16.10.2014

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 13.9.2011

Syyttäjän ja asianomistaja F:n syytteestä käräjäoikeus, kuultuaan Itä-Suomen aluehallintovirastoa, luki A:n ja B:n syyksi syytteen mukaisesti seuraavan: A puunjalostusta harjoittavan yhtiön tuotantopäällikkönä ja B yhtiön työnjohtajana ja työsuojelupäällikkönä olivat 14.9.2010 laiminlyöneet työnantajan edustajina huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja poistaa havaitsemiaan ja tietoonsa tulleita vaara- ja haittatekijöitä, koska he olivat sallineet käytettävän yhtiön höyläkoneella työtapaa, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan haittaa ja vaaraa sillä työskenteleville. Höyläkoneella työskennellyt F oli pystynyt ohittamaan höyläkoneen syötön katkaisevan sähkölukon ja pystynyt ryhtymään käsin poistamaan koneeseen juuttuneita puita, vaikka kone oli ollut käynnissä ja ainakin sen harjat olivat toimineet. F oli saanut poistettua osan juuttuneista puista kepillä ja ryhtynyt poistamaan viimeistä käsin, jolloin pyörimässä olleet puhdistusharjat olivat vetäneet F:n käden harjan ja suojakotelon väliin, josta hän oli joutunut repimään sen irti. F:n oikean käden kämmenselkä oli tapaturmassa kuoriutunut puhtaaksi luita myöten ja oikean käden pikkusormi oli jouduttu amputoimaan. A ja B olivat edellä kerrotuin tavoin huolimattomuudesta rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistaneet työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä. A ja B olivat kerrotulla huolimattomuudellaan aiheuttaneet F:lle ruumiinvamman.

Siltä osin kuin A ja B olivat vedonneet siihen, että koneella oli ollut CE-merkintä, käräjäoikeus totesi, että aluehallintoviraston tarkastajan mukaan laitevalmistaja oli antanut merkinnän koneelle perusteettomasti. Vaikka koneen vaara-alueelle pääsyä oli rajoitettu siten, että vain koulutettu henkilö sai ohittaa sähkölukon mennäkseen suojahuoneeseen, työturvallisuutta oli jo tällä menettelyllä myös koneen käyttöohjeen mukaan vaarannettu. Tapaturman jälkeen höyläkoneen turvallisuutta oli parannettu muuttamalla suojahuoneen sähkölukon toimintaa ja asentamalla höyläyspöydälle lisäsuoja.

Käräjäoikeus katsoi, että tapaturmaa ei, huomioon ottaen, että höyläkoneen yläpöydän nostamisen myötä teriin ja harjoihin pääsi esteettä, voitu pitää sillä tavalla yllätyksellisenä tai ennalta-arvaamattomana, että se vapauttaisi A:n ja B:n vastuusta.

Rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin, työturvallisuuslain 8 ja 41 §:n ja työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n nojalla käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kummankin työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Katriina Rapo.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 31.5.2012

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että CE-merkintä oli valmistajan ilmoitus siitä, että tuote täytti sitä koskevat Euroopan Unionin vaatimukset, ja se oli tarkoitettu helpottamaan tavaroiden vapaata liikkumista Euroopan sisämarkkinoilla. CE-merkintä voitiin yleensä kiinnittää tuotteeseen ilman puolueettoman osapuolen suorittamaa testausta. CE-merkintä ei pääsääntöisesti ollut yleinen turvallisuusmerkki.

Edelleen hovioikeus totesi, että CE-merkintä ei poistanut työturvallisuusnormien mukaista vastuuta. Ratkaisussa KKO 2006:1 oli ollut kysymys laitteen maahantuojan työturvallisuutta koskevista velvollisuuksista eivätkä siitä ilmenneet oikeusohjeet soveltuneet suoranaisesti nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Hovioikeus katsoi, että esitetty selvitys ei antanut aihetta päätyä asiassa näytön ja syyksilukemisen osalta muuhun lopputulokseen kuin mihin käräjäoikeus oli päätynyt. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hakkarainen, Heimo Kiviranta ja Pirjo Soininen.

