KKO:2015:21

Asiasanat: Naapuruussuhde - Sietämisvelvollisuus - Meluhaitta
Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu
Tapausvuosi: 2015
Antopäivä: 23.3.2015
Diaarinumero: S2013/439
Taltio: 544

A Oy oli harjoittanut ravintolatoimintaa Helsingin keskustassa sijaitsevissa tiloissa vuodesta 1994 lähtien. B Oy oli aloittanut hotellin pitämisen vuonna 2008 ravintolan naapurissa sijaitsevassa rakennuksessa. Ravintolassa esitetystä musiikista johtunutta, terveyshaitaksi luokiteltavaa melua oli kuulunut kahteen hotellihuoneeseen aiheuttaen huoneiden käytön estymisen vuoksi B Oy:lle tulonmenetystä. Melusta katsottiin aiheutuneen eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, minkä vuoksi B Oy:llä oli oikeus vahingonkorvaukseen. Vahingonkorvausta kuitenkin soviteltiin B Oy:n myötävaikutuksen perusteella sen laiminlyötyä riittävästi selvittää toimintapaikan olosuhteita ja mahdollisuuksia suojautua meluhaitalta ennen hotellitoiminnan aloittamista.

NaapL 17 §

NaapL 18 §

NaapL 19 §

VahL 6 luku 1 §

Asian käsittely hallintotuomioistuimissa

Asian käsittely terveydensuojeluviranomaisessa ja hallintotuomioistuimissa

Helsingin kaupungin ympäristöterveyspäällikkö oli 23.7.2008 suoritettujen melumittausten perusteella 18.12.2008 antanut Helsingin keskustassa sijaitsevaa ravintolahuoneistoa hallitsevalle M N & K Oy:lle terveydensuojelulain 51 §:n mukaisen määräyksen, jonka mukaan ravintolassa soitettavan musiikin voimakkuutta oli laskettava siten, että melu ei aiheuttanut terveyshaittaa ravintolan naapurissa sijaitsevan S Oy:n omistuksessa olevan hotellin huoneisiin 218 ja 219.

Määräys oli tullut muutoksenhakujen johdosta lopulliseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 22.8.2011. Muutoksenhakumenettelyssä annetulla päätöksellä toimenpiteet meluhaitan poistamiseksi oli määrätty toteutettaviksi 28.2.2009 mennessä.

Asian käsittely yleisissä tuomioistuimissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 10.8.2011

S Oy (kantaja) vaati kanteessaan ensiksikin vahvistettavaksi, että M N & K Oy:n hallitsemassa ravintolahuoneistossa soitettava elävä musiikki aiheuttaa meluhaittaa kantajan harjoittamalle hotellitoiminnalle, ja toiseksi, että M N & K Oy velvoitetaan maksamaan sille vahingonkorvausta meluhaitan johdosta 101 400 euroa laillisine korkoineen ajalta 1/2008 - 31.8.2010 ja 2 400 euroa kuukaudessa 1.9.2010 lukien tuomion antopäivään saakka. Kanteen mukaan meluhaittaa oli aiheutunut hotellin huoneissa 218, 219 ja 220, mutta vaatimus huoneen 220 osalta on sittemmin peruutettu.

Meluhaitan johdosta kantajan kaksi hotellihuonetta oli terveydensuojelumääräysten johdosta asetettu käyttökieltoon vuonna 2008. Kantaja oli tehnyt asiassa useita kanteluja ja selvityspyyntöjä Helsingin kaupungin terveydensuojeluviranomaisille, jotka olivat määräyksillään velvoittaneet vastaajan alentamaan musiikin desibelitasoa. Vastaaja ei ollut näitä määräyksiä noudattanut niin, että kantaja olisi voinut meluhaitan estämättä vuokrata kaikkia hallitsemiaan hotellihuoneita.

Kantajalle oli aiheutunut tulonmenetystä hotellihuoneiden käyttökiellon johdosta. Esitetyt korvausvaatimukset perustuivat näihin meluhaitan aiheuttamiin taloudellisiin vahinkoihin. Eräistä naapuruussuhteista annettu laki (naapuruussuhdelaki) määritti tällaisen meluhaitan aiheuttamisesta korvausvelvollisuuden.

M N & K Oy (vastaaja) vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja vastusti kantajan vaatimuksia perusteeltaan ja määrältään. Ravintola oli profiloitunut irlantilaisen elävän musiikin esityspaikaksi jo vuodesta 1994 lähtien. Elävää musiikkia tarjottiin joka päivä noin kello 22:sta kello 03.30:een. Vastaaja katsoi, että häiritsevät äänet kantautuivat hotellihuoneisiin ainakin osin muualta kuin vastaajan ravintolasta. Hotelli ja ravintola sijaitsivat yhdellä kaupungin vilkkaimmin liikennöidyistä katuosuuksista.

Vastaajan mukaan kantajan hotellihuoneissa ei ollut alun perin toteutettu riittäviä melukartoituksia, kun kantaja aloitti hotelliliiketoiminnan. Kantaja oli tällöin muuttanut huoneistojen käyttötarkoitusta toimistotiloista hotellihuoneiksi. Meluhaitta johtui siitä, että rakennusvalvonta oli aikanaan hyväksynyt aivan liian heikon ääneneristävyysrakenteen kantajan ja vastaajan huoneistojen välille.

