28.8.2014

Espoon käräjäoikeuden tuomio 14.10.2011

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli menetellyt seuraavasti:

A oli syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn (syytekohta 2) 15.8.2009 Espoossa tekemällä ruumiillista väkivaltaa B:lle siten, että hän oli yhdessä toisen henkilön kanssa lähtenyt pakoon juosseen B:n perään eräällä kävelysillalla ja taklannut B:n sillan kaiteen ylitse, jolloin B oli pudonnut noin neljän metrin matkan alapuolella olleelle kivetykselle. Tämän jälkeen A oli mennyt portaat alas ja lyönyt ja potkinut maassa loukkaantuneena maannutta B:tä päähän ja vartaloon. Teosta oli aiheutunut B:lle haavoja ja ruhjevammoja päähän, etuhampaan murtuma sekä aivoruhje ja useita pieniä verenvuotoja otsalohkon alueella. B oli joutunut alentuneen tajunnan tason vuoksi neurokirurgian tehostetun valvonnan osastolle. Hän oli ollut sairaalahoidossa viisi vuorokautta. Teko oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A oli ilman mitään syytä käynyt B:n kimppuun ja taklannut tämän alas kävelysillalta. Tämän jälkeen A oli potkinut päähän ja vartaloon puolustuskyvytöntä B:tä tämän maatessa tiedottomana maassa.

A oli edelleen 5.9.2009 syyllistynyt samalla paikkakunnalla laittomaan uhkaukseen (syytekohta 3). Hän oli yhdessä kahden muun henkilön kanssa uhannut D:tä, E:tä ja F:ää erään ravintolan terassilla pahoinpitelemisellä. Mainittujen asianomistajien poistuttua terassilta A yhdessä muiden vastaajien kanssa oli lähtenyt seuraamaan heitä ja uhannut hakata heidät.

Lisäksi A oli syyllistynyt 5.9.2009 törkeään pahoinpitelyyn (syytekohta 5). Hän oli syytekohdassa 3 tarkoitetun teon jälkeen tehnyt ruumiillista väkivaltaa C:lle tönäisemällä tämän pusikkoon ja sen jälkeen potkaisemalla tätä polvella ainakin kolme kertaa kasvoihin, minkä seurauksena C oli kaatunut maahan. C:n maatessa maassa A oli potkaissut tätä ainakin kerran kasvoihin niin, että C oli menettänyt tajuntansa. Teosta oli aiheutunut C:lle kivun ja säryn lisäksi kasvoihin mustelmia, turvotusta ja nirhaumia, alahuuleen haava, nenä- ja poskiluun murtuma sekä selkään mustelma. Teko oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla potkimalla C:tä päähän tämän ollessa maassa. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A seurueineen oli ilman mitään syytä käynyt C:n seurueen kimppuun. A oli pahoinpidellyt C:tä sen jälkeen, kun toinen henkilö oli jo lyönyt tätä. A:n iskut olivat kohdistuneet C:n päähän.

Vielä A oli syyllistynyt 5.9.2009 pahoinpitelyyn (syytekohta 6). A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa D:lle kaatamalla hänet maahan ja potkaisemalla kasvoihin D:n ollessa polvillaan tilanteessa, jossa D oli yrittänyt puuttua edellisessä kohdassa selostettuun tilanteeseen. Teollaan A oli aiheuttanut D:lle kipua.

A oli vielä 5.9.2009 syyllistynyt pahoinpitelyn yritykseen (syytekohta 7). Hän oli yrittänyt tehdä ruumiillista väkivaltaa E:lle hyökkäämällä tämän päälle ja yrittämällä lyödä ja ottaa tätä kaulasta kiinni. Teko oli jäänyt yritykseksi E:n peräännyttyä ja onnistuttua torjumaan lyönnit käsillään.

