31.3.2016

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta 7.11.2009 tehdystä törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A ja B olivat asunnossa, olohuoneen pöydällä tehneet yhdessä ja yksissä tuumin ruumiillista väkivaltaa neljän kuukauden ikäiselle poikalapselle C:lle siten, että B oli suorittanut ympärileikkauksen A:n pyynnöstä A:n pidellessä leikkauksen ajan C:tä jaloista kiinni. Ympärileikkaus oli suoritettu vastoin C:n toisen huoltajan D:n tahtoa. Menettelyn seurauksena C:lle oli aiheutunut kipua ja pysyvä haitta. Pahoinpitelyä oli pidettävä törkeänä, koska siinä oli käytetty teräasetta. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että kysymyksessä oli puolustuskyvytön lapsi, jolle oli suoritettu vastoin toisen huoltajan tahtoa kirurginen, peruuttamaton toimenpide, josta jäi pysyvä haitta.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.3.2012

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että ympärileikkaukselle ei ollut ollut lääketieteellistä syytä. Käräjäoikeus piti selvitettynä, että C:n ympärileikkauksen syynä olivat olleet hänen isänsä uskonnolliset ja kulttuuriset eli Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2008:93 mukaan sinänsä hyväksyttävät syyt. Toimenpide oli tehty lääketieteellisesti oikein ja asianmukaista kivunlievitystä käyttäen.

Käräjäoikeus piti näytettynä, että ympärileikkaus oli tehty ilman sen edellyttämää lapsen toisen huoltajan suostumusta. Viitaten muun muassa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 §:ään, sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiossa 2003:39 sekä Valviran asiassa pyydetyssä lausunnossa huoltajien yhteistoiminnasta todettuun, käräjäoikeus katsoi, että ympärileikkaus olisi edellyttänyt kummankin vanhemman suostumusta, mistä seikasta A:n täytyi olla tietoinen. Käräjäoikeus siten katsoi A:n B:tä välikappaleena käyttäen välillisenä tekijänä tehneen syytteen mukaisen tahallisen rikoksen. Huomioon ottaen teon motiivi ja se, ettei teosta ollut aiheutunut pysyvää haittaa, tekoa ei kuitenkaan voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus totesi A:n onnistuneen erehdyttämään B:n siitä, että toimenpiteelle oli ollut myös lapsen äidin suostumus. Käräjäoikeuden mukaan B oli tehnyt virheen, kun ei ollut varmistunut riittävästi lapsen äidin suostumuksesta. Käsillä olleissa olosuhteissa kysymys oli kuitenkin tältä osin rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaisesta tunnusmerkistöerehdyksestä.

C:n vaatimien vahingonkorvausten osalta käräjäoikeus totesi ennakkoratkaisuun KKO 2008:93 ja asiassa kuultujen lääkäritodistajien kertomuksiin viitaten, että asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti suorittuna ympärileikkauksesta ei aiheudu asianomaiselle terveydellistä tai muutakaan pysyvää haittaa. Korvausvaatimus pysyvästä haitasta oli siten perusteeton. Huomioon ottaen asian erityislaatu käräjäoikeus katsoi, että C:n henkilökohtaista koskemattomuutta tai ihmisarvoa ei ollut sillä tavoin vakavasti loukattu, että olisi perusteita vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä 40 päiväsakkoon ja velvoitti hänet C:n vaatimukset enemmälti hyläten maksamaan C:lle korvausta kivusta ja särystä 200 euroa. B:n osalta käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Saalasti ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.1.2014

Syyttäjä, A, C hänelle määrätyn edunvalvojan sijaisen edustamana ja D valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että ympärileikkaus oli toimitettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla ja tarpeetonta tuskaa aiheuttamatta. Hovioikeus totesi asianosaisten kuulemisesta käyneen ilmi, että A oli säilyttänyt kulttuurisen ja uskonnollisen identiteettinsä Nigeriasta muutettuaan. D oli puolestaan suomalainen eikä kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Kyse oli siten ollut perheestä, jossa lapsi oli kuulunut kahteen eli kummankin vanhemman kulttuuripiiriin. Hovioikeus katsoi, että ympärileikkaukselle oli ollut C:n ja toimenpiteen suorituttaneen A:n uskontoon ja kulttuuriin liittyvät perusteet ja siten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:93 hyväksyttäviksi katsotut syyt eikä A ollut ympärileikkauksen suorituttaessaan tarkoittanut aiheuttaa lapselleen kipua tai särkyä tai ruumiinvammaa. Toimenpide ei myöskään objektiivisesti arvioiden ollut lapsen edun vastainen, sillä se oli osaltaan vahvistanut hänen kuulumistaan perheen isänpuoleiseen yhteisöön ja kulttuuriin.

