24.5.2018

Reittitoimituksen päätös 1.3.2016 nro 2010-352881

Kaavin kunta oli 7.6.2010 hakenut reittitoimitusta, jonka tarkoituksena oli perustaa maastoliikennelain mukainen noin 9 kilometrin mittainen moottorikelkkailureitti Kotakylä - Heinäjoentie kunnan ympäristölautakunnan 4.11.2009 hyväksymän reittisuunnitelman perusteella.

Toimituksessa perustettiin 6 metriä leveä moottorikelkkailureitti reittisuunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta rautatiealuetta sekä eräitä vähäisiä poikkeamia.

Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Vesa Hallikainen ja uskotut miehet.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden maaoikeutena 16.12.2016 antama tuomio nro 16/20059

Eräät maanomistajat valittivat toimitusratkaisusta maaoikeuteen ja vaativat yhteisessä valituksessaan reittitoimituksessa tehtyjen ratkaisujen kumoamista kokonaisuudessaan tai asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi reittitoimituksessa tai ainakin rasitteen kirjaamista kiinteistörekisteriin valituksessa esitetyllä tavalla. Muutoksenhakijat katsoivat muun muassa, ettei maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaiset reitin perustamisen edellytykset täyttyneet. Kunta ei ollut edes väittänyt, että reitille olisi lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu yleinen tarve. Reittitoimituksessa ei ollut käsitelty lain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisia reitin perustamisen edellytyksiä.

Maaoikeus katsoi, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaiset reitin perustamisen edellytykset arvioidaan reittisuunnitelmaa vahvistettaessa, mutta ei enää toimitusvaiheessa ja, että reitti oli muutoinkin perustettu ja merkitty kirjattavaksi kiinteistörekisteriin lain mukaisesti. Maaoikeus hylkäsi muutoksenhakijoiden valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Sahi ja asian valmisteluun on osallistunut maaoikeusinsinööri Jouko Sillanpää.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Kaavin kunnan ympäristölautakunta oli 4.11.2009 hyväksynyt Kotakylä - Heinäjoentie -reittisuunnitelman, joka kunnan alueella koski 9 kilometriä pitkää moottorikelkkareittiä. Ympäristölautakunnan päätöksestä ei ollut tehty oikaisuvaatimuksia, ja se oli tullut lainvoimaiseksi. Päätöksen mukaan reitin pitäjänä toimi Kaavin kunta.

2. Kaavin kunta oli vuonna 2013 hakenut reittitoimitusta kunnan ympäristölautakunnan päätöksen mukaisen moottorikelkkareitin perustamiseksi. Reittitoimitus oli välillä keskeytetty kunnan pyynnöstä sen selvittämiseksi, suostuvatko maanomistajat reitin perustamiseen. Reittitoimitusta oli kuitenkin kunnan pyynnöstä jatkettu vuonna 2015 aikaisemmin hyväksytyn reittisuunnitelman mukaisen reitin toteuttamiseksi kokonaisuudessaan.

3. Toimitusmiehet totesivat reittitoimituksessa, että toimitushakemus perustui lainvoimaiseen reittisuunnitelmaan, jonka vahvistamisen yhteydessä maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyt reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset on jo pitänyt ottaa huomioon. Reitti voitiin perustaa maanomistajien suostumuksesta riippumatta. Toimitusmiehet totesivat, että laissa säädetyt moottorikelkkailureitin perustamisen edellytykset täyttyivät. Moottorikelkkailureitti perustettiin toimituksessa 1.3.2016 reittisuunnitelman mukaisena rautatiealuetta ja eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Maanomistajien valituksen johdosta Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko reittitoimituksessa tullut tutkia maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjen reitin perustamiselle asetettujen tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevien edellytysten täyttyminen.

Sovellettavat säännökset

Moottorikelkkareitin perustamista koskeva menettely

5. Maastoliikennelain 15 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Reittisuunnitelmassa on lain 15 §:n 2 momentin mukaan osoitettava reitin kulku ja reittiin kuuluvat levähdys- ja huoltoalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden kautta reitti tulisi kulkemaan.

6. Lain 16 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella.

7. Moottorikelkkailureitin merkitsemisestä kiinteistörekisteriin säädetään lain 17 §:n 3 momentissa viittauksella yksityisistä teistä annettuun lakiin. Moottorikelkkailureitti voidaan lain 19 §:n 1 momentin mukaan ottaa yleiseen käyttöön, kun reittisuunnitelma on saanut lainvoiman, korvaukset on suoritettu ja reitti merkitty maastoon. Reitin pitäjällä on 19 §:n 2 momentin mukaan oikeus poistaa reitiltä ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita vähäisiä luonnonesteitä.

Maastoliikennelain mukaiset edellytykset moottorikelkkareitin perustamiselle

8. Maastoliikennelain 1 luvun 1 §:n mukaan moottorikelkkareittien perustamisella pyritään yleisesti ehkäisemään niitä haittoja, joita muun ohella luonnolle tai muulle ympäristölle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistämään liikenneturvallisuutta.

