2.10.2015

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 16.12.2013

Käräjäoikeus luki A:n syyksi huumausainerikoksen ja törkeän huumausainerikoksen.

Huumausainerikoksen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli pitänyt laittomasti hallussaan noin 600 grammaa hasista, mistä hän oli myynyt noin 500 grammaa ja käyttänyt itse noin 100 grammaa.

Törkeän huumausainerikoksen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli hankkinut eräiltä henkilöiltä 29 kilogrammaa marihuanaa, josta neljä kilogrammaa yhdessä erään toisen henkilön kanssa. Tästä määrästä A oli myynyt tai luovuttanut lukuisille muille henkilöille vähintään 15,8 kilogrammaa ja käyttänyt itse noin 400 grammaa. Marihuanasta oli takavarikoitu noin 11,2 kilogrammaa. Rikoksen kohteena oli ollut suuri määrä huumausainetta ja sillä oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä rikoksen ollessa siten myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikoksista tuomittavan rangaistuksen osalta käräjäoikeus totesi, että 29 kilogrammasta marihuanaa tuomittiin oikeuskäytännössä yli 4 vuotta vankeutta. A:n syyksi luettiin nyt myös huumausainerikos. Rangaistusta oli kuitenkin lievennettävä, koska A oli itse ilmoittautunut poliisille ja edistänyt rikoksensa selvittämistä. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 3 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eeva Talves-Lehtinen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.4.2014

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella rangaistusta alennettavaksi.

Hovioikeus totesi, että rangaistuskäytännön mukainen normaalirangaistus A:n rikoksista oli noin 4 vuotta vankeutta. Viitaten ennakkoratkaisuihin KKO 2000:63 ja KKO 2011:93 hovioikeus arvioi, että lieventämisperusteen vaikutus rangaistukseen oli Korkeimman oikeuden käytännössä ollut verrattain vähäinen.

A oli kuitenkin ilmoittautunut oma-aloitteisesti poliisille. Hän oli osoittanut poliisille 11,2 kilogramman marihuanakätkön ja näin käytännössä tältä osin oma-aloitteisesti kokonaan estänyt rikoksensa vaikutukset tai poistanut ne. Myös 15,8 kilogramman osalta A oli ilmiantanut itsensä ja osoittanut henkilöt, joilta hän oli tämän määrän ostanut ja joille sitä myynyt. A oli siten oleellisesti ja oma-aloitteisesti pyrkinyt edistämään rikoksensa selvittämistä, mikä oli otettava huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena.

Hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa rangaistus oli perusteltua mitata niin, että A jäi tosiasiassa rangaistukseen tuomitsematta 11,2 marihuanakilon osalta ja että hänet tuomittiin katukauppaan päässeiden huumausaineiden osalta jonkin verran vakiintunutta rangaistuskäytäntöä lyhyempään vankeusrangaistukseen.

Ottaen yhtäältä huomioon katukauppaan päässeen huumausaineen suuren määrän ja toisaalta A:n myötävaikutuksen merkittävyyden hovioikeus alensi A:n rangaistuksen 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Antti Vaittinen ja Harri Kurkinen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi huumausainerikoksen ja törkeän huumausainerikoksen sekä tuominnut hänet yhteiseen 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

2. Asiassa on katsottu selvitetyksi, että A on syyllistynyt huumausainerikokseen pitämällä laittomasti hallussaan noin 600 grammaa hasista, josta hän on myynyt noin 500 grammaa ja käyttänyt itse noin 100 grammaa. Lisäksi A on syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen hankkimalla yhteensä 29 kilogrammaa marihuanaa, josta neljä kilogrammaa yhdessä erään toisen vastaajan kanssa. Tästä määrästä A on myynyt tai luovuttanut lukuisille muille henkilöille vähintään 15,8 kilogrammaa ja käyttänyt itse noin 400 grammaa. Marihuanasta on takavarikoitu noin 11,2 kilogrammaa.

