17.4.2015

Perustelut

Asian käsittely Vantaan käräjäoikeudessa

Syyte ja vastaus

1. Syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen 5.10.2012 tehdystä ajoneuvorikkomuksesta ajoneuvolain 4 §:n 1 momentin, 9 §:n, 25 §:n ja 96 §:n sekä tieliikenteen valvontalaitteista 20.12.1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 1 ja 13 artiklan ja liitteen 1 nojalla. Syytteessä on esitetty, että A oli syytteessä yksilöidyn ajoneuvon omistajana tai haltijana taikka kuljettajan työnantajana laiminlyönyt tahallaan tai huolimattomuudesta pitää huolen siitä, että mainittu ajoneuvo oli ollut liikennekelpoinen tai liikenteeseen soveltuva ja rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen sekä ajoneuvoa koskevien säännösten mukainen jättämällä ajoneuvon valvontalaitteen, ajopiirturin määräajassa tarkastamatta. Laite olisi pitänyt tarkastaa 14.7.2012 mennessä eli kahden vuoden kuluttua edellisestä katsastuksesta, mutta tarkastusta ei ollut tehty vielä 5.10.2012, kun poliisi oli pysäyttänyt ajoneuvon liikennevalvonnan yhteydessä.

2. A on tunnustanut syytteessä kuvatun valvontalaitteen tarkastusvelvollisuuden laiminlyönnin, mutta vaatinut, että syyte hylätään, koska hän ei ollut menettelyllään laiminlyönyt pitää huolta ajoneuvon yleisistä turvallisuusvaatimuksista.

Käräjäoikeuden tuomio 11.9.2013

3. Käräjäoikeus on perusteluissaan todennut riidattomaksi, että A oli laiminlyönyt ajoneuvon valvontalaitteen määräaikaistarkastuksen. Sen sijaan asiassa ei ollut edes väitetty, että ajoneuvo olisi ollut viallinen tai liikenteeseen soveltumaton. Käräjäoikeus on katsonut, että ajoneuvo ei ollut ollut varusteiltaan ajoneuvoa koskevien säännösten mukainen ajoneuvolain 4 §:n säännöksessä edellytetyllä tavalla. Käräjäoikeus on katsonut, että A oli huolimattomuudesta rikkonut ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin 1 kohdassa säänneltyä ajoneuvon vaatimustenmukaisuutta koskevaa vaatimusta.

4. Käräjäoikeus on katsonut A:n rikkoneen huolimattomuudesta ajoneuvolakia. A oli laiminlyönyt pitää huolen siitä, että ajoneuvo oli ollut varusteiltaan ajoneuvoa koskevien säännösten mukainen jättämällä ajoneuvon valvontalaitteen määräaikaistarkastamatta. Käräjäoikeus on viitannut ajoneuvolain 4, 9 ja 25 §:ään sekä 96 §:n 1 momentin 1 ja 6 kohtaan sekä kohdassa 1 mainitun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 1 ja 13 artiklaan ja liitteeseen 1. Seuraamusharkinnassaan käräjäoikeus on lausunut, että A oli sen jälkeen, kun rikkomus oli poliisin liikenteenvalvonnan yhteydessä todettu, välittömästi huolehtinut valvontalaitteen tarkastuksesta. Siinä laitteen oli todettu olleen kunnossa. Käräjäoikeus on arvioinut A:n rikkomuksen tavanomaista lievemmäksi ja harkinnut oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi 5 päiväsakon sakkorangaistuksen.

Mistä asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys

5. A on ennakkopäätösvalituksessaan Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että syyte hylätään. Kysymys on ensisijassa siitä, täyttääkö A:n syyksi huolimattomuutena luettu laiminlyönti ajoneuvorikkomuksen tunnusmerkistön tai onko laiminlyönti säädetty muualla laissa rangaistavaksi.