Perustelut

Syytteen täsmentäminen ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä täsmentänyt syytettä. Sen mukaan A yhtiön tuotantopäällikkönä ja B yhtiön työnjohtajana ja työsuojelupäällikkönä olivat laiminlyöneet tarkkailla höyläkoneella työskentelyä ja havaita vaaratekijät sekä ryhtyä toimenpiteisiin ja toteuttaa jo aikaisemmin ne koneen turvallisuutta parantaneet muutokset, jotka siihen oli työtapaturman jälkeen tehty. Syyttäjän tarkennuksen mukaan syyte perustuu siihen, että yhtiön höyläkone oli ollut rakenteeltaan sellainen, että se on aiheuttanut työturvallisuuslain 41 §:ssä tarkoitettua vaaraa sillä työskenteleville työntekijöille. Työntekijä oli pystynyt ohittamaan höyläkoneen suojahuoneen sähkölukituksen ilman, että koneen puhdistusharjat olisivat samalla pysähtyneet, ja voinut ryhtyä käsin poistamaan koneeseen juuttuneita lautoja. Koneen varustaminen CE-merkinnällä ei ole poistanut työnantajan edustajien vastuuta koneen turvallisuudesta. Näihin seikkoihin nähden A ja B olivat laiminlyönnillään syyllistyneet työturvallisuusrikokseen. Sen sijaan syyttäjän ilmoituksen mukaan A:ta ja B:tä ei ollut syytetty siitä, että he olisivat laiminlyöneet velvollisuutensa valvoa oikeiden ja turvallisuutta vaarantamattomien työtapojen noudattamista.

2. A:n ja B:n Korkeimmassa oikeudessa esittämän mukaan höyläkoneeseen tapaturman jälkeen tehdyillä muutoksilla ei ole merkitystä asiassa. Toteutettu muutos on koskenut vain sitä, että muutoksen jälkeen suojahuoneen lukituksen avaaminen pysäyttää höylän terien perään sijoitetut puhdistusharjat, kun ne aikaisemmin oli pysäytetty suojahuoneen ulkopuolelle sijoitetusta ohjauspaneelista. Muutoksen jälkeen myös noin metrin etäisyydelle harjoista sijoitetut sivuterät pysähtyvät oven lukituksen avaamisen seurauksena. Itse höyläkone ja siihen syötettyjen lautojen ylä- ja alapintaa käsittelevät pyörivät terät sitä vastoin pysyvät käynnissä, ellei konetta erikseen pysäytetä ohjauspaneelista. Suojahuoneeseen pääsy on koneen välttämätön ominaisuus häiriöiden poistamiseksi ja koneen säätämiseksi. Käyttöohjeen mukaan käynnissä olevan koneen luo voi kuitenkin mennä vain koulutettu henkilö.

3. A ja B ovat lähteneet siitä, että koneen CE-merkinnällä ja sille annetulla vaatimustenmukaisuusvakuutuksella on olennainen merkitys heidän vastuutaan arvioitaessa. CE-merkinnän vuoksi heillä on ollut oikeus luottaa koneen turvallisuuteen. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta ennakoida nyt kysymyksessä olevan kaltaisen tapaturman aiheutumista, vaan se oli johtunut F:n turvallisuusohjeiden vastaisesta menettelystä. Ennakkopäätöksen KKO 2006:1 perusteella oli edelleen riidatonta, etteivät CE-merkintä ja siihen liittyvät väitteet saa millään tavalla olla syyksilukemisen perusteena muun kuin koneen valmistajan vastuuta arvioitaessa.

4. Edellä esitetyn perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko höyläkone ollut rakenteeltaan ja suojavarusteiltaan sellainen, että se on aiheuttanut sillä työskenteleville työntekijöille vaaraa syytteessä tarkoitetulla tavalla ja olisiko A:n ja B:n tullut havaita sanotunlaiset vaaratekijät ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Tämän ohella on kysymys siitä, mikä merkitys höyläkoneeseen tehdyllä CE-merkinnällä on heidän vastuutaan arvioitaessa.

5. Sen sijaan, toisin kuin alemmat oikeudet ovat tuomioissaan asiaa käsitelleet, asiassa ei ole kysymys siitä, ovatko A ja B sallineet koneella käytettävän työntekijöille vaaraa aiheuttanutta työtapaa.

Höyläkoneen rakenteesta

6. Yhtiö on vuonna 2005 hankkinut kysymyksessä olevan slovenialaisen Rotoles 300 4V - KS230 -merkkisen lamellihöyläkoneen, joka on osa 110 metriä pitkää lamellihöyläyslinjaa. Hankintasopimuksen mukaan koneen tuli täyttää Suomessa ja Euroopan unionissa voimassa olevien lakien, asetusten, muiden säädösten ja viranomaismääräysten vaatimukset. Höyläkoneen valmistaja on 8.5.2005 antanut koneesta vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja kone on varustettu CE-merkinnällä. Koneen rakennetta ja ominaisuuksia ei ole sen asentamisen jälkeen ennen kysymyksessä olevaa 14.9.2010 sattunutta työtapaturmaa muutettu.

