13.8.2013

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 14.10.2011

Syyttäjä ja syytteeseen yhtynyt asianomistaja D vaativat B:lle syytekohdassa 16 rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä ja toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan B oli 25.6.2011 Jämsässä lyönyt D:tä kirveen teräpuolella päähän. Lyönnistä D:lle oli aiheutunut päälaelle noin 5 - 6 senttimetrin mittainen kallon luun pintaan asti ulottunut haava. Syytteen mukaan B:n tarkoituksena oli ollut tappaa D tai ainakin hänen oli täytynyt ymmärtää D:n kuolema kirveellä lyönnin varsin todennäköiseksi seuraukseksi. Vaihtoehtoisesti B oli syyllistynyt menettelyllään törkeään pahoinpitelyyn.

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että B oli lyönyt D:tä raskastekoisella kirveellä päähän, mistä D:lle oli aiheutunut syytteessä selostettu vamma. Erimielisyys koski tosiseikkojen osalta lähinnä sitä, oliko B lyönyt D:tä kirveen terä- vai hamarapuolella. Lyönnin nähneen B:n kertomuksen sekä D:n päähän aiheutuneesta haavasta esitettyjen lääkärinlausuntojen ja valokuvan perusteella käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että lyönti oli tapahtunut kirveen teräpuolella. Näyttöä ei ollut siitä, että B:n väittämin tavoin kysymys olisi ollut itsepuolustuksesta.

Käräjäoikeus totesi, että jo lyönti kirveen omalla painolla pään alueelle oli hengenvaarallinen. B oli myöntänyt suunnanneena lyönnin D:n ylävartaloon ja D:n väistöliikkeen johdosta lyönti olisi yhtä hyvin voinut osua kaulan alueelle, jolloin se olisi ollut vielä vaarallisempi. Se, että D:n vamma ei ollut vakavampi, oli käräjäoikeuden mukaan johtunut sattumanvaraisista seikoista. B:n oli pitänyt käsittää, että kuolema oli ollut kirveellä lyönnin varsin todennäköinen seuraus. B oli siten syyllistynyt tapon yritykseen.

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus luki lisäksi B:n syyksi syytekohdissa 1, 3, 4 ja 13 neljä pahoinpitelyä, syytekohdassa 14 törkeän kotirauhan rikkomisen ja syytekohdassa 15 lievän pahoinpitelyn. Käräjäoikeus tuomitsi B:n rikoksista yhteiseen 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määräsi B:n pidettäväksi asian vuoksi edelleen vangittuna.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Osmo Riepponen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 24.2.2012

B valitti hovioikeuteen syytekohdan 16 osalta ja vaati, että hänen syykseen luetaan tapon yrityksen sijasta enintään törkeä pahoinpitely ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn katsoi käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että B oli suorittanut lyönnin kirveen teräpuolella. Hovioikeus totesi, että lääkärinlausuntojen mukaan D:n päälaelle aiheutunut haava oli ulottunut kallon luun pintaan asti, mutta kallon luut ja luukalvo olivat jääneet ehjiksi. Verenvuoto oli ollut niukkaa ja haavan ompeluvaiheessa jo tyrehtynyt. Se, että luukalvo oli ehjä, puolsi lääkärinlausuntojen mukaan sitä, että vammaenergia oli ollut vain lievää tai kohtalaista. B oli lisäksi kertonut, että B oli jollain tavalla hidastanut lyöntiään, lyönti oli ollut kömpelö ja kirves oli ikään kuin enintään pudonnut omalla painollaan.