Ajoneuvolain rangaistussäännös

6. Syytteen mukaisena tekoaikana 5.10.2012 voimassa olleen ajoneuvolain (1090/2002) 96 §:n (226/2009) mukaan ajoneuvorikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan taikka huolimattomuudesta syyllistyy pykälän 1 momentissa lueteltuihin tekoihin ja laiminlyönteihin, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Lisäksi ajoneuvorikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan syyllistyy pykälän 2 momentissa (276/2010) säädetyin tavoin väärän tiedon antamiseen säännöksessä yksilöidyissä valvontatilanteissa, ja edelleen se, joka tahallaan taikka huolimattomuudesta syyllistyy pykälän 3 momentissa (276/2010) määritellyin tavoin Euroopan yhteisön asetuksessa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönteihin tai rikkomuksiin.

7. Ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin mukaan rangaistukseen tuomitaan muun muassa se, joka

1) rikkoo 4 §:ssä säädettyä ajoneuvon turvallisuutta, vaatimustenmukaisuutta tai hallittavuutta koskevaa vaatimusta;
3) rikkoo 6 §:n 1 momentissa tai 8, 51, 56, 57, 75, 84 tai 85 §:ssä säädettyä ajoneuvon käyttökieltoa tai ajokieltoa;
6) laiminlyö 9 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää ajoneuvo liikennekelpoisena;
7) laiminlyö 58 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää mukana katsastuksesta annettu todistus taikka 61 tai 62 §:ssä säädetyn katsastusvelvollisuuden.

8. Ajoneuvolain 96 § 1 momentin luetteloon kuuluvia kohtia on vähäisiltä osin muutettu 1.1.2015 voimaan tulleella lailla (1042/2014). Muutos ei kohdistu pykälään edellä kuvatuilta osin. Näin ollen 96 §:n rangaistussäännös tulee käsillä olevassa asiassa arvioitavaksi edellä 6 kohdassa mainitussa laissa 226/2009 säädetyssä muodossaan.

Ajoneuvolain soveltamisalasta ja käsitteistä

9. Ajoneuvolain 1 luvun yleisiin säännöksiin kuuluvan, lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 momentin mukaan laki koskee tieliikennelaissa (267/1981) tarkoitetulla tiellä ja muualla käytettävien ajoneuvojen osalta muun muassa

2) rakennetta, hallintalaitteita, varusteita, järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä;
5) määräaikaisia ja muita ajoneuvon kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastamiseksi ja muuttamiseksi suoritettavia katsastuksia.

10. Lain 3 §:n (226/2009) määritelmäsäännöksen mukaan laissa tarkoitetaan muun muassa

2) moottorikäyttöisellä ajoneuvolla konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa; moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat auto, mopo ja moottoripyörä sekä näihin luokkiin kuulumattomat L-luokkien ajoneuvot samoin kuin traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo;
13) määräaikaiskatsastuksella ajoneuvon käytön aikaista määräajoin suoritettavaksi säädettyä ajoneuvon kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastamista;
17) järjestelmällä ajoneuvon laitteistoa, joka on olennainen osa ajoneuvoa eikä ole yleensä irrotettavissa erilliseksi osaksi, kuten jarrujärjestelmää, pakokaasunpuhdistusjärjestelmää tai sisävarusteita;
18) osalla ajoneuvon osaksi tarkoitettua laitetta, joka voidaan irrottaa ajoneuvosta tai asentaa siihen ja joka voidaan tyyppihyväksyä erillisenä, kuten valaisinta;
19) erillisellä teknisellä yksiköllä ajoneuvon osaksi tarkoitettua laitetta, joka liittyy tiettyyn ajoneuvotyyppiin ja voidaan tyyppihyväksyä erillisenä tai osana tuota ajoneuvotyyppiä, kuten alleajosuojaa, ja ajoneuvosta erillistä laitetta, kuten suojakypärää tai lasten turvalaitetta, jota käytetään liikenteessä.

11. Määritelmäsäännöstä on muutettu 1.7.2014 voimaan tulleella lailla (961/2013). Muutos koskee muita kuin edellä mainittuja lainkohtia, eikä lainmuutoksella siten ole merkitystä arvioitaessa syytteen mukaisen menettelyn rangaistavuutta.

