4.7.2014

Asian tausta

A oli työskennellyt robotiikka-alalla toimivan X Oy:n palveluksessa automaatioinsinöörin työnimikkeellä 6.2.2006 lukien. Hänen työsopimuksessaan oli kilpailukieltoehto, jonka mukaan "työntekijä sitoutuu siihen, että hän ei työsuhteen päätyttyä neljän (4) kuukauden aikana perusta, ole osakkaana, konsulttina, työntekijänä tai muutoin suoraan tai välillisesti toimi sellaisessa robotiikka-alan yrityksessä, joka suunnittelee, valmistaa, myy tai markkinoi työnantajan kanssa kilpailevia tuotteita tai palveluja". Seurauksena kilpailukiellon rikkomisesta oli sopimussakko, joka vastasi määrältään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden palkkaa. Lisäksi työsopimuksessa oli todettu, että kilpailukiellon aiheuttamat rajoitukset työntekijälle on otettu huomioon hänen palkassaan.

Lisäksi A:n työsopimuksessa oli työsuhteen aikana saatuja liike- tai ammattisalaisuuksia koskeva ajallisesti rajoittamaton ilmaisu- ja hyödyntämiskieltoehto. Kiellon rikkomisen varalta sopimuksessa oli määräys 20 000 euron sopimussakosta.

A oli 29.9.2008 irtisanonut työsopimuksensa päättymään irtisanomisajan jälkeen 30.11.2008. Hän oli 1.12.2008 aloittanut työskentelyn niin ikään robotiikka-alalla toimivan Y Oy:n palveluksessa.

X Oy:n kanne Satakunnan käräjäoikeudessa

X Oy vaati kanteessaan, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle edellä yksilöidyn kilpailukieltosopimuksen rikkomiseen perustuvana sopimussakkona 13 200 euroa korkoineen.

Perusteinaan X Oy lausui, että se oli robottitekniikkaan erikoistunut järjestelmätoimittaja, joka suunnitteli ja toimitti robottijärjestelmiä teollisuudelle Suomessa ja ulkomailla. Robottijärjestelmiä toimitti Suomessa alle kymmenen yritystä. X Oy:n suunnittelemiin ja valmistamiin robottijärjestelmiin liittyi merkittävää tuote- ja järjestelmäkehitystä.

A:n työtehtäviin X Oy:ssä oli kuulunut muun ohella robottijärjestelmiin liittyviä ohjelmointi-, suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Lisäksi A:lla oli ollut yhtiön palvelimen pääkäyttäjänä pääsy kaikkiin palvelimelle tallennettuihin yhtiön, sen robottitoimittajien sekä sen asiakkaiden teknisiin ja taloudellisiin tietoihin. Yhtiön tarvetta suojata mainitut tiedot korosti se, että yhtiön ja sen robottitoimittajien sekä yhtiön ja sen asiakkaiden välisissä sopimuksissa oli salassapitomääräykset. Yhtiöllä oli siten ollut kilpailukieltosopimuksen tekemiseen erityisen painava syy.

Y Oy, jonka palvelukseen A oli välittömästi X Oy:stä lähdettyään siirtynyt, suunnitteli, valmisti, markkinoi ja myi X Oy:n tuotteiden kanssa välittömästi kilpailevia tuotteita ja palveluita. Vaikka X Oy oli selvästi Y Oy:tä pienempi toimija, Y Oy oli sen merkittävä kilpailija. Kilpailukieltoehto ei ollut rajoittanut kohtuuttomasti A:n toimintavapautta eikä kuuden kuukauden palkkaa vastaava sopimussakko ollut tämän kannalta kohtuuton. Asiassa ei ollut perusteita sovitella sopimussakkoa.

Vastaus

A vaati, että kanne hylätään tai että vaadittua sopimussakkoa ainakin sovitellaan.

Perusteinaan A lausui, että kilpailukieltosopimus oli mitätön. X Oy:llä ei ollut ollut erityisen painavaa syytä sopia A:n kanssa kilpailukiellosta. A oli ollut suorittavaa työtä tekevä työntekijä, käytännössä robottiohjelmoija, pääasiallisena työtehtävänään käsivarsirobottien liikeratojen ohjelmoiminen, eikä hän ollut saanut tietoonsa yhtiön ammatti- tai liikesalaisuuksia. Hänellä ei ollut ollut yhtään alaista ja hänen palkkansa oli ollut vain 2 200 euroa kuukaudessa. Hän ei myöskään ollut saanut sellaista erityiskoulutusta, jonka vuoksi kilpailukieltosopimus olisi voinut olla perusteltu. X Oy ja Y Oy eivät olleet olleet toistensa kilpailijoita, joten A ei toisaalta ollut edes rikkonut kilpailukieltosopimusta. Joka tapauksessa kilpailukieltosopimus oli pätemätön sen vuoksi, että se oli rajoittanut kohtuuttomasti A:n mahdollisuuksia hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä.

Sekä kilpailukieltosopimus että sen sisältämä sopimussakko olivat myös muutoin A:n kannalta kohtuuttomia. Kilpailukiellon aiheuttamia rajoituksia ei ollut otettu huomioon A:n palkassa, vaikka hänen työsopimuksessaan oli näin todettu. Lisäksi huomioon tuli ottaa se, että A:n taloudellinen tilanne oli heikko eikä yhtiölle toisaalta ollut edes väitetty aiheutuneen A:n menettelystä vahinkoa.