Käräjäoikeus totesi, että rangaistusta ankaroittavana seikkana oli otettava huomioon, että teot olivat kohdistuneet täysin ulkopuolisiin henkilöihin, jotka eivät olleet provosoimalla tai muutoinkaan myötävaikuttaneet tapahtumiin. Syytekohdassa 2 A oli kohdistanut potkuja ja lyöntejä B:n päähän vielä, kun tämä oli maannut kivetyksellä puolustuskyvyttömänä ja tiedottomana. Syytekohdassa 5 A oli C:n kaaduttua maahan jatkanut tämän pahoinpitelyä potkaisemalla kasvoihin. A:n teot olivat siten hyvin vakavia ja moitittavia. A oli ollut tekohetkellä 19-vuotias eikä häntä ollut aiemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Seuraamusselvityksen mukaan A:lla ei ollut rikosmyönteisiä ajatuksia tai asenteita, ja riski siitä, että A syyllistyisi uusiin rikoksiin, vaikutti pieneltä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta törkeästä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, pahoinpitelystä ja pahoinpitelyn yrityksestä yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka ohessa tuomittiin 60 päivää yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Merja Rinne sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.2012

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista.

Rangaistuksen osalta hovioikeus lausui, että A:n syyksi syytekohdissa 2 ja 5 syyksi luetut törkeät pahoinpitelyt olivat kohdistuneet täysin ulkopuolisiin henkilöihin, eikä asiassa ollut ilmennyt, että teoille olisi ollut mitään lieventävää perustetta. A:n käyttämää väkivaltaa voitiin molempien kohtien osalta luonnehtia silmittömäksi ja sitä oli pidettävä poikkeuksellisen julmana. A oli sekä syytekohdassa 2 että syytekohdassa 5 potkinut uhreja vielä sen jälkeen, kun he olivat maanneet maassa tajuntansa menettäneinä ja puolustuskyvyttöminä, ja tämän jälkeen poistunut paikalta uhriensa tilasta välittämättä. B:n saamat vammat olivat olleet vakavia, mutta merkityksellistä oli ennen kaikkea se, että teko oli ollut luonteeltaan aiheutunutta seuraamusta merkittävästi vaarallisempi. B oli A:n menettelyn seurauksena pudonnut noin neljän metrin korkeudelta, mistä oli aiheutunut hengenvaara. Myös syytekohdan 5 teko oli ollut luonteeltaan vakavampi kuin siitä aiheutuneet seuraamukset. C:tä koskevassa lääkärintodistuksessa todettiin, että kyseessä olivat olleet sangen voimakkaat kasvoihin osuneet iskut, joiden aiheuttama voima olisi voinut aiheuttaa myös huomattavasti pahempia ja invalidisoivia vammoja. Edellä selostettuihin syihin nähden käräjäoikeuden tuomitsema 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus oli liian lievä. Kun otettiin lisäksi huomioon A:n syyksi syytekohdissa 3, 6 ja 7 luetut rikokset, hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen (eri mieltä), Jussi Heiskanen ja Reima Jussila.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Miettinen hyväksyi käräjäoikeuden tuomitseman seuraamuksen kohtuullisena rangaistuksena A:lle. A:sta oli 25.8.2011 laadittu seuraamusselvitys rikosseuraamuslaitoksessa. Seuraamusselvityksen tärkeimpiä tehtäviä oli selvittää alle 20-vuotiaan nuoren tekemien rikosten taustoja ja henkilökohtaisia oloja sekä tukea tuomioistuinta seuraamusvalinnassa. A:ta koskevassa lausunnossa todettiin muun ohessa, että A:n kokonaiselämäntilanne vaikutti tasapainoiselta, hänen sosiaalinen verkostonsa oli toimiva, hän oli työelämässä ja että hänellä oli selvät realistiset suunnitelmat. Lisäksi lausunnossa todettiin, että hän ei ollut erityisen tuen tarpeessa. Hänellä ei ollut rikosrekisteriä eikä rikosmyönteisiä ajatuksia tai asenteita. A ei myöskään ollut valvonnan tarpeessa, mikäli hänet tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A:n syyksi luetut teot olivat tapahtuneet noin kolmen viikon sisällä hänen suorittaessaan varusmiespalvelusta. A:n kertoman mukaan hänellä oli ollut tuolloin henkisiä paineita muun muassa varusmieskoulutuksessa häneen kohdistuneiden vaatimusten johdosta. A:n kertomaa ei ollut pidettävä epäuskottavana. Molemmat tekokokonaisuudet oli lisäksi tehty tyypillisesti alkoholin vaikutuksen alaisena ja sosiaalisessa ryhmässä, mikä oli omiaan alentamaan nuorten itsekontrollia. Tämä oli ilmeistä myös A:n tekemissä rikoksissa.