Hovioikeus piti selvitettynä, ettei ympärileikkaukseen ollut lapsen äidin suostumusta ja totesi, että lapsen ympärileikkaus on päätös, joka vanhempien tulisi tehdä yhteisesti. Hovioikeus katsoi kuitenkin, ettei asian rikosoikeudellisessa arvioinnissa ollut merkitystä sillä, että huoltajat ovat olleet toimenpiteen suorituttamisesta erimielisiä ja että A oli tehnyt päätöksen yksin eikä päätöstä siten ollut tehty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaisesti.

Hovioikeus katsoi, ettei teko ollut rangaistava pahoinpitelyrikoksena, koska A oli suorituttanut toimenpiteen lapsen huoltajana, toimenpide oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisesti aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa, sillä oli puututtu vain vähäisessä määrin lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja se oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa kulttuuriin ja uskontoon liittyvistä syistä eikä toimenpidettä ollut myöskään pidettävä lapsen edun vastaisena.

B:n osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja katsoi, että koska A ei ollut syyllistynyt asiassa rikokseen, ei siihen ollut myöskään B voinut syyllistyä.

Hovioikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset myös A:n osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen (eri mieltä), Jussi Heiskanen ja Anna-Liisa Hyvärinen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Miettinen katsoi, että ennakkoratkaisusta KKO 2008:93 ilmenevälle oikeuttamisperustetta koskevalle oikeusohjeelle oli annettava suppeahko merkityssisältö eikä sitä voitu soveltaa ratkaistavana olevaan tapaukseen. Hän katsoi, etteivät moraaliset, uskonnolliset ja sosiaaliset syyt tässä tapauksessa olleet oikeuttamisperusteita. Sen vuoksi Miettinen katsoi A:n syyllistyneen syytteessä kerrottuun tahalliseen pahoinpitelyyn mutta ei pitänyt tekoa kokonaisarvostelun perusteella törkeänä. Miettinen tuomitsi A:n pahoinpitelystä 70 päiväsakkoon ja velvoitti hänet suorittamaan C:n vaatimat korvaukset. B:n osalta Miettinen hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja katsoi kysymyksen olevan rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaisesta tunnusmerkistöerehdyksestä ja joka tapauksessa 4 luvun 3 §:n mukaisesta vastuusta vapauttavaa seikkaa koskevasta erehdyksestä, minkä vuoksi syyte ja muut vaatimukset B:n osalta oli hylättävä.

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Nigeriasta kotoisin oleva A on 7.11.2009 teettänyt ympärileikkauksen hänen ja D:n neljän kuukauden ikäiselle pojalle. Tekohetkellä lapsen vanhemmat ovat olleet avioliitossa, lapsi on ollut heidän yhteishuollossaan ja perhe on asunut vakituisesti Suomessa. Toimenpiteen on suorittanut laillistettu lääkäri B A:n perheen kodissa.

2. Asiassa on riidatonta, että A on halunnut poikansa ympärileikattavaksi nigerialaisesta kulttuuritaustastaan johtuen ja ettei toimenpiteelle ole ollut lääketieteellistä perustetta. Toimenpide on suoritettu lääketieteelliseltä kannalta asianmukaisesti ja kivunlievitystä käyttäen. Hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, ettei ympärileikkaukselle ole ollut D:n suostumusta, mistä seikasta A oli ollut tietoinen. Edelleen hovioikeuden tuomion mukaan on selvitetty, että ennen toimenpiteeseen ryhtymistä A oli vakuuttanut B:lle, että lapsen äiti oli suostunut ympärileikkaukseen ja että tämä oli nimenomaisesti halunnut olla poissa paikalta toimenpidettä tehtäessä.

3. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B edellä kuvatulla menettelyllään syyllistyneet törkeään pahoinpitelyyn tai pahoinpitelyyn.

