18.5.2016

Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

C sekä kaksi muuta A:n lähintä sukulaista vaativat yhteisessä hakemuksessaan, että asianajaja D määrätään holhoustoimesta annetun lain nojalla edunvalvojana hoitamaan omistajattomassa tilassa olevaa A:n omaisuutta ja valvomaan sen tulevan omistajan oikeutta. A oli testamentillaan kaventanut lesken oikeutta hänen jäämistöönsä. B:lle kuului hallintaoikeus A:n omaisuuteen, joka oli B:n elinajan vailla omistajaa. B:n käytössä oli muun muassa asuinhuoneisto, josta huolehtimiseen tarvittiin edunvalvoja.

B vastusti hakemusta. Hänen mukaansa A:n omaisuus ei ollut omistajaa vailla. Sen omisti ja sitä hallinnoi A:n jakamaton kuolinpesä, jonka osakas B oli. Hakemus oli perusteeton.

Käräjäoikeuden päätös 9.11.2012

Käräjäoikeus totesi, että oikeustieteellisessä kirjallisuudessa oli painotettu leskelle suopeaa testamentin tulkintaa. Testamentin tekijän oletettiin halunneen suosia leskeä muiden oikeudenomistajien kustannuksella, jos hän olisi testamenttia tehdessään ennakoinut tulevan tulkintaongelman. Myös oikeuskäytännössä (KKO 1983 II 27) oli katsottu, ettei puolisoiden keskinäinen hallintatestamentti voinut kaventaa lesken oikeutta periä ensin kuolleen puolison omaisuus perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n tarkoituksena oli testamentin sanamuodosta riippumatta ollut turvata jälkeenjääneen puolison oikeus hallita omaisuutta jakamattomana. Tätä osoitti nimenomainen määräys siitä, että A:n toissijaiset perilliset saivat omaisuuteen omistusoikeuden vasta B:n jälkeen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei kysymys ollut sillä tavalla omistajattomassa tilassa olevasta omaisuudesta, että edunvalvojan määrääminen olisi ollut tarpeen.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Juuli Broms.

Helsingin hovioikeuden päätös 16.9.2013

Hovioikeus, jossa C myötäpuolineen haki muutosta, totesi B:n saaneen testamentin sanamuodon mukaan elinikäisen hallintaoikeuden A:lta jääneeseen omaisuuteen. Koska A oli kuollut ilman rintaperillisiä, asiassa oli kysymys siitä, oliko A tarkoittanut testamentillaan kaventaa B:lle perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kuuluvaa aviopuolison perintöoikeutta vai saiko B testamentin määräyksistä huolimatta A:lta tulevan omaisuuden omistusoikeuden.

Hovioikeus totesi, että testamenttia oli tulkittava sanamuotonsa ja testamentin tekijän tarkoituksen mukaisesti. A ei ollut määrännyt omaisuutensa omistusoikeudesta B:n hallintaoikeuden ajalta, mutta omistusoikeus oli määrätty siirtyväksi hänen toissijaisille perillisilleen vasta B:n kuoleman jälkeen. Hovioikeus viittasi tulkintasääntönä perintökaaren 12 luvun 1 §:ään ja katsoi puolisoiden tarkoituksena olleen turvata jälkeen jääneen puolison oikeus hallita omaisuutta jakamattomana. Tässä tilanteessa A:lla ei voitu katsoa olleen tarkoituksenaan syrjäyttää eikä edes kaventaa jälkeen jääneen puolison oikeutta periä omaisuus perintökaaren 3 luvun mukaisesti. B oli siten saanut omaisuuden mainitun 3 luvun mukaisesti perillisenä.

Hovioikeus katsoi edellä lausumansa perusteella, ettei A:n omaisuus ollut jäänyt hakemuksessa tarkoitetuin tavoin omistajattomaan tilaan. Asiassa ei ollut syytä määrätä edunvalvojaa holhoustoimilain nojalla.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Mäkilaurila, Heikki Rautiola ja Terhi Mattila.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja B oli vihitty avioliittoon 20.1.1990. Puolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia eikä A:lla muutoinkaan rintaperillisiä.

