14.12.2016

Salassapito

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 d §:n 4 momentin 2 kohdan nojalla Korkein oikeus määrää, että asian oikeudenkäyntiaineisto ja asiassa annettava päätös ovat salassa pidettäviä 60 vuotta asian vireilletulosta eli 4.1.2076 saakka siltä osin kuin niistä ilmenee tietoja julkisen asiamiehen nimestä ja yhteystiedoista tai anonyymisti kuultaviksi vaadittujen todistajien henkilö- ja yhteystiedoista. Todistajien ammattia koskeva tieto on kuitenkin julkinen sen osalta, että kysymys on alankomaalaisista tarkkailupoliiseista.

Muilta osin päätös ja oikeudenkäyntiaineisto ovat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 d §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla julkisia päätöksen antopäivästä lukien.

Väliintulovaatimusta koskeva käsittelyratkaisu

B on Korkeimmalle oikeudelle 28.4.2016 toimittamassaan kirjoituksessa vaatinut saada esiintyä väliintulijana tässä asiassa. B on syyttäjien vastapuoli Helsingin hovioikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa syyttäjät ovat pyytäneet saada kuulla nyt kysymyksessä olevia todistajia anonyymisti. Todistajien kuuleminen liittyy syyttäjien hakemuksen mukaan muun ohella B:tä koskeviin syytekohtiin.

Väliintulosta oikeudenkäynnissä säädetään oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 - 10 §:ssä. Luvun 8 §:n mukaan jos joku, joka ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä, väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi, hän saa osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin. Jos joku haluaa osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin, hänen on saman luvun 9 §:n mukaan tehtävä sitä koskeva hakemus tuomioistuimelle. Asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi hakemuksen johdosta. Edelleen saman luvun 10 §:n mukaan väliintulijalla on eräin poikkeuksin oikeus toimia oikeudenkäynnissä asianosaisen tavoin.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 c §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on viipymättä määrättävä julkinen asiamies valvomaan epäillyn tai vastaajan etua, jollei tämä itse ole esittänyt vaatimusta anonyymistä todistelusta, sekä annettava julkiselle asiamiehelle tieto hakemuksen ja sen liitteiden sisällöstä. Saman pykälän 2 momentin mukaan muulla kuin syyttäjällä ja anonyymiä todistelua vaatineella epäillyllä tai vastaajalla taikka julkisella asiamiehellä ei ole oikeutta olla läsnä asian käsittelyssä eikä päätöstä julistettaessa. Saman momentin viimeisen virkkeen mukaan tuomioistuin voi kuulla muutakin henkilöä, jos se on asian selvittämiseksi tarpeen eikä kuuleminen vaaranna käsittelyn tarkoituksen toteutumista.

Edellä mainitun säännöksen esitöiden mukaan julkinen asiamies edustaisi epäiltyä vastaajaa ratkaistaessa kysymystä anonyymin todistelun sallimisesta. Julkinen asiamies ei kaikilta osin pysty valvomaan epäillyn oikeusturvaa yhtä hyvin kuin vastaaja tai tämän avustaja. Kun epäilty ei voi olla läsnä asian käsittelyssä, julkisen asiamiehen järjestelmä on kuitenkin sopiva tapa valvoa vastaajan etuja. Julkisella asiamiehellä on merkitystä myös sen vuoksi, että oikeudenkäyntiin syntyy kaksiasianosaissuhde ja muutoksenhakumahdollisuus (HE 46/2014 vp s. 131).

Anonyymiä todistamista koskevan asian osalta on edellä mainituin tavoin erikseen säädetty epäillyn ja vastaajan edun valvomisesta silloin, kun epäilty tai vastaaja itse ei ole asiassa hakijana. Käräjäoikeus on tässä asiassa määrännyt vastaajien etua valvomaan julkisen asiamiehen, joka on hakenut muutosta sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden ratkaisuihin. B:n etu on siten laissa säädetyin tavoin tullut valvotuksi. B:llä ei ole julkisen asiamiehen ohella erikseen oikeutta osallistua tämän hakemusasian käsittelyyn eikä hänen kuulemisensa ole asian selvittämiseksi tarpeen. Sen vuoksi väliintulovaatimus hylätään.

