5.7.2017

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.6.2015

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi seuraavaa:

A oli syytekohdassa 1 usealla eri kerralla ajalla 1.1.2014 - 22.4.2015 tehnyt ruumiillista väkivaltaa sisarelleen B:lle siten, että hän oli äitinsä asunnossa repinyt B:tä hiuksista, potkinut jalkoihin, lyönyt kasvoihin ja vesipiipun varrella selkään sekä Helsingin rautatieasemalla syrjäisessä paikassa lyönyt tätä useita kertoja kaulaan ja kasvoihin. A oli menettelyllään aiheuttanut B:lle kipua ja kasvojen punoitusta.

Syytekohdassa 2 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Tältä osin käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että A oli yrittänyt löytää B:n tämän paettua perheen kodista. Muilta osin käräjäoikeus katsoi selvitetyksi seuraavaa:

Ampuma-aseen hallussapito

Syytteen mukaan A oli pitänyt hallussaan ampuma-asetta tarkoituksin tappaa sisarensa B ampumalla tai jollakin muulla tavalla.

A kiisti pitäneensä hallussaan ampuma-asetta.

Tuomiossaan mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi pitänyt hallussaan ampuma-asetta.

Yksityiskohtaisen suunnitelman olemassaolo

Syytteen mukaan A oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman etsien sisartaan usean vuorokauden ajan, jona aikana hän oli suunnitellut sekä kuvaillut erilaisia sisarensa surmaamistapoja.

Chat-viesteistä kävi ilmi, että A oli pitänyt häpeällisenä sitä, että hänen sisarensa oli ollut poissa kotoa useamman yön. Hän oli harkinnut viesteissä erilaisia tapoja surmata sisarensa muun muassa puukottamalla, päähän ampumalla ja syömällä tämän omin hampain. Suunnitelma oli tekotavan osalta täsmentynyt ja alkanut konkretisoitua viimeistään 19.4.2015 kello 18.49, jolloin A oli todennut "Jos saan B mun käteen. Mä ammun sen. Päätä. Vannon Allahin nimeeee. B kuoleeeee. Ja mun kädessä laitan sen hautamaan". A oli myös todennut samana päivänä kello 21.25 lähettämässään viestissä hankkivansa aseen äitinsä rahoilla. Hän oli myös kuvaillut sekä viesteissään että puhelimitse todistajana kuullulle poliisi V:lle yksityiskohtaisesti teon kertomalla muun muassa miten se tapahtuu, minkä seuraamuksen hän siitä nuorena henkilönä saa ja sen, että hän poistuu Suomesta vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen.

A:n selitys siitä, että hän oli uhkauksillaan ainoastaan pyrkinyt saamaan sisareensa yhteyden tai sisarensa ottamaan yhteyttä viranomaisiin, oli epäuskottava. B oli esitutkinnassa kertonut, että hänen veljensä oli aikaisemminkin uhkaillut tappamisella, kun B oli jäänyt kiinni viestittelystä poikaystävänsä kanssa. Käräjäoikeus katsoi, että viesteissä ei ollut voinut olla kyse pelkästä vihastuksesta tai uhoamisesta, koska niitä oli lähetetty kolmen vuorokauden ajan ja tappamisella uhkaaminen oli myös jatkunut koko ajan. Tätä päätelmää osaltaan tuki myös se, että A oli jatkanut vakavien uhkausten esittämistä V:lle, vaikka tämä oli todennut olevansa poliisi ja pitävänsä A:n kertomaa vakavana asiana, ja edelleen poliisin virkatehtävissä olleelle N:lle.

A:n suunnitelmaan olivat edellä ilmenevästi sisältyneet pääpiirteittäin ja myös yksityiskohtaisesti syytteessä tarkoitetun teon toteuttamistavat ja -keinot, teosta seuraavan rangaistuksen pituuden arviointi ja maasta poistumista koskeva aie rangaistuksen kärsimisen jälkeen. Edelleen osa suunnitelmaa oli N:n kertomuksen perusteella ollut se, että surmaaminen tapahtuu, mikäli B ei suostu palaamaan kotiin ja alistumaan hänelle osoitettuihin käyttäytymissääntöihin. Käräjäoikeus katsoi, että ampuma-asetta lukuun ottamatta suunnitelma oli ollut jo täysin toteuttamiskelpoinen A:n tultua poliisin kiinniottamaksi ja että vaikka A:lla ei olisi ollut hallussaan asetta, olisi hän sellaisen voinut hankkia tai toteuttaa surman muulla tavoin. Käräjäoikeus katsoi, että A:n laatimaa suunnitelmaa oli pidettävä rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin riittävän yksityiskohtaisena.