Ajoneuvolain rangaistussäännöksessä viitatuista säännöksistä ja niiden tulkinnasta

12. Ajoneuvolain 1 luvun yleisiä turvallisuusvaatimuksia koskevan 4 §:n 1 momentista ilmenee, että ajoneuvon on oltava liikenteeseen soveltuva ja rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen sekä ajoneuvoa koskevien säännösten mukainen. Ajoneuvon rakenne, varusteet ja ulkopuolinen muoto eivät saa aiheuttaa vaaraa. Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvon on oltava tavanomaisissa ajotilanteissa helposti hallittavissa. Hallintalaitteiden on oltava siten rakennetut ja sijoitetut, että niiden käyttö ajon aikana on helppoa ja turvallista. Hallintalaitteet, mittarit ja merkkivalot eivät saa poiketa muiden samaan luokkaan kuuluvien ajoneuvojen järjestelmistä siinä määrin, että siitä on haittaa tai vaaraa. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan ajoneuvon turvallisuusvaatimuksista säädetään 4 luvussa. Nykyisin pykälän 1 momentti on 1.1.2015 alkaen voimassa vähäiseltä osin tarkistetussa muodossaan (1042/2014). Kun säännös edelleenkin asiallisesti vastaa edellä mainittua aikaisempaa, väitetyn rikkomuksen teonaikaista säännöstä, lainmuutos ei tule tässä asiassa huomioon otettavaksi.

13. Ajoneuvolain vastuuta ajoneuvon kunnosta, rekisteröinnistä ja katsastuksesta koskevan 9 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon omistaja tai hänen sijastaan rekisteriin ilmoitettu haltija sekä ajoneuvon kuljettaja ovat vastuussa siitä, että liikenteeseen käytettävä ajoneuvo on liikennekelpoinen ja, jos sitä edellytetään, rekisteröity ja asianmukaisesti katsastettu. Pykälän 2 momentista ilmenee, että jos ajoneuvoa kuljettaa sen omistajan tai haltijan työntekijä, työnantajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvo on liikennekelpoinen, kun se luovutetaan työntekijän kuljetettavaksi, ja että ajoneuvo tarkastetaan ja huolletaan riittävän usein sen pitämiseksi liikennekelpoisessa kunnossa. Kuljettajan on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ajoneuvon kunnossa havaitsemistaan puutteista, joita hän ei voi itse korjata.

14. Ajoneuvolain 4 luvussa säännellään yksityiskohtaisemmin ajoneuvon rakenteesta, hallintalaitteista, varusteista ja ympäristöominaisuuksista. Lain 25 §:n 1 momentissa (1328/2004) sekä 2 ja 3 momentissa on luettelo muun muassa ajoneuvossa käytettävistä hallintalaitteista ja varusteista.

15. Pykälän 4 momentin mukaan ajopiirturista säädetään tieliikenteen valvontalaitteista annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3821/85. Sen lisäksi, mitä sanotussa asetuksessa säädetään, liikennetraktorissa tulee olla ajopiirturi, kun liikennetraktoria käytetään luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Säännöstä koskevissa esitöissä (HE 141/2002 vp s. 34) on todettu, että siitä, missä ajoneuvossa on oltava valvontalaite (ajopiirturi) ja millainen sen tulee olla, säädetään mainitussa asetuksessa eikä siitä ole tarvetta liikennetraktoria lukuun ottamatta säätää ajoneuvolaissa.