Syyttäjien oma-aloitteisesti Korkeimmalle oikeudelle 3.10.2016 toimittama, väliintulovaatimusta koskeva lausuma jätetään huomioon ottamatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

1. Syyttäjät ovat käräjäoikeudessa pyytäneet, että neljää henkilöä kuullaan Helsingin hovioikeudessa vireillä olevassa, törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa todistajina siten, ettei heidän henkilöllisyytensä tai yhteystietonsa paljastu. Henkilöt ovat toimineet Alankomaissa tarkkailupoliiseina, ja he ovat pyytäneet, että heitä kuullaan anonyymeinä todistajina.

2. Kysymyksessä olevia todistajia on kuultu esitutkinnassa, jolloin he ovat ilmoittaneet, että jos heidän ulkonäkönsä ja henkilöllisyytensä paljastuu, he eivät enää voi jatkaa tarkkailijan työssään. Lisäksi rikollisjärjestö oli paljastettu ja sitä oli pidätysten johdosta vahingoitettu. Oli mahdollista, että rikollisjärjestö kostaa heille, heidän perheilleen tai muille tarkkailijoille, jotka olivat olleet osallisina asiaan.

3. Käräjäoikeus on kuullut todistajana rikosasiassa päätutkijana ollutta ylikonstaapelia, jonka kertoman perusteella ja rikosten laatu huomioon ottaen käräjäoikeus on katsonut, että syyttäjien hakemuksessa tarkoitettujen henkilöiden kuuleminen anonyymeinä todistajina on välttämätöntä todistajien ja heihin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevien henkilöiden suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta. Käräjäoikeus on hyväksynyt hakemuksen ja määrännyt, että kysymyksessä olevia henkilöitä kuullaan hovioikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa siten, ettei heidän henkilöllisyytensä ja yhteystietonsa paljastu.

4. Käräjäoikeuden oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 c §:n 1 momentin nojalla määräämä julkinen asiamies on valittanut käräjäoikeuden päätöksistä hovioikeuteen vaatien, että käräjäoikeuden päätökset anonyymien todistajien hyväksymisestä kumotaan.

5. Hovioikeus on todennut, että kysymyksessä olevat tarkkailupoliisit olivat käsittelyssä olevassa rikosasiassa osallistuneet muun ohella erään salakuljetusauton tarkkailuun. Osaltaan tarkkailupoliisien suorittamien toimien johdosta Alankomaissa oli takavarikoitu erittäin suuri määrä huumausainetta ja vaarallisten huumausaineiden valmistamiseen tarvittavia aineita. Takavarikoitujen huumausaineiden määrän perusteella voitiin päätellä, että toimintaa oli todennäköisesti harjoitettu osana vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Takavarikoinnista oli aiheutunut rikollisille tai rikollisjärjestöille huomattava taloudellinen vahinko.

6. Hovioikeus on katsonut, että kerrotuissa olosuhteissa poliisimiesten suojan tarpeelle oli olemassa riittävän konkreettinen syy, sillä heidän henkilöllisyytensä paljastaminen olisi omiaan saattamaan heidät henkeen tai terveyteen kohdistuvan vakavan uhan vaaraan. Kun vakavan uhan mahdollisuutta ei voitu riittävällä varmuudella poissulkea, eikä muita todistajien suojaamiskeinoja voitu pitää riittävinä, oli menettely välttämätön poliisimiesten tai heidän läheistensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätökset mainittujen poliisien kuulemisesta anonyymeinä todistajina.