Vastaaja katsoi, että kysymys ei ollut naapuruussuhdelain tarkoittamasta kohtuuttomasta rasituksesta, kun otettiin huomioon lain lähtökohtana oleva sietämisvelvollisuus ja siihen liittyvä aikaprioriteettisääntö, jolla tarkoitetaan sitä että naapurilla saattoi olla velvollisuus sietää kohtuutontakin rasitusta sillä perusteella, että häiritsevä toiminta oli ollut paikalla jo ennen naapuruussuhteen syntymistä.

Käräjäoikeus otti harkinnassaan huomioon, että vastaaja oli ryhtynyt toimiin melun alentamiseksi. Vastaajan toimenpiteet eivät olleet tuottaneet toivottua tulosta eli melun vähentymistä riittävästi. Viranomaisten suorittamien melumittausten perusteella melu oli ollut terveyshaitaksi luokiteltavaa melua huoneessa 218 tammikuusta 2008 huhtikuuhun 2010 ja huoneessa 219 tammikuusta 2008 alkaen jatkuen edelleen.

Asiassa ei käräjäoikeuden mukaan ollut merkitystä sillä, että vastaajalle määrättyjä velvoitteita koskevan asian käsittely oli edelleenkin vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Käräjäoikeus tarkasteli meluhaitan kohtuuttomuutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja. Käsitystä siitä, että ravintolasta aiheutunut melu ei ollut kohtuuton haitta, puolsivat hotellin ja ravintolan sijainti kaupungin keskustassa sekä se, että kantaja oli ravintolatoiminnan jatkuttua jo useiden vuosien ajan samankaltaisena, aloittanut hotellitoiminnan. Melun laatu terveydellisenä haittana osoitti kuitenkin ensin mainitun perusteen kestämättömäksi. Harkitessaan kantajan sietämisvelvollisuutta käräjäoikeus piti erityisenä perusteena sitä, että terveysviranomainen oli toistuvasti todennut ravintolassa soitetun musiikin olleen terveyshaitaksi luokiteltavaa melua ja ylittäneen ohjearvoja sekä keskiäänitason että matalataajuisen melun osalta. Kokonaisharkinnan perusteella käräjäoikeus harkitsi oikeaksi korostaa, että kysymys oli kohtuuttomasta rasituksesta.

Asiassa ei ollut ilmennyt vastaajan väittämiä perusteita sovitella kantajalle maksettavaksi määrättävää vahingonkorvausta.

Käräjäoikeus velvoitti M N & K Oy:n suorittamaan S Oy:lle korvausta kanteessa vaaditun mukaisesti.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Helena Sahlstedt.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.3.2013

M N & K Oy valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Toissijaisesti yhtiö vaati korvauksen määrää soviteltavaksi.

M N & K Oy vetosi naapuruussuhdelain 19 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan vahinkoa ei saa tuomita korvattavaksi ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu terveydensuojelulain nojalla. M N & K katsoi, että virhe oli luonteeltaan lopullinen eikä asiaa tullut sen vuoksi palauttaa käräjäoikeuteen.

Hovioikeus katsoi naapuruussuhdelain esitöiden ja lainkohdan sanamuodon perusteella, että lain 19 §:n säännös oli tarkoitettu tuomioistuimen noudatettavaksi viran puolesta. Käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti ratkaistessaan vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen asian ollessa terveydensuojelulain mukaisessa menettelyssä vireillä. Valitusasian käsittelyn alkaessa hovioikeudessa meluhaittaa koskeva asia oli tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi terveydensuojelulain nojalla. Este korvausta koskevan ratkaisun antamiselle oli siten poistunut.

Oikeusastejärjestys huomioon ottaen hovioikeus ei voinut muutoksenhakuasteena ratkaista asiaa, jota ei ollut asianmukaisesti tutkittu ja ratkaistu käräjäoikeudessa. Tästä voitiin kuitenkin poiketa, jos asian palauttamisperusteen muodostava virhe oli vähäinen tai sillä ei ollut merkitystä valitusta tutkittaessa. Käräjäoikeuden tiedossa olivat olleet asiaa koskevat viranomaisten ja hallinto-oikeuden päätökset sekä asian vireilläolo hallintolainkäyttöasiana. Korkein hallinto-oikeus ei ollut muuttanut Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä. Osapuolet olivat kumpikin pitäneet asiaa muutoin asianmukaisesti valmisteltuna ja käsiteltynä. Koska prosessinedellytysten puuttumista ei enää ollut pidettävä asian käsittelemisen ja ratkaisemisen esteenä, hovioikeus tutki ja ratkaisi pääasian.

Hovioikeus katsoi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun ja asiassa esitetyn muun kirjallisen selvityksen perusteella selvitetyksi, että hotellin huoneistoihin 218 ja 219 oli kantautunut terveyshaitaksi luokiteltavaa melua M N & K Oy:n pitämässä ravintolassa soitetusta musiikista.

