16.1.2018

Syyte

Syytteen mukaan A oli syyllistynyt huumausainerikokseen, kun hän oli 7.2.2016 tuonut postitse maahan 10 grammaa 99-painoprosenttista amfetamiinia. Aine oli sen määrä ja pitoisuus huomioon ottaen ainakin osittain tarkoitettu levitykseen tai ainakin oli olemassa suuri vaara siitä, että aine päätyisi myös muiden kuin A:n käyttöön.

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 30.6.2016 nro 128598

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen katsoen, että A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily. Vaikka oli epäuskottavaa, että postilähetys olisi tilattu A:n osoitteeseen hänen tietämättään, käräjäoikeus katsoi, että A oli omalla uskottavaksi katsottavalla kertomuksellaan kyennyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä. Syytteen puolesta ja sitä vastaan esitettyjä seikkoja punnittuaan ja näyttöä kokonaisuutena arvioituaan käräjäoikeus katsoi, ettei syytteen tueksi ollut esitetty riittävää näyttöä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juho Heiskala.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.11.2016 nro 16/147489

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A:n syyksi luetaan syytteen mukainen huumausainerikos.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja tuomitsi A:n syytteen mukaisesta huumausainerikoksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hovioikeus katsoi, ettei A:n kertomus ollut uskottava ja ettei se ollut kyennyt horjuttamaan sitä lähtökohtaista olettamaa, ettei kukaan tilaisi huumausainetta toisen henkilön nimellä ja osoitteella tämän tietämättä. Huumausaineen merkittävä taloudellinen arvo teki yhä epätodennäköisemmäksi sen, että joku olisi tilannut kyseisen lähetyksen A:n kotiosoitteeseen tämän tietämättä. Hovioikeus edelleen katsoi, että asian olosuhteissa voitiin pitää poissuljettuna, että huumausaineet olisi lähetetty A:n kotiosoitteeseen ilman, että hän olisi vähintäänkin antanut luvan yhteystietojensa käyttämiseen aineen maahantuomiseksi Suomeen. Hovioikeus lausui, ettei järkevää epäilyä A:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen huumausainerikokseen ollut jäänyt.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Erkki Koivula, Leeni Kivalo (eri mieltä) ja Outi Mikkola.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kivalo hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteydessä toimivaan postitulliin oli 7.2.2016 saapunut suljettu kirjekuori Espanjasta. Tullivalvonnassa postilähetyksestä oli löydetty 10 grammaa jauhemaista amfetamiinia, joka oli ollut pitoisuudeltaan 99-painoprosenttista eli erittäin vahvaa. Postilähetykseen oli vastaanottajaksi merkitty A ja toimitusosoitteeksi hänen asuinosoitteensa. Postilähetystä ei toimitettu perille. Asiassa suoritettiin esitutkinta, jonka nojalla syyttäjä nosti A:ta vastaan syytteen huumausainerikoksesta.

2. Syytteen mukaan A oli laittomasti tuonut postitse maahan edellä kohdassa 1 kuvattua huumausainetta, joka aineen määrä ja pitoisuus huomioon ottaen oli ainakin osittain ollut tarkoitettu levitykseen, tai ainakin oli ollut olemassa suuri vaara siitä, että huumausainetta olisi päätynyt myös muiden kuin A:n käyttöön. A on kiistänyt syyllisyytensä lausuen, ettei hän ollut tilannut huumausainetta eikä ylipäätään tiennyt postilähetyksestä mitään.

3. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen katsoen, ettei syytteen tueksi ollut esitetty riittävää näyttöä ja että A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily.

4. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen, joka on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja lukenut A:n syyksi huumausainerikoksen. Hovioikeus on katsonut, ettei asiassa ollut järkevää epäilyä A:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen huumausainerikokseen.

5. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hänen näytetty postitse tuoneen maahan syytteessä tarkoitettua huumausainetta.

Todisteiden arvioinnin lähtökohdat

6. Todistelua koskevassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään todistusharkinnan lähtökohdista luvun 1 §:n 2 momentissa. Lainkohdan mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp s. 45) on todettu, että tuomioistuimen tulee perehtyä kuhunkin todisteeseen erikseen ja arvioida niiden merkitys myös kokonaisuutena.

7. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Asianosaisten lausumat ja näytön arviointi alemmissa tuomioistuimissa

8. A on kertonut, ettei hän ollut tilannut Espanjasta postilähetystä eikä antanut lähetyksen vastaanottamista varten henkilö- tai yhteystietojaan kenellekään. Hän on kiistänyt syytteen kertoen, ettei hänellä ollut mitään tietoa syytteessä mainitusta postilähetyksestä. A on lausunut, etteivät postilähetyksen vastaanottajakirjaukset voineet ainoana näyttönä riittää siihen, että hänen voitaisiin katsoa tuoneen huumausainetta maahan ja siten syyllistyneen huumausainerikokseen.

9. Syyttäjä on katsonut, että syyte oli vastaanottajatietojen perusteella tullut näytetyksi, jollei asiassa ollut jotain erityistä syytä epäillä, ettei A ollut tilausta tehnyt. Internetin salatussa Tor-verkossa tehtyjä tilauksia ei ole mahdollista tarkemmin selvittää. Tässä asiassa kukaan ei ollut jälkikäteenkään kysellyt lähetystä A:lta eikä esiin ollut tullut mitään sellaista seikkaa, joka viittaisi ulkopuoliseen tekijään. Ulkopuolinen tekijä sulkeutui pois myös A:n asumisesta esitetty selvitys huomioon ottaen.

10. Käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että postilähetyksessä olleesta amfetamiinista olisi ollut saatavissa laskentatavasta ja käyttöannosten suuruudesta riippuen noin 80 - 200 käyttöannosta. Tähän nähden käräjäoikeus on pitänyt epäuskottavana, että muu aineen tilaaja olisi tehnyt tilauksen siitä tietämättömän henkilön kotiosoitteeseen ilman varmuutta siitä, että tilaaja saa huumausaineen itselleen. Epätodennäköisenä, joskin jossain määrin mahdollisena käräjäoikeus on pitänyt sitä, että huumausaine olisi lähetetty A:lle kiusanteko- tai kostomielessä. Vielä epätodennäköisempänä on tuomiossa pidetty sitä, että huumausaine olisi lähetetty erehdyksessä. Toisaalta käräjäoikeus on todennut, ettei syytteen tueksi ollut esitetty A:lle osoitetun postilähetyksen ohella muuta konkreettista näyttöä.

11. Käräjäoikeus on antanut olennaisen merkityksen A:n kertomuksen uskottavuudelle. Käräjäoikeus on kiinnittänyt huomiota A:n kertomukseen siitä, että hän oli polttanut ystävältään saamaansa kannabista ja että joku hänen tuttavistaan saattoi käyttää amfetamiinia. Näissä lausumissa käräjäoikeus on todennut olevan sekä syytettä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Ne osoittivat, ettei huumeidenkäyttö ollut A:lle täysin poikkeuksellista ja poissuljettua, mutta toisaalta lisäsivät todennäköisyyttä sille, että joku A:n tuttavista olisi tehnyt tilauksen hänen tietämättään. A:n kertomus oli pysynyt muuttumattomana kuitenkin siten, että vasta pääkäsittelyssä hän oli kertonut hänelle tuntemattomasta numerosta esitutkinnan jälkeen tulleista puheluista, joissa ei ollut puhuttu mitään.

12. Käräjäoikeus on vielä todennut, ettei A:ta tiettävästi ollut aiemmin epäilty huumausainerikoksesta, hänen pankkitiedoistaan ei ollut löytynyt mitään kyseiseen tilaukseen viittaavaa, eikä suoritetussa kotietsinnässä ollut löytynyt syytettä tukevaa näyttöä. Johtopäätöksenään käräjäoikeus on katsonut A:n kyenneen omalla kertomuksellaan horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä ja hänen syyllisyydestään jääneen varteenotettava epäily.

