12.8.2014

A:n hakemus Tuusulan käräjäoikeudessa ja velkojien lausumat

A pyysi 1.6.2011 vireille tulleessa hakemuksessaan, että hänelle myönnetään velkajärjestely. Lausuman antaneet velkojat vastustivat hakemusta katsoen, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este. Velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettujen painavien syiden osalta lausumissa todettiin, että A:n velat olivat pääosin uusia vuosilta 2008 - 2011 ja että velkoja oli hoidettu uusilla luotoilla.

Käräjäoikeuden päätös 13.1.2012

Käräjäoikeus katsoi, että A oli maksukyvytön ja hakemuksessa ilmoitettujen velkojen määrää oli pidettävä niin suurena velallisen maksuvaraan nähden, että A:n ei voitu kohtuudella katsoa kykenevän parantamaan maksukykyään niin, että hän voisi selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista.

Velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetun esteen osalta käräjäoikeus totesi, että A:n pääosin vuodesta 2008 alkaen tapahtunut velkaantuminen oli perustunut kulutukseen ja vanhojen velkojen maksuun. Määrältään merkittävääkään velkaantumista, velkojen perusteesta riippumatta, ei sinänsä voitu pitää ilmeisen kevytmielisenä, jos velallinen voi perustellusti katsoa kykenevänsä selviytymään veloistaan niiden erääntyessä.

A:n velkaantumishistoriasta ilmeni, että vuonna 2008 perheen taloudellinen tilanne oli muuttunut niin, että perheen menot olivat suuremmat kuin tulot ja että taloutta oli jouduttu paikkailemaan uudella velalla. Tilannetta oli huonontanut entisestään A:n pelaaminen nettikasinoilla. A:n C-velat olivat pääosin vuonna 2008 tai sen jälkeen nostettuja. Velkaantuminen oli jatkunut vuoteen 2011 saakka.

Velkaantuminen C-velkojen osalta oli tapahtunut lähes kokonaisuudessaan aikana, jolloin A:n ja hänen puolisonsa yhteiset tulot eivät olleet riittäneet menojen kattamiseen. Esitetystä selvityksestä ei ilmennyt tarkasti, mihin elämiseen nostetut uudet velat oli käytetty. Hakemuksen ja velkaantumishistorian perusteella selvää oli, että nettipelaaminen oli vaikeuttanut perheen taloudellista tilannetta entisestään ja että siitä aiheutuneiden tappioiden kattamiseen oli täytynyt ottaa uutta velkaa. Velkaantuminen oli jatkunut ainakin kolme vuotta. Näiden seikkojen perusteella vuodesta 2008 alkaen nostettuja velkoja oli pidettävä A:n perheen taloudellinen tilanne huomioon ottaen ylimitoitettuina heidän maksukykyynsä nähden, vaikka osa veloista olisi käytetty välttämättömiin elinkustannuksiin. Velkaantumistilanteen perimmäisenä syynä oli jo pidemmän aikaa jatkunut kyvyttömyys tai haluttomuus sovittaa kulutusta taloudellisten edellytysten mukaiseksi.

Käräjäoikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että oli todennäköistä, että A oli velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti ottaen huomioon se, minkälaista harkintaa hänen asemassaan olleelta henkilöltä kohtuudella voitiin edellyttää. Velkajärjestelylle oli siten velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este.

Arvioitaessa sitä, oliko asiassa velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamia painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiseen yleisestä esteestä huolimatta, käräjäoikeus totesi, että A:n velkaantuminen oli jatkunut vuoteen 2011 saakka. Käräjäoikeuden mukaan velkaantumisesta kulunut aika puhui vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että A oli velkaantumishistoriassaan tuonut esiin, että vanhempia velkoja oli viimeiseen asti yritetty hoitaa uusilla veloilla. Vaikka tämä sinänsä osoitti, että A:lla oli ollut pyrkimys velkojensa hoitamiseen, se oli kuitenkin johtanut sellaiseen velkakierteeseen ja ylivelkaantumiseen, ettei tälle seikalle voitu painavia syitä arvioitaessa antaa merkitystä velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana. Koska velkaantuminen oli jatkunut vuoteen 2011 saakka, velallisen muita toimia velkojensa maksamiseksi ei voinut myöskään tässä vaiheessa arvioida.