Muuhun kuin lääketieteelliseen syyhyn perustuvaa ympärileikkausta koskeva säädöspohja ja oikeuskäytäntö

4. Pojan muuhun kuin lääketieteelliseen syyhyn perustuvalla ympärileikkauksella tarkoitetaan usein uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuvaa toimenpidettä, jolla peniksen ympäriltä poistetaan esinahkaa. Tällaista ympärileikkausta ei voida pitää sellaisena henkilön terveyden- tai sairaanhoitoon liittyvänä toimenpiteenä, jonka oikeutusta voitaisiin arvioida terveydenhoitoa koskevan lainsäädännön perusteella.

5. Suomessa ei ole poikien muussa kuin lääketieteellisessä tarkoituksessa suoritettavaa ympärileikkausta koskevaa lainsäädäntöä. Siitä ei ole nimenomaisia määräyksiä myöskään Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa, eikä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin ole antanut ratkaisuja, joissa olisi otettu kantaa sanotunlaiseen ympärileikkaukseen ihmisoikeuksien kannalta.

6. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on 1.10.2013 hyväksynyt päätöslauselman nro 1952 koskien lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Päätöslauselman kohdassa 2 pojalle uskonnollisin perustein tehtävä ympärileikkaus mainitaan yhtenä lapseen kohdistuvan ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksena. Tällaisia poikien ympärileikkauksia ei kuitenkaan vaadita kiellettäviksi, vaan kehotetaan jäsenvaltioita selvästi määrittelemään toimenpiteille asetettavat lääketieteelliset ja hygieeniset vaatimukset (kohta 7.5.2.).

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:93 katsonut, että uskonnollisin perustein 4,5 -vuotiaalle pojalleen ympärileikkauksen teettänyt äiti ja pojan ainoa huoltaja ei syyllistynyt rangaistavaan pahoinpitelyyn, kun toimenpide oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa. Ratkaisussa on punnittu muulla kuin lääketieteellisellä perusteella tehdyn ympärileikkauksen teettämistä eri perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta ja päädytty katsomaan, että silloin, kun toimenpiteellä voidaan katsoa puututun kokonaisuutena arvostellen vähäisessä määrin lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja toimenpidettä on pidettävä lapsen edun mukaisena, ympärileikkauksen järjestämistä ei ole pidettävä oikeudenvastaisena eikä siten rangaistavana. Koska suostumuksen ympärileikkaukseen antanut äiti oli lapsen ainoa huoltaja, asiassa ei jouduttu ottamaan kantaa siihen, mikä vaikutus asian arvioinnissa mahdollisesti olisi sillä, että lapsen huoltajat olisivat ympärileikkauksen suorittamisesta erimielisiä (kohta 6).

8. Ratkaisussa KKO 2008:93 siis katsottiin, että tiettyjen edellytysten täyttyessä ympärileikkausta, jolla sinänsä puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen, ei ole pidettävä rangaistavana pahoinpitelynä. Ratkaisussa kuitenkin korostettiin, että lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on vahva suhteessa vanhemmille tai muille kuuluviin perus- ja ihmisoikeuksiin (kohta 21). Korkein oikeus katsoi, että lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista ja sen puolustettavuutta tulee arvioida nimenomaan asianomaisen lapsen ja hänen etujensa kannalta (kohta 23).

9. Edellä mainitun ratkaisun antamisen jälkeen Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla (SopS 23-24/2010). Tämä niin sanottu biolääketiedesopimus on tullut Suomessa voimaan 1.3.2010. Korkein oikeus on toisessa tänään annetussa ratkaisussa KKO 2016:24 päätynyt katsomaan, ettei tämän biolääketieteen sovelluksia silmällä pitäen säädetyn sopimuksen määräyksillä ole ratkaisevaa merkitystä muilla kuin lääketieteellisillä perusteilla tehtävien ympärileikkausten oikeutusta tai toimenpiteen suorittamisesta mahdollisesti aiheutuvaa rikosvastuuta arvioitaessa. C:n ympärileikkaus on joka tapauksessa tehty ennen biolääketiedesopimuksen kansallista voimaantuloa.

