23.6.2015

Hakemus Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati, että asianajaja X määrätään yhteisomistussuhteen purkamiseksi uskottuna miehenä myymään A:n ja B:n yhteisesti omistamat asunto-osakeyhtiön osakkeet ja huolehtimaan kauppahinnan jakamisesta. Tämän lisäksi A vaati, että uskottu mies määrätään hoitamaan ja hallinnoimaan asuntoa sekä perimään siellä asuvilta asumishyödyn korvausta, huolehtimaan yhtiö- ja rahoitusvastikkeiden maksamisesta sekä tarvittaessa häätämään asunnossa oikeudettomasti asuvat tekemällä käräjäoikeudelle häätöhakemuksen. A vaati myös, että uskottu mies oikeutetaan laskuttamaan vastaiset kustannukset ja palkkionsa ennakkomaksuina.

Perusteinaan A esitti, ettei yhteisomistussuhteen purkaminen ollut onnistunut, koska toinen yhteisomistaja B eikä tämän huoneistossa oikeudettomasti asuva äiti C olleet suostuneet neuvottelemaan huoneiston myynnistä tai lunastamisesta käyvällä hinnalla. C ei ollut myöskään suostunut maksamaan asumishyödystään korvausta. C:llä ei ollut leskenä oikeutta hallita asuntoa, sillä A oli omistanut puolet asunnosta jo ennen C:n puolison kuolemaa.

A vaati vielä, että B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

B:n lausuma

B hyväksyi lausumassaan A:n vaatimukset uskotun miehen määräämisen ja asunto-osakkeiden myynnin osalta mutta kiisti muut vaatimukset.

Uskotulle miehelle annetut ohjeet olivat tarpeettomia, koska ne sisältyivät jo lakiin. Häätövaatimus oli lisäksi ennenaikainen.

Uskottu mies saattoi myös harkita, mikä merkitys oli annettava isännöitsijäntodistukseen tehdylle merkinnälle C:n elinikäisestä hallintaoikeudesta. Asuminen oli perustunut jo vuosia suulliseen sopimukseen.

B vaati, että A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

Käräjäoikeuden päätös 5.10.2012

Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain (yhteisomistuslaki) 9 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukaan uskotun miehen tehtävä koostui esineen myymisestä ja kauppahinnan jakamisesta. Myös asianajaja X:n suostumuksen oli katsottava rajoittuneen näihin toimiin.

Oikeuskirjallisuudessa (Tuulikki Mikkola: Yhteisomistus, 2008, s. 73 - 75) oli katsottu, ettei yhteisomistuslain tarkoituksena ollut, että uskotulle miehelle tulisi enempää valtuuksia kuin mitä suoraan lain pohjalta voitiin johtaa. Yhteisomistuslain 9 §:n 1 momentin mukainen viittaus perintökaaren järjestelmään ei voinut ulottua lain 9 §:n 2 momentin ja 11 §:n nojalla määrättävään uskottuun mieheen. Tuomioistuimen mahdollisuuksiin laajentaa uskotun miehen toimivaltaa oli suhtauduttu torjuvasti.

Uskotun miehen tehtäväksi ei voitu tässä tapauksessa määrätä muita kuin tälle lain ja suostumuksen perusteella kuuluvia tehtäviä (osakkeiden myyminen ja kauppahinnan jakaminen).

Käräjäoikeus määräsi asunto-osakkeet myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten uskotun miehen parhaaksi katsomalla tavalla. Uskotuksi mieheksi määrättiin asianajaja X tehtävänään huolehtia asunto-osakkeiden myymisestä ja kauppahinnan jakamisesta. Muilta osin vaatimukset hylättiin.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:ää soveltaen käräjäoikeus määräsi, että asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Jukka Pello.

Helsingin hovioikeuden päätös 23.5.2013

A valitti hovioikeuteen. A esitti hovioikeudessa X:n suostumuksen täydennykseen, jossa X ilmoitti antavansa suostumuksensa toimia uskottuna miehenä A:n hakemuksen mukaisesti ja myös muissa mahdollisesti määrättävissä asioissa. A ja B vaativat puolin ja toisin oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hovioikeus lausui, että A:n hakemuksessa oli kysymys paitsi uskotun miehen määräämisestä omaisuuden myyntiä varten myös omaisuuden hoitamista ja hallintoa koskevasta määräyksestä. Tehtävät olivat toisistaan riippumattomia, ja oli mahdollista, että rinnakkain oli voimassa molempia tehtäviä koskevia määräyksiä. Käräjäoikeus olisi kyselyoikeuttaan käyttämällä voinut pyrkiä korjaamaan uskotun miehen suostumuksessa olleen puutteen, eikä käräjäoikeuden olisi tullut hylätä vaatimusta suostumuksen puutteen perusteella varaamatta mahdollisuutta suostumuksen täydentämiseen.

