8.1.2014

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 2.3.2012

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. A kiisti syytteen ja vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 4 398,73 eurolla korkoineen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja velvoitti valtion suorittamaan A:lle kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena 3 236,38 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mirja-Leena Mäkinen.

Turun hovioikeuden tuomio 21.11.2012

A haki muutosta vaatien hänelle valtion varoista suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen korottamista. A vaati lisäksi, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 566,72 eurolla, johon sisältyi palkkiota 450 euroa sekä postitus- ja kopiointikuluja 10,75 euroa sekä arvonlisäveroa 105,97 euroa.

Hovioikeus katsoi, että A:n avustajan käräjäoikeudessa esittämään laskuun sisältyvät toimenpiteet olivat olleet tarpeellisia, eikä avustajan vaatimaa 4 298,73 euron laskua ollut asian erityispiirteet, avustajan suorittama työn määrä ja laatu sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytetty laskutus huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana.

Sen sijaan laskussa mainitut kopiointi- ja postituskulut olivat asianajotoimiston yleiskuluja, joita koskeva korvaus sisältyi palkkioon. Niiden osalta hovioikeus ei voinut kuitenkaan muuttaa käräjäoikeuden tuomiota yksin muutoksenhakijana olevan A:n vahingoksi. Näin ollen valtion varoista suoritettiin A:lle korvaukseksi kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti 4 298,73 euroa.

Hovioikeus lausui, että A oli pääosin voittanut muutoksenhaun ja valtio oli siten velvollinen korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa lukuun ottamatta asianajotoimiston yleiskuluihin luettavia kopiointi- ja postituskuluja, joita koskeva korvausvaatimus hylättiin. Valtio velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluina hovioikeudessa 553,50 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Vihervaara, Riitta Sandholm ja Arto Suomi. Esittelijä Hanne-Maria Kari.

Perustelut

1. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 9 luvun 1 a §:n 1 momentissa säädetään, että jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

2. Käräjäoikeus on hylännyt A:ta vastaan nostetut syytteet ja velvoittanut valtion korvaamaan A:lle käräjäoikeuden kohtuulliseksi harkitsemat oikeudenkäyntikulut. A on valittanut oikeudenkäyntikulujen määrästä hovioikeuteen. Hovioikeus on hyväksynyt A:n valituksen ja velvoittanut valtion korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa lukuun ottamatta asianajotoimiston yleiskuluihin luettavia kopiointi- ja postituskuluja, yhteensä 10,75 euroa. Mainittuja kuluja koskeva korvaus sisältyy hovioikeuden mukaan oikeudenkäyntikuluina maksettavaan palkkio-osuuteen.

3. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:94 tarkastellut rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaista oikeudenkäyntikulukorvauksen kohtuullista määrää asianajopalkkion määräytymisen kannalta. Ratkaisun mukaan sovellettavaksi ei tule oikeusavun palkkioperusteista annettu asetus (palkkioasetus), jota sovelletaan vain määrättäessä yksityiselle avustajalle palkkiota oikeusapulain nojalla. Syytteestä vapautetun osalta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää harkittaessa lähtökohtana on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun mukainen täyden korvauksen periaate. Kyseisen luvun 1 §:n mukaan asiansa hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

4. Täyden korvauksen periaate edellyttää rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin tarkoittamassa tilanteessa, että syytteestä vapautettu saa valtiolta korvauksen kaikista syntyneistä kuluista, jotka ovat olleet syytteeseen vastaamisen kannalta aiheellisia. Tällaisia kuluja ovat muun ohella kohtuullinen palkkio, jonka syytteestä vapautettu maksaa asiamiehen tai avustajan tehtävän hoitamisesta, sekä asian hoitamisesta asiamiehelle aiheutuneet asiaan kohdistuvat suoranaiset kulut.

5. Kuten myös Suomen Asianajajaliiton palkkio-ohjeessa (11.6.2010) todetaan, kyseiseen asiaan kohdistuvia suoranaisia kuluja voivat olla esimerkiksi viranomaismaksut sekä matka- ja majoituskulut. Sen sijaan yleiset toimiston ylläpitämisestä aiheutuvat kulut tulevat katettaviksi asiamiehen tai avustajan palkkiosta (toimiston yleiskulut). Korkein oikeus katsoo, että myös postitus- ja kopiointikulut voivat olosuhteista riippuen muodostaa sellaisen kuluerän, joka kohdistuu selkeästi tiettyyn yksittäiseen asiaan ja joka on yksiselitteisesti erotettavissa toimiston yleiskuluista. Tämä tulee kysymykseen erityisesti silloin, kun mainitut kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret.

6. Korkeimmassa oikeudessa on nyt kysymys tavanomaisista postitus- ja kopiointikuluista, jotka ovat syntyneet valituksen kopioinnista ja lähettämisestä hovioikeuteen. Asianajotoimistossa syntyy päivittäin toimeksiannoista ja muusta toiminnasta juoksevia kuluja niin kopioinnista kuin postituksesta. Esimerkiksi kopioinnin osalta juoksevat kulut muodostuvat yleensä avustavan henkilöstön palkoista sekä laitteiston ja tarvikkeiden hankinnasta. Yksittäiseen toimeksiantoon liittyvät tavanomaiset kopio- ja postituskulut eivät erotu näistä asianajotoimiston päivittäiseen toimintaan liittyvistä yleiskuluista sellaisina erillisinä menoerinä, että niistä tulisi maksaa erillinen korvaus. Näiden aiheuttama kustannus tulee katetuksi asiamiehen palkkiosta.

7. Myös palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan tavanomaiset posti- ja kopiointikulut ovat toimiston yleiskuluja. Vaikka palkkioasetusta ei edellä todetun mukaisesti sovelleta rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin tarkoittamaan oikeudenkäyntikulukorvaukseen, ei ole olemassa perustetta arvioida postitus- ja kopiointikulujen merkitystä osana toimiston yleiskuluja näissä tilanteissa eri tavoin.

8. A:n postitus- ja kopiointikuluista vaatima 10,75 euron suuruinen korvaus on sisältynyt hovioikeuden oikeudenkäyntikuluina maksamaan palkkio-osuuteen. A:lla ei siten ole oikeutta saada siitä erillistä korvausta. Hovioikeuden tuomiota ei ole syytä muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.