27.5.2014

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 29.1.2010

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi seuraavaa:

A oli pitänyt laittomasti hallussaan vähintään 250 eurolla ostamiaan seitsemää fentanyyliä sisältävää Durogesic 100 mikrogrammaa/tunti (µg/h) -depotlaastaria ja kahdeksaa Durogesic 50 µg/h -depotlaastaria. A oli laittomasti myynyt B:lle kolme vahvuudeltaan 100 µg/h laastaria ja kolme vahvuudeltaan 50 µg/h laastaria yhteensä 270 euron hinnalla sekä muuten luovuttanut B:lle yhden vahvuudeltaan 50 µg/h laastarin.

B oli yhdessä toisen henkilön kanssa pitänyt laittomasti hallussaan A:lta hankittuja kolmea Durogesic-laastaria vahvuudeltaan 100 µg/h ja neljää Durogesic-laastaria vahvuudeltaan 50 µg/h. He olivat ensin yrittäneet laittomasti myydä ainakin kolme vahvuudeltaan 100 µg/h laastaria ja kaksi vahvuudeltaan 50 µg/h laastaria tarjoamalla niitä ostettavaksi internetissä. Tämän jälkeen he olivat laittomasti myyneet vähintään puolikkaan 100 µg/h -laastarin 50 euron hinnalla ja puolikkaan 50 µg/h -laastarin 20 euron hinnalla sekä muutoin luovuttaneet tarkemmin selvittämättä jääneen osan laastarista sekä puolikkaan 100 µg/h -laastarin. B oli lisäksi laittomasti käyttänyt yhden 50 µg/h -laastarin pureskelemalla ja nielemällä sen.

Käräjäoikeus totesi todisteena esitettyyn professori X:n lausuntoon viitaten, että fentanyyli oli rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine, koska sen käyttöön liittyi virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara. Pienten annosmäärien johdosta fentanyyli oli vaikeasti annosteltava, ja yliannostuksesta johtuva myrkytyskuoleman riski oli erittäin suuri.

A:n fentanyyliä koskevan tietoisuuden osalta käräjäoikeus totesi, että laastareiden pakkausseloste oli ollut A:n käytettävissä. Hänen tietokoneellaan oli ollut kipulääkkeitä käsittelevä tiedosto, jossa oli fentanyylin osalta kerrottu, että se oli hyvin vahva opioidi, jota käytettiin lähinnä syöpäpotilailla. Hinnaltaan se oli kallis, eikä sitä voitu käyttää, ellei potilaalla ollut jo toleranssia opioideihin. Pakkausselosteen ja tietokoneellaan olleen tiedoston perusteella A oli tiennyt kyseessä olleen niin vahva opioidi, ettei sitä voitu käyttää potilaalla, joka ei ollut ennen käyttänyt muuta opioidia. Myös merkinnät mikrogrammoista olivat sellaisia, jotka osoittivat, että kyse oli vahvasta aineesta. A oli tiennyt B:n käyttävän suonensisäisesti Subutexia, ja hän oli tarjonnut B:lle tämän vuoksi Durogesic-laastareita. Luovuttaessaan laastarit B:lle A oli ymmärtänyt, ettei B käyttänyt niitä särkylääkkeenä ohjeen mukaisesti, vaan että laastarit päätyivät huumausaineena väärinkäytettäviksi.

Käräjäoikeus lausui, että fentanyyli oli tapahtuma-aikana ollut melko uusi ja tuntematon huumausaine. A:n ja B:n tiedossa oli, että 50 µg/h -laastarin voi jakaa kuuteen osaan, mikä oli sopiva käyttöannos laastarista. Laastarin jakaminen niin moneen osaan, että siitä saisi X:n laskemat 336 annosta, ei ilmeisesti ollut mahdollista. Asiassa ei ollut selvitetty, imeytyikö koko fentanyylin määrä suun kautta käytettäessä ja millä aikavälillä. A:n ja B:n kertomien annosten olisi pitänyt aiheuttaa kuolemia. Tämän vuoksi todellisten annosten on täytynyt olla pienempiä kuin oli kerrottu. Laastarin jakaminen useaan kymmeneen osaan oli helposti mahdollista.

Käräjäoikeus piti uskottavana Durogesic 100 µg/h -laastarista saatavana määränä 60 käyttöannosta ja katsoi A:n tietoisuuden riittävän siihen, että hänellä oli ollut hallussaan vähintään 660 väärinkäyttöannosta eli suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. A oli hankkiessaan laastarit suunnitellut niiden myymistä, ja hän oli luovuttanut niitä B:lle syytteessä kerrotun määrän. Tekoa oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, koska rikoksella oli aiheutettu usealle henkilölle hengenvaaraa johtuen siitä, että jo hyvin vähäinen määrä fentanyyliä voi aiheuttaa kuoleman.

Käräjäoikeus katsoi myös B:n tienneen fentanyylin voimakkuudesta. B oli muun ohella viitannut lääkepakkauksen merkintöihin, vaikka oli väittänyt, että pakkaukset ja pakkausseloste olivat jääneet A:lle. Vaikka laastareiden hinta 270 euroa oli pieni verrattuna laastareiden sisältämään fentanyylimäärään, hinta oli kuitenkin niin korkea, että sen maksamista ilman mitään tietoa aineen käytöstä ei voitu pitää uskottavana. Käräjäoikeus katsoi B:n tahallisuuden ulottuvan siihen, että hänen hallussaan oli ollut ainakin 300 väärinkäyttöannosta fentanyyliä ja siis suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. B ja hänen kanssavastaajansa olivat hankkineet laastarit tarkoituksenaan markkinoida niitä pääkaupunkiseudulle, ja he olivat myyneet niitä siten, että useampi henkilö oli käyttänyt niitä. Tekoa oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, koska rikoksella oli aiheutettu usealle henkilölle vakavaa hengenvaaraa johtuen siitä, että jo hyvin vähäinen määrä fentanyyliä voi aiheuttaa kuoleman.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, huomioon ottaen alentavana tekijänä Porin käräjäoikeuden 12.2.2009 tuomitsema rangaistus, ja B:n törkeästä huumausainerikoksesta 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Helena Perä-Takala ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.3.2011

Syyttäjä sekä A ja B valittivat hovioikeuteen.

