Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

20.12.2013

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:2013:97

Asiasanat
Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Oikeudenkäyntimenettely
Todistelu - Näytön arviointi - Esitutkintakertomuksen huomioon ottaminen oikeudenkäynnissä
Tapausvuosi
2013
Antopäivä
Diaarinumero
R2012/508
Taltio
2682
Esittelypäivä

Kysymys näytön arvioinnista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa rikosasiassa ja erityisesti oikeudenkäynnissä vaikenevan asianomistajan esitutkintakertomuksen näyttöarvosta.

RL 20 luku 6 § (563/1998)

IhmisoikeusSop 6 art 1 kappale

IhmisoikeusSop 6 art 3 (d) kappale

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimukset ja vastaus

Syyttäjä vaati X:lle syytekohdassa 1 rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteen mukaan X oli lokakuussa 2008 tehnyt 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle seksuaalisen teon hieromalla ja silittelemällä A:ta ja sen jälkeen saanut A:n tyydyttämään X:ää sukupuolielimestä ja siten ryhtymään seksuaaliseen tekoon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä. X oli myös 31.12.2008 tehnyt A:lle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä hieromalla häntä jaloista ja samalla kysymällä, halusiko A seksuaalista kanssakäymistä.

Syytekohdassa 2 syyttäjä vaati X:lle rangaistusta pahoinpitelystä, koska X oli 31.12.2008 tehnyt ruumiillista väkivaltaa 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle lyömällä tätä kerran avokämmenellä poskeen syytekohdassa 1 kerrotun jälkimmäisen teon yhteydessä. X oli teollaan aiheuttanut A:lle mustelman poskeen.

Asianomistaja A yhtyi syytteisiin ja vaati rangaistusta syytteiden mukaisesti sekä vahingonkorvausta tilapäisestä haitasta sekä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

X kiisti syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 31.3.2011

Käräjäoikeus tuomitsi X:n syytteiden mukaisesti törkeästä lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä yhteiseen yhden vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi X:n korvaamaan A:lle tilapäisestä haitasta 8 000 euroa ja kärsimyksestä 5 000 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n kertomus oli asiassa pääasiallinen näyttö ja että se oli uskottava. Käräjäoikeuden mukaan A oli yksityiskohtaisesti ja samalla tavalla kertonut tapahtumista sekä oikeudessa että koulukuraattorille ja myös kirjoittanut kertomuksensa. Se, että A oli kerran esitutkinnassa pyörtänyt puheensa, ei heikentänyt hänen kertomuksensa uskottavuutta eikä asiassa ollut tullut ilmi muitakaan seikkoja, joiden vuoksi hän olisi kertonut väärin. Todistajana kuullun koulukuraattorin ja A:n äidin kertomukset tukivat A:n kertomaa.

Todistajana kuullun X:n puolison kertomus siitä, että hän oli ollut tapahtumien aikaan koko ajan läsnä tekopaikalla, ei osoittanut, etteivät syytteissä kuvatut tapahtumat olleet voineet tapahtua. Mahdollista oli, että kaikki arkiaskareet eivät olleet pitkähkön ajan jälkeen tarkoin hänen muistissaan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari ja lautamiehet.

Hovioikeuden tuomio 30.3.2012

X valitti hovioikeuteen vaatien, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään.

Hovioikeus lievensi syyksilukemista kohdassa 1 ja tuomitsi X:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä yhteiseen yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hovioikeus katsoi asiassa olevan A:n sana X:n sanaa vastaan. Eroavaisuudet A:n kertomuksen ja X:n puolesta esitetyn todistelun välillä koskivat pääasiallisesti sellaisia itse rikostapahtumaan nähden neutraaleja yksityiskohtia, jotka eivät olleet näytön arvioinnissa ratkaisevia ja joiden perusteella ei ollut aihetta pitää A:n kertomusta epäluotettavana.

Hovioikeus katsoi olevan mahdollista, että A ja X olivat olleet hetkellisesti tekojen tapahtuma-paikkana olleessa mökissä kahden kesken. X:n puolison ja muiden X:n nimeämien todistajien käsitykset siitä, etteivät A ja X missään vaiheessa olleet kahdestaan, eivät muistin erehtyvyydestä johtuen osoittaneet A:n kertomusta epäluotettavaksi.

Hovioikeus katsoi koulukuraattorin kertomuksen siitä, miten A oli tullut ensimmäistä kertaa koulussa kertoneeksi tapahtuneesta seksuaalirikoksesta, tukevan A:n kertomuksen luotettavuutta. Asiassa ei ollut aihetta epäillä, että A:n äiti tai A:n eronneiden ja keskenään huonosti toimeen tulevien vanhempien välinen tilanne olisi saanut A:n kertomaan tapahtumista totuudenvastaisesti taikka niitä keksimään. Mitään sellaista A:n kehitykseen tai mielenterveyteen liittyvää seikkaa, joka puhuisi sen puolesta, että kysymys olisi keksitystä tarinasta, ei ollut ilmennyt. A:n toisen poliisikuulustelun jälkeen laatimat muistiinpanot ja niiden esille tuominen viittasivat vahvasti siihen, ettei kysymys ollut keksitystä tarinasta.

Hovioikeudessa A:n ei ollut kyennyt puhumaan oma-aloitteisesti tapahtumista eikä myöskään kuuntelemaan, kun pääkäsittelyssä on luettu hänen laatimansa kirjallisena todisteena esitetyt muistiinpanot. Hovioikeus piti tätä A:n reaktiota aitona, eikä vaikeus kertoa tapahtumista asian ilmitulon jälkeen ollut osoitus hänen kertomuksensa tekaistusta luonteesta.

A:n esittämissä kertomuksissa olleiden yksityiskohtien erot johtuivat hovioikeuden mukaan pikemminkin ajan kulumista ja siitä, että asioista eri vaiheessa puhuminen vaikutti myös tekoihin liittyvien yksityiskohtien muistamiseen.

Hovioikeus katsoi esitetyn näytön kokonaisuutena tukevan vahvasti A:n kertomusta X:n häneen kohdistamista seksuaalisista teoista ja pahoinpitelystä. Näyttämättä jääneet seikat X:n tapahtuma-aikaisesta alkoholin käyttämisestä ja A:n yöpymisestä saunassa eivät horjuttaneet A:n kertomuksen luotettavuutta. X:n nimeämässä todistelussa ei ollut muutoinkaan tullut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen päätyä arvioinnissa toisenlaiseen tulokseen.

Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtien mukaisten lapsen seksuaalisen hyväksikäytön erityisten ankaroittamisperusteiden soveltumisesta huolimatta hovioikeus katsoi, että kohdan 1 tekoa ei ollut oikeudellisesti arvioituna pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet, joista yksi on ollut eri mieltä.

Eri mieltä olevan jäsenen mukaan A:n kertomukset olivat muuttuneet ja niissä oli ilmennyt ristiriitaisuuksia ja totuudenvastaisuuksia, jotka eivät selittyneet A:n psyykkisellä tilalla. Kysymys oli vakavista rikoksista, joiden suhteen X:n puolustautumismahdollisuudet olivat heikot. Toisaalta oli tärkeää, että A lapsena saa oikeussuojaa kyseisenlaisia rikoksia vastaan. Kokonaisuutena arvioiden asiassa A:n kertomukset eivät kuitenkaan syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella riittäneet näyttämään syytteitä todeksi, mistä syystä syytteet tuli hylätä ja X vapauttaa hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Syyttäjä ja A vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu
  1. 1. Hovioikeus on tuominnut X:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli tehnyt 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle seksuaalisen teon 17.10.2008 hieromalla ja silittelemällä tätä ja saamalla tämän tyydyttämään itseään sukupuolielimestä ja 31.12.2008 hieromalla tätä jaloista ja samalla kysymällä, halusiko tämä seksuaalista kanssakäymistä. Nämä seksuaaliset teot olivat omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä. Lisäksi hovioikeus on tuominnut X:n pahoinpitelystä, koska hän jälkimmäisen tapauksen yhteydessä oli lyönyt A:ta avokämmenellä poskeen. Hovioikeus on lieventänyt käräjäoikeuden tuomion mukaista syyksilukemista niin, ettei kuvattu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ollut törkeä. Rangaistusta on vastaavasti lievennetty niin, että X on tuomittu yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
  2. 2. A:ta on kuultu esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa. Asiaa sen jälkeen käsiteltäessä hän ei ole suostunut kertomaan tapahtumista.
  3. 3. X on kaikissa vaiheissa kiistänyt syyllistyneensä minkäänlaiseen seksuaaliseen tekoon tytärtään kohtaan tai koskaan lyöneensä tätä. Väitetyt tapahtumat ovat mahdottomia jo senkin vuoksi, ettei hän todistajien kertomusten mukaan ole edes ollut kahden kesken tyttärensä kanssa väitettyinä ajankohtina.
  4. 4. Näyttöä arvioidessaan hovioikeus on todennut, että asiassa asianomistajan sana on ollut vastaajan sanaa vastaan. Hovioikeus on perusteluissa muun muassa todennut pitävänsä A:n kertomusta luotettavana, vaikka se on ajan myötä muuttunut ja poikkeaa X:n ja tämän nimeämien todistajien kertomuksista yleiseen tapahtumainkulkuun liittyvien yksityiskohtien osalta. Hovioikeus on pitänyt A:n reaktioita aitoina, kun tämä ei ole kyennyt hovioikeudessa puhumaan oma-aloitteisesti tapahtumista eikä myöskään kuuntelemaan esitutkinnan aikana kirjoittamiensa muistiinpanojen lukemista, ja osoittavan vain sitä, miten vaikeana A pitää koko tilannetta. Hovioikeus on arvioinut näytön kokonaisuutena tukevan vahvasti A:n kertomusta isänsä häneen kohdistamista seksuaalisista teoista ja pahoinpitelystä. Esitetyn vastatodistelunkin mukaan on mahdollista, että he ovat olleet hetkellisesti kahden kesken, eikä tässä todistelussa ole muutoinkaan tullut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen päätyä arvioinnissa toisenlaiseen lopputulokseen.
  5. 5. Seksuaalisista teoille tai pahoinpitelylle ei ole ulkopuolisia todistajia. A:ssa ei ole havaittu ulkonaisia väkivallan merkkejä. A:n psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien hoito on aloitettu vuoden 2010 alussa, ja 24.9.2010 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan hänellä on todettu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila ja käytöshäiriöiden piirteitä.
  6. 6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys näytön uskottavuuden ja sen riittävyyden arvioinnista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa. Erityisesti kysymys on oikeudenkäynnissä vaikenevan asianomistajan esitutkintaviranomaiselle pääosin kirjallisena antaman kertomuksen näyttöarvosta sekä asiassa esitetyn vastatodistelun merkityksestä.
Nuoreen ja vaikenevaan kuultavaan liittyviä arviointikysymyksiä
  1. 7. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2013:96 (kohdat 5 - 9) on yleisellä tasolla käsitelty seksuaalirikoksissa tavallista näyttötilannetta, jossa arvioitavana ovat keskenään ristiriitaiset asianomistajan ja vastaajan kertomukset. Lapsen tai nuoren esittämän kertomuksen sisältöä ja sen luotettavuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon kuultavan ikäkaudelle ominaiset kehityspiirteet sekä suuret yksilölliset vaihtelut. Kun kysymys on teini-ikäisestä nuoresta, ongelmat eivät niinkään liity muistiin taikka vaikeuteen hahmottaa tai esittää asioita. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen on niin traumaattinen kokemus, että se yleensä muistetaan varsin hyvin, vaikka muistot etäisempien tapahtumien ja olosuhteiden osalta ajan myötä heikkenisivät ja muuttuisivat samaan tapaan kuin aikuisilla (esimerkiksi Melinder - Korkman: Children’s Memory and Testimony teoksessa Granhag (toim.): Forensic Psychology in Context, 2010 sekä Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettaman työryhmän laatima Käypä hoito -suositus lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimisesta 22.5.2013). Oikeanlaisella kuulemisella pyritään paitsi hankkimaan mahdollisimman paljon todennettavissa olevia tietoja myös varmistamaan se, etteivät kysymykset johdattele nuoren kertomusta. Kertomuksen syntytavalla voi olla keskeinen merkitys kertomuksen näyttöarvon kannalta.