Käräjäoikeuden tuomio 5.10.2010

Otettuaan asiassa esitetyn näytön vastaan käräjäoikeus lausui johtopäätöksinään, että robotiikka-ala, jolla X Oy toimi, oli voimakkaasti kilpailtu korkean teknologian toimiala. Yhtiö tarjosi asiakkailleen näiden tarpeita vastaavia robottijärjestelmiä ja sen tuotteisiin liittyi jatkuvasti tuotekehitystä ja siten liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka eivät saaneet joutua yhtiön kilpailijoiden tietoon. Lisäksi yhtiön tiedossa oli sen asiakasyrityksiin liittyviä tietoja, jotka sen oli pidettävä salassa. A:n tehtäväkuvassa oli ollut keskeisellä sijalla asiakkaille tarjottavien ja toimitettavien järjestelmien tuotekehitykseen liittyvä ohjelmointityö. Yhtiön palvelimen pääkäyttäjänä A:lla oli ollut vapaa pääsy yhtiön palvelimelle tallennettuihin tietoihin. Näissä olosuhteissa A:n hallussa oli ollut hänen työtehtäviinsä liittyen sekä X Oy:n liike- ja ammattisalaisuuksina pidettävää tietoa että asiakasyritysten salassa pidettävää tietoa siten, että yhtiöllä oli ollut oikeus rajoittaa A:n oikeutta tehdä työsopimus työsuhteensa päättymisen jälkeen.

X Oy ja Y Oy olivat tarjonneet muun ohella robottijärjestelmiä elintarvikealan yrityksille. Siitä huolimatta, että X Oy oli selvästi Y Oy:tä pienempi toimija, yhtiöt olivat toistensa kilpailijoita.

X Oy:llä oli ollut tarve suojata hallussaan olleet ammatti- ja liikesalaisuudet kilpailukykynsä ylläpitämiseksi. A:n kilpailukieltosopimus oli ollut kestoltaan vain neljä kuukautta ja koskenut vain niitä robotiikka-alan yrityksiä, jotka olivat toimineet yhtiön kanssa samoilla markkinoilla. Rajoitus oli ollut siten suppea eikä ollut muutoin rajoittanut A:n työhön hakeutumista tai oman yrityksen aloittamista. Kilpailukieltosopimusta ei voitu pitää A:n kannalta kohtuuttomana.

Sopimussakkoa koskevan sopimusehdon yhteydessä työsopimuksessa oli mainittu, että kilpailukiellon aiheuttamat rajoitukset työntekijälle oli otettu huomioon hänen palkassaan. A:n palkka huomioon ottaen vaikutus oli kuitenkin ollut ilmeisen vähäinen. Kilpailukieltosopimuksen tärkeys yhtiölle sekä se, että A oli kilpailukiellosta piittaamatta solminut työsuhteensa päätyttyä välittömästi kilpailukieltoa rikkovan työsopimuksen, puolsivat asiassa sitä, että sopimussakkoa ei soviteltu. Osapuolten taloudellisen aseman sekä A:n ansiotason perusteella käräjäoikeus päätyi kuitenkin sovittelemaan sopimussakon määrän 10 000 euroon.

Käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan X Oy:lle kilpailukieltosopimuksen rikkomiseen perustuvana sopimussakkona 10 000 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Martti Juntikka.

Vaasan hovioikeuden tuomio 28.2.2012

A valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Joka tapauksessa käräjäoikeuden tuomiota tuli muuttaa siten, että sopimussakon määrä soviteltiin 1 000 euroon.

X Oy vaati, että valitus hylätään perusteettomana.

Hovioikeus lausui johtopäätöksinään X Oy:n liiketoiminnan laadusta ja suojan tarpeesta seuraavaa:

Yhtiön ja sen asiakkaiden liike- ja ammattisalaisuuksien suojaaminen kilpailukieltosopimuksilla oli ollut yhtiön kannalta perusteltua, koska suojattava tieto oli liittynyt yhtiön kulloisessakin projektissa asiakkaalle tarjoamaan ja yhtiön kehittämään yksilölliseen ratkaisuun. Suojan tarve oli poistunut alle puoli vuotta kestävän kilpailutusmenettelyn päätyttyä. Suojausta ei ollut voitu toteuttaa immateriaalioikeuksin, koska kilpailutusmenettelyt olivat kestäneet lyhyehkön aikaa ja tieto on ollut uusiutuvaa. Yhtiön salaisuudet olivat liittyneet sen liiketoimintaan, tiedot oli pidetty kilpailutusmenettelyn aikana ulkopuolisilta salassa, yhtiöllä oli ollut taloudellinen intressi estää salassa pidettävien tietojen julkitulo tarjouskilpailujen aikana ja kilpailukieltosopimuksia oli tehty muidenkin yhtiön työntekijöiden kanssa.

Hovioikeus hyväksyi edellä lausutuin lisäyksin käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että yhtiöllä oli sen liiketoiminnan laadusta ja suojan tarpeesta johtuva erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen käyttämiselle.

Hovioikeus lausui A:n asemasta ja työtehtävistä käräjäoikeuden tuomion perustelut hyväksyen seuraavaa:

A:lla oli ollut hänen tosiasialliset työtehtävänsä huomioon ottaen pääsy yhtiön taloudellisiin ja teknisiin liike- ja ammattisalaisuuksiin, vaikka hänen asemansa ei ollut ollut yhtiössä tavanomaista korkeampi.