Terveydensuojelulain ja tähän asiaan sovellettavan naapuruussuhdelain soveltamisala oli oikeuden mukaan erilainen. Ensinmainitussa on kyse terveydellisestä haitasta, kun taas naapuruusoikeudellinen sääntely koski kiinteistön tai huoneiston käytöstä toiselle aiheutuvaa sietokynnyksen ylittävää melua. Asiassa oli ensin ratkaistava, oliko ravintolatoiminnassa aiheutettu melu ylittänyt S Oy:n sietokynnyksen. Tämän jälkeen voitiin ratkaista, oliko kanteessa tarkoitettua vahinkoa aiheutunut, jo syntyneen vahingon määrä sekä oliko vahingon syntymiseen ollut vahingonkärsijän myötävaikutusta ja oliko korvausta muutoin soviteltava.

Hovioikeus katsoi, että melun vaikutuksen häiritsevyys riippui ennen kaikkea kohdealueen suojaamisen tarpeesta. Melumittausraportit eivät yksinään osoittaneet melun häiritsevyyttä eivätkä ne myöskään olleet ratkaisevia sen arvioinnissa, oliko kyseessä naapuruussuhdelaissa tarkoitettu kohtuuton rasitus. Rasituksen merkitystä arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon melun toistuvuus ja kesto. Asiassa esitetyn todistelun perusteella hovioikeus katsoi, ettei melu ollut huoneissa 218 ja 219 ollut vain satunnaista. Melurasitusta oli ilmennyt päivittäin, jokaisena yönä useiden tuntien ajan. Nämä seikat puolsivat sitä, että melun sietämistä oli pidettävä S Oy:n kannalta kohtuuttomana.

Myös paikalliset olosuhteet ja rasituksen tavanomaisuus vaikuttivat hovioikeuden mukaan kohtuuttomuuden arviointiin. Kummankin asianosaisen liiketilat sijaitsivat Helsingin keskustassa vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella ja useiden muiden ravintoloiden välittömässä läheisyydessä. Yöaikaan ravintolasta kantautuvaa musiikkimelua voitiin pitää tavanomaisena Helsingin keskustassa. Kun otettiin huomioon musiikin voimakkuudesta ja soittamisen kestoajasta ja toistuvuudesta lausutut seikat, hovioikeus ei pitänyt tavanomaisena sitä, että musiikkimelu aiheutti yöaikana jatkuvan, useita tunteja kestävän, terveyttä haittaavan ja muutoin häiritseväksi koetun melun.

Rasituksen syntymisen ajankohdalla viitattiin naapuruussuhdelain esitöissä myös aikaisemman lainsäännöksen aikana voimassa olleeseen niin sanottuun aikaprioriteettiperiaatteeseen ja sen huomioon ottamiseen rasituksen kohtuuttomuuden kokonaisharkinnassa. Se, että rasitusta aiheuttava ravintolatoiminta oli alkanut huomattavasti ennen kuin haittaa kärsivä S Oy oli alkanut hallita huoneistoaan, puolsi sitä, että S Oy:n tuli sietää musiikin soittamisesta aiheutunutta melua.

Rasituksen kohtuuttomuutta koskevassa kokonaisharkinnassa oli otettava huomioon yhtäältä kohtuuttoman haitan aiheuttamisen kielto ja toisaalta haitankärsijän sietovelvollisuus. Ainoastaan se, että ravintolassa oli harjoitettu musiikin soittamista huomattavasti ennen hotellitoiminnan aloittamista puolsi hovioikeuden mukaan sitä, että S Oy:n tuli sietää rasitusta. Hovioikeus katsoi rasituksen voimakkuudesta, jatkuvuudesta, häiritsevyydestä ja tavanomaisuudesta lausuttujen seikkojen perusteella, että aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen olisi tässä tapauksessa kuitenkin johtanut S Oy:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen ja rasitus siten oli ollut naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta eikä kuulunut S Oy:n sietovelvollisuuden piiriin.

Korvauksen määrän osalta hovioikeus totesi, että kysymys oli tuottamuksesta riippumattomasta korvausvastuusta ja lähtökohtana oli täyden korvauksen periaate. S Oy:n ei ollut näytetty toimineen huolimattomasti hotellin suunnittelun ja rakentamisen aikana eikä se ollut omien toimiensakaan vuoksi velvollinen sietämään M N & K Oy:n toiminnasta aiheutunutta yöllistä melua osaksikaan. Korvauksen määrää ei siten tullut alentaa vahingon kärsijän myötävaikutuksen perusteella tai muutoinkaan sovitella.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Mikko Saleva ja Arja Mäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

M N & K Oy:lle myönnettiin valituslupa.

M N & K Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja S Oy:n kanne palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen asianmukaisessa oikeusastejärjestyksessä laillisesti ratkaistavaksi. Vaihtoehtoisesti M N & K Oy vaati, että S Oy:n kanne hylätään kokonaisuudessaan tai ainakin olennaisesti alennetaan tuomittua vahingonkorvausta S Oy:n oman myötävaikutuksen perusteella.