7. Korkeimmassa oikeudessa on julkisen asiamiehen muutoksenhakemuksen johdosta keskeisesti kysymys siitä, onko anonyymille todistelulle perusteet sen vuoksi, että menettely on välttämätön anonyymin todistajan tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta.

Anonyymiä todistelua koskeva sääntely

8. Anonyymiä todistelua koskeva sääntely on voimassa eräissä Euroopan valtioissa, mutta sen toteuttamistavat poikkeavat toisistaan. Suomessa anonyymiä todistelua koskevan lainsäädännön tarvetta on harkittu vuonna 2002 rikosoikeudenkäyntiä koskevien säännösten tarkistamisen yhteydessä (Rikosprosessin tarkistaminen. Työryhmän osamietintö. Oikeusministeriön työryhmämietintö 2002:4). Tuolloin anonyymiä todistelua koskevalle sääntelylle ei kuitenkaan nähty tarvetta. Vuonna 2005 oikeusministeriön asettama työryhmä sen sijaan esitti anonyymin todistelun mahdollistamista (Anonyymi todistelu ja peitepoliisin oikeus osallistua rikollisryhmän toimintaan. Oikeusministeriön työryhmämietintö 2005:5). Ehdotus ei kuitenkaan johtanut anonyymiä todistelua koskevaan lainsäädäntöön. Vuonna 2012 ehdotettiin jälleen pitkälti aikaisemman työryhmämietinnön 2005:5 pohjalta anonyymin todistelun käyttöönottoa Suomessa (Todistelu yleisissä tuomioistuimissa. Mietintöjä ja lausuntoja, OM 69/2012). Tämä ehdotus johti hallituksen esitykseen HE 46/2014 vp ja 1.1.2016 voimaan tulleiden anonyymiä todistelua koskevien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a - 11 e §:n säätämiseen. Valmistelussa on otettu huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen aiheeseen liittyvä oikeuskäytäntö.

9. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n mukaan tuomioistuin voi syyttäjän taikka epäillyn tai vastaajan kirjallisesta hakemuksesta päättää, että rikosasiassa kuullaan henkilöä todistajana siten, ettei hänen henkilöllisyytensä eivätkä yhteystietonsa paljastu (anonyymi todistaja), jos rikosepäily tai syyte koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta, taikka rikoslain 20 luvun 9 a §:ssä tai 25 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta taikka tällaisen rikoksen yritystä tai osallisuutta tällaiseen rikokseen, ja menettely on välttämätön anonyymin todistajan tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta.

10. Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan hakemuksesta tai sen liitteestä on ilmettävä, ketä vaaditaan kuultavaksi anonyyminä todistajana, selvitys asianomaisen henkilön tahdosta tulla kuulluksi anonyyminä todistajana, sekä ne seikat ja todisteet, joihin hakija vaatimuksensa tueksi vetoaa.

11. Anonyymiä todistelua koskevien säännösten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp s. 128) on todettu, että anonyymiin todisteluun tulisi turvautua viimekätisenä todistajansuojelukeinona. Siksi on perusteltua, että sen soveltamisala on suppea ja rajoittuu tapauksiin, joissa anonyymiin todisteluun turvautumista on pidettävä välttämättömänä keinona suojella todistajaa. Jotta todistajaa voitaisiin kuulla anonyymisti, häneen kohdistuvan uhan pitää olla vakava. Se, että todistaja ilmoittaa pelkäävänsä syytettyä tai epäilee voivansa joutua kostotoimenpiteiden kohteeksi, ei vielä oikeuttaisi kuulemaan todistajaa anonyymisti. Anonyymi todistaminen olisi mahdollista vain, jos todistajalla olisi objektiivisesti arvioiden perusteltu syy pelätä joutuvansa henkeen tai vakavan terveyteen kohdistuvan rikoksen kohteeksi, jos hän todistaisi jutussa.

12. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 c §:n 2 momentin mukaan anonyymiä todistelua koskevassa hakemusasiassa voidaan kuulla muiden ohella sitä, jota vaaditaan kuultavaksi anonyymisti. Lakivaliokunta katsoi mietinnössään LaVM 19/2014 vp s. 26, että asia voidaan vain poikkeuksellisesti ratkaista ilman kysymyksessä olevan henkilön kuulemista.

13. Perustuslakivaliokunta kiinnitti hallituksen esitystä 46/2014 koskevassa lausunnossaan (PeVL 39/2014 vp s. 6) huomiota siihen, että peitetoimintaa suorittaneet poliisit asetettiin ehdotuksessa samankaltaiseen asemaan verrattuna muihin todistajiin. Poliisitodistajien anonyymiin kuulemiseen liittyy valiokunnan mukaan ongelmallisia piirteitä sikäli, että heidät herkästi mielletään syytetyn vastapuoleksi ja heillä on virkasuhteeseen liittyvä kytkös rikoksen selvittämiseen toisin kuin muulla todistajalla.

14. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus muun muassa kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. Syytetyn mahdollisuus kyseenalaistaa häntä vastaan kertovien todistajien uskottavuus samoissa olosuhteissa kuin vastapuoli on eräs keskeisimmistä syytetyn oikeusturvaan kuuluvista oikeuksista.

15. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt useissa ratkaisuissaan anonyymin todistelun käyttämistä. Kansallisella tuomioistuimella on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan velvollisuus perustella, miksi todistajaa kuullaan anonyyminä. Esimerkiksi ratkaisussa Van Mechelen ja muut vastaan Alankomaat (23.4.1997) tuomioistuin totesi, että puolustuksen tarpeiden ja todistajien anonymiteetin säilyttämistä puoltavien perusteiden tasapainottaminen oli erityisen ongelmallista, kun todistajat ovat poliiseja. Vaikka poliisien ja heidän perheidensä oikeuksien suojaaminen on tärkeää, on otettava huomioon, että heidän asemansa eroaa muusta todistajasta tai rikoksen uhrista. Poliiseilla on erityisiä velvoitteita valtion täytäntöönpanoviranomaisia kohtaan ja yleensä yhteyksiä myös syyttäjään. Sen vuoksi poliisitodistajien anonymiteetti voidaan sallia vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi poliisin virkavelvollisuuksiin saattaa kuulua oikeudessa todistaminen (kohta 56).

16. Van Mechelen ja muut -tapauksessa poliiseja kuultiin todistajina ääniyhteyden välityksellä siten, että syytetty tai hänen puolustajansa ei saanut olla samassa tilassa todistajien kanssa, eikä heihin ollut myöskään näköyhteyttä. Poliisitodistajien kertomuksella oli asiassa ratkaiseva merkitys. Ihmisoikeustuomioistuin totesi muun ohella, ettei tapauksessa ollut riittävää selvitystä siitä, etteivät lievemmät todistajan suojaamisen keinot olisi olleet mahdollisia (kohta 60). Edelleen ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei se ollut vakuuttunut siitä, että todistajiin tai heidän läheisiinsä kohdistuvaa uhkaa oli riittävästi arvioitu. Kansallisen tuomioistuimen ratkaisu näytti perustuneen ainoastaan kysymyksessä olevien rikosten vakavuuteen (kohta 61). Oikeudenkäynti kokonaisuutena ei ollut ollut oikeudenmukainen, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa ja 3 kohdan d alakohtaa oli rikottu.

17. Ratkaisussa Al-Khawaja ja Tahery vastaan Yhdistynyt Kuningaskunta (suuri jaosto, 15.12.2011) kysymys oli tuomion perustamisesta ennen oikeuskäsittelyä kuolleen ja toisaalta oikeudesta poissaolleen todistajan esitutkinnassa antamaan kertomukseen. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että todistajan poissaololle oikeudesta tuli olla hyväksyttävä syy. Tuomiota ei myöskään saanut perustaa yksinomaan tai ratkaisevassa määrin kertomuksiin, joiden antajia syytetty ei ollut voinut kuulustella tai kuulustuttaa esitutkinnan aikana taikka oikeudessa. Syytetyn oikeuden loukkausta harkittaessa oli otettava huomioon, oliko oikeudenkäynti kokonaisuutena arvostellen ollut oikeudenmukaista ja oliko syytetyn saatavilla ollut loukkausta kompensoivia prosessuaalisia takeita (kohta 119).