  2. 8. Mahdollisimman luotettavan kertomuksen saaminen lapselta tai nuorelta samoin kuin hänen kertomuksensa paikkansapitävyyden arviointi voivat edellyttää tähän erikoistunutta oikeuspsykiatrista asiantuntemusta. Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä annetun lain mukaan terveydenhuollon selvitystehtävät onkin keskitetty yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin. Terveydenhuollossa tehtävät tutkimukset ovat osa esitutkintaa, jonka tavoitteena on selvittää lapsen kuulemisen ja muutoin saatavissa olevan lääketieteellisen ja muun näytön avulla, onko rikos tapahtunut. Oikeuspsykiatriset arviot eivät sido tuomioistuimen todistusharkintaa, mutta ne voivat tuoda siihen arvokkaan lisän.
  3. 9. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin lähtökohtiin kuuluu, että henkilötodistelu otetaan oikeudenkäynnissä vastaan suullisesti ja välittömästi niin, että vastaaja kykenee vastakuulustelussa tuomaan esiin kertomuksen mahdolliset heikkoudet ja omat näkemyksensä kertomuksen johdosta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa ei saakaan käyttää todisteena oikeudenkäynnin varalta annettua yksityisluontoista kertomusta eikä esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä lausumaa, ellei laissa toisin säädetä. Saman pykälän 2 momentin mukaan esitutkinnassa annettua kertomusta voidaan kuitenkin täyttää todisteena, jos sen antaja on alle 15-vuotias tai henkiseltä toiminnaltaan häiriintynyt. Tällöin esitutkintakertomuksen käyttö todisteena edellyttää, että kertomus on tallennettu videotallenteeseen tai siihen rinnastuvaan kuva- ja äänitallenteeseen ja että syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Vastavuoroisen kuulemisen periaatetta noudatetaan myös oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa.
  4. 10. Asianomistajalla on niin halutessaan oikeus vaieta oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen esitutkintakertomusta voidaan tällöin hyödyntää samalla tavalla kuin todistajankin osalta. Esitutkintakertomuksen hyödynnettävyyttä on kuitenkin arvioitava myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (d) kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa koskevan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Jollei vastaajalle ole varattu tilaisuutta kuulustella todistajaa oikeudenkäynnissä tai esitutkinnassa ja kyseinen todistajankertomus on ainoa tai ratkaiseva syytettä tukeva todiste, esitutkintakertomusta ei yleensä voida lainkaan ottaa todisteena vastaan (Al-Khawaja ja Tahery v. Iso-Britannia, suuri jaosto 15.12.2011, kohdat 118 ja 119 sekä Lucá v. Italia, 27.2.2002, kohta 40). Eräissä tilanteissa, esimerkiksi jos todistajaa ei tämän iän tai sairauden johdosta voida kuulla oikeudenkäynnissä, kiellosta kuitenkin poiketaan. Vastakuulusteluoikeuden puutteesta johtuva vastaajan puolustautumismahdollisuuksien heikkeneminen edellyttää kuitenkin tällöin tasapainottavia tekijöitä, kuten erityistä huolellisuutta häntä vastaan esitetyn näytön arvioinnissa (Al-Khawaja ja Tahery v. Iso-Britannia, kohta 147 ja Gani v. Espanja 19.2.2013, kohdat 41 ja 42). Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännössä todistajalla tarkoitetaan myös todistelutarkoituksessa kuultavia asianosaisia.
  5. 11. Korkein oikeus toteaa, että samalla tavalla kuin syytettä tukevan todistajan tai muun kuultavan poissaolo myös tällaisen henkilön vaikeneminen siinä oikeudenkäynnissä, jossa kertomuksen luotettavuus arvioidaan ja näyttöratkaisu tehdään, on omiaan heikentämään vastaajan puolustautumismahdollisuuksia. Jollei todistelutarkoituksessa kuultavaa henkilöä voida kuulustella oikeudenkäynnissä normaalilla tavalla, tuomioistuimen on tällöinkin arvioitava kertomusta erityisellä huolella ja varovaisuudella, vaikka vastakuulustelumahdollisuus olisi toteutunut aikaisemmassa vaiheessa (ks. myös Doorson v. Alankomaat 26.3.1996, kohta 76 ja S.N. v. Ruotsi 7.7.2002, kohta 53). Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon myös vaikenemisen syyt ja otettava tarvittaessa erikseen arvioinnin kohteeksi se, miten esitutkintakertomus on annettu ja miten kuultavan kertomus on syntynyt.
Asiassa esitetty näyttö
  1. 12. Todistelu Korkeimmassa oikeudessa
  2. 13. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä A on ilmoittanut, ettei hän muista eikä halua muistella kyseisiä tapahtumia. Hän on kuitenkin vahvistanut, että hänen 25.9.2009 pidettyä esitutkintakuulustelua varten kirjoittamansa kertomus, joka sellaisinaan on otettu esitutkintakertomukseksi, on hänen itse kirjoittamansa ja paikkansapitävä. Hän on kertonut olleensa vihainen isälleen tämän alkoholiongelman vuoksi ja etteivät heidän välinsä olleet milloinkaan olleet hyvät. Tapahtuma-aikaan hänellä oli ollut ongelmia myös äitinsä kanssa.
