7.4.2025

Perustelut

Asian tausta

1. Asianajaja A on määrätty asianomistajana olevan vanhemman konstaapelin oikeudenkäyntiavustajaksi muun ohella virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja pahoinpitelyä koskevassa asiassa eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain (valtion palveluksessa olevien oikeusapulaki) 1 c §:n nojalla. A on vaatinut käräjäoikeudessa, että hänen palkkionsa määrätään käyttämällä tuntipalkkiona 220 euroa.

2. Käräjäoikeus on määrännyt valtion varoista maksettavaksi A:lle palkkiota oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioasetus) tuolloin voimassa olleen 6 §:n (820/2013) mukaisen 110 euron tuntipalkkion perusteella. Käräjäoikeus on katsonut, että valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 c §:n sisältämä viittaus lain 1 a §:ään koskee myös viimeksi mainitun pykälän 3 momenttia. Näin ollen A:n palkkio on määräytynyt 3 momentissa viitatun oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 10 §:n mukaisesti noudattaen oikeusapulain 17 §:n edellyttämällä tavalla palkkioasetusta.

3. A on valittanut hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa, että hänen palkkionsa määrätään käyttämällä tuntipalkkiona 220 euroa. A on katsonut, että palkkioasetus ei koske valtion palveluksessa olevien oikeusapulain nojalla määrättyjä oikeudenkäyntiavustajia.

4. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Jatkokäsittelyluvan edellytyksiä on tässä asiassa aihetta tarkastella erityisesti muutosperusteen ja ennakkoratkaisuperusteen kannalta.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Säännöksen sanamuoto viittaa matalaan lupakynnykseen, joten lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Kun harkinta kohdistuu oikeuskysymykseen, josta ei ole vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, lupa tulee pääsääntöisesti myöntää. (Ks. esim. KKO 2023:62, kohta 9 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö.)

7. Jatkokäsittelylupa on saman momentin 3 kohdan mukaan myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste). Kysymys on tällöin yleensä siitä, ettei laki anna selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään, periaatteellisesti merkitykselliseen ongelmaan. Hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa. (Ks. KKO 2022:54 , kohta 8 ja KKO 2023:62, kohta 11 sekä niissä viitattu oikeuskäytäntö.)

Oikeudenkäyntiavustajan palkkiota koskeva sääntely

8. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a §:n 1 momentin mukaan poliisimiehelle, rajavartiomiehelle, tullimiehelle, vankeinhoitotehtävissä olevalle ja järjestystä ylläpitämään asetetulle valtion palveluksessa olevalle, jota syytetään tai jolta vaaditaan korvausta viran toimittamisessa tai työssä tapahtuneen lainvastaisen voimakeinojen käyttämisen vuoksi, on myönnettävä vapautus oikeusapulain 4 §:ssä tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista. Jos asian laadun vuoksi tai muusta syystä on ilmeistä, ettei hän kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asian käsittelyssä, hänelle on hakemuksesta määrättävä oikeudenkäyntiavustaja.

9. Sanotun 1 a §:n 3 momentin mukaan oikeudenkäyntiavustajasta, hänen määräämisestään sekä oikeudenkäyntiavustajalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa säädetään puolustajasta ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajasta.

10. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 c §:n 1 momentin mukaan jos valtion palveluksessa oleva vaatii rangaistusta tai korvausta rikoksen johdosta, joka on kohdistunut hänen henkeensä tai terveyteensä taikka henkilökohtaiseen vapauteensa hänen ollessaan suorittamassa virka- tai työtehtävää taikka virka- tai työtehtävän vuoksi, on hänelle myönnettävä vapautus 1 a §:n 1 momentissa tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista edellyttäen, että hänen oikeusturvansa toteuttaminen sitä vaatii rikoksen vakavuuden, rikoksella aiheutettujen vahinkojen tai muun erityisen syyn vuoksi. Sanotussa lainkohdassa mainituin edellytyksin on tuomioistuimen määrättävä hänelle pyynnöstä oikeudenkäyntiavustaja.

11. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla tämän luvun mukaan määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.

12. Oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä on säädetty oikeusapulain nojalla määrätyn yksityisen avustajan kohtuullisesta palk-kiosta ja kulukorvauksesta sekä niiden määräämisestä. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, tuntipalkkion suuruudesta, asiakohtaisesta vähimmäispalkkiosta, korvattavista kuluista sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

13. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla on annettu palkkioasetus. Palkkioasetuksen 1 §:n soveltamisalasäännöksen perusteella kyseisen asetuksen mukaan määrätään palkkio ja kulukorvaus muun ohella yksityiselle avustajalle, joka on määrätty oikeusapulain nojalla samoin kuin rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle. Sanotussa 1 §:ssä ei mainita valtion palveluksessa olevien oikeusapulain mukaista oikeudenkäyntiavustajaa. A:n tekemien toimenpiteiden aikaan palkkioasetuksen 6 §:n (820/2013) mukaan tuntipalkkio on ollut 110 euroa.

14. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulakia on nyt merkityksellisiltä osin muutettu 1.2.2009 voimaan tulleella lailla 930/2008. Tuolloin lisättiin lain 1 a §:ään uusi 3 momentti ja kumottiin lain 1 d § (265/2002), jonka perusteella 1 a ja 1 c §:ssä tarkoitettujen etujen myöntämisestä sekä sanotuissa lainkohdissa mainittujen maksujen ja kustannusten suorittamisesta ja vastapuolen velvollisuudesta korvata ne valtiolle oli voimassa, mitä oikeusapulaissa säädettiin. Ennen oikeusapulain voimaan tuloa 1.6.2002 sanotussa 1 d §:ssä (270/1987) viitattiin maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettuun lakiin. Sen 15 §:n (105/1998) nojalla oikeudenkäyntiavustajalla oli oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio, jonka perusteista säädettiin tarkemmin asetuksella.

15. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulain muuttamiseen vuonna 2009 johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että mainittu laki turvaa valtion palveluksessa olevan asemaa yleisiä oikeusapu- ja oikeudenkäyntikulusäännöksiä laajemmin eräissä tapauksissa silloin, kun hän on palvelussuhteeseensa liittyvässä oikeudenkäynnissä asianosaisena joko asianomistajana tai vastaajana. Laissa säädetyissä tilanteissa valtion palveluksessa olevalle on määrättävä oikeudenkäyntiavustaja hänen taloudellisesta asemastaan riippumatta. Lainmuutoksella ei ollut tarkoitus muuttaa valtion palveluksessa olevien asemaa. Kysymys oli ainoastaan siitä, että oikeudenkäyntiavustajan kelpoisuusehtojen, avustajan määräämisen ja avustajalle maksettavan palkkion ja korvauksen osalta erityislaissa viitattaisiin oikeusapulain säännösten sijasta rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun säännöksiin puolustajasta ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajasta. Näin siitä syystä, että erityislain mukaiset etuudet vastaavat paremmin rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun mukaisia puolustajan määräyksen saaneen vastaajan ja oikeudenkäyntiavustajan saaneen asianomistajan etuuksia kuin oikeusapulaissa säädettyjä yleisiä oikeusapuun sisältyviä etuuksia. (HE 103/2008 vp s. 10.)

Korkeimman oikeuden arviointi jatkokäsittelyluvan myöntämisestä

16. A:n muutoksenhaku hovioikeudessa on perustunut siihen, ettei hänen palkkionsa tulisi määräytyä palkkioasetuksen mukaan, koska siinä ei ole todettu asetuksen soveltuvan määrättäessä palkkiota asianomistajan avustajalle valtion palveluksessa olevien oikeusapulain nojalla ja koska myöskään sanotussa laissa ei ole viitattu palkkioasetuksen soveltuvuuteen tällaisen avustajan palkkioon. Näin ollen käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta arvioitaessa keskeistä on se, onko käräjäoikeus voinut soveltaa palkkioasetusta A:n palkkiota määrätessään.