S Oy vastasi muutoksenhakemukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Välitoimi

Korkein oikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausuman antamiseen siitä, onko asiassa sovellettava eräistä naapuruussuhteista annettua lakia vai ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia. Asianosaiset ovat antaneet pyydetyt lausumat, jotka on toimitettu vastapuolten tietoon.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. M N & K Oy on vuodesta 1994 lähtien harjoittanut ravintolatoimintaa Helsingin keskustassa. Molly Malone’s Irish Bar -nimisessä ravintolassa on esitetty elävää musiikkia jokaisena iltana noin kello 22 ja 3.30 välisenä aikana. S Oy oli vuonna 2007 kunnostanut perusteellisesti toimistokäytössä olleet, osin ravintolan seinänaapurina sijaitsevat tilat ja aloittanut tiloissa tammikuussa 2008 hotellitoiminnan. Ravintolassa soitettu musiikki oli aiheuttanut melua siten, että kahden hotellihuoneen käyttö oli estynyt ja aiheuttanut S Oy:lle tulonmenetystä.

2. Kanteessaan Helsingin käräjäoikeudessa 8.10.2010 S Oy on vaatinut vahvistettavaksi, että M N & K Oy:n hallitsemassa ravintolahuoneistossa soitettava elävä musiikki aiheuttaa haittaa kantajan harjoittamalle hotellitoiminnalle, ja että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle vahingonkorvausta meluhaitan johdosta. Alemmat oikeusasteet ovat hyväksyneet kanteen.

3. M N & K Oy on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio oikeudenkäynnin edellytysten puuttumisen vuoksi kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Vaihtoehtoisesti M N & K Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja toissijaisesti vahingonkorvauksen alentamista vahingonkärsijän oman myötävaikutuksen perusteella. Ravintolatoiminnan aiheuttama meluhaitta ei M N & K Oy:n mukaan ollut kohtuutonta, kun otetaan erityisesti huomioon se, että ravintolatoiminnan liikeidea ja toiminta olivat tunnettuja ennen kuin S Oy toteutti vuokraamiensa tilojen käyttötarkoituksen muutoksen.

4. S Oy on antamassaan vastauksessa vaatinut valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja asian jättämistä hovioikeuden tuomion varaan. S Oy on vastauksessaan ilmoittanut, että meluhaitta on M N & K Oy:n toimenpiteiden seurauksena poistunut kaikilta osin syksyllä 2013.

5. Asiassa on riidatonta, että ravintolasta on aiheutunut terveyshaitaksi katsottavaa melua ravintolan seinänaapurina sijaitsevan hotellin kahdessa huoneessa. Riidanalaista on sen sijaan ollut, mikä merkitys rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa on annettava yhtäältä sille, että haittaa aiheuttavaa ravintolatoimintaa oli harjoitettu vuosia ennen kuin S Oy hankki tilat käyttöönsä ja toisaalta S Oy:n toteuttamalle tilojen käyttötarkoituksen muutokselle toimitiloista hotellihuoneiksi.

6. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana ensinnäkin kysymys siitä, onko asiassa sovellettava eräistä naapuruussuhteista annettua lakia (26/1920, naapuruussuhdelaki) vai ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia (737/1994, ympäristövahinkolaki). Tämän jälkeen on ratkaistavissa vaatimus asian palauttamisesta käräjäoikeuteen väitetyn menettelyvirheen johdosta. Pääasian osalta kysymys on siitä, onko ravintolassa esitetyn musiikin melusta aiheutunut kohtuutonta rasitusta. Siltä osin kuin melun katsotaan aiheuttaneen kohtuutonta rasitusta, kysymys on myös siitä, tuleeko rasituksesta aiheutunut vahinko korvata täysimääräisesti vai onko korvausta soviteltava vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen perusteella.

Vahingonkorvaukseen sovellettava laki

7. Kiinteistön käytöstä aiheutuvasta melusta johtuvan vahingon korvaamisesta säädetään sekä ympäristövahinkolaissa että naapuruussuhdelaissa. Ympäristövahinkolain 1 §:n mukaan ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut muun muassa melusta. Naapuruussuhdelain 17 §:n mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta esimerkiksi melusta. Se, jonka toiminnasta on aiheutunut kohtuutonta rasitusta, on lain 18 §:n mukaan velvollinen poistamaan rasituksen tai lopettamaan toiminnan ja korvaamaan siitä aiheutuneen vahingon.

8. Ympäristövahinkolain 2 §:n 1 momentin mukaan kyseistä lakia ei sovelleta vahinkoihin, joiden korvaamisesta säädetään muussa laissa. Tästä lähtökohtaisesta toissijaisuudesta on kuitenkin 2 momentin mukaan poikkeuksina naapuruussuhdelaki ja vesilaki, joissa on erikseen säädetty niistä vahingoista, joiden korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkolakia. Ympäristövahinkolain säätämisen yhteydessä naapuruussuhdelakiin lisättiin säännös, jonka mukaan ympäristövahinkolaki tulee sovellettavaksi naapuruussuhdelain sijasta, jos kyse on ympäristövahingosta. Nykyään tämä säännös on lain 18 §:n 1 momentissa.

9. Ympäristövahinkolain esitöissä lakien välistä suhdetta on kuvattu toteamalla, että korvausvelvollisuus olisi aina ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukainen, jos kysymys on ympäristövahingosta. Samoja säännöksiä sovellettaisiin tällöin sekä naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettujen immissioiden aiheuttamiin vahinkoihin että muihin asianomaisten toimintojen aiheuttamiin ympäristövahinkoihin, kuten yksittäisistä päästöistä johtuviin vahinkoihin (HE 165/1992 vp s. 31). Koska korvattavan häiriön tulee ilmetä ympäristössä, ympäristövahinkona ei pidettäisi sellaista melua, hajua tai muuta vastaavaa häiriötä, joka ilmenee saman rakennuksen sisällä esimerkiksi asuintalon huoneistojen välillä (HE 165/1992 vp s. 21). Ympäristövahinkolain ja naapuruussuhdelain soveltamisalan eroa on selostettu samalla tavalla ja samaa esimerkkiä käyttäen myös naapuruussuhdelain vahingonkorvaussääntelyä myöhemmin uudistettaessa (HE 84/1999 vp s. 122).

