12.6.2017

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneen P Oy:n hallituksen jäsenet ja yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneet B ja C on hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla tuomittu P Oy:n toiminnassa tehdyistä törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä veropetoksesta rangaistuksiin. Hovioikeus on katsonut, että P Oy:n ja eräiden sen alihankintayhtiöiden välillä oli vallinnut tosiasioita vastaamaton keinotekoinen järjestely, jossa alihankintayhtiöt eivät olleet todellisuudessa vuokranneet P Oy:lle työvoimaa vaan niiden väitettyjä työntekijöitä oli pidettävä tosiasiassa P Oy:n työntekijöinä. Alihankintayhtiöiden perusteeton laskutus arvonlisäverovähennyksineen oli merkitty P Oy:n kirjanpitoon, ja sen johdosta oli annettu vääränsisältöiset arvonlisävero- ja elinkeinotoiminnan veroilmoitukset. Näin oli aiheutettu arvonlisäveron ja tuloveron määrääminen liian alhaisina. P Oy:n työntekijöille oli maksettu niin sanottuja pimeitä palkkoja, minkä seurauksena yhtiö oli välttänyt ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja ja sen kirjanpitoon oli jätetty merkitsemättä pimeä palkanmaksu veroineen. Myös työntekijän eläkelain mukaiset vakuutusmaksuun liittyvät tiedot olivat olleet virheelliset, osa työntekijöistä oli laiminlyöty vakuuttaa ja työeläkevakuutusyhtiölle oli jäänyt ilmoittamatta ja maksamatta työeläkevakuutusmaksuja.

2. Hovioikeus on katsonut A:n toimineen eräissä edellä tarkoitetuissa P Oy:n käyttämissä alihankintayhtiöissä hallituksen jäsenenä tai tosiasiallisena määräysvallan käyttäjänä ja tahallaan auttaneen B:tä ja C:tä törkeän kirjanpitorikoksen, törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen ja törkeän veropetoksen tekemisessä P Oy:n toiminnassa. A on tuomittu yhden vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen avunannosta osaan B:n ja C:n rikoksista P Oy:ssä. Hovioikeuden tuomio on A:ta koskevan syyksilukemisen osalta lainvoimainen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ja A:n valitusten johdosta kysymys rangaistuksen määräämisestä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

4. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 17.9.2007 ja 25.6.2009 välisenä aikana tehdyt avunannon törkeään kirjanpitorikokseen (syytekohta 2), törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen (syytekohta 4) ja törkeään veropetokseen (syytekohta 6).

5. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli R Oy:n hallituksen jäsenenä toimiessaan laatinut 17.9. - 13.11.2007 yhtiön nimissä P Oy:n maksettavaksi yhteensä 329 399,51 euron määrästä perusteettomia laskuja, nostanut P Oy:n laskujen perusteella maksamia varoja käteisenä R Oy:n tililtä sekä siirtänyt niitä muun muassa omalle tililleen. Varoja oli käytetty myös pimeiden palkkojen maksamiseen P Oy:n työntekijöille. A oli saanut toiminnastaan palkkion. Lisäksi A oli menetellyt yhtiöiden tosiasiallisena määräysvallan käyttäjänä vastaavalla tavalla S Oy:n nimissä 27.11.2007 - 22.2.2008, T Oy:n nimissä 4.3. - 18.9.2008 sekä U Oy:n nimissä 7.10.2008 - 25.6.2009. Perusteettomien laskujen määrä oli ollut S Oy:ssä 299 463,37 euroa, T Oy:ssä 805 143,90 euroa ja U Oy:ssä 708 449,87 euroa.

