23.12.2013

Asian tausta

A:n vasen käsi oli 7.7.1997 sattuneessa työtapaturmassa joutunut sirkkeliin, jolloin hän oli saanut vammoja vasemman kätensä sormiin muun muassa siten, että nimetön sormi oli jouduttu amputoimaan. Lisäksi näiden vammojen jälkitilana A:lle oli kehittynyt CRPS II -tyyppinen neuropaattinen kipu-oireisto. A oli uudelleenkoulutettu pintakäsittelijäksi ja hän oli valmistumisensa jälkeen vuoden 2005 keväästä alkaen toiminut maalarintöissä. A:lle oli maalarinammatissaan jäänyt ansion alenemaa verrattuna hänellä ennen työtapaturmaa olleisiin ansioihin. A:n ansiotason alenema oli korvattu hänelle myönnetyllä tapaturmaeläkkeellä. Vakuutusyhtiö oli maksanut tapaturmaeläkkeen 30 prosentin työkyvyn alentuman mukaan ajalla 1.10.2005 - 30.4.2007 ja 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan ajalla 1.5.2007 - 30.4.2010.

Tapaturmavamman aiheuttaman neuropaattisen kivun vuoksi
A oli työssä ollessaan joutunut käyttämään särkylääkkeitä. A oli tullut raskaaksi lasketun ajan ollessa 17.11.2010. Liuotinainealtistuksen vuoksi maalarin työtä ei pidetty A:lle raskauden aikana soveliaana, mutta muuta vastaavaa työtä hänen oli sinänsä katsottu pystyvän tekemään. Kuitenkin myös muun vastaavan työn oli katsottu estyvän, koska A ei ollut raskautensa aikana voinut käyttää käden kiputilan edellyttämää särkylääkitystä. Näin ollen A oli ollut täysin kyvytön työskentelemään maalarinammatissaan ja myös muussa vastaavassa työssä. Sen vuoksi A vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan tapaturmaeläkkeen täysimääräisenä hänen raskautensa aikana ajanjaksolla 17.5. - 30.10.2010.

Vakuutusyhtiön päätös 14.6.2010

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n tapaturmavamman tilassa ei ollut tapahtunut olennaista muutosta. A ei ollut hänelle 7.7.1997 sattuneen työtapaturman vuoksi työkyvytön, vaan enempi työkyvyttömyys ajalla 17.5. - 30.10.2010 johtui hänen raskaudestaan. Näillä perusteilla A:lle ei korvattu tapaturmaeläkettä 100 prosentin työkyvyn alentuman mukaan, vaan hänelle maksettiin edellä mainitulta ajalta tapaturmaeläkettä edelleen 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 24.2.2011

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että liuotinainealtistuksesta johtuva rajoite maalarintyöhön A:n raskauden aikana ei johtunut korvatusta työtapaturmasta. A oli oikeakätinen, joten hänellä oli työkykyä tapaturmavammojen puolesta monenlaisiin töihin. A olisi vammojensa puolesta kyennyt maalarintyöhönsä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että tapaturmasta johtuva työkyvyn alentuma oli edelleen 20 prosenttia, ja hylkäsi A:n valituksen.

Asian ovat ratkaisseet muutoksenhakulautakunnan jäsenet Timo Havu, Mikael Böstman, Olli Häkkinen, Mikko Nyyssölä, Janne Metsämäki ja Marja Tallavaara.

Vakuutusoikeuden päätös 15.5.2012

A haki muutosta vakuutusoikeudessa.

Vakuutusoikeus hyväksyi muutoksenhakulautakunnan perustelut. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n tapaturmavammoista johtuva työkyvyn alentuma oli oikein arvioitu 20 prosentin suuruiseksi kyseessä olevana ajanjaksona 17.5. - 30.10.2010. A:n enempi työkyvyttömyys mainittuna aikana johtui raskaudesta sekä siitä johtuvista lääkityksen poisjättämisestä ja soveltumattomuudesta liuotinaltisteiseen työhön. Näillä perusteilla A:n valitus hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Eeva Wahlberg, Mira Koivumaa, Eero Hyvärinen, Timo Sarparanta ja Jyrki Ojanen. Esittelijä Anne Usmi.