Rikoksesta sopiminen ja lupautuminen tekemään teko

Syytteen mukaan A oli sopinut teosta Irakissa olevan isänsä kanssa sekä lupautunut tekemään sen.

Todistaja N:n kertoman mukaan A oli sanonut saaneensa isältään ohjeen, jonka mukaan B ja tämän ystävät tuli tarvittaessa surmata perheen kunnian palauttamiseksi, ja olevansa valmis tekemään ihan mitä tahansa suvun maineen palauttamiseksi. A oli myöntänyt sanoneensa näin N:lle, mutta kiistänyt tarkoittaneensa sanomaansa, koska hän oli ollut suuttuneessa mielentilassa. A oli oikeudessa kertonut, ettei hän ollut ollut yhteydessä isäänsä sisarensa katoamiseen liittyen, vaan hän oli sanonut isälleen kaiken olevan hyvin, jotta tieto asiasta ei leviäisi Irakissa. N oli pitänyt A:n hänelle kertomaa totena, vaikka tämä oli ollutkin hermostunut. N oli pitänyt uhkauksia myös siinä määrin vakavina, että hän oli ilmoittanut asiasta tutkijoille vietyään ensin B:n turvaan. Käräjäoikeus totesi, että A:n N:lle antama kertomus oli ollut siinä määrin yksityiskohtainen, että se ei ollut voinut olla ainoastaan suutuspäissään keksittyä uhoamista. N:n kertomusta vahvisti osaltaan myös B:n esitutkinnassa kertoma siitä, että hänen äitinsä oli ollut yhteydessä isään ja kertonut B:n tilanteesta isälle ja muille sukulaisille Irakissa. Lupautumista oli pidettävä vakavasti otettavana. Sopimisen kohteena oli ollut nimenomaisesti tietty henkilö eli B.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus katsoi, että A oli sopinut teosta Irakissa olevan isänsä kanssa sekä lupautunut tekemään sen.

Oliko A toiminut rikoksen tekemistä varten

Syyttäjä väitti A:n toimineen tarkoituksenaan tappaa B.

Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoi, että B oli ottanut uhkaukset tosissaan. Hänen subjektiiviselle näkemykselleen uhasta ei voitu kuitenkaan antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä, vaan asiaa oli käräjäoikeuden mukaan arvioitava tuomiossa selostettujen ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella.

Käräjäoikeus katsoi A:n toimineen syytteessä väitetyssä tarkoituksessa. Vaara rikoksen toteuttamisesta ei myöskään ollut ollut vähäinen eikä A ollut luopunut rikoksen valmistelusta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä ja törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta yhteiseen 2 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Petteri Plosila ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.1.2016

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion syytekohdan 1 pahoinpitelyn osalta, mutta hylkäsi syytteen syytekohdassa 2 törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Hovioikeus alensi A:n rangaistuksen kuudeksi kuukaudeksi vankeutta, mikä määrättiin ehdollisena. A määrättiin ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan.

Hovioikeus totesi, ettei asiassa ollut enää kyse ampuma-aseen hallussapidosta käräjäoikeuden hylättyä syytteen siltä osin.

Yksityiskohtaisen suunnitelman laatimisen osalta hovioikeus totesi, että viestien ja A:n lausumien perusteella voitiin pitää selvitettynä, että A:n tappouhkaukset olivat kohdistuneet B:hen. Kohde oli siten ollut tarkasti rajattu. Edelleen mahdollinen tekoaika oli ollut ainakin jollakin tarkkuudella päätetty. A oli viesteissään muun ohella kertonut, että hän aikoi puukottaa B:n, jos näkee tämän, ampuu tämän heti, kun näkee tämän ja että jos hän saa B:n kiinni, hän tappaa saman tien. Viesteistä voitiin siten päätellä, että A oli suunnitellut surmaavansa B:n heti tilaisuuden tullen.

Viesteissä A oli kuitenkin luetellut useita erilaisia surmaamistapoja. Hän oli puhunut B:n puukottamisesta, ampumisesta, nälkään näännyttämisestä, syömisestä ja hautaamisesta sekä toisaalta tämän hiusten leikkaamisesta ja kasvojen tärvelemisestä. Useimmin A oli puhunut B:n ampumisesta. A oli 19.4.2015 klo 21.25 lähettämässään viestissä kertonut ostavansa äitinsä rahoilla aseen ja 21.4.2015 klo 10.50 lähettämässään viestissä ostaneensa jo aseen.

A:n hallusta ei kuitenkaan ollut löytynyt ampuma-asetta. Tämä sekä viesteissä luetellut lukuisat eri surmaamistavat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei viestien perusteella voitu luotettavasti päätellä A:n päätyneen mihinkään tiettyyn surmaamistapaan. Tämän perusteella hovioikeus katsoi mahdollisen suunnitelman jääneen toteuttamistavan osalta merkittävällä tavalla puutteelliseksi.