9. Moottorikelkkailureittiä ei lain 16 §:n 2 momentin mukaan saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa.

10. Maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta riippumatta moottorikelkkailureitti voidaan 16 §:n 3 momentin mukaan perustaa, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelain mukaisten edellytysten arviointi tässä asiassa

11. Valittajat ovat pitäneet toimitusmiesten päätöstä lainvastaisena sillä perusteella, että toimituspäätöksessä ei ollut arvioitu moottorikelkkailureitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta. Valittajien mukaan arviota ei ollut tehty myöskään ympäristölautakunnan vahvistaessa reittisuunnitelman. Koska maanomistajat eivät olleet antaneet suostumustaan, reitin tuli täyttää myös maastoliikennelain 16 §:n 3 momentissa mainitut tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset.

12. Korkein oikeus toteaa edellä mainituista maastoliikennelain säännöksistä ilmenevän, että moottorikelkkailureitin perustaminen koostuu kahdesta eri vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hyväksyy reittisuunnitelman. Ympäristönsuojeluviranomaisen päätös on hallintopäätös, ja siihen voi hakea muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään. Suunnitelmassa osoitetaan reitin kulku levähdys- ja huoltoalueineen ja mainitaan ne kiinteistöt, joiden kautta reitti tulisi kulkemaan.

13. Moottorikelkkailureitin perustamisedellytyksenä on aina lainvoimainen reittisuunnitelma. Menettelyn toisena vaiheena on reittitoimitus, jollei reittiä perusteta maastoliikennelain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimusteitse. Reittitoimituksessa päätetään käyttöoikeuden perustamisesta suunnitelman mukaista moottorikelkkailureittiä varten ja määrätään korvaukset haitoista ja vahingoista maastoliikennelain 16 §:n 4 momentin ja 17 §:n 2 momentin nojalla. Kiinteistörekisterin pitäjä tekee merkinnät reitistä, kun reittitoimitus on tullut lainvoimaiseksi.

14. Edellä todetusta ilmenee, että reittisuunnitelman hyväksyminen ja reittitoimitus ovat reitin perustamiseen liittyviä erillisiä vaiheita päätöksenteon kohteen, toimivaltaisen viranomaisen ja muutoksenhaun osalta. Tarkoituksena ei ole, että reittisuunnitelmaa laadittaessa ratkaistavina olleet kysymykset ratkaistaisiin osaksikaan uudestaan reittitoimituksessa. Reittisuunnitelmaa koskeva päätös ja reittitoimitus liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa niin, että lainvoimainen reittisuunnitelma muodostaa perustan reittitoimitukselle.

15. Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, missä vaiheessa reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaiset edellytykset tutkitaan. Säännösten sijoittaminen reittitoimitusta koskevan 16 §:n yhteyteen viittaisi siihen, että kysymys olisi reittitoimituksen yhteydessä arvioitavista edellytyksistä. Korkein oikeus toteaa, että edellytysten arviointi liittyy kuitenkin niihin kysymyksiin, jotka ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallassa ja jotka sen on otettava huomioon reittisuunnitelmaa hyväksyessään. Reittisuunnitelmassa osoitetaan reitin kulku, joka liittyy kunnan maankäytönsuunnitteluun. Reitin tarpeellisuus liikenneväylänä sekä kunnan virkistyskäytön kannalta samoin kuin reitin mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevat reitin kulkua suunniteltaessa arvioitaviksi.

16. Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä (esimerkiksi KHO 2014:65) ilmenee, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten moottorikelkkailureitin perustamisedellytysten toteutuminen arvioidaan reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä, jolloin päätöksen laillisuus tulee arvioitavaksi mahdollisen muutoksenhaun johdosta hallintolainkäyttöasiana.

17. Vastaavanlaisella kaksivaiheisella menettelyllä perustetaan ulkoilulain mukainen ulkoilureitti. Ulkoilulain sääntelystä ilmenee maastoliikennelakia yksiselitteisemmin, että reitin perustamisen edellytykset arvioidaan reittisuunnitelmaa laadittaessa.

18. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että edellä todetusta huolimatta maastoliikennelain yleistä tarkoitusta koskeva 1 § ja sen 16 §:ssä ilmaistut haitattomuutta ja tarpeellisuutta koskevat säännökset voivat olla merkityksellisiä myös reittitoimituksessa, kun reittisuunnitelman puitteissa päätetään reitin yksityiskohtaisesta toteuttamisesta. Reitin sijoittamista maastoon ei välttämättä arvioida reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä samalla yksityiskohtaisuudella kuin miten se on määritettävä reittitoimituksessa. Tällöin kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että arvioitaisiin uudelleen reitin tarpeellisuutta tai haitattomuutta koskevat edellytykset lainvoiman saaneen reittisuunnitelman osalta, vaan reittisuunnitelman puitteissa tehtävistä ratkaisuista.

19. Kysymyksessä olevan reitin pitäjänä toiminut Kaavin kunta on hakenut reittitoimitusta lainvoiman saaneen reittisuunnitelman pohjalta, jossa reitin tarpeellisuus ja haitattomuus on tullut arvioida. Korkein oikeus katsoo, että aihetta maaoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei siten ole.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Marjut Jokela, Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Katri Nuuja.