Käräjäoikeus otti huomioon myös sen, että A oli varsin nuori ja työkykyinen henkilö. Hänellä oli vuosina 2007 ja 2010 syntyneet lapset. Velkajärjestelyllä oli siten A:lle suurempi merkitys kuin hänen velkojilleen. A oli lisäksi ilmoittanut kärsineensä masennuksesta. Yksin näillä perusteella ei voitu kuitenkaan katsoa, että asiassa olisi painavia syitä myöntää velkajärjestely, kun muut arvioinnissa huomioon otettavat seikat puhuvat velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.

Mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelyn aloittamiselle ei ollut sellaisia painavia syitä, joiden perusteella velkajärjestely tulisi esteestä huolimatta aloittaa.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n velkajärjestelyhakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marika Siiki.

Helsingin hovioikeuden päätös 11.12.2012

Hovioikeus totesi aluksi, että asiassa oli kysymys siitä, muodostiko A:n velkaantuminen velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetun yleisen esteen ja, mikäli esteen todettiin olevan olemassa, oliko asiassa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta.

Hovioikeus lausui, että A:n C-velkojen pääomamäärä oli velkajärjestelyhakemuksen mukaan 68 195,05 euroa ja velkaa korkoineen oli yhteensä 86 460,58 euroa. Velan pääoman määrästä noin 11 500 euroa oli vanhaa opintolainaa ja noin 10 000 euroa vuonna 2008 puolison kanssa yhteisesti otettua remonttilainaa. Loput veloista olivat kulutusluottoja sekä vähäiseltä osin maksamatta jääneitä laskuja. Velkaantuminen oli tapahtunut pääosin vuosina 2008 - 2009. A oli marraskuussa 2007 ottanut puolisonsa kanssa asuntoluoton, jonka he olivat asunnon myynnin jälkeen maksaneet pois. Vuosina 2008 ja 2009 A oli ottanut lisää kulutusluottoa remonttilainan lisäksi noin 40 000 euroa. Velat olivat pääosin siirtyneet ulosottoon loppuvuodesta 2009.

A:n verotettavat tulot vuosina 2007 - 2010 olivat olleet 13 000 - 28 000 euroa vuodessa. Hänen tulonsa olivat tuona aikana kasvaneet. Perheeseen oli syntynyt kaksi lasta, vuosina 2007 ja 2010.

Hovioikeudenkin mukaan voitiin päätellä olevan todennäköistä, että A oli velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti ottaen huomioon se, minkälaista harkintaa hänen asemassaan olleelta henkilöltä oli kohtuudella voitu edellyttää.

Arvioitaessa sitä, oliko asiassa velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamia painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiseen yleisestä esteestä huolimatta, hovioikeus katsoi, etteivät velkaantumisesta kulunut lyhyehkö aika ja ulosoton kautta tapahtuneet vähäiset velkojen suoritukset puoltaneet velkajärjestelyn aloittamista esteestä huolimatta. Myöskään velkaantumiseen vaikuttaneena syynä esiin tuotua peliriippuvuutta ei voitu pitää velkajärjestelyä puoltavana vaan sitä vastaan puhuvana seikkana. Velkajärjestelyn myöntämistä puolsi lähinnä velkajärjestelyn merkitys velallisen kannalta sekä velkajärjestelyn myöntäminen A:n aviopuolisolle. Tätä ei kuitenkaan voitu pitää riittävän painavana syynä velkajärjestelyn aloittamiselle. Arvioituaan velkajärjestelyn myöntämistä puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan hovioikeus katsoi, että painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ei ollut.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Lattunen, Heikki Rautiola ja Noora Kemppi (eri mieltä).

Eri mieltä ollut viskaali Kemppi oli yleisen esteen osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Painavien syiden osalta hän totesi, etteivät velkaantumisesta kulunut aika, esiin tuotu peliongelma tai velkojen maksaminen ulosoton kautta varsinaisesti puoltaneet velkajärjestelyä, joskaan ne eivät puhuneet velkajärjestelyä vastaankaan.