Johtopäätöksenään hovioikeus totesi, että kirveen isku oli osunut päähän ja siten hengenvaaralliselle alueelle. Iskun oli kuitenkin täytynyt olla voimakkuudeltaan varsin vähäinen ottaen huomioon kysymyksessä olevan kirveen oma paino ja lääkärintodistuksista ilmenevä selvitys aiheutuneesta haavasta ja sen vaatimista vähäisistä hoitotoimenpiteistä. Hovioikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että B:n tarkoituksena olisi ollut tappaa D tai että hänellä olisi ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus siitä, että D:n kuolema olisi ollut voimakkuudeltaan vähäisen lyönnin varsin todennäköinen seuraus. Hovioikeus katsoi B:n syyllistyneen tapon yrityksen sijasta törkeään pahoinpitelyyn ja tuomitsi B:n rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Oikeusapua korvauksetta saaneen B:n oikeudenkäyntiavustajaksi asiassa oli määrätty oikeustieteen kandidaatti X. Käräjä- ja hovioikeuden pääkäsittelyissä B:tä avusti X:n sijasta oikeustieteen maisteri Y. Hovioikeudelle esittämässään palkkiovaatimuksessa Y pyysi valtion varoista palkkiota ja matkakulujen korvausta muun ohella B:n luokse Kuopion vankilaan noin viikkoa ennen hovioikeuden pääkäsittelyä tehdyn neuvottelukäynnin johdosta. Tältä osin hovioikeus lausui, että B:n avustajaksi määrätty X oli jo käräjäoikeuden tuomion julistamispäivänä 14.10.2011 neuvotellut B:n kanssa poliisivankilassa ja laatinut valituksen. Näin ollen ja koska asiassa oli ollut kysymys lähinnä teon oikeudellisesta arvioinnista, asian hoitaminen ei ollut enää edellyttänyt B:n ja avustajan henkilökohtaista tapaamista ennen hovioikeuden 2.2.2012 toimitettua pääkäsittelyä. Hovioikeus hylkäsi Y:n pyynnön saada valtion varoista palkkiota tai kulujen korvausta B:n luokse Kuopion vankilaan tehdyn neuvottelukäynnin johdosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaija Suvilehto-Nieminen, Antti Vaittinen ja Maija Hakkarainen-Ylänkö.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B:n syyksi on käräjäoikeudessa luettu syytekohdissa 1, 3, 4 ja 13 neljä pahoinpitelyä, syytekohdassa 14 törkeä kotirauhan rikkominen, syytekohdassa 15 lievä pahoinpitely ja syytekohdassa 16 tapon yritys. Käräjäoikeus on tuominnut B:n rikoksista yhteiseen 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. B on valittanut hovioikeuteen syytekohdan 16 osalta. Hovioikeus on toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn päätynyt siihen, että B oli syyllistynyt tapon yrityksen sijasta törkeään pahoinpitelyyn ja alentanut B:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

2. Oikeusapua korvauksetta saavan B:n oikeudenkäyntiavustajaksi tapon yritystä koskevassa asiassa on määrätty oikeustieteen kandidaatti X sekä muissa kohdissa oikeustieteen maisteri Y. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 13. - 14.10.2011 Y on avustanut B:tä myös kohdissa 14 - 16 X:n sijasta. Käräjäoikeus on julistanut tuomion välittömästi pääkäsittelyn päättymisen jälkeen ja määrännyt B:n pidettäväksi asian johdosta edelleen vangittuna. B on käräjäoikeuden tuomion julistamispäivänä käynyt avustajansa Y:n kanssa lyhyen neuvottelun poliisivankilassa, minkä jälkeen avustaja on ilmoittanut B:n puolesta tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon. Myöhemmin, noin viikkoa ennen hovioikeuden 2.2.2012 toimitettua pääkäsittelyä, Y on B:n pyynnöstä käynyt neuvottelemassa B:n luona Kuopion vankilassa. Y on avustanut B:tä myös hovioikeuden pääkäsittelyssä ja he ovat käyneet lyhyen neuvottelun vielä hovioikeuden pääkäsittelypäivänä ennen käsittelyn alkamista.

3. Kysymys on siitä, onko Y:n B:n luokse Kuopion vankilaan tekemää neuvottelukäyntiä pidettävä asian hoitamiseksi tarpeellisena ja siten valtion varoista palkkioon ja kulukorvaukseen oikeuttavana toimenpiteenä.