3. Hovioikeus on lieventänyt A:lle tuomitsemaansa rangaistusta rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella, koska A on oma-aloitteisesti ilmiantanut rikoksensa ja osoittanut noin 11,2 kilogrammaa marihuanaa sisältäneen huumausainekätkön sijainnin poliisille, minkä vuoksi tuo osa huumausaineesta on saatu viranomaisten haltuun.

4. Asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys rangaistuksen mittaamisessa on sillä, että A on pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä ja poistamaan niiden vaikutuksia.

Sovellettavat säännökset

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

6. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat muun ohella tekijän pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia ja hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä.

7. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan mitattaessa yhteistä rangaistusta lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa.

Lieventämisperusteen vaikutus rangaistukseen

8. Rikoslaista ei ilmene, kuinka paljon lain 6 luvun 6 §:n lieventämisperusteiden soveltaminen vaikuttaa tuomittavan rangaistuksen määrään eikä kysymystä ole käsitelty lain esitöissä.

9. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleen niin sanottua syyteneuvottelua koskevan rikoslain 6 luvun 8 a §:n 2 momentin mukaan tekijän myötävaikuttaessa rikoksensa selvittämiseen rangaistuksena saa tuomita enintään kaksi kolmannesta rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä. Lainkohta koskee myötävaikuttamista asian esitutkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä. A on tunnustanut rikoksensa jo ennen kuin hän on ollut rikoksesta epäillyn asemassa, joten kyseinen lainkohta ei koske käsillä olevaa tilannetta.

10. Käsillä olevien rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitettujen rangaistuksen lieventämisperusteiden tarkoituksena on rohkaista tekijää selvittämään rikostaan ja ehkäisemään sen seurauksia. Kuten lain esitöistä edelleen ilmenee, rikoksentekijän teonjälkeisen käyttäytymisen tuoma rangaistuksen lievennys on perustettu lähinnä tarkoituksenmukaisuussyihin, kuten prosessitaloudellisiin säästöihin ja tutkinnallisiin etuihin (HE 44/2002 vp s. 198).

11. Rangaistusta mitattaessa voidaan antaa merkitystä tekijän kaikenlaisille pyrkimyksille selvittää rikoksensa ja estää tai poistaa sen vaikutuksia. Lainkohdan tausta ja tavoitteet huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua, että tekijän sanotunlainen teonjälkeinen menettely vaikuttaa tuomittavaan rangaistukseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa se ilmenee, ja että menettelyn vaikutus rangaistuksen mittaamiseen on vielä merkittävämpi silloin, kun rikoksen seuraukset pystytään ehkäisemään tai muutoin poistamaan. Myös tekijän oma-aloitteisuudelle, mitä lainkohdassa ei - toisin kuin sitä edeltäneessä rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 kohdassa (466/1976) - edellytetä, voidaan antaa merkitystä.

12. Kuten lainkohdan sanamuodosta ilmenee, sen soveltaminen rajoittuu tekijän omiin rikoksiin. Toisaalta tekijän selvittämistoimet rikoksensa suhteen tilanteessa, jossa on olemassa riski reaktioista tekijäkumppaneiden tai rikokseen muutoin osallisten taholta, voivat osoittaa erityisen vahvaa pyrkimystä estää rikoksen vaikutukset tai poistaa ne.