Hovioikeus lausui yhtiön ja Y Oy:n kilpailuasemasta seuraavaa:

Y Oy oli yrityskooltaan X Oy:tä huomattavasti suurempi. Y Oy:n tuotteet olivat olleet pääasiallisesti logistiikkakeskuksia ja tehtaisiin valmistettuja portaalirobotteja, joiden kulkumatka oli voinut olla satoja metrejä. X Oy:n tuotteet olivat olleet toiminnaltaan rajatumpia käsivarsirobotteja.

Yhtiöiden tuotteissa, markkinoissa ja projekteissa oli eroavaisuuksia. Toisaalta kumpikin yhtiö oli toiminut samalla toimi- ja teollisuuden alalla eli ne olivat toimittaneet robotteja elintarviketeollisuudelle.

Y Oy:n oli katsottava harjoittavan yhtiön kanssa kilpailevaa toimintaa ottaen huomioon myös yhtiöiden potentiaaliset tuote- ja maantieteelliset markkinat. Vastakkaiseen lopputulokseen ei ollut aihetta kilpailuasemassa olevien eroavaisuuksien vuoksi.

Johtopäätöksinään hovioikeus lausui:

X Oy:llä oli ollut yhtiön liiketoiminnan laadusta sekä A:n työtehtävien luonteesta ja sisällöstä johtuva tarve suojata liiketoimintaansa liittyviä teknisiä ja taloudellisia liike- ja ammattisalaisuuksia ja siten erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen tekemiseen. A oli rikkonut kilpailukieltosopimusta siirtyessään Y Oy:n palvelukseen, kuten käräjäoikeus oli tuomiossaan katsonut.

Ottaen huomioon edellä kuvattu yhtiön liiketoiminnan laatu sekä A:n asema ja tehtävät yhtiössä hovioikeus katsoi, että erillinen työsopimukseen sisältynyt kilpailukieltoehto oli ollut tarpeen yhtiön etujen turvaamiseksi sen lisäksi, että A:n työsopimuksessa oli ollut myös erillinen liike- ja ammattisalaisuuksia koskenut salassapitoehto. Yhtiön liiketoimintaan liittyvät liike- ja ammattisalaisuuksien suojatarpeet, jotka olivat tyypillisesti tarjouskilpailuihin ja eri projekteihin liittyen lyhytkestoisia, eivät tulleet riittävästi suojatuiksi yksin salassapitosopimuksen perusteella. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

Sovittelun osalta hovioikeus totesi, että käräjäoikeus oli jo sovitellut sopimussakon määrää ja ottanut riittävällä tavalla huomioon A:n kuukausiansion määrän.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Osmo Hänninen, Kari-Matti Kauppila (eri mieltä) ja Petteri Korhonen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kauppila katsoi, ettei A:n asema yhtiössä ollut ollut kovinkaan merkittävä ja että hän oli tehnyt vain suorittavaa työtä. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen salassapitovelvollisuudesta tehty sopimus, sen laajuus ja sen rikkomisen seuraukset ja sanktiot Kauppila katsoi, ettei yhtiöllä ollut sellaista oikeussuojan tarvetta, joka johtui liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä. Sen vuoksi Kauppila katsoi, ettei yhtiöllä ollut erityisen painavaa syytä kilpailukieltosopimuksen tekemiselle ja että sopimus oli tämän vuoksi mitätön. Ensisijaisesti Kauppila hylkäsi tällä perusteella kanteen. Toissijaisesti Kauppila jätti kilpailukieltoa koskevan ehdon mainitsemillaan perusteilla varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin nojalla huomioon ottamatta ja hylkäsi kanteen tällä perusteella.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on toiminut robotiikka-alalla toimivan X Oy:n palveluksessa 6.2.2006 - 30.11.2008. Viimeisen 8.3.2007 tehdyn työsopimuksen mukaan hänen tehtävänimikkeensä on ollut automaatioinsinööri ja hänen pääasiallisia työtehtäviään ovat olleet robottijärjestelmiin liittyvät ohjelmointi-, huolto ja kehitystehtävät. Lisäksi A on toiminut työsuhteensa aikana yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjänä.

2. A:n edellä mainitussa työsopimuksessa on ollut kilpailukieltoehto, jonka mukaan A ei saanut työsuhteen päätyttyä neljän kuukauden aikana perustaa, olla osakkaana, konsulttina, työntekijänä tai muutoin suoraan tai välillisesti toimia sellaisessa robotiikka-alan yrityksessä, joka suunnitteli, valmisti, myi tai markkinoi X Oy:n kanssa kilpailevia tuotteita tai palveluja. Kilpailukiellon rikkomisen varalta sopimuksessa on sovittu sopimussakosta, joka on määrältään vastannut A:n työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden palkkaa. Työsopimuksessa on todettu, että kilpailukiellon aiheuttamat rajoitukset työntekijälle on otettu huomioon hänen palkassaan. Kilpailukiellon lisäksi A:n työsopimuksessa on ollut myös liike- ja ammattisalaisuuksia koskeva ilmaisu- ja hyödyntämiskieltoehto, jonka rikkomisen seurauksena on ollut 20 000 euron sopimussakko.

3. A:n palkka on ollut työsopimuksen mukaan 2 200 euroa kuukaudessa. Vuonna 2008 hänen kuukausipalkkansa on ennen työsuhteen irtisanomista ollut 2 385,80 euroa.

4. Päätettyään työsuhteensa X Oy:n kanssa A on 1.12.2008 siirtynyt niin ikään robotiikka-alalla toimivan Y Oy:n palvelukseen.

