16.11.2015

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 15.3.2012

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän pahoinpitelyn yrityksen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 31.5.2011 ruumiillista väkivaltaa tekemättä yrittänyt vahingoittaa B:n terveyttä olemalla tämän kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, vaikka A oli ollut tietoinen, että hän kantaa HI-virusta. Näin menetellen A oli yrittänyt aiheuttaa B:lle HIV-tartunnan. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska HI-virus ei ollut tarttunut B:hen.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui ensinnäkin B:n johdonmukaisen ja uskottavan kertomuksen perusteella näytetyksi, että asianosaiset olivat olleet kerran suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä.

Käräjäoikeus piti A:n tekoa tahallisena, koska A oli ollut tietoinen HIV-tartunnastaan, jonka tartuntamahdollisuus B:hen oli ollut realistinen vaikka todennäköisyydeltään pieni. HI-viruksen tartuntatapa suojaamattomassa yhdynnässä oli yleisesti tiedossa. Tartunnan aiheuttaminen suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä perustui sattumanvaraisiin seikkoihin. Käräjäoikeus katsoi, että A:n oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että HIV tarttuu B:hen.

Käräjäoikeus piti HIV-tartuntaa vakavana sairautena ja tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A oli ollut tietoinen HIV-tartunnastaan ja ottanut tietoisen riskin. Teolla oli yritetty vahingoittaa B:n terveyttä aiheuttamalla tälle eliniän kestävä vakava sairaus.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sanna Mantila ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 1.11.2012

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä. Hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta arvioida näyttöä tai asiaa oikeudellisesti toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Hannele Satopää ja Pirjo Tammio.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:lle on vaadittu rangaistusta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä sillä perusteella, että hän oli 31.5.2011 ruumiillista väkivaltaa tekemättä yrittänyt vahingoittaa B:n terveyttä olemalla tämän kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä. Syytteen mukaan A oli tiennyt, että hänellä on HIV-infektio. Näin menetellen A oli yrittänyt aiheuttaa B:lle HIV-infektion. Teolla oli syytteen mukaan yritetty aiheuttaa toiselle vakava sairaus ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n syyllistyneen syytteen mukaiseen tekoon. Ne ovat katsoneet A:n olleen tietoinen HIV-tartunnastaan ja siitä, että HIV tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä. Näistä seikoista tietoisena A oli ollut kertomatta HIV-tartunnastaan B:lle suojaamattomassa yhdynnässä tämän kanssa. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä B:n kanssa suojaamattomassa yhdynnässä ollessaan sitä, että HIV tarttuu B:hen. Siten teko oli ollut tahallinen. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska HIV-infektio ei ollut tarttunut B:hen.

3. Korkeimman oikeuden arvioitavana on A:n valituksen johdosta, onko hän syyllistynyt menettelyllään törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Asiassa tulee ensin ratkaistavaksi, onko yhdyntä ollut syyttäjän väittämin tavoin suojaamaton. Mikäli yhdyntä on ollut suojaamaton, ratkaistavana on, onko A:n kertomus siitä, että hän on noudattanut viruslääkitystä kertomillaan tavoin, uskottava. Mikäli tämä katsotaan näytetyksi, arvioitavaksi jää, mikä merkitys sanotulle viruslääkitykselle on annettava tahallisuusarvioinnissa.

Sovellettavat säännökset

4. Pahoinpitelystä tuomitaan rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun ohella se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä. Pahoinpitely on luvun 6 §:n mukaan törkeä muun ohella silloin, jos pahoinpitelyssä aiheutetaan toiselle vakava sairaus ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pahoinpitelyn yritys on rangaistava.

5. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 1 momentista ilmenee, että rangaistavaa on vain tahallisen rikoksen yritys. Pykälän 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

HIV-infektiosta ja sen tarttumisesta sukupuoliyhdynnässä esitetty selvitys

6. Asiassa on aiheellista tarkastella, mitä HIV-infektiosta, sen tartuntatavoista sekä lääkehoidon merkityksestä taudin tarttuvuuteen tiedetään nykyisen tutkimustiedon valossa. Korkein oikeus on tässä tarkoituksessa hankkinut asiantuntijalausunnot Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Suullisessa käsittelyssä Korkein oikeus on kuullut lausuntojen allekirjoittajista osastonylilääkäri C:tä (HUS) ja tutkimusprofessori D:tä (THL).

7. Korkein oikeus on tänään antamassaan toisessa ratkaisussa (R2012/1093) arvioinut HIV-infektion tarttuvuutta vaaran aiheuttamista koskevan syytteen yhteydessä.

