13.12.2013

Taustaa

Tavaratalo C Oy oli 5.9.2007 asetettu konkurssiin 15.3.2007 vireille tulleesta hakemuksesta. Oy EW Ltd oli heinä- ja elokuussa 2007 toimittanut C:lle marjoja 14 erässä. C oli maksanut EW:lle näistä toimituksista 12.7.2007 ja 13.8.2007 välisenä aikana 14 eri laskulla yhteensä 62 639 euroa.

Kanne Espoon käräjäoikeudessa

C:n konkurssipesä vaati takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla vahvistettavaksi, että C:n EW:lle heinä- ja elokuussa 2007 suorittamat maksut peräytyvät konkurssipesään ja että EW velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 62 639 euroa viivästyskorkoineen. Konkurssipesä esitti kanteen perusteeksi, että maksut oli tehty kriittisenä aikana, ne olivat huomattavia ja epätavanomaisia sekä vahingoittivat muita velkojia.

Vastaus

EW vaati kanteen hylkäämistä. Maksut oli tehty kriittisenä aikana, mutta ne eivät olleet olleet huomattavia eivätkä epätavanomaisia eivätkä ne olleet vahingoittaneet muita velkojia. EW oli toiminut vilpittömässä mielessä ja täyttänyt selonottovelvollisuutensa kaupan sallittavuudesta jo etukäteen. Kukin marjantoimitus oli ollut tavanomainen. Mitään toimia ei ollut tehty konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Yhtiöiden välistä maksutapaa ei ollut muutettu, vaan vuonna 2005 oli muutettu EW:n kirjanpito-ohjelmaa, mistä alkaen kaikkiin tavarantoimittajiin oli sovellettu samoja maksuaikaa koskevia periaatteita.

Käräjäoikeuden tuomio 31.8.2010

Käräjäoikeus lausui, että C:n pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat konkurssin alkamishetkellä olleet 174 106,70 euroa. C:n maksut EW:lle olivat koostuneet lyhyehkön ajanjakson aikana tehdyistä samanperusteisista suorituksista. Niiden yhteismäärä oli ollut noin 36 prosenttia konkurssipesän varoista, mitä määrää oli pidettävä huomattavana. Käräjäoikeus totesi, että maksut oli pääsääntöisesti suoritettu heti laskun eräpäivänä, joka oli ollut sama kuin tavaran toimituspäivä, ja ennen seuraavan marjaerän toimittamista, tai viimeistään eräpäivänä, joka oli ollut pääsääntöisesti laskun päivämäärä sekä kolmessa tapauksessa viikon kuluttua laskun päiväyksestä. Maksujen tavanomaisuuden puolesta puhui se, että marjakaupan luonteeseen sesonkitavarana kuuluu käteiskauppa. Asiassa kuullun EW:n edustajan mukaan yhtiöiden välinen kauppa oli käytännössä ollut käteiskauppaa, mutta C:n maksut EW:lle oli suoritettu pankin kautta, koska jakeluauton kuljettaja ei ollut ottanut vastaan käteismaksuja. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiöiden välistä kauppaa voitiin tässä mielessä pitää tavanomaisena.

Käräjäoikeuden mukaan tavanomaisuusarvioinnissa merkitystä oli myös sillä, oliko velallinen joutunut laajalti laiminlyömään muiden erääntyneiden velkojen maksua. C:stä laaditun erityistarkastuskertomuksen mukaan C oli 1.6. ja 5.9.2007 välisenä aikana suorittanut maksuja 11 eri taholle yhteensä 155 120,27 euroa, josta EW:n osuus oli ollut 62 639 euroa eli noin 40 prosenttia. Lisäksi C oli maksanut kuukausittain lainan lyhennykset ja palkat sekä pienempiä ostolaskuja. C:n pesäluettelosta ilmeni, että sen ostovelat olivat olleet yhteensä 438 966,85 euroa. Tämä osoitti, että C ei ollut kohdellut velkojia tasapuolisesti, vaan se oli laiminlyönyt muiden kuin EW:lle olevien velkojensa maksuja.

Käräjäoikeus piti kanteen hyväksymistä puoltavana seikkana myös sitä, että C oli kesällä 2007 muuttanut maksukäytäntöään aikaisemmin noudatetusta ja suorittanut EW:lle vanhoja tilivelkoja ja kohdistanut uudet maksut uusimpiin suorituksiin. Tämä oli johtanut siihen, että C oli joutunut laiminlyömään muita velvoitteitaan.