Syytäjä vaati, että A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan. Huomioon tuli ottaa fentanyylin poikkeuksellinen vaarallisuus, väärinkäyttöannosten suuri määrä ja rangaistustaso muiden vaarallisten huumausaineiden, erityisesti heroiinin osalta.

A katsoi valituksessaan syyllistyneensä törkeän huumausainerikoksen sijasta huumausainerikokseen ja vaati rangaistuksen alentamista ja määräämistä ehdolliseksi tai ainakin rangaistuksen tuomitsemista yhdyskuntapalveluna.

B katsoi valituksessaan syyllistyneensä törkeän huumausainerikoksen sijasta huumausainerikokseen ja vaati rangaistuksen alentamista sekä sen tuomitsemista yhdyskuntapalveluna.

Hovioikeus lausui olevan riidatonta, että fentanyyli oli erittäin vaarallinen huumausaine. Oikeuskäytännössä huumausaineen määrän arvioinnissa oli lähtökohtana pidetty siitä saatavien tavanomaisten käyttöannosten määrää.

Hovioikeus totesi, että professori X:n 7.1.2009 antaman lausunnon mukaan aloittelevan fentanyylin väärinkäyttäjän kerta-annos oli 50 - 200 µg. Käytössä toleranssi kasvoi, mutta kuolettavana pidettiin jo 1 000 - 2 000 µg annosta. Asiassa annetuista kertomuksista oli ilmennyt, että käytännössä väärinkäyttöannokset olivat olleet suurempia kuin X:n lausunnossa oli mainittu. X:n lausunnon mukaan opioideille syntyi jatkuvassa käytössä toleranssi, ja saman vaikutuksen saamiseksi annosta oli lisättävä. Jos toleranssia ei ollut muodostunut, jo hoidolliset annokset saattoivat olla hengenvaarallisia. Hoidollinen pitoisuus saattoi aiheuttaa hengenvaaran tottuneellekin huumausaineiden käyttäjälle, jos hänen käyttämänsä aineet olivat olleet muita kuin opioideja. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei tavanomaista käyttöannosta tullut määrittää pelkästään opioideihin jo toleranssia saaneiden käyttöannosten perusteella. B oli kertonut käyttäneensä säännöllisesti Subutexia, joka on opioidi. Hänen käyttöannoksensa olivat siten olleet tavanomaista suurempia.

Asiassa esitetyn todistelun perusteella hovioikeus arvioi, että yhdestä Durogesic-laastarista vahvuudeltaan 100 µg/h sai muutamia kymmeniä (noin 20 - 30) tavanomaisia käyttöannoksia ja vahvuudeltaan 50 µg/h laastarista vastaavasti puolet vähemmän.

A:n fentanyylin vaarallisuutta koskevan tietoisuuden ja tahallisuuden osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja totesi lisäksi, että hänen oli laastareiden osto- ja myyntiolosuhteet huomioon ottaen tullut pitää varsin todennäköisenä, että laastarit päätyivät huumausaineena käytettäväksi. Hovioikeus ei pitänyt uskottavana, että A olisi hankkinut ja myynyt itselleen tuntematonta huumausainetta selvittämättä sen voimakkuutta, käyttötapaa tai annoksia. A:n oli fentanyylilaastarin pitkä 72 tunnin vaikutusaika huomioon ottaen täytynyt ymmärtää, että yhdessä laastarissa oli paljon fentanyyliä ja että yhdestä laastarista oli saatavissa ainakin muutamia kymmeniä väärinkäyttöannoksia.

Ottaen huomioon, että B oli tehnyt rikoksen yhdessä sellaisen henkilön kanssa, joka oli ollut tietoinen fentanyylin voimakkuudesta ja laastarista saatavista käyttöannoksista, ei ollut uskottavaa, ettei B olisi tiennyt niistä. Hovioikeus ei myöskään pitänyt uskottavana, että B olisi hankkinut ja myynyt huumausainetta, jonka vahvuutta, käyttötapaa ja annoksia hän ei olisi selvittänyt. B oli itsekin kertonut lukeneensa internetistä käyttäjien kokemuksia fentanyylistä, joten hänellä oli katsottava olleen tietoa enemmän kuin hän oli kertonut. Hovioikeus katsoi B:n olleen tietoinen, että fentanyyli oli erittäin vaarallinen huumausaine ja että yhdestä laastarista sai muutamia kymmeniä käyttöannoksia.

Hovioikeus katsoi A:n hallussa olleen noin 200 - 300 käyttöannosta ja B:n hallussa yhdessä toisen vastaajan kanssa 100 - 150 käyttöannosta. Sekä A että B olivat pitäneet hallussaan suurta määrää erittäin vaaralliseksi tietämäänsä huumausainetta, ja hallussapito oli tapahtunut edelleenlevitys- ja myyntitarkoituksessa. Teot olivat kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

A:n ja B:n rangaistusten osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Männikkö, Juhani Palmu ja Minna Kangasmäki.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeuden tuomion mukaan A on 15. - 28.12.2008 pitänyt hallussaan seitsemää Durogesic 100 µg/h -fentanyylilaastaria ja kahdeksaa Durogesic 50 µg/h -fentanyylilaastaria eli yhteensä noin 200 - 300 käyttöannosta. B:n on katsottu yhdessä toisen henkilön kanssa pitäneen 20. - 28.12.2008 hallussaan kolmea Durogesic 100 µg/h -laastaria ja neljää Durogesic 50 µg/h -laastaria eli yhteensä 100 - 150 käyttöannosta. Hovioikeus on katsonut A:n ja B:n olleen tietoisia siitä, että fentanyyli on erittäin vaarallinen huumausaine ja että yhdestä fentanyylilaastarista on saatavissa väärinkäytössä muutamia kymmeniä kerta-annoksia. Sekä A:n että B:n on katsottu pitäneen hallussaan suurta määrää erittäin vaarallista huumausainetta edelleenlevitys- ja myyntitarkoituksessa.