A:lla ei ollut aiempia rikosrekisterimerkintöjä ja hän oli niin sanottu nuori rikoksentekijä, jonka rangaistuksen mittaamisessa tuli erityisesti ottaa huomioon hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa. Lisäksi asiassa tuli ottaa huomioon se, että teoista oli kulunut yli kolme vuotta. Vaikka A:n syyksi syytekohdassa 2 luettu pahoinpitely oli ollut törkeä ja syytekohdassa 5 luettu teko oli ollut hyvinkin aggressiivinen, asiassa ei ollut tarkoituksenmukaista tuomita A:ta pitkähköön ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pitkähköä ehdollista vankeusrangaistusta ja sen ohessa yhdyskuntapalvelua puolsivat hänen ikänsä ja olosuhteensa tekohetkellä, rangaistuksen suhde kanssasyytettyjen saamiin seuraamuksiin ja hänen mahdollisuutensa selvitä tulevaisuudessa.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu syytekohdassa 2 törkeä pahoinpitely (tekoaika 15.8.2009), syytekohdassa 3 laiton uhkaus, syytekohdassa 5 törkeä pahoinpitely, syytekohdassa 6 pahoinpitely ja syytekohdassa 7 pahoinpitelyn yritys (syytekohdissa 3 ja 5 - 7 tekoaika 5.9.2009).

2. Törkeän pahoinpitelyn syyksilukeminen syytekohdassa 2 on perustunut siihen, että A oli lähtenyt yhdessä toisen henkilön kanssa juoksemaan heitä paenneen B:n perään ja tönäissyt B:n kävelysillan kaiteen yli, minkä seurauksena B oli pudonnut noin neljän metrin matkan alapuolella olleelle kivetykselle. Tämän jälkeen A oli lyönyt ja potkinut maassa loukkaantuneena maannutta B:tä päähän ja vartaloon. B:lle oli aiheutunut teosta haavoja ja ruhjevammoja päähän, etuhampaan murtuma, aivoruhje sekä useita pieniä verenvuotoja otsalohkon alueella. B oli joutunut alentuneen tajunnan tason vuoksi neurokirurgian tehostetun valvonnan osastolle ja hän oli ollut sairaalahoidossa viisi vuorokautta. Pahoinpitely oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Laittoman uhkauksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli yhdessä kahden muun tekijän kanssa erään ravintolan terassilla uhannut pahoinpitelemisellä D:tä, E:tä ja F:ää. Heidän poistuttuaan terassilta A oli yhdessä muiden tekijöiden kanssa lähtenyt seuraamaan heitä ja uhannut hakata heidät.

4. Törkeän pahoinpitelyn syyksilukeminen syytekohdassa 5 on perustunut siihen, että A oli edellä kohdassa 3 selostetun teon jälkeen toisen kanssavastaajan lyötyä ensin C:tä nyrkillä kasvoihin tönäissyt C:n pusikkoon ja potkaisut häntä polvella ainakin kolme kertaa kasvoihin, minkä seurauksena C oli kaatunut maahan. C:n maatessa maassa A oli potkaissut tätä kasvoihin niin, että C oli menettänyt tajuntansa. C:lle oli aiheutunut teosta kivun ja säryn lisäksi kasvoihin mustelmia, turvotusta ja nirhaumia, alahuulen haava, nenä- ja poskiluun murtuma sekä selkään mustelma. Pahoinpitely oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Pahoinpitelyn syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli kaatanut D:n maahan tämän yritettyä puuttua edellisessä kohdassa selostettuun tilanteeseen ja potkaisut D:tä kasvoihin tämän ollessa polvillaan. Pahoinpitelystä D:lle oli aiheutunut kipua.