Perustelut

1. 1. Asian tausta
2. 2. A:lle oli 7.7.1997 sattunut työtapaturma, jossa hänen vasen kätensä oli joutunut sirkkeliin. A:lle on korvattu tapaturmavammoina vasemman käden II - V-sormien sirkkelivammat ja IV-sormen amputaatio sekä vammojen jälkitilana kehittynyt CRPS II -tyyppinen neuropaattinen kiputila. Vammoista aiheutuneiden käden toiminnallisten rajoitusten vuoksi A oli uudelleen koulutettu pintakäsittelijäksi, minkä jälkeen hän oli keväästä 2005 alkaen toiminut maalarintehtävissä. A:lle oli maalarinammatissa jäänyt kuitenkin ansiotason alenemaa verrattuna hänellä ennen työtapaturmaa olleisiin ansioihin. Sen perusteella Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä vakuutusyhtiö) on korvannut ansiotason alenemaa myöntämällä A:lle tapaturmaeläkettä 1.10.2005 alkaen 30 prosentin ja 1.5.2007 alkaen 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan.
3. 3. A oli tullut raskaaksi lasketun ajan ollessa 17.11.2010. A on katsonut olleensa raskautensa aikana 17.5. - 30.10.2010 täysin työkyvytön. Liuotinainealtistuksen vuoksi maalarintyötä ei pidetty raskauden aikana soveliaana. Koska hän ei ollut voinut raskautensa vuoksi käyttää jatkuvaa särkylääkitystä, hän oli ollut raskausaikana tapaturmavammojen ja neuropaattisen kiputilan vuoksi kykenemätön kaikkeen muuhunkin vastaavaan työhön. A on vaatinut, että hänelle suoritetaan kysymyksessä olevana ajanjaksona tapaturmaeläkettä täyden työkyvyttömyyden perusteella.
4. 4. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, että tapaturmavamman tilassa ei ollut tapahtunut olennaista muutosta, vaan enempi työkyvyn alentuma oli aiheutunut raskaudesta ja siitä johtuvasta lääkityksen poisjättämisestä. Vakuutusyhtiö on 14.6.2010 antamallaan päätöksellä A:n vaatimuksen hyläten myöntänyt hänelle tapaturmaeläkettä 1.5.2010 alkaen 30.4.2011 saakka edelleen 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan.
5. 5. A:n valitus on tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa hylätty.
6. 6. Mistä asiassa on kysymys
7. 7. Asiassa on kysymys siitä, onko korvausvaatimuksen perusteeksi esitetty työkyvyn alentuma 17.5.2010 - 30.10.2010 syy-yhteydessä 7.7.1997 A:lle sattuneeseen työtapaturmaan ja kuuluuko työkyvyn alentuma siten tapaturmavakuutuslain mukaan korvattavien vahinkojen piiriin.
8. 8. Lääketieteellisestä selvityksestä
9. 9. A on 7.7.1997 sattuneessa työtapaturmassa saanut vasemman käden sormien tapaturmavammat. Käden IV-sormi on amputoitu. Vammojen jälkitilana A:lle on kehittynyt vasemman käden sormiin CRPS II -tyyppinen neuropaattinen kipuoireisto.
10. 10. Fysiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkärin (kivunhoidon ja kuntoutuksen erityispätevyys), ylilääkärin antaman, 17.2.2005 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A:n vasemman käden IV-sormen amputaatiotynkä on huomattavan kosketusarka ja amputoitua sormenpäätä on särkenyt pienestäkin kosketuksesta. Kipuoireisiin on ollut käytössä tulehduskipulääkitys. Saman lääkärin antaman, 30.6.2010 päivätyn lausunnon mukaan A:lle on vasemman käden III - V-sormiin jäänyt kipu- ja kosketusherkkyys. IV-sormen amputaatiotyngän pää on täysin hipaisu- ja kosketusarka. Pensselikosketus ja -liikuttelu tällä alueella aiheuttaa intensiivisen kivun. Lisäksi todetaan kivun jatkuvan pienen koskemisen jälkeenkin. Särky- ja kipuoireisiin on ollut edelleen käytössä tulehduskipulääkitys. Lausunnon mukaan A, joka oli tutkimusajankohtana raskaana, on ollut liuotinainealtistuksen vuoksi maalarintyöhönsä kykenemätön. Lisäksi lausunnossa on todettu, että A ei voi raskautensa vuoksi käyttää kipulääkitystä. Sen vuoksi A on kykenemätön myös kaikkeen muuhun vastaavaan työhön 30.10.2010 saakka.