2. A on kuollut tässä avioliitossa 20.9.2011. C ja hänen myötäpuolensa ovat A:n lähimpinä sukulaisina vaatineet edunvalvojan määräämistä holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) nojalla, jotta edunvalvoja hoitaisi A:n omaisuutta ja valvoisi sen tulevan omistajan oikeutta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko C:lla ja hänen myötäpuolillaan oikeus hakea edunvalvojan määräämistä, ja jos näin on, onko hakemuksen hyväksymiselle perusteita.

Hakemuksen lähtökohta

3. C ja hänen myötäpuolensa ovat A:n veljen lapsia eli perintökaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja A:n sukulaisia ja perillisiä. A on kuitenkin kuollut avioliitossa ja rintaperillisittä. Jollei A:n testamentista muuta johdu, hänen perillisensä olisi perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla leski B eivätkä C ja hänen myötäpuolensa tai heidän jälkeläisensä olisi A:n kuolinpesän osakkaita. Vasta B:n kuoltua he perisivät A:n omaisuuden perintökaaren 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuina toissijaisina perillisinä.

4. Korkein oikeus toteaa, että A on testamentillaan määrännyt ensiksikin B:lle elinikäisen hallintaoikeuden. Toiseksi testamentissa on määrätty, että C:n ja hänen myötäpuoliensa omistusoikeus eli perintöoikeus tulee voimaan vasta B:n kuoltua. Testamentin tulkintaa käsitellään jäljempänä kohdissa 11 - 14.

5. Asiassa on riidatonta, että C ja hänen myötäpuolensa eivät ole A:n kuolinpesän osakkaita. C:n ja hänen myötäpuoltensa hakemus ei perustukaan heidän osakasasemaansa vaan hakemuksen lähtökohta on se, että A oli rajoittanut testamentillaan B:n perintöoikeutta niin, että tämä oli leskenä saanut A:n jäämistöön vain hallintaoikeuden muttei perintökaaren 3 luvun mukaista perintöoikeutta. A:n omaisuus oli tämän vuoksi B:n elinajan vailla omistajaa. Hakijoiden mukaan edunvalvojan määräämiselle oli siten sekä holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste että käytännön tarve. Korkein oikeus lausuu näistä kysymyksistä jäljempänä kohdissa 10 - 22. Ensin on kuitenkin arvioitava sitä, onko C:lla ja hänen myötäpuolillaan oikeus vaatia edunvalvojan määräämistä.

Sovellettavat säännökset

6. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja, jos tulevasta tapahtumasta riippuu, kenelle omaisuus menee, tai joku saa omaisuuden omistusoikeuksin haltuunsa vasta myöhemmin ja edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa.

7. Hakemuksen, joka koskee edunvalvojan määräämistä, voi holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin mukaan tehdä holhousviranomainen tai se, jonka edun valvomisesta on kysymys, taikka tämän edunvalvoja, vanhempi, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Pykälän 3 momentin mukaan, jos edunvalvoja on tarpeen valvomaan poissa olevan tai tulevan omistajan oikeutta kuolinpesässä, tulee pesänselvittäjän, muun pesän hoitajan, pesänjakajan tai pesänosakkaan tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Pesänselvittäjä tai pesänjakaja voi muutoinkin tehdä hakemuksen, jos edunvalvojan määrääminen on tarpeen osituksen tai perinnönjaon toimittamiseksi. Jos poissaolevan asiat muutoin vaativat hoitamista, hakemuksen voi tehdä 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi myös se, jonka etua tai oikeutta asia koskee.

Hakijavaltuus

8. Holhoustoimilain 72 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan asiavaltuus edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen esittämiseksi kuuluisi nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa yksinomaan pesänselvittäjälle tai -jakajalle, pesänosakkaalle taikka muulle pesän hoitajalle. Holhoustoimilain 72 §:n varhaisista esitöistä (Kom.miet. 1989:50, s. 160 - 162, ja laintarkastuskunnan lausunto 4/1992, s. 26) käy kuitenkin ilmi, että holhoustoimilain 72 §:n 3 momentti on ymmärrettävä 1 momentin "täydennökseksi", jolla ei tarkoitettu rajoittaa 1 momentissa mainittujen tahojen puhevaltaa.

