11.6.2013

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että Finnair velvoitetaan suorittamaan hänelle 400 euroa viivästyskorkoineen 30.8.2006 lukien. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (asetus) 7 artiklan mukaan Finnairin oli maksettava A:lle sanottu vakiomääräinen korvaus, koska Finnair oli evännyt hänen lennolle pääsynsä asetuksen 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Finnair ei ollut peruuttanut lentoa, jolle A oli varannut paikan, eikä lento ollut myöskään viivästynyt lakon vuoksi. Yhtiö oli täyttänyt kyseisen lennon aikaisemmilta lennoilta paikkansa menettäneillä matkustajilla määrätessään itse matkustajiensa etusijajärjestyksen sellaiseksi, ettei kenenkään odotusaika olisi muodostunut lentokenttähenkilökunnan lakon seurauksena liian pitkäksi. Tämä ei ollut kuitenkaan merkinnyt hyväksyttävää syytä A:n lennolle pääsyn epäämiselle.

Finnair vastusti kannetta. Lentokenttähenkilökunnan lakon vuoksi yhtiö oli järjestänyt lentonsa 29. - 30.7.2006 uudelleen. Kaikki varaukset lennoille oli peruutettu. Lakon aiheuttamien lentojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena se lento, jolle A oli varannut paikan, mutta jolle hän ei ollut päässyt, oli peruutettu. Lennon peruuttaminen oli tapahtunut sellaisissa asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vapauttivat Finnairin asetuksen mukaisesta korvausvelvollisuudesta. Asetuksen 4 artikla koski lennolle pääsyn epäämistä vain niin sanotuissa ylivaraustilanteissa, joissa lentoyhtiö myi lennolle liiketaloudellisista syistä enemmän matkoja kuin koneessa oli paikkoja. Tällaisesta tilanteesta ei ollut nyt kysymys. Vaikka asiaa olisi arvioitava asetuksen 4 artiklan mukaan, yhtiöllä oli ollut menettelylleen asetuksen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Koneessa ei ollut ollut lakosta johtuvista syistä tapahtuneiden lentojen peruuttamisten ja uudelleenjärjestelyjen vuoksi tilaa. Kysymyksessä oli ollut niin sanottu force majeure -tilanne, ja Finnair oli ylittänyt velvollisuutensa lakon vaikutusten minimoimiseksi.

Käräjäoikeuden tuomio 19.12.2008

Käräjäoikeus totesi kysymyksen olevan asetuksen 261/2004 tulkinnasta. Euroopan yhteisöjen komission asetusta valmistelleiden asiakirjojen mukaan tarkoituksena ei ollut ollut muuttaa lentoliikenteen harjoittajan velvollisuutta suorittaa matkustajalle korvausta siinä tapauksessa, että hänen lennolle pääsynsä evättiin kaupallisista syistä tapahtuneen ylivarauksen johdosta. Asetuksella ei ollut haluttu laajentaa liikenteenharjoittajan vastuuta koskemaan lennolle pääsyn epäämistä myös muissa kuin ylivaraustilanteissa.

Asetuksen 4 artikla ei tullut asiassa sovellettavaksi senkään vuoksi, että kysymys oli ollut lennon uudelleen järjestämisestä. Lento, jolle A oli varannut paikan, oli peruutettu huolimatta siitä, että yhtiö oli lennättänyt Barcelonasta Helsinkiin matkustajakoneen A:n varausvahvistuksessa mainittuun aikaan ja käyttänyt tästä lennosta samoja yksilöintitietoja kuin A:n varausvahvistuksessa.

Lakko oli saanut Barcelonassa aikaan sellaiset poikkeukselliset olosuhteet, joita Finnair ei olisi voinut välttää, vaikka se oli ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimiin. Finnair oli palvellut matkustajiaan paremmin kuin asetuksessa edellytettiin, kun se oli järjestänyt ylimääräisiä lentokoneita hakemaan Barcelonaan lakon vuoksi jääneitä matkustajia.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sirpa Hartikainen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.8.2009

A valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa.

Hovioikeus totesi Finnairin evänneen A:n pääsyn lennolle vastoin hänen tahtoaan. Lentoa ei ollut peruutettu, sillä se oli lähtenyt A:n varausvahvistuksessa mainittuun aikaan ja vahvistuksessa käytetyin yksilöintitiedoin.