10. Ratkaiseva merkitys sovellettavan lain valitsemisen kannalta on siis se, onko melusta aiheutunut häiriötä ympäristössä vai ei. Nyt käsiteltävässä tapauksessa hotellin seinänaapurina, mutta vierekkäisessä rakennuksessa sijaitsevasta ravintolasta on aiheutunut terveyshaitaksi katsottavaa melua. Ääni on kulkeutunut hotellihuoneisiin seinärakenteita pitkin. Ravintolatoiminnasta viereisiin asuntoihin tai muihin tiloihin aiheutuvan melun kohtuuttomuutta ja siihen liittyvää korvausvelvollisuutta voidaan pitää tyypillisenä naapuruusoikeudellisena kysymyksenä. Korkein oikeus toteaa, että vaikka ympäristövahinkolain edellä viitattujen esitöiden mukaan tavoitteena oli, että ympäristövahinkolain säännöksiä voidaan yleislakina soveltaa erilaisiin ympäristövahinkoihin, myös naapuruussuhdelain korvaussäännöksille on jäänyt soveltamisala tietynkaltaisten häiriöiden osalta. Naapuruussuhdelain 17 ja 18 §:n sanamuoto ei rajaa naapuruussuhdelain mukaista vahingonkorvausvastuuta vain samassa rakennuksessa tai samalla kiinteistöllä aiheutuneisiin vahinkoihin. Kiinteistöjaotuksella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, voidaanko häiriön katsoa aiheutuvan ympäristössä. Korkein oikeus katsoo, että meluhaitasta aiheutuvan korvausvelvollisuuden arviointi on tässä tapauksessa tehtävä naapuruussuhdelain 17, 18 ja 19 §:n säännösten nojalla.

Menettelyvirhe käräjäoikeudessa

11. Naapuruussuhdelain 19 § koskee lain suhdetta ympäristönsuojelulakiin ja terveydensuojelulakiin. Pykälän 2 momentin mukaan, jos muusta kuin ympäristönsuojelulain mukaan luvan- tai ilmoituksenvaraisesta toiminnasta johtuva rasitus saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa, ei rasitusta saa määrätä poistettavaksi tai vahinkoa tuomita korvattavaksi ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu terveydensuojelulain nojalla.

12. Helsingin kaupungin terveydensuojeluviranomainen on terveydensuojelulain 51 §:n nojalla antanut M N & K Oy:lle määräyksen meluhaitan poistamisesta. Määräyksestä tehty valitus on ollut vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, kun samaan meluhaittaan perustuva S Oy:n vahingonkorvausvaatimus on ratkaistu käräjäoikeudessa. Hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeus on tästä syystä menetellyt virheellisesti. Puute oli kuitenkin korjaantunut valitusasian käsittelyn alkaessa hovioikeudessa, kun korkein hallinto-oikeus oli antanut päätöksensä 22.8.2011. Tämän vuoksi hovioikeus ratkaisi pääasian palauttamatta sitä.

13. Naapuruussuhdelain esitöiden mukaan 19 §:n 2 momentin säännöksen tavoitteena on ensisijaisesti ollut välttää ristiriita käräjäoikeuden ja terveydensuojeluviranomaisen päätösten välillä (HE 84/1999 vp s. 122). Käräjäoikeuden käytettävissä oli ollut terveydensuojelulain mukaista asiaa koskeva Helsingin hallinto-oikeuden päätös, jonka korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään pysyttänyt. M N & K Oy ei ole esittänyt, että käräjäoikeuden ja terveydensuojeluviranomaisten päätösten välillä olisi ristiriitaa. Käräjäoikeuden väitetyn menettelyvirheen ei voida myöskään otaksua vaikuttaneen ratkaisun lopputulokseen.

14. Kun puute naapuruussuhdelain 19 §:n 2 momentissa säädetyissä edellytyksissä korvauksen tuomitsemiselle on korjaantunut ennen valitusasian käsittelyä hovioikeudessa eikä asian palauttaminen käräjäoikeuteen säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ollut enää perusteltua Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on voinut ratkaista asian.

Naapuruussuhdelain mukaisen rasituksen kohtuuttomuuden arviointi

15. Naapuruussuhdelain 18 §:n mukaan vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä vain, jos rasitus on kohtuutonta. Kiinteistön, rakennuksen ja asunnon käyttäminen niin, että siitä aiheutuu naapurille kohtuutonta rasitusta, on lain 17 §:n 1 momentin nojalla kiellettyä. Pykälän 2 momentin mukaan rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat. Mainitut säännökset ovat saaneet sisältönsä vuoden 2000 ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä.

