10.4.2014

Lunastustoimikunnan päätös 17.8.2011

Valtatien 2 parantamista Kokemäellä koskevassa maantietoimituksessa lunastustoimikunta totesi, että Oy Teboil Ab oli harjoittanut toimituksen kohdealueella sijaitsevalla kiinteistöllä polttoaineiden jakelutoimintaa automaattiasemalla. Aikaisemmin kiinteistöllä oli ollut yksityisen liikkeenharjoittajan huoltoasema, jolla oli harjoitettu polttoaineiden jakelun lisäksi tarvikemyyntiä ja kahviotoimintaa.

Yksityiselle liikkeenharjoittajalle oli myönnetty rakennuslupa kiinteistölle 4.8.1967 ja Oy Teboil Ab:lle oli myönnetty liittymälupa 14.6.1967. Liittymäluvassa oli mainittu, että liittymä on tilapäinen valtatien risteysjärjestelyyn tai rakennuskaavan mukaiseen järjestelyyn saakka, jolloin liittymä on mahdollisesti purettava ja kulku tontille on järjestettävä sen takana olevan yksityistien kautta.

Lunastustoimituksessa Oy Teboil Ab vaati liikkeenharjoittamisen lopettamisesta vahingonkorvausta yritystulon menetyksenä vuosilta 2008 - 2025 yhteensä 409 299 euroa.

Lunastustoimikunta hyväksyi kolmen vuoden tuoton menetyksen katsoen, että tätä ajanjaksoa on pidettävä riittävänä aikana toiminnan aloittamiseen uudessa paikassa.

Lunastustoimikunta katsoi kolmen vuoden ajanjakson alkaneen tiesuunnitelman tultua lainvoimaiseksi 1.5.2007. Kun jakeluaseman toimintaa oli voitu kuitenkin jatkaa kesäkuuhun 2008 saakka, jolloin liittymä oli poistettu, lunastustoimikunta päätti korvata liiketoiminnan tuoton menetyksen kahden vuoden ajalta.

Yhtiön ilmoituksen mukaan jakelutoiminnan keskimääräinen tuotto vuosina 2003 - 2007 oli ollut 27 400 euroa vuodessa. Liiketoiminnan tuoton menetys korvattiin kahden vuoden ajalta ja korvausta määrättiin yhteensä 54 800 euroa.

Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Pentti Nevalainen ja uskotut miehet.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 5.9.2012

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valitti maaoikeuteen ja vaati yritystulon menetyksestä määrättyä korvausta kokonaan poistettavaksi.

Maaoikeus katsoi, että yrityksen toiminnan loppumisen kannalta ratkaisevaa oli suoran ajoliittymän poistuminen. Asiassa ei ollut merkittävää tontin pinta-alan pieneneminen, koska kaikissa alueelle laadituissa kaavoissa huoltoasematonttia ei ollut kaavoitettu nykyistä laajempana ja omistuksen epäyhtenäisyys ja kaavan mukaiset katujärjestelyt eivät olleet tienpitäjän vastuulla.

Maaoikeus katsoi, että yrityksen on pitänyt olla koko ajan tietoinen siitä, että liittymä jakeluasemalle saattaa katketa ja jakeluaseman toiminta näin ollen muuttua taloudellisesti kannattamattomaksi.

Maaoikeus korosti sitä, että alueelle myönnetyissä luvissa ja luvista annetuissa lausunnoissa oli todettu, että yrityksellä ei ole oikeutta saada korvausta mahdollisesti tehtävien liikennejärjestelyjen perusteella.

Maaoikeus kumosi yritystulon menetyksestä määrätyn korvauksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Annika Nygård, maaoikeusinsinööri Kimmo Nevavuori ja lautamiehet.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Oy Teboil Ab on harjoittanut polttoaineiden jakelutoimintaa automaattiasemalla Kokemäellä valtatie 2:n ja maantien 2470 risteyksessä sijaitsevalla kiinteistöllä. Valtatie 2:n parantamista koskevassa maantietoimituksessa kiinteistöstä on lunastettu asemakaavassa liikennealueeksi merkityt alueet. Kiinteistön suora liittymä maantieltä 2470 on myös katkaistu, jolloin kulku kiinteistölle olisi tullut järjestää asemakaavassa osoitetuin tavoin maantieltä 2470 lähtevän ja yhtiön omistaman kiinteistön takaa kulkevan yksityistien kautta.