  3. 14. Korkein oikeus toteaa, että koska A:ta on voitu kuulla käräjäoikeudessa ja koska vastaaja on tuolloin voinut esittää hänelle kysymyksiä, hänen esitutkintakertomustaan voidaan muutoksenhakutuomioistuimissa käyttää todisteena. Ilman vastaajan vetoamistakin kertomuksen näyttöarvoa harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon edellä kohdassa 10 mainitut näkökohdat.
  4. 15. Syytteiden tueksi on lisäksi kuultu A:n äitiä sekä todistajana koulukuraattoria, jotka ovat kertoneet lähinnä siitä, miten A on kertonut tapahtumista ja miten hänen käytöksensä ja terveydentilansa on tapahtumien jälkeen muuttunut. Syyttäjän vetoamia kirjallisia todisteita ovat aikaisemminkin oikeudenkäyntiaineistoon kuuluneet A:n käsin kirjoittama kertomus sekä koulukuraattorin laatima asiakaskertomus, sosiaali- ja terveyspalvelun asiakirjoja sekä psykiatrinen lääkärinlausunto.
  5. 16. X:ää on kuultu todistelutarkoituksessa. Hänen nimeäminään todistajina on kuultu hovioikeudessa todistajina esiintyneitä A:n isoäitiä, isoisää ja tämän puolisoa, tätiä ja setää sekä isän puolisoa. Vastatodistelua tukevia kirjallisia todisteita ovat aikaisemminkin oikeudenkäyntiaineistoon kuuluneet asiakirjat ja valokuvat mökistä.
  6. 17. Riidatonta on, että tapahtumapaikkana molempien syytteiden osalta on asuinpinta-alaltaan noin 30 neliömetrin suuruinen mökki esikaupunkialueella, jota X ja tämän puoliso ovat käyttäneet yhteisenä kotinaan samaan aikaan kun tontille on rakennettu uutta päärakennusta. Mökissä on ollut tupa ja keittiö, erillisen sisäänkäynnin takana olleet sauna ja pukuhuone sekä ulkoterassi. Mökki on sijainnut noin 15 metrin päässä rakenteilla olleesta päärakennuksesta, josta on esteetön näköyhteys mökin ulkoterassille.
  7. 18. A on jo pitkään asunut äitinsä kanssa eri kaupungissa kuin X. A on tavannut isäänsä vain muutaman kerran vuodessa loma-aikoinaan. Tällöinkin on noudatettu sellaista järjestelyä, että A on viettänyt suurimman osan ajasta isoäitinsä ja muiden sukulaisten luona. A:n vanhempien välit ovat olleet riitaiset.
  8. 19. Kertomukset tapahtumista syyslomalla
  9. 20. A on esitutkintakertomuksessaan kertonut, että hän oli syyslomallaan saapunut isoäitinsä luota tämän kyydissä isänsä luokse. Tällöin mökillä olivat jo olleet päärakennuksen työmaalla työskennelleet A:n isä, isoisä ja ehkä setä sekä mökissä televisiota katsonut isän puoliso. Illalla A:lle oli tullut riitaa isänsä kanssa tietokoneen käytöstä, minkä johdosta päihtynyt isä oli ajanut A:n ulos mökistä ja A oli joutunut yöpymään saunassa. Isän puoliso oli tällöin jo nukkumassa ja muut olivat niin juovuksissa, etteivät he sanoneet mitään. Seuraavana iltapäivänä noin neljän ja kuuden välillä isän puoliso oli lähtenyt käymään kaupassa ja isä oli pyytänyt A:ta jäämään kotiin. Isän puolison poistuttua autolla pihapiiristä juopunut isä oli tullut rakennustyömaalta mökkiin televisiota katsoneen A:n viereen ja saanut tämän käsin tyydyttämään itsensä. Tämän jälkeen isä oli palannut iloisena takaisin työmaalle ja tämän puoliso kaupasta mökille. Iltaa oli jatkettu mukavasti ja isän menettely oli alkanut pyöriä mielessä vasta seuraavana päivänä A:n palattua isoäitinsä luokse.
  10. 21. A:n isoäidin kertomuksen mukaan A oli syyslomalla ollut hänen luonaan lauantaista 11.10.2008 lukien, kunnes A oli keskiviikkona 15.10.2008 lähtenyt setänsä autolla isänsä luokse. X:n ja tämän puolison sekä A:n sedän ja isoisän kertomusten sekä isoisän kalenterimerkintöjen mukaan A:n saapuessa noin kello 16.30 - 17.00 mökillä olivat olleet X, tämän puoliso ja isoisä. A oli viipynyt mökillä vain puolisen tuntia ja lähtenyt isoisänsä mukana tämän kotiin toiselle paikkakunnalle. Isoisän ja tämän puolison kertomusten sekä tietokonelokikirjausten mukaan A oli ollut heidän kanssaan perjantain aamupäivään 17.10.2008 saakka.
  11. 22. Isoisän ja isän puolison kertomusten mukaan A oli jo tullut isoisänsä kanssa takaisin mökille perjantaina, kun isän puoliso oli saapunut töistä kello 16.30 - 17.00. Isän puoliso on kertonut käyneensä kilometrin päässä sijanneessa kaupassa ja palanneensa kotiin ennen kuin X oli kotiutunut työpaikaltaan. X ja isoisä olivat kertomustensa mukaan yhdessä tietokoneella suunnitelleet tai pelanneet ravivedonlyöntiä sekä ruokailleet kello 18 - 19 aikaan. Muutoin he olivat kertomansa mukaan pääosin yhdessä suunnitelleet tulevia rakennustöitä mökin ulkopuolella. Meneillään ollutta talon ulkovuorausta ei ollut voitu illan pimentyessä jatkaa. Isän puolison mukaan hän ja A olivat viettäneet perjantai-illan sateelta suojassa mökissä siten, että A oli paljolti viettänyt aikaa tietokoneen ääressä. X:n, isoisän ja isän puolison mukaan illalla oli juotu vain muutama olut senkin vuoksi, että A oli läsnä ja seuraavana aamuna työtä oli jatkettava rakennuksella.
