KKO:2025:21
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus - Julkisyhteisön korvausvastuu - Korvattava vahinkoSyy-yhteys
- Tapausvuosi
- 2025
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2023/599
- Taltio
- 179
- ECLI-tunnus
- ECLI:FI:KKO:2025:21
Ulosottoviranomainen oli myynyt ulosottovelallisten omistaman kiinteistön 122 000 euron kauppahinnalla. Myyntiesitteestä oli puuttunut tieto siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat maatalousrakennukset kuuluivat kauppaan, minkä vuoksi käräjäoikeus oli ulosottovelallisten valituksen johdosta kumonnut myynnin. Ulosottoviranomaisen oikeilla tiedoilla järjestämässä uudessa ulosottomyynnissä kiinteistö oli myyty 105 000 euron kauppahinnalla.
Korkein oikeus katsoi, että ulosottovelallisille oli aiheutunut myyntihintojen erotusta vastaava varallisuusvahinko ulosottoviranomaisen virheellisen menettelyn vuoksi ja että vahinko oli riittävässä syy-yhteydessä viranomaisen virheeseen. Valtio oli velvollinen korvaamaan ulosottovelallisille aiheutuneen vahingon.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
Ulosottoviranomainen oli 15.6.2016 vapaasta viranomaismyynnistä tekemällään päätöksellä myynyt velallisten A ja B omistaman kiinteistön 122 000 euron kauppahintaan. Viranomaisen julkaisemaan myyntiesitteeseen oli merkitty, ettei kiinteistöllä ollut rakennuksia, vaikka tosiasiassa kiinteistöllä sijaitsi kaksi latorakennusta. A:n ja B:n tehtyä ulosottovalituksen käräjäoikeus oli 18.4.2017 tekemällään lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä kumonnut myyntipäätöksen. Ulosottoviranomainen oli tehnyt uuden myyntipäätöksen 8.6.2017, ja kiinteistö oli myyty 105 000 euron hintaan.
Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa
A ja B vaativat, että valtio velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvauksena 17 000 euroa. Perusteinaan he esittivät, ettei ulosottoviranomainen ollut noudattanut kiinteistöä myytäessä toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Mikäli myynti olisi ollut alun perin huolellisesti toteutettu, kauppahinta olisi ollut 122 000 euron suuruinen. A:lle ja B:lle oli aiheutunut ensimmäisen ja jälkimmäisen myynnin kauppahintojen erotusta vastaava varallisuusvahinko sen vuoksi, että ensimmäinen myynti oli valmisteltu virheellisesti.
Valtio vaati kanteen hylkäämistä. Ensimmäinen myynti oli kumottu virheen ja ulosottovelallisten valituksen vuoksi. Virhe oli oikaistu, eikä siitä ollut voinut aiheutua väitettyä vahinkoa. Toinen myynti oli toimitettu oikein tiedoin, eikä siinä ollut ulosottoviranomaisen virhettä tai laiminlyöntiä. Hyväksytty kauppahinta oli ollut 17 000 euroa alempi kuin ensimmäisessä myyntiyrityksessä. Jälkimmäistä myyntiä ei rasittanut virhe, eikä alempi kauppahinta voinut olla seurausta ensimmäisen myynnin virheestä. A ja B olivat ottaneet riskin alemmasta kauppahinnasta valittamalla ensimmäisestä myynnistä.
Käräjäoikeuden tuomio 21.5.2021 nro 21/24619
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Se totesi, että kummatkin myynnit olivat olleet itsenäisiä verkkohuutokauppoja, joissa hinta oli muodostunut vapailla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Kummassakaan myynnissä hinta ei ollut alittanut kohteen käypää arvoa. Kihlakunnanvouti ei ollut voinut vaikuttaa ostotarjouksiin ja oli toisaalta ollut velvollinen hyväksymään vähimmäishinnan ylittävän ostotarjouksen. Käräjäoikeus katsoi, ettei ensimmäistä myyntiä rasittanut, myyntiesitteessä ollut virhe ollut syy-yhteydessä toisessa, oikein tiedoin tehdyssä myynnissä saatuun kauppahintaan. Alempi kauppahinta ei ollut seurausta ensimmäisessä myynnissä tapahtuneesta virheestä, minkä vuoksi kanne oli hylättävä.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Tarja Honkanen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 22.9.2023 nro 1374
A ja B valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että ulosottoviranomainen oli tehnyt julkista valtaa käyttäessään virheen ensimmäisessä myynnissä. Kun myynti oli kumottu virheen vuoksi, ulosottoviranomaisen ei voitu katsoa noudattaneen ulosottomyynnin suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Asiassa jäi ratkaistavaksi, oliko tästä virheestä aiheutunut ulosottovelallisille vahinkoa.