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensinnäkin kysymys siitä, onko X Oy:llä ollut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy solmia A:n kanssa kilpailukieltosopimus. Mikäli tällaisen syyn katsotaan olleen olemassa, on ratkaistava kysymys siitä, onko Y Oy:tä pidettävä X Oy:n kanssa kilpailevaa toimintaa harjoittavana yrityksenä. Sen jälkeen voivat arvioitaviksi tulla vielä kysymykset siitä, onko kilpailukielto rajoittanut A:n toimintavapautta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomasti, ja johtaako kilpailukiellon rikkomisen varalta asetettu sopimussakko soviteltunakin A:n kannalta kohtuuttomuuteen.

Edellytykset solmia kilpailukieltosopimus

6. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella (kilpailukieltosopimus) rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät.

7. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.

8. Pykälän 5 momentin mukaan kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin edellä mainittuja säännöksiä. Muutoin tällaisen sopimuksen pätevyydestä ja sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/1929, oikeustoimilaki) säädetään.

9. Kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Kuten lain esitöissä todetaan (HE 157/2000 vp s. 82) kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n säännöksellä on pyritty siihen, ettei kilpailukieltosopimuksia tehtäisi tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta. Arvio on tehtävä tapauskohtaisesti osapuolten näkökohtia punniten.

10. Ennen työsopimuslain 3 luvun 5 §:n voimaantuloa voimassa olleen sisällöltään vastaavan säännöksen esitöissä (HE 57/1990 vp s. 4) on lausuttu, että erityisen painavan syyn voidaan perustellummin arvioida olevan olemassa silloin, kun kilpailukieltosopimuksella pyritään suojaamaan kolmannen osapuolen - yrityksen asiakkaan - etuja ja asemaa. Erityisen vähän puolestaan on lähtökohtaisesti löydettävissä perusteluja sille, että kilpailukieltosopimus olisi hyväksyttävissä keinona rajoittaa vapaata kilpailua. Korkein oikeus toteaa, että suojattavien tietojen luonteella ja työnantajan tosiasiallisella suojan tarpeella on siten arvioinnissa olennainen merkitys.

11. Lain esitöissä on todettu, että kilpailukieltosopimuksen sallittavuus olisi yleensä perusteltua, jos työntekijän työtehtävät liittyvät tuotekehitys-, tutkimus- tai muuhun vastaavaan toimintaan ja työnantajalla on sellaista tietoa ja osaamista, joita kilpailijoilla ei ole yleisesti käytössä. Sopimusten tekeminen olisi sallittavampaa sellaisissa työtehtävissä, joissa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä. Peruste kilpailukieltosopimukselle voisi olla esimerkiksi silloin, kun työnantajalla on tarve estää yrityksessä kehitettyjen teknisten ratkaisujen tai asiakkaiden kanssa tehtyjen sopimusten sisällön tuleminen kilpailijoiden tietoon (HE 157/2000 vp s. 82).

X Oy:n toiminnan laatu ja siitä johtuva suojan tarve

12. X Oy:n liiketoiminta käsittää robotti- ja automaatiojärjestelmien toimittamista teollisuudelle. Toimitettava järjestelmä suunnitellaan ja yhteensovitetaan valmiista komponenteista asiakkaan tarpeiden mukaan. Robotteina käytetään käsivarsi- eli yleisrobotteja. Toimituksen olennainen osa on robottien ja käyttöliittymän ohjelmointi. Yhtiön puitteissa toimitus tapahtuu projektissa, johon osallistuu kahdesta kuuteen henkilöä. Tilaukset saadaan pääsääntöisesti tarjouskilpailun perusteella.

13. X Oy:n toimitusjohtaja E on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että yhtiöllä oli myös omaa tuotekehitystyötä esimerkiksi robottien tarttujien kehittämisessä. Lisäksi oli kehitetty oma pakkausyksikkö. Yhtiöllä oli myös robottiohjelmointikirjasto, johon oli kerätty suunnitteluun liittyvää tietoja ja joka sisälsi yhtiön liikesalaisuuksia.

14. E:n mukaan myös automaatioprojektien tekniset ratkaisut sisältävät liikesalaisuuksia. Projekteissa voi saada tietoonsa myös asiakkaiden liikesalaisuuksia ja muuta salassa pidettävää tietoa. X Oy:llä oli ollut tällaisia tuotekehitysprojekteja muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Å Oy:n kanssa. Yhtiön kannalta vahingollista olisi myös, jos hinta tarjousvaiheessa tulisi kilpailijan tietoon. Tarjouskilpailut kestävät yleensä neljästä kuuteen kuukautta.

15. A on katsonut, että yhtiön toiminnan laatu ei edellyttänyt kilpailukieltosopimuksen sallimista, koska yhtiö toimitti valmiina hankituista yleisroboteista koottuja järjestelmiä, jotka vain ohjelmoitiin asiakkaiden tarpeisiin. Yhtiön toiminnassa ei myöskään A:n työsuhteen aikana ollut sellaista tuotekehitystä, joka tätä edellyttäisi. A:n mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Å Oy:n projektit eivät olleet tuotekehitysprojekteja. Pakkausyksikköä oli kehitetty merkittävästi vasta A:n työsuhteen jälkeen. Myös ohjelmistokirjasto oli pääosin syntynyt A:n työsuhteen jälkeen.