13. Hovioikeus on puolestaan tuomiossaan katsonut postitse lähetetyn huumausaine-erän taloudellisen arvon olleen merkittävä, mikä teki yhä epätodennäköisemmäksi sen, että joku olisi tilannut sen A:n kotiosoitteeseen tämän tietämättä. Hovioikeus on myös todennut, että A:n kertomus aiemman kannabiksen käyttönsä ajankohdasta ja siitä, kenellä muulla oli avaimet hänen asuntoonsa, oli vaihdellut. A ei ollut osannut tarkemmin yksilöidä ajankohtaa, jolloin hän oli saanut soittoja tuntemattomasta numerosta. Hän ei ollut osannut nimetä ketään, joka olisi voinut kiusantekomielessä tilata huumausaineen hänen kotiosoitteeseensa. Johtopäätöksenään hovioikeus on katsonut, ettei A:n kertomus ollut uskottava eikä se ollut kyennyt horjuttamaan sitä olettamaa, ettei kukaan tilaisi huumausainetta toisen nimellä ja osoitteella tämän tietämättä. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa jäänyt järkevää epäilystä A:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen huumausainerikokseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

14. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti voidaan pitää hyvinkin todennäköisenä, että postilähetykseen merkitty vastaanottaja on sen todellinen tilaaja tai että vastaanottajaksi merkitty taho on muutoin tietoinen saapuvasta lähetyksestä. Näin ollen postilähetyksen vastaanottajamerkinnällä on merkittävä näyttöarvo sen osoittamisessa, kuka lähetyksen on tilannut. Tällainen lähtökohtaiseen todennäköisyyteen nojautuva näyttö ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi rikosasiassa yksinään riittää osoittamaan henkilön syyllistyneen kiellettyjen aineiden tai tavaroiden maahantuontiin. Syyttäjän tulee siten yleensä pystyä esittämään muita syyllisyyttä tukevia seikkoja, jotta syyksilukemisen edellytykset täyttyisivät.

15. Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta lausua asiassa mitään. Lausumatta jättäminen voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon vastaajan vahingoksi vain siinä määrin kuin se ei loukkaa hänen oikeuttaan olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2012:27 ja 2017:12 ilmenee, lisäksi voidaan edellyttää, että rikosasian kantaja on esittänyt riittävän vahvan näytön syytteen tueksi, ennen kuin syytteelle vaihtoehtoista tapahtumainkulkua koskevan vastaajan kertomuksen epäuskottavuudelle voidaan antaa näytön arvioinnissa merkitystä. Mainituista ratkaisuista ilmenee toisaalta myös, että syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Vastaajan kertomalla voi olla merkitystä muun muassa arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta tai vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta.

16. Asiassa on A:n kertomana selvitetty, että hän asuu yksin kerrostaloasunnossa, jossa posti jaetaan asunnon ovessa olevasta postiluukusta asunnon sisäpuolelle. A on asunut kyseisessä asunnossa viimeiset 10 vuotta. Avain asuntoon on A:n kertoman mukaan vain hänellä ja hänen veljellään. Kerrostalon portaikon alaovi on päivisin lukitsematta. Korkein oikeus katsoo, että tässä asiassa esitetty selvitys postilähetyksen vastaanottajan tiedoista ja vastaanottajan olosuhteista muodostaa sellaisen lähtökohtaisesti vahvan näytön, joka antaa perusteen edellyttää vastaajan konkretisoivan kiistämisensä perusteet ja kertovan postilähetykseen liittyvistä olosuhteista.

17. A on kertonut hänellä olleen vuonna 2015 erään henkilön kanssa erimielisyyksiä, joiden taustalla oli ollut maksamaton velka A:lle. Lisäksi A on kertonut saaneensa kuukausi tai kaksi tapahtuman jälkeen tuntemattomasta numerosta muutaman puhelun, joissa soittaja ei ollut puhunut mitään. A:lle ei ollut tullut väärin jaettua postia eikä hän ollut saanut nimellään tai osoitteellaan lähetyksiä, joita hän ei ollut tilannut. A on kertonut käyttäneensä ystävänsä luona uteliaisuuttaan internetin salattua Tor-verkkoa. Hän on myös kertonut aikaisemmin käyttäneensä kannabista. A:lla ei ollut yhteyksiä Espanjaan eikä hän osaa vieraita kieliä.

18. Korkein oikeus toteaa, että A on esitutkinnasta alkaen oma-aloitteisesti kertonut olleensa aikaisemmin tekemisissä huumausaineiden kanssa ja vierailleensa edellä mainitussa internetin Tor-verkossa, jota asiassa esitetyn selvityksen mukaan käytetään yleisesti huumausainekaupassa. A:n kertomus on muutamassa yksityiskohdassa hieman muuttunut. Hän on ensin kertonut huumausaineen käyttämisen ajankohdista toisin ja vasta hovioikeudessa kertonut veljellään olleesta vara-avaimesta asuntoonsa. Korkeimmassa oikeudessa A on ollut kertomuksessaan lyhytsanainen lähinnä vain vastaten hänelle kulloinkin esitettyihin kysymyksiin. Hänen tavassaan kertoa asioista ei ylipäätään ole tullut esille paljon yksityiskohtia.