  12. 23. X:n, isoisän sekä isän puolison kertomusten mukaan he kaikki olivat nukkuneet mökissä yhdessä A:n kanssa. Ahtaassa mökissä sängyt ja makuupaikat olivat lähes kiinni toisissaan. Isoisän ja isän puolison mukaan lauantaiaamuna isoisä oli herännyt ensimmäisenä ja A viimeisenä. X ja isoisä olivat siirtyneet aamulla rakennustyömaalle. X:n, isoisän ja isän puolison mukaan lauantaina 18.10.2008 puolen päivän jälkeen isän puoliso oli yksin lähtenyt autolla viemään A:ta kaupunkiin tämän tädin luokse, jossa myös isoäiti oli ollut A:ta vastassa. A:n tädin ja isoäidin mukaan A oli ollut hyväntuulinen ja innokkaasti kertonut suunnitelmistaan muuttaa isänsä luokse ja aloittaa ammattikoulu isän asuinpaikkakunnalla. A oli lähtenyt isoäitinsä luokse ja vielä myöhemmin samana iltapäivänä äitinsä kyydillä kotiin. A:n äiti ei ollut kertomansa mukaan ollut havainnut mitään erityistä A:n palattua syyslomalta.
  13. 24. Kertomukset tapahtumista uutena vuotena
  14. 25. Asiassa on riidatonta, että A oli viettänyt joululomaansa isoäitinsä luona, kunnes uuden vuoden aattona eli keskiviikkona 31.12.2008 isoäiti oli vienyt A:n tämän tädin luokse, mistä X oli noin kello 16.00 - 16.30 hakenut A:n luokseen uudeksi vuodeksi. Ennen mökille menoa he olivat käyneet yhdessä kaupassa. Tämän jälkeen A:n esitutkintakertomus ja X:n ja hänen nimeämiensä todistajien kertomukset tapahtumista poikkeavat toisistaan.
  15. 26. A:n esitutkintakertomuksen mukaan mökillä ei ollut ollut muita, kun he olivat isänsä kanssa saapuneet mökille. X:n kertomuksen mukaan he olivat yhdessä A:n kanssa kiirehtineet lähikauppaan ennen sen sulkeutumista ostamaan ilotulitteita ja syötävää ja tämän jälkeen saapuneet noin kello 17.30 mökille, missä isän puoliso oli jo ollut valmistamassa ruokaa. Myös isän puolison kertomuksen mukaan hän oli tullut töistä kotiin vähän ennen X:ää ja A:ta.
  16. 27. A on kertonut, että ruokailun jälkeen isän puoliso oli lähtenyt jonnekin. Pian tämän jälkeen isä oli tullut rakennustyömaalta sisälle mökkiin, missä A oli ollut sängyllä makuullaan kuuntelemassa musiikkia. Isä oli tällöin ehdottanut seksuaalista kanssakäymistä A:lle. Kun A ei ollut suostunut, isä oli lyönyt häntä avokämmenelle poskelle, jolloin A oli kaatunut lattialle. Isä oli tämän jälkeen ovia paiskoen poistunut mökistä rakennustyömaalle. A:n kasvoille oli tullut mustelma, jonka hän oli peittänyt puuterilla.
  17. 28. X ja tämän puoliso ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että isän puoliso oli käynyt ruokakaupassa jo A:n saapumista edeltävänä päivänä. Uuden vuoden aattona isän puoliso ei ollut käynyt kaupassa eikä missään muuallakaan. A ei muutoinkaan ollut missään vaiheessa ollut kahdestaan mökissä isänsä kanssa. Tapahtumailtana oli ollut pakkasta ainakin 20 astetta, ja mökkiä oli pitänyt lämmittää jatkuvasti. X ja A olivat ruokailun jälkeen käyneet ampumassa muutaman raketin pihalla. A oli käynyt saunassa yksin ja sen jälkeen X ja tämän puoliso yhdessä niin, että puoliso oli tullut ensiksi mökkiin. X ja A olivat juuri ennen puolta yötä menneet läheiselle aukiolle katsomaan ilotulitusta ja katsoneet televisiota vielä ennen nukahtamista. Illan aikana oli juotu lähinnä vain kuohuviiniä uuden vuoden kunniaksi. Seuraavana aamuna A oli herätetty viimeisenä ja hänet oli viety heti puolen päivän jälkeen takaisin tätinsä luokse. Isän puolison kertoman mukaan hän ei ollut huomannut A:lla mustelmaa eikä myöskään meikkiä, joka olisi voinut sen peittää.
  18. 29. A:n tädin ja isoäidin mukaan he eivät olleet havainneet A:n käytöksessä tai kasvoissa mitään erityistä. A oli iltapäivällä lähtenyt isoäitinsä kanssa tämän kotiin. Isoäidin mukaan A oli ollut yötä hänen luonaan ja aikaa oli vietetty tavalliseen tapaan televisiota katsellen ja korttia pelaten. Isoäidin mukaan he olivat olleet niin lähekkäin ja tiiviisti keskenään, että hän olisi varmasti havainnut mustelman tai runsaan meikin.
  19. 30. Hyväksikäyttöepäilyn ilmitulo ja selvittäminen
  20. 31. Koulukuraattori ja A:n äiti ovat kertoneet hyväksikäyttöepäilyjen ilmitulon tavasta ja asian selvittämisen vaiheista yhdensuuntaisella tavalla seuraavasti. Tapahtumat ja ajankohdat käyvät osin ilmi koulukuraattorin laatimasta asiakaskertomuksesta.
  21. 32. A oli koulun terveystarkastuksessa 8.4.2009 tavannut terveydenhoitajan ja kertonut isänsä alkoholinkäytöstä ja siitä hänelle aiheutuvasta ahdistuksesta. Terveydenhoitaja oli ottanut yhteyttä koulukuraattoriin, joka oli tavannut A:n ensimmäisen kerran 27.4.2009. Tällöin A on kertonut paitsi isänsä alkoholinkäytöstä myös siitä, että isä oli lyönyt häntä kasvoihin uutena vuotena. Seuraavassa tapaamisessa koulukuraattorin luona 14.5.2009 olivat olleet läsnä A:n ohella myös tämän äiti sekä terveydenhoitaja ja tällöin oli keskusteltu edelleen A:n isän alkoholinkäytöstä ja aggressiivisuudesta. Myöhemmässä 20.5.2009 koulukuraattorin kanssa kahden käydyssä keskustelussa A oli lisäksi kertonut, että hänen isänsä oli syytteissä kuvatulla tavalla käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen. Kirjausten mukaan A oli kertonut joutuneensa viettämään seksuaaliteon jälkeisen yön saunassa. Koulukuraattorin kysyttyä aikaisemmista seksuaaliteoista A oli kertonut, että hänen isänsä oli kohdistanut häneen vastaavanlaisia seksuaalitekoja jo vuodesta 2007 lukien noin kerran kuukaudessa eli joka toisella vierailulla. Samana päivänä sosiaaliasemalla pidetyssä toisessa tapaamisessa A oli kuitenkin kiistänyt, että hänen isänsä olisi pyytänyt seksuaalipalveluja ennen vuoden 2008 syyslomaa.