2. Hovioikeus on lukenut A:n ja B:n syyksi törkeän huumausainerikoksen. Hovioikeus on tuominnut A:n mainitusta rikoksesta ja hänen syykseen samalla kertaa luetusta huumausaineen käyttörikoksesta 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistusta alentavana seikkana on otettu huomioon Porin käräjäoikeuden 12.2.2009 tuomitsema 6 kuukauden vankeusrangaistus, jonka sijasta on tuomittu 180 tuntia yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus on tuominnut B:n 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen.

3. A:n ja B:n valitusten perusteella asiassa on kysymys siitä, ovatko he menettelyllään syyllistyneet huumausainerikokseen vai törkeään huumausainerikokseen. Arvioitavana on tällöin se, miten vaarallisena huumausaineena fentanyyliä on pidettävä ja mitä sen osalta voidaan pitää tavanomaisena käyttöannoksena, sekä fentanyylilaastareista saatavaan väärinkäyttöannosten määrään ja fentanyylin vaarallisuuteen liittyvästä A:n ja B:n tahallisuuden arvioimisesta. Asiassa on edelleen kysymys rangaistuksen määräämisestä.

Fentanyyli huumausaineena

4. Rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Korkeimmalle oikeudelle 19.6.2012 antamassa lausunnossa on fentanyylin ominaisuuksista, käyttötavoista ja käyttöannoksista todettu muun ohella seuraavaa:

Fentanyyli (1-fenetyyli-4-N-propionyylianilinopiperidiini) on keskushermoston kautta vaikuttava lyhytvaikutteinen morfiinin sukuinen kipulääke, opioidi. Fentanyyli kuuluu huumausaineasetuksen luetteloon I. Samaan luetteloon kuuluvat opioideista muun muassa morfiini, heroiini ja metadoni.

Fentanyyli on vaikutusmekanismiltaan ja vaikutuksiltaan lähes identtinen morfiinin kanssa. Fentanyyli on kuitenkin painoyksikköä kohden 50 - 100 kertaa voimakkaampi kuin morfiini tai heroiini. Fentanyyliä voidaan käyttää suonensisäisesti, polttamalla ja imeyttämällä ihon tai limakalvojen kautta. Yleisimmät väärinkäyttötavat ovat suonensisäinen käyttö ja fentanyylilaastareiden pitäminen posken limakalvoa vasten. Suonensisäinen käyttö on näistä vaarallisempaa. Fentanyyliin liittyy muita huumausaineita suurempi virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara molemmilla yleisimmillä käyttötavoilla.

Eri tavoin annettuna fentanyylin farmakokineettiset ominaisuudet ja siten vaikutuksen voimakkuus ja kesto vaihtelevat suuresti. Suonensisäisesti käytettynä aineen vaikutus on nopea ja voimakas. Suoneen annosteltaessa fentanyyliä pääsee 100 prosenttia annoksesta elimistöön. Annosteltaessa fentanyyliä suun kautta mahalaukkuun vain mitätön osa fentanyylistä imeytyy, sillä se ehtii hajota jo mahalaukussa ja maksan läpi kulkiessaan ennen pääsyä yleiseen verenkiertoon ja elimistöön vaikutuspaikalleen. Fentanyyli imeytyy depotlaastareista tasaisella nopeudella hitaasti ihon läpi ja saavuttaa maksimitehonsa 12 - 24 tunnin kuluttua laastarin laittamisesta iholle. Laastarista vapautuvan fentanyylin vaikutus on tasainen noin kolmen vuorokauden ajan, minkä jälkeen vapautuminen hidastuu ja tasaisen vaikutuksen saamiseksi laastari tulee vaihtaa uuteen. Laastarissa olevasta fentanyylistä voi imeytyä elimistöön noin 90 prosenttia, mikäli sitä pidetään iholla useita vuorokausia.

Posken limakalvolta fentanyyli imeytyy olennaisesti nopeammin kuin iholta. Mikäli fentanyylilaastaria pidetään suussa sitä välillä pureksien ja pitäen poskien limakalvoa vasten ja/tai kielen alla, imeytyy laastarin sisältämästä fentanyylimäärästä noin 50 prosenttia elimistöön.

Fentanyylin väärinkäyttöä on esiintynyt 1990-luvun lopulta lähtien yhä lisääntyvässä määrin. Fentanyylin annokset vaihtelevat erityisesti henkilölle kehittyneen toleranssin mukaan. Fentanyyli on harvoin ensimmäinen väärinkäytetty opioidi. Opioideja aiemmin käyttämättömälle henkilölle, jolle ei ole kehittynyt toleranssia opioidiryhmän lääkeaineille, tavanomaisen aloitusannoksen todetaan lausunnossa olevan 25 - 50 µg, joskin toisaalla lausunnossa aloitusannokseksi on mainittu 50 - 100 µg. Opioideihin tottumattomalle henkilölle noin 300 µg on jo hengenvaarallinen kontrolloimattomissa olosuhteissa. Tavanomainen kerta-annos suonensisäistä fentanyyliä henkilölle, jolle on muodostunut keskivahva toleranssi opioideja kohtaan, on noin 300 µg. Voimakkaan opioiditoleranssin omaava henkilö saattaa sietää fentanyyliä suonensisäisesti jopa yli 1 mg:n kerta-annoksena. Kuolettavan annoksen arvioidaan olevan tolerantille henkilölle noin 2 mg, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Fentanyyli uuttuu melko hyvin laastarista eri liuottimiin, esimerkiksi alkoholin ja veden sekoitukseen. Tätä liuosta voidaan ruiskuttaa suoneen. Onnistuneimmillaan uutto liuottaa noin 90 prosenttia laastarin fentanyylistä.

