1.10.2015

Syyte Vantaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti salakuljetuksesta ja toissijaisesti lääkerikoksesta. Lääkerikosta koskevan teonkuvauksen mukaan A oli tahallaan tai vähintään törkeästä huolimattomuudesta lääkelain ja sen nojalla annetun asetuksen vastaisesti tuonut postitse maahan Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta Yhdysvalloista ja ilman maahantuonnin edellyttämää lääkemääräystä lääkelaissa tarkoitettuja lääkevalmisteita eli 960 kappaletta 3 mg:n melatoniinitabletteja. A:n tarkoituksena oli ollut vastaanottaa lääkkeet ja antaa niistä kolme purkkia muille henkilöille, joiden kanssa hän oli tilauksen tehnyt, jolloin lääkkeitä olisi siten päätynyt muuhunkin tarkoitukseen kuin A:n omaan henkilökohtaiseen käyttöön.

A suostui asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä ja tunnusti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeudelle toimittamassaan lausumassa hän kuitenkin kiisti syytteen salakuljetuksesta vedoten siihen, että kysymys oli tietämättömyydestä johtuneesta inhimillisestä virheestä.

Käräjäoikeuden tuomio 22.3.2013

Käräjäoikeus ratkaisi asian kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeus totesi, että melatoniini oli tekohetkellä määritelty lääkeaineeksi lääkelain nojalla annetussa lääkeluettelossa ja lisäksi lääkemääräystä edellyttäväksi lääkeaineeksi. Lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaan lääkevalmisteiden hankkiminen ja vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta oli kielletty. A oli tunnustanut tuoneensa Suomeen postitse syytteessä tarkoitetut lääkevalmisteet ja siten hänen menettelynsä oli ollut kiellettyä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, ettei yhdessä muiden kanssa tehty verkkokauppatilaus oikeuttanut arvioimaan menettelyä rikosoikeudellisesti salakuljetukseksi.

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan erehtyminen lain sisällöstä ei osoita, että henkilö ei olisi toiminut rikoslaissa tarkoitetulla tavalla tahallisesti. Siten käräjäoikeus katsoi, ettei A:n lausumassaan kertoma uskottava virhe voi johtaa syytteen hylkäämiseen. Kun menettelyn laillisuuden selvittäminen olisi edellyttänyt lain lisäksi lääkelain nojalla annettujen viranomaismääräysten selvittämistä, käräjäoikeus katsoi A:n toimineen törkeän huolimattomasti.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeästä huolimattomuudesta tehtyyn lääkerikokseen hänelle itselleen tilaamiensa 240 melatoniinitabletin osalta ja tuomitsi hänet 20 päiväsakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Risto Tikka.

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.3.2014

Valitus

Syyttäjä valitti ja vaati, että A:n katsotaan syyllistyneen toissijaisen syytteen teonkuvauksen mukaisesti lääkerikokseen 960 melatoniinitabletin osalta ja rangaistusta korotetaan. Syyttäjä ilmoitti tyytyvänsä siihen, että A oli menetellyt törkeän huolimattomasti.

Vastaus

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään. Syyte tuli oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n säännös huomioon ottaen hylätä, vaikka A ei ollutkaan valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Melatoniinin tilaaminen ei ollut rikos, koska melatoniini tuli katsoa elintarvikkeeksi.

Hovioikeuden ratkaisu

Selostettuaan lääkelain 3 §:n sisältöä, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) laatimien lääkeluetteloiden sisältöä, joissa melatoniini mainittiin lääkeaineena, lääkedirektiivien sisältöä sekä komission asetusta 432/2012/EU terveysväitteistä hovioikeus totesi, että komission asetuksessa ei ollut nimenomaisesti määritelty melatoniinia elintarvikkeeksi. Myöskään muualla lainsäädännössä sitä ei ollut määritelty elintarvikkeeksi. Sen sijaan lääkelain 83 §:n valtuutussäännöksen nojalla annetussa Fimean päätöksen liitteenä olevassa lääkeluettelossa melatoniini on mainittu lääkkeenä. Tämän ja lääkelain 3 §:n 3 momentin huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että melatoniini on lääkelaissa tarkoitettu lääke.

