18.12.2013

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 31.5.2011

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli X Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana syyllistynyt törkeään veropetokseen (syytekohta 1.1.) menettelemällä seuraavasti:

a) X Oy:n puolesta oli annettu kohdekuukausilta 10/2003 - 11/2007 väärää tietoa arvonlisäveron määrään vaikuttavista seikoista ilmoittamalla ostoista vähennettävät arvonlisäverot liian suuriksi ja aiheutettu veron määrääminen arvonlisäverotuksessa liian alhaiseksi. Arvonlisäveron kuukausi-ilmoituksiin oli sisällytetty aliurakointiyhtiöiden tekaistujen laskujen määräinen arvonlisävero. Vältetyn arvonlisäveron määrä oli yhteensä 347 565,11 euroa.

b) X Oy:n puolesta oli annettu työnantajavelvoitteiden valvontailmoituksilla väärää tietoa maksetuista palkoista. Yhtiö oli maksanut 5.12.2003 - 11.2.2008 työntekijöilleen niin sanottuja pimeitä palkkoja 1 262 469,49 euroa. Menettelyllä oli vältetty ennakonpidätyksiä yhteensä 356 654,32 euroa ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja 35 193,52 euroa.

c) X Oy:n puolesta oli tilikausia 2004 - 2006 koskevilla veroilmoituksilla annettu väärää tietoa yhtiön verotettavasta tulosta, koska yhtiön kirjanpitoon oli kirjattu perusteettomat yhtiön tulosta rasittaneet aliurakointilaskut. Menettelyllä oli aiheutettu tuloveron määrääminen 61 547 euroa liian alhaiseksi.

A oli edelleen X Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana syyllistynyt 9.10.2003 - 17.12.2007 törkeään kirjanpitorikokseen (syytekohta 1.2.). X Oy:n kirjanpitoon oli kirjattu perusteettomia aliurakointilaskuja yhteensä 2 045 480,32 euroa sekä jätetty kirjaamatta pimeä palkanmaksu, jonka määrä vuosilta 2003 - 2007 oli yhteensä 1 262 469,49 euroa ennakonpidätyksineen ja sosiaaliturvamaksuineen.

Vielä A oli X Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana syyllistynyt 20.2.2007 - 31.1.2008 törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen (syytekohta 1.3.), koska yhtiö ei ollut ilmoittanut eläkevakuutusyhtiölle työntekijöilleen vuonna 2007 maksettuja pimeitä palkkoja aiheuttaen 64 381,87 euron määräisten työeläkevakuutusmaksujen määräämättä jättämisen.

Käräjäoikeus tuomitsi mainitsemillaan perusteilla A:n törkeästä veropetoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Inkeri Gummerus ja Ismo Räty sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.10.2012

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen eikä rangaistusseuraamuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Jarmo Kilpelä ja Åsa Nordlund.