16. Korkein oikeus toteaa, että X Oy:n toiminta A:n työsuhteen aikana on keskittynyt valmiista roboteista koottavien automaatiojärjestelmien toimittamiseen. Todistajina kuultujen X Oy:n työntekijöiden B:n ja C:n mukaan pakkausyksikön kehittäminen oli aloitettu jo A:n aikana ja myös ohjelmistokirjasto oli jo silloin olemassa. A on myöntänyt, että hän oli osallistunut ohjelmointiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Å Oy:n projekteissa. Asiassa on siten selvitetty, että X Oy:llä on jo A:n työsuhteen aikana ollut jossain määrin myös sellaisia projekteja, joiden yhtiö on katsonut sisältäneen omaa ja asiakkaiden kanssa tehtyä tuotekehitystä.

17. Esitetyn selvityksen perusteella X Oy:n toimittamat automaatiojärjestelmät rakennetaan yleisesti saatavilla olevia robotteja käyttäen ja niitä ohjaavat ohjelmat rakentuvat tavanomaisiin ohjelmistoratkaisuihin, joissa on kysymys lähinnä tarvittavien liikeratojen tapauskohtaisesta ohjaamisesta. Korkein oikeus katsoo, että X Oy:n pääasiallisiin toimituksiin ei pääsääntöisesti liity tuotekehitystoimintaa, jossa olisi sellaista tietoa tai osaamista, jota kilpailijoilla ei olisi yleisesti käytössä.

18. X Oy:n toimitukset perustuvat kuitenkin tarjouskilpailuun. Tarjoukseen liittyy asiakkaan tarpeita varten tehty järjestelmän suunnittelu. Riippumatta siitä, katsotaanko projektien käsittävän myös asiakkaan kanssa tehtyä tuotekehittelyä, on selvää, että tähän vaiheeseen liittyy joka tapauksessa sellaisia X Oy:n teknisiä ja taloudellisia liikesalaisuuksia, joissa yhtiöllä on salaisuuden säilyttämiseksi suojan tarve. X Oy on näyttänyt, että sillä on jossain määrin myös omaa tuotekehitystoimintaa, johon liittyy liikesalaisuuksia. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että X Oy:n toiminnassa voi sinänsä olla sellaisia tehtäviä, joissa kilpailukieltosopimuksen käyttäminen voi olla hyväksyttävää.

A:n asema ja tehtävät

19. Lain esitöiden mukaan kilpailukieltosopimus voisi olla perusteltu, jos työntekijä on sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa, taikka hänelle karttuu vastaavanlaista tietotaitoa ja muuta teknistä osaamista (HE 157/2000 vp s. 82). Edellä mainitussa hallituksen esityksessä 57/1990 vp todetaan lisäksi, että yleisesti ottaen on lähdettävä siitä, että tällaisen työntekijän on oltava yrityksen organisaatiossa melko korkealla tasolla. Vastakohtaispäättelyn nojalla voidaan lähtökohtana myös pitää sitä, että yleensä pelkästään suoritustyötä tekevän työntekijän työsopimuksessa ei tulisi sallia kilpailukieltolauseketta (HE 57/1990 vp s. 4).

20. Asiassa on riidatonta, että A:n työ on käsittänyt pääasiallisesti robottien ohjelmointia X Oy:n tekemissä toimituksissa. Lisäksi hän on ollut yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjä, jonka tehtävänä on ollut muun muassa viikoittain ottaa varmuuskopiot palvelimelta.

21. E on kertonut, että A oli lisäksi osallistunut yhtiön tuotekehitysprojekteihin muun muassa pakkausyksikön kehittämiseen sekä käyttänyt ja päivittänyt ohjelmistokirjastoa. A on ollut myös esimerkiksi Siemensin järjestämässä koulutuksessa yhtiön ulkopuolella.

22. A on kertonut, ettei robottien ohjelmointi edellyttänyt erikoistaitoja. Ohjeet olivat julkisia ja ohjelmointia voi tehdä ammattikoulupohjalta. Hän ei ollut saanut tehtävään erikoiskoulutusta. A:n mukaan Siemensin koulutus oli ollut luonteeltaan yleiskoulutusta. A on katsonut, ettei hän ole osallistunut yhtiön omaan tuotekehitykseen, vaan projektit, joissa hän oli ollut mukana, olivat asiakaskohtaisten sovellutusten kehittämistä. A on kiistänyt osallistuneensa yhtiön tarjousten valmisteluun tai myyntiin.

23. Esitetyn selvityksen perusteella arvioituna A:lle ei ole hänen pääasiallisesti suorittamassaan ohjelmointityössä karttunut sellaista tietotaitoa ja teknistä osaamista, jonka suojaaminen olisi kilpailullisesti tärkeää. A ei ole osallistunut tarjousten tekemiseen tai niiden suunnitteluun, joten tätä kauttakaan hän ei ole saanut haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tietoa. Yhtiön oma tuotekehitys on ollut vähäistä eikä A:n ole näytetty osallistuneen siihen merkittävässä määrin. A:n pääasialliset tehtävät yhtiössä ovat sen vuoksi olleet sen laatuisia, että ne eivät puolla kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta.

24. A on kuitenkin edellä todetuin tavoin toiminut myös yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjänä. Tässä asemassa hänellä on ollut pääsy yhtiön kaikkiin tietojärjestelmiin ja muun muassa tarjoustietoihin. Tätä kautta hän on voinut saada haltuunsa kilpailullisesti tärkeää ja suojattavaa tietoa. Tämä tehtävä taas puoltaa kilpailukiellon sallittavuutta.