17. Korkein oikeus toteaa, että valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a §:n 3 momentin sanamuodon perusteella lain 1 a §:n nojalla vastaajalle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio määräytyy palkkioasetuksen perusteella, kun mainitussa 3 momentissa viitataan oikeudenkäyntiavustajalle maksettavan palkkion osalta rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa puolustajasta ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajasta säädettyyn. Viittaus tarkoittaa mainitun luvun 10 §:n 1 momenttia, jossa puolestaan viitataan oikeusapulain 17 ja 18 §:iin. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a §:n 3 momentin viittaus ulottuu siten sekä rikosoikeudenkäyntilain että oikeusapulain mukaiseen palkkiosääntelyyn, jotka molemmat johtavat lakien sanamuodon perusteella palkkioasetuksen soveltamiseen ja joiden mukaiset palkkiot kuuluvat sen soveltamisalaan. Palkkioasetuksen soveltuminen valtion palveluksessa olevien oikeusapulain mukaisen oikeudenkäyntiavustajan palkkioon ei edellytä, että siitä olisi säädetty lakia alemman asteisen palkkioasetuksen soveltamisalasäännöksessä.

18. Valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a § koskee tilannetta, jossa valtion palveluksessa oleva henkilö on syytteessä tai häneltä vaaditaan korvausta. Lain 1 c §:ssä taas säädetään valtion palveluksessa olevan oikeudesta saada oikeudenkäyntiavustaja silloin, kun hän vaatii rangaistusta tai korvausta. Mainitussa 1 c §:ssä viitataan sen sanamuodon mukaan ainoastaan 1 a §:n 1 momenttiin, jossa säädetään vapautuksesta oikeusapulain 4 §:ssä tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista sekä oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksistä. Sitä vastoin 1 c §:ssä ei viitata 1 a §:n 3 momenttiin, jossa säädetään tarkemmin oikeudenkäyntiavustajasta, hänen määräämisestään sekä hänelle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta.

19. Korkein oikeus toteaa, että valtion palveluksessa olevien oikeusapulaissa ei ole muuta sääntelyä oikeudenkäyntiavustajasta, hänen määräämisestään tai hänelle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta kuin 1 a §:n 3 momentin viittaus rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa puolustajasta ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajasta säädettyyn. Sanotussa 3 momentissa mainitaan erikseen sekä puolustaja että asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja. Siten rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun sääntely soveltuu sekä valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a että 1 c §:n nojalla määrättyyn oikeudenkäyntiavustajaan ja hänen palkkioonsa. Myöskään lain esitöistä (HE 103/2008 vp ja LaVM 12/2008 vp) ei löydy tukea tulkinnalle, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustajaa ja hänen palkkiotaan koskisi aiemmasta oikeustilasta poiketen eri sääntely riippuen siitä, missä asemassa oikeudenkäyntiavustajan saanut valtion palveluksessa oleva henkilö on oikeudenkäynnissä.

20. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että valtion palveluksessa olevien oikeusapulain 1 a §:n 3 momentissa säädetty koskee myös lain 1 c §:n mukaista oikeudenkäyntiavustajaa ja hänen palkkiotaan.

21. Vaikka kynnys jatkokäsittelyluvan myöntämiselle muutosperusteella on matala, oikeudellisen tulkinnanvaraisuuden tulee olla aito niin, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta on aihetta epäillä. Tässä tapauksessa useisiin viittauksiin perustuvasta sääntelystä huolimatta lain oikea tulkinta on kuitenkin selkeästi todennettavissa. Sääntelyyn ei myöskään ole osoitettu liittyvän epäyhtenäistä soveltamiskäytäntöä tai tulkinnallista epätietoisuutta.

22. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta ei ole ollut aihetta epäillä siltä osin kuin A:lle palkkiota määrättäessä on sovellettu palkkioasetusta. Hovioikeuden ei siten ole ollut tarpeen myöntää jatkokäsittelylupaa muutosperusteella. Edelleen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole menetellyt virheellisesti jättäessään jatkokäsittelyluvan ennakkoratkaisuperusteella myöntämättä. Muutakaan perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiselle hovioikeudessa ei ole ollut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Lena Engstrand, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juhana Moilanen.‍