6. Pahoinpitelyn yrityksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli edellä selostettujen tekojen jälkeen yrittänyt tehdä ruumiillista väkivaltaa E:lle hyökkäämällä tämän päälle ja yrittämällä lyödä ja ottaa tätä kaulasta kiinni. Teko oli jäänyt yritykseksi E:n peräännyttyä ja onnistuttua torjumaan lyönnit käsillään.

7. Käräjäoikeus on tuominnut A:lle 1 vuoden 10 kuukauden yhteisen ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sen ohessa 60 päivää yhdyskuntapalvelua. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon yhtäältä tekojen vakavuuden ja moitittavuuden sekä sen, että teot olivat kohdistuneet ulkopuolisiin henkilöihin, jotka eivät olleet millään tavalla myötävaikuttaneet tapahtumiin, sekä toisaalta vuonna 1990 syntyneen A:n nuoruuden ja sen, ettei häntä ollut aikaisemmin vankeudella rangaistu. Lisäksi käräjäoikeus on ottanut huomioon asiassa laaditun seuraamusselvityksen, jonka mukaan A:lla ei ollut rikosmyönteisiä asenteita ja riski siitä, että hän syyllistyisi uusiin rikoksiin, vaikutti pieneltä.

8. Hovioikeus on pitänyt käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta liian lievänä muun muassa törkeiden pahoinpitelyjen vaarallisuuden ja niistä ilmenevän A:n syyllisyyden perusteella sekä korottanut rangaistuksen 3 vuodeksi vankeutta.

9. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja, mikäli rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, rangaistuslajin valinnasta.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

10. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tapausta muihin samankaltaisiin tekoihin ja siihen, millaisia rangaistuksia niissä on tuomittu (KKO 2011:102 kohta 19 ja KKO 2014:5 kohta 5). Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa taas arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen.

11. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Törkeät pahoinpitelyt

12. A:n syyksi on luettu kaksi törkeää pahoinpitelyä. Rangaistusasteikko törkeästä pahoinpitelystä on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

13. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2005:134, 2008:85 ja 2011:53 on ollut kysymys rangaistuksen mittaamisesta törkeistä pahoinpitelyistä, jotka ovat olleet tekotavoiltaan osaksi samankaltaisia kuin A:n syyksi luetut teot. Ensiksi mainitussa ratkaisussa vastaajan valitettua hovioikeuden tuomiosta Korkein oikeus ei muuttanut nuorena henkilönä tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja eräistä muista rikoksista tuomittua 1 vuoden 2 kuukauden yhteistä ehdollista vankeusrangaistusta. Kysymys oli pahoinpitelystä, joka oli tehty lyömällä maassa maannutta uhria ja potkimalla tätä päähän ja jonka seurauksena uhrille oli tullut mustelmia ja ruhjeita kasvoihin. Rangaistuksen mittaamista koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2008:85 törkeästä pahoinpitelystä on tuomittu 6 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus, kun tekijä oli potkinut ja jalalla murjonut sattumanvaraisesti uhriksi valikoituneen henkilön päätä vielä senkin jälkeen, kun tämä oli maannut kadulla tajuntansa menettäneenä. Pahoinpitelyn seurauksena uhrille oli aiheutunut vaikea kallo- ja aivovamma sekä välitön hengenvaara, ja hänen kuolemansa oli estynyt vain siitä syystä, että paikalle heti teon jälkeen aamuyön aikaan satunnaisesti osuneet ulkopuoliset olivat välittömästi hälyttäneet apua. Rangaistuksen mittaamista on koskenut myös ennakkoratkaisu KKO 2011:53, jossa tekijä on tuomittu törkeästä pahoinpitelystä ja eräistä muista sitä vähäisemmistä rikoksista 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan yhteiseen vankeusrangaistukseen, kun tämä oli lyönyt useita kertoja nyrkillä päähän lattialla maannutta uhria ja sen jälkeen jättänyt uhrin tämän kotiin tajuttomana. Pahoinpitelyn seurauksena uhrille oli aiheutunut muun muassa murtumia ja tunnottomuutta kasvoihin sekä kuulon heikentymistä.