  22. 33. Koulukuraattori on kertomansa mukaan merkinnyt A:n kertomukset tarkasti heti vihkoonsa ja tämän jälkeen asiakaskertomuksen kirjauksina tallentanut ne tietojärjestelmään. Myöhemmistä tapaamisistaan A:n kanssa hän ei ollut tehnyt kirjauksia. Kaupungin sosiaalitoimen virkailija on koulukuraattorin ilmoituksesta tehnyt 27.5.2009 asiasta poliisille kirjallisen tutkintapyynnön. A:n äiti oli kertomansa mukaan saanut kuulla syytteissä kuvatuista tapahtumista toukokuun aikana.
  23. 34. A on ollut esitutkinnassa kolmeen eri otteeseen kuultavana. Ensimmäisessä kuulustelukertomuksessaan 15.6.2009 hän on tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, ja lähinnä vain poliisin kysymyksiin myönteisesti tai kielteisesti vastaten, kertonut tapahtumista syytteisiin kirjatulla tavalla. Toisessa kuulustelussa 24.8.2009 A on pyörtänyt aikaisemmat kertomuksensa täysin ja lyhytsanaisesti kiistänyt mitään tapahtuneen. Kolmas esitutkintakuulustelu 25.9.2009 on toimitettu A:n omasta pyynnöstä, jolloin hän oli lukenut edeltä käsin tilaisuutta varten kirjoittamansa kertomuksen tapahtumista. Hänelle ei ollut esitetty täydentäviä kysymyksiä rikosepäilyn johdosta. Koulukuraattori oli kertomansa mukaan kehottanut A:ta kirjoittamaan kertomuksensa paperille, koska poliisi oli antanut ymmärtää, että kirjallisella kertomuksella voidaan korvata suullinen kuulustelu. Kirjoituksessaan A on ilmoittanut aikaisemman kiistämisensä johtuneen siitä, että hän oli ollut kuulustelussa hermostunut ja torjunut kaiken, koska hän ei ollut muistanut niitä asioita, joita häneltä oli kuulustelussa kysytty.
  24. 35. Havainnot A:n käyttäytymisestä ja oireista tapahtumien jälkeen
  25. 36. A:n äidin mukaan A:n käyttäytyminen oli vuoden 2009 alkupuolella alkanut muuttua iloisesta sulkeutuneeksi. Syksyllä 2009 tämän koulumenestys oli selvästi laskenut aiemmasta. Sosiaalitoimen asiakaskertomuksen mukaan A oli tapaillut itseään selvästi vanhempia miehiä, juonut alkoholia ja käyttäytynyt rajoja asettavaa äitiään kohtaan väkivaltaisesti. Tilanne oli kriisiytynyt niin, että helmikuussa 2010 oli tehty päätös kiireellisestä sijoittamisesta.
  26. 37. Koulukuraattori ei kertomansa mukaan ollut koskaan epäillyt A:n kertomusta. Kertoessaan tapahtumista tämä oli ollut itkuinen ja peloissaan niin äitinsä kuin isänsäkin suhtautumisesta. A:n pukeutumisen ja käytöksen muutokset samoin kuin koulumenestyksen heikkeneminen olivat koulukuraattorin mukaan ymmärrettäviä oireita, kun taustalla on seksuaalinen hyväksikäyttö. Toisaalta ei ollut poikkeuksellista, että oppilaan käyttäytyminen murrosiän vuoksi muuttuu yhdeksännellä luokalla.
  27. 38. Nuorisopsykiatrisen osaston 24.9.2010 päivätyn loppulausunnon mukaan marraskuussa 2009 koulukuraattori oli tehnyt nuorisopsykiatriselle osastolle lähetteen, jossa rikosepäily oli kuvattu. Sairaalasta oli kuitenkin ilmoitettu niin koulukuraattorille kuin sosiaalityöntekijällekin, että hoitotarpeen arvio on mielekästä vasta oikeuspsykiatrisen tutkimuksen jälkeen. Asiaan oli palattu vasta tammikuussa 2010, jolloin A:n asianajaja oli ilmoittanut oikeuspsykiatrisen tutkimuksen olevan tarpeeton ja toivonut hoidon aloittamista. Myöhemmin A:lla on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila sekä käytöshäiriön piirteitä. A:n on dokumentoitu kertoneen voimakkaasta yksinäisyyden tunteesta ja tunteesta, ettei millään ole mitään väliä. Hänen on todettu toimineen voimavarojensa äärirajoilla, minkä seurauksena hänen toimintakykynsä oli kapeutunut. Lääkärinlausunnossa ei muutoin käsitellä hyväksikäyttöepäilyä eikä A:n oireiden mahdollisia syitä.
Korkeimman oikeuden arviointi
  1. 39. Näytön arviointi
  2. 40. A on kirjoittanut kertomuksensa esitutkintaa varten vapaaehtoisesti, joskin koulukuraattorin kehotuksesta. Kertomus on johdonmukainen, paikoin yksityiskohtainen ja sisältää nuorelle ominaista kieltä, mikä on omiaan vahvistamaan käsitystä sen totuudenmukaisuudesta. A on kuvannut aistihavaintojaan ja tuntemuksiaan sekä liioittelemattomalla tavalla kertonut seksuaaliteoista ja niiden jälkeisistä varsin tavanomaisista tapahtumista. Toisaalta väitetyt seksuaaliteot on kuvattu huomattavasti pinnallisemmin ja värittömämmin kuin esimerkiksi tuore kokemus esitutkintakuulustelusta. A ei ole, ilmoitettuaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa, ettei hän halua muistaa eikä kertoa tapahtumista, täydentänyt kertomustaan eikä myöskään selittänyt siinä ilmenneitä ristiriitaisuuksia. Korkein oikeus toteaa, että vaikka A:n vaikenemiselle saattaa olla sinänsä ymmärrettäviä syitä, vaikeneminen ei saa kääntyä vastaajan vahingoksi.
  3. 41. A:n kertomus on muuttunut eri tavoin. Lyhyen ajan hän on väittänyt isänsä jo pitkän ajan käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväksi. Toisessa esitutkintakuulustelussa hän on kiistänyt kokonaan seksuaali- ja väkivaltatapahtumat. A on näiden tapaamisten ja kuulustelujen aikana ollut 14 - 15-vuotias nuori, ja keskusteluissa on käsitelty ristiriitaisia tunteita herättäviä, vaikeita ja epämiellyttäviä asioita. Näiden syiden vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei kertomuksen näinkään olennaisesta muuttamisesta sinänsä ole aihetta päätellä, että kertomus hyväksikäytöstä olisi kokonaan epäluotettava.