Esitetyn näytön valossa oli pidettävä todennäköisenä, että kiinteistön kauppahinta olisi ollut vähintään ensimmäisen myynnin mukainen, mikäli rakennukset olisi mainittu myyntiesitteessä. A:lla ja B:llä oli siten ollut perusteltu syy valittaa ensimmäisestä myynnistä. Ulosottoviranomaisen virheen vuoksi myynti oli jouduttu uusimaan, ja kauppahinta oli ollut 17 000 euroa ensimmäistä myyntiä alempi. Tähän nähden oli selvää, että mikäli ensimmäisessä myynnissä ei olisi tapahtunut virhettä, toista myyntiä ei olisi tarvinnut toteuttaa ja A ja B olisivat saaneet myynnistä vähintään 122 000 euroa ja siten ainakin 17 000 euroa enemmän kuin he olivat toisen myynnin jälkeen saaneet. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että A:lle ja B:lle aiheutunut vahinko oli riittävässä syy-yhteydessä ulosottoviranomaisen virheeseen.
Valtio oli vedonnut kiistämisperusteena vielä siihen, että vahingossa joka tapauksessa oli ollut kysymys sattumanvaraisesta ja ennalta arvaamattomasta seikasta. Hovioikeus totesi, että kiinteistöjen markkinahinnat vaihtelevat eikä ollut ennalta arvaamatonta, että samasta kiinteistöstä oli saatu myöhemmässä huutokaupassa ensimmäistä huutokauppaa alempi hinta, vaikka uudessa myynnissä oli annettu kaikki oikeat tiedot rakennuksista.
Hovioikeus velvoitti valtion suorittamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvauksena 17 000 euroa korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Heikki Rautiola ja Juha Hartikainen sekä asessori Hanna Laasonen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Valtiolle myönnettiin valituslupa.
Valtio vaati valituksessaan, että valtio vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta.
A ja B vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
- A:n ja B:n omistama kiinteistö oli ulosottoviraston päätöksellä 15.6.2016 myyty ulosottomiehen toimittamalla vapaalla myynnillä ja korkeimman tarjouksen mukaisella 122 000 euron kauppahinnalla.
- Käräjäoikeus oli päätöksellään 18.4.2017 A:n ja B:n ulosottovalituksesta kumonnut myynnin, koska kiinteistön myyntiesitteestä oli puuttunut tieto kiinteistöllä sijainneista kahdesta maatalousrakennuksesta, jotka kuuluivat kauppaan. Päätöksen mukaan myyntiesitteen virheellisyys oli saattanut vaikuttaa kauppahintaan.
- Ulosottovirasto on toimittanut uuden myynnin oikeilla tiedoilla ja 8.6.2017 tekemällään päätöksellä myynyt kyseisen kiinteistön 105 000 euron kauppahinnalla. Myynti on lainvoimainen.
- Asiassa on riidatonta, että ulosottoviranomainen oli julkista valtaa käyttäessään tehnyt virheen, kun ensimmäisen myynnin myyntiesitteessä ei ollut mainittu kahta kiinteistöllä sijainnutta rakennusta, ja myynti oli virheen vuoksi kumottu. Niin ikään riidatonta on, että jälkimmäisessä myynnissä ei ollut ollut virhettä ja että tuossa myynnissä saatu kauppahinta oli 17 000 euroa alempi kuin ensimmäisessä myynnissä.
Kysymyksenasettelu
- Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle ja B:lle aiheutunut ulosottoviranomaisen menettelystä vahinkoa, josta valtio on korvausvastuussa.
Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat
- Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Saman pykälän 2 momentin mukaan vastuu yhteisöllä on kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Jos vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä, käsittää vahingonkorvaus lain 5 luvun 1 §:n mukaan hyvityksen myös niin sanotusta puhtaasta varallisuusvahingosta eli sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
- Vahingonkorvausvastuu edellyttää syy-yhteyttä toiminnan tai laiminlyönnin ja vahinkoseurauksen välillä. Syy-yhteyden täyttymistä arvioidaan kysymällä, olisiko vahinko aiheutunut, jos viranomainen olisi menetellyt asianmukaisesti. Syy-yhteyden täyttymisen edellytykseksi ei toisaalta voida asettaa sitä, että menettely tai laiminlyönti olisi ainoa syy vahinkoon (KKO 2010:17, kohta 20 ja KKO 2022:21, kohta 34). Ulosottoviranomaisen virheellinen menettely voi siten olla korvausvastuun syntymiseksi riittävässä syy-yhteydessä vahinkoon, vaikka vahinkoon olisi muitakin syitä kuin viranomaisen menettely.
- Korvausvastuun edellyttämälle syy-yhteydelle on oikeuskäytännössä usein asetettu lisävaatimus, jonka mukaan vahingon on täytynyt olla vahingon aiheuttajan kohtuullisesti ennalta arvattavissa (esim. KKO 1990:163, KKO 1995:198, KKO 1996:47 ja KKO 2001:54). Korvausvastuun ulkopuolelle rajautuvat siten sellaiset toiminnan tai laiminlyönnin seuraukset, jotka ovat siinä määrin etäisiä, epätavanomaisia tai epätodennäköisiä, ettei vahingonaiheuttajan objektiivisesti arvioiden ole tullut kyseisissä olosuhteissa ottaa niitä toiminnassaan huomioon. Syy-yhteyden rajoittamisella pyritään kohtuulliseen ja tarkoituksenmukaiseen riskinjakoon vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsijän välillä. Sen vuoksi syy-yhteyden oikeudellisten edellytysten täyttymistä harkittaessa merkitystä voidaan antaa muun ohella toimintaympäristölle, vahinkoa aiheuttavan toiminnan tai laiminlyönnin luonteelle sekä tuottamuksen asteelle.