6. Käräjäoikeus on katsonut A:n täytyneen syytekohdan 2 osalta ymmärtää, että kirjanpitoon vietyinä perusteettomat laskut olivat vaikeuttaneet oikean ja riittävän kuvan saamista P Oy:n toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kirjanpitorikoksessa väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä oli ollut huomattavan suuri, ne olivat koskeneet suuria summia ja perustuneet sisällöltään vääriin tositteisiin ja teko oli myös ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Syytekohdan 4 osalta A:n oli täytynyt ymmärtää, että perusteettomien laskujen ja varojen palauttamisen avulla P Oy:n toiminnassa voitiin maksaa pimeitä palkkoja ja välttää lakisääteisten työeläkevakuutusmaksujen määrääminen. Palautetuilla varoilla oli maksettu P Oy:n toiminnassa pimeitä palkkoja 1 163 388,15 euroa. Lakisääteisiä työeläkevakuutusmaksuja oli jäänyt määräämättä P Oy:n toiminnassa yhteensä 245 729,58 euron määrästä. Työeläkevakuutusmaksupetoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos oli tehty erityisen suunnitelmallisesti ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Syytekohdan 6 osalta käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen avunantajana yhteensä 298 439 euron ennakonpidätysten, 27 467 euron sosiaaliturvamaksujen, 388 577 euron arvolisäverojen ja 191 196 euron tuloveron välttämiseen. A:n oli täytynyt ymmärtää, että perusteettomien laskujen ja rahan palauttamisen avulla P Oy:n toiminnassa oli voitu maksaa pimeitä palkkoja toimittamatta ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja, tehdä perusteettomia arvonlisäverovähennyksiä ja pienentää yhtiön verotettavaa tuloa ja siten välttää veroja. Veropetoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos oli tehty erityisen suunnitelmallisesti ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

9. Rangaistuksen osalta käräjäoikeus on todennut A:n syyllistyneen avunantajana talousrikoksiin yli 1,7 miljoonan euron määräisillä tekaistuilla laskuilla neljän yhtiön puolesta aiheuttaen asianomistajille noin yhden miljoonan euron taloudellisen vahingon. Käräjäoikeus on tuominnut A:n näistä rikoksista yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen otettuaan huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana ajan kulumisen ja rangaistusta alentavana seikkana hänelle aikaisemmin tuomitun 10 kuukauden vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen rangaistuksen koventamisesta rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 ja 3 kohdan (515/2003) nojalla.

Hovioikeuden ratkaisu

10. Hovioikeus, jonne A on valittanut ja syyttäjä tehnyt vastavalituksen, ei ole muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista R Oy:n, S Oy:n ja T Oy:n osalta mutta on hylännyt syytteet U Oy:n osalta. Hovioikeus on lausunut A:n laatineen R Oy:n, S Oy:n ja T Oy:n nimissä perusteettomia laskuja toimitettavaksi P Oy:n kirjanpitoon noin 1,4 miljoonan euron arvosta sekä edesauttaneen noin 155 000 euron työeläkevakuutusmaksujen ja noin 464 000 euron verojen välttämistä.

11. Hovioikeus on tuominnut A:n 17.9.2007 ja 18.9.2008 välisenä aikana tehdyistä avunannoista törkeään kirjanpitorikokseen, törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen ja törkeään veropetokseen. Hovioikeus on alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuoteen 10 kuukauteen vankeutta otettuaan huomioon käräjäoikeuden mainitseman aikaisemman vankeusrangaistuksen. Hovioikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen rangaistuksen koventamisperusteen soveltamisesta, koska A:n avunantotoimet eivät edellyttäneet tavanomaista yhtiön liiketoimintaan liittyvää talousrikosta suurempaa suunnittelua.

Lähtökohdat rangaistuksen mittaamisesta avunantajalle

12. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita ovat lisäksi luvun 5 - 8 §:n mukaiset perusteet.

13. Avunannosta rikokseen säädetään rikoslain 5 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan avunantaja tuomitaan saman lainkohdan mukaan kuin tekijä, mutta rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään. Lain 6 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

14. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 44/2002 vp s. 204) on todettu säännöksen tarkoitukseksi ohjata tuomioistuimet ottamaan lieventämisperusteet huomioon myös rangaistusta käytännössä mitattaessa. Esitöissä (s. 203) on edelleen lausuttu, että avunantajan rangaistusta mitattaessa lähtökohtana on avunantajan toimien merkitys osana kokonaistulosta. Mitä vähäisempi merkitys avunantajan toimilla on ollut, sitä lievempi on myös vastuu. Myös avunantotoimien laadulla sinänsä voi olla merkitystä. Pelkkä teon aikana neuvoin tapahtuva psyykkinen avunanto voi usein tulla lievemmin arvosteltavaksi kuin avunantajan suorittamat ponnekkaat konkreettiset rikoksen edistämistoimet. Mitä lähempänä ollaan tekijävastuuta, sitä ankarampi on avunantajan vastuu.

