8.7.2015

Perustelut

Asian tausta

1. PS oli 19.12.2009 kuljettanut MS:n omistamaa henkilöautoa valtatiellä 7. Vastakkaista kaistaa ajanut K oli törmännyt vakuutusyhtiön vakuuttamalla henkilöautolla ajokaistojen keskellä sijainneeseen valopylvääseen. Törmäyksen seurauksena pylväs oli kaatunut ja päätynyt osittain PS:n ajokaistalle. PS oli törmännyt pylvään valokupuun. Törmäyksestä oli aiheutunut PS:n kuljettaman auton korjauskustannuksina 2 358,81 euron vahinko, jonka korvaamista MS oli vaatinut K:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa katsoen, että syy-yhteys K:n ajoneuvon valopylvääseen törmäämisen ja PS:n kuljettamalle ajoneuvolle aiheutuneen vahingon välillä oli katkennut.

2. Käräjäoikeus on todennut PS:n kuljettaman auton vaurioitumisen olleen selvässä fysikaalisessa syy-yhteydessä K:n ajoneuvon pylvääseen törmäämiseen. Käräjäoikeuden mukaan PS oli törmännyt valopylvääseen enintään joitakin kymmeniä sekunteja K:n törmäyksen jälkeen. Tiellä oli ollut jonkin verran liikennettä ja PS oli tullut ajokaistallaan ensimmäisenä paikalle. K:n onnettomuudesta varoittamiseksi ei ollut ehditty tehdä mitään. PS oli ajanut nopeusrajoitusten mukaan eikä hänen nopeuttaan voitu pitää olosuhteisiin nähden liiallisena. Käräjäoikeuden mukaan oli ollut ennalta-arvaamatonta, että tielle oli juuri kaatunut valopylväs, eikä PS ollut voinut havaita sitä ajoissa. Käräjäoikeus on katsonut, että PS:n kuljettaman ajoneuvon vahinko oli aiheutunut K:n kuljettaman ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja velvoittanut vakuutusyhtiön korvaamaan MS:lle vaaditut korjauskustannukset korkoineen.

3. Hovioikeus on katsonut, että valaisinpylvään kaatuminen osittain PS:n käyttämälle ajokaistalle oli johtunut joko K:n tuottamuksesta tai hänen kuljettamansa ajoneuvon liikennesääntöjen vastaisesta kulusta. Koska PS:n kuljettama auto oli törmännyt pylvääseen, tapahtumien välillä oli hovioikeuden mukaan syy-yhteys. Riittävältä syy-yhteydeltä oli liikennevakuutusta koskevassa korvauskäytännössä kuitenkin edellytetty välittömyyttä eli että ajoneuvo itse käytöllään, sijainnillaan tai laadullaan oli melko välittömästi ollut vahingon syy. Hovioikeus on katsonut, että ajan kuluminen ei ole olennaisinta syy-yhteydelle käsillä olevassa tapauksessa. Merkityksellisempää hovioikeuden mukaan on ollut se, että PS ei ollut havainnut K:n törmäämistä valaisinpylvääseen eikä nähnyt pylvään kaatumista. Pylväs oli jo ollut kaatuneena PS:n lähestyessä tapahtumapaikkaa. PS:n ajonopeuden oli selvitetty olleen liikennesääntöjen mukainen, mutta hän ei ollut kuitenkaan kyennyt pysäyttämään autoaan tai väistämään valopylvästä sen havaittuaan. Kun pylväs oli ollut kaatuneena PS:n saapuessa paikalle, syy-yhteys K:n pylvääseen törmäämisen ja PS:n auton pylvääseen osumisen välillä ei ollut ollut välitön, vaan se oli katkennut. Hovioikeus on näillä perusteilla katsonut, että kysymys ei ole liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentin nojalla korvattavasta liikennevahingosta, ja hylännyt kanteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensinnä kysymys siitä, ovatko MS:n ajoneuvon vauriot aiheutuneet liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin K:n ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Arvioitavaksi tulee erityisesti kysymys siitä, onko tapahtumien välillä riittävä syy-yhteys.

5. Sikäli kuin syy-yhteys arvioidaan riittäväksi, asiassa on ratkaistava, täyttyvätkö moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä toiselle ajoneuvolle aiheutuneita vahinkoja koskevat liikennevakuutuslain 8 §:ssä säädetyt korvattavuuden edellytykset ja onko PS:n mahdollisesti omalla tuottamuksellaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen sillä tavoin, että se olisi otettava huomioon liikennevakuutuslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

6. Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta.

7. Korkein oikeus toteaa, että liikennevakuutuslain 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon tulee olla syy-yhteydessä moottoriajoneuvon käyttämiseen liikenteessä. Näin ollen vahingon tulee olla tosiasiallisessa seuraussuhteessa ajoneuvon käyttämiseen liikenteessä. Syy-yhteys voi kuitenkin katketa, jos vahingon syynä arvioidaan olleen jonkin muun seikan kuin ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen. Syy-yhteyden katkeamisen kannalta merkityksellinen väliin tuleva tekijä voi olla myös vahinkoa kärsineen oma käyttäytyminen tai passiivisuus esimerkiksi tilanteessa, jossa hän pystyisi omilla toimillaan estämään vahingon syntymisen. Pelkästään ajan kuluminen ei katkaise syy-yhteyttä.

8. Liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa asetetaan edellytyksiä vahingon korvaamiselle liikennevakuutuksesta niissä tilanteissa, joissa liikennevahingossa on ollut osallisena kaksi moottoriajoneuvoa ja vahinko kohdistuu toiseen niistä. Säännöksen mukaan milloin moottoriajoneuvon aiheuttama liikennevahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon, ei vahinkoa korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut sen omistajan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta taikka siitä, että ajoneuvon kulku tai sijoitus oli liikennesääntöjen vastainen tahi että ajoneuvo oli puutteellisessa kunnossa.

9. Lisäksi korvausta saatetaan vähentää vahinkoa kärsineen osapuolen oman myötävaikutuksen perusteella. Lain 8 §:n 2 momentin mukaan jos myös sillä puolella, jolle vahinkoa tuli, oli tuottamusta tai muu 1 momentissa mainittu olosuhde, määrätköön oikeus huomioon ottaen kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, missä määrin ja kenelle korvausta on suoritettava.

Arviointi tässä tapauksessa

Liikennevakuutuslain 1 §:n mukainen syy-yhteys

10. Kuten edellä kohdassa 7 on todettu, liikennevakuutuksesta korvattavan liikennevahingon tulee olla syy-yhteydessä moottoriajoneuvon käyttämiseen liikenteessä. Asiassa on riidatonta, että MS:n ajoneuvolle aiheutunut vahinko on seurausta K:n omistaman ja kuljettaman ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Valaisinpylväs oli riidattomasti K:n törmättyä siihen kaatunut PS:n käyttämälle ajokaistalle. PS:n kuljettama ajoneuvo ei olisi vaurioitunut, ellei K olisi törmännyt pylvääseen.

11. Asiassa ei ole saatu täsmällistä tietoa siitä, kuinka pitkä aika on kulunut K:n liikenneonnettomuuden ja PS:n vahingon välillä. Aika on kuitenkin ollut verrattain vähäinen, koska K:ta oltiin viimeksi mainitun vahingon sattuessa vasta auttamassa ajoneuvostaan ulos. Valaisinpylvästä ei ollut ehditty siirtää eikä sen sijainnista tiellä ollut ehditty varoittaa. PS oli tullut ajokaistallaan ensimmäisenä paikalle. PS:n kannalta ajokaistalle juuri kaatunutta valaisinpylvästä on pidettävä ennalta-arvaamattomana.

12. Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty muuta riittävää syytä PS:n kuljettaman ajoneuvon vaurioille kuin K:n ajoneuvon törmääminen valopylvääseen. Syy-yhteyden arvioimisessa ei voida antaa merkitystä sille, että valaisinpylväs oli ollut kaatuneena jo PS:n saapuessa paikalle. Kun vahinko on selvästi aiheutunut ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen ja kun muuta tähän kuulumatonta seikkaa ei ole osoitettavissa vahingon syyksi, ei liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin tarkoitusta vastaa myöskään tulkinta, jonka mukaan korvattaviksi katsotaan ainoastaan liikennevahingot, joissa ajoneuvo itse käytöllään, sijainnillaan tai laadullaan on välittömästi vahingon syy.

13. Korkein oikeus katsoo, että MS:n auton vauriot ovat aiheutuneet K:n ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä siten kuin liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa on säädetty.

Liikennevakuutuslain 8 §:n mukaiset edellytykset vahingon korvaamiselle

14. Kysymyksessä on tilanne, jossa liikennevahingossa on ollut osallisena kaksi moottoriajoneuvoa ja vahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon. Riidatonta on, että K:n ajoneuvon törmääminen valaisinpylvääseen on johtunut K:n tuottamuksesta tai hänen kuljettamansa ajoneuvon liikennesääntöjen vastaisesta kulusta. Korkein oikeus on edellä katsonut, että MS:n ajoneuvon vauriot ovat aiheutuneet K:n ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin edellytykset vahingon korvaamiselle ovat siten olemassa.

15. Liikennevakuutuslain 8 §:n 2 momentin mukaan korvauksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon vahingon kärsineen oma myötävaikutus. Tässä tapauksessa korvauksen määrän alentaminen edellyttäisi, että myös PS:n puolella olisi ollut tuottamusta liikennevahingon syntymiseen tai että hänen kuljettamansa ajoneuvon kulku tai sijoitus olisi ollut liikennesääntöjen vastainen tahi että hänen ajoneuvonsa olisi ollut puutteellisessa kunnossa.

16. Tieliikennelain (267/1981) 23 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

17. PS:n ajonopeuden oli selvitetty olleen liikennesääntöjen mukainen. Törmäykset ovat sattuneet valtatiellä, jossa vastakkaisten ajokaistojen välissä on kaide. Se, että ajokaistalle päätyisi vastakkaiselta ajokaistalta valopylväs, on yllättävää, eikä kuljettajalla ole yleisen elämänkokemuksen perusteella tarvetta varautua sellaiseen erikseen. Vaikka liikenteessä tulee sinällään varautua myös yllättäviin tilanteisiin ja pystyä reagoimaan niihin riittävän ajoissa, ei PS:llä ole ollut vallinneissa liikenneolosuhteissa aihetta alentaa ajonopeuttaan varautuakseen tilanteeseen, joka ei ole ollut ennakoitavissa. PS:n ei ole myöskään väitetty havainneen valopylvästä siten, että hänellä olisi ollut mahdollisuus estää vahinko.

18. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että PS:n oma tuottamus tai hänen kuljettamansa ajoneuvon liikennesääntöjen vastainen kulku tai puutteellinen kunto ei ole myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Tämän vuoksi MS:llä on liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada vaatimansa korvaus K:n liikennevakuutuksesta. Aiheutuneen vahingon määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jää käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Katariina Sorvari.