Yhdestä Durogesic 100 µg/h -laastarista saadaan uuttamalla suonensisäiseen käyttöön noin 50 tavanomaista 300 µg:n käyttöannosta, ja Durogesic 50 µg/h -laastarista puolet vähemmän eli 25 käyttöannosta. Laastaria leikattaessa ja leikattua palaa suussa posken limakalvoa vasten pitämällä, imeskelemällä tai pureskelemalla saadaan lausunnossa esitetyn arvion mukaan Durogesic 100 µg/h -laastarista noin 28 tavanomaista 300 µg:n käyttöannosta, ja Durogesic 50 µg/h -laastarista noin 14 käyttöannosta. Laastarin palan pinta-ala, josta 300 µg imeytyy posken limakalvolta elimistöön, on molemmissa laastareissa 1,5 neliösenttimetriä. Kuolemaan johtavia 2 mg:n annoksia on 100 µg/h -laastarista saatavissa uutettaessa noin 7,5 kappaletta ja posken limakalvolta imeytettynä noin 4 kappaletta.

Fentanyyli täyttää sekä suonensisäisesti käytettynä että imeskelykäytössä erittäin vaarallisen huumausaineen kriteerit. Yliannoksen tyypillisimmät myrkytysoireet ovat hengityslama, keskushermoston lama eli kooma, lihasjäykkyys ja pienet silmien mustuaiset. Lisäksi verenpaine laskee ja suoliston toiminta lamaantuu. Fentanyylin voimakkuuden vuoksi on yliannostuksen riski suuri ja kuolemaan johtava hengityslama voi ilmaantua nopeasti. Yliannostusriskiä lisää yhteiskäyttö muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kuten bentsodiatsepiinien, alkoholin tai muiden opioidien kanssa. Fentanyylin vieroitusoireet ovat vastaavat kuin heroiinilla eli flunssamainen olo, ripuli, vapina, levottomuus, ahdistuneisuus sekä voimakkaat lihas- ja vatsakivut. Vuonna 2010 fentanyyli aiheutti Suomessa 16 myrkytyskuolemaa.

Suonensisäisesti annosteltuna 300 µg fentanyyliä vastaa vaikutuksiltaan ja voimakkuudeltaan 50 milligrammaa suonensisäisesti annosteltua 40-prosenttista katukauppaheroiinia tai 20 milligrammaa puhdasta sataprosenttista heroiinia. Jotta fentanyylilaastarista saadaan uutettua sama 40 väärinkäyttöannosta kuin kahdesta grammasta katukauppaheroiinia, tarvitaan 0,8 kappaletta Durogesic 100 µg/h -laastaria. Sama käyttöannosmäärä kuin 15 grammasta katukauppaheroiinia (300 annosta) saadaan kuudesta tällaisesta laastarista.

6. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) lausunnossa 1.6.2012 on todettu muun ohella seuraavaa:

Fentanyyli on opioidijohdos, jota voidaan verrata muihin opioideihin ja varsinaisiin opiaatteihin. Fentanyylin analgeettinen (kipua lievittävä) teho on jopa satakertainen morfiiniin verrattuna. Myös euforisoiva potentiaali on moninkertainen morfiiniin verrattuna.

Fentanyyli on vaarallinen etupäässä sen nopean imeytymisen, tehokkuuden eli pienen annoksen sekä kuolemaan helposti johtavan myrkyllisyytensä vuoksi. Yliannos johtaa nopeasti hengityslamaan ja kuolemaan. Väärinkäyttötavat ovat samanlaisia kuin opioideilla ja opiaateilla: suonensisäinen käyttö, polttaminen, nuuskaaminen sekä imeyttäminen ihon ja limakalvojen läpi. Kipulääkelaastareina ja niiden paloina fentanyyliä on nielty ja eri tavoin poltettu. Euforian saavuttamiseen tarvittava annos on yksilöllinen ja sitä nostaa väärinkäytön myötä kehittyvä toleranssi. Yleisimmät käyttötavat ovat suonensisäinen käyttö ja imeyttäminen limakalvojen läpi. Lääkkeen nopea imeytyminen limakalvojen läpi on selkeä merkittävän yliannostuksen riskitekijä ja samalla siis myös merkittävä kuolemanriski.

Fentanyyliä ja sen johdannaisia tulee väärinkäytössä pitää myrkyllisyytensä ja pienien annoskokojensa vuoksi kaikkein vaarallisimpina huumausaineina.

Aloittavan väärinkäyttäjän kerta-annos on 50 - 200 µg fentanyyliä. Käytössä käyttäjälle kehittyy toleranssi, mutta 1 000 - 2 000 µg:n annos voi johtaa kuolemaan. Fentanyyliä 100 µg tunnissa vapauttavassa laastarissa on 16,8 milligrammaa vaikuttavaa ainetta eli 84 - 336 kerta-annosta tai 8 - 16 tappavaa annosta.

Limakalvokäytössä kaikki laastarin sisältämä lääkeaine saadaan hyödynnettyä. Polttamisessa, nuuskaamisessa ja ruiskuhuumeeksi uuttamisessa lääkeainetta menetetään jonkin verran. Lääkinnällisessä käytössä olleessa laastarissa voi olla ohjeen mukaisen kolmen vuorokauden käytön jälkeen lääkeainetta vielä jopa 50 prosenttia.

Fentanyyli on ollut Suomessa saatavissa vuodesta 1965 alkaen injektiomuodossa ja vuodesta 1995 lääkelaastarina. Rikosteknisestä laboratoriosta ja tullilaboratoriosta saatujen tietojen mukaan laastareista tai muusta lähteestä peräisin olevaa fentanyyliä on havaittu vuodesta 2007 alkaen jonkin verran ja kasvavassa määrin. Ennen vuotta 2006 fentanyylikuolemia raportoitiin vain satunnaisesti. Vuonna 2008 huumausainekäyttöön liittyviä fentanyylikuolemia oli 15 ja vuonna 2010 niitä oli 16. Käyttäjillä ei vaikuta olevan kovin hyvää, saati vakiintunutta, kuvaa käytön riskeistä.