Yhteisen rangaistuksen mittaamisesta

15. Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoslain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhteiseen vankeusrangaistukseen. Saman luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Momentin 2 kohdan mukaan ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin kahdella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähintään yksi vuosi kuusi kuukautta mutta vähemmän kuin neljä vuotta.

Oikeuskäytännöstä

16. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä rangaistuksen mittaamisesta avunantajalle nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa talousrikoksessa. Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2013:92 ja KKO 2013:93 koskevat rangaistuksen mittaamista rikoksen tekijälle, ja niistä varsinkin ensin mainitussa on ollut kysymys laadultaan ja laajuudeltaan samankaltaisesta talousrikoskokonaisuudesta kuin tässä tapauksessa.

17. Ratkaisun KKO 2013:92 mukaan vastaaja oli maksanut yhtiön työntekijöille pimeitä palkkoja noin 1,6 miljoonaa euroa. Menettelyllä vältettyjen verojen yhteismäärä oli ollut yli 1,2 miljoonaa euroa ja vältettyjen työeläkevakuutusmaksujen määrä noin 140 000 euroa. Menettelyn peittämiseksi yhtiön kirjanpitoon oli kirjattu tekaistuja tositteita noin 2,5 miljoonan euron arvosta. Lisäksi vastaaja oli saattanut omaisuuttaan velkojiensa ulottumattomiin noin 60 000 euron arvosta. Vastaaja tuomittiin kahdesta törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksen ja törkeän kirjanpitorikoksen käsittävästä rikoksesta, törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

18. Rangaistuksen osalta Korkein oikeus totesi (kohta 18), että oikeuskäytännössä rangaistuksen määrääminen talousrikoksista oli usein suhteutettu etupäässä tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon rahamääriin. Rangaistusta mitattaessa oli kuitenkin tämän ohella tapauskohtaisesti arvioitava, liittyykö rikoksiin myös muita teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joille on syytä antaa merkitystä teon rangaistusarvoa määriteltäessä. Korkein oikeus päätyi ratkaisussaan (kohta 33) siihen, että vastaajan osoittama korostunut syyllisyys ja rikosten poikkeuksellisen laaja-alainen vahingollisuus edellyttivät rangaistuksen mittaamista selvästi ankarammaksi kuin jos asiaa arvioitaisiin yksinomaan rikoksilla tavoitellun hyödyn määrän ja aiheutetun vahingon perusteella. Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa viiden vuoden yhteistä vankeusrangaistusta ollut aihetta alentaa.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

Rikosten moitittavuuden ja rangaistusarvon arviointi

19. Törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä veropetoksesta tuomittava rangaistus on kustakin vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Näin ollen avunannosta kuhunkin mainittuun rikokseen saa rikoslain 6 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla tuomita vähintään 14 päivää ja enintään kolme vuotta vankeutta. Sanotun enimmäisrangaistuksen saa puolestaan yhteistä rangaistusta määrättäessä rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti ylittää enintään kahdella vuodella. A:lle tuomittava rangaistus voi siten olla enintään viisi vuotta vankeutta.

20. A:n syyksi luettu menettely on tähdännyt verojen ja veronluonteisten maksujen välttämiseen P Oy:n toiminnassa ja mahdollistanut sen. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittamaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on perusteltua ottaa A:n syyksi luettu avunanto törkeään veropetokseen. A on vuoden ajan kolmessa eri yhtiössä laatinut ja toimittanut P Oy:lle perusteettomia laskuja sekä nostanut laskujen maksamisesta saatuja varoja käytettäväksi pimeään palkanmaksuun P Oy:ssä. Tämän johdosta P Oy:ssä on voitu maksaa lukuisille työntekijöille pimeitä palkkoja ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja toimittamatta, tehdä perusteettomia arvonlisäverovähennyksiä ja pienentää yhtiön verotettavaa tuloa. A on edistänyt väärien tietojen antamista Verohallinnolle useista veron määräämiseen vaikuttavista eri seikoista ja siten verojen välttämistä P Oy:ssä. Hänen toimiensa johdosta P Oy:ssä vältettyjen verojen ja veronluonteisten maksujen määrä on ollut noin 464 000 euroa. A:n avustama B:n ja C:n laajamittainen toiminta on ollut omiaan heikentämään talouselämään kohdistuvaa luottamusta ja vääristämään kilpailua sekä mahdollistamaan muunkin sellaisen toiminnan, jossa velvoitteet julkisyhteisöä kohtaan jäävät hoitamatta. A:n toimet yksi toisensa jälkeen kolmessa eri yhtiössä osoittavat harkintaa ja taloudellisen hyödyn tavoittelua, ja hänen osuutensa rikosten toteuttamisessa on ollut merkittävä. Hän on lisäksi saanut toimistaan palkkion, jonka suuruus on kuitenkin jäänyt tarkemmin selvittämättä.

