11.4.2014

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 17.10.2011

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta syytekohdassa 4 huumausainerikoksesta ja syytekohdassa 13 rattijuopumuksesta. Syytekohdan 4 mukaan A oli erään toisen, myös syytteessä olleen henkilön kanssa laittomasti hankkinut ja pitänyt hallussaan noin 40 grammaa amfetamiinia. A:n ja kanssavastaajan asunnossa suoritetussa kotietsinnässä oli löytynyt 34,6 grammaa amfetamiinia. Syytekohdan 13 mukaan A oli kuljettanut henkilöautoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään oli ajon jälkeen todettu amfetamiinia, metamfetamiinia, metyleenidioksiamfetamiinia ja metyleenidioksimetamfetamiinia.

Syyttäjä oli haastehakemuksessa ilmoittanut vaativansa A:n tuomitsemista edellä kerrotuista teoista vähintään seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Haaste annettiin A:lle tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä 6.9.2011. Pääkäsittelyssä, joka alkoi kello 10.30, A vastasi syytteisiin ja kiisti ne. Kohdassa 4 A kiisti ostaneensa amfetamiinia tai ylipäätään tienneensä siitä mitään. Kohdassa 13 A vetosi siihen, että hän oli ollut toisen henkilön kyydissä matkustajana, kun poliisi oli pysäyttänyt auton ja todennut, ettei kuljettaja ollut ajokunnossa. Poliisimies oli ilmoittanut A:lle, että hänelle oli haaste tiedoksiannettavana ja kehottanut A:ta ajamaan perässään poliisiasemalle. A:n mukaan poliisin olisi tullut selvittää hänen ajokuntonsa välittömästi pysäytyspaikalla eikä kehottaa häntä ajamaan perässään poliisiasemalle.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen niihin tekoihin, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Käräjäoikeus tukeutui syytekohdan 4 syyksilukemisessa A:n ja kanssavastaajien syytettä tukeviin esitutkintakertomuksiin sekä siihen takavarikkopöytäkirjasta ilmenevään tosiasiaan, että huumausaine oli löytynyt A:n ja toisen syytetyn asunnosta, ja katsoi syytteen näillä perusteilla toteennäytetyksi. Käräjäoikeus ei pitänyt oikeudenkäynnissä esitettyjä kertomuksia uskottavina, koska mitään syytä kertomusten muuttamisille ei ollut esitetty tai ilmennyt. Syytekohdassa 13 käräjäoikeus katsoi, että A olisi voinut kieltäytyä kuljettamasta ajoneuvoa ilmoittamalla olevansa huumausaineiden vaikutuksen alainen, jolloin poliisi ei olisi määrännyt häntä kuljettamaan ajoneuvoa. Poliisin antamalla kehotuksella ei sen vuoksi ollut merkitystä asian ratkaisemiselle.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kohdan 4 huumausainerikoksesta ja kohdan 13 rattijuopumuksesta yhteiseen seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Gisela Juutilainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.5.2012

A vaati hovioikeuteen 30.11.2011 toimitetussa kantelussaan, että käräjäoikeuden tuomio poistetaan. Haaste oli annettu hänelle tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä. Hänelle ei ollut annettu riittävästi aikaa puolustuksensa järjestämiseksi. Hänellä ei ollut myöskään ollut käytössään avustajaa.

Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari toimitti hovioikeudelle sen pyytämän lausunnon. Lausunnossaan käräjätuomari totesi, että A oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä vastannut kaikkiin syytekohtiin, eikä hän ollut missään vaiheessa vaatinut saada avustajaa paikalle tai esittänyt näkemystään muista käsittelyyn liittyneistä epäkohdista. A:han kohdistetut syytteet eivät olleet vaatineet puolustajan määräämistä viran puolesta.

Hovioikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saaneen tuomion poistaminen tuomiovirheen perusteella edellytti, että oikeudenkäynnissä oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Hovioikeus totesi, että A oli saanut haasteen tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä 6.9.2011. Viitattuaan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön ja Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1993:19 hovioikeus totesi, että epäillyt rikokset olivat olleet siinä määrin vakavia, että syyttäjäkin oli vaatinut niistä lähtökohtaisesti ehdotonta vankeusrangaistusta. A oli kiistänyt teot eikä hänellä ollut ollut avustajaa. Näihin seikkoihin nähden käräjäoikeuden olisi pitänyt tiedustella A:lta, olisiko tämä tarvinnut enemmän aikaa valmistella puolustustaan sekä kiinnittää A:n huomiota siihen mahdollisuuteen, että asia sen vuoksi lykättäisiin. Kun näin ei ollut menetelty, käräjäoikeus ei ollut riittävästi selvittänyt sitä, oliko A saanut riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. A:n sanottua oikeutta oli siten loukattu ja asiassa oli tältä osin tapahtunut oikeudenkäyntivirhe.

Sen osalta, voitiinko virheen otaksua vaikuttaneen olennaisesti jutun lopputulokseen, hovioikeus ensinnäkin totesi, ettei sanottua edellytystä ollut tulkittava ahtaasti. Keskeisiä prosessuaalisia oikeuksia kuten syytetyn puolustautumismahdollisuuksia loukkaavien virheiden kohdalla virheen vaikutuksellisuus lopputulokseen oli pikemminkin presumoitava. Tältä osin hovioikeus viittasi muun muassa Korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1995:95 ja KKO 1999:84 sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Mainitut näkökohdat puolsivat sitä, että virheen tässäkin tapauksessa voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Tämän puolesta puhui myös se, että ilman riittävää valmistautumisaikaa ja ilman avustajan apua A ei todennäköisesti ollut kyennyt käymään oikeusturvansa edellyttämää keskustelua esimerkiksi rangaistuksen määrästä ja lajista.

Mainittua johtopäätöstä vastaan kuitenkin puhui se, ettei A ollut hovioikeudelle toimittamissaan kirjelmissä tuonut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että käräjäoikeuden tuomion lopputulos olisi ollut toinen, mikäli A:lla olisi ollut enemmän aikaa valmistella puolustustaan. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmeni, että A:n syyksi luettujen rikosten tueksi oli esitetty vahvaa näyttöä. Lisäksi oli huomattava, että A oli estettä ilmoittamatta jättänyt noudattamatta kutsuja saapua rikosseuraamuslaitokseen yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen laatimista varten 21.10.2010 ja 4.11.2010.

Mainittuja näkökohtia punnittuaan hovioikeus päätyi siihen, ettei oikeudenkäyntivirheen tässä tapauksessa voitu otaksua vaikuttaneen olennaisesti jutun lopputulokseen, eikä A:n kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Ketola, Pertti Mäkilaurila ja Terhi Mattila. Esittelijä Tiina Väisänen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut Helsingin käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta. Syyttäjän haastehakemuksessa ilmoittaman näkemyksen mukaan A tuli tuomita vähintään seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A on saanut haasteen tiedoksi pääkäsittelypäivänä.

2. A on vastannut kello 10.30 aloitetussa pääkäsittelyssä syytteisiin ja kiistänyt ne. Hänellä ei ole ollut pääkäsittelyssä avustajaa, eikä hän ole myöskään esittänyt tarvitsevansa avustajaa.

3. A on tuomittu käräjäoikeudessa huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta yhteiseen seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen.

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko käräjäoikeudessa tapahtunut sellainen oikeudenkäyntivirhe, että käräjäoikeuden tuomio tulee tällä perusteella poistaa.

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

5. Suomen perustuslain 21 §:ssä turvataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu oikeus tulla asianmukaisesti kuulluksi. Siihen katsotaan kuuluvan myös oikeus avustajaan.

6. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus itse huolehtia puolustuksestaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Pykälän 2 momentissa säädetään edellytyksistä, jolloin epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, ja pykälän 3 momentissa edellytyksistä, jolloin epäilylle on määrättävä puolustaja viran puolesta.