Hovioikeus totesi, että A oli myöntänyt menetelleensä toissijaisen syytteen teonkuvauksen mukaisesti. Asiassa oli riidatonta, että A oli menetellyt törkeän huolimattomasti.

Hovioikeus katsoi, että rikoskumppanuutta koskevaa säännöstä A:han ei voitu soveltaa, koska kysymys ei ollut tahallisesta teosta. A oli kuitenkin tilannut 960 tablettia omissa nimissään ja maksanut valmisteiden hinnan. Hänen menettelynsä täytti lääkerikoksen tunnusmerkistön ja hän oli syyllistynyt säännösten vastaiseen maahantuontiin kaikkien 960 tabletin osalta. Merkitystä ei ollut sillä, että osa lääkkeistä oli tarkoitus välittää muille.

Ottaen huomioon, että A oli edistänyt rikoksensa selvittämistä, hovioikeus katsoi, että rangaistus oli perusteltua mitata oikeuskäytännön mukaista rangaistusta lievemmin.

Hovioikeus tuomitsi A:n syytteen teonkuvauksen mukaisesta lääkerikoksesta ja korotti rangaistuksen 40 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Paimela (eri mieltä) ja Anna-Liisa Hyvärinen sekä viskaali Jaana Lehto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Paimela katsoi, että asiassa oli oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy arvioida, täyttikö A:n menettely sellaisena kuin se ilmeni syytteessä ja käräjäoikeuden tuomiossa lääkerikoksen tunnusmerkistön, vaikka A ei ollut vastauksessaan tähän huolimattomuuteen ja sen törkeysasteeseen nimenomaisesti puuttunut.

Syytteessä väitettyä lääkerikoksen tuottamuksellista tekotapaa, saati sen törkeää tekomuotoa ei ollut kuvattu niin, että syytteessä kysymyksessä voisi olla törkeään huolimattomuuteen perustuva lääkerikos. Tätä johtopäätöstä ei muuttanut se, että A oli kirjalliseen menettelyyn suostuessaan tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksen mukaan.

Hovioikeudenneuvos Paimela totesi, että tuomioistuin ei voi oma-aloitteisesti täydentää syytteessä kuvattua tekoa seikoilla, jotka asian käsittelyssä ovat käyneet ilmi. Käräjäoikeus ei siten ole voinut omasta aloitteestaan perustaa syyksilukevaa ratkaisuaan väitetyn huolimattomuuden osalta siihen, että A oli laiminlyönyt selvittää menettelynsä laillisuuden. A oli siten tuomittu muusta kuin mistä rangaistusta oli vaadittu. Syyttäjä ei ollut myöskään valituksessaan esittänyt perustetta, joka oikeuttaisi johtopäätökseen, että tablettien tilaaminen oli tapahtunut törkeästä huolimattomuudesta. Hovioikeudenneuvos Paimela hylkäsi syytteen. Velvollisena lausumaan rangaistuksesta hän jätti A:n rangaistukseen tuomitsematta.

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta ensisijaisesti salakuljetuksesta sillä perusteella, että A oli 5.10.2012 tuontia koskevien säännösten tai määräysten eli lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n vastaisesti tuonut maahan 960 kappaletta melatoniinia sisältäviä Melatonin 3 mg-tabletteja. Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta lääkerikoksesta sillä perusteella, että A oli tahallaan tai vähintään törkeästä huolimattomuudesta lääkelain ja sen nojalla annetun asetuksen vastaisesti tuonut postitse maahan Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta Yhdysvalloista ilman maahantuonnin edellyttämää lääkemääräystä edellä mainittuja melatoniinitabletteja. A:n tarkoituksena oli ollut vastaanottaa lääkkeet ja antaa niistä kolme purkkia muille henkilöille, joiden kanssa tilaus oli tehty.