10. Sosiaali- ja terveysministeriö on 20.1.2015 antanut ohjeen alaikäisten poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta. Ohjeessa annetaan muun muassa toimenpiteen suorittajaa, lapsen ja tämän huoltajien suostumuksen selvittämistä sekä toimenpiteen suorittamistapaa koskevia määräyksiä. Ohje on kuitenkin suositus eikä siinä ole otettu kantaa suosituksen vastaisen menettelyn seuraamuksiin.

11. Korkein oikeus toteaa, että rikosoikeuden keskeisten periaatteiden, henkilöiden yhdenvertaisuuden ja rikosvastuun ennustettavuuden, kannalta on epätyydyttävää, että muilla kuin lääketieteellisillä perusteilla tehdyn ympärileikkauksen oikeutus ja tällaisen toimenpiteen suorittaneen henkilön rikosvastuun edellytykset joudutaan arvioimaan lapsen etuun kytkeytyvien tapauskohtaisten ja arvostuksenvaraisten näkökohtien perusteella. Vaikka Korkein oikeus on erityislainsäädännön puuttuessa pyrkinyt linjaamaan suuntaviivoja, joiden täyttyessä poikalapsen ympärileikkausta voidaan pitää hänen etunsa kannalta oikeutettuna, yksittäistapauksia koskevilla ratkaisuilla ei pystytä kattavasti hallitsemaan tätä kysymystä. Muulla kuin lääketieteellisellä perusteella suoritetun ympärileikkauksen hyväksyttävyyden arviointi edellyttää laaja-alaista ja monitahoista lapsen kokonaisetuun liittyvää punnintaa, jossa otetaan huomioon paitsi lapsen ja lapsen huoltajien oikeudet, myös teko-olosuhteisiin ja toimenpiteen suorittajaan liittyvät kysymykset. Tällainen punninta on mahdollista vain asianmukaiseen valmisteluun perustuvassa lainsäädäntömenettelyssä. Ensiarvoisen tärkeää on tällöin ottaa kantaa myös seuraamuksiin, joita mahdollisen erityissääntelyn rikkomisesta aiheutuu.

12. Tässä asiassa A:n ja B:n rikosoikeudellista vastuuta arvioitaessa lähtökohdaksi on otettava ratkaisussa KKO 2008:93 todetut periaatteet. Ratkaistavana on, antavatko tämän asian ratkaisusta KKO 2008:93 poikkeavat olosuhteet eli se, että ympärileikkaus oli suoritettu vain lapsen toisen huoltajan eli isän kulttuuritaustasta johtuvista syistä ja ilman äidin suostumusta, aiheen arvioida rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiä toisin kuin tuossa ratkaisussa on arvioitu.

Ympärileikkaus kulttuurisista syistä

Yleistä

13. Perustuslain 7 §:ssä turvataan perusoikeutena oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Lisäksi perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

14. Ratkaisussa KKO 2008:93 uskonnollisista syistä suoritetun ympärileikkauksen oikeutusta on tarkasteltu edellä mainituista lähtökohdista ottaen huomioon myös muut perus- ja ihmisoikeudet, kuten lapsen ja hänen huoltajiensa perhe-elämään ja uskonnonvapauteen liittyvät oikeudet. Uskonnonvapauden osalta on todettu, että lapsen perusoikeuksia, kuten oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ei saa loukata muun henkilön uskonnonvapauteen vedoten (kohdat 17 ja 21). Lisäksi on katsottu, että silloin kun lapsella ei ikänsä vuoksi ole valmiuksia ymmärtää ympärileikkauksen merkitystä ja antaa siihen suostumustaan, pelkästään lapsen omasta uskonnonvapaudesta ei myöskään voida johtaa oikeutusta hänen huoltajiensa päätösvallalle (kohta 20).

15. Perhe-elämän perus- ja ihmisoikeussuoja kattaa lähtökohtaisesti sen, että vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa kasvatuksesta ja siten myös oikeus kasvattaa lastaan oman uskontonsa ja kulttuurinsa vaatimusten mukaisesti. Lapsen ja hänen huoltajiensa oikeuksia yhteen sovitettaessa ensisijainen merkitys on kuitenkin lapsen edulla. Tämä on lapselle kuuluvien oikeuksien sääntelyä koskeva yleinen lähtökohta niin kansainvälisissä sopimuksissa kuin kansallisessa lainsäädännössämmekin.