16. Puheena oleva 25 § on muutettu 1.1.2015 voimaan tulleella lailla (1042/2014). Tämän asian kannalta on huomionarvoista se, että pykälän 4 momentti on siirretty muutettuna 6 momentiksi, jossa on otettu huomioon ajopiirtureita koskeva uusi EU-asetus (HE 119/2014 vp s. 23). Siten voimassa olevassa muodossaan 6 momentti kuuluu seuraavasti: Ajopiirturista säädetään tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 165/2014. Sen lisäksi, mitä mainitussa asetuksessa säädetään, liikennetraktorissa tulee olla ajopiirturi, kun liikennetraktoria käytetään luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Neuvoston asetuksen 48 artiklassa on säädetty voimaantulosta ja lisäksi siinä on lausuttu, että asetuksen eräitä artikloja sovelletaan 2.3.2015 alkaen ja muutoin 2.3.2016 alkaen. Tässä asiassa kyseessä olevan menettelyn syytteen mukainen tekoaika huomioon ottaen säädösmuutos ei tule sovellettavaksi. Uuden asetuksen 23 artiklan 1 kohdan osalta on kuitenkin pantavissa merkille, että sen mukaan ajopiirturit on tarkastettava säännöllisin väliajoin hyväksytyissä korjaamoissa ja että säännöllinen tarkastus on suoritettava vähintään kahden vuoden välein. Edelleen artiklan 2 kohdan mukaan tarkastuksessa on katsottava, että ajopiirturissa on tyyppihyväksyntämerkintä. Kuten jäljempänä kohdissa 20 ja 26 esitetystä ilmenee, vastaavantyyppiset säädökset ovat sisältyneet aikaisemminkin Euroopan yhteisön asetuksiin.

17. Korkein oikeus toteaa, että käsillä olevassa asiassa sovellettavaksi tulevaa neuvoston asetusta (ETY) N:o 3821/85 (ajopiirturiasetus) on osaksi muutettu neuvoston asetuksella (EY) N:o 2135/98 (ajopiirturin muuttamisasetus), joka on tullut voimaan 1.5.2006. Kumpikin asetus koskee valvontalaitteiden teknisiä ominaisuuksia ja niiden käyttöä. Olennainen muutos on koskenut uuden ajoaikojen valvontalaitteen, digitaalisen ajopiirturin, asennuspakkoa ajoaikavalvonnan piirissä oleviin, uusina rekisteröitäviin linja- ja kuorma-autoihin. Neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006 tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (uusi ajo- ja lepoaika-asetus) on tullut sosiaalilainsäädännön eli ajo- ja lepoaikojen osalta voimaan 11.4.2007 ja eräiltä osin 1.5.2006. Siihen asti ajo- ja lepoajoista oli säädetty neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3820/85 tieliikenteen sosiaalilainsäännön yhdenmukaistamisesta.

18. Näin ollen tässä asiassa ajopiirturiasetus tulee sovellettavaksi sellaisena kuin se on edellä mainituilla ajopiirturiasetuksen muuttamisasetuksella sekä uudella ajo- ja lepoaika-asetuksella muutettuna ollut syytteen tekoaikana voimassa.

19. Ajopiirturiasetuksen (ETY, N:o 3821/85) 1 artiklan mukaan asetuksessa tarkoitettujen valvontalaitteiden on rakenteen, asennuksen, käytön ja testauksen osalta oltava tämän asetuksen sekä sen liitteiden 1 tai 1 B ja 2 vaatimusten mukaisia. Asetuksen 13 artiklasta ilmenee, että työnantajan ja kuljettajan on huolehdittava valvontalaitteen sekä, jos kuljettaja ajaa liitteen 1 B mukaisin valvontalaittein varustettua ajoneuvoa, kuljettajakortin moitteettomasta toiminnasta ja oikeasta käytöstä. Valvontalaitteella tarkoitetaan digitaalista ajopiirturia.

20. Asetuksen liitteen 1 tarkastuksia ja valvontaa koskevassa VI luvun 3 a kohdassa on säädetty, että ajoneuvoihin asennettu valvontalaite on tarkastettava määräajoin vähintään kerran kahdessa vuodessa, ja nämä tarkastukset voidaan tehdä ajoneuvojen katsastuksen yhteydessä. Säännös koskee mekaanista ajopiirturia. Vastaava säännös digitaalisen ajopiirturin osalta on liitteen 1 B VI luvun 4 kohdassa.