Uskotun miehen määrääminen hallinnoimaan ja hoitamaan omaisuutta koski pääasiassa tilanteita, joissa yhteisomistussuhdetta ei haluttu ensisijaisesti purkaa. Laissa ei ollut täsmennetty hallinnoinnin ja hoidon sisältöä. Toimivaltuuksia tuli tulkita suppeasti, eikä yksin hallinnointi- ja hoitomääräyksen nojalla uskotulla miehellä ollut toimivaltaa ratkoa yhteisomistajien välisiä edunpalautus- tai käyttökorvausriitoja taikka rahoittamiseen liittyviä riitoja.

Kun yhteisomistussuhteen purkaminen myymällä oli asianosaisten tarkoittama ensisijainen keino, asiassa ei ollut tarkoituksenmukaista tässä vaiheessa antaa määräystä omaisuuden hoitamisesta ja hallinnoimisesta eikä muita ohjeita. Esineen myyminen oli suoritettava viivytyksettä päätöksen lainvoimaisuuden jälkeen. Myyntitoimeksiannon edellyttämän hallinnoinnin voitiin katsoa sisältyvän käräjäoikeuden myyntimääräykseen ja olevan riittävä asiassa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että uskotun miehen määräyksen voi antaa vain tuomioistuin. Kysymyksessä oli siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asia, jossa sovinto ei ollut sallittu. Tällaisissa asioissa asianosaiset vastasivat itse kuluista, jollei muuhun ollut erityistä syytä. Asiassa ei ollut erityisiä syitä velvoittaa A:ta suorittamaan osaksikaan B:n oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Paula Salonen, Riitta Virolainen ja Pekka Haapaniemi. Esittelijä Tuuli Vänskä.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli yhdessä veljensä kanssa omistanut puoliksi kumpikin hakemuksessa ilmoitetut asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Veljen kuoltua hänen omistusosuutensa osakkeisiin on siirtynyt hänen tyttärelleen B:lle. Asunto on jäänyt lesken C:n hallintaan. C:n mukaan hänellä on asuntoon elinikäinen vastikkeeton käyttöoikeus joko lakisääteisen lesken asumisoikeuden tai sopimuksen perusteella. Tämä hallintaoikeus on myös kirjattu isännöitsijäntodistukseen. A on kiistänyt hallintaoikeuden.

2. A on hakemuksessaan vaatinut, että tuomioistuin määrää asunto-osakkeet myytäviksi yhteisomistussuhteen purkamista varten ja määrää uskotun miehen huolehtimaan myymisestä ja kauppahinnan jakamisesta. Lisäksi hän on vaatinut, että uskottu mies määrätään hoitamaan ja hallinnoimaan asuinhuoneistoa sekä muun muassa perimään huoneistoa käyttäneeltä C:ltä asumishyödyn korvausta ja tarvittaessa vaatimaan käräjäoikeudessa tämän häätämistä. A on vaatinut myös, että uskottu mies määrätään huolehtimaan välttämättömien ylläpitomaksujen maksamisesta asunnosta saaduilla tuotoilla sekä oikeutetaan laskuttamaan kummaltakin yhteisomistajalta ennakkomaksuna puolet vastaisuudessa maksettavista menoista ja palkkionsa määrästä, jollei huoneiston tuotto niihin riitä.

3. B on hyväksynyt hakemuksen yhteisomistussuhteen purkamisen ja myyntimääräyksen antamisen osalta mutta on vastustanut hakemusta muilta osin. B:n mukaan hänen äidillään C:llä on elinikäinen käyttöoikeus asuntoon.

4. Asunto-osakkeiden myymistä koskevat vaatimukset on hyväksytty käräjäoikeudessa riidattomina. Muilta osin A:n vaatimukset on hylätty alemmissa oikeuksissa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko uskotulle miehelle, joka on määrätty myymään yhteinen omaisuus, perusteltua antaa määräys myös omaisuuden hoitamista ja hallintoa varten ja mitä toimivaltuuksia uskotulla miehellä on tällaisen määräyksen nojalla.