14. A on syytekohdan 2 tilanteessa tönäissyt B:n kävelysillan kaiteen yli noin neljä metriä alempana sijainneelle kivetykselle. Teosta olisi voinut aiheutua B:n saamia vammoja hyvinkin paljon vakavammat seuraukset. Tältä osin teko on ollut vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan ennalta odotettavissa olevien seurausten perusteella vakavampi kuin ratkaisuista KKO 2005:134 ja 2011:53 ilmenevät teot. A on vielä tämän jälkeen jatkanut pahoinpitelyä lyömällä ja potkimalla tiedottomana ollutta B:tä päähän ja vartaloon. Pahoinpitely on tältä osin paitsi ollut hyvin vahingollinen ja vaarallinen myös osoittanut suurta syyllisyyttä A:ssa. A:n syyllisyyttä korostaa myös se, että teko on kohdistunut hänelle aikaisemmin tuntemattomaan henkilöön ilman, että tämä olisi antanut mitään aihetta hyökkäykseen. Tältä osin A:n menettely on rinnastettavissa ratkaisuista KKO 2005:134 ja 2008:85 ilmeneviin tekoihin. Korkein oikeus katsoo, että törkeää pahoinpitelyä on tässä tapauksessa pidettävä selvästi moitittavampana kuin Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2005:134 ja 2011:53 tekijöiden syyksi luettuja tekoja. A:n tekoa ei kuitenkaan voida moitittavuudeltaan kokonaisuutena arvioiden rinnastaa ratkaisussa KKO 2008:85 kysymyksessä olleeseen, poikkeuksellisen vakavana pidettyyn törkeään pahoinpitelyyn, jossa uhrin kuolema vältettiin vain satunnaisista syistä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi syytekohdassa 2 luetusta törkeästä pahoinpitelystä on selvästi yli kaksi vuotta vankeutta.

15. Syytekohdan 5 tilanteessa A on tönäistyään C:tä ja potkaistuaan tätä kolme kertaa polvella kasvoihin potkaissut maahan kaatunutta C:tä niin, että tämä on menettänyt tajuntansa. Pahoinpitely on alemmissa oikeuksissa katsottu tehdyksi erityisen raa’alla ja julmalla tavalla sekä myös kokonaisuutena arvioiden törkeäksi. Kokonaisarvioinnissa on otettu huomioon, että A oli ilman syytä käynyt C:n seurueen kimppuun ja että hän oli pahoinpidellyt C:tä tämän oltua jo maassa. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että törkeä pahoinpitely on tässäkin tapauksessa kohdistunut täysin ulkopuoliseen henkilöön ilman minkäänlaista lieventävää perustetta ja että A on päättänyt pahoinpitelyn vielä potkaisemalla maassa puolustuskyvyttömänä ollutta uhria. Mainituissa olosuhteissa oikeudenmukainen rangaistus tästä teosta erikseen arvioituna olisi useita kuukausia yli törkeän pahoinpitelyn minimirangaistuksen yksi vuosi vankeutta.

Laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys

16. Rangaistusasteikko laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rikoksen yritykseen sovelletaan rikoslain 6 luvun 8 §:n nojalla lievennettyä rangaistusasteikkoa.

17. A:n syyksi luetut laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys ovat olleet vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan selvästi vähemmän moitittavia kuin hänen syykseen luetut törkeät pahoinpitelyt. Syytekohdassa 6 A:n syyksi luettu pahoinpitely on tosin tehty potkaisemalla jalalla D:tä kasvoihin, mutta siitä on aiheutunut vain kipua, minkä vuoksi potku ei ole voinut olla erityisen voimakas. Vaikka nämäkin rikokset ovat kohdistuneet A:lle aikaisemmin tuntemattomiin henkilöihin ilman heidän omaa syytään, niiden yhteistä vankeusrangaistusta korottava vaikutus on edellä mainituista syistä selvästi vähäisempi kuin törkeiden pahoinpitelyjen vaikutus.