21. A:n syyksi luettu avunanto törkeään veropetokseen on siten ollut hyvin vahingollinen ja vaarallinen ja osoittanut hänessä suurta syyllisyyttä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus tästä avunannosta olisi erikseen tuomittuna 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.

22. Avunannossa törkeään kirjanpitorikokseen on ollut kysymys rahamäärältään hieman yli 1,4 miljoonan euron perusteettomien laskujen laatimisesta P Oy:n kirjanpitoa varten. A:n menettelyllä tältä osin on ollut olennainen merkitys B:n ja C:n suunnitelmallisen ja laajamittaisen verojen välttämiseen tähdänneen toiminnan peittämisessä ja heidän verorikoksensa ilmitulon estämisessä. Korkein oikeus katsoo, että tästä rikoksesta yksinään mitattava rangaistus olisi ankaruudeltaan lähellä avunannosta törkeään veropetokseen tuomittavaa rangaistusta mutta sitä hieman lievempi. Avunannossa törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen on puolestaan ollut kysymys noin 155 000 euron työeläkevakuutusmaksujen välttämisestä P Oy:n toiminnassa. Tästä rikoksesta yksinään mitattava rangaistus olisi jonkin verran alle vuoden vankeusrangaistus.

23. A:n syyksi luetuilla rikoksilla on keskinäistä yhteyttä. Ne on toteutettu samoilla toimilla, jotka ovat täyttäneet avunantoa törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen koskevat tunnusmerkistöt. Toisaalta A:n menettely osana kokonaisuutta on ollut suunnitelmallista ja merkityksellistä, ja sovelletut eri rangaistussäännökset myös suojaavat erilaisia oikeushyviä. Korkein oikeus katsoo, että rikosten keskinäisellä yhteydellä on tässä tapauksessa tavanomainen rangaistusta alentava vaikutus.

24. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista avunannosta törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen olisi, ennen asiassa vedottujen rangaistuksen koventamista ja kohtuullistamista koskevien perusteiden arviointia, 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

Syyttäjän vetoamat koventamisperusteet

25. Syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittavaa rangaistusta kovennetaan sillä perusteella, että A:n rikollinen toiminta on ollut suunnitelmallista (rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohta laissa 515/2003) ja hän on tehnyt rikoksensa palkkiota vastaan (3 kohta).

Rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus

26. Tätä koventamisperustetta koskevissa esitöissä on todettu, että suunnitelmallisuus on osoitus rikollisen tahdon intensiteetistä. Koventamisperusteen soveltamiseksi ei vielä riitä lyhyt täytäntöönpanohetkinen harkinta, vaan rikoksen tekemisen ja siihen tähtäävän pitempiaikaisen toiminnan pitää olla suunniteltua. Suunnitelmallisuus on usein pääteltävissä rikoksen tekotavasta. Erityisesti pitkäaikaiset valmistelutoimet ennen rikoksen tekemistä ovat osoituksena perusteen käsillä olosta. Edelleen suunnitelmallisuudesta voivat olla osoituksena toimet, joilla taataan rikoksen menestyksellinen suorittaminen, samoin kuin poikkeuksellisen laajamittaiseen toimintaan tähtäävät hankkeet. Suunnitelmallisuus voi vaihdella kumppaneiden osuuden ja toiminnan mukaan. Kunkin tekijän rangaistusta mitattaessa tutkitaan, kuinka hän on omissa toimissaan osoittanut suunnitelmallisuutta (HE 44/2002 vp s. 191).