13. Ratkaisussa KKO 2014:55 vastaajan syyksi oli luettu kaksi törkeää varkautta, joista hänet olisi tuomion perustelujen mukaan tullut ilman lieventämisperusteen vaikutusta tuomita yhden vuoden neljän - viiden kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen. Vastaaja oli kuitenkin omilla toimillaan pyrkinyt poistamaan rikostensa vaikutuksia hankkimalla anastamansa ja ulkomaille toimitetut perävaunut takaisin Suomeen ja ilmoittamalla tästä poliisille. Perävaunut olisivat todennäköisesti jääneet löytymättä ilman vastaajan antamaa apua. Korkein oikeus katsoi, että lieventämisperusteen yhteistä vankeusrangaistusta alentavan vaikutuksen oli oltava varsin tuntuva, ainakin neljä kuukautta. Törkeitä veropetoksia ynnä muuta koskevassa ratkaisussa KKO 2011:93 rangaistusta alennettiin kolmella kuukaudella, ja lopputulos oli yksi vuosi 10 kuukautta vankeutta. Rangaistusta lieventävinä perusteina otettiin huomioon rikoksella aiheutettujen vahinkojen merkittävä korvaaminen sekä siihen liittynyt varhaisessa vaiheessa tapahtunut ohimyynnin ja verojen välttämisen tunnustaminen. Lieventämisperusteen merkitystä vähensivät toisaalta ne yhtiön verovelkojen maksua tukeneet olosuhteet, joissa korvaukset oli yhtiön toiminnan loppuvaiheissa maksettu (kohta 28).

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

14. A:n syyksi on luettu huumausainerikos ja törkeä huumausainerikos, joista hänelle on rikoslain 7 luvun 2 §:n säännös huomioon ottaen tuomittava vähintään vuoden ja enintään 12 vuoden pituinen yhteinen vankeusrangaistus.

15. Törkeän huumausainerikoksen osalta asiassa on selvitetty, että A on hankkinut 29 kilogrammaa marihuanaa, mistä määrästä hän on myynyt tai luovuttanut lukuisille henkilöille vähintään 15,8 kilogrammaa. Huumausaineiden myynti on tuottanut A:lle huomattavan rikoshyödyn. A:n syyksi on lisäksi kohdassa 2 kerrotulla tavalla luettu pienempää hasismäärää koskeva huumausainerikos. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että oikeudenmukainen ja vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista on ilman lieventämisperusteiden soveltamista neljä vuotta vankeutta.

16. A on kuitenkin pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä. Hän on ilmiantanut itsensä ja tunnustanut rikoksensa oma-aloitteisesti ennen kuin häntä on niistä epäilty. Hän on kertonut esitutkinnassa rikoksistaan avoimesti ja muun ohella paljastanut 11,2 kilogrammaa marihuanaa sisältäneen huumausainekätkön sijainnin.

17. A:n syyksi luetut rikokset ovat kokonaisuudessaan huomattavan huumausainemäärän levittämiseen tähdänneitä huumausainerikoksia, jollaisten selvittäminen on yleisen edun kannalta erityisen tärkeää, mutta tutkinnallisesti työlästä ja vaikeampaa kuin esimerkiksi rikosten, jotka ovat kohdistuneet henkilöön tai yhteisöön ja joilla siten on asianomistaja. A:n myötävaikutus rikostensa selvittämiseen on ollut merkittävä ja mahdollisesti ratkaiseva. A:n oma-aloitteisuus osoittaa hänessä lisäksi vahvaa tahtoa toimia oikein, kun otetaan huomioon vastaavista teoista vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan tuomittavan rangaistuksen ankaruus ja se, miten tekijäkumppanit usein reagoivat tämäntyyppisten rikosten oma-aloitteeseen selvittämiseen.

18. A on lisäksi osoittamalla poliisille noin 11,2 kilogrammaa marihuanaa sisältäneen huumausainekätkön sijainnin estänyt sen pääsyn katukauppaan. A:n osuus rikoksensa vaikutusten poistamisessa on ollut tältä osin ratkaiseva.

19. Arvioidessaan A:n huumausainerikostensa selvittämiseen ja törkeän huumausainerikoksen vaikutusten poistamiseen tähdännyttä oma-aloitteista menettelyä kokonaisuudessaan Korkein oikeus katsoo, että teoista kohdassa 15 kerrotuin vakiintunein perustein tuomittavaa neljän vuoden yhteistä vankeusrangaistusta on rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla perusteltua lieventää yhdellä vuodella kuudella kuukaudella. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta on tämän vuoksi alennettava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Rangaistus alennetaan 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka Siro.