Velkajärjestelyn puolesta puhuivat sen sijaan merkittävässä määrin velallisen pyrkimys ylläpitää ja parantaa maksukykyään. A oli hakeutunut ansiotyöhön pian perheen lasten syntymien jälkeen. Hän oli lisäksi pyrkinyt parantamaan ansiotasoaan vaihtamalla työpaikkaa. Töihinpaluu nuoremman lapsen jälkeen sekä viimeisin työpaikan vaihdos olivat tapahtuneet tilanteessa, jossa velat olivat jo olleet perittävinä ulosotossa. Samoin, joskin vähäisemmässä määrin, velkajärjestelyn aloittamista puolsi omistusasunnon myynti. Edelleen velkajärjestelyn merkitystä A:n kannalta korosti jossain määrin aviopuolison pääsy velkajärjestelyn piiriin.

Kokonaisharkinnassa painavia syitä oli peilattava myös esteen laatuun, joka ei ollut erityisen moitittava. Mainittuihin seikkoihin nähden Kemppi katsoi, että asiassa oli velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä myöntää velkajärjestely todetusta esteestä huolimatta.

Perustelut

Velkajärjestelyn edellytykset, este ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla A on maksukyvytön ja hänen velkajärjestelylleen on olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylain) 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet.

2. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut ja ratkaisun siltä osin kuin hovioikeus on katsonut, että A on velkaantunut velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kevytmielisesti.

3. Asiassa on tämän jälkeen kysymys enää siitä, onko todetusta esteestä huolimatta velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle.

Sovellettava säännös

4. Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:n estämättä myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.

Velkaantumisesta kulunut aika

5. A:n pääasiallinen velkaantuminen on alkanut vuonna 2008 ja jatkunut vuoteen 2009. Sovellettavan säännöksen esitöiden (HE 98/2002 s. 31) mukaan jos velkajärjestelylle on este, järjestelyä ei tulisi yleensä myöntää, jos velat ovat melko uusia, jolloin niiden erääntymisestäkin on kulunut vasta vähän aikaa. Mitä vanhempia velat ovat, sitä enemmän velkajärjestelyn yleiset tavoitteet puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä silloinkin, kun velkaantuminen on sinänsä ollut moitittavaa, ja sitä vähemmän velkajärjestelyn epäämistä puoltavat yleisen maksumoraalin ylläpitoon liittyvät syyt. Jos velkaantumisesta ja velkaongelmien syntymisestä on kulunut selvästi kauemmin kuin muutama vuosi, velkaantumisesta kulunut aika olisi velkajärjestelyn puolesta puhuva seikka.

6. Oikeuskäytännössä on otettu huomioon velkajärjestelyn puolesta puhuvana seikkana velkaantumisesta kulunut yli kymmenen vuoden aika (KKO 2004:108 ja KKO 2011:9). Vuonna 2009 vireille tulleen velkajärjestelyhakemuksen osalta ei ole pidetty velkajärjestelyn puolesta vahvasti puhuvana seikkana velkaantumisesta kulunutta aikaa, kun pääasiallinen velkaantuminen oli tapahtunut vuosina 2003 - 2005 (KKO 2011:76).

7. Käsillä olevassa tapauksessa A:n pääasiallisesta velkaantumisesta kulunut aika ei ole niin pitkä, että se voitaisiin ottaa huomioon velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana.

Velallisen toimet velkojen maksamiseksi

8. A on raskausaikaansa lukuun ottamatta ollut ansiotyössä ja pyrkinyt nostamaan ansiotasoaan vaihtamalla työpaikkaa sekä vähentämään työmatkakulujaan siirtymällä töihin asuinpaikkakunnalleen. A on palkkatuloillaan pyrkinyt lyhentämään ja lyhentänytkin velkojaan. Lisäksi A ja hänen puolisonsa ovat myymällä asuntonsa maksaneet asuntovelkansa kokonaan. Palkkatulot eivät ole kuitenkaan riittäneet muiden velkojen lyhennyksiin ja elinkustannuksiin, mikä on johtanut lisävelkaantumiseen. Velkajärjestelyhakemuksen mukaan suurin osa veloista on siirtynyt ulosottoperintään. Ottaen huomioon A:n nettotulot noin 1 800 euroa kuukaudessa ja se, että hän on kahden 2007 ja 2010 syntyneen lapsen äiti, velkojen vapaaehtoiseen maksamiseen ei ulosoton jälkeen jää enää varoja.