27. Edelleen esitöissä on lausuttu, että mittaamisperusteen soveltamisen kynnys vaihtelee rikostyypin mukaan. Jos tunnusmerkistö edellyttää jo itsessään jonkinasteista suunnittelua, suunnitelmallisuuden tulee olla voimaperäisempää kuin puheena olevaan rikoslajiin säännönmukaisesti kuuluvan harkinnan. Lisäksi on huomattava, että suunnitelmallisuus tai erityinen suunnitelmallisuus mainitaan useiden yksittäisten rikosten ankaroittamisperusteena. Näissä tilanteissa koventamisperusteen soveltamiselle on asetettava aivan erityisen suuret vaatimukset (HE 44/2002 vp s. 191). Esimerkkinä on todettu, että jos veropetos katsotaan törkeäksi teon suunnitelmallisuuden vuoksi, törkeästä veropetoksesta tuomittavan rangaistuksen koventaminen suunnitelmallisuutta koskevan koventamisperusteen nojalla on mahdollista vain, jos suunnitelmallisuus on poikkeuksellisen perinpohjaista (HE 44/2002 vp s. 190).

28. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä suunnitelmallisuutta koskevan koventamisperusteen soveltamisesta veropetoksessa, kirjanpitorikoksessa eikä työeläkevakuutusmaksupetoksessa. Korkeimman oikeuden viime aikaisessa käytännössä koventamisperusteen soveltamista on koskenut vain rangaistuksen mittaamisesta kahdesta törkeästä varkaudesta annettu ratkaisu KKO 2014:55. Siinä vastaaja oli tekijänä osallistunut hyvin suunnitelmallisiin perävaunujen anastuksiin. Koventamisperustetta ei kuitenkaan sovellettu, koska vastaajan osuus rikosten toteuttamisessa oli rajoittunut vain osaan rikollisesta toiminnasta ja perustunut toimeksiantajan ohjeisiin eikä hänen toimintansa ollut edellyttänyt häneltä itseltään merkittäviä valmistelutoimia tai erityistä suunnittelua.

29. Rikoksen tekeminen erityisen suunnitelmallisesti on sekä törkeän veropetoksen että törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen ankaroittamisperuste. Tämän ankaroittamisperusteen on myös katsottu täyttyneen P Oy:n toiminnassa tehdyissä törkeässä veropetoksessa ja törkeässä työeläkevakuutusmaksupetoksessa sekä niihin liittyneissä A:n avunantoteoissa. Jotta rangaistuksen mittaamisessa avunannosta näihin rikoksiin voitaisiin soveltaa koventamisperusteena rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta, A:n avunantotoimista ilmenevän suunnitelmallisuuden tulisi olla poikkeuksellisen perinpohjaista.

30. P Oy:n useita vuosia jatkuneessa rakennusalan liiketoiminnassa on sinänsä ollut kysymys verojen ja maksujen laajamittaisesta ja suunnitelmallisesta välttämisestä muita yhtiöitä apuna käyttämällä. Sen toiminnassa tehdyt rikokset ovat myös vaatineet lukuisia eri toimia, jotka ovat edellyttäneet jatkuvasti eri rikoksentekopäätöksiä, ja rikoksiin osallistuneiden tehtäväjako on ollut eriytynyttä. P Oy:n ja sen apuna käytettyjen yhtiöiden välillä vallinnut järjestely on kuitenkin ollut tällaiselle rakennusalan talousrikollisuudelle tyypillistä.

31. A on toiminut tässä kokonaisuudessa niin sanottuna kuittikauppiaana. Hänen oman menettelynsä suunnitelmallisuutta osoittaa se, että hän on yhden vuoden aikana toiminut peräjälkeen kolmessa eri yhtiössä laatien ja toimittaen P Oy:lle perusteettomia laskuja sekä nostaen laskujen maksamisesta saatuja varoja käytettäväksi pimeään palkanmaksuun P Oy:n työntekijöille. Hänen osuutensa rikosten mahdollistamisessa on ollut merkittävä, ja ilman hänen osuuttaan rikosten tekeminen olisi vaikeutunut huomattavasti. Toisaalta A:n osuus rikosten toteuttamisessa on ajallisesti ja toimiltaan rajoittunut vain osaan P Oy:ssä harjoitetusta rikollisesta toiminnasta. Hänen menettelyänsä voidaan pitää melko tavanomaisena avunantona tällaisissa talousrikoksissa. Korkein oikeus katsoo, etteivät A:n toimet osoita sellaista erityisen voimaperäistä, poikkeuksellisen perinpohjaista suunnitelmallisuutta, joka ylittäisi esillä olevan kaltaiseen talousrikollisuuteen kuuluvan säännönmukaisen harkinnan tai valmistelun ja jota koventamisperusteen soveltaminen tässä tapauksessa edellyttäisi. A:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ei siten voida soveltaa rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta koskevaa koventamisperustetta.