Ajopiirturin tarkastusvelvollisuuden laiminlyönti ajoneuvolain tunnusmerkistötekijöiden täyttymisen kannalta

21. Korkein oikeus toteaa, että ajoneuvolain 96 §:ssä on avoimen rangaistussäännöksen vastakohtana varsin yksityiskohtaisesti säädetty ajoneuvorikkomuksina rangaistavista teoista ja laiminlyönneistä. Pykälän 1 momenttiin sisältyvään rangaistavien tekojen luetteloon ei ole otettu mainintaa ajopiirturin tarkastusvelvollisuuden laiminlyönnistä.

22. Ajoneuvolain säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 141/2002 vp s. 62 - 63) on todettu, että ehdotettuun rangaistussäännökseen koottaisiin yksilöity luettelo ajoneuvorikkomuksista. Rikkomukset olisivat pääsääntöisesti sellaisia, jotka aikaisemmin olivat rangaistavia tieliikennelain 103 §:n nojalla. Esityksessä on viitattu myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 40/2002 vp s. 7), jossa on kiinnitetty nimenomaisesti huomiota perustuslain 8 §:ssä vahvistettuun rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvään vaatimukseen sääntelyn täsmällisyydestä edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (samoin PeVL 26/2002 vp s. 2).

23. Ajoneuvolain säätämisen jälkeisten lainmuutosten esitöissä on toisaalta tuotu esiin myös se, että Euroopan unionin sääntelyn osalta on kansallisessa lainsäädännössä asianmukaisesti huolehdittava säännösten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista, joiden tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia (esim. HE 236/2008 vp s. 34). Toisaalta, kuten edellä on lausuttu, ajoneuvolaki on hyväksytty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 40/2002 vp), ja se on lausunnossaan korostanut rangaistusäännökseltä edellytettävää täsmällisyyttä ja sanamuotoon perustuvaa ennakoitavuutta.

24. Ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin 1 kohdassa on ajoneuvorikkomukseksi säädetty vaatimustenmukaisuutta koskevan vaatimuksen rikkominen. Käräjäoikeus on perustanut syyksilukemisen ensisijaisesti tähän perusteeseen.

25. Ajoneuvolain 3 §:n määritelmäsäännöksen 7 kohdassa tarkoitetaan tyyppihyväksynnällä menettelyä, jossa tyyppihyväksyntäviranomainen varmentaa ajoneuvotyypin, järjestelmän, osan, erillisen teknisen yksikön tai varusteen täyttävän sitä koskevat tekniset vaatimukset. Tyyppihyväksyntöjä ovat EY-tyyppihyväksyntä, E-tyyppihyväksyntä ja kansallinen tyyppihyväksyntä. Pykälän 24 kohdassa tarkoitetaan vaatimustenmukaisuuden varmentamisella CE-merkinnällä menettelyä, jossa valmistaja varmentaa CE-merkinnällä ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön, jonka vaatimustenmukaisuuden varmentamiseen sovelletaan teknistä yhdenmukaistamista koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen eri vaiheissa käytettäväksi tarkoitetuista moduuleista ja CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä ja käytöstä annettua neuvoston päätöstä 93/465/ETY tai tätä vastaavia erillisiä direktiivejä, täyttävän sitä koskevan teknisen yhdenmukaistetun standardin tai erillisen direktiivin vaatimukset.

26. Kun otetaan huomioon edellä mainitut määrittelyt ja lain tyyppihyväksyntää sekä vaatimustenmukaisuutta ja sen todentamista koskevat luonteeltaan osin yksityiskohtaisetkin säännökset, voidaan todeta, että vaatimustenmukaisuus liittyy yhdenmukaistettuihin standardeihin ja tyyppihyväksyntädirektiivien nojalla annettuihin erityisdirektiiveihin tai niitä vastaaviin EU-asetuksiin, joissa on kysymys ajoneuvoa, sen osaa, järjestelmää tai erillistä teknistä yksikköä koskevista teknisistä ja ympäristövaikutteisista vaatimuksista. Ajopiirturiasetuksen (ETY, 3821/85) liitteen 1 III luvun 2 kohdan mukaan ajopiirturissa on oltava laitetyypin tyyppihyväksyntämerkki. Vastaava määräys ilmenee digitaalisen ajopiirturin osalta liitteen 1 B VI luvun 4 kohdasta ja VIII luvusta. Siten myös ajopiirturin on teknisiltä ominaisuuksiltaan täytettävä Euroopan unionin säädösten vaatimukset.