Perustelut

1. 1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. 2. X Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituksen puheenjohtajana ja jäsenenä toimineen A:n syyksi on hovioikeudessa luettu syytekohdassa 1.1. törkeä veropetos (tekoaika 5.12.2003 - 11.2.2008), syytekohdassa 1.2. törkeä kirjanpitorikos (9.10.2003 - 17.12.2007) ja syytekohdassa 1.3. törkeä työeläkevakuutusmaksupetos (20.2.2007 - 31.1.2008).
3. 3. Törkeää veropetosta koskeva syyksilukeminen on perustunut ensinnäkin siihen, että A:n yhtiön puolesta antamissa arvonlisäveron valvontailmoituksissa arvonlisäverolliset ostot oli ilmoitettu todellista suurempina vähentämällä valtiolle tilitettävästä arvonlisäverosta useiden muiden yhtiöiden antamien, X Oy:n kirjanpitoon verollisiksi ostoiksi merkittyjen tekaistujen laskujen sisältämä arvonlisävero, jolloin yhtiö oli välttänyt arvonlisäveroa 347 565,11 euroa. Edelleen A oli maksanut yhtiön työntekijöille niin sanottuja pimeitä palkkoja ja ilmoittanut veroviranomaiselle palkat yhteensä 1 262 469,49 euroa todellista pienempinä, minkä menettelyn seurauksena yhtiö oli välttänyt ennakonpidätyksiä 356 654,32 euroa ja sosiaaliturvamaksuja 35 193,52 euroa. Vielä A oli ilmoittanut yhtiön elinkeinotoiminnan veroilmoituksissa elinkeinotoiminnan tuloksen ja verotettavan tulon todellisuutta pienempänä, minkä menettelyn seurauksena yhtiön tulovero oli määrätty yhteensä 61 547 euroa liian alhaiseksi. A oli rikollisella menettelyllään tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. Vältettyjen verojen yhteismäärä oli ollut yli 800 000 euroa. Menettely oli ollut erityisen suunnitelmallista, se oli jatkunut usean vuoden ajan ja veropetos oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
4. 4. Törkeän kirjanpitorikoksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että yhtiön kirjanpitoon oli merkitty vääriä tietoja kirjaamalla perusteettomat yhteensä 2 045 480,32 euron määräiset laskut yhtiön aliurakointikuluiksi ja jättämällä kirjaamatta ennakonpidätystä toimittamatta maksetut palkat. Kirjanpitoon merkittyjen väärien tietojen määrä oli ollut huomattavan suuri ja tiedot olivat perustuneet vääriin tositteisiin. Kirjanpitoon merkitty perusteeton aliurakointi oli ollut suuruudeltaan yli puolet yhtiön liikevaihdosta. Myös kirjaamatta jätetyn palkanmaksun määrä oli ollut suuri. Menettely oli jatkunut usean vuoden ajan ja kirjanpitorikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
5. 5. Törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli yhtiön edustajana jättänyt ilmoittamatta eläkevakuutusyhtiölle X Oy:n työntekijöille maksetut pimeät palkat, millä menettelyllä oli aiheutettu 64 381,87 euron suuruisen työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättäminen. Tavoitellun hyödyn kokonaismäärä ja tekokokonaisuus huomioon ottaen kysymyksessä oli törkeä työeläkevakuutusmaksupetos.
6. 6. Käräjäoikeus on tuominnut A:n edellä mainituista rikoksista yhteiseen neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen mittaamista käräjäoikeus on perustellut sillä, että hänen rikollinen toimintansa oli jatkunut yli neljän vuoden ajan ja vakavilla talousrikoksilla oli aiheutettu veronsaajalle ja työeläkevakuutusyhtiölle yhteensä yli 800 000 euron vahinko. Toiminta oli ollut erittäin suunnitelmallista ja tekaistujen laskujen laatimiseen oli osallistunut 12 yhtiötä. Kirjanpitoon oli liitetty vääriä ja harhaanjohtavia tietoja yli kahden miljoonan euron arvosta.
7. 7. Hovioikeus katsoi, että tuomittu rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä niistä ilmenevään A:n syyllisyyteen, eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota rangaistuksen mittaamisen osalta.
8. 8. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko hänelle tuomittua rangaistusta syytä alentaa.
9. 9. Rangaistuksen määräämisen perusteista
