31.10.2017

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja Tampereen Vuokratalosäätiö (jäljempänä Vuokratalosäätiö) olivat tehneet asunnon vuokraamista koskevan sopimuksen. A:n vuokra-asunnossa tehtiin elo-, syys- ja lokakuun 2014 aikana vuokranantajan toimesta kylpyhuoneremontti.

2. A vaati Vuokratalosäätiötä vastaan nostamassaan kanteessa ja sen täydennyksessä, että Vuokratalosäätiö velvoitetaan palauttamaan hänelle remontin ajalta 2,5 kuukauden vuokra ja korvaamaan remontin aiheuttama pöly- ja hajuhaitta sekä asian hoitamisesta aiheutuneet matkakustannukset. A:n mukaan asunto oli remontin ajan asumiskelvoton ja hän oli joutunut muuttamaan muualle. Remontissa hänen huonekalunsa ja vaatteensa olivat likaantuneet ja hän oli joutunut pesettämään ne. Vaatimustensa tueksi A esitti kirjallista todistelua ja nimesi kuultavan todistajan. Lisäksi A esitti erääseen aiempaan lainvoimaiseen ratkaisuun liittyneitä vaatimuksia.

3. Vuokratalosäätiö kiisti kanteen. A:lle aiheutunut asumishaitta oli korvattu 60 päivältä 30 prosentin haitta-asteen perusteella. Lisäksi A:lle oli korvattu huoneiston sähkönkulutus kokonaisuudessaan remontin ajalta. A:lle suoritettu haittakorvaus oli ollut tavanomaista haittakorvausta suurempi.

4. Vuokratalosäätiön vastattua kanteeseen käräjäoikeus kehotti A:ta antamaan kirjallisen lausuman vastauksen johdosta uhalla, että asia voidaan lausuman antamatta jättämisen johdosta joko jättää sillensä tai ratkaista vastaajan vaatimuksesta yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla.

5. A ei antanut häneltä pyydettyä kirjallista lausumaa.

6. Vuokratalosäätiö vaati käräjäoikeuden sitä tiedusteltua, että asia ratkaistaan tuomiolla ja että A velvoitetaan suorittamaan sen oikeudenkäyntikulut. A kiisti oikeudenkäyntikuluista antamassaan lausumassa Vuokratalosäätiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan.

7. Käsittelyjärjestystä koskevalta osalta käräjäoikeus katsoi, että A:n laiminlyötyä antaa lausuman vastaajan vastauksesta ja Vuokratalosäätiön pyydettyä asian ratkaisemista tuomiolla, asia oli ratkaistavissa kirjallisessa menettelyssä ilman suulliseen valmisteluun siirtämistä asianosaisten esittämien vaatimusten, niiden perusteluiden ja todistelun perusteella. Käräjäoikeuden mukaan A oli laiminlyödessään antaa vastauksen vastaajan vaatimuksiin luopunut nimeämästään henkilötodistelusta.

8. Pääasian osalta käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut kiistänyt Vuokratalosäätiön vastauksessaan esittämiä kannetta vastaan puhuvia seikkoja ja että siksi ne voitiin asettaa riidattomina ratkaisun lähtökohdiksi, ellei A:n esittämästä selvityksestä muuta johtunut. Kanteensa tueksi A ei ollut esittänyt uskottavaa selvitystä, joten vaadittuja suorituksia oli pidettävä ilmeisen perusteettomina tai joka tapauksessa toteen näyttämättöminä. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi kanteen ilmeisen perusteettomana ja jätti lainvoimaiseen ratkaisuun liittyneet vaatimukset tutkimatta sekä velvoitti A:n maksamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta Vuokratalosäätiölle.

9. A valitti hovioikeuteen, vaati asian käsittelyä ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

10. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää hänelle jatkokäsittelylupa käräjäoikeuden hylättyä kanteen selvästi perusteettomana ja ratkaistua asian kirjallisessa valmistelussa annetulla tuomiolla sen jälkeen, kun A ei ollut antanut häneltä pyydettyä kirjallista lausumaa vastaajan vastauksesta kanteeseen.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

11. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Mainitun lainkohdan sanamuodolla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan sitä, että lupa tulisi järjestelmän soveltamisalaan kuuluvassa valitusasiassa myöntää aina jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Luvan myöntämiselle asetettu kynnys olisi näin ollen matala (HE 105/2009 vp s. 60).

12. Jatkokäsittelylupa on säännöksen 3 kohdan mukaan myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste). Lupa tulisi tällä perusteella myöntää tilanteessa, jossa hovioikeus katsoo, että asian periaatteellisen merkityksen vuoksi olisi tärkeää, että hovioikeus antaisi laintulkintaa ohjaavan asiaratkaisun, vaikkakaan ei olisi suoranaista aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta (HE 105/2009 vp s. 61).

Korkeimman oikeuden arviointi

Vaatimuksen selvä perusteettomuus

13. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on haastetta antamatta heti hylättävä kanne tuomiolla, jos kantajan vaatimus on selvästi perusteeton. Vaikka laissa ei ole nimenomaista säännöstä asiasta, oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että kanne on myös haasteen antamisen jälkeen koko valmistelun ajan hylättävissä tällä perusteella ja selvästi perusteetonta kannetta ei ole pakko viedä pääkäsittelyyn, vaikka kannetta ei olisikaan heti haastehakemusta käsiteltäessä hylätty (Juha Lappalainen, Siviilijutun käsittely käräjäoikeudessa vuoden 2002 uudistuksen mukaan, 2002 s. 99 - 100).