7. Asiassa esitetyn professori X:n kirjallisessa asiantuntijalausunnossa 7.1.2009 fentanyylistä on todettu seuraavaa:

Fentanyyli on kipulääkkeenä 50 - 100 kertaa voimakkaampi kuin morfiini. Tästä syystä fentanyylin kerta-annos on esimerkiksi morfiinin hoidolliseen kerta-annokseen verrattuna pieni, vain 50 - 200 µg, kun morfiinin tyypillinen kerta-annos on suuruusluokkaa 5 mg (5 000 µg) alkaen. Pistetyn fentanyylin puoliintumisaika elimistössä on lyhyt, 1 - 6 tuntia, mutta laastarimuodossa annosteltuna ihoon ja ihonalaiseen kudokseen tapahtuvan varastoitumisen vuoksi selvästi pidempi, 13 - 22 tuntia. Pitkittynyt puoliintumisaika lisää väärinkäytön yhteydessä hengenvaaraa, koska pitoisuudet laskevat hitaasti ja vastaavasti haittavaikutukset kestävät pitkään.

Fentanyylin käytön sivuvaikutuksena on hengityksen lamaantuminen. Lisäksi opioidit aiheuttavat lihasjäykkyyttä, silmän mustuaisen supistumisen, kouristeluja, verenpaineen alenemista ja tajuttomuutta. Mainittuja sivuvaikutuksia voi esiintyä jo hoidollisilla annoksilla. Fentanyylille muodostuu toleranssi, ja saman vaikutuksen saamiseksi annoksen suuruutta joudutaan lisäämään. Jo hoidollinen fentanyyliannos 50 - 200 µg voi olla hengenvaarallinen henkilölle, joka ei ole aikaisemmin käyttänyt ryhmän aineita ja jolle ei ole ehtinyt muodostua toleranssia.

Yhdessä Durogesic 100 µg/h -laastarissa on fentanyyliä valmistajan ilmoituksen mukaan 16,8 mg (= 16 800 µg). Vaikuttavaa ainetta on moninkertainen määrä verrattuna normaaliin pistämällä annettavaan annokseen. Laastarin tai sen osan kiinnittäminen kielen alle tai posken limakalvolle lisää laastarista imeytyvää fentanyyliannosta usealla eri mekanismilla: suun lämpötila on ihon lämpötilaa korkeampi, suun limakalvo on ihoa ohuempi ja suun limakalvon alainen verenkierto on erityisen vilkasta. Laskennallisesti voitaisiin ajatella, että jakamalla laastari osiin ja ottamalla annos suun limakalvon läpi samasta laastarista riittäisi useammalle käyttäjälle fentanyyliä tai yksi käyttäjä saisi otettua ainetta useita kertoja. Menetelmä on kuitenkin hengenvaarallinen, sillä imeytyminen mainituissa olosuhteissa ei ole kontrolloitua. Samoin on hengenvaarallista uuttaa laastarissa olevaa fentanyyliä pistämistä varten siinä olevan suuren fentanyylimäärän vuoksi.

Aloittavan fentanyylin väärinkäyttäjän kerta-annos on 50 - 200 µg. Käytössä toleranssi kasvaa, mutta kuolettavana pidetään jo 1 000 - 2 000 µg:n annosta. Siten yhdessä Durogesic 100 µg/h -laastarissa on 84 - 336 kerta-annosta tai 8 - 16 tappavaa annosta. Kymmenen grammaa puhdasta heroiinia vastaa 1 000 - 2 000 aloittelijan huumausaineannosta. Vastaava annosmäärä saadaan 0,1 - 0,2 grammasta fentanyyliä.

8. Korkein oikeus katsoo edellä selostetuista lausunnoista yksiselitteisesti ilmenevän, että fentanyyli on ominaisuuksiensa vuoksi rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. A ja B eivät ole tätä seikkaa kiistäneetkään.

Fentanyylilaastareista saatavat käyttöannokset

9. Korkein oikeus on todennut useissa ennakkopäätöksissään (muun ohella KKO 2006:58, KKO 2009:53, KKO 2011:108), että huumausaineen määrää voidaan suuntaa-antavasti arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla. Se, mitä on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta, vaihtelee huumausaineittain ja riippuu huumausaineen vaarallisuudesta ja voimakkuudesta (ks. myös HE 180/1992 vp s. 22).

10. Tavanomainen käyttöannos tarkoittaa lähtökohtaisesti sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Käyttöannoksen suuruuteen voivat osaltaan merkittävästi vaikuttaa käyttäjälle tottumisen myötä syntyvä sietokyky sekä se tapa, jolla huumausainetta käytetään. Eri käyttötavoilla huumausaineen imeytyminen elimistöön ja aineen vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia. Huumausaineen edelleen luovuttamisen käsittävissä teoissa edellä mainitut käyttäjään ja käyttötapaan liittyvät yksilölliset seikat eivät yleensä ole luovuttajan kontrolloitavissa. Pääsääntöisesti tällaisia käyttäjäkohtaisia eroja ei siten voida ottaa huomioon, vaan arvioinnin tulee perustua tavanomaisesti huumausainekäytössä toteutuvaan käyttöannokseen. Jos jatkuva käyttö lisää olennaisesti käyttöannosta, arvioinnissa voidaan ottaa huomioon sekä tavanomaisen käytön että jatkuvan käytön kerta-annos (KKO 2006:82). Jos huumausaineen käytössä esiintyy yleisesti erilaisia käyttötapoja, on syytä ottaa huomioon kaikki tällaiset käyttötavat. Mikäli jokin käyttötapa on tietylle huumausaineelle selvästi tyypillisin, voidaan tavanomainen käyttöannos arvioida sen perusteella (KKO 2006:59).