A:n luettelemat surmaamistavat olivat toteutustavaltaan sellaisia, etteivät ne toteutuakseen vaatineet erityisen yksityiskohtaista suunnitelmaa tai tarkkaa etukäteisvalmistelua. Toisen henkilön surmaaminen ampumalla oli mahdollista toteuttaa myös ilman yksityiskohtaista suunnitelmaa. Asiassa oli jo käräjäoikeudessa jäänyt näyttämättä, että A:lla olisi ollut hallussaan mitään tekovälinettä.

Hovioikeus katsoi, että yksityiskohtaisen suunnitelman laatiminen valmistelurikoksen tekotapana voi koskea vain sellaisia yksilöitävissä olevia toimia, jotka olivat välttämättömiä rikoksen toteuttamiseksi. Tällaisia toimia olivat esimerkiksi uhrin reitin etukäteinen selvittäminen, tekovälineiden hankkiminen ja kokoaminen ja eri toimintojen aikataulutus.

Pelkästään ne seikat, että A:n voitiin katsoa aikoneen surmata B:n heti tämän tavattuaan ja että hän oli yrittänyt selvittää tämän olinpaikkaa, eivät täyttäneet vaatimusta yksityiskohtaisesta suunnitelmasta, kun A:n ei ollut näytetty päättäneen tekotapaa tai ryhtyneen mihinkään teon vaatimiin etukäteisvalmisteluihin. Vaikka päätös rikoksen tekemisestä oli sinänsä edellytys rikoksen toteuttamiselle, ei tällainen päätös muodostanut sellaista faktatietoon perustuvaa toimintakokonaisuuden suunnitelmaa, joka olisi välttämätön rikoksen toteuttamiselle. A:n ei ollut näytetty suunnitelleen sisarensa surmaamista siten, että suunnitelma olisi luonut edellytykset ja ollut välttämätön rikoksen toteuttamiselle.

A oli viesteissään arvioinut teostaan seuraavaa rangaistusta ja suunnitelmiaan rangaistuksen jälkeen. Hän oli arvellut joutuvansa vankilaan kuudeksi vuodeksi, mistä hän kärsisi kolme vuotta ja lähtisi tämän jälkeen pois Suomesta. Hovioikeuden näkemyksen mukaan tämä osoitti kuitenkin lähinnä A:n valmiutta tehdä mainittu teko.

Vaikka yksityiskohtainen suunnitelma ei edellyttänyt, että kaikki teon pienetkin yksityiskohdat oli lyöty lukkoon, hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että A:n ei ollut näytetty laatineen laissa tarkoitettua yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta. Hovioikeus katsoi, että kyse oli ollut lähinnä A:n valmiudesta tarpeen tullen surmata sisarensa, mikä valmius ei lain esitöiden mukaan vielä täyttänyt törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun tunnusmerkistöä.

Surmaamisesta sopiminen tai siihen lupautuminen

A oli kiistänyt sopineensa isänsä kanssa B:n surmaamisesta. A oli kertomansa mukaan päinvastoin ilmoittanut isälleen, että B:n asiat olivat hyvin ja että tämä kävi koulua. Todistaja N oli sen sijaan kertonut, että A oli kertonut hänelle saaneensa isältään ohjeeksi surmata B tarvittaessa, jos tämä ei palaisi kotiin. A oli myöntänyt sanoneensa N:lle näin. A oli ollut tuolloin suuttunut, koska hän ei ollut tavannut sisartaan pitkään aikaan.

Hovioikeus totesi, että A:n isää ei ollut kuultu asiassa. Edellä selostetun lisäksi muuta näyttöä A:n ja hänen isänsä välisestä yhteydenpidosta ja sen sisällöstä ei ollut esitetty. Pelkästään N:n kertomuksen ja A:n kiihtyneessä mielentilassa N:lle lausuman perusteella A:n ei voitu vastoin kiistämistään katsoa sopineen B:n surmaamisesta isänsä kanssa tai lupautuneen tekemään teon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Heikkilä, Seppo Ovaskainen ja Birgitta Lemström.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut syytekohdassa 2 A:lle (jäljempänä myös vastaaja) rangaistusta törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Syytteen mukaan hän oli ajalla 17. - 22.4.2015 pitänyt hallussaan ampuma-asetta tarkoituksin tappaa sisarensa B ampumalla tai jollakin muulla tavalla. Hän oli sopinut Irakissa olevan isänsä kanssa teon tekemisestä ja lupautunut tekemään sen. A oli syytteen mukaan lisäksi laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman etsien sisartaan usean vuorokauden ajan, jona aikana hän oli suunnitellut sekä kuvaillut erilaisia sisarensa surmaamistapoja.

2. Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi pitänyt hallussaan ampuma-asetta. Muilta osin käräjäoikeus on lukenut hänen syykseen syytteen mukaisen menettelyn törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna.

3. Ainoastaan vastaaja on valittanut hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä. Syyttäjä on vastauksessaan hovioikeudelle vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio pysytetään voimassa perusteluineen. Hovioikeudessa ei siten enää ole ollut kysymys siitä, onko vastaaja pitänyt hallussaan ampuma-asetta.

4. Hovioikeus on hylännyt syytteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun tunnusmerkistön täyttymisestä siltä osin, onko vastaajalla ollut tarkoitus tappaa sisarensa ja onko hän syyllistynyt kyseiseen rikokseen sopimalla isänsä kanssa tai laatimalla yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta tai lupautumalla tekemään teon.

Sovellettava säännös

6. Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta tuomitaan muun muassa se, joka 1 §:ssä tarkoitetun tapon tekemistä varten

1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,

2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman mainitun rikoksen tekemisestä tai

3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen.

Pykälän 2 momentin mukaan jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.

Rangaistussäännöksen tausta

7. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu on säädetty Suomessa rangaistavaksi 1.8.2013 alkaen. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan kansallisessa rikosoikeudessa lähtökohtana on perinteisesti ollut, että rangaistusvastuuta ei ole tarkoituksenmukaista ulottaa rikoksen yritystä aikaisempaan vaiheeseen. Suunnittelu- tai valmisteluvaiheessa konkreettinen vaara rikoksen toteuttamisesta saattaa olla vähäinen. Eräät kotimaan tapahtumat, muun muassa koulusurmat sekä eräät rahankuljetusryöstöt, ovat kuitenkin antaneet aiheen kriminalisoida tiettyjen törkeiden rikosten valmistelu (HE 141/2012 vp s. 4).

8. Rikoksen valmistelulla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan subjektiivisessa suhteessa rikokseen tähtäävää toimintaa, jolla luodaan edellytyksiä rikoksen myöhemmälle toteuttamiselle. Tavoitteena on toteuttaa valmisteltava rikos. Valmistelutoimet ovat yritystä varhaisempia tekoja, joissa rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu. Rangaistavaa valmistelua voi olla vasta jokin konkreettinen ulkomaailmassa ilmenevä teko, valmistelutoimi (HE 141/2012 vp s. 5 - 6 ja 18).

9. Sovellettavaa lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että rikoksen valmistelua koskevat säännökset merkitsevät rikosoikeudellisen vastuun ulottamista poikkeuksellisesti rikoksen yritystäkin aikaisempaan vaiheeseen. Mitä varhaisempaan vaiheeseen vastuu liittyy, sitä merkittävämmiksi nousevat myös subjektiiviset edellytykset, kuten tekijän tietoja ja tarkoituksia koskevat edellytykset. Tällaisessa tilanteessa myös näytölliset vaikeudet usein korostuvat. Muun muassa tämä seikka antaa aiheen edellyttää, että vastuun edellytyksiä tulkitaan paitsi sääntelyn tarkoituksen mukaisesti, myös kohtalaisen suppeasti (HE 141/2012 vp s. 34). Myös lakivaliokunta on hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä korostanut säännöksen suppeaa ja sen tarkoituksen mukaista tulkintaa (LaVM 8/2013 vp s. 4).

Tapahtumainkulusta

10. Riidatonta on, että B on 17.4.2015 jättänyt palaamatta kotiin, minkä jälkeen A on alkanut etsiä sisartaan. B:stä on 20.4.2015 tehty poliisille katoamisilmoitus. A on 17. - 22.4.2015 lähettänyt sisarelleen sekä useille muille henkilöille matkapuhelimella viestejä, joissa hän on uhannut sisarensa henkeä tai fyysistä koskemattomuutta eri tavoin.

11. A on 22.4.2015 saanut ystävältään tietää sisarensa olinpaikan. A:n ystävä C on hakenut B:n Vuosaaressa sijaitsevasta McDonald’s-ravintolasta ja vienyt tämän veljensä A:n luokse Vuosaaren metroaseman lähellä sijaitsevaan puistoon. Puistossa on ollut paikalla myös useita muita henkilöitä. Lopulta paikalle ovat tulleet myös poliisipartion jäsenet N ja K.

Suullisessa käsittelyssä vastaanotettu henkilötodistelu

12. Asianomistaja B on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut asuneensa tapahtuma-aikaan huhtikuussa 2015 kaksistaan äitinsä kanssa. A oli kuitenkin käynyt kotona melkein päivittäin. Sisarusten isä oli asunut Irakissa.