Käräjäoikeus katsoi, että olosuhteet huomioon ottaen maksut eivät olleet olleet tavanomaisia. Käräjäoikeus määräsi kanteessa vaaditut maksut peräytymään konkurssipesään.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Uoti.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.2011

EW valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että C oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitettuna kriittisenä aikana tehnyt yhteensä 62 639 euron suoritukset EW:lle. Suoritukset olivat koskeneet uusia toimituksia lukuunottamatta yhdestä laskusta liikaa maksettua osuutta 102,50 euroa, millä summalla EW oli lyhentänyt maksamatta olleiden saataviensa korkoja. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin EW:lle suoritettujen maksujen yhteismäärää oli pidetty pesän varoihin nähden huomattavana.

Hovioikeus totesi, että kaikki suoritukset oli tehty konkurssihakemuksen vireille tulemisen 15.3.2007 jälkeen. Yhtiöiden välisen aikaisemman maksukäytännön muuttamisen siten, että uutta tavaraa oli toimitettu ainoastaan välittömästi tapahtunutta maksua vastaan, voitiin objektiivisesti arvioiden olettaa olleen yhteydessä C:n maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, ettei maksuja voitu pitää tavanomaisina.

Hovioikeus totesi, että EW oli valvonut C:n konkurssissa vuodelta 2006 olevat saatavansa yhteensä 23 288 euroa sekä korkosaatavaa vuosien 2005 ja 2006 laskuille yhteensä 3 598,24 euroa. Nyt kysymyksessä olevilla kesän 2007 toimitusten maksuilla ei ollut kuitattu näitä vanhoja saatavia ja kaikki vuonna 2007 suoritetut maksut olivat olleet yhtä suoritusta lukuun ottamatta täsmälleen toimituksia vastaavien laskujen suuruisia. EW oli asettanut kesän 2007 toimitusten edellytykseksi, että tavarat maksetaan heti toimituspäivänä tai lähes välittömästi. Pankin tiliotteesta ilmeni, että maksut olivat tulleet EW:l1e joko laskutuspäivänä tai muutama päivä sen jälkeen. Hovioikeus katsoi, että toimitusten ja niiden maksamisen läheisen ajallisen yhteyden perusteella kaupankäynti oli verrattavissa käteiskauppaan, vaikka maksut olivatkin tapahtuneet pankin kautta.

Hovioikeus totesi edelleen, että C oli saanut nyt peräytettäväksi vaadittuja maksuja vastaavan määrän tavaraa, jonka se oli voinut myydä voitolla eteenpäin, ansaita sitä kautta itselleen myyntituloa ja mahdollistaa toimintansa jatkumisen. Kaupankäynti ei ollut pienentänyt EW:n vanhoja saatavia C:ltä eikä se ollut saattanut EW:tä vanhojen saatavien osalta parempaan asemaan muihin velkojiin verrattuna. Asiassa ei ollut näytetty, että yhtiöiden välillä kesällä 2007 tapahtuneella kaupankäynnillä olisi ollut vaikutusta velkojien jako-osuuksiin ainakaan näiden vahingoksi.

Asiaa kokonaisuudessaan arvioidessaan hovioikeus päätyi siihen, että peräytettäväksi vaadituissa maksuissa oli ollut kysymys käteiskaupasta eikä velan maksusta, velkojien jako-osuus ei ollut kaupankäynnin johdosta vähentynyt eikä takaisinsaannin edellytyksenä oleva vahinkoedellytys täyttynyt siltä osin kuin maksut olivat koskeneet kesän 2007 toimituksia. Yhdestä laskusta liikaa maksettu ja EW:n korkosaataviin kohdistettu 102,50 euroa ei ollut määrältään pesän varoihin nähden huomattava, minkä vuoksi takaisinsaannin edellytykset eivät täyttyneet senkään osalta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Nousiainen, Veli Hokkanen ja Merja Söderström. Esittelijä Kristina Isaksson.