19. Korkein oikeus toteaa edelleen, että A on kertonut asiaan liittyvistä olosuhteista eikä ole jättänyt lausumatta sellaisista seikoista, joihin hänen olisi tullut voida ottaa kantaa siinäkin tapauksessa, ettei tiedä lähetyksestä mitään. A:n kertomuksesta ilmi tulleissa seikoissa on sekä syytettä tukevia että sitä vastaan puhuvia ja samalla A:n kertomuksen uskottavuutta lisääviä piirteitä. A:n kertomuksen muutokset eri yhteyksissä ovat olleet vähäisiä. Ne eivät muutoinkaan viittaa siihen, että kertomus olisi yleisesti ottaen totuudenvastainen. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esiin A:n kertomuksen uskottavuutta heikentäviä seikkoja.

20. Asiassa saatua näyttöä arvioidessaan Korkein oikeus pitää varteenotettavimpana vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna sitä mahdollisuutta, että joku muu on tilannut huumausaineen postitse A:n osoitteella pyrkien itse saamaan sen tavalla tai toisella haltuunsa. Tämän vaihtoehdon todennäköisyyttä lisää se syyttäjän suullisessa käsittelyssä toteama seikka, että Tor-verkossa on julkaistu ohje, jossa huumausaineen tilaajia kehotetaan käyttämään toisten henkilöiden osoitteita kiinni jäämisen välttämiseksi. Toisaalta täysin poissuljettuna ei voida pitää kiusanteko- tai vahingoittamistarkoituksessa tehdyn tilauksen mahdollisuutta. Tätä arvioitaessa huomioon on otettava se syyttäjän esittämä seikka, että todennäköisesti vain pieni osa huumausainetta sisältävistä postilähetyksistä tulee pysäytetyiksi. Tällainen tarkoitus ulkopuolisella tekijällä voi kuitenkin olla riippumatta postin perille toimittamisen todennäköisyydestä.

21. A:n asumisolosuhteista ja postin jakelusta hänen asuntoonsa saatu selvitys osoittaa, että ulkopuolisen olisi ollut vaikea saada postilähetys haltuunsa ainakaan A:n sitä havaitsematta. A:n kertomuksesta ei ole ilmennyt, että joku toinen olisi myöhemmin pyrkinyt saamaan huumausaineen haltuunsa. A ei ole kyennyt yksilöimään myöskään kiusanteko- tai vahingoittamistarkoitukseen viittaavia tapahtumia. Nämä seikat vähentävät syytteelle vaihtoehtoisen tapahtumainkulun todennäköisyyttä asiassa ja ovat siten syytettä tukevia.

22. Toisaalta asiassa ei ole esitetty A:n omaa toimintaa koskevia, syytettä tukevia seikkoja. A:n pankkitilille on poliisin toimesta tehty pankkitiedustelu ja A:n asunnossa kotietsintä. Näillä tutkintakeinoilla ei ole saatu syytettä tukevaa näyttöä. Myöskään huumausaineiden postitilauksissa yleisesti hyödynnettyjen niin sanottujen virtuaalivaluuttojen käytöstä ei ole jutussa esitetty näyttöä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

23. Syyte on asiassa perustunut postilähetyksen vastaanottajatietoihin ja niiden merkittävään näyttöarvoon lähetyksen tilaajasta. Asiassa esitetyssä todistelussa on edellä kerrotuin tavoin vain niukasti muuta syytettä tukevaa näyttöä. Huomioon ottaen myös A:n kertomuksen uskottavuudesta edellä lausuttu Korkein oikeus katsoo, etteivät syytteen tueksi esitetyt todisteet ja muut asian käsittelyssä esiin tulleet syytettä tukevat seikat riitä sulkemaan pois varteenotettavaa epäilyä siitä, ettei A ole laittomasti tuonut maahan kysymyksessä olevaa huumausainetta. Tämän vuoksi syyte on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte huumausainerikoksesta hylätään. A vapautetaan hovioikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila ja Lena Engstrand. Esittelijä Teemu Vanhanen.