16. Ratkaisun KKO 2008:93 kohdassa 22 todetulla tavalla huoltajille kuuluva oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja henkilökohtaisista asioista perustuu tarkoitukseen huolehtia lapsen edusta ja turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huoltajan oikeuksia käytettäessä huomioon on otettava lapsen perusoikeuksista mahdollisesti johtuvat rajoitukset, ja mahdollisissa ristiriitatilanteissa huoltajien tulee pyrkiä nimenomaan lapsen omaa kokonaisetua parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaviin ratkaisuihin. Huoltajilla voikin olla oikeus päättää lapsensa puolesta tämän ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttuvasta toimenpiteestä vain sillä edellytyksellä, että toimenpiteen on tarkoitus edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä (kohta 23).

17. Korkein oikeus katsoo, että kulttuurisista syistä tehtävällä ympärileikkauksella voi olla samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia leikattavan pojan oman identiteetin ja sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen kannalta kuin jos toimenpiteeseen ryhdyttäisiin uskonnollisista syistä. Lapsen kiinnittymistä osaksi sukuaan ja esimerkiksi etnistä ryhmäänsä voidaan pitää lapsen kokonaisedun mukaisena tavoitteena, joka voi vaikuttaa toimenpiteen hyväksyttävyyden arviointiin.

18. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että edellä mainitun, sosiaali- ja terveysministeriön 20.1.2015 antaman ohjeen mukaan ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen hyväksyttävyyden kannalta merkityksellistä ei ole se, onko toimenpiteeseen ryhdytty uskonnollisista vai kulttuurisista syistä.

Arviointi tässä asiassa

19. A on teettänyt ympärileikkauksen pojalleen kulttuurisista syistä. Kuten hovioikeuden tuomiossa on todettu, kristityistä nigerialaista poikalapsista valtaosa, noin 90 prosenttia ympärileikataan. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että A on säilyttänyt nigerialaisen kulttuurisen ja uskonnollisen identiteettinsä Suomeen muutettuaan. Myös hänet on aikanaan ympärileikattu. Tekoaikana lapsi on ollut nigerialaisen isän ja suomalaisen äidin yhteishuollossa ja hänen voidaan katsoa kuuluneen kummankin vanhemman kulttuuriin, vaikka perhe on asunut vakituisesti Suomessa.

20. Näiden seikkojen johdosta Korkein oikeus katsoo, että C:n ympärileikkaukseen on ollut sellaisia hänen omaan taustaansa ja perheeseensä liittyviä kulttuurisia syitä, joilla on merkitystä arvioitaessa toimenpiteen hyväksyttävyyttä rikosoikeudellisen vastuun kannalta.

Huoltajan suostumuksen merkitys

21. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Pykälän 2 momentin mukaan asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, voivat huoltajat kuitenkin päättää vain yhdessä, jollei lapsen etu ilmeisesti muuta vaadi.

22. Muusta kuin lääketieteellisestä syystä tehtävää ympärileikkausta on pidettävä 2 momentissa tarkoitettuna asiana, josta huoltajat voivat päättää vain yhdessä. Toisaalta huoltajilla ei ole yhdessäkään oikeutta päättää sellaisista lapseen kohdistuvista toimenpiteistä, jotka objektiivisesti arvioituna loukkaisivat lapsen perusoikeuksia ja olisivat hänen etunsa vastaisia. Kuten edellä kohdissa 14 - 17 on ratkaisun KKO 2008:93 perusteella todettu, lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on niin vahva, etteivät vanhempien perusoikeudet ja oikeus tehdä päätöksiä lapsen puolesta sellaisinaan oikeuta puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen. Teon puolustettavuutta ja oikeutusta on arvioitava nimenomaan lapsen edun kannalta.

23. Tässä tapauksessa A on päättänyt yhteishuollossa olleen poikansa ympärileikkauksesta tietoisesti vastoin toisena huoltajana olleen äidin tahtoa. Näin menetellen A on toiminut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 §:n yhteistoimintavelvoitteen vastaisesti. Kyseisessä laissa ei kuitenkaan ole säännöksiä yhteistoimintavelvoitteen rikkomisen seuraamuksista eikä myöskään menettelystä, jossa huoltajien väliset tämänkaltaiset ristiriidat voitaisiin ratkaista.