25. A on ollut yhtiön palveluksessa automaatioinsinöörin tehtävänimikkeellä. Hänen mukaansa yhtiössä toimi samanaikaisesti myös toinen henkilö samoissa tehtävissä. Hänellä ei ole ollut alaisia eikä siten esimiesasemaa. Hänen palkkansa on ollut viimeksi 2 380 euroa kuukaudessa, joka ei A:n mukaan vastannut ammattiliiton palkkasuositusta. A:n asema yhtiössä ei ole ollut sellainen, että se puoltaisi kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta.

26. Työnantajalla ei ole velvollisuutta suorittaa korvausta alle kuusi kuukautta kestävästä kilpailukieltosopimuksesta. A:n työsopimuksessa on kuitenkin todettu, että kilpailukiellon asettamat rajoitukset on otettu huomioon hänen palkkansa määrässä. Vaikka A:lla X Oy:n palvelukseen tullessaan on ollut vain vähän työkokemusta, A:n palkka on määrältään ollut kuitenkin niin alhainen, ettei siinä voida katsoa korvatun kilpailukiellon rajoituksia.

Erityisen painavan syyn arviointi

27. Edellä todetuin tavoin X Oy:n toiminnassa on liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsottavia tai niihin verrattavia tietoja, joita varten yhtiöllä on suojan tarve. Yhtiö on verrattain pieni toimija alalla, minkä voi katsoa korostavan suojan tarvetta.

28. A:n työtehtävät ohjelmoijana ovat käsittäneet vain varsin rajoitetusti toimintaa, jossa on syntynyt työnantajan kannalta keskeistä tuotekehitys- ja tutkimustietoa. A ei ole osallistunut yhtiön myyntitoimintaan ja tarjousten suunnitteluun eikä hänellä ole siten tätä kautta ollut tietoa tarjousten käsittämien toimitusten suunnittelusta tai hinnoittelusta. Näistä hän on kuitenkin voinut saada joiltain osin tietoja yhtiön tietojärjestelmästä, johon hänellä palvelimen pääkäyttäjänä on ollut pääsy. Hänen mahdollisuutensa hyödyntää näitä tietoja omakohtaisen kokemuksen puuttuessa ovat kuitenkin olleet vähäiset.

29. Paitsi kilpailukieltosopimuksella yhtiö on turvannut suojattavia tietoja myös salassapitosopimuksella. A:n työsopimukseen on liittynyt velvollisuus työsuhteen jälkeenkin pitää salassa ja pidättyä käyttämästä hyväkseen niitä liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka hän on saanut tietoonsa työsuhteen aikana. Kiellon rikkomisesta työsopimuksessa on sovittu maksettavaksi 20 000 euron sopimussakko. Yrityssalaisuuden rikkominen on myös säädetty rangaistavaksi rikoslain 30 luvun 5 §:ssä. A:n palvelimen pääkäyttäjänä saamat tiedot ovat olleet suojattuina jo näidenkin uhkien perusteella.

30. A:n asema ja palkkaus X Oy:n palveluksessa ovat olleet sellaisia, että ne eivät puolla kilpailukiellon sallittavuutta. Vain vähäinen osa A:n tehtävistä on ollut sellaisia, joilta osin kilpailukiellolle olisi perusteita. Vaikka X Oy:n toiminnan laatu ja liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä johtuva suojan tarve jossain määrin puoltavat kilpailukiellon sallimista, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa huomioon otettavia seikkoja punnittaessa kiellolle ole tässä tapauksessa riittäviä perusteita. Sen vuoksi kilpailukiellon käyttämiselle A:n työsopimuksessa ei ole työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Marjut Jokela (eri mieltä) ja Pekka Koponen. Esittelijä Samuli Sillanpää (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Sillanpää: Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kilpailukieltosopimus saadaan tehdä, jos siihen on työnantajan harjoittamaan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy. Pykälän 2 momentin mukaan erityisen painavaa syytä arvioitaessa on työnantajan toiminnan laatua sekä liike- tai ammattisalaisuuden suojaamisen tarvetta punnittava rinnan työntekijän aseman ja tehtävien kanssa. Työsopimuslain säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan pykälä vastaa asialliselta sisällöltään pitkälti aikaisemman työsopimuslain 16 a §:ää (HE 157/2000 vp s. 81).

Kilpailukieltosopimuksen tarkoituksena on turvata työnantajan etuja, mutta sen käyttö on sallittua vain laissa säädetyin edellytyksin. Työsopimuslaki asettaa rajat myös kilpailukiellon sisällölle ja sille, milloin työntekijän siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen tai yritystoiminnan harjoittamista voidaan pitää sovitun kilpailukiellon rikkomisena. Tulkinnassa on otettava huomioon perustuslain 18 §, jonka mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Erityisen painavat syyt kilpailukieltosopimuksen tekemiselle

Kilpailukieltosopimukset on katsottu tarpeellisiksi etenkin sellaisilla toimialoilla ja sellaisissa työtehtävissä, joihin liittyy tuotekehitys- ja tutkimustoimintaa ja joissa tiedon nopea uusiutuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä (HE 57/1990 vp s. 4, ja vastaavasti HE 157/2000 vp s. 82). Teknologiateollisuudessa nämä edellytykset usein täyttyvät. Toisaalta tietotyö on lisääntynyt kaikilla toimialoilla ja yhä suurempi osa työntekijöistä käsittelee ja saa haltuunsa tietoja, jotka ovat työnantajayrityksen taikka sen asiakaskunnan tai liikekumppanien etujen kannalta salassa pidettäviä. Kilpailukieltosopimuksen sallittavuus on myös tältä kannalta arvioitava tapauskohtaisesti sen perusteella, minkälaista tietoa kyseisen työnantajan harjoittamassa liiketoiminnassa kertyy ja saako työntekijä tietoonsa kilpailullisesti merkittäviä liike- ja ammattisalaisuuksia.