27. Korkein oikeus toteaa, ettei ajopiirturiasetuksen (ETY, 3821/85) liitteissä 1 ja 1 B säädetty ajopiirturin määräajoin täytettävä tarkastusvelvollisuus kuulu ajoneuvon taikka sen varusteiden vaatimustenmukaisuuden täyttämisvelvoitteen piiriin. Määräaikaistarkastuksen laiminlyönnin rangaistavuutta ei siten voida perustaa ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun vaatimustenmukaisuutta koskevaan vaatimukseen. Käräjäoikeuden syyksilukeminen perustuu näin ollen lain virheelliseen soveltamiseen.

28. Mitä sitten tulee ajoneuvorikkomuksen tunnusmerkistön täyttymiseen muiden asiassa syytteen perusteella esillä olevien perusteiden kannalta Korkein oikeus lausuu seuraavan. Ensiksikin ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin 3 kohdassa on viitattu lain 51 §:ään, jossa on kysymys kiellosta käyttää määräaikaiskatsastuksessa hyväksymättä jätettyä ajoneuvoa liikenteeseen. Tällaisen katsastuksen laiminlyöntiä ei siten ole säädetty rangaistavaksi, vaan ajoneuvorikkomuksena rangaistaan laiminlyönnin johdosta käyttökiellossa olevan ajoneuvon liikenteeseen käyttäminen. Toisin on asian laita säännöksen 7 kohdan mukaan muutoskatsastuksen (lain 61 §) ja kytkentäkatsastuksen (lain 62 §) osalta, joita koskevan velvollisuuden laiminlyönti sellaisenaan on säädetty rangaistavaksi ajoneuvorikkomuksena. Lain 96 §:n säännöstä koskevista esitöistä ilmenee selvästi, että lakiin on tarkoitettu ottaa yksilöity, täsmällisesti määritelty luettelo rangaistuksen uhkaisista teoista ja laiminlyönneistä (HE 141/2002 vp s. 62 - 63, samoin HE 236/2008 vp s. 45). Yksinomaan ajoneuvon katsastusvelvollisuuden laiminlyöntiin liitetyt seuraamukset eivät voi tulla sovellettaviksi ajopiirturin tarkastusvelvollisuuden laiminlyönnin sanktioina.

29. Ajoneuvorikkomuksia ovat myös ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin 1 ja 6 kohtien mukaan ajoneuvon turvallisuutta ja hallittavuutta koskevien vaatimusten rikkominen sekä laiminlyönti pitää ajoneuvo liikennekelpoisena. Näitä kohtia koskevat ajoneuvolain 4 §:n ja 9 §:n säännökset on lakia säädettäessä siirretty silloisen tieliikennelain vastaavista säännöksistä, jolloin tarkoituksena ei ole ollut tehdä sisällöllisiä muutoksia vaan selkeyttää sääntelyä (HE 141/2002 vp s. 25 - 28). Esitöiden mukaan lain 4 §:n 1 momentin säännös tarkoittaa käytännössä yhtäältä ajoneuvossa sisällä olevien turvallisuuden varmistamista ja toisaalta sitä, ettei ajoneuvosta saa aiheutua tarpeetonta vaaraa ulkopuoliselle. Ajoneuvon liikenteeseen soveltuvuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, etteivät ajoneuvon ikkunat saa olla lumen tai jään peittämät eikä ajoneuvoa saa kuormata kuljettajan toimintaa haittaavalla tavalla. Pykälän 2 momentin säännös ajoneuvon hallittavuudesta ja hallintalaitteista tarkoittaa muun muassa sitä, että hallintalaitteiden on oltava tietyssä totutussa järjestyksessä. Tältä kannalta sääntely liittyy ajoneuvolaissa säädettyyn ajoneuvojen tyyppiluokitukseen ja sitä kautta ajoneuvotyyppien rakenteen sääntelyyn. Lain 9 §:n osalta esitöissä on tyydytty viittaamaan säännöksestä ilmenevään vastuunjakoon ajoneuvon liikennekelpoisuudesta.