24. A ja B ovat syytettyinä C:hen kohdistuneesta pahoinpitelyrikoksesta. Vaikka A:n menettely on loukannut toisen huoltajan oikeuksia, tämän ei voida katsoa sellaisenaan merkitsevän sitä, että tällaista yhteishuollossa olleeseen poikaan kohdistettua ympärileikkausta tulisi pitää rangaistavana pahoinpitelynä. Edellä todetulla tavalla lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisen oikeutusta on arvioitava ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta silloinkin, kun toimenpiteen perusteena ovat huoltajan ja sitä kautta myös lapsen kulttuuriset tai uskonnolliset syyt. Tässä asiassa on siten arvioitava, onko isän pojalleen teettämä toimenpide ollut toisen huoltajan suostumuksen puuttumisesta huolimatta lapsen kannalta puolustettava siten, ettei isän menettelyä voida pitää oikeudenvastaisena lapsen ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksena.

25. Lääketieteellisesti asianmukaisesti suoritettua pojan ympärileikkausta on ratkaisussa KKO 2008:93 todetuin tavoin pidettävä verrattain vähäisenä puuttumisena lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Monikulttuurisessa perheessä ympärileikkauksen voidaan katsoa vahvistavan lapsen kuulumista toisen vanhemman kulttuuriyhteisöön eikä sen toisaalta voida katsoa erottavan lasta sen vanhemman kulttuurista, johon ympärileikkaus ei kuulu. Vaikka ympärileikkauksella on pysyviä ulkoisia vaikutuksia, toimenpide ei ole sillä tavalla näkyvä tai yksilöä leimaava, että se vaikuttaisi kielteisesti yksilön kohteluun tai asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

26. Toisaalta on otettava huomioon, että myös asianmukaisesti suoritettu ympärileikkaus merkitsee puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen. Toimenpide kohdistuu yksilön erityisen intiimille alueelle ja on luonteeltaan peruuttamaton. Tällainen puuttuminen lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen voi olla oikeutettua muista kuin lääketieteellisesti perustelluista syistä vain, jos se on selvästi ja yksiselitteisesti lapsen edun mukaista.

27. Ympärileikkauksen lapsen edun mukaisuutta on pyrittävä arvioimaan objektiivisesti. Tilanteessa, jossa lapsen huoltajat ovat erimielisiä poikalapsen ympärileikkauksesta, toimenpiteen oikeutus ei voi perustua vain toisen huoltajan näkemykseen lapsen edusta. Kysymyksen ollessa tällaisesta, muusta kuin välttämättömästä terveydenhuoltoon liittyvästä toimenpiteestä, joka on lisäksi mahdollista suorittaa vielä myöhemminkin, myös lapsen omalle tahdolle ja päätöksentekomahdollisuudelle on annettava korostettua merkitystä. Ennen kuin lapsi on kyllin vanha itse ilmaisemaan tahtonsa ympärileikkauksen suorittamisesta ja siten halustaan vahvistaa sidettään vain toisen vanhemman uskonnolliseen tai kulttuuriseen yhteisöön, ympärileikkauksen puolustettavuutta lapsen kokonaisedun kannalta ei voida pitää riittävän selvänä, jos lapsen huoltajat ovat toimenpiteestä eri mieltä.

28. Korkein oikeus päätyy katsomaan, että tässä asiassa, jossa poikalapsen ympärileikkaus on suoritettu sinänsä lääketieteellisesti asianmukaisesti, mutta vain lapsen toisen huoltajan kulttuuritaustaan liittyvistä syistä ja lapsen toisen huoltajan nimenomaisen tahdon vastaisesti, toimenpiteen ei ole osoitettu olleen objektiivisesti arvioiden lapsen edun mukainen.

Johtopäätökset

A

29. Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä tuomitaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Lainkohdan esitöiden mukaan (HE 94/1993 vp s. 95) ruumiillisen väkivallan tekemisellä tarkoitetaan toimintaa, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta.