16. Haitankärsijällä on siten velvollisuus sietää naapuriltaan muuta kuin kohtuutonta rasitusta (sietämisvelvollisuus). Nykymuodossaan sääntely vastaa lain esitöiden mukaan osin ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyä sietämisvelvollisuutta (HE 84/1999 vp s. 122). Rasituksen kohtuuttomuutta on arvioitava kokonaisuutena, jolloin voidaan ottaa huomioon kaikki naapuruussuhdelain 17 §:n 2 momentissa mainitut seikat ja muut niitä vastaavat olosuhteet.

17. Mainitussa lainkohdassa paikallisilla olosuhteilla eli niin sanotulla paikkakuntatavanomaisuudella viitataan lähiseudun tai -alueen oloihin. Asemakaava-alueella voidaan kaavan mukaisesta käytöstä aiheutuvaa rasitusta yleensä pitää tavanomaisena (HE 84/1999 vp s. 122).

18. Rasituksen muulla tavanomaisuudella eli niin sanotulla yleistavanomaisuudella tarkoitetaan puolestaan rasituksen ennakoitavuutta suhteessa vastaavasta toiminnasta yleensä aiheutuvaan rasitukseen. Tässä arviossa merkitystä voidaan antaa yleisille terveydensuojelua koskeville tai kyseisellä alalla sovellettaville normeille ja ohjearvoille. Tavanomaisuuteen ei vaikuta se, onko säännöksistä poikkeaminen yleistä jollakin toimialalla. Erityisesti melusta aiheutuvaa rasitusta arvioitaessa on säädettyjä ohjearvoja usein pidetty lähtökohtana sen suhteen, voidaanko rasitusta pitää tavanomaisena.

19. Rasituksen voimakkuus ja kesto kuvaavat häiriön vakavuutta haitankärsijän kannalta. Meluhaitan kohtuuttomuuden arvioinnissa vaikutusta on rasituksen jatkuvuudella tai pysyvyydellä mutta myös sen vuorokautisella ajoittumisella, sillä yöaikaan voimakkuudeltaan pienempääkin rasitusta voidaan pitää kohtuuttomana. Rasituksen voimakkuutta arvioitaessa merkitystä ei yleensä voida antaa haitankärsijän erityiselle vahinkoherkkyydelle.

20. Rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös rasituksen syntymisen ajankohta. Jos rasitusta aiheuttava toiminta on alkanut ennen kuin haitankärsijä on alkanut hallita kiinteistöä, aikaisemmin aloitettua toimintaa suojataan (aikaprioriteettiperiaate). Aikaprioriteettiperiaatteen tarkoituksena on suojata toiminnanharjoittajaa odottamattomilta muutoksilta naapurikiinteistöjen käytössä. Vuonna 2000 voimaan tulleella lainmuutoksella aikaprioriteettisuojan merkitystä vähennettiin naapuruussuhdelaissa (HE 84/1999 vp s. 28 ja 122). Aikaisemmin aloitettua toimintaa turvataan nykyisenkin säännöksen nojalla, mutta aikaprioriteettia on punnittava suhteessa rasituksen voimakkuuteen ja kestoon ja muihin lainkohdassa mainittuihin seikkoihin. Toiminnanharjoittaja ei siten voi häiriötä tuottavalla kiinteistön käytöllään estää naapureita hyödyntämästä ja kehittämästä omistamiaan tai hallitsemiaan kiinteistöjä tai huoneistoja. Toisaalta voidaan edellyttää, että alueelle sijoittuva ottaa suunnitelmissaan huomioon vallitsevat olosuhteet, kuten naapurikiinteistöllä harjoitettavasta toiminnasta aiheutuvan häiriön. Tätä edellytetään varsinkin silloin, kun aloitetaan aikaisemmasta poikkeavaa, naapurikiinteistöltä tulevalle rasitukselle erityisen herkkää toimintaa.

Kohtuuttomuuden arviointi tässä tapauksessa

21. M N & K Oy:n ravintolatoiminnasta S Oy:lle aiheutunut meluhaitta on sinänsä riidaton. Arvioitavana on se, onko paikallisilla olosuhteilla, rasituksen tavanomaisuudella tai sen syntymisen alkamisajankohdalla sellaista merkitystä, ettei naapurin tiloihin kantautunutta kovaa öistä melua ole tässä tapauksessa pidettävä kohtuuttomana rasituksena.

22. Kaupunkien keskusta-alueella sijaitsee tyypillisesti ravintoloita ja hotelleja. Meluhaittaa saattaa aiheuttaa varsinkin sellainen ravintolatoiminta, johon liittyy musiikin esittämistä. Asemakaavan mukaan nyt esillä olevissa kiinteistöissä on voitu harjoittaa ravintola- ja hotellitoimintaa, vaikka kiinteistöissä on ollut huoneistoja myös toimisto- ja asuinkäyttöön. Meluhaitan sietämisvelvollisuutta nostaa kiinteistöjen sijainti vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella useiden ravintoloiden läheisyydessä. Sillä seikalla, että M N & K Oy:n harjoittamalle ravintolatoiminnalle on ollut ominaista jokaöinen elävän musiikin esittäminen, ei sitä vastoin ole merkitystä paikallisia olosuhteita arvioitaessa.