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

18. Asiassa on otettava rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi A:n syyksi syytekohdassa 2 luettu törkeä pahoinpitely. Hänen syykseen luetut muut rikokset on tehty noin kolme viikkoa sen jälkeen. Yhtäältä syytekohdassa 2 ja toisaalta muissa syytekohdissa luetuilla rikoksille ei ole sellaista ajallista tai muunlaista keskinäistä yhteyttä, että rangaistus olisi sen vuoksi mitattava muutoin kuin sanotun lainkohdan normaalin soveltamiskäytännön mukaisesti.

19. Syytekohdissa 3 ja 5 - 7 A:n syyksi luetut rikokset on tehty samana päivänä lyhyen ajan kuluessa ja niillä on siten keskinäistä yhteyttä. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa ravintolan terassilla, jossa A on yhdessä kahden muun tekijän kanssa esittänyt sanallisia uhkauksia E:lle, F:lle ja D:lle. Näiden poistuttua uhkausten vuoksi paikalta A seurueineen on seurannut heitä ja jatkanut uhkausten esittämistä, minkä jälkeen A on pahoinpidellyt C:tä ja D:tä sekä yrittänyt pahoinpidellä E:tä. Korkein oikeus toteaa, että samalla kerralla tuomittavina olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti (KKO 2013:92 kohta 17 ja KKO 2013:93 kohta 11). Tässä tapauksessa A on uhkaillut, pahoinpidellyt tai yrittänyt pahoinpidellä E:tä ja D:tä sekä heidän seurueeseensa kuulunutta C:tä, vaikka he ovat yrittäneet päästä A:sta ja hänen seurueestaan eroon. A:n väkivaltainen toiminta on ollut silmitöntä, varsin sinnikästä ja asianomistajien kannalta hyvin uhkaavaa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että näiden rikosten keskinäisellä yhteydellä on yhteistä rangaistusta korottava vaikutus.

20. A on valituksessa Korkeimmassa oikeudessa vedonnut ikäänsä, hänestä laadittuun myönteiseen seuraamusselvitykseen ja siihen, että rikokset oli tehty kolmen viikon kuluessa A:n suorittaessa tuolloin varusmiespalvelusta ja ollessa kykenemätön käsittelemään sen mukanaan tuomia paineita. Myös käräjäoikeus on perustellut tuomitsemaansa ehdollista vankeusrangaistusta A:n ikään ja henkilöön liittyvillä seikoilla.

21. Koska A on tehnyt rikokset alle 21-vuotiaana, hänestä on tehty nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetussa laissa tarkoitettu seuraamusselvitys, jonka tarkoituksena on kartoittaa nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioida rikokseen syyllistymisen riskiä ja edellytyksiä tukea nuorta elämään rikoksetonta elämää. A:sta laaditusta kirjallisesta seuraamusselvityksestä ilmenevät seikat ja siinä esitetyt arviot ovat myönteisiä. Häntä ei myöskään ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.

22. Korkein oikeus toteaa, että nuoren rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä rangaistusta määrättäessä esimerkiksi rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä silloinkin, kun hän on tehnyt rikoksen yli 18-vuotiaana. A:n syyksi luetut rikokset ovat kuitenkin edellä mainituilla perusteilla niin vakavia ja suurta syyllisyyttä osoittavia, ettei niistä tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus mahdollista rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. A:n iälle tai seuraamusselvityksestä ilmeneville seikoille ei tässä tilanteessa voida antaa rangaistuksen määräämiseen vaikuttavaa merkitystä. Myöskään A:n vetoamilla muilla seikoilla ei ole tässä arvioinnissa merkitystä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

23. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsema 3 vuoden yhteinen vankeusrangaistus on oikeudenmukainen rangaistusseuraamus hänen syykseen luetuista rikoksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Klinga.