30. Poikalapsen ympärileikkaus merkitsee puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, ja toimenpiteestä oletettavasti aiheutuu lisäksi jossain määrin kipua ainakin toipumisvaiheessa. Näin ollen on katsottava, että muista kuin terveydenhoidollisista syistä tehty pojan ympärileikkaus täyttää lääketieteellisesti asianmukaisestikin tehtynä lähtökohtaisesti pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

31. Ympärileikkaus on tehty A:n pyynnöstä ja hänen järjestämänään ajankohtana. A on lisäksi osallistunut varsinaiseen leikkaukseen pitämällä lasta kiinni leikkauksen aikana. Vaikka A ei ole suorittanut varsinaista ympärileikkaustoimenpidettä, hänen on katsottava menettelyllään osallistuneen ympärileikkaukseen siten, että häntä voidaan pitää tekijänä.

32. Pahoinpitely on vain tahallisena rangaistava teko. A:n on täytynyt ymmärtää, että ympärileikkauksella puututaan lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja että siitä aiheutuu käytetystä kivunlievityksestä huolimatta jossain määrin kipua. Vaikka A:n tarkoituksena ei ole ollut lapsensa satuttaminen, hänen on edellä mainituista syistä katsottava menetelleen tahallisesti.

33. A on järjestänyt lapselleen ympärileikkauksen tietoisena siitä, ettei lapsen äiti toisena huoltajana hyväksy toimenpidettä. Hänen on täytynyt tietää toimivansa huoltajien yhteistoimintavelvoitteen vastaisesti. Lapsi on kuulunut kahteen kulttuuritaustaan ja perhe on elänyt Suomessa, missä ympärileikkauksia ei tyypillisesti tehdä. Vaikka poikalapsen ympärileikkaus onkin liittynyt kiinteästi A:n kulttuuritaustaan ja toimenpiteelle on ollut A:n kannalta ymmärrettäviä syitä, kuvatuissa olosuhteissa A:n on täytynyt ymmärtää, ettei ympärileikkauksen suorittamista voida pitää selvästi lapsen edun mukaisena. Näin ollen A:ta ei voida pitää rangaistusvastuusta vapaana rikoslain 4 luvun 1 §:ssä säädetyn tunnusmerkistöerehdyksen nojalla.

34. C:hen kohdistettu toimenpide täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Koska menettelyä edellä kuvatuin perustein ei voida pitää lapsen edun kannalta arvioituna oikeutettuna ja koska A:n menettelyyn ei liity muitakaan oikeuttamisperusteita, Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A on syytteessä kuvatulla tavalla menetellessään syyllistynyt pahoinpitelyyn.

35. Vaikka ympärileikkaus on tässä tapauksessa suoritettu rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaista tekovälinettä eli kirurginveistä käyttämällä, pahoinpitelyä ei kuitenkaan voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Toimenpiteen on suorittanut asiantunteva lääkäri, leikkaus on tehty lääketieteellisesti arvioiden asianmukaisesti ja sille on ollut lapsen isän ja sitä kautta myös lapsen kulttuuritaustaan liittyvä ymmärrettävä syy. Toisaalta peruuttamaton, ruumiillisen koskemattomuuden suojaa loukkaava toimenpide on kohdistunut pieneen lapseen ja toimenpide on tehty tietoisesti lapsen toisen huoltajan tahdon vastaisesti. Näistä syistä tekoa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä siten, että kysymys olisi rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaisesta lievästä pahoinpitelystä.

36. Rikoslain 21 luvun 5 §:ssä säädetään pahoinpitelyn rangaistusasteikoksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Oikeudenmukaisen seuraamuksen määrääminen lääketieteellisesti asianmukaisesti, mutta muista kuin lääketieteellisistä syistä tehdyistä poikalasten ympärileikkauksista on teon laadun vuoksi vaikeaa. Perustyyppisiä pahoinpitelyrikoksia koskevasta rangaistuskäytännöstä ei ole juuri saatavissa johtoa rangaistuksen arviointiin tämänkaltaisessa pahoinpitelyssä. Aikaisempaa Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä ei ole, ja alemmista oikeuksistakin on olemassa vain yksittäisiä ratkaisuja, joissa teko-olosuhteet poikkeavat jossain määrin toisistaan. Näissä yksittäisissä ratkaisuissa rangaistukseksi on määrätty sakkoa.