18. Oikeudesta poissaolleen todistajan osalta ihmisoikeustuomioistuin katsoi viimeksi mainitussa ratkaisussaan, että todistajan pelkojen objektiivisuutta oli tutkittu asianmukaisesti. Oikeus oli kuullut todistajaa ja poliisia. Lisäksi asiassa oli katsottu, ettei todistajan pelkoa voitu vähentää erityisjärjestelyin kuten väliverhoin. Näin ollen kirjallinen todistajankertomus oli voitu ottaa huomioon (kohta 159). Kysymys oli kuitenkin ratkaisevasta näytöstä asiassa. Ihmisoikeustuomioistuin ei havainnut sellaisia prosessuaalisia takeita, jotka olisivat oikeuttaneet tuomion perustamisen kirjalliseen todistajankertomukseen (kohta 165).

19. Myös ratkaisussa Ellis, Simms ja Martin vastaan Yhdistynyt Kuningaskunta (10.4.2012) ihmisoikeustuomioistuin totesi, että kostotoimenpiteiden pelkoa voidaan pitää hyväksyttävänä syynä todistajan anonymiteetille. Todistajan subjektiivinen pelko ei kuitenkaan riitä, vaan objektiiviset perusteet pelolle on tutkittava asianmukaisesti (kohta 76).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

20. Kuten kohdassa 10 on todettu, siinä mainitussa lainkohdassa edellytetään, että anonyymin todistelun käyttämistä koskevasta hakemuksesta tai sen liitteestä on ilmettävä, ketä vaaditaan kuultavaksi anonyyminä todistajana. Korkeimman oikeuden käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, että käräjä- tai hovioikeudelle olisi syyttäjien hakemuksen yhteydessä annettu tieto kysymyksessä olevien todistajien henkilöllisyydestä, eikä tätä tietoa ole myöskään Korkeimmalla oikeudella. Todistajia on kuultu esitutkinnassa koodinimillä, eikä syyttäjillä asiakirjoista ilmenevän mukaan edes ole tietoa heidän henkilöllisyydestään. Tämän vuoksi on ilmeistä, että syyttäjien hakemus on ollut tältä osin puutteellinen. Asian lopputulos huomioon ottaen todistajien henkilöllisyyden tarkempi selvittäminen ei kuitenkaan ole tarpeen.

21. Törkeästä huumausainerikoksesta voidaan rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan tuomita enintään 10 vuotta vankeutta. Kysymyksessä on siten sellainen rikos, jota tarkoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin 1 kohdassa ja jota käsiteltäessä anonyymi todistelu voi tulla kysymykseen.

22. Syyttäjät ovat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan osalta viitanneet rikosasian esitutkintapöytäkirjasta ja Espoon käräjäoikeuden tuomiosta 8.6.2015, erityisesti sen syytekohdista 15 - 23, ilmenevään väkivallan käyttöön. Mainituissa syytekohdissa on ollut kysymys ampuma-aserikoksista, laittomista uhkauksista, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, vahingonteosta sekä törkeästä vapaudenriistosta. Syytekohdat eivät koske B:tä tai kanssavastaajaa. Syytteiden mukaan teot ovat kohdistuneet muun ohella samassa asiassa vastaajina olleiden henkilöiden läheisiin. Osa syytteistä, muun ohella törkeän pahoinpitelyn yritystä koskeva syytekohta 18, on käräjäoikeudessa lainvoimaisesti hylätty.