Rikoksen tekeminen palkkiota vastaan

32. Koventamisperustetta koskevien esitöiden mukaan palkkiota vastaan tehdyn rikoksen on katsottu osoittavan erityisen suurta syyllisyyttä. Se, että tekijä suostuu rikkomaan yhteiskunnan normeja vastaan, kunhan vain saa siitä korvauksen, osoittaa hänessä erityistä piittaamattomuutta muiden intressejä kohtaan. Palkkiota vastaan tehdyt rikokset vaativat usein myös suunnittelua, mikä sekin tukee vaatimusta keskimääräistä ankarammasta rangaistuksesta. Kovennus edellyttää, että palkkiosta on sovittu ennakolta tai että tekijän on ainakin voitava pitää palkkiota aikaisempien kokemustensa perusteella todennäköisenä. Koventamisperusteen soveltamista harkittaessa korostuvat kokonaisarvostelu ja teon koko motivaatioperustan merkitys. Kaikki palkkiosta tehdyt teot eivät välttämättä ole suunniteltuja. Luvattu palkkio voi poikkeustilanteissa päinvastoin muodostua tekijälleen niin suureksi houkutukseksi, ettei hän ole voinut vastustaa kiusausta, mikä puolestaan voisi olla aiheena pikemmin rangaistuksen lieventämiseen (HE 44/2002 vp s. 192).

33. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä tämän koventamisperusteen soveltamisesta.

34. A on saanut menettelystään palkkiona rahaa, mikä viittaa siihen, että hän on tehnyt rikoksensa palkkion vuoksi. A:n saaman palkkion määrästä ei ole esitetty mitään selvitystä. Taloudellisen edun saaminen käsillä olevan kaltaisessa talousrikollisuudessa on kuitenkin tavanomaista eikä siten osoita lajissaan erityisen suurta syyllisyyttä. Korkein oikeus katsoo, että rikoksen tekemistä palkkiota vastaan koskevan koventamisperusteen soveltamisen edellytykset eivät täyty, eikä perustetta siten voida soveltaa A:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa.

A:n vetoama rangaistuksen kohtuullistamisperuste

35. A on vaatinut, että hänelle tuomittavaa rangaistusta kohtuullistetaan hänen heikon terveydentilansa perusteella rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla. Tämän kohtuullistamisperusteen soveltaminen edellyttää esitöidensä (HE 44/2002 vp s. 200) mukaan sitä, että vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Korkein oikeus katsoo, että A:n terveydentilastaan esittämän selvityksen perusteella rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan kohtuullistamisperusteen soveltamiselle ei ole edellytyksiä.

Oikeudenkäynnin keston merkitys rangaistuksen mittaamiselle

36. Oikeudenkäynnin keston osalta Korkein oikeus toteaa, että P Oy:n toimintaan liittyvän rikoskokonaisuuden tutkinta on alkanut 1.9.2010 ja että A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä ensimmäisen kerran 23.3.2011. Syyteharkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä ei asian laatu ja laajuus huomioon ottaen ole ilmennyt selvästi osoitettavaa viivästymistä. A:n asian käsittelyaika kokonaisuudessaan on kuitenkin ollut niin pitkä, että Korkein oikeus katsoo olevan perusteita alentaa A:lle edellä mitattua rangaistusta rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta 3 kuukaudella.

Aikaisemmin tuomittujen vankeusrangaistusten huomioon ottaminen

37. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana.

38. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:77 (kohdat 9 ja 11) on lausuttu, rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamisella pyritään siihen, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus muodostuisi samaksi riippumatta siitä, onko eri aikoina tehdyt rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä. Aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen vaikutusta uuteen rangaistukseen on tämän vuoksi perusteltua arvioida samojen perusteiden mukaan kuin mitattaessa kahdesta tai useammasta rikoksesta samalla kertaa tuomittavaa yhteistä vankeusrangaistusta rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momenttia soveltaen. Joissakin tilanteissa voi olla perusteltua, ettei aikaisempaa ehdotonta vankeusrangaistusta oteta huomioon uutta ehdotonta vankeusrangaistusta alentavana seikkana, vaikka rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamisen edellytykset olisivat muutoin käsillä. Varsinkin silloin, kun käsiteltävänä olevia rikoksia on tehty useiden aikaisempien tuomioiden välissä, aikaisempien vankeusrangaistusten tuomittavaa rangaistusta alentavan vaikutuksen arviointi ei ole aina edes mahdollista.