37. Tässä tapauksessa ympärileikkaus on tehty asiantuntevan lääkärin toimesta, lääketieteelliseltä kannalta asianmukaisesti ja kivunlievitystä käyttäen. Lapselle ei ole osoitettu aiheutuneen muuta kuin tällaiseen leikkaukseen tyypillisesti liittyvää verrattain vähäistä, ohimenevää kipua. A:n tarkoituksena ei ole ollut lapsensa satuttaminen eikä toimenpiteestä ole näytetty jääneen pysyvää toiminnallista haittaa. Toisaalta lapsen ruumiillista koskemattomuutta erityisen intiimillä alueella on loukattu, vaikkakin loukkausta voidaan käsillä olleissa olosuhteissa pitää verrattain vähäisenä.

38. Ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen luonne, teko-olosuhteet ja A:n tekoon liittyvät, hänen kannaltaan ymmärrettävät motiivit huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n rikos on sovitettavissa sakolla. Oikeudenmukaisena rangaistuksena on pidettävä käräjäoikeuden tuomitsemaa 40 päiväsakon rangaistusta.

B

39. Hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvityksi, että A on tietoisesti ja tahallaan erehdyttänyt ympärileikkauksen suorittaneen B:n uskomaan, että toimenpiteelle oli myös lapsen äidin suostumus. B on ennen toimenpiteeseen ryhtymistään korostanut A:lle, että ympärileikkaus edellyttää molempien vanhempien läsnäoloa ja suostumusta. A on vakuuttanut B:lle, että lapsen äiti oli nimenomaisesti halunnut olla poissa kotoa toimenpiteen aikana. A on vielä B:n pyynnöstä ennen toimenpidettä esittänyt yrittävänsä soittaa vaimolleen tavoittamatta tätä. B:n viittaamasta todistelusta ilmenee lisäksi julkisissa sairaaloissa olevan käytäntönä, että lasta saattamassa oleva huoltaja edustaa perhettä ja kertoo perheen mielipiteen toimenpiteestä, jota lapselle lääketieteellisesti suositellaan. Korkein oikeus toteaa, että koska muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtävä ympärileikkaus ei perustu lapsen terveydenhoidon tarpeeseen, edellä todetusta ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, kuinka tällaiseen toimenpiteeseen ryhtyvän henkilön on varmistuttava kummankin huoltajan suostumuksesta. Korkein oikeus toteaa lisäksi, ettei tekoaikana ole kuitenkaan ollut käytettävissä sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta, jotka on sittemmin laadittu. Ohjeiden mukaan ympärileikkaus edellyttää pojan huoltajien kirjallista suostumusta.

40. Rikoslain 4 luvun 3 §:ssä säädetään vastuusta vapauttavaa seikkaa koskevasta erehdyksestä. Pykälän mukaan, jos tekoon ei liity luvun 4 - 6 §:ssä tarkoitettua vastuuvapausperustetta, mutta tekotilanteeseen, sellaisena kuin tekijä sen perustellusti käsitti, olisi tällainen peruste liittynyt, häntä ei rangaista tahallisesta rikoksesta. Vaikka pykälän soveltamisala on sanamuotonsa mukaan rajattu koskemaan vain tiettyjä tilanteita, Korkein oikeus katsoo, että sitä voidaan soveltaa vastaajan eduksi myös silloin, kun erehtyminen koskee muuta kuin pykälässä nimenomaisesti mainittua vastuuvapausperustetta.

41. B on ympärileikkaukseen ryhtyessään ollut perustellusti siinä käsityksessä, että toimenpiteelle on kummankin vanhemman suostumus ja että lapsen isän ja lapsen kulttuuritaustasta johtuvista syistä tehtävä ympärileikkaus olisi siten lapsen edun mukaisena oikeutettu. B:n on tämän vuoksi katsottava perustellusti erehtyneen vastuusta vapauttavien seikkojen käsilläolosta, eikä häntä voida rangaista tahallisesta pahoinpitelystä.

Vahingonkorvaukset

42. Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja ratkaisun asianomistajan vaatimien vahingonkorvausten osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:ta vastaan ajettu syyte pahoinpitelystä ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset on hylätty. Asia jää näiltä osin käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Siltä osin kuin syyte ja korvausvaatimukset B:tä vastaan on hylätty, hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Heli Melander.