23. Meluhaitan muun tavanomaisuuden osalta vertailukohtana voidaan pitää ravintolatoiminnasta yleisesti aiheutuvaa meluhaittaa. Vaikka iltaisin ja öisin ravintolasta naapureille kuuluvaa musiikkimelua voidaan jollakin tasolla pitää tavanomaisena, huomioon on otettava melutasosta säädetyt ohjearvot. Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 3 §:n mukaan asuin- ja majoitushuoneissa on ohjeena, että melutaso sisällä alittaa päiväohjearvon 35 dB ja yöohjearvon 30 dB. Hovioikeuden tuomiosta ja asiassa esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että M N & K Oy:n harjoittamasta ravintolatoiminnasta aiheutunut melu on yöaikaan ylittänyt selvästi ohjearvot. Tällaista jatkuvaa ohjearvot ylittävää melua ei voida pitää tavanomaisena ravintolasta naapureille aiheutuvana rasituksena.

24. Edellä mainitut ohjearvot ylittävää meluhaittaa on todettu olleen tammikuusta 2008 lähtien toisessa hotellihuoneessa elokuuhun 2011 ja toisessa hotellihuoneessa huhtikuuhun 2009. Korkein oikeus katsoo, että M N & K Oy:n harjoittamasta ravintolatoiminnasta aiheutunut melu on sen voimakkuuden, ajoittumisen ja keston perusteella ollut niin häiritsevää, ettei kyseisiä huoneita ole voitu lainkaan käyttää ilta- ja yöaikaan.

25. M N & K Oy on muutoksenhakemuksessaan vedonnut erityisesti siihen, että vuonna 1994 toimintansa aloittanut ravintola on jatkanut toimintaansa pääosin samanlaisena jo pitkään ennen kuin S Oy vuonna 2007 toteutti naapurikiinteistössä korjaustöitä hotelli- ja ravintolatoimintaa varten ja aloitti liiketoimintansa vuonna 2008. Ennen S Oy:n toteuttamaa huoneiston käyttötarkoituksen muutosta paikalla oli ollut toimistotiloja, joissa yöaikainen melu ei aiheuttanut haittaa.

26. Asuin- ja majoitushuoneissa noudatetaan samoja melun ohjearvoja. Meluhaitan kannalta hotellitoiminta voidaankin rinnastaa asumiseen. Korkein oikeus katsoo, ettei hotellitoimintaa voida pitää sellaisena melulle erityisen herkkänä kiinteistön käyttömuotona, joka siirtäisi vastuun meluhaitan torjumisesta yksin haitankärsijälle. Toimistotilojen muuttamista hotellihuoneiksi ei voida kyseisellä alueella pitää sellaisena kiinteistön käytön muuttamisena, joka olisi aiheuttanut M N & K Oy:lle täysin yllättäviä ja ennakoimattomia melutasoa koskevia vaatimuksia ottaen erityisesti huomioon samassa rakennuksessa jo sijaitsevat asuinhuoneistot.

27. Arvioitavaksi tuleva rasitus on aiheutunut ravintolassa esitetyn musiikin melusta tammikuun 2008 ja elokuun 2011 välisenä aikana. M N & K Oy on terveydensuojelulain nojalla annetuilla määräyksillä velvoitettu rajoittamaan melua 28.2.2009 mennessä. Korvausvaatimuksen perustana olevasta yli kolmen ja puolen vuoden ajasta noin kahden ja puolen vuoden ajan ravintolatoiminnasta aiheutunut melu on siten ollut M N & K Oy:lle annettujen viranomaisten määräysten vastaista. Yhtiö on toimenpiteillään olennaisesti vähentänyt meluhaittaa ensiksi yhden hotellihuoneen osalta huhtikuussa 2009 ja toisen huoneen osalta syksyllä 2013.

28. Naapuruussuhdelain 17 §:n 2 momentissa mainituista rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista melun voimakkuus, kesto ja ajoittuminen yöaikaan ja se, että melu on ylittänyt tavanomaisena pidettävän ravintolamelun tason, puoltavat tässä tapauksessa selvästi rasituksen pitämistä kohtuuttomana. Paikallisten olosuhteiden ja rasituksen syntymisen alkamisajankohdan osalta arvioinnissa on noussut esiin myös sietämisvelvollisuutta puoltavia seikkoja. Meluhaitan vakavuutta ja sen kohtuuttomuutta naapureiden kannalta osoittaa se, että terveydensuojeluviranomaiset ovat antaneet määräyksen melun vähentämisestä ja että M N & K Oy on jatkanut meluhaittaa aiheuttavaa toimintaansa näistä määräyksistä huolimatta. Korkein oikeus päätyy alempien oikeuksien tavoin kokonaisharkinnassaan siihen, että M N & K Oy:n ravintolassa esitetyn musiikin melu on aiheuttanut naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta S Oy:lle.

Korvauksen sovittelu myötävaikutuksen perusteella

29. M N & K Oy on muutoksenhakemuksessaan toissijaisesti vaatinut tuomitun vahingonkorvauksen sovittelua S Oy:n myötävaikutuksen perusteella. M N & K Oy on tältä osin viitannut S Oy:n selvitysvelvollisuuden laiminlyöntiin ennen hotellikäyttöön otettujen tilojen käyttötarkoituksen muutosta ja toiminnan muuhun huolellisuustasoon. S Oy on puolestaan katsonut M N & K Oy:n omassa toiminnassaan rikkoneen sille asetettuja ehtoja ja toimineen muutoinkin välinpitämättömästi, jolloin ei ole syytä poiketa täyden korvauksen periaatteesta.