Uskotun miehen määräämistä koskevat säännökset

6. Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain (yhteisomistuslaki) 6 §:n 1 momentin mukaan yhteisomistajalla on valta oikeudelta hakea uskotun miehen määräämistä hoitamaan yhteistä esinettä ja sen hallintoa omistajien yhteiseksi hyväksi. Lain 7 §:n mukaan oikeus voi vahvistaa uskotun miehen noudatettavaksi ohjeita, jotka olosuhteiden mukaan kussakin tapauksessa katsotaan tarpeellisiksi. Uskotun miehen asiana on lain 8 §:n mukaan kantaa ja vastata yhteisomistajien puolesta sekä edustaa heitä muutoinkin yhteistä esinettä koskevissa asioissa.

7. Kun tuomioistuin määrää esineen myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten, sen tulee yhteisomistuslain 11 §:n mukaan tarvittaessa määrätä uskottu mies huolehtimaan esineen myymisestä ja kauppahinnan jakamisesta.

Myyntimääräyksen ohella annettavien määräysten tarve

8. Yhteisomistuslain 6 ja 11 §:n nojalla määrättyjen uskottujen miesten tehtävät ovat itsenäisiä toisiinsa nähden. Määräykset voivat olla samanaikaisestikin voimassa eikä esimerkiksi lain 6 §:n nojalla annettu uskotun miehen määräys pääty tuomioistuimen määrätessä uskotun miehen huolehtimaan esineen myymisestä. Estettä ei ole sille, että erilaisia määräyksiä annetaan samallekin uskotulle miehelle ja että määräykset annetaan yhdellä kerralla. Tuomioistuimen on annettava uskottua miestä koskevat määräykset ja ohjeet niin, että kaikkien yhteisomistajien yhteisen edun mukaiset asianmukaiset toimenpiteet saadaan suoritetuiksi.

9. Kun uskottu mies määrätään yhteisomistuslain 11 §:n nojalla huolehtimaan esineen myymisestä ja kauppahinnan jakamisesta, hänen toimivaltansa on rajattu koskemaan vain kyseistä tehtävää. Hänellä ei ole yleistä toimivaltaa hallinnoida omaisuutta eikä myöskään oikeutta lain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla kantaa ja vastata yhteisomistajien puolesta tai edustaa heitä yhteistä esinettä koskevissa asioissa.

10. Kun yhteisomistajat vaativat yhteisomistussuhteen purkamista, heillä ei yleensä ole tarvetta saada uskottua miestä määrätyksi samalla myös hoitamaan ja hallinnoimaan omaisuutta. Koska yhteisomistuslain 12 §:n mukaan esineen myyminen on suoritettava viivytyksettä tuomioistuimen päätöksen tultua lainvoimaiseksi, myyntimääräyksen jälkeen ei yleensä synny sellaista ajanjaksoa, jota varten omaisuuden hoitaminen ja hallinto olisi tarpeen erityisesti järjestää. Myynnin tarkoituksenmukainen toteuttaminen saattaa kuitenkin edellyttää, että uskotulla miehellä on lain 11 §:ssä säädettyä laajemmat toimivaltuudet. Joissakin tapauksissa voi olla perusteltua varautua myös omaisuuden hoitamisen ja hallinnon järjestämiseen myynnin pitkittymisen varalta.

11. Tässä tapauksessa asunto-osakkeiden myyntiä tarkoituksenmukaisella tavalla vaikeuttaa se, että asuntoon liittyy riita kolmannen henkilön hallintaoikeudesta. C:llä on väitetty olevan asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, joka lähtökohtaisesti sitoo myös asunnon uutta omistajaa.

12. Tällainen hallintaoikeus ja sitä koskeva epäselvyys ovat omiaan vaikuttamaan sekä ostajien halukkuuteen ostaa asunto-osakkeet että erityisesti niistä saatavaan kauppahintaan. Yhteisomistajien yhteisen edun mukaista on, että hallintaoikeuteen liittyvät epäselvyydet saadaan selvitetyksi ennen asunto-osakkeiden myyntiä. Uskotulla miehellä ei ole kuitenkaan pelkän myyntimääräyksen perusteella toimivaltaa ryhtyä tätä koskeviin toimiin.

13. Korkein oikeus katsoo, että uskottu mies on tässä tapauksessa tarpeen määrätä yhteisomistuslain 6 §:n nojalla myös hoitamaan yhteistä esinettä ja sen hallintoa, jotta hän voi myydä yhteisen esineen eli asunto-osakkeet tarkoituksenmukaisella tavalla.