11. 11. Vastaavasti myös 26.11.2008 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A:n käden kipuoireet ovat jatkuneet pitkän aikaa. Amputoidun IV-sormen tyngän kärjen ja arpialueen todetaan herkistyneen kosketukselle, samoin kuin myös vasemman käden III-sormen arpialueen. Kipuoireisiin on käytetty tulehduskipulääkitystä. Lisäksi 21.5.2010 ja 3.6.2010 päivätyissä lääkärinlausunnoissa on esitetty, että särkylääkkeiden käyttöä raskausaikana ei voida suositella. Lausuntojen mukaan A on toisaalta liuotinainealtistuksen ja toisaalta särkylääkkeiden käytön estymisen johdosta kokonaan työkyvytön 17.5. - 30.10.2010.
12. 12. Korkeimman oikeuden kannanotto
13. 13. Esitettyjen lääketieteellisten lausuntojen perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on työtapaturmasta johtuneiden vasemman käden sormien vammojen ja neuropaattisen kiputilan johdosta joutunut työssä ollessaan käyttämään jatkuvaa särkylääkitystä. Kohdissa 7 ja 8 mainituissa lääkärinlausunnoissa esitetyt näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A ei ole voinut raskautensa vuoksi 17.5. - 30.10.2010 välisenä aikana käyttää jatkuvaa kipulääkitystä, jota hänen työkykynsä ylläpitäminen olisi kuitenkin edellyttänyt. A:ta hoitaneet lääkärit ovat pitäneet A:ta täysin kykenemättömänä tekemään tavallista työtään edellä mainittuna ajanjaksona.
14. 14. Tapaturmavakuutusjärjestelmässä työntekijän jäljellä olevaa työkykyä arvioitaessa otetaan huomioon sekä hänen varsinainen työnsä että myös se työ, jonka suorittamista häneltä voidaan kohtuudella vaatia. Arviointiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin työntekijän koulutus ja aikaisempi työkokemus sekä muut näihin verrattavat seikat. Korvausvastuun perusteena olevan syy-yhteyden arvioinnissa sovelletaan yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita, kuten vahingon ennakoitavuutta korvausvelvollisen kannalta. Korvattavien vahinkojen osalta voidaan korvauskäytännössä vakiintunein tavoin lähteä siitä, että kaikki sellainen normaalin elämän edellytysten puuttuminen, joka perustuu tapaturmavammaan, kuuluu tapaturmavakuutuksen perusteella korvattavien vahinkojen piiriin. Muun ohella tapaturmasta aiheutuneiden vammojen vaikutus asianomaisen työkykyyn kuuluu tapaturmavakuutuslain nojalla korvattaviin vahinkoihin.
15. 15. Johtopäätökset
16. 16. A, joka on syntynyt vuonna 1977, on tullut raskaaksi vuonna 2010. A:n työkyky on 7.7.1997 sattuneesta työtapaturmasta johtuneiden vammojen ja jälkitilana syntyneen neuropaattisen kiputilan johdosta edellyttänyt jatkuvaa särkylääkkeiden käyttämistä. A on 17.5. - 30.10.2010 ollut raskautensa vuoksi estynyt tekemästä maalarintyötään liuotinainealtistuksen vuoksi riippumatta siitä, olisiko hän tapaturmavammojen johdosta joutunut käyttämään särkylääkitystä. Muissakin kuin maalarintöissä työskenteleminen olisi edellyttänyt jatkuvaa särkylääkitystä. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus kuuluu elämän normaaliin kulkuun eikä sitä voida siten pitää ennalta-arvaamattomana tapahtumana. Tästä syystä myöskään särkylääkityksen käytön estyminen raskauden vuoksi ei ole ennalta-arvaamaton seikka. Särkylääkkeiden käytön estyminen A:n raskauden vuoksi ei voi rajoittaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta edellä mainittuna ajanjaksona A:lle tapaturmassa aiheutuneista vahingoista.
17. 17. Korkein oikeus katsoo, että A:lla todettu työkyvyn alentuma 17.5. - 30.10.2010 on syy-yhteydessä hänelle 7.7.1997 sattuneeseen työtapaturmaan ja se on siten tämän tapaturman aiheuttama. Tämä työkyvyn alentuma oikeuttaa tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan siten, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia määrätään suorittamaan A:lle vasemman käden sormien vammojen ja kiputilan johdosta aiheutuneen työkyvyn alentuman perusteella aikavälillä 17.5. - 30.10.2010 lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Aksu Jokinen.