14. Lain esitöiden mukaan perusteettomuudella tarkoitetaan sitä, että vaatimus ei perustu lakiin ja että ilmoitetusta perusteesta ei voi seurata pyydettyä seuraamusta. Lisäksi perusteettomuudella tarkoitetaan sitä, että vaatimuksen perusteet eivät vastaa yleisesti tiedossa olevia seikkoja (HE 15/1990 vp s. 54).

15. A on haastehakemuksessaan ja sen täydennyksessä vaatinut kylpyhuoneremontin vuoksi vuokran palauttamista sekä korvausta remontin aiheuttamista haitoista ja kustannuksista. Hän on perustellut vaatimuksensa niin perusteen kuin määränkin osalta ja esittänyt vaatimustensa tueksi kirjallista todistelua sekä nimennyt kuultavan henkilötodistajan. Näin ollen A:n vaatimuksia ei yksin sillä perusteella, ettei hän ole antanut käräjäoikeudelle sen pyytämää lausumaa Vuokratalosäätiön vastauksen johdosta, ole pidettävä selvästi perusteettomina. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta on siten ollut aihetta epäillä. Hovioikeuden olisi tullut tältä osin myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

Asian ratkaiseminen tuomiolla pääkäsittelyä toimittamatta

16. Jos asianosainen tuomioistuimen kehotuksesta huolimatta laiminlyö antaa häneltä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 15 a §:n nojalla pyydetyn kirjallisen lausuman, on tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla, jollei luvun 12 tai 13 §:stä muuta johdu, annettava yksipuolinen tuomio. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 11 §:n mukaan sen jälkeen, kun vastaaja on vastannut kanteeseen, asianosaisella, jolla luvun 10 §:n 1 momentin nojalla on oikeus yksipuoliseen tuomioon, on oikeus yksipuolisen tuomion asemesta saada asia ratkaistuksi tuomiolla ja esittää sitä varten tarvittava selvitys.

17. Korkein oikeus toteaa, ettei oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 11 §:ssä säädetä siitä, missä menettelyssä tuomio voidaan antaa eikä säännös sellaisenaan oikeuta tuomion antamiseen valmistelussa. Pykälän mukainen pyyntö edellyttää käsittelyn jatkamista normaaliin tapaan ja asiassa annettava tuomio tulee perustaa todistelussa esitettyyn selvitykseen. Jos pyyntö esitetään valmistelun aikana, on asia yleensä vietävä normaaliin tapaan pääkäsittelyyn ja asiassa vedottu selvitys on siten tässäkin tilanteessa esitettävä lähtökohtaisesti käräjäoikeuden pääkäsittelyssä (ks. tältä osin esim. Juha Lappalainen, edellä mainittu teos, s. 9, 146 ja 147). Asian ratkaisemisesta valmistelussa säädetään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 ja 27 a §:ssä.

18. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:stä ilmenee, että valmistelussa voidaan paitsi jättää asia prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi tutkimatta, myös määrätyin edellytyksin antaa asiassa yksipuolinen tuomio tai tuomio sekä vahvistaa sovinto. Pykälä ei kuitenkaan sovellu riitaisen pääasian ratkaisemiseen (ks. HE 15/1990 vp s. 70 ja 71, HE 32/2001 vp s. 54). Riitaisen pääasian ratkaisemisesta valmistelussa säädetään sen sijaan luvun 27 a §:ssä. Viimeksi mainitun pykälän mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä.

19. Vaikka A ei ole käräjäoikeuden pyytämää lausumaa antanut ja siinä vastaajan vastauksessaan esittämiä perusteita kiistänyt, ei asia tämän vuoksi ole muuttunut riidattomaksi. Käräjäoikeus ei ole myöskään voinut tulkita lausuman antamatta jättämistä niin, että A on näin tehdessään luopunut nimeämästään henkilötodistelusta.

20. A on edellä kohdissa 2 ja 15 kuvatulla tavalla vaatinut kylpyhuoneremontin vuoksi vuokran palauttamista kokonaisuudessaan sekä korvausta remontin aiheuttamista haitoista ja kustannuksista. Hän on perustellut vaatimuksensa niin perusteen kuin määränkin osalta ja esittänyt vaatimustensa tueksi kirjallista todistelua sekä nimennyt kuultavan henkilötodistajan. Tähän nähden ja kun asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:lta olisi nimenomaisesti edes tiedusteltu, suostuuko hän asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä, käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta siltä osin, ettei asian ratkaiseminen ole edellyttänyt pääkäsittelyn toimittamista, on ollut aihetta epäillä. Hovioikeuden olisi siten tullut tältäkin osin myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

21. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua liittyen oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 11 §:n ja 5 luvun 27 a §:n tulkintaan nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Näin ollen ja koska kysymyksellä on myös yleisempää merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa, on jatkokäsittelyluvan myöntäminen ollut tärkeää myös tällä perusteella. Näin ollen hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa myös ennakkoratkaisuperusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja A:lle myönnetään asiassa jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Päivi Hirvelä ja Lena Engstrand. Esittelijä Ilkka Lahtinen.