Hovioikeus katsoi sekä asetuksen että komission sitä koskevan ehdotuksen (KOM 2001/784) sanamuodoista olevan pääteltävissä, että asetusta sovellettiin ylivaraustilanteiden lisäksi myös toiminnallisista syistä tehtyihin lennolle pääsyn epäämisiin. Asetuksessa tarkoitetut hyväksyttävät syyt lennolle pääsyn epäämiselle liittyivät puolestaan matkustajista johtuviin syihin. Finnair ei siten vapautunut korvausvastuusta lakosta johtuvilla syillä. A:lla oli näin ollen oikeus asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvaukseen.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti Finnairin suorittamaan A:lle 400 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Puhakka, Jarmo Kilpelä ja Åsa Nordlund. Esittelijä Eeva Palaja.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asia koskee matkustajan oikeutta korvaukseen matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (jäljempänä pelkästään asetus) nojalla.

2. Finnair Oyj:n (Finnair) säännöllinen kello 11.40 Barcelonasta lähtevä lento Helsinkiin oli 28.7.2006 jouduttu peruuttamaan Barcelonan lentokenttähenkilökunnan lakon vuoksi. Finnair oli kuljettanut lennon matkustajat Helsinkiin seuraavana päivänä kello 11.40 lähteneellä lennolla ja erikseen järjestetyllä ylimääräisellä lennolla. Tämän vuoksi osa 29.7.2006 säännölliselle lennolle paikan varanneista matkustajista oli puolestaan joutunut jäämään Barcelonaan seuraavan päivän lennolle.

3. Nämä sekä 30.7.2006 säännölliselle lennolle varauksen tehneet matkustajat oli kuljetettu Helsinkiin sanottuna päivänä kello 11.40 lähteneellä lennolla sekä myöhemmällä ylimääräisellä lennolla. Finnair oli pyrkinyt kuljettamaan matkustajat Helsinkiin sellaisessa järjestyksessä, ettei kenenkään odotusaika muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi. Tämän järjestelyn vuoksi A ei ollut päässyt kyseisenä päivänä kello 11.40 lähteneelle lennolle, jolle hänellä oli varaus ja jolle hän oli ilmoittautunut, vaan vasta kello 21.40 lähteneelle ylimääräiselle lennolle.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko Finnair velvollinen suorittamaan A:lle asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun 400 euron korvauksen sillä perusteella, että yhtiö oli evännyt A:n pääsyn sille lennolle, jolle hänellä oli ollut vahvistettu varaus ja jolle hän oli asianmukaisesti ilmoittautunut.

5. Finnairin väitteiden johdosta asiassa on ensin otettava kantaa siihen, onko yhtiön katsottava asetuksessa tarkoitetulla tavalla peruuttaneen sen lennon, jolle A oli varannut paikan ja ilmoittautunut. Sen jälkeen, jos tilanne tulee arvioitavaksi lennolle pääsyn epäämisenä, asiassa on ratkaistava, onko asetusta sovellettava tähän tilanteeseen. Jos asetusta on sovellettava, on vielä arvioitava, onko Finnairilla ollut asetuksessa tarkoitetut hyväksyttävät syyt lennolle pääsyn epäämiseen.

Sovellettavat asetuksen säännökset

6. Lennolle pääsyn epäämisellä tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan j alakohdan mukaan kieltäytymistä kuljettamasta matkustajaa lennolla, vaikka tämä on sille 3 artiklan 2 kohdan ehtojen mukaisesti ilmoittautunut, paitsi jos lennolle pääsyn epäämiselle on hyväksyttävät syyt, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat. Jos matkustajalta evätään pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on 4 artiklan 3 kohdan mukaan annettava hänelle siitä korvaus 7 artiklan mukaisesti. Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava korvauksena 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä.

7. Lennon peruuttamisella tarkoitetaan 2 artiklan l alakohdan mukaan sitä, että aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu. Asetuksen 5 artiklassa säädetään puolestaan lentoliikenteen harjoittajan vastuusta lennon peruuttamisen tilanteissa. Jos lento peruutetaan, matkustajalla on artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeus saada lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti. Lentoliikenteen harjoittajan ei kuitenkaan artiklan 3 kohdan mukaan tarvitse maksaa tätä korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö

8. Korkein oikeus on katsonut, että asiassa on esillä useita asetuksen tulkinnasta riippuvia kysymyksiä, joita ei ollut Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ratkaistu. Tämän vuoksi Korkein oikeus on esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönään seuraavat kysymykset:

1) Onko asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 4 artiklaa tulkittava niin, että sen soveltaminen rajoittuu vain niihin lennolle pääsyn epäämisiin, jotka johtuvat lentoliikenteen harjoittajan liiketaloudellisista syistä tekemistä ylivarauksista, vai onko asetusta sovellettava myös muista, kuten toiminnallisista syistä, johtuviin lennolle pääsyn epäämisiin?