X Oy:n pääasiallisena liikeideana on toimittaa robotti- ja automaatiojärjestelmiä teollisuudelle niin, että asiakkaille räätälöidään yksilöllisiä ja toimintavalmiita järjestelmiä valmiista komponenteista. Lisäksi X Oy on A:n työssäolon aikana toteuttanut muutamia laajempia kehityshankkeita asiakasyrityksilleen ja kehittänyt omaa robottisoluaan. Tämänkaltainen soveltava kehittämistyö tuottaa varsinkin suunnittelun ja tarjousten tekemisen sekä niiden käsittelyn ajaksi tarpeen suojata hankkeeseen ja asiakkaan liiketoimintaan liittyviä tietoja. Työnantajan toiminta- ja kilpailukyvyn kannalta yhteistyökumppanien tietojen paljastuminen kilpailijoille voi olla yhtä vahingollista kuin työnantajan omien yrityssalaisuuksien vaarantuminenkin. X Oy:n ja sen toimittajien ja asiakkaiden välisissä sopimuksissa on ollut määräykset salassapidosta.

Liike- ja ammattisalaisuuden käsitteeseen ei välttämättömänä kuulu se, että tieto tai toimintatapa olisi erityisen omaperäinen tai uusi. Riittävää on, että kysymys on sellaisesta yritykselle ominaisesta ja sen liiketoimintaan liittyvästä seikasta, joka ei ole yleisesti tunnettu ja jonka salassa pitämisellä on merkitystä yritykselle (KKO 2003:19).

X Oy on uutta tekniikkaa hyödyntävä yritys, jolla on perusteltu tarve suojata omia ja asiakkaidensa liikesalaisuuksia kilpailijoiltaan. X Oy:n erityisosaaminen ja tietotaito ovat senkaltaisia, ettei niitä voida suojata immateriaalioikeuksilla. Pelkästään rikoslain säännöksillä suojattua tai nimenomaisesti sovittua liikesalaisuuksien ilmaisemiskieltoa ei voida pitää riittävän tehokkaana keinona estää liikesalaisuuksien siirtymistä, mitä jo kilpailukieltosopimusten salliminen laissa osoittaa.

Erityisen painavan syyn täyttymistä on erikseen tarkasteltava työntekijän kannalta ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä. Merkityksellistä on ensinnäkin sen arviointi, onko kyseinen työntekijä saanut työssään tietoonsa kilpailun kannalta tärkeää suojattavaa tietoa. Lain esitöissä on aikanaan todettu, että yleisesti ottaen tällaista tietoa on yrityksessä melko korkealla tasolla työskentelevällä työntekijällä, jolloin vastakohtaispäättelyn nojalla voidaan lähtökohtana myös pitää sitä, että yleensä pelkästään suoritustyötä tekevän työntekijän työsopimuksessa ei tulisi sallia kilpailukieltolauseketta (HE 57/1990 vp s. 4). Tämänkaltainen jaottelu on kuitenkin yksinkertaistava, eikä se vastaa nykyisiä työoloja ja tietojen käsittelemistä ainakaan kaikissa yrityksissä. Kilpailukiellon tarkoituksen kannalta merkitsevää on viime kädessä se, onko työntekijä tosiasiassa saanut työssään yrityksen liike- tai tuotantotoimintaan liittyvää erityistä tietoa, eikä se, minkälaisen tehtävän tai organisatorisen aseman kautta tieto on saatu.

Työntekijän asema ja tehtävät voivat olla vaikutuksellisia myös sen kautta, miten sovittu kilpailukielto vaikuttaa työntekijän mahdollisuuksiin hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeuteen valita työpaikkansa.

A on toiminut X Oy:ssä automaatioinsinöörinä, ja hänen tehtäviinsä on työsopimuksen mukaan kuulunut robottijärjestelmiin liittyviä ohjelmointi-, suunnittelu- ja kehitystehtäviä. A ei ole toiminut johtotehtävissä, eikä hänen ole väitettykään osallistuneen X Oy:n tuotteiden hinnoitteluun tai markkinointiin taikka muihin yhtiön talouteen liittyviin toimiin. X Oy:n salassapitointressissä ovat kuitenkin olleet sen omat ja asiakasyritysten tuotannolliset ja tekniset kehityshankkeet ja suunnitelmat. Tarjousvaiheen suunnittelutyötä on yhtiössä tehty usean henkilön projekteissa.

Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä yhtäältä A ja toisaalta X Oy:n toimitusjohtaja E sekä työntekijät B ja C ovat esittäneet toisistaan poikkeavat kuvaukset siitä, missä määrin ohjelmointi-insinöörit olivat olleet mukana projektien suunnittelutyössä. A:n päätyönä on sinänsä ollut toteutusvaiheessa tehty, hänen itsensä varsin mekaaniseksi kuvaama robottien ohjelmointi. Tämä ohjelmointityö ei ole tuonut A:lle sellaista tietotaitoa, joka yksin muodostaisi riittävän perusteen kilpailukiellolle. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että ohjelmistoinsinöörit eivät olisi olleet mukana yrityksen ydintoimintaan liittyvissä projekteissa ja kehityshankkeissa eivätkä he olisi olleet niistä lainkaan selvillä. Kehityshankkeisiin liittyvää, kilpailullisesti merkittävää tietoa ei voida X Oy:n kaltaisessa pienehkössä yrityksessä rajata vain suppealle johto- tai kehitystehtävissä olevien joukolle. Riidatonta on, että A:lla on ollut palvelimen pääkäyttäjänä pääsy kaikkiin tallennettuihin tietoihin.