Yleistä HIV-infektiosta

8. HI-virus (ihmisen immuunikatovirus) on elimistön puolustusjärjestelmää tuhoava virus. HI-virus infektoi ja tuhoaa veren auttajasoluja (CD4-lymfosyytit) ja heikentää potilaan immuunivastetta. Hoitamattomana HIV-tartunta johtaa aidsiin ja lopulta potilaan kuolemaan keskimäärin noin kymmenessä vuodessa.

9. HIV-infektiota pystytään nykyisin hoitamaan lääkityksellä. Vaikka HIV-infektio ei ole nykyhoidolla parannettavissa, antiretroviraalisen lääkityksen avulla pystytään estämään virusten lisääntyminen ja niiden määrä plasmassa saadaan pysymään alle mittauskynnyksen. Onnistuneen hoidon seurauksena CD4-solujen määrä nousee ja seurannaistautien vaara vähenee. Mikäli lääkehoito on aloitettu ajoissa ja se toteutetaan onnistuneesti, ei HIV-infektiolla yleensä ole merkittävää vaikutusta potilaan elinikään verrattuna taustaryhmään. HI-virusta ei kuitenkaan pystytä poistamaan elimistöstä.

10. HIV-infektio voi tarttua sukupuoliyhdynnässä, veren välityksellä sekä äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. HI-viruksen tarttumiseen sukupuoliyhdynnässä vaikuttavat useat seikat, kuten HIV-positiivisen henkilön veren viruspitoisuus, sukupuolisen kanssakäymisen tapa, kondomin käyttö, sukupuolista kanssakäymistä harjoittavien henkilöiden sukuelinten ja HI-virukselle altistuvien limakalvojen tila, antiretroviraalinen lääkitys ja kanssakäymistä harjoittavien henkilöiden immunologiset ominaisuudet.

11. C:n arvion mukaan tartuntariski suojaamattomassa emätinyhdynnässä on, mikäli HIV-positiivinen henkilö ei käytä viruslääkkeitä, naisen osalta 1:200 - 1:2 000 ja miehen 1:700 - 1:3 000. Tartuntariski voi olla 1:100, jos tartunta on tuore tai henkilöllä on muu sukupuolitauti. Haavaumia aiheuttavan sukupuolitaudin on todettu lisäävän HIV-tartunnan riskiä kondomisuojaamattomassa yhdynnässä 5 - 10 -kertaisesti.

12. C ja D ovat kertoneet tiedettävän, että veren HIV-pitoisuus korreloi vahvasti tartunnan todennäköisyyteen siten, että korkeaan veren viruspitoisuuteen liittyy korkea tartunnan riski. He ovat kertoneet kansainvälisten tutkimusten vahvistaneen myös sen, että onnistuneesti toteutettu viruslääkitys vaikuttaa viruksen tarttuvuuteen sukupuoliyhdynnässä.

13. C on viitannut muun ohessa Partner-tutkimukseen, johon oli otettu seurattavaksi pariskuntia, joista toinen osapuoli oli HIV-negatiivinen ja toinen -positiivinen. Viimeksi mainittu käytti antiretroviraalista lääkitystä ja hänen verensä HIV-pitoisuus oli alle 50 kopiota millilitrassa. Parit olivat olleet yhdynnässä ilman kondomia edeltävän kuukauden aikana ja heitä oli informoitu turvaseksistä ja kondomin suojaavasta tehosta. Vuonna 2014 julkaistun väliraportin mukaan tutkimuksessa, jossa analysoitujen pariskuntien infektoituneen osapuolen veren HIV-pitoisuus oli ollut kaikissa mittauksissa alle 200 kopiota/millilitra, ei ollut havaittu yhtään tartuntaa, joka olisi ollut yhdistettävissä puolisolta saatuun HIV-infektioon. Tilastollisen analyysin mukaan tulos sulkee 95 prosentin todennäköisyydellä suuremman riskitason kuin 0,4 tartuntaa 100 henkilöseurantavuotta kohti, jos analysoitavana ovat kaikki suojaamattomat yhdynnät. Väliraportissa (Rodger A., Bruun T et al; HIV Transmission Risk Through Condomless Sex If HIV+ Partner On Suppressive ART; Partner Study; Abstract 153LB) on todettu johtopäätöksenä, että tartuntariski on yleisesti ottaen erittäin pieni sekä emätin- että anaaliyhdynnässä, mutta lisätietoa tarvitaan miesten välisen seksin osalta. C:n mukaan tilastollinen analyysi ja ilmoitetut luottamusvälit ovat aiheuttaneet keskustelua tutkijoiden keskuudessa. Tutkimusta jatketaan miespariskuntien osalta.