13. Asianomistaja on edelleen kertonut, ettei hänellä ollut ollut ongelmia veljensä kanssa eikä tämä ollut ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Asianomistaja oli määrätty toisinaan kotiarestiin, jos hän esimerkiksi oli tavannut poikia, tai häneltä oli otettu puhelin pois rangaistukseksi. Asianomistaja oli lähtenyt huhtikuussa 2015 pois kotoa, koska hän ei kertomansa mukaan jaksanut noudattaa hänelle asetettuja liian tiukkoja sääntöjä. A oli lähettänyt hänelle kotoa poistumisen jälkeen uhkauksia, joissa tämä muun muassa oli uhannut pään irti leikkaamisella. B:n mukaan hänen veljensä ei ollut kuitenkaan tarkoittanut sitä, mitä hän oli sanonut, vaan oli vain ollut vihainen sisarelleen.

14. B ei ollut Vuosaaressa lähtenyt vapaaehtoisesti tapaamaan veljeään, mutta C oli houkutellut hänet mukaansa ja vienyt hänet kädestä kiinni pitäen A:n luo. Sisarukset olivat keskustelleet rauhanomaisesti keskenään eikä veli ollut yrittänyt tilanteessa lyödä asianomistajaa. Keskustelu oli ollut "ystävällistä ja surullista".

15. B on lisäksi kertonut tavanneensa veljeään syytteessä tarkoitetun tekoajan jälkeenkin, viimeksi maaliskuun 2017 alussa Helsingissä.

16. Todistaja D, jonka tytär on asianomistajan ystävä, on kertonut kuulleensa tyttäreltään asianomistajan kotoa poistumisesta ja siitä, ettei tämä ollut uskaltanut mennä kotiinsa. D:n tytär oli tullut 22.4.2015 kotiin hysteerisenä ja kertonut, että asianomistajan veli ja tämän kaverit olivat löytäneet asianomistajan Vuosaaren McDonald’sista ja lähteneet viemään tätä metroaseman suuntaan. Koska tytär oli ollut niin järkyttyneen oloinen, D oli katsonut parhaaksi mennä itse paikalle. Metroaseman lähettyvillä oli ollut arviolta 10 - 15 hengen nuorisojoukko, joka oli huutanut kovaan ääneen ja ollut silminnähden paniikissa. D oli nähnyt osittain valaistussa puistossa kahden hahmon seisovan ja yhden olevan maassa. D:n lähtiessä kävelemään siihen suuntaan nuorisojoukko oli huutanut, että "älä mene sinne, sut tapetaan, veli on ihan hullu". D oli pyytänyt maassa istuneen asianomistajan luokseen. Asianomistaja oli ollut shokin kaltaisessa tilassa ja hän oli ollut itkeneen näköinen. D ei ollut nähnyt tilanteessa väkivaltaa. D oli kysynyt vastaajalta, etteihän tämä haluaisi tappaa sisartaan, mihin vastaaja oli vastannut kieltävästi.

17. Todistaja, vanhempi konstaapeli K on kertonut A:n olleen Vuosaaressa kiihtyneen oloinen. Vastaaja oli uhonnut, että jos hän olisi halunnut hakata sisarensa, niin hän olisi voinut sen tehdä. Tilanteessa ei ollut kuitenkaan todistajan mukaan ollut suoranaista laitonta uhkausta eikä väkivaltaa, joten K oli vain ottanut ylös A:n ja tämän kaverin yhteystiedot suorittamatta kiinniottoa. Työpariltaan todistaja N:ltä K oli kuullut sisarusten isän suhtautumisesta tyttärensä kodista poistumiseen ja länsimaisten tapojen noudattamiseen.

18. Ulkona B oli ollut melko rauhallinen, mutta kun veli ei ollut ollut enää kuuloetäisyydellä, tämä oli ollut itkuinen ja kertonut selkeästi pelkäävänsä kotiin joutumista.

19. Todistaja, vanhempi konstaapeli N on kertonut A:n sanoneen saaneensa isältään tehtäväksi palauttaa sisar kotiin ja saada hänet noudattamaan islaminuskon mukaisia tapoja. Jos tämä ei onnistuisi, sisar pitäisi tarvittaessa tappaa. Tarvittaessa B:n kaveritkin tulisi tappaa. A:n mukaan pääasia oli ollut perheen kunnian palauttaminen. Jos siitä seuraisi vankeusrangaistus, hän ottaisi sen vastaan ja suorittaisi rangaistuksesta ensikertalaisena vain puolet. N:n mukaan vastaaja oli ollut selvin päin ja vakavissaan toistaessaan tätä useita kertoja. Asianomistajan turvaan vienti oli ollut tilanteessa pääasia ja häneen kohdistuneen uhan poistamiseen ei katsottu tarvittavan vastaajan kiinniottamista.