Esitetyn selvityksen perusteella A:lla on ollut halu ja pyrkimys suoriutua veloistaan. A:n toimet velkojen maksamiseksi puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä.

Velkajärjestelyn merkitys

9. A:n suurin velkoja on S-pankki noin 11 000 euron saatavallaan. Tämän velan osalta kanssavelallisena on A:n puoliso. Muutkin velkojat ovat pääosin luottolaitoksia. Yksityisvelkojia ei ole. Velkajärjestelyn myöntämisellä ei siten ole velkojien taloudellisen aseman kannalta erityistä merkitystä.

10. A on nuori, kahden pienen lapsen äiti. Velkajärjestelyhakemuksen mukaan velkojen kokonaismäärä on noin 86 000 euroa ja siitä ilmenevän perusteella hän ei pysty tuloillaan lyhentämään velkojensa pääomaa. Velkajärjestelyn avulla A voi selviytyä veloistaan ja saada kestämättömän taloudellisen tilanteensa korjatuksi. Ottaen huomioon, että A:n puolisolle on jo myönnetty velkajärjestely, velkajärjestelyn myöntäminen myös A:lle mahdollistaa yhteiskunnankin kannalta toivottavan koko perheen talouden tervehdyttämisen.

11. Velkajärjestelyllä on siten A:n ja hänen perheensä kannalta huomattava merkitys. Tämä puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä.

Velkajärjestelyn esteen laatu velkaantumisolosuhteiden valossa

12. Esitetyn selvityksen perusteella A:n tulot ovat olennaisesti pienentyneet sen jälkeen, kun määräaikainen työsopimus oli päättynyt 31.12.2006, mihin hän ei ollut osannut varautua. Hän on ollut jo tuolloin raskaana. Lapsi on syntynyt 29.4.2007. A:n tulotason laskemisella vuonna 2007 on yhteys velkaantumiskierteen alkamiseen. Hän on ollut tuolloin 23-vuotias. Kuten A on itsekin kertonut, velkaantumisen yhtenä taustatekijänä voidaan arvioida olleen nuoruudesta johtuva harkintakyvyn puute ja ajattelemattomuus. Siihen liittyen velkaantumiseen on osaltaan vaikuttanut myös lainojen, erityisesti niin sanottujen pikavippien, helppo saatavuus. Viitteitä tarkoituksellisesta yli varojen elämisestä ei ole. Osa lisävelkaantumisesta on aiheutunut nettipelaamisesta, jolla A on pyrkinyt saamaan varoja velkojensa maksamiseen. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä, mutta kuitenkin hänen ikänsä ja epätoivoinen velkatilanteensa huomioon ottaen ymmärrettävänä. A on ilmoituksensa mukaan myös hakenut apua päästäkseen eroon peliriippuvuudesta.

13. Velkaantumisolosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen A:n kevytmielinen velkaantuminen ei osoita erityisen suurta moitittavuutta.

Kokonaisarvostelu

14. A:n toimenpiteet velkojen maksamiseksi puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä. Lisäksi velkajärjestelyllä on huomattava merkitys A:lle ja toisaalta velkajärjestelyllä ei ole velkojille suurta merkitystä. Tähän nähden ja velkajärjestelyn esteen laadusta lausutun perusteella myöskään yleinen yhteiskunta- ja maksumoraali ei käsillä olevassa tapauksessa edellytä velkajärjestelyhakemuksen hylkäämistä. Kokonaisuutena arvostellen velkajärjestelyn myöntämiselle on velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamat painavat syyt siitä huolimatta, että velkaantumisesta ei ole kulunut pitkää aikaa.

Velkajärjestelyn aloittaminen

15. Velkajärjestelyn aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Tuusulan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan välittömästi ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Jorma Rudanko, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Petteri Mikkola.