23. Anonymiteettiä vaatineita todistajia ei ole kuultu tässä asiassa henkilökohtaisesti, vaan alankomaalaisen poliisin toimesta lisäesitutkinnassa Alankomaissa. Todistajat ovat kaikki ilmoittaneet yhdenmukaisesti, että he eivät enää voi tehdä työtään, mikäli heidän ulkonäkönsä ja henkilöllisyytensä paljastuu. Lisäksi he ovat ilmoittaneet olevan mahdollista, että kysymyksessä olevan huumausainerikoksen taustalla oleva rikollisjärjestö kostaa rikoksen paljastumisen aiheuttamat seuraukset heille, heidän perheillensä tai muille tarkkailijoille.

24. Alempien oikeuksien ratkaisut perustuvat niiden perusteluiden mukaan asian suomalaisena tutkijana toimineen ylikonstaapelin kertomukseen ja muuhun selvitettävänä olleesta rikoskokonaisuudesta saatuun tietoon. Ylikonstaapeli on ollut läsnä todistajien kuulemistilaisuudessa Alankomaissa. Hovioikeus on perustellut anonymiteetin myöntämistä sillä, että osaltaan tarkkailupoliisien suorittamien toimien johdosta Alankomaissa oli takavarikoitu erittäin suuri määrä huumausainetta ja vaarallisten huumausaineiden valmistamiseen tarvittavia aineita. Takavarikoitujen huumausaineiden määrästä voitiin hovioikeuden mukaan päätellä, että toimintaa oli todennäköisesti harjoitettu osana vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Lisäksi hovioikeus on ottanut huomioon huomattavan vahingon, joka takavarikoinnista oli aiheutunut rikollisille tai rikollisjärjestöille.

25. Syyteasian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa on kuultu todistajina omalla henkilöllisyydellään alankomaalaista tarkkailupoliisin johtajaa sekä sitä alankomaalaista henkilöä, joka omistaa varaston, jossa huumausaineita oli syytteen mukaan käsitelty. Lisäksi todistajina on kuultu suomalaisia poliisivirkamiehiä, joiden henkilöllisyyttä ei ole salattu. Syyttäjät eivät ole vaatineet mainittujen henkilöiden kuulemista anonyymisti tai esittäneet kenenkään heistä joutuvan alttiiksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalle uhalle tämän rikosasian johdosta.

26. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain anonyymiä todistelua koskevat säännökset soveltuvat todistajiin ammatista ja asemasta riippumatta. Kuten edellä kohdassa 15 on selostettu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suhtautunut poliisitodistajille oikeudenkäynnissä myönnettävään anonymiteettiin pidättyvästi. Vaikka kysymyksessä olevan kaltaiseen huumausainerikollisuuteen liittyy oletettavasti myös väkivaltaisia tapahtumia etenkin kun kysymyksessä ovat suuret huumausainemäärät, joiden taloudellinen arvo on suuri, tässä asiassa ei ole esitetty riittävää objektiivista selvitystä siitä, että kyseiset poliisivirkamiehet tai heidän läheisensä joutuisivat todistajien ammatin ja heidän tekemiensä virkatoimien vuoksi vakavasti uhatuiksi. Anonymiteetin myöntämistä ei varsinkaan poliisitodistajien osalta voida perustaa pelkästään rikoksen laatuun ja tietoihin todistajien virka-asemasta ja siitä, että rikollisjärjestölle on aiheutunut vahinkoa rikoksen paljastumisen johdosta. Sitä, että todistajien mahdollisuudet toimia ammatissaan jatkossa vaarantuisivat, jos he todistaisivat henkilöllisyytensä ilmaisten, ei ole Suomessa säädetty perusteeksi anonyymille todistelulle.

27. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä kuulla todistajia heidän henkilöllisyyttään ja yhteystietojaan paljastamatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Syyttäjien hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jarmo Littunen. Esittelijä Heli Sankari.