7. Yhtiön työturvallisuudesta annetun yleisohjeen mukaan työntekijöiden on noudatettava työturvallisuusmääräyksiä ja -ohjeita. Yleisohjeessa huomautetaan, että tapaturmat sattuvat useimmiten häiriö- ja poikkeustilanteissa ja että niissä työntekijän tulisi noudattaa erityistä harkintaa ja varovaisuutta. Ohjeen mukaan työntekijän ei tulisi ottaa riskejä eikä kiire ole syy. Koneiden toiminta-alueelle saa mennä vain turvaporttien tms. kautta tai katkaisemalla laitteen ohjausjännite ja paineilma, jolloin laite on vaaraton. Työntekijöitä kehotetaan lisäksi ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista laitteissa ja toimintavoissa välittömästi esimiehelle. Höyläkonetta koskevassa työturvallisuusohjeessa on työntekijöitä ohjeistettu edellä mainitun lisäksi siten, että vikaa korjattaessa tai huoltotöitä tehtäessä on pääkytkin kytkettävä pois päältä. Koneen käydessä ei käsiä saa laittaa sen työalueelle.

8. Höyläkone on asennettu suureen teollisuushalliin, jonka pinta-alasta suurimman osan vievät lautojen kuljettimet. Kone sijaitsee teollisuushallin ylemmällä tasolla olevassa lukitussa huoneessa.

9. Lautojen höyläys tapahtuu siten, että höyläkoneen käyttäjä, asennettuaan koneen terät höylättävien lautojen mitoituksen mukaan, käynnistää koneen lukitun suojahuoneen ulkopuolella sijaitsevasta ohjauspaneelista. Vastaavasti valvoessaan lautojen siirtymistä kuljettimilla höyläkoneeseen koneen käyttäjä toimii lukitun suojahuoneen ulkopuolella.

10. Jos höyläkoneeseen tulee tukos, siitä johtuvan hälytysäänen kuulevat sekä koneen käyttäjä että työnjohtaja. Koneen käyttäjä avaa lukitun huoneen sähkölukon avainkytkintä kääntämällä, jolloin lautojen syöttö koneeseen pysähtyy automaattisesti, mutta höyläkone pysyy muutoin käynnissä. Lukituksen avattuaan koneen käyttäjä siirtyy höyläkoneen ääreen ja voi nostamalla sen viereen sijoitetun toisen ohjauspaneelin kytkimistä höyläpöytää ja siis koneen omilla laitteilla mekaanisesti liikutella lautoja eteen- ja taaksepäin, jotta tukos avautuisi. Mikäli tukkeuma ei tällä tavoin poistu, höyläkone tulee sammuttaa, jolloin tukos voidaan poistaa käsin.

11. Höyläkoneen pyörivät puhdistusharjat sijaitsevat konelinjan loppupäässä vähäisellä etäisyydellä höylän teristä. Suojakoteloiden sisään asennetut harjat ovat vastakkain siten, että ne harjaavat höylätyn laudan sekä ylä- että alapuolelta. Harjojen kohdalta ei voi ylettyä höylähuoneen ohjauspaneelissa olevaan hätäpysäytyspainikkeeseen.

12. Koneen alkuperäisen toimintamekanismin mukaan koneen käyttäjän on tullut pysäyttää puhdistusharjat erikseen suojahuoneen ulkopuolella olevasta ohjauspaneelista, jossa myös sähkölukon avauspainike sijaitsee. Tapaturman jälkeen koneen toimintamekanismia on muutettu siten, että puhdistusharjat pysähtyvät automaattisesti, kun suojahuoneen lukitus avataan.

13. Mahdollisuus päästä lukittuun suojahuoneeseen ja siellä olevan höyläkoneen viereen on koneen toimintaan liittyvä, huolto- ja häiriötilanteissa välttämätön ominaisuus. Koneen käyttöohjeen mukaan suojahuoneen lukitus voidaan ohittaa, minkä jälkeen käynnissä olevan koneen viereen voi mennä koneen säätämiseksi tai tarkistamiseksi. Tämän voi ohjeen mukaan tehdä vain koulutettu henkilö.

Tapahtumatiedot työtapaturmasta

14. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kuullut F, A, B ja aluehallintoviraston ylitarkastaja G ovat kertoneet asiassa pääpiirteittäin samalla tavoin kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty.