39. A on aikaisemmin tuomittu Helsingin hovioikeuden tuomiolla 19.6.2014 (Helsingin käräjäoikeus 12.6.2013) avunannosta törkeään veropetokseen 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hänet on lisäksi tuomittu Helsingin hovioikeuden tuomiolla 16.4.2015 (Helsingin käräjäoikeus 10.3.2014) muun ohella avunannosta törkeään veropetokseen 3 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka osalta alentavana on otettu huomioon ensiksi mainittu rangaistus. Edelleen hänet on tuomittu Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla 8.1.2016 avunannosta törkeään veropetokseen 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka osalta alentavana on otettu huomioon ensiksi mainittu rangaistus sekä Helsingin hovioikeuden nyt kysymyksessä olevassa asiassa 26.11.2015 tuomitsema rangaistus. Hänet on vielä tuomittu Helsingin hovioikeuden tuomiolla 31.5.2016 muun ohella avunannosta kahteen törkeään veropetokseen ja kahteen törkeään kirjanpitorikokseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka osalta alentavana on otettu huomioon ensiksi mainittu rangaistus.

40. Korkein oikeus toteaa, että kaikki edellä mainitut rikokset olisi voitu käsitellä yhdellä kertaa A:n nyt esillä olevien rikosten kanssa. Sen sijaan A:n muita rikoksia edellä mainituissa hovioikeuden tuomioissa 16.4.2015 ja 31.5.2016 sekä Helsingin hovioikeuden tuomiossa 27.11.2007 (Helsingin käräjäoikeus 12.4.2006) ja Helsingin hovioikeuden tuomiossa 26.6.2015 (Helsingin käräjäoikeus 30.4.2014) ei olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä. Vastoin A:n käsitystä näistä muista rikoksista tuomittuja rangaistuksia ei siten voida ottaa rikoslain 7 luvun 6 §:ää sovellettaessa huomioon.

41. A:n rikoksista ankarimmin rangaistava on nyt käsillä oleva avunanto törkeään veropetokseen. Korkein oikeus on edellä päätynyt siihen, että tästä sekä avunannosta törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen olisi oikeudenkäynnin kesto lieventävänä huomioon ottaen tuomittava 2 vuotta 3 kuukautta vankeutta. Kohdassa 39 selostetut A:n seitsemän rikosta, jotka olisi voitu käsitellä yhdessä nyt käsiteltävien rikosten kanssa, ovat samanlaatuisia kuin hänen syykseen tässä asiassa luetut rikokset. Kaikkien rikosten tekoaika on ajoittunut vuosien 2004 ja 2009 välille painottuen vuoteen 2007. A:n rikokset osoittavat hänen aktiivista ja laajaa osallistumistaan talousrikoksiin. Kysymys ei ole sellaisesta hallitsemattomasta rikoskierteestä, jonka vuoksi tuomittavaa rangaistusta olisi kohtuullista alentaa tavanomaista enemmän, vaan pikemminkin samankaltaisten rikosten harkitusta jatkamisesta. Aikaisempien tuomioiden alentavaa vaikutusta vähentää myös se, että muita nyt huomioon otettavia rangaistuksia tuomittaessa on jo noita rangaistuksia alennettu nyt huomioon otettavien tuomioiden perusteella kohdasta 39 ilmenevin tavoin.

42. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittavaa rangaistusta on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla kohtuuden mukaan alennettava 4 kuukaudella. A on siten tuomittava rikoksistaan 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistuksen laji

43. A on vaatinut rangaistuksen lieventämistä ehdolliseksi vankeudeksi. Hänen syykseen tässä asiassa luettujen rikosten vakavuus, niistä ilmenevä hänen syyllisyytensä sekä hänen aikaisempi rikollisuutensa edellyttävät kuitenkin ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotetaan 1 vuodeksi 11 kuukaudeksi vankeutta.

Rangaistusta alentavina on otettu huomioon Helsingin hovioikeuden tuomio 19.6.2014 (Helsingin käräjäoikeus 12.6.2013), Helsingin hovioikeuden tuomio 16.4.2015 (Helsingin käräjäoikeus 10.3.2014), Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.1.2016 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2016.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Kuparinen.