10. 10. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Mainitun 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia seikkoja ovat lisäksi luvun 5 - 8 §:ien mukaiset perusteet.
11. 11. Eri rikoksista yhteistä vankeusrangaistusta määrättäessä on otettava huomioon myös rikoslain 7 luvun säännökset. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Momentin 3 kohdan nojalla ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta.
12. 12. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.
13. 13. Samalla kerralla tuomittavina olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti. Rikoslain 7 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksentekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävänä seikkana voidaan pitää esimerkiksi sitä, jos tekijä on tehnyt vain yhden rikollisen teon, joka kuitenkin täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevä suunnitelmallisuus voi toisaalta vaikuttaa yhteisen rangaistuksen koventamisperusteena (HE 40/1990 vp s. 32). Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymisen tavoitteena on kuitenkin ollut, että yhteistä rangaistusta mitattaessa on pyrittävä aikaisempaa enemmän kokonaisrangaistukseen, joka olisi oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavina olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31).
14. 14. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:93 ottanut kantaa rangaistuksen määräämiseen tapauksessa, jossa on ollut kysymys törkeästä veropetoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Korkein oikeus on tuon ratkaisunsa perusteluissa todennut, että määrättäessä rangaistusta kysymyksessä olevien kaltaisista talousrikoksista rikoksella tavoiteltu hyöty ja aiheutettu vahinko ovat keskeisiä perusteita rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa (kohta 12). Oikeuskäytännössä rangaistuksen määrääminen talousrikoksista onkin usein suhteutettu etupäässä tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon rahamääriin. Rangaistusta mitattaessa on kuitenkin tämän ohella tapauskohtaisesti arvioitava, liittyykö rikoksiin myös muita teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joille on syytä antaa merkitystä teon rangaistusarvoa määriteltäessä.
15. 15. Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa
16. 16. Kaikista A:n syyksi luetuista rikoksista säädetty enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Yhteistä rangaistusta määrättäessä tämän enimmäisrangaistuksen voi rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ylittää enintään kolmella vuodella. A:lle tuomittava yhteinen rangaistus voi siten olla enintään seitsemän vuotta vankeutta.
17. 17. Törkeä veropetos
18. 18. Vältettyjen verojen määrä on ollut noin 800 000 euroa. Tämän suuruusluokan veropetoksia on esiintynyt oikeuskäytännössä vain vähän ja tuomitut rangaistukset ovat vaihdelleet siinä määrin, ettei aikaisemmassa oikeuskäytännössä ole vakiintunut sellaista yleistä rangaistuskäytäntöä, johon A:lle tuomittavaa rangaistusta voitaisiin suoraan verrata. Korkein oikeus katsoo, että vältettyjen verojen ja tavoitellun hyödyn määrän perusteella arvioituna rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi voidaan tämän suuruusluokan veropetoksessa ottaa vajaan kolmen vuoden vankeusrangaistus.
19. 19. A on liiketoiminnassaan maksanut suurimmalle osalle yhtiön työntekijöistä palkat ennakonpidätyksiä tekemättä ja ilmoittamatta niitä veroviranomaisille. Tällainen toiminta on omiaan heikentämään talouselämään kohdistuvaa luottamusta ja vääristämään kilpailua. Toiminta on jatkunut useita vuosia ja päättynyt vasta sitten, kun viranomaiset ovat puuttuneet siihen verotarkastuksen yhteydessä. Nämä menettelyn vahingollisuutta lisäävät seikat on otettava huomioon rangaistusta korottavina tekijöinä. Kun pimeiden palkkojen määrä ja suhteellinen osuus liiketoiminnassa maksetuista palkoista on ollut näin suuri, voidaan koko toiminnan harjoittamisen arvioida perustuneen keskeisiltä osiltaan verojen välttämiseen. Tällaiset teon vaikuttimet osoittavat merkittävää tekijän syyllisyyttä, joka tulee ottaa rangaistuksen mittaamisessa huomioon.