Asian arviointi tässä tapauksessa

Onko yhdynnässä käytetty kondomia

14. A ja B ovat kertoneet tavanneensa kuntoutuskeskuksessa. He olivat olleet siellä yhdynnässä 2 - 3 kertaa, joista ensimmäinen oli ollut syytteessä tarkoitettu yhdyntä 31.5.2011. Tämän yhdynnän jälkeen A oli kertonut B:lle sairastavansa C-hepatiittia, minkä vuoksi B oli hankkinut kondomeja, joita oli sittemmin käytetty. A ei ollut kertonut B:lle kantavansa HI-virusta, vaan B oli saanut tietää siitä muualta myöhemmin.

15. A on kertonut, että jo ensimmäisessä yhdynnässä oli käytetty kondomia, jonka hän oli tuonut mukanaan. Kondomin käyttämisestä ei kuitenkaan ollut keskusteltu. B on puolestaan kertonut, että sukupuoliyhteys oli ollut suojaamaton. Hän ei olisi suostunut harrastamaan HIV-positiivisen kanssa seksiä edes kondomin kanssa. B oli järkyttynyt syvästi saatuaan tietää A:n HIV-positiivisuudesta. Pelko tartunnasta ei ollut vieläkään täysin hälvennyt.

16. B on lääkärinlausunnon mukaan käynyt HIV-testissä 18.7.2011. Potilaskertomustietojen mukaan B:n henkinen tasapaino oli hänen kuntoutuskeskuksesta lähdettyään järkkynyt. Korkein oikeus pitää lääkärinlausunnon ja potilaskertomusten tukemaa B:n kertomusta uskottavana. Asiassa on siten näytetty, että syytteessä tarkoitettu sukupuoliyhdyntä on ollut suojaamaton.

Onko A yrittänyt tahallaan tartuttaa HIV-infektion

17. Törkeän pahoinpitelyn yrityksen syyksi lukeminen edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan ensinnäkin, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana.

18. A on kertonut käyttäneensä viruslääkitystä vuodesta 2005 tai 2007 alkaen. Hän oli kerran vuosia sitten luopunut hetkeksi lääkityksestä, mutta muuten noudattanut sitä säännöllisesti. Hänen verensä HI-viruspitoisuus oli ollut mittaamattomissa ainakin viimeksi kuluneet viisi vuotta. A on kertonut sairastavansa myös C-hepatiittia. A on pitänyt tartuttamisriskiään näissä olosuhteissa erittäin vähäisenä.

19. Vaikkakaan A ei ole esittänyt selvitystä verensä HIV-pitoisuuden mittaustuloksista, hänen seikkaperäistä selvitystään käyttämästään viruslääkityksestä, lääkityksen kestosta, tietoisuudestaan sen tartuntariskiä alentavasta vaikutuksesta ja terveydentilansa jatkuvasta kontrolloinnista ei ole syytä epäillä. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä A:n tarkoittaneen vahingoittaa B:n terveyttä tai pitäneen varmana sitä, että hänen sairastamansa HIV-infektio tarttuisi B:hen.

20. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan teko on tahallinen myös silloin, kun tekijä on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Tahallisuusarvion pohjana on tällöin tekijän tietoisuus tekonsa seurauksista. Seurauksen aiheutumisen todennäköisyyttä on arvioitava tekijän subjektiivisista lähtökohdista käsin: on arvioitava sitä, kuinka todennäköiseksi hän mieltää tekonsa seurauksen (KKO 2013:82 kohta 10).

21. Säännöksen esitöissä (HE 44/2002 vp s. 84) on viitattu Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä jo ennestään vakiintuneeseen tulkintaan ja selitetty ilmaisua "pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä" siten, että kyse on sellaisesta todennäköisyydestä, jossa tekijä teon hetkellä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Käytännön ratkaisutilanteissa todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on teon aikana voinut arvioida tekonsa seurauksia (KKO 2012:98, kohta 8 ja KKO 2013:82 kohta 11).

22. Kuten edellä kohdassa 11 on todettu, HIV-infektion tartuntariski emätinyhdynnässä on naisen osalta 1:200 - 1:2 000 silloin, kun HIV-positiivinen mies ei käytä asianmukaista lääkitystä, ja asianmukaisesti noudatetun viruslääkityksen seurauksena erittäin pieni. A on käyttänyt viruslääkitystä, mikä on todennäköisesti alentanut tartuntariskiä. Korkein oikeus katsoo, että tartunnan todennäköisyys on näissä olosuhteissa ollut niin vähäinen, ettei edes A:n sairastama C-hepatiitti ole voinut lisätä tartuntavaaraa sellaiseksi, että A:n HIV-infektion tarttuminen B:hen olisi ollut todennäköisempää kuin sen tarttumatta jääminen. Sen vuoksi syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Jukka Siro.