2. A toimitti käräjäoikeudelle kirjallisen tunnustuksen ja suostumuksen kirjalliseen menettelyyn, jossa hän tunnusti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. A antoi kuitenkin erillisen vastauksen haastehakemukseen, jossa hän kiisti syytteen salakuljetuksesta, jossa hänen väitettiin toimineen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. A:n mukaan kyseessä oli tietämättömyydestä johtunut inhimillinen virhe luontaistuotetilauksen yhteydessä.

3. Käräjäoikeus ratkaisi asian oikeudenkäynnistä rikos-asioissa annetun lain 5 a luvun mukaisessa kirjallisessa menettelyssä ja tuomitsi A:n toissijaisen syytteen mukaisesta törkeästä huolimattomuudesta tehdystä lääkerikoksesta mutta vain hänelle itselleen tilatun 240 melatoniinitabletin osalta. Syyttäjä haki käräjäoikeuden tuomioon muutosta siltä osin kuin lääkerikosta ei ollut luettu A:n syyksi kaikkien 960 melatoniinitabletin maahantuonnin osalta. Syyttäjä on valituksessaan nimenomaisesti todennut hyväksyvänsä käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin A:n on katsottu menetelleen asiassa vain törkeän huolimattomasti.

4. Syyttäjän valitukseen antamassaan vastauksessa A vaati oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:ään viitaten, että syyte hylätään, koska melatoniini ei ollut lääke eikä kysymyksessä siten ollut rikos.

5. Hovioikeus katsoi, että kysymys A:n törkeästä huolimattomuudesta oli riidaton ja tuomitsi A:n syyttäjän vaatimalla tavalla 960 melatoniinitabletin lääkelain säännösten vastaisesta maahantuonnista.

6. A on vaatinut Korkeimmassa oikeudessa, että syyte hylätään ensinnäkin sillä perusteella, että kysymys ei ole ollut rikoksesta, koska melatoniini ei ole lääke. Lisäksi hän on katsonut tulleensa tuomituksi muusta teosta kuin siitä, mistä rangaistusta on vaadittu. Vielä hän on vedonnut siihen, ettei ole menetellyt asiassa törkeän huolimattomasti ja vaatinut, että hänet tulee joka tapauksessa jättää rangaistukseen tuomitsematta.

7. Ottaen huomioon, että A ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, asiassa on ensinnäkin arvioitava, miltä osin A voi hakea muutosta hovioikeuden tuomioon.

A:n muutoksenhakuoikeus

8. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Kuten ratkaisun KKO 2014:46 kohdissa 30 ja 33 todetaan, säännöksen eräänä tarkoituksena on rajoittaa oikeudenkäynti muutoksenhakuasteessa sen tutkimiseen, onko käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen aihetta siltä osin kuin asianosainen on vaatinut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Rikosasiassa muutoksenhaun kohteena voi olla esimerkiksi useasta syytekohdasta jokin tai tietyn teon yksittäinen tunnusmerkistötekijä. Muutoksenhaun rajoittamisen johdosta käräjäoikeuden tuomio tulee edellä todetuin tavoin muilta osin lainvoimaiseksi, kuten on katsottu esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:6, jossa käräjäoikeuden tuomion katsottiin tulleen lainvoimaiseksi tapporikosta koskevan tahallisuusarvioinnin osalta. Osittainen lainvoimaisuus tarkoittaa sitä, ettei ratkaisua voida tältä osin enää muutoksenhaun perusteella tutkia.

9. Rikosasiassa turvataan kuitenkin vastaajan oikeuksia siten, ettei niin sanottua reformatio in peius -kieltoa täysin sovelleta syyttäjän muutoksenhakuun. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden rangaistusvaatimuksesta antamaa tuomiota vastaajan eduksi silloinkin, kun vain syyttäjä on hakenut siihen muutosta.

10. Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2014:46 tulkinnut voimassa olevaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momenttia vastannutta aiemmin voimassa ollutta oikeudenkäymiskaaren säännöstä siten, että säännös täydentää luvun 1 §:ssä ilmaistua pääsääntöä, jossa määritellään se, miltä osin hovioikeus voi tutkia käräjäoikeudessa ratkaistun rikosasian. Ratkaisun mukaan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin säännöksellä voi olla vaikutusta siihen, mitä muutoksia ratkaisuun hovioikeus voi tehdä muutoksenhakijan vahingoksi siltä osin kuin ratkaisu on tutkinnan kohteena. Syyttäjän muutosvaatimuksesta poikkeaminen ei voi viimeksi mainitunkaan lainkohdan nojalla kohdistua sellaiseen osaan käräjäoikeuden ratkaisusta, johon ei ole haettu muutosta. Lainkohta oikeuttaa siten poikkeamaan syyttäjän vaatimasta muutoksesta, muttei laajentamaan muutoksenhaun kohdetta (KKO 2014:46, kohta 32).

11. Mainitussa ratkaisussa (kohta 34) on lisäksi katsottu, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momenttia on perusteltua tulkita niin, että tuomioistuin saa omasta aloitteestaan ottaa huomioon paitsi ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen myös esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumisen (HE 33/1997 vp s. 79). Näissä tilanteissa tutkimisvallan edellytyksenä ei ole, että syyttäjän muutoksenhaku olisi kohdistunut siihen rikosoikeudellisen vastuun edellytykseen, jonka tuomioistuin katsoo puuttuvan. Tutkimisen edellytyksenä on tällöinkin, että käräjäoikeuden ratkaisu on tältä osin muutoksenhaun kohteena eikä ole tullut osittain lainvoimaiseksi.

12. Nyt käsiteltävässä asiassa muutosta käräjäoikeuden tuomioon on hakenut vain syyttäjä. Syyttäjän valituksen perusteella kysymys ei ole enää ollut A:n törkeän tuottamuksen arvioimisesta, vaan muutoksenhaku on koskenut ainoastaan kysymystä siitä, tuleeko A:n rikosoikeudellinen vastuu ulottaa vain hänelle itselleen yhteistilauksessa tilattujen 240 melatoniinitabletin sijasta kaikkiin tilattuihin 960 tablettiin. A ei ole vastauksessaan vedonnut törkeän huolimattomuuden täyttymättä jäämiseen, vaan on vaatinut syytettä hylättäväksi yksinomaan sillä perusteella, että melatoniini ei ollut lääke.

13. Edellä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentista todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että syyttäjän muutoksenhaku on rajannut kysymyksen A:n törkeästä huolimattomuudesta hovioikeuden tutkimisvallan ulkopuolelle. Käräjäoikeuden tuomio on jäänyt tältä osin lainvoimaiseksi. Kannanotto melatoniinin asemaan lääkkeenä ratkaisee, onko melatoniinin maahantuonti ylipäätään rikos. Syytesidonnaisuus taas voidaan rinnastaa ehdottomiin prosessinedellytyksiin. Nämä kysymykset hovioikeus on siten oikeudenkäymiskaaren 2 §:n 1 momentin nojalla voinut ottaa käsiteltäväkseen syyttäjän muutoksenhaun rajaamisesta huolimatta.

14. Koska kysymys A:n törkeästä huolimattomuudesta on jäänyt käräjäoikeuden tuomion perusteella lainvoimaiseksi, A ei voi enää Korkeimmassa oikeudessa vaatia syytettä tällä perusteella hylättäväksi. Hovioikeus on edellä todetuilla perusteilla voinut tutkia kysymykset syytesidonnaisuuden rikkomisesta ja melatoniinin lääkeluonteesta. Näiltä osin A voi hakea muutosta Korkeimmassa oikeudessa huolimatta siitä, että hän oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon.