Hallinnointimääräykseen perustuva toimivalta ja kustannusten jakaminen

14. Yhteisomistuslaki on vanha, ja myös säännökset lain 6 §:n nojalla määrätyn uskotun miehen tehtävistä ja toimivaltuuksista ovat niukat. Yhtäältä toimivallan rajoja osoittaa lain 5 §, jonka mukaan tietynlaiset, yhteisomistajan oikeuksiin olennaisesti vaikuttavat oikeustoimet edellyttävät tuomioistuimen erityistä lupaa, mikäli siihen ei ole saatu kaikkien yhteisomistajien suostumusta. Toisaalta lain 7 §:n mukaan uskottu mies saa perustaa määräaikaisen käyttöoikeuden esineeseen, jollei sitä ole tuomioistuimen uskotun miehen noudatettavaksi vahvistamissa ohjeissa erikseen kielletty. Uskotun miehen on toimittava niin, että omaisuuden arvo säilyy ja omaisuudesta saadaan mahdollisuuksien mukaan myös tuottoa.

15. Yhteisomistuslain 8 §:n nojalla uskotulla miehellä on kelpoisuus edustaa yhteisomistajia muun muassa tuomioistuimessa. Jos omaisuuden asianmukainen hoitaminen sitä edellyttää, hänellä on edustusvaltansa nojalla oikeus esimerkiksi nostaa kanne yhteisen huoneiston hallintaa koskevan kiistan selvittämiseksi ja huoneistossa ilman oikeutusta asuvan henkilön häätämiseksi. Samassa yhteydessä hänellä on yhteisomistajien yhteisen edun sitä edellyttäessä oikeus vaatia myös korvausta esineen perusteettoman hallinnan johdosta. Kun hallintoa hoitava uskottu mies on määrätty ja kun yhteisomistajat ovat erimielisiä tehtävien hoitamisesta, tehtävät on keskitetty uskotulle miehelle, eikä yhteisomistaja voi enää esimerkiksi ajaa kannetta yhteistä esinettä koskevassa asiassa.

16. Hallinnointimääräyksen saaneen uskotun miehen keskeisiin tehtäviin kuuluu ryhtyä omaisuuden tavanomaisen hoitamisen ja kunnossapidon kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin. Näin ollen hänen tulee huolehtia muun muassa välttämättömien ylläpitomaksujen suorittamisesta.

17. Yhteisomistuslain 13 §:n 3 momentin mukaan yhteisomistajat vastaavat kukin osuutensa mukaan kustannuksista, joita uskotun miehen hallinnosta on aiheutunut. Uskottu mies voi myös käyttää omaisuudesta saatuja tuottoja kustannusten kattamiseen. Vakiintuneesti on katsottu, ettei uskotulla miehellä ole velvollisuutta omilla varoillaan rahoittaa esineen hoitamista. Jotta omaisuuden asianmukainen hoitaminen tulisi turvatuksi niissäkin tilanteissa, joissa omaisuudesta kertyvät tuotot eivät riitä kattamaan välttämättömiä kuluja, uskotulla miehellä on katsottu olevan oikeus vaatia yhteisomistajia maksamaan ennakkona osuutensa välttämättömistä kustannuksista.

18. Uskottua miestä määrättäessä ei kuitenkaan voida asettaa velvoitetta maksujen suorittamiseen kustannuksista, jotka mahdollisesti myöhemmin syntyvät. Sama koskee uskotun miehen palkkion maksamista. Näiltä osin A:n vaatimuksen hyväksymiselle ei ole perustetta.

Johtopäätökset

19. Korkein oikeus katsoo, että myyntimääräyksen tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi asianajaja X on määrättävä yhteisomistuslain 6 §:n nojalla hoitamaan ja hallinnoimaan yhteisomistuksen kohteena olevaa asuntoa. Uskotun miehen tulee ottaa huomioon edellä esitetyt hänen tehtäviään koskevat kannanotot.

20. A:n vaatimukset uskotulle miehelle määrättävistä tehtävistä kuuluvat edellä kuvatulla tavalla suoraan lain nojalla hallinnointimääräyksen saaneen uskotun miehen toimivaltaan. Hänen toimivaltaansa ei ole näiden tehtävien osalta syytä rajoittaa. Tämän vuoksi asiassa ei ole esitettyjen vaatimusten johdosta tarvetta yhteisomistuslain 7 §:n nojalla erikseen vahvistaa uskotun miehen noudatettavaksi ohjeita.

Määräysten voimassaolo

21. Yhteisomistuslain 12 §:n mukaan esineen myyminen on suoritettava viivytyksettä sen jälkeen, kun myymistä koskeva oikeuden päätös on saanut lainvoiman. Ellei esinettä ole myyty vuoden kuluessa myymistä koskevan määräyksen antamisesta tai, jos sitä koskevasta päätöksestä on valitettu, siitä lukien, kun asiasta on annettu lainvoimainen päätös, katsotaan uskotulle miehelle annettu määräys rauenneeksi.