20. 20. A on yhtiön edustajana maksanut pimeitä palkkoja niiden määrästä päätellen vähintäänkin usealle kymmenelle eri työntekijälle. Tällainen palkkojen maksaminen ennakonpidätyksiä toimittamatta ja asianmukaisia ilmoituksia veroviranomaiselle tekemättä luo mahdollisuuksia muullekin sellaiselle toiminnalle, jossa velvoitteet julkisyhteisöä kohtaan jäävät hoitamatta ja erilaisia etuuksia käytetään väärin. Tällaisen palkanmaksun vahingollisuus ei siten rajoitu yksinomaan X Oy:n välttämien verojen rahamääriin. Tällekin seikalle on menettelyn vahingollisuusarvioinnissa ja siten myös rangaistuksen mittaamisessa annettava itsenäistä merkitystä.
21. 21. A on käyttänyt pimeiden palkkojen maksamisessa lukuisia avunantajia, joille hän on maksanut palkkioksi rikoksen toteuttamisessa avustamisesta kaikkiaan yli 130 000 euroa. A:lla ja avunantajilla on ollut selkeä työnjako rikoksen toteuttamisessa. Tällainen laajamittainen avunantajien hankkiminen ja käyttäminen rahapalkkiota vastaan on otettava huomioon teon osoittamaa tekijän syyllisyyttä ja rikoksen vahingollisuutta koskevassa arvioinnissa rangaistusta korottavana tekijänä.
22. 22. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on otettava rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittamaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi A:n syyksi luettu törkeä veropetos, jossa on ollut kysymys useita vuosia jatkuneesta yhtiön liiketoimintaan liittyvien verojen ja maksujen laajamittaisesta ja suunnitelmallisesta välttämisestä. Veropetos on koskenut yhtiön arvonlisäverotusta ja tuloverotusta sekä yhtiön suoritettavia ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että veropetosta on perusteltua arvioida pääsääntöisesti erikseen näiden kunkin verolajin osalta. Rikosten yksiköimisellä yhdeksi tai useammaksi törkeäksi veropetokseksi ei kuitenkaan olisi tässä tapauksessa ollut olennaista merkitystä rangaistuksen mittaamisessa. Asiassa tulee tämän jälkeen arvioitavaksi, mikä vaikutus A:n syyksi luetuilla muilla rikoksilla on kokonaisrangaistuksen määräytymiseen.
23. 23. Törkeä kirjanpitorikos
24. 24. Arvioitaessa törkeän kirjanpitorikoksen vaikutusta yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen Korkein oikeus toteaa, että kirjanpitorikosten rangaistuskäytäntöä on haluttu tietoisesti kiristää 1.4.2003 voimaan tulleella lainmuutoksella (61/2003). Rikoslain 30 lukuun on tuolloin lisätty uusi törkeää kirjanpitorikosta koskeva rangaistussäännös (9 a §), jonka rangaistusasteikko on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Uuden törkeysporrastuksen kokonaistavoitteena on ollut ankaroittaa kirjanpitorikosten rangaistustasoa kokonaisuudessaan (HE 53/2002 vp s. 33). Rangaistustason nostamista on perusteltu muun ohessa sillä, että kirjanpitorikoksella pyritään tyypillisesti luomaan edellytyksiä muiden suhteellisen ankarasti rangaistavien rikosten, esimerkiksi törkeiden velallisen rikosten, tekemiselle ja peittelemiselle (HE 53/2002 vp s. 17).
25. 25. X Oy:n veroviranomaisille antamat ilmoitukset yhtiön palkanmaksusta, arvonlisäverovelvollisuudesta ja verotettavasta tulosta ovat perustuneet yhtiön kirjanpitoon. Verotarkastuksessa on asian selvittämiseksi jouduttu hankkimaan vertailutietoja useista muista yhtiöistä ja siinä on käytetty apuna myös poliisin rikostutkinnan yhteydessä hankkimaa aineistoa, jota veroviranomaisilla tavanomaisissa verotarkastuksissa ei olisi ollut käytettävissään. Vasta tällä tavoin tehdyn verotarkastuksen yhteydessä on kyetty selvittämään, että X Oy:n kirjanpitoon oli kirjattu perusteettomia aliurakointilaskuja yli kahden miljoonan euron arvosta. Kirjanpidossa on ollut yli 350 tekaistua tositetta. Valtaosaa pimeiden palkkojen saajista ei ole esitutkinnassakaan kyetty selvittämään.