30. Naapuruussuhdelain 18 §:n mukainen korvausvastuu on ankaraa eli se ei edellytä vahingonaiheuttajan tuottamusta. Naapuruussuhdelaissa ei ole säännöksiä korvauksen sovittelusta tai viittauksia vahingonkorvauslakiin. Lähtökohtaisesti vahingosta on määrättävä täysi korvaus. Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden nojalla oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että korvausvelvollisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös se, missä määrin vahinkoa kärsinyt on myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Jos vahingon syntymiseen ovat myötävaikuttaneet sekä rasitusta aiheuttaneen toiminnan harjoittajan että vahinkoa kärsineen naapurin toimenpiteet, korvausta voidaan sovitella vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:stä ilmenevien perusteiden mukaisesti (KKO 1996:59).

31. Myötävaikutus johtaa korvauksen rajoittamiseen ainakin sellaisessa tilanteessa, jossa haitankärsijä on tiennyt, kuinka rasitukselta voi suojautua tai rasitusta lieventää, mutta ei ole toiminut tiedon mukaisesti. Korvausta voidaan myötävaikutuksen vuoksi rajoittaa myös sen vuoksi, että haittaa kärsinyt ei ole selvittänyt, onko rasitukselta mahdollista suojautua. Hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittavana yrityksenä S Oy:n selvitysvelvollisuus toimintapaikan olosuhteista on suurempi kuin mitä voidaan edellyttää vastaavan meluhaitan kohteeksi joutuvalta yksityishenkilöltä.

32. Asiassa on selvitetty, että S Oy ja M N & K Oy ovat hotellitoiminnan käynnistyttyä ja meluongelman tultua ilmi pyrkineet alkuvuodesta 2008 ensin yhteistyössä selvittämään ongelmaa ja keinoja sen ratkaisemiseksi. S Oy oli hotellitoimintaa suunnitellessaan vuonna 2006 tilannut ainoastaan päiväaikaista liikennemelua koskevia mittauksia, vaikka on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää naapurissa sijaitsevasta ravintolasta ja siitä, että ravintolassa öisin soitetusta musiikista saattaa aiheutua meluhaittaa.

33. Korkein oikeus katsoo, että S Oy:llä on hotellihankkeeseen ryhtyessään ollut velvollisuus selvittää sijaintipaikkaan liittyviä olosuhteita samoin kuin niitä häiriöttömyyden vaatimuksia, jotka ovat liittyneet toimistotilojen muuttamiseen hotellihuoneiksi, ja keinoja vaatimusten täyttämiseksi. Tämän sille kuuluvan selvitysvelvollisuuden S Oy on meluhaittojen osalta laiminlyönyt. Siksi ei voida edellyttää, että M N & K Oy:n olisi tullut alentaa jo pitkään jatkuneessa ravintolatoiminnassa aiheutuvan melun tasoa välittömästi hotellitoiminnan käynnistyttyä. S Oy on siten omalla laiminlyönnillään myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen hotellitoiminnan alkuvaiheessa.

34. Terveydensuojeluviranomainen on antanut M N & K Oy:lle määräyksen musiikin voimakkuuden alentamista 28.2.2009 mennessä. Vuoden 2009 alkuun mennessä M N & K Oy:llä on siten ollut jo viranomaisten määräystenkin perusteella velvollisuus rajoittaa ravintolatoiminnasta aiheutuvaa melua. Korkein oikeus katsoo, että edellytyksiä korvauksen sovittelulle ei ole siltä osin kuin korvausvaatimukset kohdistuvat vuosiin 2009 - 2011.

35. M N & K Oy:n vaatimat määrätyt korvaukset ovat olleet yhteensä 128 600 euroa, joista 101 400 euroa on kohdistunut tammikuun 2008 ja elokuun 2010 väliselle ajalle ja loput 27 200 euroa syyskuun 2010 ja käräjäoikeuden tuomion antamisen 10.8.2011 väliselle ajalle. Korvaukset jakaantuvat niihin liittyvän viivästyskoron osalta siten, että korkoa on vaadittu tammikuun 2008 ja elokuun 2010 väliseltä ajalta suoritettavan korvauksen osalta haasteen tiedoksiantamisesta lukien ja myöhemmältä ajalta suoritettavan korvauksen osalta käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.

36. S Oy:n myötävaikutuksen perusteella M N & K Oy:n maksettavaksi tulevaa korvausta sovitellaan siltä osin kuin korvausvaatimukset perustuvat vuonna 2008 hotelliliiketoiminnalle aiheutuneisiin tappioihin. Korkein oikeus katsoo, että S Oy:lle määrättävää korvausta on soviteltava tammikuun 2008 ja elokuun 2010 väliseltä ajalta 65 000 euroon.

Tuomiolauselma

M N & K Oy:n S Oy:lle maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia alennetaan siten, että M N & K Oy:n on suoritettava S Oy:lle korvausta 65 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 16.11.2010 lukien ja 27 200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen käräjäoikeuden tuomion antamisesta 10.8.2011 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Tuire Taina.