Perustelut

1. 1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. 2. Tavaratalo C Oy (jäljempänä C) on asetettu konkurssiin 5.9.2007. C oli suorittanut Oy EW Ltd:lle (jäljempänä EW) 12.7.ja 13.8.2007 välisenä aikana maksuja tilaamistaan tavaroista 14 suorituksella yhteensä 62 639 euroa.
3. 3. Kysymys on siitä, ovatko kerrotut maksut peräytettävissä konkurssipesään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:n nojalla. Asiassa on riidatonta, että maksut on maksettu säännöksessä tarkoitettuna kriittisenä aikana, mutta niitä ei ole maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti. Kysymys on siitä, ovatko maksut olleet huomattavia pesän varoihin nähden ja ovatko ne olleet olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisia ja onko niistä aiheutunut vahinkoa konkurssivelkojille.
4. 4. Takaisinsaantilain 10 §:n säännös
5. 5. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.
6. 6. Maksujen huomattavuus
7. 7. EW on esittänyt, että sen vastaanottamat maksut eivät ole olleet konkurssipesän varoihin nähden huomattavia, koska kutakin maksua tuli arvioida erikseen eikä mikään niistä yksinään ollut huomattava pesän varoihin nähden. Korkein oikeus toteaa, että samalle velkojalle kriittisenä aikana tehtyjä erillisiä suorituksia voi olla perusteltua tarkastella yhtenä kokonaisuutena niin kuin on tehty esimerkiksi ennakkopäätöksessä KKO 1997:138. Näin voi olla erityisesti silloin kun maksuilla on yhteinen peruste ja niiden maksaminen erissä on johtunut esimerkiksi maksujen toistuvuudesta.
8. 8. C:n EW:lle kriittisenä aikana noin yhden kuukauden kuluessa suorittamat 14 maksua ovat kaikki perustuneet yhtiöiden välillä pidemmän aikaa harjoitettuun marjakauppaan ja siinä noudatettuun maksukäytäntöön. Sen vuoksi maksujen huomattavuutta on perusteltua arvioida niiden kokonaismäärän 62 639 euron perusteella. C:n pesäluettelon mukaan yhtiön varat ovat konkurssin alkamishetkellä olleet 174 106,70 euroa. C:n puheena olevat maksut EW:lle ovat olleet pesän varoihin nähden huomattavia.
9. 9. Maksujen tavanomaisuus
10. 10. EW:n mukaan maksut ovat olleet yhtiöiden välisessä marjakaupassa noudatettu käteiskauppaan rinnastettava kauppatapa huomioon ottaen tavanomaisia eivätkä ne ole olleet vahingollisia muiden velkojien kannalta. Niin kuin esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:24 (kohta 12) todetaan, käteiskaupassa kauppahinnan maksut eivät ole peräytettävissä takaisinsaantilain 10 §:n nojalla, koska tuo säännös koskee vain velan maksun peräyttämistä.
11. 11. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan marjakauppaa käydään yleisesti käteiskauppana. Maksujen tavanomaisuutta arvioitaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös siihen, onko asianosaisten välillä noudatettua laskutus- ja maksukäytäntöä muutettu lähellä takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitettua kriittistä aikaa (KKO 2011:24, kohdat 5 - 7).
12. 12. Korkein oikeus toteaa, että EW oli vuosina 2005 ja 2006 toimittanut C:lle tavaroita laskua vastaan, mutta C oli laiminlyönyt useiden laskujen maksamisen, minkä johdosta EW:llä vielä vuonna 2007 oli ollut C:ltä aikaisempiin marjatoimituksiin perustuvia saatavia vuodelta 2006 yhteensä 23 288 euroa ja korkosaatavaa vuosien 2005 ja 2006 laskuille yhteensä 3 598,24 euroa. C ja EW olivat vuonna 2007 sopineet seuraavan kesän marjatoimitusten ehdoksi sen, että C maksaa kunkin marjatoimituksen EW:lle ennen seuraavan marjaerän toimittamista. C:n konkurssihakemus oli tullut vireille 15.3.2007 ja kaikki peräytettäväksi vaaditut suoritukset on tehty sen jälkeen. Sopimusosapuolet ovat näin ollen siirtyneet uuteen maksukäytäntöön tilanteessa, jossa C:n maksuvaikeudet olivat jo ilmeisiä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan C oli samaan aikaan laiminlyönyt useiden muiden velkojiensa saatavien maksamisen.