Sovellettavat oikeusohjeet

4. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Saman lain 5 §:n 1 momentin mukaan yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan valmistautumisesta palkkio maksetaan sen ajankäytön perusteella, jota voidaan pitää asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden hyväksyttävänä.

5. Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001 vp s. 81) mukaan avustajan toimenpiteet olisi yksittäisessä asiassa rajoitettava vain asian hoitamisen kannalta tarpeellisiin toimiin. Yleisesti ottaen tarpeellisina voitaisiin pitää sellaisia toimenpiteitä, joihin oikeusapunsa itse maksamaan kykenevä henkilö vastaavantyyppisessä asiassa normaalisti ryhtyisi. Se, mitkä toimenpiteet ovat kussakin oikeusasiassa tarpeellisia, määräytyisi asian erityispiirteiden mukaan. Tämän vuoksi toimenpiteitä ja niiden tarpeellisuutta arvioitaessa huomioon olisi otettava muun muassa asian laatu ja merkitys sekä olosuhteet kokonaisuudessaan.

6. Avustajan suorittamien puolustustoimenpiteiden tarpeellisuutta ja korvattavuutta harkittaessa huomiota on lisäksi kiinnitettävä rikoksesta syytetyn puolustautumismahdollisuuksien turvaamista koskevaan sääntelyyn. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 b kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia valmistella puolustustaan sekä neuvotellakseen itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan kanssa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 b ja 3 c kohtien mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan sekä oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa.

Korkeimman oikeuden arviointi

7. B on ollut syytettynä vakavasta rikoksesta, ja hänet on käräjäoikeudessa tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen sekä määrätty pidettäväksi asian johdosta vangittuna. B:n valituksen johdosta hovioikeudessa on ollut kysymys siitä, oliko hän syyllistynyt tapon yritykseen vai törkeään pahoinpitelyyn. Asia on ollut tältä osin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ja rikosnimikkeen valinnalla on ollut huomattava vaikutus B:lle tuomittavan yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen. Kysymys ei ole ollut pelkästään teon oikeudellisesta arvioinnista, vaan merkityksellistä jutun lopputuloksen kannalta on lisäksi ollut tapahtumien yksityiskohtien sekä B:n suorittaman lyönnin voimakkuuden ja tarkemman luonteen selvittely hovioikeuden pääkäsittelyssä.

8. Korkein oikeus katsoo, että B:n puolustautumismahdollisuuksien asianmukainen toteutuminen on asian laatu ja merkitys huomioon ottaen edellyttänyt sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus neuvotella avustajansa kanssa ennen hovioikeuden pääkäsittelyä. Tässä suhteessa riittävänä ei voida pitää välittömästi käräjäoikeuden tuomion julistamispäivänä poliisivankilassa käytyä lyhyttä neuvottelua, jolloin esimerkiksi käräjäoikeuden käsittelyssä ilmi tulleiden seikkojen ja niistä tehtyjen johtopäätösten tai yleensäkään käräjäoikeuden ratkaisun perusteiden arvioimiselle ei vielä ole ollut kunnollisia edellytyksiä. Asian laatu huomioon ottaen neuvottelemista ei myöskään ole ollut perusteltua jättää pelkästään hovioikeuden pääkäsittelypäivänä pidetyn tapaamisen varaan.

9. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Y:n B:n luokse Kuopion vankilaan tekemä neuvottelukäynti on ollut asian hoitamisen kannalta tarpeellinen ja siten valtion varoista korvaukseen oikeuttava toimenpide.

10. X:n ilmoituksen mukaan neuvottelu vankilassa on kestänyt 20 minuuttia ja matkustamisesta aiheutunut ajanhukka on ollut kolme ja puoli tuntia. X:llä on siten oikeus saada palkkiota vaadittujen viiden tunnin sijaan neljältä tunnilta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion osalta. Hovioikeuden tuomitsemien määrien lisäksi valtion varoista maksetaan oikeustieteen kandidaatti X:lle palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa 400 euroa, korvaukseksi matkakuluista 126 euroa ja arvonlisäveron määrä 120,98 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Janne Arvela.