15. Tapahtumahetkellä on höylätty niin sanottua kakkoslaatua eli lautoja, jotka eivät ole esimerkiksi oksaisuuden vuoksi kelvanneet liimapalkkituotantoon. Tiedossa on ollut, että tällaisten lautojen höylääminen voi aiheuttaa höyläkoneessa tukoksia tavanomaista herkemmin. F oli työskennellyt höyläkoneen käyttäjänä yli kolme vuotta ennen tapaturmaa ja hänellä on ollut kokemusta myös kakkoslaatuisten lautojen höyläämisestä.

16. F on kertonut, että tukkeuman synnyttyä hän oli avannut ohjauspaneelista höylähuoneen oven ja luullut samalla pysäyttäneensä eri painikkeesta puhdistusharjojen toiminnan. Jälkeenpäin oli kuitenkin ilmennyt, että hän ei ollut pysäyttänytkään harjojen toimintaa vaan ne olivat jääneet toimimaan. Höylähuoneessa hän oli ensin nostanut höyläkoneen vieressä olevan ohjauspaneelin kytkimestä höyläpöydän ylös ja yrittänyt kytkimien avulla lautoja siirtelemällä selvittää tukosta. Kun se ei ollut onnistunut, hän oli ottanut puukepin ja yrittänyt sillä siirrellä höyläpöydällä olevia lautoja, kuten oli useasti aikaisemminkin tehnyt. F:n käsityksen mukaan myös muut höyläkoneen käyttäjät olivat käyttäneet puukeppiä apunaan tukkeumien selvittämisessä.

17. Puukepillä työntäminen ei kuitenkaan ollut avannut tukkeumaa, koska yksi lauta oli katkennut ja noussut pystyyn. F oli siirtynyt harjojen kohdalle ja yrittänyt kädellään ottaa laudan pois. Tällöin F:n käsi oli juuttunut pyörivän puhdistusharjan ja sen imukotelon väliin. F ei ollut koskaan aikaisemmin yrittänyt käsin irrottaa harjojen kohdalle juuttunutta lautaa.

18. A on kertonut, että hän oli saanut raportit koneen häiriötilanteista, mutta ei ollut ollut itse seuraamassa tukkeumien selvittämistä. Hän oli ollut siinä käsityksessä, että kaikki koneen käyttäjät ovat noudattaneet annettuja työ- ja turvaohjeita. Hän ei ollut kuullut, että joku höyläkoneen käyttäjistä olisi höyläkoneen käydessä avannut tukkeumaa kepin tai käsien avulla.

19. B on kertonut seuranneensa höyläkoneen toimintaa säännöllisesti ja olleensa usein paikalla myös tukkeumia selvitettäessä. Hän ei ollut havainnut tai kuullut, että kukaan höyläkoneen käyttäjistä olisi aiemmin käyttänyt tukkeuman avaamiseksi puukeppiä tai tarttunut höyläkoneen käydessä käsin höyläpöydällä oleviin lautoihin. B:n tiedossa ei myöskään ollut ollut aiempaa tapausta, jolloin tukkeumaa ei olisi pystytty poistamaan ohjauspaneelin avulla. Jos näin olisi tapahtunut, kone olisi pitänyt sammuttaa. B on edelleen kertonut, että eri työvuorojen höyläkoneen käyttäjillä oli ollut keskinäistä kilpailua siitä, kenen työvuorolla oli höylätty eniten lautoja. Työnantaja ei ollut palkkauksella tai muutenkaan antanut aihetta tällaiseen kilpailuun.

20. Ylitarkastaja G on todennut, että koneelle tai laitteelle annettu CE-merkintä ei takaa koneen turvallisuutta. Kun koneen pyöriviin teriin oli ollut mahdollista päästä koskettamaan koneen käynnissä ollessa, vaaratekijöiden olisi pitänyt olla havaittavissa jo konetta asennettaessa.

Asiassa sovellettavat työturvallisuusrikosta ja työturvallisuusmääräyksiä koskevat säännökset

21. Työturvallisuusrikoksesta tuomitaan rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta 1) rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai 2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä.

22. Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan pykälän 2 momentin mukaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. Työnantajan on pykälän 3 momentin mukaan suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Työnantajan on tällöin mahdollisuuksien mukaan noudatettava periaatteita, joilla vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään ja poistetaan tai ainakin korvataan vähemmän vaarallisilla. Pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava muun muassa työympäristöä ja työtapojen turvallisuutta.

23. Työturvallisuuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työssä saadaan käyttää vain sellaisia koneita, työvälineitä ja muita laitteita, jotka ovat niitä koskevien säännösten mukaisia sekä kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Myös niiden oikeasta asennuksesta sekä tarpeellisista suojalaitteista ja merkinnöistä on huolehdittava. Koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden käyttö ei muutenkaan saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa niillä työskenteleville työpaikan työntekijöille tai muille työpaikalla oleville henkilöille. Pykälän 2 momentissa säädetään, että koneita, työvälineitä ja muita laitteita on käytettävä, hoidettava, puhdistettava ja huollettava asianmukaisesti. Pääsyä koneen tai työvälineen vaara-alueelle on rajoitettava niiden rakenteen, sijoituksen, suojusten tai turvalaitteiden avulla tai muulla sopivalla tavalla. Huolto-, säätö-, korjaus-, puhdistus-, häiriö- ja poikkeustilanteisiin on varauduttava niin, että ne eivät aiheuta vaaraa tai haittaa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle.

24. Työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan työvälineen suojusten ja turvalaitteiden on luotettavasti ja tarkoituksenmukaisesti suojattava siltä vaaralta tai niiltä vaaroilta, joita varten ne on asennettu. Suojusten ja turvalaitteiden on pykälän 2 momentin mukaan täytettävä muun muassa vaatimus, etteivät ne ole helposti poistettavissa tai tehtävissä toimimattomiksi. Asetusta edeltänyt vuoden 2008 loppuun asti voimassa ollut valtioneuvoston päätös työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (856/1998) oli asiallisesti saman sisältöinen.

Teknisen laitteen vaatimustenmukaisuutta koskevat määräykset

25. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon myös eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain säännökset. Lain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaisesti varmistaa, että kone, työväline, henkilönsuojain tai muu tekninen laite on vaatimusten mukainen eikä aiheuta valmistajan tarkoittamassa käytössä tapaturman vaaraa eikä terveyden haittaa. Lain tarkoituksena on myös varmistaa, että asianmukaisesti suunniteltu, valmistettu ja varustettu tekninen laite voidaan esteettä luovuttaa markkinoille tai käyttöön. Lain 2 §:n mukaan sitä sovelletaan valmistajaan, maahantuojaan, myyjään ja muuhun henkilöön, joka luovuttaa olennaisessa määrin työssä käytettäväksi tarkoitetun teknisen laitteen Suomessa markkinoille tai käyttöön.

26. Mainitun lain 8 §:n 1 momentissa on säännös vaatimustenmukaisuusolettamasta. Sen mukaan teknisen laitteen katsotaan olevan sitä koskevien vaatimusten mukainen, jos valmistaja on antanut vaatimustenmukaisuudesta asianmukaisen vakuutuksen ja tehnyt laitteeseen sitä koskevan merkinnän tai laitteen vaatimustenmukaisuus on muutoin osoitettu. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos valvontaviranomainen osoittaa teknisen laitteen olevan vaatimusten vastaisen tai vaarallisen käytössä, sen markkinoilla olo voidaan estää tai sitä voidaan rajoittaa siten kuin erikseen säädetään.

27. Kuten lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, periaatteena on, että yhdessä Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa laillisesti käyttöön otettu tuote tulee hyväksyä käyttöön muissakin jäsenvaltioissa. Kansalliset säännökset eivät saa muodostaa esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle (HE 135/2004 vp s. 3). Lain 8 §:n vaatimustenmukaisuusolettamaa koskevalla säännöksellä korostetaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta Euroopan talousalueella. Yhteisölainsäädännön piiriin kuuluvan teknisen laitteen osalta oletuksena on, että se on vaatimusten mukainen, jos siitä on asianmukainen vaatimustenmukaisuusvakuutus ja merkintä vaatimustenmukaisuudesta. Viranomainen voi puuttua laitteen markkinoille luovuttamiseen tai sen rajoittamiseen vain painavasta turvallisuuteen liittyvästä syystä (HE 135/2004 vp s. 9).

28. Nyt kysymyksessä olevaa höyläkonetta hankittaessa on ollut voimassa 22.6.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/37/EY koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (konedirektiivi), joka on pantu osaltaan täytäntöön edellä mainitulla lailla ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla. Direktiivi on laadittu myöhemmin uudelleen (direktiivi 2006/42/EY), mutta periaatteiltaan muuttumattomana. Höyläkone kuuluu mainitun direktiivin soveltamisalaan. Ensiksi mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saaneet kieltää, rajoittaa tai estää direktiivin säännösten mukaisten koneiden tai turvakomponenttien saattamista markkinoille ja ottamista käyttöön. Edellytyksenä direktiivin soveltamiselle oli sen 8 artiklan 1 kohdan mukaan, että koneen valmistaja tai sen yhteisöön sijoittunut edustaja oli laadituttanut koneesta EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja merkinnyt koneen CE-merkinnällä.

29. Konedirektiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi ei kuitenkaan vaikuttanut jäsenvaltioiden oikeuteen säätää, perustamissopimusta noudattaen, sellaisista vaatimuksista, joita ne pitivät välttämättöminä henkilöiden ja erityisesti työntekijöiden suojaamiseksi kyseisiä koneita tai turvakomponentteja käytettäessä, siinä määrin kuin tämä ei merkinnyt koneiden tai turvakomponenttien muuttamista suhteessa tähän direktiiviin. Direktiivissä oli lisäksi säännökset siitä, miten jäsenvaltio saattoi ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen CE-merkinnällä varustetun koneen poistamiseksi markkinoilta tai käytön kieltämiseksi, jotka olivat omiaan vaarantamaan henkilöiden turvallisuuden.

30. A:n ja B:n viittaamassa ennakkopäätöksessä KKO 2006:1 on ollut kysymys maahantuojayhtiön työturvallisuutta koskevista velvollisuuksista ja yhtiön toimitusjohtajan rikosoikeudellisesta vastuusta, kun yhtiön edelleen luovuttama, CE-merkinnällä ja vaatimustenmukaisuustodistuksella varustettu kone oli aiheuttanut työtapaturman. Korkein oikeus on hylännyt syytteen työturvallisuusrikoksesta, koska syytteen pohjana olleet maahantuojaa koskevat kansalliset säännökset ovat olleet Euroopan yhteisöjen oikeuden vastaisia.

31. Kuten edellä mainitussa syyteasiassa konedirektiivin 98/37/EY tulkinnasta hankitun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisussa on lausuttu, "direktiivin keskeisenä tavoitteena on yksinkertaistaa koneiden vaatimuksenmukaisuuden selvittämistapoja, jotta koneiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla voitaisiin varmistaa mahdollisimman hyvin". Direktiivi kohdistuu siis valmistajiin ja myyjiin sekä muun muassa valvonnan osalta jäsenvaltioihin. Sillä on vahvistettu koneiden olennaiset turvallisuusvaatimukset. Tässä asiassa ei ole kysymys maahantuojan vastuusta, eikä ratkaisusta KKO 2006:1 seuraa, ettei työnantaja voisi olla missään olosuhteissa vastuussa CE-merkinnällä varustetun koneen kansallisten työturvallisuusvaatimusten vastaisuudesta.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

32. Korkein oikeus toteaa, että laitteen käyttöönottajalla on sinänsä oikeus luottaa, että vaatimustenmukainen ja CE-merkitty kone täyttää ominaisuuksiltaan kansalliset määräykset. CE-merkintä ja vaatimustenmukaisuusvakuutus eivät kuitenkaan yksinään ole riittävä tae koneen turvallisuudesta. Työturvallisuuslain säännösten mukaisesti työnantajan on ennen koneen käyttöönottoa varmistauduttava sen soveltuvuudesta tulevaan käyttöön ja käyttöolosuhteisiin sekä selvitettävä ja arvioitava vaarat ja tarvittavat toimenpiteet niiden poistamiseksi tai minimoimiseksi. Työnantajalla on myös jatkuva velvollisuus tarkkailla työympäristön turvallisuutta. Tämä velvollisuus koskee myös CE-merkittyä konetta. Huolellisuusvelvoite edellyttää ennalta-arvattavien riskitekijöiden kartoittamista ja huomioon ottamista.

33. Höyläkoneen valmistaja on 8.5.2005 antanut höyläkoneesta EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja varustanut koneen CE-merkinnällä. Höyläkone on otettu käyttötarkoituksensa mukaiseen käyttöön asianmukaisen asennuksen ja käyttöönottotarkastuksen jälkeen. Toiminta häiriötilanteessa on ollut erikseen ohjattu. Vaikka työturvallisuus on häiriötilanteiden osalta jäänyt viime kädessä sen varaan, että koulutettu työntekijä noudattaa turvallisuusohjeita, A:lla ja B:llä on ollut oikeus luottaa, että kone on työturvallisuusmääräysten mukainen.