2) Onko asetuksen 2 artiklan j alakohdan säännöstä tulkittava niin, että siinä tarkoitetut hyväksyttävät syyt rajoittuvat vain matkustajiin liittyviin tekijöihin vai voiko lennolle pääsyn epääminen olla hyväksyttävää muunkinlaisten syiden vuoksi? Jos asetusta on tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös muista kuin matkustajiin liittyvistä syistä, onko asetusta tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös asetuksen 14 ja 15 johdantokappaleissa mainittujen poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta tapahtuneiden lentojen uudelleen järjestelyjen vuoksi?

3) Onko asetusta tulkittava niin, että lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua vastuusta 5 artiklan 3 kohdan nojalla poikkeuksellisissa olosuhteissa peruuttamansa lennon lisäksi myös myöhempien lentojen matkustajien osalta sillä perusteella, että se on menettelyllään pyrkinyt jakamaan toiminnassaan kohtaamansa poikkeuksellisen olosuhteen - kuten työtaistelun - kielteisiä vaikutuksia peruuttamansa lennon matkustajakuntaa laajemman matkustajajoukon kesken järjestämällä myöhemmät lentonsa uudelleen niin, ettei kenenkään matkustajan matka kohtuuttomasti viivästyisi. Voiko lentoliikenteen harjoittaja toisin sanoen vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin myös suhteessa sellaiseen ajallisesti myöhemmän lennon matkustajaan, jonka matkustamiseen kyseinen tekijä ei ole välittömästi vaikuttanut? Onko tässä suhteessa merkityksellistä eroa sillä, arvioidaanko matkustajan asemaa ja oikeutta korvaukseen lennolle pääsyn epäämistä koskevan asetuksen 4 artiklan vai lennon peruuttamista koskevan 5 artiklan mukaan?

Unionin tuomioistuimen tuomio 4.10.2012

9. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettua lennolle pääsyn epäämisen käsitettä on tulkittava niin, että se koskee paitsi ylivaraustilanteista johtuvia lennolle pääsyn epäämisiä myös muista syistä, kuten toiminnallisista syistä, johtuvia lennolle pääsyn epäämisiä.

2) Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohtaa ja 4 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että poikkeukselliset olosuhteet, jotka saavat lentoliikenteen harjoittajan järjestämään lentoja uudelleen tällaisten olosuhteiden jälkeen, eivät voi olla hyväksyttävä syy evätä pääsy näille myöhemmille lennoille eivätkä ne voi myöskään vapauttaa liikenteenharjoittajaa saman asetuksen 4 artiklan 3 kohtaan perustuvasta velvollisuudesta antaa korvaus matkustajalle, jolta se epää pääsyn jollekin näistä mainittujen olosuhteiden jälkeen järjestetyistä lennoista.

Korkeimman oikeuden kannanotot

Lennon peruuttaminen

10. Finnair on väittänyt, että se oli peruuttanut 28.7.2006 tapahtuneen lentokenttähenkilökunnan lakon vuoksi myös kahden seuraavan päivän säännölliset lentonsa ja järjestänyt lennot uudelleen niin, että kenenkään matkustajan odotusaika ei muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi. Teknisesti lennot oli kuitenkin seuraavina päivinä jouduttu tekemään säännöllisten lentojen numeroilla ja lähtöajoilla, jotta lentokentältä voitiin saada tarpeelliset lentoluvat. Finnairin mukaan tilannetta tuli siten ensisijaisesti arvioida lennon peruuttamisena.

11. Edellä todetuin tavoin asetuksen 2 artiklan mukaan lennon peruuttamisella tarkoitetaan sitä, että aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka on varattu, ei toteudu. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään määritellyt artiklassa tarkoitetun lennon käsitteen niin, että se muodostuu ilmakuljetustoimesta, jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin (asia C-173/07, Emirates Airlines, tuomio 10.7.2008, kohta 40 ja asia C-83/10, Sousa Rodriquez, tuomio 13.10.2011, kohta 27). Reitti on lennon olennainen osatekijä, kun lento toteutetaan lentoliikenteen harjoittajan ennalta vahvistaman suunnitelman mukaisesti (yhdistetyt asiat C-402/07 ja C-432/07 Sturgeon ym., tuomio 19.11.2009, kohta 30 ja edellä mainittu asia Sousa Rodriquez, kohta 27). Tuomioistuin on lisäksi todennut, että lennon peruuttamista ei voida lähtökohtaisesti päätellä lentokentän ilmoitustaululla olevan tai lentoliikenteen harjoittajan henkilökunnan antaman lennon peruuttamista koskevan tiedon perusteella. Nämä seikat eivät liity itse lennon objektiivisesti todettaviin ominaisuuksiin (edellä mainittu asia Sturgeon ym., kohta 37).