13. 13. Edellä todetuilla perusteilla C:n EW:lle kriittisenä aikana suorittamia maksuja ei voida pitää C:n ja EW:n välisessä kaupassa tavanomaisina.
14. 14. Maksujen vahingollisuus konkurssivelkojien kannalta
15. 15. Takaisinsaantilain 10 §:n taustalla on ajatus, jonka mukaan säännöksessä tarkoitetut, vähän ennen konkurssin alkamista tehdyt oikeustoimet ovat velkojien kannalta arvioiden tyypillisesti vahingollisia. Oikeustoimi ei peräydy, jos velallinen kykenee osoittamaan, että peräytettäväksi vaadittu oikeustoimi on ollut velkojien kannalta vaaraton, jolloin siis takaisinsaannin vahinkoedellytys ei täyty (HE 102/1990 vp s. 18 ja esim. KKO 2012:102, kohta 4).
16. 16. Käteiskauppa ei lähtökohtaisesti kuulu takaisinsaantilain 10 §:n soveltamisalaan, koska siinä ei ole kysymys velan maksamisesta vaan samanaikaisesti tapahtuvien suoritusten vaihtamisesta. Käypään hintaan tehty käteiskauppa ei myöskään tyypillisesti ole vahingollinen ostajan muille velkojille, koska ostaja saa maksamansa kauppahinnan arvoisen omaisuuden hyväkseen, eikä käytetty maksutapa sinänsä ole omiaan vähentämään velkojien jako-osuuksia. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:24 takaisinsaantia koskevan vahinkoedellytyksen ei katsottu täyttyneen siltä osin kuin velallinen oli saanut kriittisenä aikana tehdyssä oikeustoimessa oman suorituksensa vastikkeeksi uusia tuotteita liiketoiminnassa myytäviksi.
17. 17. Käteiskauppa edellyttää myyjän ja ostajan suoritusten samanaikaisuutta ja vastavuoroisuutta eli sitä, että maksun ja tavaran luovutus tapahtuvat samaan aikaan ja maksu on vastiketta myyjän luovuttamasta tavarasta. Käteiskauppaan on kuitenkin perusteltua rinnastaa myös sellainen kauppa, jossa maksu ei tapahdu välittömästi käteisellä, vaan esimerkiksi pankin välityksellä. Jo yksin laskun toimittaminen velalliselle ja sen maksaminen pankin välityksellä johtavat käytännössä siihen, etteivät suoritukset ole täysin välittömiä eivätkä täysin samanaikaisia. Tällaiset vähäiset erot ovat nykyisin tavanomaisia eikä niitä ole syytä pitää esteinä rinnastaa menettely käteiskauppaan. Rahalaitosten välityksin tapahtuvaa maksuliikennettä voidaan pitää takaisinsaantilain 10 §:n tarkoituksen kannalta varsin turvallisena ja käteisellä tapahtuvaan maksuun rinnastuvana.
18. 18. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan C oli maksanut kunkin tavaraerän EW:lle tavaran toimituspäivänä tai muutama päivä sen jälkeen tavaralaskun eräpäivänä lukuun ottamatta viittä laskua, jotka oli maksettu eräpäivän jälkeisenä päivänä. Kukin maksu oli vastannut viimeksi toimitetun tavaraerän arvoa ja maksut oli laskuissa kohdistettu kuhunkin tavaraerään erikseen. C:llä oli samaan aikaan ollut erääntyneenä EW:n edellisten vuosien marjatoimituksiin perustuvia laskuja, mutta maksuja ei ollut kohdistettu näihin aikaisempiin saataviin lukuun ottamatta yhtä erehdyksessä tehtyä 102,50 euron suoritusta.
19. 19. C on saanut maksamiensa kauppahintojen vastikkeeksi tavaroita, jotka se on liiketoiminnassaan myynyt edelleen. Asiassa ei ole väitetty, että C olisi maksanut EW:ltä ostamistaan marjaeristä enemmän kuin käyvän hinnan. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että maksut ovat olleet omiaan vähentämään C:n velkojien jako-osuuksia.
20. 20. Johtopäätökset
21. 21. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C:n EW:lle tekemät suoritukset ovat olleet sellaisia käteiskauppaan rinnastettavia maksuja, jotka eivät ole vahingoittaneet C:n muita velkojia.
22. 22. Se seikka, että C:n maksut olivat kesällä 2007 painottuneet EW:lle sen monien muiden velkojien saatavien jäädessä samaan aikaan vaille suorituksia, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin, koska kanne perustuu vain takaisinsaantilain 10 §:ään.
23. 23. Kanteessa tarkoitetut maksut eivät ole peräytettävissä takaisinsaantilain 10 §:n nojalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kristina Oinonen.