9. Korkein oikeus toteaa, että C ja hänen myötäpuolensa tai heidän jälkeläisensä ovat A:n jäämistön tulevia omistajia. Kun hakemuksen mukaisessa edunvalvojan määräämisessä on siten kysymys heidän edustaan ja oikeudestaan, heillä on holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin nojalla oikeus hakea edunvalvojan määräämistä. Heidän hakemuksensa voidaan näin ollen tutkia.

Edunvalvojan määräämisen edellytykset

Hakijoiden oikeudelliseen asemaan liittyvä edellytys

10. C ynnä muut ovat vedonneet edunvalvojan määräämisen perusteena ensiksikin siihen, että A:n omaisuus oli jäänyt A:n testamentin seurauksena vaille omistajaa, koska testamentti oli kaventanut jäämistöön kohdistuvat B:n oikeudet hallintaoikeudeksi. Koska A:n perillisten omistusoikeus oli määrätty alkavaksi vasta B:n kuollessa, edunvalvoja tuli määrätä holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla valvomaan tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta. Tältä osin asiassa on kysymys testamentin tulkinnasta.

11. A ja B olivat allekirjoittaneet 25.5.1990 keskinäisen testamenttinsa. Sen mukaan, mikäli A kuolisi ennen B:ta, jälkimmäisellä tuli olemaan elinikäinen hallintaoikeus kaikkeen A:n omaisuuteen ja vasta B:n kuoltua saivat A:n perimysjärjestyksen mukaiset perilliset sanottuun omaisuuteen omistusoikeuden. Hallintaoikeuden on testamentissa ilmoitettu tarkoittavan muun muassa sitä, että B saa asua A:n omistamassa huoneistossa vastikkeetta ja tarpeen niin vaatiessa myös vuokrata huoneiston ja saada vuokratuoton sekä antaa määräyksiä A:n nimissä olevista osakkeista tulevissa osakeanneissa.

12. Testamentti on perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. A:n viimeisestä tahdosta ja testamentin tarkoituksesta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin testamentti itsessään.

13. Korkein oikeus katsoo, että A:n testamentti B:n hyväksi on keskeisen sisältönsä ja sanamuotonsa sekä kokonaisajatuksensa perusteella hallintaoikeustestamentti. B on saanut edesmenneen A:n kaikkeen omaisuuteen hallintaoikeuden, jonka sisällöstä testamentissa on lisäksi annettu esimerkkejä. Toisin kuin alemmat oikeudet ovat päätelleet, Korkein oikeus katsoo, että testamentti on siis kaventanut B:n lakimääräisen perintöoikeuden testamenttiin perustuvaksi hallintaoikeudeksi.

14. A on näin ollen saanut testamentillaan aikaan tilanteen, jossa omistusoikeus hänen jäämistöönsä ei kuulu leski B:n eläessä kenellekään. Korkein oikeus toteaa, ettei tällaiselle järjestelylle ole ollut laillista estettä. Jo perintökaaren varhaisissa valmistelutöissä oli lähdetty siitä, että käyttöoikeustestamentin tekijä saattoi jättää omistusoikeuden toistaiseksi ratkaisematta määräten vain siitä, kenelle omistusoikeus oli tuleva käyttöoikeuden lakattua (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja [Lvk] n:o 2/1935 s. 93 - 94 ja 107).

15. Koska C ja hänen myötäpuolensa tai heidän perillisensä voivat saada A:n testamenttaaman omaisuuden vasta B:n kuoltua, he ovat sellaisessa holhoustoimilain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetussa asemassa, että edunvalvojan määrääminen voi olla perusteltua heidän oikeuksiensa valvomiseksi ja omaisuuden hoitamiseksi.

Edunvalvojan tarve

16. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan hakemuksen hyväksyminen edellyttää vielä, että edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa.

17. Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohtaa asiallisesti vastaava säännös lisättiin aikaisemman holhouslain (34/1898) 68 §:n uudeksi toiseksi momentiksi 1.1.1966 voimaan tulleella lailla 43/1965. Kyseessä oli osa tuolloin voimaan tulleen perintökaaren ja siihen liittyvien lakien säätämistä. Perintökaaren lainvalmisteluasiakirjoissa (Lvk 2/1935, s. 93 - 94 ja 193, ja Lvk 1/1955, s. 22 ja 44) samoin kuin holhoustoimilainkin esitöissä (Kom.miet. 1989:50, s. 100) säännöksen tarkoitusta on selitetty siten, että tulevien omistajien etujen valvominen vaatii yleensä, että omaisuudella on hoitaja, joka voi tarvittaessa tehdä myös omaisuutta koskevia päätöksiä.