30. Jo siihen nähden, että ajoneuvolain 96 §:n 1 momentissa on lueteltu yksityiskohtaisesti rangaistavat menettelyt, ei voida katsoa, että ajoneuvon turvallisuutta ja hallittavuutta sekä liikennekelpoisuutta koskevissa vaatimuksissa tarkoitettaisiin ajopiirturin tarkastusvelvoitetta. Sanotun velvollisuuden laiminlyönti ei siten voi olla näiden vaatimusten perusteella rangaistava ajoneuvorikkomuksena.

31. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa ensiksikin, ettei ajopiirturin määräaikaistarkastuksen laiminlyönti ole ajoneuvolain 96 §:n 1 momentin säännöksen sanamuodon perusteella rangaistava. Tarkastusvelvoitteen laiminlyönnin lukeminen syyksi sanamuodon vastaisesti taikka analogiatulkinnalla vastaajan vahingoksi olisi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaista. Lisäksi sanotun rangaistussäännöksen soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että ajopiirturin määräaikaistarkastuksen tahallisesta tai törkeän huolimattomasta laiminlyönnistä säädetään nimenomaisesti rangaistus tieliikennelaissa siten kuin jäljempänä ilmenee. Määräaikaistarkastuksen laiminlyönnin rankaiseminen ajoneuvolain säännösten nojalla huolimattomuuteen perustuen olisi senkin vuoksi vastoin laillisuusperiaatteen tavoitteena olevaa ennakoitavaa laintulkintaa (HE 44/2002 vp s. 34). Näillä perusteilla syytteen mukainen menettely ei kuulu ajoneuvolain rangaistussäännöksen piiriin, eikä A:n menettely täytä ajoneuvorikkomuksen tunnusmerkistöä.

Tunnusmerkistön täyttyminen tieliikennelain rangaistussäännöksen perusteella

32. Tieliikennelain 105 a §:n 1 momentin mukaan kuljettaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo muun muassa ajoaikoja, taukoja, lepoaikoja, ajopiirturia tai ajopiirturikortteja koskevia lain 92 a §:n 1 tai 2 kohdassa mainitun asetuksen säännöksiä tai mainitun pykälän 3 kohdassa mainitun sopimuksen määräyksiä, on tuomittava tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta sakkoon.

33. Pykälän 2 momentin mukaan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta tuomitaan muun muassa myös:

2) työnantaja tai tämän edustaja ja yrityksen edustaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 92 a §:n 1 kohdassa mainitun asetuksen 5, 10,
14 tai 15 artiklaa, mainitun pykälän 3 kohdassa mainitun sopimuksen 5 taikka 11 artiklaa taikka tämän lain 92 g tai 92 h §:n tai 92 j §:n 1 momentin säännöksiä.

34. Sanotussa säännöksessä viitatussa tieliikennelain 6 a lukuun kuuluvassa 92 g §:ssä säädetään työnantajan ja yrityksen velvollisuuksista ajopiirturin käytössä. Pykälän 4 momentin mukaan yrityksen on huolehdittava ajopiirturiasetuksessa säädettyjen ajopiirturin määräaikaistarkastusten suorittamisesta.

35. Tieliikennelain 6 a luvussa säädetään tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä ja tieliikenteen valvontalaitteista. Lain 92 a §:n määritelmäsäännöksen mukaan luvussa tarkoitetaan muun muassa

1) ajo- ja lepoaika-asetuksella tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006;
2) ajopiirturiasetuksella tieliikenteen valvontalaitteista annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3821/85;
8) yrityksellä sitä, joka suorittaa ajo- ja lepoaika-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan kuljetuksen.