20. B:n katoamista tutkinut vanhempi rikoskonstaapeli V on kertonut olleensa puhelimitse yhteydessä asianomistajaan ja tämän jälkeen myös A:han. B ei ollut halunnut kertoa olinpaikkaansa eikä tavata perhettään tai viranomaisia. A oli V:n mukaan puhelimessa kertonut sisarensa pilanneen suvun kunnian ja maineen sekä sanonut tappavansa sisarensa, jos saisi tietää tämän olleen sukupuolisuhteessa. A oli edelleen sanonut V:lle, että jos hänen sisarelleen tapahtuisi jotakin, hän olisi tehnyt sen. A oli lisäksi sanonut, että jos sisko palaisi kotiin ja kertoisi, ettei ollut tehnyt mitään väärin, ja hän uskoisi siskoaan, hän lupaisi olla tekemättä mitään. V oli muistuttanut A:n puhuvan poliisin kanssa, mutta tämä oli sanonut ymmärtävänsä sen ja oli vain toistanut uhkauksiaan kiihtyneessä mielentilassa. V:n mukaan vastaaja oli ollut tosissaan.

21. Todistaja E oli kuljettanut asianomistajan muutama päivä Vuosaaren tapahtumien jälkeen lastensuojeluyksikköön. Hän oli keskustellut autossa asianomistajan kanssa. Asianomistaja oli kertonut veljensä ottaneen isän paikan sekä kasvatusvastuun ja määräysvallan. Asianomistaja oli lisäksi kertonut E:lle veljen uhkauksista, kotiaresteista sekä hiuksista vetämisistä ja lyömisistä silloin, kun asianomistaja ei ollut noudattanut veljensä asettamia kotiintuloaikoja ja muita määräyksiä. B oli kertonut lähteneensä kotoa, koska hän oli pitänyt veljensä asettamia kotiintuloaikoja ja määräyksiä sekä pahoinpitelyjä kohtuuttomina. Kotoa lähdön jälkeen B oli saanut veljeltään tappouhkauksia ja muita eritasoisia uhkauksia, koska oli veljen mukaan häpäissyt perheen olemalla väärässä seurassa. B:n kertomus oli E:n mukaan ollut uskottava. Tämä oli näyttänyt pahoinpitelyistä jääneitä arpia ja kertonut rauhallisesti ja loogisesti tapahtumista perheessä. E:n mukaan he olivat keskustelleet lisäksi myös perheen kulttuuritaustasta sekä siitä, että käytetyt ilmaisut saattavat olla voimakkaita eikä niitä aina tarkoiteta kirjaimellisesti.

22. A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut lähettäneensä kirjallisina todisteina olevat viestit, koska hän oli ollut huolissaan nuoresta sisarestaan, joka oli ollut poissa kotoa useita päiviä. Hänen tarkoituksenaan ei ollut vahingoittaa sisartaan, vaan saada tämä palaamaan kotiin tai menemään poliisin tai sosiaaliviranomaisten luo kadulla olemisen sijaan.

23. Vastaaja on todennut käyttäneensä voimakasta kieltä viesteissä ja tehneensä siinä virheen. Hänellä ei ollut ollut tarkoitusta vahingoittaa tai tappaa sisartaan taikka suunnitelmaa sisarensa tappamisesta. Jos sellainen olisi ollut, hän olisi toteuttanut sen Vuosaaressa.

24. Vastaaja oli ollut metrossa Helsingin Kalasatamassa C:n kanssa menossa jalkapalloharjoituksiin, kun hänelle oli soitettu sisaren olevan Vuosaaressa. Vastaaja oli pyytänyt C:tä hakemaan hänen sisarensa metroaseman lähellä olevaan puistoon keskustelua varten. A on kertonut olleensa tilanteessa kiihtynyt, mutta hän ei ollut yrittänyt tehdä sisarelleen väkivaltaa.

25. Vastaaja ei ollut kertonut sisarensa katoamisesta isälleen. Päinvastoin hän on kertonut väittäneensä isälleen asioiden olevan kunnossa.

26. Todistaja C on kertonut kuulleensa B:n katoamisesta ystävältään A:lta vasta, kun tämä oli metrossa matkalla jalkapalloharjoituksiin kuullut sisaren löytyneen. A oli ollut huolissaan ja hermostuneen näköinen ja halunnut jopa pahoinpidellä sisartaan. C oli estänyt vastaajaa ja ilmoittanut poistuvansa paikalta, jos väkivaltaa käytetään. C:n mukaan vastaaja ei aina tarkoita sitä, mitä sanoo. Tämä ei ole väkivaltainen.