  4. 42. A:n kirjoittama kertomus vastaa rikoskuvauksen osalta hänen aikaisemmin koulukuraattorille kertomaansa. Eroja on kuitenkin sen suhteen, kuinka usein hän oli vieraillut isänsä luona, miten hän oli kyseisinä lomapäivinään tullut isänsä luokse ja keitä tuolloin oli ollut mökillä. Myös tapahtumajärjestys on kerrottu eri tavalla niin, että asiakaskirjausten mukaan seksuaaliteko oli tehty vasta sen jälkeen, kun hän oli edellisen yön joutunut nukkumaan saunassa. Nämä erot voivat johtua epätäsmällisestä puheesta, sen väärästä ymmärtämisestä taikka virheellisestä kirjaamisesta. Melko vähäisiä kertomuksen muutoksia, kuten hieromisen kohdan ja kaatumista edeltäneen asennon suhteen, on tapahtunut myös esitutkintakertomuksen ja käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen kertomusten kesken. Korkein oikeus toteaa, ettei tämänkaltainen kertomuksen muuttuminen poissulje sen pitämistä luotettavana ja ettei totuudenvastaisuus yhdessä kohdin tee kertomuksesta kokonaisuudessaan epäluotettavaa. Kertomuksen erot voivat selittyä esimerkiksi kertojan mielentilan vaihteluilla eri kertomistilanteissa tai kertomisen tarkoituksella. Etenkin lasten kohdalla uutta tärkeää tietoa voi tulla esiin vaiheittain. Yksityiskohtien muuttuminen voi johtua myös tavallisesta ajan kulumisen aiheuttamasta muistikuvien hämärtymisestä ja tästä johtuvista tahattomista erehtymisistä. Mainituista syistä johtuen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n tässä selostettu kertomuksen muuttuminen vähennä sen luotettavuutta.
  5. 43. A:n esitutkintaa varten antama kirjallinen kertomus poikkeaa kuitenkin olennaisesti väitettyjä seksuaali- ja väkivaltatekoja edeltäneiden ja niiden jälkeisten tapahtumien osalta muusta todistelusta. A on vieraillut isänsä ja tämän sukulaisten luona harvakseltaan loma-aikoina, ja syys- ja joululomat ovat jääneet viimeisiksi tapaamisiksi. Erot tapahtumienkulussa ovat niin suuret, että niiden on vaikea katsoa johtuvan vain tavanomaisesta muistin epätarkkuudesta taikka muistikuvien sekaantumisesta tai muuttumisesta.
  6. 44. X:n sukulaisten ja muiden läheisten yhtäpitäviä ja varsin tarkkoja kertomuksia A:n vierailujen etenemisestä ja eri henkilöiden mukana olemisesta ei sinänsä ole syyttäjän tai asianomistajan puolelta riitautettu minkään yksityiskohdan osalta. Korkein oikeus toteaa, että vastatodistelussa kuultujen henkilöiden kertomukset eivät poikkea heidän aikaisemmin esittämästään. Todistajien kertomukset ovat jossain kohdin olleet hyvin samasanaisia, mikä viittaa siihen, että he ovat keskustelleet tapahtumista ennen oikeuskäsittelyä. Paikoin todistajien kertomukset yli neljän vuoden takaisista tapahtumista ja niiden tuntikohtaisesta kulusta ovat olleet niin tarkkoja, että kertomusten perustuminen aitoihin muistikuviin voidaan kyseenalaistaa. Selityksenä kertomusten ajalliseen täsmällisyyteen on kuitenkin uskottavasti esitetty kirjallisia todisteita, kuten työvuorolista, kalenterimerkintöjä ja tietokoneen kirjautumistietoja, jotka ovat olleet kuultujen henkilöiden ajallisia kiinnekohtia. Lisäksi useat todistajat ovat tuoneet esille sen, että tapaamiset A:n kanssa ovat olleet melko harvinaisia, odotettuja ja siksi muistiinpainuvia. Suhde etenkin A:n ja hänen isoäitinsä kesken on ollut läheinen ja luottamuksellinen. Edellä esitetyn johdosta Korkein oikeus pitää vastatodistelussa esitettyä kertomusta siitä, milloin ja keiden seurassa A on ollut isänsä asunnolla syys- ja joululomansa aikaan, luotettavampana kuin A:n tältä osin esittämää kertomusta.
  7. 45. Edellä esitetyn johdosta Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että syysloman aikana A on viettänyt isänsä luona kolmen päivän sijasta vain vajaan yhden vuorokauden. Sellaista A:n kuvaamaa iltapäivän hetkeä, jona hänen isänsä puoliso olisi lähtenyt kauppaan ja hänen isänsä olisi tullut rakennustyömaalta mökkiin, ei ole voinut olla ottaen huomioon, että kyseinen perjantai on ollut tavallinen työpäivä. Vaikka A olisi muistanut vain ajankohdan virheellisesti, on huomattava, että mökissä tai pihapiirissä enintään muutaman kymmenen metrin päässä on ollut ainakin hänen isoisänsä ja ettei sinänsä kiistetty isän puolison kaupassakäyntikään olisi kestänyt kauaa. Kuten alemmat oikeudet ovat todenneet, nämä seikat eivät sulje pois seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta, mutta syytteessä kuvattuun tekoon ryhtyminen näissä olosuhteissa ja kesken rakennustöiden on kuitenkin vähemmän uskottavaa. Koska mökin ainoassa huoneessa ovat yöpyneet A:n ja hänen isänsä ohella myös isoisä ja isän puoliso, paikkansapitävänä ei voida pitää A:n kertomusta siitä, että hänet olisi isänsä kanssa aiheutuneen riidan vuoksi ajettu yöksi ulos mökistä ja että hän olisi nukkunut yön saunassa.
  8. 46. Uuden vuoden osalta A on kertonut tapahtumista lähes samalla tavalla niin, että hänen isänsä olisi tämän puolison poistuttua paikalta tullut mökkiin ehdottamaan seksiä. Vastanäyttönä kuullun isän puolison mukaan hän ei ollut kyseisenä aattoiltana, jolloin oli ollut kova pakkanen ja kaupatkin jo olleet kiinni, ollut poistunut mökiltä minnekään. A oli kertomansa mukaan isänsä lyönnin johdosta kaatunut sängystä mökin lattialle, mikä mökin ahtauden ja huonekalujen sijainnin vuoksi ei vaikuta edes mahdolliselta. Kukaan ei ollut havainnut A:n kasvoilla mustelmaa, vaikka hän oli viettänyt seuraavan vuorokauden isoäitinsä seurassa. Kasvoilla olevaa mustelmaa ei ole helppoa saada peittoon puuterilla.