11. Asiantuntijalausunnoista ilmenevin tavoin fentanyylin huumausainekäytössä kerta-annoksen kokoon vaikuttaa merkittävästi käyttäjän sietokyky fentanyylille ja yleensä opioideille. THL:n lausunnossa laskentaperusteena käytettyä kohtalaisen sietokyvyn omaavan käyttäjän kerta-annosta 300 mikrogrammaa voidaan pitää keskiarvona tottumattoman ja tottuneen käyttäjän annostuksen välillä. Siten tavanomaisen fentanyylin käyttöannoksen voidaan katsoa olevan sanottua suuruusluokkaa eli noin 300 mikrogrammaa.

12. Fentanyylin käyttötapa vaikuttaa puolestaan siihen, kuinka monta edellä mainitun 300 mikrogramman suuruista kerta-annosta yhdestä fentanyylilaastarista on mahdollista saada. Asiantuntijalausuntojen perusteella yhdestä Durogesic 100 µg/h -laastarista voidaan arvioida saatavan suonensisäisessä käytössä noin 50 sanotun suuruista käyttöannosta. Suun limakalvolta imeyttäen tapahtuvan käytön osalta asiantuntijalausuntojen kannanotot fentanyylin imeytymisestä poikkeavat toisistaan. THL:n lausunnon perusteella elimistöön imeytyminen saattaa tällöin olla selvästi vähäisempää kuin suonensisäisessä käytössä. Yhdestä 100 µg/h -laastarista saatavien käyttöannosten määrää ei tämän vuoksi ole pidettävä tällaisessa käytössä suurempana kuin THL:n lausunnossa mainitut 28 annosta.

13. Hovioikeus on tuomiossaan arvioinut 100 µg/h -fentanyylilaastarista saatavan 20 - 30 käyttöannosta ja 50 µg/h -laastarista vastaavasti puolet tästä määrästä. Korkein oikeus katsoo, että kun molemmat edellisessä kohdassa mainitut tavanomaisina pidettävät käyttötavat otetaan huomioon, on yhdestä 100 µg/h -fentanyylilaastarista saatavissa 28 - 50 käyttöannosta ja yhdestä 50 µg/h -laastarista 14 - 25 käyttöannosta. Siten A:n hallussaan pitämien fentanyylilaastareiden yhteinen huumausainemäärä on vastannut 308 - 550 käyttöannosta ja B:n hallussaan pitämä määrä 140 - 250 käyttöannosta.

14. Huumausaineen vaarallisuus vaikuttaa edeltä ilmenevin tavoin siihen määrään, mitä pidetään rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamana suurena määränä huumausainetta. Suuri määrä on kuitenkin itsenäinen törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistötekijä. Suuri määrä on seikka, joka on yleensä omiaan osoittamaan, ettei huumausaine ole tarkoitettu pelkästään omaan tai hyvin rajatun käyttäjäpiirin käyttöön.

15. Oikeuskäytännössä on Korkeimman oikeuden gammahydroksibutyraattia (GHB) koskeneessa ratkaisussa KKO 2009:53 (kohta 16) lausuttu, että määrän arvioinnissa voitiin ottaa huomioon amfetamiinia ja ekstaasia koskeva oikeuskäytäntö, jonka mukaan suuren määrän oli molempien aineiden kohdalla katsottu tarkoittavan satoja käyttöannoksia. Tuossa asiassa vastaajan hallussaan pitämästä GHB:stä oli saatavissa ainakin 100 tavanomaista käyttöannosta ja siitä sekä hänen lisäksi hallussa pitämästään amfetamiinista oli yhteen laskien voinut saada alle 300 käyttöannosta huumausainetta. Korkein oikeus katsoi, ettei vastaaja ollut pitänyt hallussaan sanotun lainkohdan tarkoittamaa suurta määrää huumausainetta. Ratkaisussa KKO 2005:62 kysymyksessä oli 972 käyttöannosta lievään vaarallisuusluokkaan kuuluvaa huumausaineena pidettävää lääkevalmistetta ja 210 käyttöannosta keskimmäiseen luokkaan kuuluvaa valmistetta. Korkein oikeus katsoi, ettei näitä määriä voitu pitää lainkohdan tarkoittamana suurena määränä huumausainetta.

16. Fentanyyliä on pidettävä selvästi vaarallisempana huumausaineena kuin ratkaisussa KKO 2009:53 kysymyksessä olleita amfetamiinia ja GHB:tä. Korkein oikeus katsoo, että A:n hallussaan pitämän fentanyylin määrää tavanomaisina käyttöannoksina arvioituna on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamana suurena määränä huumausainetta. Sen sijaan toisin kuin hovioikeus on tuomiossaan katsonut, B:n hallussaan pitämän fentanyylin määrää käyttöannoksina arvioituna ei ole katsottava sanotun lainkohdan tarkoittamaksi suureksi määräksi.

A:n ja B:n tahallisuuden arviointi

17. Hovioikeus on katsonut, että A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että fentanyyli on erittäin vaarallinen huumausaine ja että yhdestä Durogesic 100 µg/h -laastarista on saatavissa ainakin muutamia kymmeniä (20 - 30) väärinkäyttöannoksia ja Durogesic 50 µg/h -laastarista ainakin 10 - 15 käyttöannosta.

18. A ja B ovat kiistäneet olleensa tietoisia fentanyylin erittäin vaarallisesta luonteesta ja siitä, että laastareista olisi ollut saatavissa enempää kuin A:n hallussa pitämistä laastareista 15 tai enintään muutamia kymmeniä käyttöannoksia ja B:n hallussa pitämistä laastareista enintään 20 käyttöannosta. A on lisäksi kiistänyt sen, että hän olisi ollut tietoinen laastareiden käytöstä muutoin kuin pakkausohjeiden mukaisesti särkylääkkeenä laastari iholle liimaamalla.