7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. Mainitun artiklan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu myös oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Vastaava periaate on ilmaistu myös Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa.

8. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainittujen säännösten mukaan oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeisiin. Näillä oikeusturvatakeilla pyritään osaltaan siihen, että syytetyn mahdollisuus puolustautua joko henkilökohtaisesti tai avustajan välityksellä voi toteutua myös tosiasiallisesti. Syytetyllä tulee siten olla riittävästi aikaa perehtyä syytteeseen ja asiaan liittyvään aineistoon omasta näkökulmastaan sekä harkita mahdollinen oikeudenkäyntiavustajan tarve. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1993:19 todennut, että käräjäoikeudessa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, kun ilman avustajaa ollut vastaaja oli saanut syytteet tiedokseen vasta pääkäsittelyssä. Ratkaisun mukaan oikeuden on huolehdittava siitä, että rikosasian vastaaja saa riittävästi aikaa ja edellytykset puolustuksensa valmistelua varten. Jos ilmenee, ettei vastaaja ole saanut riittävästi aikaa puolustuksensa valmisteluun, oikeuden on kiinnitettävä hänen huomiotaan mahdollisuuteen lykätä asian käsittelyä.

9. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan syytetty voi yleensä luopua ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetuista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Luopumisen tulee kuitenkin olla yksiselitteinen ja siihen tulee liittyä luopumisen merkitystä vastaavat vähimmäistakeet. Luopuminen voi tapahtua myös hiljaisesti sillä edellytyksellä, että syytetty on kohtuudella kyennyt ennakoimaan sellaisen käyttäytymisen merkityksen (muun muassa Pishchalnikov v. Venäjä 24.9.2009, kohdat 77 - 78, suuren jaoston tuomio Sakhnovskiy v. Venäjä 2.11.2010, kohta 90 ja Saman v. Turkki 5.4.2011, kohdat 32 - 33).

10. A on saanut haasteen tiedokseen vain vähän ennen pääkäsittelyn alkua. A on ollut syytettynä vakavista teoista, joissa syyttäjä on vedonnut näyttönä muun ohella A:n ja kanssavastaajien esitutkintakertomuksiin, takavarikkopöytäkirjaan ja keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon.

11. Käräjäoikeuden tiedossa on ollut, että A:lle oli annettu haaste tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä. A ei ole huomauttanut siitä, että hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistella puolustustaan ja harkita avustajan tarvetta. Kun käräjäoikeuden tiedossa kuitenkin on ollut, ettei A:lla ollut ollut käytännössä lainkaan aikaa valmistella puolustautumistaan, sen olisi tullut omasta aloitteestaan selvittää A:lle hänen puolustuksensa järjestämiseen liittyvät oikeudet ja tarvittaessa lykätä käsittelyä. Koska näin ei ole tapahtunut, asiassa on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe.

Rikostuomion poistamista koskeva arviointi

12. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95). Näin on erityisesti silloin, kun syytetyn oikeutta puolustautua asianmukaisesti on loukattu.

13. A ei ole itse laatimassaan kantelukirjelmässä tuonut esille seikkoja, jotka osoittaisivat menettelyvirheen vaikuttaneen käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen puolustautumistarpeistaan ja -mahdollisuuksistaan asiassa. Oikeudenkäyntivirheen vaikutusta arvioitaessa merkityksellistä sen sijaan on, että tapahtuneen johdosta A:lla ei ole käräjäoikeudessa ollut riittävästi mahdollisuuksia puolustautua eli selvittää ja esittää oikeudelle syyksilukemiseen, rangaistuksen mittaamiseen tai rangaistuslajin valintaan ehkä vaikuttavia näkökohtia. Tämän menettelyvirheen on perusteltua otaksua olennaisesti vaikuttaneen lopputulokseen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio poistetaan A:ta koskevalta osalta. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viivytyksettä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Tuula Pynnä. Esittelijä Caritha Aspelin.