26. 26. Kirjanpitorikos on toteutettu hankkimalla palkkiota vastaan kahdentoista eri yhtiön nimissä kirjoitettuja tekaistuja tositteita. Usean eri yhtiön käyttäminen kulissina kirjanpidon vääristämiselle on olennaisesti vaikeuttanut verorikoksen selvittämistä. Kirjanpitorikoksella on ollut olennainen merkitys suunnitelmallisen ja laajamittaisen verojen välttämiseen tähdänneen toiminnan peittämisessä ja verorikoksen ilmitulon estämisessä. Myös nämä seikat on otettava huomioon arvioitaessa törkeän kirjanpitorikoksen vaikutusta yhteisen rangaistuksen määräämiseen. Korkein oikeus katsoo, että edellä lausutut seikat osoittavat A:n syyksi luetun törkeän kirjanpitorikoksen suurta moitittavuutta ja vahingollisuutta. Siitä mitattava rangaistus olisi ankaruudeltaan lähellä törkeästä veropetoksesta määrättävää rangaistusta. Siten törkeän kirjanpitorikoksen merkitys yhteisen rangaistuksen määräämisessä on huomattava.
27. 27. Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos
28. 28. A on X Oy:n edustajana antanut virheellisiä tietoja yhtiön palveluksessa olleista työntekijöistä ja heidän palkkojensa määristä myös eläkevakuutusyhtiölle. Hän on salannut yhtiön maksaneen vuonna 2007 pimeitä palkkoja noin 300 000 euroa ja aiheuttanut yli 60 000 euron suuruisten eläkevakuutusmaksujen määräämättä jättämisen. Työeläkevakuutusmaksupetos on säädetty rangaistavaksi 1.1.2007 lähtien. A:n syyksi luetun törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen tekoaika (20.2.2007 - 31.1.2008) muihin hänen syykseen X Oy:n toiminnassa luettuihin rikoksiin verrattuna on siten jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi ja aiheutettu vahinko on ollut selvästi vähäisempi. Näistä syistä törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen yhteistä rangaistusta korottava vaikutus ei ole kovin suuri.
29. 29. Kokonaisarvio rangaistuksen mittaamisesta
30. 30. A:n syyksi luetuilla rikoksilla on keskinäistä yhteyttä. Kirjanpidossa toteutettu tekaistujen laskujen kirjaaminen kuluiksi on tehty tarkoituksin välttää veroja yhtiön liiketoiminnassa. Menettely on mahdollistanut myös väärien tietojen antamisen työeläkevakuutusmaksujen määräämistä varten. Rikokset ovat olleet osa samaa laajempaa toimintakokonaisuutta. Toisaalta rikosten välinen yhteys ei tässä tapauksessa ole ilmennyt siten, että ne olisi tehty samalla teolla tai että samantyyppisiä rikoksia olisi tehty toistuvasti lyhyen ajan kuluessa. Rikokset on päinvastoin tehty pitkän ajan kuluessa ja ne on toteutettu useilla eri toimilla, jotka ovat edellyttäneet jatkuvasti lukuisia erillisiä rikoksentekopäätöksiä. Toiminta on ollut varsin suunnitelmallista ja se on käsittänyt runsaasti tekaistuihin tositteisiin perustuvaa väärien kirjausten tekemistä kirjanpitoon sekä monien erillisten väärien ilmoitusten tekemistä veroviranomaiselle ja eläkevakuutusyhtiölle. Sovelletut eri rangaistussäännökset myös suojaavat eri oikeushyviä. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että rikosten keskinäisellä yhteydellä ei tässä tapauksessa ole merkittävää rangaistusta alentavaa vaikutusta.
31. 31. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että edellä mainittujen rikosten A:ssa osoittama korostunut syyllisyys ja rikosten poikkeuksellisen laaja-alainen vahingollisuus edellyttävät rangaistuksen mittaamista selvästi ankarammaksi kuin jos asiaa arvioitaisiin yksinomaan rikoksilla tavoitellun hyödyn määrän ja aiheutetun vahingon perusteella.
32. 32. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että hovioikeuden A:lle tuomitsemaa neljän vuoden yhteistä vankeusrangaistusta ei ole aihetta alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Kaarlo Hakamies.