  9. 47. Luotettavuusarvion kannalta merkityksellisenä ei voida muutoin pitää sitä, että A:n läheisetkään eivät ole tehneet havaintoja tämän poikkeavasta käyttäytymisestä heti tapahtumien jälkeen. Varsin mahdollista on, että murrosikäinen nuori kykenee vähäksi ajaksi salaamaan tai torjumaan tunteensa. Merkityksetöntä on myös se, että hän on kertonut tapahtumista vasta kuukausien kuluttua ja silloinkin vähitellen koulun terveydenhoitohenkilökunnalle.
  10. 48. Koulukuraattori on kertomansa mukaan A:n tunnereaktioiden ja kertomistavan perusteella täysin luottanut tämän kertomukseen. A:sta laaditusta asiakaskertomuksesta ei ilmene dokumentaation autenttisuus eli se, miten A:n kertomus on tuolloin syntynyt ja mitä hän on tuolloin tarkkaan ottaen kertonut. Korkein oikeus toteaa, että hoidollisen työn ja oikeudellisen selvitystyön lähtökohdat ovat ratkaisevasti erilaisia. Hoitotyössä keskitytään henkilön omakohtaiseen kokemukseen ja tarvittaviin tervehdyttämistoimiin, kun taas oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään se, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Koulukuraattori on kiistatta kuulunut A:ta hoitaneisiin henkilöihin ja ollut tässä roolissa aktiivisesti mukana rikosepäilyjen varhaisesta vaiheesta lukien. A on myöhemmin annettujen sosiaalitoimen asiakaskertomuksen ja lääkärinlausunnon mukaan ollut toisten vaikutuksille varsin altis nuori. Tämänkaltaista piirrettä kuvaa myös se, että A oli vastatessaan koulukuraattoriin kysymykseen kertonut isänsä jo pitkään käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväkseen, minkä kertomuksen hän oli kuitenkin nopeasti peruuttanut.
  11. 49. A on jo hovioikeudessa tuonut esiin, ettei hän kykene kertomaan asioista tai kuuntelemaan omaa aikaisempaa kertomustaan. Hovioikeus on tähän liittyen tuomiossaan lausunut, että sille on pääkäsittelyssä muodostunut vaikutelma A:n reaktion aitoudesta. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n vaikeuksia kertoa asiasta ole ainakaan tulkittava X:n vahingoksi. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan 2013:96 (kohta 8) lausunut, uskottavuusarviointi tunnereaktioiden tai muunlaisen käytöksen perusteella sisältää merkittävän väärintulkinnan mahdollisuuden. Päätelmät siitä, että asianomistajan kertomus vaikuttaa itsekoetulta tai itse-eletyltä ja siten todenmukaiselta, ovat nykyisen oikeuspsykologisen tutkimustiedon perusteella usein virheellisiä. Erityisesti lasten kohdalla tunnereaktiot, joita heillä ilmenee heidän kertoessaan kaltoinkohtelustaan, eivät ole yhteydessä siihen, kuinka luotettavana heidän kertomustaan on pidettävä (Käypä hoito -suositus lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimisesta 22.5.2013 ja siinä mainitut viittaukset).
  12. 50. Nykyisen oikeuspsykologisen tutkimustiedon mukaan sek-suaalirikoksen kohteeksi joutuneilla lapsilla ei ole sellaisia yhteisiä käytösongelmia, joiden perusteella heidät voitaisiin tunnistaa tai diagnosoida tällaisen rikoksen uhriksi (esimerkiksi Finnilä-Tuohimaa: Expertise and Decision Making among Clinicians in Investigations of Alleged Child Sexual Abuse, 2009 sekä Käypä hoito -suositus lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimisesta 22.5.2013 ja siinä mainitut viittaukset). Samankaltaisia oireita voi aiheutua muista, yleisemmistä psyykkistä ongelmista tai ne voivat kuulua lapsen normaaliin kehitykseen. A:n on vuoden 2009 syksystä lukien selvitetty olleen hyvin ahdistunut ja kärsineen erilaisista oireista ja käyttäytymishäiriöistä, jotka ovat voimistuneet vuoden 2010 aikana. A:n psyykkisiä oireita on kuvattu epäspesifeiksi eikä niiden syistä ole esitetty oikeuspsykologista eikä muutakaan selvitystä. Kuvatunlainen käyttäytyminen ja oirehdinta voivat selittyä murrosikään liittyvillä irtaantumis- ja kehitysprosesseilla taikka kokonaan muunkaltaisilla perhe- ja ihmissuhteisiin liittyneillä vaikeuksilla ja ristiriidoilla. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n oirehdintaa voida tulkita osoitukseksi siitä, että hän olisi joutunut isänsä seksuaali- tai väkivaltarikosten kohteeksi.
  13. 51. Johtopäätökset
  14. 52. Syytteitä puoltaa A:n kertomus ja sitä vähäisiltä osin tukien hänen äitinsä ja koulukuraattorin kertomukset. Korkein oikeus katsoo, että useat edellä käsitellyt seikat erikseen ja etenkin yhdessä arvioituina vähentävät käsitystä A:n kertomuksen luotettavuudesta. Syytteitä vastaan on esitetty vahvaa vastanäyttöä. Kun syytteiden tueksi ei ole esitetty riittävän vahvaa näyttöä, ei ole tarvetta enemmälti arvioida X:n kertomuksen luotettavuutta. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että X olisi syyllistynyt A:n seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan X:n osalta, häntä koskevat syytteet hylätään ja X vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Marjut Jokela. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Sivun alkuun