19. Kuten Korkein oikeus on törkeää huumausainerikosta koskevissa ennakkopäätöksissään (KKO 2006:64, KKO 2001:117, KKO 2001:13) todennut, tuomitseminen tahallisesta rikoksesta edellyttää, että tekijä on joko tietoinen kaikista rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista tai hänen voidaan katsoa ainakin pitäneen niiden olemassaoloa varsin todennäköisenä. A:n ja B:n tuomitseminen törkeästä huumausainerikoksesta edellyttää siten muun ohella, että he ovat pitäneet vähintäänkin varsin todennäköisenä, että heidän hallussaan on ollut erittäin vaarallista huumausainetta tai että huumausainetta on ollut suuri määrä.

20. Yhdestä fentanyylilaastarista saatavat käyttöannokset saattavat vaihdella merkittävästikin valitun käyttötavan ja käyttäjän toleranssin mukaan. Ilmeistä joka tapauksessa on, että nyt kysymyksessä olevista fentanyylilaastareista ei tässä tapauksessa ole otettu niin suuria käyttöannosmääriä kuin edellä selostetuissa asiantuntijalausunnoissa on esitetty olevan mahdollista. THL:n lausunto myös tukee A:n ja B:n tässä asiassa esittämää näkemystä, että fentanyylilaastari olisi mahdollista käyttää vain muutamaan osaan jaettuna, mikäli käyttötapana on laastarin nieleminen, koska tällöin mahalaukusta pääsee imeytymään verenkiertoon vain mitätön osa fentanyylistä.

21. A:n ja B:n hallussapitämiä ja myymiä laastareita on käytetty suun kautta ja niitä on myös nielty. B on itsekin kertonut käyttäneensä yhden laastarin kahteen osaan jaettuna ja nielleensä laastarin palaset. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:lla tai B:llä olisi ollut kokemusta tai nimenomaista tietoa fentanyylilaastareiden sisältämän fentanyylin suonensisäisestä käytöstä. Suonensisäinen käyttö on kuitenkin asiantuntijalausuntojen mukaan suun limakalvolta imeyttämisen ohella toinen kahdesta fentanyylin tavanomaisimmista käyttötavoista. Huumausaineen edelleen luovuttamisen käsittävissä teoissa luovuttaja ei yleensä voi vaikuttaa siihen, miten vastaanottaja huumausaineen käyttää.

22. Tekoajankohtana joulukuussa 2008 yleisesti saatavilla ollut tieto fentanyylin väärinkäytöstä on ilmeisesti ollut vähäisempää kuin nykyisin. Korkeimman oikeuden pyytämistä asiantuntijalausunnoista ilmenee kuitenkin, että fentanyylin väärinkäyttöä on esiintynyt jo 1990-luvun lopulla. Ennen vuotta 2006 fentanyylikuolemia oli raportoitu vain satunnaisesti, mutta jo vuonna 2008 fentanyyliin liittyviä kuolemantapauksia oli 15. Näin ollen fentanyyli ei enää tekoaikana vuoden 2008 lopussa ole ollut tuntematon huumausaineena käytettävä aine, vaan siitä on ollut saatavilla tietoa, jonka perusteella aineen vaarallisuutta ja annostusta on voitu arvioida.

23. A:n kertomusta siitä, ettei hän ollut ollut tietoinen laastarista saatavien käyttöannosten todellisesta määrästä, tukee se, että A on ostanut seitsemän Durogesic 100 µg/h -laastaria ja kahdeksan Durogesic 50 µg/h -laastaria yhteensä 250 eurolla ja myynyt kolme kappaletta kumpaakin laastaria B:lle 270 eurolla. Yhden laastarin A on antanut B:lle ilmaiseksi. Alhainen myyntihinta viittaa siihen, ettei A olisi ollut tietoinen fentanyylilaastareista saatavien käyttöannosten määrästä, joskin hintaan on voinut alentavasti vaikuttaa huumausaineen vaarallisuus ja vaikea annosteltavuus. Lisäksi myös ostohinta on ollut poikkeuksellisen alhainen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei huumausaineen hinnoista voida asiassa tehdä merkittäviä johtopäätöksiä A:n tietoisuudesta fentanyylin käyttöannoksista.

24. A:lla on ollut käytössään asiassa kirjallisina todisteina esitetyt Durogesic-laastareiden pakkausseloste ja kipulääketiedosto. Näiden perusteella A:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että fentanyyli on hyvin vahva opioidi, sekä siitä, minkä verran laastarit sisältävät fentanyyliä. Pakkausselosteesta on myös ilmennyt, että yhdestä Durogesic 100 µg/h -laastarista riittää ohjeen mukaisessa käytössä fentanyyliä 72 tunniksi ja että fentanyylin käytön yliannostus voi johtaa muun ohella hengityksen lamaantumiseen. A:n ei itse ole väitettykään käyttäneen laastareita, joten hänellä ei ole osoitettu olleen omiin käyttökokemuksiin perustuvaa tietoa käytöstä. Laastarit ovat kuitenkin A:n tieten olleet tarkoitettu päihdekäyttöön. Hän on hankkinut laastarit myydäkseen niitä B:lle, joka on ollut Subutexin väärinkäyttäjä ja jolla puolestaan on ollut enemmän tietoa myös fentanyylistä ja sen käytöstä. Korkein oikeus pitää hovioikeuden tavoin epäuskottavana, että A olisi ilman minkäänlaista tarkempaa tietoa fentanyylin ominaisuuksista ostanut ja myynyt tai muutoin luovuttanut fentanyylilaastareita. A:n on kerrotuissa olosuhteissa täytynyt pitää vähintäänkin varsin todennäköisenä, että kyse on erittäin vaarallisesta huumausaineesta.

25. A:n on kerrotuissa olosuhteissa lisäksi täytynyt olla tietoinen fentanyylin käyttötavasta suun limakalvolla ja pitää vähintäänkin varsin todennäköisenä, että yhdestä laastarista riittää fentanyyliä lukuisiin käyttökertoihin. A:n osalta Korkein oikeus katsoo, että hänen tahallisuutensa ulottuu fentanyylin määrään, joka vastaa limakalvolta imeyttäen käytettynä arvioitua käyttöannosten määrää eli hieman yli 300 käyttöannosta. Tätä määrää on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena huumausainemääränä.