12. Finnair on toteuttanut 30.7.2006 Barcelonasta kello 11.40 Helsinkiin lähtevän lennon niin, että se on reitiltään ja lähtöajaltaan vastannut sitä yhtiön ennalta vahvistaman lentosuunnitelman mukaista lentoa, jolle A oli varannut paikan ja asianmukaisesti ilmoittautunut. Yhtiö on lisäksi käyttänyt lennosta samoja yksilöintitietoja kuin A:n varausvahvistuksessa. Yhtiö on tosin järjestänyt lennon matkustajat uudelleen niin, että se oli ohjannut lennolle joukon paikkansa aikaisemmilta lennoilta menettäneitä matkustajia ja vastaavasti evännyt pääsyn lennolle osalta sille paikkansa varanneista matkustajista.

13. Korkein oikeus toteaa, että objektiivisesti todettavien ominaisuuksiensa suhteen Finnairin 30.7.2006 kello 11.40 Barcelonasta lähtenyt lento on ollut sama, jolle A oli varannut paikan. Se, että Finnair on järjestellyt lennon matkustajat uudelleen, ei ole merkinnyt sitä, että lentoa olisi pidettävä asetuksessa tarkoitetuin tavoin peruutettuna.

14. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että se aikataulun mukainen lento, jolle A oli varannut paikan, on toteutunut. Siten Finnairin asetuksen perusteella määräytyviä velvollisuuksia ei voida arvioida sen perusteella, että lento olisi peruutettu.

Asetuksen 2 artiklan j alakohdan ja 4 artiklan soveltaminen asiassa

15. Finnair on katsonut, että asetuksen 2 artiklan j alakohta ja 4 artikla, jotka koskevat lennolle pääsyn epäämistä, soveltuisivat säädöshistoriansa perusteella vain sellaisiin tilanteisiin, joissa lentoyhtiö myy lennolle liiketaloudellisista syistä enemmän matkoja kuin koneessa on paikkoja, eli niin sanottuihin ylivaraustilanteisiin. Tässä tapauksessa kysymys ei ollut tällaisesta tilanteesta, joten asetuksen lennolle pääsyn epäämistä koskevia säännöksiä ei voitu soveltaa.

16. Unionin tuomioistuin on tässä asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa todennut, että asetuksen 2 artiklan j alakohdan sanamuodon mukaan siinä tarkoitettu epääminen ei ole sidoksissa kyseisen lennon ylivaraustilanteeseen, jonka lentoliikenteen harjoittaja on aiheuttanut taloudellisista syistä (kohta 19). Tuomioistuin on katsonut, että unionin lainsäätäjä oli ulottanut määritelmän koskemaan muitakin tilanteita kuin pelkkää aikaisemman asetuksen tarkoittamaa lennolle pääsyn epäämistä ylivarauksen takia ja antanut määritelmälle laajan merkityksen (kohta 22). Tuomioistuin on vielä huomauttanut, että epäämisen käsitteen ulottuvuuden rajoittaminen niin, että se koskisi vain ylivaraustilanteita, johtaisi käytännössä matkustajille asetuksessa annetun suojan huomattavaan vähentämiseen ja olisi siis vastoin asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa tarkoitettua asetuksen tavoitetta varmistaa matkustajien suojelun korkea taso (kohta 23).

17. Näin ollen tuomioistuin on edellä kohdassa 9 todetuin tavoin päätynyt siihen, että asetuksen 2 artiklan j alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettua lennolle pääsyn epäämisen käsitettä on tulkittava siten, että se koskee paitsi ylivaraustilanteista johtuvia lennolle pääsyn epäämisiä myös muista syistä, kuten toiminnallisista syistä, johtuvia lennolle pääsyn epäämisiä.

18. Finnair on 28.7.2006 olleen lentokenttähenkilökunnan lakon jälkeen järjestänyt kahden seuraavan päivän säännöllisen lentonsa matkustajat uudelleen niin, että kenenkään matkustajan odotusaika ei muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi. Järjestelyn vuoksi A:n pääsy lennolle, jolle hän oli varannut paikan, on evätty. Kuten unionin tuomioistuinkin on todennut (kohta 25), tällaisessa tilanteessa tapahtunutta lennolle pääsyn epäämistä on pidettävä asetuksen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettuna epäämisenä. Siten asetuksen puheena olevia säännöksiä on sovellettava Finnairin A:ta kohtaan olevia velvollisuuksia arvioitaessa.