Syytesidonnaisuus

15. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu tai josta tuomioistuin voi omasta aloitteestaan lain mukaan määrätä rangaistuksen. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

16. A on tältä osin syytteen hylkäämisperusteena vedonnut eri mieltä olleen hovioikeuden jäsenen lausuntoon, jossa syytesidonnaisuutta on katsottu loukatun sillä perusteella, ettei syytteessä ole kuvattu A:n väitettyä lääkerikoksen törkeän huolimatonta tekotapaa. Lausunnon mukaan käräjäoikeus ei ollut voinut perustaa syyksilukevaa ratkaisuaan omasta aloitteestaan siihen, että A oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää menettelynsä laillisuus, kun tähän huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiin ei ollut syytteessä vedottu.

17. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n esitöissä (HE 82/1995 vp s. 126) todetaan, että pykälän nojalla tuomioistuinta sitoo teon ulkoisen tapahtumankuvauksen lisäksi se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan, esimerkiksi tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Syytteen sisältöä koskevan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta esitöissä todetaan, että teonkuvauksessa tulee käydä ilmi se, onko teko tehty tahallaan vai huolimattomuudesta sekä myös mahdollinen huolimattomuuden aste. Toisaalta esitöissä todetaan, että vaikka teko on haastehakemuksessa yksilöitävä riittävän tarkasti, samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei asia tule vaikeaselkoiseksi liian seikkaperäisen selostuksen vuoksi (HE 82/1995 vp s. 63).

18. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (KKO 2014:81, KKO 2011:103, KKO 2009:25, KKO 2003:74 ja KKO 2001:43) ilmenee, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Vastaajan asianmukainen mahdollisuus puolustautua häneen kohdistettua syytettä vastaan edellyttää, ettei syyksilukeminen saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteessä on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu.

19. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 7 §:n esitöistä ei suoranaisesti ilmene, että syytesidonnaisuus edellyttäisi törkeän huolimattomaksi katsottavan menettelyn tarkempaa kuvaamista syytteen teonkuvauksessa. Esitöiden valossa riittävää voi olla, että menettelyn ylipäätään todetaan olevan törkeän huolimatonta.

20. Nyt käsiteltävässä asiassa syytteestä ilmenee, että rangaistusta vaaditaan myös törkeän huolimattomuuden perusteella. Teonkuvauksessa ei erikseen mainita perusteita tälle. Syytteessä A:n kuvataan tuoneen postitse maahan Euroopan talousalueen ulkopuolelta lääkevalmisteita lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun asetuksen 3 §:n vastaisesti. Asetuksessa kielletään kaikkien lääkevalmisteiden hankkiminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolelta.

21. A on käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa myöntänyt, ettei hän ollut lainkaan selvittänyt tekemänsä tilauksen laillisuutta. Käräjäoikeus on perustellut A:n törkeän huolimattomuuden täyttymistä sillä, että A:n kertoma uskottava virhe eli tietämättömyys lain sisällöstä ei voi johtaa syytteen hylkäämiseen mutta, koska menettelyn laillisuuden selvittäminen olisi edellyttänyt lisäksi lääkelain nojalla annettujen viranomaismääräysten selvittämistä, A on menetellyt ainoastaan törkeän huolimattomasti.

22. Korkein oikeus toteaa, että puutteellinen tieto oikeudellisesta sääntelystä voi olla myös tahallisuutta osoittava seikka esimerkiksi silloin, kun se perustuu olosuhteiden edellyttämän selonottovelvollisuuden laiminlyömiseen taikka niin sanottuun tarkoitukselliseen tietämättömyyteen (ks. KKO 2015:66, kohta 27 ja KKO 2006:64, kohta 7). Käräjäoikeuden mainitsema viranomaismääräysten selvittämättä jättäminen ei siten ole seikka, joka voi perustella yksinomaan tuottamusta. Se ei myöskään ole tässä asiassa ollut välttämätön seikka sen yksilöimiseksi, mikä on ollut A:n syyksi luettu törkeän huolimattomuuden täyttävä menettely.