A:n kilpailukielto on sovittu neljän kuukauden pituiseksi ja se on koskenut työntekoa ja osallistumista sellaisissa robotiikka-alan yrityksissä, joka suunnitteli, valmisti, myi tai markkinoi X Oy:n kanssa kilpailevia tuotteita tai palveluja. A:n koulutusta ja osaamista ei voida pitää niin erikoistuneena, etteikö hän olisi voinut hyödyntää ammattitaitoaan esimerkiksi muunlaisissa teknologiayrityksissä. Luonnollista toki on, että on usein helpompaa saada uusi työpaikka samankaltaista toimintaa harjoittavassa yrityksessä.

Tässä tapauksessa kilpailukieltosopimuksen sallittavuus ja sen rikkomista koskeva kanne eivät perustu siihen, että A:lle olisi työnantajan puolelta annettu erityistä koulutusta. Myöskään hänen palkassaan ei ole otettu huomioon kilpailukiellon taloudellisia vaikutuksia. Nämä seikat voidaan kaikkien muiden seikkojen ohella ottaa kokonaisarvostelussa huomioon, mutta ne eivät ole ratkaisevia. Työntekijän saama erityiskoulutus on nimittäin vain yrityssalaisuuksien suojaamistarpeelle vaihtoehtoinen kilpailukieltosopimuksen perusta. Kun A:n kilpailukielto on sovittu neljän kuukauden pituiseksi, se ei pykälän 3 momentinkaan mukaan ole edellyttänyt kompensaatiota palkassa.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsonee, että X Oy:n harjoittamasta liiketoiminnasta on aiheutunut painava todellinen tarve suojella X Oy:n ja sen asiakasyritysten ammatti- ja liikesalaisuuksia. Siitä riippumatta, missä määrin A on osallistunut tuotteiden kehitys- ja innovaatiotoimintaan ja perehtynyt niissä ilmeneviin yrityssalaisuuksiin, tai miten arvokkaina hän on itsellään olleita tietoja pitänyt, hänellä on kuitenkin toimenkuvansa mukaisesti ollut työssään pääsy yrityssalaisuuksina pidettäviin tietoihin. Korkein oikeus katsonee hovioikeuden tavoin, että X Oy:n tarve suojata kilpailullisesti olennaisia tietoja on asetettava etusijalle, vaikka kilpailukieltosopimuksella onkin rajoitettu A:n oikeutta siirtyä X Oy:n kanssa robotiikka-alalla kilpailevien yritysten palvelukseen. Kilpailukieltosopimuksen tekemiselle on siten ollut erityisen painava syy.

Onko sovittua kilpailukieltoa rikottu?

Kilpailukieltosopimuksessa voidaan määräaikaisestikin kieltää vain työnantajan kanssa kilpaileva toiminta. Pätevästi ei voida sopia ehdosta, jonka mukaan työntekijän toimintavapaus olisi työsuhteen päättymisen jälkeen rajoitetumpi kuin työsuhteen aikana. Kilpailevaa toimintaa ei siksi voida työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää sovellettaessa ymmärtää laajempana kuin mitä luvun 3 §:ssä tarkoitetaan kielletyllä kilpailevalla toiminnalla. Tämä säännösten välinen yhteys on todettu myös lain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 81). Sovittu kilpailukielto voi siten lähtökohtaisesti koskea vain sellaista toimintaa, joka voi kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa aikaisempaa työnantajaa.

Riidatonta on, että X Oy ja Y Oy, jonka palvelukseen A on siirtynyt, toimivat robotiikkajärjestelmien tuottajina muun muassa elintarviketeollisuudessa. X Oy on A:n työssäolon aikana käyttänyt yksinomaan muiden valmistamia käsivarsirobotteja, kun taas Y Oy on vuodesta 2006 alkaen muuttanut toimintamalliaan ja ryhtynyt suunnittelemaan ja valmistamaan yksinomaan suurikokoisia portaalirobottijärjestelmiä. Todistajana kuullun Y Oy:n myyntipäällikkö D:n mukaan yhtiön toiminta on suuntautunut aivan eri mittaluokan hankkeisiin kuin millaisia X Oy on voinut tarjota. Lisäksi Y Oy:n tuotanto on suuntautunut valtaosin ulkomaille, kun taas X Oy on toiminut vain kotimarkkinoilla. X Oy:n oikeudenkäynnissä mainitsemat esimerkit yhteisistä tarjouskohteista ovat ajalta ennen vuonna 2006 tapahtunutta Y Oy:n tuotannon uudelleensuuntaamista. Y Oy:n käyttämä tuotantotekniikka ja sen markkinat ovat siten aivan toiset kuin X Oy:llä.

Korkein oikeus katsonee, ettei Y Oy ole harjoittanut X Oy:n kanssa sellaista kilpailevaa toimintaa, jossa X Oy:n ammatti- ja liikesalaisuudet olisivat merkityksellisiä ja jossa niiden paljastumista voisi pitää X Oy:n yritystoimintaa ilmeisesti vahingoittavana. A ei ole siten rikkonut kilpailukieltosopimustaan mennessään työhön Y Oy:öön.

Näillä perusteilla Korkein oikeus päätynee samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Jokela: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Jokela.