Ovatko epäämisen syyt olleet hyväksyttävät

19. Finnair on katsonut, että sillä oli ollut lennolle pääsyn epäämiseen asetuksen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitetut hyväksyttävät syyt. Finnair on todennut, että asetusta on tulkittava niin, että hyväksyttäviä syitä voi olla muitakin kuin asetuksessa esimerkinomaisesti mainitut matkustajaan liittyvät syyt. Epääminen oli tapahtunut asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa yhtiö oli järjestänyt lennot uudelleen lakon vaikutusten minimoimiseksi.

20. Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan todennut, että asetuksen 2 artiklan j alakohdassa oleva luettelo hyväksyttävistä syistä ei ole tyhjentävä (kohta 30). Tuomioistuimen mukaan artiklan sanamuodosta ei kuitenkaan voida päätellä, että hyväksyttävänä syynä olisi pidettävä nyt kysymyksessä olevan kaltaista toiminnallista syytä (kohta 31). Tilanne oli nimittäin rinnastettavissa ylivarauksesta johtuvaan lennolle pääsyn epäämiseen, koska lentoliikenteen harjoittaja oli jakanut A:n paikan uudelleen voidakseen kuljettaa muita matkustajia ja siten tehnyt valinnan useiden kuljetettavien matkustajien välillä (kohta 32).

21. Tuomioistuin on myös huomauttanut, ettei voida katsoa, että lentoliikenteen harjoittaja voisi muiden kohtuullisessa ajassa kuljetettavien matkustajien etuun vetoamalla laajentaa huomattavasti tilanteita, joissa sillä olisi oikeus evätä hyväksyttävästi matkustajalta pääsy lennolle. Tällaisesta päätelmästä seuraisi väistämättä, että tällaiselta matkustajalta vietäisiin kaikki suoja. Tämä olisi vastoin asetuksen tavoitetta, joka on varmistaa matkustajien suojelun korkea taso tulkitsemalla heille annettuja oikeuksia laajasti (kohta 34). Tuomioistuin on katsonut, ettei tällainen syy ollut rinnastettavissa asetuksen 2 artiklan j alakohdassa nimenomaisesti mainittuihin syihin, koska se ei mitenkään johtunut matkustajasta, jolta oli evätty pääsy lennolle (kohta 33).

22. Tuomioistuin on edelleen katsonut, ettei tarkoituksena ole ollut, että matkustajalle lennolle pääsyn epäämisestä kuuluva korvaus voitaisiin jättää antamatta asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvistä syistä (kohta 36). Tuomioistuimen mukaan asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenevin tavoin poikkeukselliset olosuhteet voivat kohdistua vain tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä.

23. Tuomioistuin on tuomiossaan edellä kohdassa 9 todetuin tavoin päätynyt siihen, että asetuksen 2 artiklan j alakohtaa ja 4 artiklan 3 kohtaa oli tulkittava siten, että poikkeukselliset olosuhteet, jotka saavat lentoliikenteen harjoittajan järjestämään lentoja uudelleen tällaisten olosuhteiden jälkeen, eivät voi olla hyväksyttävä syy evätä pääsy näille myöhemmille lennoille. Ne eivät voi myöskään vapauttaa liikenteenharjoittajaa saman asetuksen 4 artiklan 3 kohtaan perustuvasta velvollisuudesta antaa korvaus matkustajalle, jolta se epää pääsyn jollekin näistä mainittujen olosuhteiden jälkeen järjestetyistä lennoista.

24. Unionin tuomioistuimen tuomion perusteella on siten selvää, että asetuksen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettuna hyväksyttävänä syynä, joka oikeuttaa lennolle pääsyn epäämiseen, voidaan pitää myös muunlaista syytä kuin asetuksessa on mainittu. Ratkaisusta ilmenee kuitenkin, ettei Finnairin epäämisensä perusteeksi vetoamia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden johdosta yhtiö on järjestänyt lentonsa uudelleen, voida pitää hyväksyttävänä syynä evätä pääsyä näille myöhemmille uudelleen järjestetyille lennoille. Siten Korkein oikeus katsoo, ettei Finnairilla ole ollut A:n lennolle pääsyn epäämiseen asetuksessa tarkoitettua hyväksyttävää syytä.

Korvaus

25. Näin ollen Finnair on asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin evännyt A:lta pääsyn lennolle vastoin hänen tahtoaan. Siten Finnairin on suoritettava hänelle 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty 400 euron korvaus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Tommi Vuorialho.