- Valtion vahingonkorvausvastuulle kuuluneesta virheestä oli kyse ratkaisussa KKO 1993:75, jossa pakkohuutokauppa oli kumottu kuulutuksessa olleen virheen perusteella. Kun kauppahinnan jakaminen velkojille oli virheen takia siirtynyt, valtio velvoitettiin korvaamaan velalliselle lisääntyneistä korkokuluista aiheutunut vahinko.
Korkeimman oikeuden arviointi
- Ulosottoviranomainen on käyttänyt julkista valtaa myydessään A:n ja B:n kiinteistön. Kun myyntiesitteessä on ensimmäisessä myynnissä ollut edellä kohdassa 2 mainittu puute, ulosottoviranomaisen ei voida katsoa noudattaneen ulosottomyynnin suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä säädetyt julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun edellytykset täyttyvät siten näiltä osin. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi jää se, onko A:lle ja B:lle aiheutunut hinnaneron perusteella vahinko, joka on korvausvastuun perustavalla tavalla syy-yhteydessä ulosottoviranomaisen virheelliseen menettelyyn.
- Käräjäoikeus on kumotessaan kiinteistön ensimmäisen myynnin lainvoiman saaneella päätöksellään 18.4.2017 katsonut, että kauppahinta 122 000 euroa oli vastannut kiinteistön käypää hintaa. Käräjäoikeuden mukaan sitä, että kiinteistöllä oli rakennuksia, oli pidettävä ulosottokaaren 5 luvun 20 §:ssä tarkoitettuna omaisuuden arvoon vaikuttavana olennaisena tietona. Lisäksi käräjäoikeus on arvioinut, että mikäli kaikilla kiinteistöstä tarjouksia tehneillä ostajilla olisi ollut tieto kiinteistöllä olleista rakennuksista, se olisi todennäköisesti vaikuttanut kauppahintaa korottavasti.
- Korkein oikeus toteaa, että kiinteistön uudessa kaupassa kohteesta on saatu kauppahintana 105 000 euroa. Huomioon ottaen, mitä käräjäoikeuden päätöksessä 18.4.2017 on lausuttu, julkisen vallan käyttämisessä tapahtuneesta ulosottoviranomaisen virheestä on siten seurannut, että A ja B ovat saaneet kauppahintana 17 000 euroa vähemmän kuin he olisivat saaneet, jos ensimmäinen myynti olisi jäänyt pysyväksi.
- A ja B ovat tehdessään ulosottovalituksen ensimmäisestä myynnistä käyttäneet perustuslain 21 §:ssä ja ulosottokaaressa turvattua oikeuttaan muutoksenhakuun. Muutoksen hakeminen viranomaisen virheelliseen ratkaisuun on vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:ssä asetettu myös lähtökohtaiseksi edellytykseksi oikeudelle saada korvausta vahingosta, jolta muutosta hakemalla voisi välttyä. Syy-yhteyttä arvioitaessa ei näin ollen ole perusteltua antaa merkitystä sille, että ensimmäinen myynti oli kumottu ulosottovelallisten valituksesta.
- Myynnin uudelleen toimittamisvelvollisuudesta on seurannut riski siitä, että kohteen markkinahinta muuttuu ensimmäisen ja jälkimmäisen myynnin välisenä aikana. Arvioitaessa tähän riskiin liittyvää vastuun jakautumista viranomaisen ja ulosottovelallisen välillä on perusteltua katsoa, että vastuu kuuluu virheen tehneelle viranomaistaholle eikä muutoksenhakuoikeuttaan käyttäneelle velalliselle. Vaikka hinnaneroon ovat vaikuttaneet osittain myös muut tekijät kuin viranomaisen menettely, Korkein oikeus katsoo, että ulosottovelalliselle aiheutunut vahinko on tällaisessa tilanteessa riittävässä syy-yhteydessä viranomaisen virheeseen. Näin arvioidessaan Korkein oikeus on ottanut huomioon myös sen, että kyse on ollut viranomaisen perustavanlaatuisesta menettelyvirheestä.
- Se, että jälkimmäisessä myynnissä on menetelty asianmukaisesti ja että ulosottomies on uudessa myynnissä ollut velvollinen hyväksymään vähimmäishinnan ylittäneen ostotarjouksen, ei ole poistanut ensimmäisessä myynnissä tapahtuneen virheen syy-yhteyttä A:lle ja B:lle aiheutuneeseen vahinkoon. Kun otetaan huomioon, että kiinteistöjen hintojen vaihtelu markkinoilla ei ole erityisen poikkeuksellista, Korkein oikeus katsoo, ettei vahinkoseurausta ole myöskään pidettävä sillä tavoin vaikeasti ennakoitavana tai epätavallisena, että valtio ei olisi siitä korvausvastuussa.
- Näin ollen aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.