34. Höyläkone on ollut ennen työtapaturmaa käytössä noin viisi vuotta. Tuotantolinjalle oli tehty jäännösriskikartoitus ja höyläkoneelle työnhaittojen ja vaarojen arviointi vuonna 2007. A:n ja B:n kertomusten mukaan höyläkoneen käyttöä ja siinä ilmenneitä häiriötilanteita on seurattu ja mahdollisia riskitekijöitä kartoitettu jatkuvasti häiriöraportein. Asiassa ei ole ilmennyt, että höyläkonetta käytettäessä olisi aikaisemmin syntynyt vaaratilannetta. A:n tai B:n ei ole näytetty myöskään tienneen mahdollisuudesta, että koneen käyttäjä olisi häiriötilanteessa aikaisemmin menetellyt selvien ohjeiden vastaisesti. Tarkkailu- ja seurantatiedot eivät siten ole antaneet aihetta päätellä, ettei kone edelleen täyttäisi työturvallisuusvaatimuksia.

35. F on ollut ammattitaitoinen koneenkäyttäjä ja tuntenut koneen hallintajärjestelmät. Työ, jossa lautoja vain kavennetaan, on sinänsä ollut normaali toimenpide. F:n on täytynyt tietää koneen käyttöön liittyvät riskit ja käyttöä koskeva ohjeistus. Hänellä on ollut mahdollisuus ja valtuudet pysäyttää kone tarvittaessa. Sekä A että B ovat ennen nyt puheena olevaa häiriöaltista kakkosluokan laudan höyläystä käyneet F:n kanssa työtehtävän läpi ja korostaneet, ettei työssä ollut kiirettä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että A ja B olisivat laiminlyöneet työntekijän suojelemiseksi tarkoitetun työpaikan olosuhteiden ja niihin liittyvien vaaratilanteiden seurannan.

36. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa, että mahdollisuus päästä lukittuun suojahuoneeseen käynnissä olevan koneen luo lukitus ohittamalla ja siellä olevan höyläkoneen viereen on ollut CE-merkityn koneen toimintaan liittyvä, huolto- ja häiriötilanteissa välttämätön ominaisuus. Tämän sai tehdä vain koulutettu henkilö. Sähkölukon avaaminen ei ole ollut vain rutiinitoimenpide. Sallimalla tämän koneen valmistajan käyttöohjeiden mukaisen menettelyn A ja B eivät ole syyllistyneet työturvallisuusrikokseen. Syntynyt tilanne, jossa ammattitaitoinen koneen käyttäjä höyläkonetta pysäyttämättä ja ohjeistuksen vastaisesti on ryhtynyt kepillä ja viime kädessä käsin poistamaan häiriön aiheuttanutta tukosta, on ollut ennalta arvaamaton. A tai B eivät ole vastuussa näistä tapahtumista.

37. Mitä tulee siihen syyttäjän suullisessa käsittelyssä esittämään, että A ja B olivat laiminlyöneet ryhtyä toimenpiteisiin ja toteuttaa jo aikaisemmin ne koneen turvallisuutta parantaneet muutokset, jotka siihen on tapaturman jälkeen tehty, Korkein oikeus toteaa seuraavaa: Aluehallintoviraston lausuman mukaan turvallinen tekniikka on ollut olemassa jo työtapaturman sattuessa. Koneeseen on tapaturman jälkeen kiistatta tehty sen turvallisuutta parantavia muutoksia. Kuitenkin A:n ja B:n mukaan kone oli tapaturmahetkellä varustettu senhetkisen tiedon mukaan kaikilla mahdollisilla turvavarusteilla.

38. Kuten syyttäjä on aluehallintoviraston lausumaan viitaten todennut, kone on ollut suhteellisen uusi ja tekniikaltaan ajan tasalla. On sinänsä aluehallintoviraston lausumin tavoin mahdollista, että työturvallisuuspuute paljastuu työympäristön seurannassa tai tulee mahdolliseksi korjata vasta teknisen kehityksen myötä. Luottamus CE-merkintään ei välttämättä ole tällöin enää oikeutettua. Syytteessä ei kuitenkaan ole ollut kysymys ennakoivan työsuojeluperiaatteen rikkomisesta, mistä on kysymys työturvallisuuslain 8 §:n 3 momentin 4 kohdassa ja, kuten edellä lausutusta ilmenee, A:lla ja B:llä on ollut syytteessä tarkoitettuna ajankohtana oikeus luottaa, että kone on edelleen ollut sitä koskevien vaatimusten mukainen. Kysymys höyläkoneen toimintamekanismin muuttamisesta suojahuoneeseen mentäessä ja suojaseinästä on noussut esiin vasta tapaturman jälkeen.