Surmaamisesta sopiminen tai siihen lupautuminen

27. Syytteen mukaan A oli sopinut Irakissa olevan isänsä kanssa sisarensa tappamisesta ja lupautunut tekemään teon. Vastaaja on kiistänyt kertoneensa isälleen edes sisarensa poistumisesta kotoaan.

28. Hälytystehtävää Vuosaareen suorittamaan menneeseen poliisipartioon kuuluneen todistaja N:n mukaan vastaaja oli tapahtumapaikalla Vuosaaressa kertonut isältään saamastaan tehtävästä palauttaa sisar kotiin ja saada hänet noudattamaan islamilaisia tapoja. Mikäli tämä ei onnistuisi, sisar ja tarvittaessa tämän suomalaiset kaverit tulisi tappaa. Poliisipartion toinen jäsen todistaja K on kertonut kuulleensa N:ltä sisarusten isän suhtautumisesta tyttärensä kotoa poistumiseen. Vastaaja ei ole kiistänyt puhuneensa tapahtumapaikalla tällä tavoin poliisille, mutta hän oli kertomansa mukaan ollut tuolloin kiihtyneessä mielentilassa.

29. Muuta selvitystä vastaajan yhteydenpidosta isäänsä tai mahdollisen yhteydenpidon sisällöstä ei ole esitetty. Korkein oikeus katsoo, että asiassa esitetty näyttö ei syyksi lukemiseen riittävällä varmuudella osoita, että A olisi sopinut isänsä kanssa sisarensa surmaamisesta taikka lupautunut tekemään syytteen mukaisen teon. Syyte on siten näiltä osin hylättävä näyttämättömänä.

Surmaamista koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman laatiminen

30. Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tekotapaa koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että koska pelkkiä pahoja ajatuksia ei voida kriminalisoida, tulee suunnitelmalta vaatia yksityiskohtaisuutta. Yksityiskohtaisen suunnitelman pitää olla sellainen faktatietoon perustuva toimintakokonaisuuden suunnitelma, joka luo edellytykset ja on välttämätön rikoksen toteuttamisessa. Yksityiskohtainen suunnitelma edellyttää selvästi enemmän kuin rikoksen pääpiirteittäinen suunnitelma. Yksityiskohtainen suunnitelma ei kuitenkaan edellytä sitä, että rikossuunnitelman kaikki pienimmätkin yksityiskohdat olisi lopullisesti päätetty (HE 141/2012 vp s. 36 - 37).

31. B on halunnut tulla ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti tuomioistuimessa kuulluksi vasta Korkeimmassa oikeudessa. Hän on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, ettei hänellä ollut ollut kotona asuessaan ongelmia veljensä kanssa. Kotoa poistuttuaan hän oli saanut veljeltään viestejä, joissa oli uhattu käyttää häntä kohtaan väkivaltaa eri tavoin. B:n kertoman mukaan hänen veljensä ei kuitenkaan ollut ollut tosissaan lähettämiensä uhkausten suhteen.

32. Koska B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on osaksi poikennut hänen esitutkinnassa kertomastaan, syyttäjä on vedonnut näyttönä hänen esitutkintakertomuksiinsa siitä, mitä hän oli niissä kertonut veljensä häneen kohdistamista uhkauksista ja väkivallasta. Hän on huhtikuussa 2015 toimitetuissa kahdessa ensimmäisessä kuulustelussa kertonut yksityiskohtaisesti veljensä hänelle asettamista käyttäytymissäännöistä, joiden rikkomisen seurauksena hänen veljensä oli määrännyt hänet olemaan kotiarestissa ja lyönyt häntä useita eri kertoja. Lisäksi B on jälkimmäisessä kuulustelussa kertonut veljensä uhanneen häntä aikaisemminkin tappamisella, mikäli hän jäisi toistamiseen kiinni yhteydenpidosta poikaystävänsä kanssa.

33. B ei ole Korkeimmassa oikeudessa esittänyt syytä kertomuksensa muuttumiselle. Korkein oikeus pitää hänen huhtikuussa 2015 pian syytteessä tarkoitettujen tapahtumien jälkeen pidetyissä esitutkintakuulusteluissa antamiaan kertomuksia syyttäjän vetoamilta, kohdassa 32 mainituilta osin uskottavampina kuin hänen kertomustaan toukokuussa 2015 pidetyssä kolmannessa esitutkintakuulustelussa ja Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä. Hänen ensin mainittujen esitutkintakertomustensa luotettavuutta tukee todistaja E:n kohdassa 21 selostettu kertomus. Sitä tukee myös se, että A on tuomittu lainvoimaisesti B:hen useissa eri tilanteissa 1.1.2014 - 22.4.2015 kohdistuneista pahoinpitelyteoista. Nämä seikat puoltavat myös johtopäätöstä siitä, että A:lla on voinut olla aikomus käyttää väkivaltaa sisartaan kohtaan tai jopa surmata sisarensa, mikäli tämä ei muuta käyttäytymistään tai palaa takaisin kotiin.