18. Korkein oikeus toteaa, että holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan määrättävälle edunvalvojalle on laissa tarkoitettu tarve muun muassa silloin, kun omaisuutta koskevaa omistajan päätös- ja määräämisvaltaa olisi käytettävä, mutta ei ole ketään, joka sitä voisi käyttää. Tilannetta voi kuvailla siten, että kysymyksessä on omistajan päätös- ja määräämisvaltaa koskevan tyhjiön täyttäminen tarpeen niin vaatiessa. Tällaista tarvetta ei luonnollisestikaan ole silloin, jos esimerkiksi edellinen omistaja on lahjakirjassa tai testamentissa antanut päätös- ja määräämisvallan käyttämistä koskevia riittäviä määräyksiä taikka jos asia voidaan hoitaa muuten osapuolten hyväksymällä menettelyllä. Toisaalta on huomattava, että kysymys ei ole sellaisesta tilanteesta, jota säädellään perintökaaren 12 luvun 9 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voidaan omaisuus viime kädessä määrätä uskotun miehen hallintaan.

19. Tässä tapauksessa C ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet A:n jäämistöön kuuluvan varallisuuden asianmukaisen hoitamisen edellyttävän sellaisia päätöksiä, joiden tekemiseen leski ei hallintaoikeutensa perusteella voi ryhtyä. Hakemuksen perusteella kysymys on ennen kaikkea asunto-osaketta ja sijoitusvarallisuutta koskevasta päätöksenteosta.

20. Korkein oikeus toteaa, että holhoustoimilain 10 §:n 3 kohtaan perustuvan edunvalvonnan tarpeeseen voi vaikuttaa muun muassa omaisuuden laatu ja määrä sekä aikaisemman omistajan mahdolliset määräämistoimet. Tässä tapauksessa A on testamentissaan määrännyt, että B:lla on oikeus päättää muun muassa asuinhuoneiston vuokraamisesta sekä sijoitusvarallisuuteen liittyvistä osakeanneista. Varsinkin asunto-osakeyhtiön toiminnassa voidaan joutua kuitenkin tilanteisiin, joissa vaaditaan muunlaistakin omistajan päätöksentekoa tai osakkeenomistajien kuulemista ja siten myös A:n jäämistöön kuuluvien asunto-osakkeiden omistajan puhevallan käyttämistä. Tällaiset tilanteet voivat olla tulevien omistajien edun kannalta hyvin tärkeitä.

21. Edellä mainituilla perusteilla edunvalvojan määräämisen on näytetty olevan myös holhoustoimilain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen. Edunvalvojan määräämiselle on siten lainkohdassa tarkoitetut edellytykset.

22. Korkein oikeus toteaa, että edunvalvojan tehtävä tarkoittaa omaisuuden hoitamista ja omaisuutta koskevaa päätöksentekoa, sikäli kuin tulevien omistajien edut ja oikeudet sitä vaativat. Edunvalvojan on kuitenkin tehtävää hoitaessaan otettava huomioon B:n testamenttiin perustuva hallintaoikeus ja muutkin testamentin määräykset.

Edunvalvojan henkilö

23. C ja hänen myötäpuolensa ovat ehdottaneet edunvalvojan tehtävään asianajaja D:ta, joka on antanut tehtävään suostumuksensa. B ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut D:n pätevyyttä tai sopivuutta eikä esittänyt omaa vaihtoehtoaan edunvalvojan henkilöksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan.

Korkein oikeus määrää asianajaja D:n edunvalvojaksi valvomaan A:lta jääneen omaisuuden tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta heidän lukuunsa. Edunvalvojan tehtävä ei oikeuta rajoittamaan sitä A:n jäämistöön kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvaa hallintaoikeutta, jota B nauttii A:n testamentin perusteella.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Tommi Vuorialho.