26. B on hovioikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin ostanut ja myynyt laastareita yhdessä sellaisen henkilön kanssa, joka on tiennyt fentanyylin olevan vahvempi huumausaine kuin heroiini. Heroiinin vaarallisuus on yleisesti tunnettu. B:n on näissä olosuhteissa täytynyt olla tietoinen siitä, että fentanyyli on erittäin vaarallinen huumausaine.

27. B on yhdessä toisen henkilön kanssa pitänyt hallussaan kolmea Durogesic 100 µg/h -laastaria ja neljää Durogesic 50 µg/h -laastaria sekä myynyt puolikkaan Durogesic 100 µg/h -laastarista 50 euron hinnalla ja puolikkaan Durogesic 50 µg/h -laastarista 20 euron hinnalla. Lisäksi hän on muutoin luovuttanut laastarinosia. Hän on kertonut käyttäneensä yhden Durogesic 50 µg/h -laastarin itse kahtena käyttöannoksena laastarin nielemällä. B on hovioikeudessa kertonut, että yhden Durogesic 100 µg/h -laastarin voi laittaa kuuteen osaan.

28. Korkein oikeus pitää epäuskottavana, että B olisi ilman tarkempaa selvittämistä fentanyylin ominaisuuksista ja käytöstä ostanut, myynyt ja käyttänyt itse laastareita. Todennäköistä on, että B on itsekin opioidien käyttäjänä ollut tietoinen myös fentanyylin suonensisäisestä käyttötavasta. B:n on täytynyt pitää vähintään varsin todennäköisenä fentanyylilaastareista saatavan suonensisäisessä ja suun limakalvoilla imeyttäen tapahtuvassa käytössä sellaisen määrän käyttöannoksia kuin edellä kohdassa 13 on todettu. Mainittua 140 - 250 käyttöannoksen määrää ei voida pitää rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Törkeä huumausainerikos vai huumausainerikos

29. A:n ja B:n rikoksessa on ollut kysymys erittäin, jopa poikkeuksellisen vaarallisesta huumausaineesta. Tällaisen huumausaineen levittäminen on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. A on ostanut fentanyylilaastareita tarkoituksenaan myydä ne edelleen. Hän on myös myynyt tai muutoin luovuttanut edelleen suuren osan hankkimistaan laastareista. B on yhdessä toisen henkilön kanssa pyrkinyt myymään fentanyylilaastareita internetin välityksin ja lisäksi myynyt niitä kolmelle henkilölle. Vaikka B:n hallussaan pitämää fentanyylimäärää ei edellä mainituin tavoin katsota rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamaksi suureksi määräksi, on huumausaineen määrä ollut vähäistä suurempi.

30. Edellä mainituilla perusteilla A:n ja B:n teot ovat kokonaisuutena arvostellen törkeitä. He ovat siten menettelyllään syyllistyneet törkeisiin huumausainerikoksiin.

Rangaistukset

31. Edellä selostettujen asiantuntijalausuntojen perusteella fentanyyli on luokiteltavissa vaarallisemmaksi huumausaineeksi kuin heroiini. Rangaistustason arvioinnissa voidaan siten ottaa lähtökohdaksi heroiinia koskeva rangaistuskäytäntö. Fentanyyliä koskevasta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen tulee kuitenkin olla ankarampi kuin käyttöannosten määrät mukaan lukien vastaavan kaltaisesta heroiinia koskevasta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen.

32. Korkein oikeus on edellä kohdassa 25 kerrotuin tavoin katsonut, että A:n tahallisuus ulottuu hieman yli 300 käyttöannoksen hallussa pitämiseen. Tällainen määrä vastaa käyttötavasta riippuen 15 - 30 grammaa katukaupassa käytettävää heroiinia. Mainitun heroiinimäärän hallussa pitämisen rangaistustason voidaan katsoa olevan suunnilleen yhdestä vuodesta puoleentoista vuotta vankeutta. A:n teon moitittavuutta lisää se seikka, että hän on pitänyt fentanyylilaastareita hallussaan yksinomaan levitystarkoituksessa. Hän ei ole kuitenkaan levittänyt fentanyyliä laajamittaisesti eikä taloudellista hyötyä saadakseen. Teon olosuhteisiin ei siten liity seikkoja, joilla olisi selvä rangaistusta korottava merkitys. A:n syyksi on törkeän huumausainerikoksen lisäksi luettu huumausaineen käyttörikos (käyttänyt laittomasti amfetamiinia). Viimeksi mainitulla rikoksella ei kuitenkaan ole mainittavaa merkitystä harkittaessa yhteistä rangaistusta. Rangaistusta mitattaessa on alentavana seikkana otettava huomioon kohdassa 2 mainittu Porin käräjäoikeuden tuomitsema 6 kuukauden vankeusrangaistus. Mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus hyväksyy sen lopputuloksen, johon hovioikeus on yhteistä rangaistusta A:lle määrätessään päätynyt, eikä rangaistusta ole A:n valituksen johdosta aihetta alentaa. Nyt kysymyksessä olevan törkeän huumausainerikoksen vakavuus ja A:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen edellytyksiä rangaistuksen määräämiselle ehdolliseksi ei ole.

33. B:n osalta Korkein oikeus on katsonut toisin kuin hovioikeus, ettei hänen hallussaan pitämistään fentanyylilaastareista huumausainekäytössä saatavien käyttöannosten määrä ole rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittama suuri määrä huumausainetta. B:n fentanyylin levittämiseen tähdännyt toiminta on ollut määrätietoisempaa kuin A:n toiminta, joten B:n osalta teon olosuhteet lisäävät teon moitittavuutta. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole aihetta alentaa myöskään hänen rangaistustaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Heli Sankari.