34. Syyttäjä on vedonnut kirjallisina todisteina A:n 17.4. - 22.4.2015 eri henkilöille lähettämiin chat-viesteihin. Niistä ilmenevät B:hen kohdistuneet surmaamisuhkaukset tukevat päätelmää siitä, että A oli saattanut suunnitella surmaavansa sisarensa sopivan tilaisuuden tullen, mikäli tämä ei palaisi kotiin. Hän on maininnut viesteissään useita erilaisia surmaamistapoja puhuen sisarensa puukottamisesta, ampumisesta, nälkään näännyttämisestä, syömisestä ja hautaamisesta. Hän on maininnut viesteissään myös muita väkivallan käytön tapoja, kuten hiusten leikkaamisen ja kasvojen tärvelemisen. Edelleen viesteistä ilmenee, että hän on niiden lähettämisen aikana pyrkinyt selvittämään sisarensa olinpaikan.

35. Myös todistajina kuultujen K:n, N:n ja V:n kertomukset tukevat sitä, että A:lla on saattanut olla valmius ja aikomus käyttää väkivaltaa sisartaan kohtaan tai tietyin edellytyksin jopa tappaa sisarensa. Näiden kertomusten merkitystä tappamista koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman olemassaoloa arvioitaessa vähentää kuitenkin se, että heidän kaikkien kertoman mukaan A:n uhkaukset sisarensa tappamisesta ovat olleet ehdollisia ja riippuneet muun muassa siitä, tuleeko tämä palaamaan takaisin kotiin.

36. Toisaalta viesteistä niitä kokonaisuutena tarkastellen ilmenee, että A on uhannut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla teoilla useita muitakin ihmisiä, joiden hän on epäillyt osallistuneen sisarensa kodista poissaoloon liittyviin toimiin. Useissa viesteissään hän on kytkenyt sisarensa surmaamisaikomuksen siihen edellytykseen, että tämä jättäisi palaamatta kotiin. Eräässä viestissään hän on suunnitellut palauttavansa sisarensa takaisin Irakiin.

37. A on kertonut, että hänellä ei ollut lähettämistään viesteistä huolimatta ollut tarkoitusta tappaa tai edes vahingoittaa sisartaan. Hän oli viestejä lähettäessään ollut hermostunut ja huolissaan sisarestaan, ja hän oli käyttänyt voimakasta kieltä pelottelukeinona saadakseen sisarensa palaamaan kotiin tai menemään sosiaaliviranomaisten luokse. Korkein oikeus toteaa, että myös viestien sisällöstä voidaan päätellä, että A on viestejä kirjoittaessaan ollut voimakkaassa kiihtymystilassa ja mahdollisesti myös huolissaan sisarestaan ja äidistään. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus pitää mahdollisena vaihtoehtona myös sitä, että viestit on kirjoitettu A:n kertomassa tarkoituksessa.

38. Tappamista koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman olemassaoloa vastaan puhuu jossain määrin kohdassa 37 todetun ohella se, että A:lla ei ole selvitetty olleen hallussaan mitään tekovälinettä, joka olisi soveltunut käytettäväksi henkirikoksessa. Kohdissa 3 ja 5 todetulla tavalla Korkeimmassa oikeudessa ei ole ollut ratkaistavana, onko hän syytteessä mainittuna tekoaikana pitänyt hallussaan ampuma-asetta.

39. Korkein oikeus toteaa näytön arvioinnin lähtökohtana, että rikosasiassa syyksilukevan tuomion edellytyksenä on, että syyttäjä on esittänyt asiassa sellaisen selvityksen, jonka perusteella vastaajan syyllisyys on näytetty toteen sellaisella varmuudella, ettei siitä jää varteenotettavaa epäilyä.

40. Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan. Yleinen valmius väkivallan käyttöön ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että hän olisi tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta. Todisteina esitetyt viestitkin osoittavat pikemminkin kiihtymystilassa tapahtunutta uhoamista kuin yksityiskohtaisen surmaamissuunnitelman olemassaoloa. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ei ole näytetty tehneen yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta.

41. Näin ollen syytekohdassa 2 esitetty syyte törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta laatimalla rikoksen tekemisestä yksityiskohtainen suunnitelma on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.