36. Korkein oikeus toteaa, että edeltä ilmenevin tavoin tieliikennelain 105 a §:ssä edellytetään syyksiluettavuudelta tahallisuutta taikka törkeää huolimattomuutta. Näin ollen ajopiirturiasetuksen määräaikaistarkastuksen laiminlyöntiin syyllistynyt ei voi joutua vastuuseen, jos hänen menettelynsä on lievemmänasteista huolimattomuutta kuin törkeä huolimattomuus. Tämän vuoksi A ei ole syyllistynyt tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomiseen, koska hänen viakseen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin jää vain huolimattomuus.

37. Syytteen tekoaikana voimassa olleen tieliikennelain liikennerikkomusta koskevan 103 §:n (567/2005) mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98 - 102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tuomitaan liikennerikkomuksesta sakkoon. Lain 103 §:n 1 momenttia on erään säännösviittauksen osalta muutettu 19.1.2013 voimaan tulleella lailla (1082/2012). Muutoksella ei ole tässä asiassa suoritettavaan arviointiin vaikutusta.

38. Tieliikennelain muutoksiin johtaneissa lain esitöissä on esitetty lain 103 §:n soveltamisalasta muun muassa, että liikennerikkomusta koskevan säännöksen tunnusmerkistö on tarkoitettu koskemaan sekä tahallisesti että huolimattomuudesta tehtyjä tekoja, joita ei rangaista ankarammin eli rikoslain 23 luvun liikennerikossäännösten nojalla. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat monet sellaisten liikennesääntöjen ja -määräysten rikkomukset, joita tarvitaan tieliikennelainsäädännön ja sen valvonnan tehosteina. Säännösten noudattamisella on merkitystä liikennejärjestelmän toimivuuden ja liikenteen turvallisuuden kannalta. Tieliikennerikkomuksista rankaiseminen vain tahallisesti tehtyinä olisi omiaan heikentämään liikennesääntöjen ja -säännösten tehoa ja sen myötä liikenneturvallisuutta (HE 72/2005 vp s. 2). Säännöksen sanamuodosta ilmenee, että liikennerikkomukseen voi syyllistyä myös muu kuin kuljettaja tienkäyttäjänä (HE 224/2005 vp s. 3). Kuitenkin lain 6 a luvun säätämiseen johtaneista ja siihen liittyen lain 8 luvun liikennerikossäännösten tarkistamista koskevista esitöistä (HE 267/2004 vp s. 16) ilmenee, että ajopiirturin virheellisestä käytöstä ja käyttämättä jättämisestä oli siihen asti rangaistu tieliikennelain 103 §:n nojalla, mutta lakiehdotuksen voimaan tultua siitä rangaistaisiin 105 a §:n nojalla. Epäkuntoisesta tai puuttuvasta ajopiirturista oli rangaistu ja rangaistaisiin edelleenkin ajoneuvolain 96 §:n nojalla.

39. Edellä kohdassa 31 Korkein oikeus on päätynyt katsomaan, ettei A ole syyllistynyt ajoneuvorikkomukseen. Korkein oikeus katsoo, että ajopiirturin määräajoin täytettävän tarkastusvelvollisuuden laiminlyönti on tarkoitettu rangaistavaksi tieliikennelain 105 a §:n nojalla siten, että rangaistavaa on vain tahallinen taikka törkeän huolimaton menettely. Tätä lievemmänasteiseen huolimattomuuteen perustuvan laiminlyönnin rankaisumahdollisuus lain 103 §:n (567/2005) nojalla ei ilmene tieliikennelain säännöksistä laillisuusperiaatteen edellyttämin tavoin täsmällisesti ja ennustettavalla tavalla. Näin ollen A ei ole syyllistynyt myöskään tieliikennelain 103 §:ssä tarkoitettuun liikennerikkomukseen.

Johtopäätös

40. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole laiminlyönnillään syyllistynyt laissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon.

Tuomiolauselma

Syyte hylätään. A vapautetaan käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta sakkorangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Matti Sepponen.