2. Yhtiö on liittymän katkaisemisen jälkeen lopettanut jakelutoiminnan kiinteistöllä katsoen lopettamisen johtuneen liittymän katkaisemisesta ja siitä, että kiinteistön pinta-ala oli liikennealueen lunastamisen jälkeen jäänyt niin pieneksi, ettei toiminnan harjoittaminen siinä ollut enää mahdollista.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko yhtiöllä oikeus saada korvausta toiminnan lopettamisen johdosta sille aiheutuneesta yritystulon menetyksestä sen perusteella, että tiejärjestelyn yhteydessä suora tieliittymä kiinteistölle on katkaistu tai sen perusteella, että kiinteistön pinta-ala on liikennealueen lunastamisen vuoksi pienentynyt.

Sovellettavat säännökset

4. Maantielain 53 §:n 1 momentin mukaan tietä varten tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan maantietoimituksessa ja lunastamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (lunastuslaki) säädetään.

5. Lunastuslain 37 §:n 1 momentin mukaan kun lunastuksesta aiheutuu muuttamisen, liikkeen tai ammatin harjoittamisen keskeytymisen taikka muun syyn vuoksi tappiota, kustannuksia tai muuta vahinkoa lunastettavan omaisuuden omistajalle, vahinko on korvattava.

Liittymän katkaiseminen

6. Yhtiön kiinteistölle on myönnetty liittymälupa 25.2.1967 maantieltä 2470. Luvan ehdon mukaan liittymä oli tilapäinen valtatien risteysjärjestelyyn tai rakennuskaavan mukaiseen tiejärjestelyyn saakka, jolloin liittymä oli mahdollisesti purettava. Tie- ja vesirakennuslaitos on myös kiinteistön rakennusluvasta 14.6.1967 antamassaan lausunnossa todennut puoltavansa rakennuslupaa ehdolla, että tontin liikennejärjestelyt suoritetaan siten, että liittymä on edellä mainituin tavoin tilapäinen ja että liittymän mahdollisen purkamisen jälkeen kulku tontille on järjestettävä sen takana olevan yksityisen tien kautta.

7. Lunastettavalle alueelle on vahvistettu asemakaava rakennuskaavana 16.9.1970. Siinä on merkitty nyt lunastetut alueet yhtiön kiinteistöstä liikennealueeksi ja kulku kiinteistölle tapahtuvaksi kiinteistön takaa maantielle 2470 kulkevan tien kautta. Kaavaan on tehty tarkennus 24.1.1985, jolla ei kuitenkaan ole ollut suoranaisia vaikutuksia maantien järjestelyihin.

8. Yhtiö on lausunut, että suora liittymä maantieltä 2470 oli ollut käytössä noin 40 vuotta. Aluetta koskevaa asemakaavaa ei ollut toteutettu muilta kuin maantien järjestelyjä koskevalta osalta. Asemakaavan mukainen kulkuyhteys yhtiön kiinteistölle edellytti kulkua asuintarkoituksiin käytetyn naapurikiinteistön kautta. Kaava ei ollut toteuttamiskelpoinen. Tällaisessa tilanteessa liittymälupaa ei voitu pitää tilapäisenä.

9. Korkein oikeus toteaa, että liittymälupa on siihen liitetyn ehdon mukaan ollut tilapäinen. Kiinteistön rakennuslupaan 4.8.1967 liittyneen Tie- ja vesirakennuslaitoksen lausunnon 14.6.1967 perusteella yhtiö on jo tullut tietoiseksi siitä, kuinka kulku kiinteistölle tulee tulevaisuudessa tiejärjestelyjen toteutuessa järjestää. Sittemmin vuoden 1970 rakennuskaavassa ja myöhemmässä asemakaavan tarkistuksessa kulku kiinteistölle on osoitettu kaavatieksi merkittyä yksityistietä pitkin maantieltä 2470.