23. Korkein oikeus katsoo, että tässä asiassa tuottamuksellinen menettely eli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukainen teko on riittävällä täsmällisyydellä ilmennyt teonkuvauksesta, vaikka törkeän huolimattomuuden perustavia seikkoja ei siinä ole kuvattu erikseen tahallisen menettelyn täyttävistä seikoista eroavalla tavalla. Joissakin muissa tilanteissa syytesidonnaisuus voi kuitenkin edellyttää sitä, että syytteen teonkuvauksessa kuvataan se, millainen vastaajalta edellytettävä huolellisuusvaatimukset täyttävä menettely olisi ollut ja miten vastaaja on tästä asiassa poikennut.

24. Tässä asiassa käräjäoikeus on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä. Syyttäjällä ei siten ole ollut mahdollista suullisesti pääkäsittelyssä vedota seikkoihin, jotka hänen näkemyksensä mukaan tekisivät A:n tuottamuksesta törkeän. Käräjäoikeuden ratkaisu on jäänyt tältä osin lainvoimaiseksi, eikä syyttäjällä ole ollut tarvetta kuvata näitä seikkoja enää hovioikeusvalituksessaan.

25. Korkein oikeus katsoo, ettei A:a ole tuomittu muusta kuin mistä rangaistusta on vaadittu, eikä syyte siten tule tällä perusteella hylättäväksi.

Onko A:n maahantuoma valmiste ollut lääke?

Tämän kysymyksen osalta tuomion perustelut kohdissa 26 - 39 vastaavat ennakkopäätöksen KKO 2015:66 perusteluja kohdissa 6 - 19. Tuomion kohdat 26 - 39 eivät sisälly selosteeseen.

40. Ottaen huomioon melatoniinin mainitseminen lääkeluettelopäätöksissä sekä Fimean aikaisempi ja komission asetuksen jälkeinen luokittelukäytäntö, kysymyksessä olevaa melatoniinia 3 milligrammaa sisältänyttä valmistetta on sen melatoniinipitoisuuden perusteella pidettävä lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaisena lääkevalmisteena. Valmisteen Yhdysvalloista postitse hankkiessaan A on siten menetellyt lääkkeiden henkilökohtaisesta maahantuonnista annetun asetuksen 3 §:n vastaisesti.

41. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun asia on A:n törkeän huolimattomuuden osalta jo lainvoimainen, Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt siihen lääkerikokseen, josta hovioikeus on hänet tuominnut.

Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen

42. A on vaatinut, että hänet jätetään joka tapauksessa rangaistukseen tuomitsematta, koska rikos on ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Rikoslain 6 luvun 12 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa silloin, jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

43. A on lääkelain nojalla annetun asetuksen vastaisesti tilannut verkkokaupasta postitse ETA-alueen ulkopuolelta lääkevalmisteita, jotka olisivat edellyttäneet Suomessa lääkemääräystä. Osa näistä valmisteista oli ollut tarkoitus luovuttaa edelleen muille henkilöille.

44. Lääkerikoksena voidaan tuomita monenlaisista lääkelain vastaisista teoista. Lääkevalmisteiden maahantuontirajoituksilla pyritään osaltaan lääketurvallisuuden takaamiseen ja lääkkeiden väärinkäytön ehkäisemiseen ja siten suojaamaan lääkkeiden käyttäjien terveydentilaa, mihin nähden lääkkeiden maahantuontiin liittyviä rikoksia ei voida pitää lähtökohtaisesti vähäisinä. A on tilaamiensa valmisteiden lääkeluonnetta selvittämättä tilannut varsin suuren määrän reseptilääkkeitä, joita olisi päätynyt myös muille henkilöille. Vaikka A:n ei ole katsottu tahallaan menetelleen lääkelain nojalla annetun määräyksen vastaisesti ja kysymys on ollut yksittäisestä teosta, sovellettavaksi tulevan rikossäännöksen kerrottuun tarkoitukseen ja rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyteen nähden rikosta ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

45. Hovioikeus on tuomionsa perusteluissa katsonut oikeuskäytännön mukaiseksi noin 45 - 60 päiväsakon sakkorangaistuksen ja tuominnut A:n tätä lievempään 40 päiväsakon rangaistukseen. Tämä huomioon ottaen A:lle tuomittua rangaistusta ei ole perusteita alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Heli Melander.