39. Sille seikalle, että ylitarkastaja G on jälkikäteen arvioinut höyläkoneen CE-merkinnän olleen perusteeton, tai että yhtiö on tapaturman jälkeen mahdollisuuksien mukaan minimoinut höyläkoneen käyttöön liittyvät vaaratekijät, ei edellä lausuttu huomioon ottaen voida antaa merkitystä A:n ja B:n syyllisyyttä arvioitaessa.

40. Näin ollen sen perusteella, mitä edellä on esitetty, Korkein oikeus katsoo, että A ja B eivät ole syyllistyneet siihen työturvallisuusrikokseen, josta syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta.

Syyte vammantuottamuksesta

41. Syyte vammantuottamuksesta perustuu samaan menettelyyn, jolla syyttäjä on katsonut A:n ja B:n syyllistyneen työturvallisuusrikokseen. Siten myös syyte vammantuottamuksesta tulee hylättäväksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:han ja B:hen kohdistetut syytteet työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta hylätään ja heidät vapautetaan tuomituista sakkorangaistuksista.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Välimäki: Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kohtien 35-40 sijasta lausun seuraavaa:

A:lla ja B:llä on edellä sanotun lisäksi ollut työturvallisuuslain 8 §:n 4 momentin mukainen seuraamisvelvollisuus jatkuvasti tarkkailla työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Asiassa on viime kädessä kysymys siitä, olisiko heidän tämän seuraamis- ja huolehtimisvelvollisuutensa pohjalta pitänyt huomata ja ottaa huomioon, että koneenkäyttäjä pääsee harjoja pysäyttämättä selvittämään tukosta myös käsin.

Sitä, että heidän olisi pitänyt tämä turvallisuuspuute huomata, puoltavat seuraavat seikat. Ensiksikin tukoksien syntyminen kakkoslaatua ajettaessa on ollut tavallista. Tukokset tarkoittavat aina koneen normaalin toiminnan häiriötä ja tuotannon keskeytymistä. On luonnollista ja mahdollista, että koneenkäyttäjä reagoi tukokseen ärsyyntyneisyydellä ja hermostumalla. Ne voivat puolestaan aiheuttaa virheitä ja erehdyksiä työtavoissa. Tukokset, niiden selvittämiskeinot ja niihin liittyvät työtavat ovat olleet sekä tuotannon että työturvallisuuden kannalta tilanteita, joihin on pitänyt kiinnittää huomiota myös sellaisten tilanteiden varalta, että koneenkäyttäjä tekee jostain syystä virheitä.

Toiseksi F:n onnettomuuden jälkeen toimeenpantu ja turvallisuuspuutteen poistanut ratkaisu on ollut yksinkertainen ja ilmeisesti myös halpa. Kysymys on ollut vain siitä, ettei kukaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Tältä pohjalta lähdettäessä, voidaan väittää, että, jos A ja B olisivat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tarkkailleet ja pohtineet tukoksien selvittämiskeinoja ja niihin liittyviä työtapoja, he olisivat myös helposti huomanneet puutteen ja keksineet onnettomuuden jälkeen toimeenpannun korjauskeinon, joka estää kaikki vastaavanlaiset onnettomuudet.

Kuitenkin työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentin mukaan huolehtimisvelvollisuutta rajoittavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. Vaikka siis työnantajan työoloja koskeva seuraamisvelvollisuus ja velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta ovat laajoja ja edellyttävät työnantajan oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, aivan kaikkiin ajateltavissa oleviin tilanteisiin hänen ei voida vaatia varautuvan.

Tässä tapauksessa työnantaja on varautunut vaaratilanteisiin erilaisin teknisin ratkaisuin ja ohjeistuksin, jotka ovat olleet pitkään riittäviä ja estäneet onnettomuudet. F:n onnettomuus on kuitenkin päässyt tapahtumaan, kun hän ei ole erehdyksessä sammuttanut harjojen käyntiä ja kun hän on vastoin kieltoa alkanut selvittää tukosta ensin kepillä ja lopuksi vielä käsin. Koneen käyttämisessä ilmennyt turvallisuuspuute on siten ilmennyt monimutkaisen ja erikoisen tapahtumaketjun seurauksena, jota voidaan pitää työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla työnantajalle ennalta arvaamattomana ottaen huomioon koneelle tehdyt turvallisuusjärjestelyt, jotka ovat pitkään riittäneet estämään tämän tyyppiset vahingot. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.