12.10.2017

Alempien oikeuksien ratkaisut

Lapin käräjäoikeuden päätös 11.12.2015, muutoksenhaku Rovaniemen hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 13.7.2016 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Reetta Löija ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Virve Salo, Suvi Hannula ja Timo Lahdenperä.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rovaniemen hovioikeus on 24.3.2014 antanut muun ohella lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen (perustepäätös). Perustepäätös on lainvoimainen. Lapsen isä on 24.7.2015 hakenut perustepäätöksen täytäntöönpanoa käräjäoikeudessa.

2. Lapsen äiti on isän perustepäätöksen täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen johdosta käräjäoikeudelle antamassaan lausumassa vaatinut, että isän hakemus hylätään. Äiti on vaatinut lisäksi, että käräjäoikeus muuttaa perustepäätöksen mukaisia tapaamisoikeutta koskevia ehtoja väliaikaisesti siihen saakka, kunnes asiasta päätetään niinikään käräjäoikeudessa vireillä olevan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan pääasian (perusteriita) yhteydessä lopullisesti tai muuten toisin määrätään. Äiti on vaatinut vielä, että isä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa.

3. Käräjäoikeus on hylännyt isän perustepäätöksen täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen, koska perustepäätöksen täytäntöönpanon on selvitetty olevan selvästi lapsen edun vastaista. Käräjäoikeus on hylännyt myös äidin perustepäätöksen mukaisen tapaamisoikeuden ehtojen väliaikaista muuttamista koskevan vaatimuksen. Käräjäoikeus on perustellut päätöstään tältä osin sillä, että tapaamisoikeuden ehtoihin vaaditut muutokset ovat olennaisia, muutosten aiheellisuus on mahdollista tutkia perusteellisemmin perusteriidassa, ja isä on vastustanut muutoksia. Käräjäoikeus on lisäksi todennut, että vanhemmat ovat oikeudenkäynnin ulkopuolella sopineet joistakin lapsen ja isän valvotuista tapaamisista.

4. Käräjäoikeus on todennut, että isä on hävinnyt asian täytäntöönpanohakemuksensa osalta, ja äiti on hävinnyt asian tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista koskevan vaatimuksen osalta. Kysymyksessä on siten ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitettu tilanne, jossa vanhemmat ovat saaneet pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

5. Äiti on hovioikeudessa vaatinut, että isä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

6. Hovioikeus ei ole myöntänyt äidille jatkokäsittelylupaa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää äidille jatkokäsittelylupa.

Sovellettavat säännökset

7. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä muun ohella silloin, kun ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste).

8. Lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano on mahdollista ilman viranomaisen myötävaikutusta, eikä täytäntöönpanoasia siten ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asia, jossa sovinto ei ole sallittu (KKO 2005:59 kohta 4). Tuomioistuin voi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 13 §:n mukaisesti täytäntöönpanoasiassa vähäisessä määrin muuttaa tapaamisoikeutta koskevia ehtoja taikka tehdä väliaikaisesti vähäistä suurempiakin muutoksia. Tällaisen vaatimuksen esittäminen täytäntöönpanoasiassa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti merkitse, että asia muuttuisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetuksi asiaksi.

9. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Luvun 3 §:n 1 momentti sisältää säännöksen sen tilanteen varalta, että samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi. Asianosaiset saavat tällöin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Asiassa voivat tulla sovellettaviksi myös muut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset.

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Kohdassa 2 selostetulla tavalla äiti on esittänyt käräjäoikeudessa perustepäätöksen mukaisen tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista koskevan vaatimuksen, jonka hän on hävinnyt. Käräjäoikeus on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla määrännyt oikeudenkäyntikulut jäämään asianosaisten vahingoksi, mikä on myös lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan näissä tilanteissa pääsääntö (HE 191/1993 vp s. 12). Käräjäoikeus ei ole enemmälti perustellut tätä ratkaisuaan. Asiassa tulee kuitenkin mainitun säännöksen mukaan arvioida, onko syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan oikeudenkäyntikulut osaksi vastapuolelle, tai onko sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, vain vähäinen merkitys asiassa, ja tuleeko hänen siten saada täysi korvaus kuluistaan.

11. Tässä arvioinnissa tulee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ää koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön (esimerkiksi KKO 2010:24, KKO 2002:71, KKO 2002:70 ja KKO 1996:57) mukaisesti arvioida, minkä kysymysten käsittelyyn oikeudenkäynti on keskittynyt ja minkä kysymysten käsittely on aiheuttanut suurimman osan asianosaisten oikeudenkäyntikuluista.

12. Käsiteltävänä olevassa asiassa tulee lisäksi ottaa huomioon, että vaihtoehtona täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle täytäntöönpanolain 14 §:n nojalla tulee yleensä arvioida, onko lapsen edun mukainen lopputulos saavutettavissa täytäntöönpanon yhteydessä täsmentämällä tai muuttamalla tapaamisoikeuden ehtoja täytäntöönpanolain 13 §:n nojalla. Kun tuomioistuin ei tällöin voi muuttaa ehtoja omasta aloitteestaan, sen on tarvittaessa tiedusteltava asianosaisilta, pyytävätkö he tapaamisoikeuden ehtojen täsmentämistä tai muuttamista (KKO 2016:61 kohdat 17 - 19).

13. Kohdissa 10 - 12 mainituista syistä ei voida pitää selvänä, että tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista koskevan vaatimuksen hyväksymättä jättämisestä huolimatta äidillä ei olisi ollut oikeutta saada oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa korvatuiksi osaksi tai kokonaan.

14. Edellä mainituista syistä asiassa on ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeuden olisi tullut myöntää äidille jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Lapsen äidille myönnetään asiassa jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pekka Koponen, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen ja Tatu Leppänen. Esittelijä Saini Siitarinen.