10. Asemakaavan mukaiset maantien järjestelyt ovat olleet toteuttamatta vuoteen 2007 asti ja suora liittymä on sen vuoksi ollut käytössä pitkään. Yhtiö ei kuitenkaan ole voinut perustellusti lähteä siitä, että liittymän käyttö olisi pysyvää, koska se on alusta alkaen liittymäluvan ehdon ja vahvistettujen kaavojen perusteella voinut varautua siihen, että maantien järjestelyjen toteutuessa kulku kiinteistölle on järjestettävä asemakaavassa osoitetulla tavalla.

11. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei liittymän katkaisemisella ole sellaista yhteyttä toiminnan lopettamisen johdosta yhtiölle aiheutuneeseen tappioon, että tienpitäjä olisi siitä vastuussa. Siten yhtiöllä ei ole tällä perusteella oikeutta korvaukseen toiminnan lopettamisesta johtuvasta yritystulon menetyksestä.

Kiinteistön pinta-alan pieneneminen

12. Kiinteistön pinta-ala on ollut 0,2490 hehtaaria. Siitä on lunastettu liikennealueeksi 0,1241 hehtaaria. Siten kiinteistön pinta-alaksi on jäänyt 0,1249 hehtaaria. Kiinteistö on asemakaavassa osoitettu huoltoasematoiminnan tarkoituksiin, mutta kaavan mukainen tontti käsittää myös naapurissa sijaitsevan nyt asuinkäytössä olevan kiinteistön.

13. Yhtiö on lausunut, että toimintaa aloitettaessa alue oli kaavoittamaton. Vuoden 1970 rakennuskaavassa ja sen jälkeisessä asemakaavan tarkistuksessa tontista osoitettiin liikennealueeksi nyt lunastetut alueet. Kaavoissa huoltoaseman tontiksi kaavoitettu alue käsitti myös asuinkäytössä olevan naapurikiinteistön alueen. Tämän lunastaminen ei ollut mahdollista. Lunastuksen jälkeen huoltoasematoimintaa varten käyttöön jäänyt tontti oli liian pieni siihen tarkoitukseen, minkä vuoksi toiminta oli lopetettava. Lopettaminen johtui siten tiehankkeesta.

14. Korkein oikeus toteaa, että maantien parannuksen edellyttämät liikennealueet on otettu huomioon sekä rakennuskaavassa että asemakaavan tarkistuksessa. Asiassa ei ole kuitenkaan selvitystä siitä, että kaavat olisi laadittu nimenomaan tiehankkeen takia. Se, että naapurikiinteistön alue on kaavoissa sisällytetty huoltoasematoiminnan tarkoitusta varten kaavoitettuun tonttiin, ei ole sen vuoksi johtunut tiehankkeesta. Näin ollen sillä, onko kaava tältä osin toteutettavissa, ei ole tienpitäjän korvausvelvollisuuden kannalta merkitystä.

15. Yhtiön kiinteistö on ollut toimintaa aloitettaessa kaavoittamattomalla alueella. Liikennealueet on otettu kaavoihin tienpitäjän tarpeiden vuoksi, joten yhtiön kiinteistön pinta-alan pieneneminen on sinänsä johtunut tiehankkeesta.

16. Maantietoimituksessa on kuitenkin katsottu, ettei tienpitäjällä ole tiehankkeen johdosta velvollisuutta lunastaa jäljelle jäänyttä kiinteistöä. Asiassa ei muutoinkaan ole esitetty sellaista selvitystä, että toiminnan lopettaminen kiinteistöllä olisi johtunut nimenomaan sen alueen pienenemisestä. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiöllä myöskään sen perusteella, että toiminta olisi loppunut kiinteistön pinta-alan pienenemisen vuoksi, ole oikeutta saada tienpitäjältä korvausta toiminnan lopettamisen johdosta aiheutuneesta yritystulon menetyksestä.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Heikki Heino.