkäksi, Korkein oikeus katsoo, että tuomittu vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

57. Ehdollista vankeutta on kuitenkin yksin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta. Tämän vuoksi sen ohessa A:lle on tuomittava yhdyskuntapalvelua, johon hän on antanut suostumuksensa ja josta hänen voidaan olettaa suoriutuvan. Ottaen huomioon, että asiassa sovellettavan rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin (515/2003) nojalla ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi voidaan tuomita yhdyskuntapalvelua enintään 90 tuntia, Korkein oikeus tuomitsee A:lle yhdyskuntapalvelua 70 tuntia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

A:n syyksi luetaan rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdan (563/1998) nojalla seksuaalinen hyväksikäyttö (tekoaika 17.10.2010-30.9.2014), josta hänet tuomitaan 1 vuoden 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 70 tunniksi yhdyskuntapalveluun.

Ehdollisen vankeuden koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 30.6.2027.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Pasi Pölönen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juha Pihlamaa.