22. Tässä tapauksessa vaatimus uskotun miehen määräämisestä asunto-osakkeiden myymiseksi ja yhteisomistussuhteen purkamiseksi on hyväksytty riidattomana käräjäoikeudessa. Myyntimääräyksen antamisesta laskettava vuoden määräaika on kulunut umpeen asiaa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä.

23. Asiassa on kuitenkin ollut riitaa siitä, mitä toimia myyntimääräyksen saaneen uskotun miehen toimivaltaan kuuluu tai millaisia määräyksiä tuomioistuimen olisi tullut uskotulle miehelle tässä yhteydessä antaa. Korkein oikeus on edellä katsonut, että myyntimääräyksen tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää tässä tapauksessa uskotun miehen määräämistä myös yhteisen esineen hoitamista ja hallintoa varten. Tämä merkitsee sitä, ettei asunto-osakkeiden myymiselle kaikkien yhteisomistajien yhteiset edut huomioon ottavalla tavalla ole ollut edellytyksiä ennen yhteisomistuslain 6 §:n mukaista määräystä ja asunnon hallintaa koskevan kiistan selvittämistä. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että myyntimääräyksen yhteisomistuslain 12 §:n mukainen voimassaoloaika on laskettava vasta Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta lukien.

24. Uskotun miehen määräys asunnon hoitamista ja hallintoa varten on tarpeen antaa toistaiseksi ja siihen saakka, kunnes yhteisomistussuhde on myymisen tai muun syyn perusteella purkautunut ja kunnes omaisuuden tuotto ja kauppahinta on jaettu.

Oikeudenkäyntikulut

25. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asian hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat kuitenkin itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei muuhun ole erityistä syytä. Tällaisesta asiasta voi olla kysymys silloin, kun asian ratkaiseminen vaatii viranomaisen myötävaikutusta tai kun ratkaisua ei voida perustaa vain asianosaisten tahtoon.

26. Yhteisomistussuhteen purkaminen on asia, joka voidaan järjestää yhteisomistajien välisellä sopimuksella (KKO 2005:15). Vaikka vain tuomioistuin voi määrätä uskotun miehen esineen myymistä taikka sen hoitamista ja hallintoa varten, voivat omistajat yhteisesti valtuuttaa asiamiehen toimimaan puolestaan. Yhteisomistuksessa olevan esineen myymiseen tai hallinnon järjestämiseen ei liity myöskään sellaista yleistä etua, joka tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon uskottua miestä määrätessään. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että yhteisomistuslain nojalla määrättävää uskottua miestä koskevassa asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamisessa noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ää.

27. A voittaa pääosaltaan asian, joten hänen vaatimuksensa riitauttanut B on velvollinen korvaamaan hänen kulunsa. Korkein oikeus katsoo, ettei uskotun miehen määrääminen tässä asiassa ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että olisi aihetta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla määrätä asianosaiset vastaamaan osaksi tai kokonaan omista kuluistaan.

28. Käräjäoikeudessa A on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 452 euroa ja asianosaiskuluistaan 248 euroa. B on määrällisesti hyväksynyt vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen osalta mutta kiistänyt sen asianosaiskulujen osalta selvittämättömänä lukuun ottamatta käräjäoikeuden perimää käsittelymaksua. Koska A ei ole eritellyt vaatimiensa asianosaiskulujen määrää ja niiden perustetta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla, B ei ole velvollinen suorittamaan korvaukseksi kuluista enempää kuin myöntämänsä määrät.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Uskotuksi mieheksi määrätty asianajaja X määrätään myyntimääräyksen ohella hoitamaan ja hallinnoimaan asuntoa, jonka hallintaan A:n ja B:n yhdessä omistamat yhtiön osakkeet oikeuttavat.

Helsingin käräjäoikeuden 5.10.2012 antama myyntimääräys katsotaan rauenneeksi, jollei esinettä ole myyty vuoden kuluessa Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta. Yhteisen esineen hoitamista ja hallintoa koskeva määräys on voimassa, kunnes yhteisomistussuhde on myynnin tai muun syyn perusteella purkautunut ja kunnes omaisuuden tuotto ja kauppahinta on jaettu.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden osalta 532 euroa, hovioikeuden osalta 450 euroa ja Korkeimman oikeuden osalta 700 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Mika Huovila. Esittelijä Juha Mäkelä.