10.5.2013

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.11.2011

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n rikoslain 31 luvun 1 §:n ja 24 luvun 2 §:n nojalla 7.4.2011 tehdyistä ryöstöstä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta A:n ehdottomaan ja B:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti heidät suorittamaan X:lle ja Y:lle korvausta muun muassa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä kummallekin erikseen törkeän kotirauhan rikkomisen osalta 500 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sirkka Jäntti ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden päätös 11.1.2012

X ja Y valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella tuomittu korvaus kärsimyksestä korotetaan heidän kummankin osalta 2 000 euroksi viivästyskorkoineen.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Kauppinen, Leena Järvilahti ja Jukka Rainio.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää X:lle ja Y:lle jatkokäsittelylupa.

Käräjäoikeuden tuomio

2. A ja B on käräjäoikeudessa tuomittu 7.4.2011 tehdyistä ryöstöstä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta vankeusrangaistuksiin. Lisäksi heidät on velvoitettu suorittamaan rikosten asianomistajille X:lle ja Y:lle korvausta muun muassa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä kotirauhan rikkomisen osalta 500 euroa.

3. A:n ja B:n syyksi on luettu se, että he olivat väkivaltaa käyttäen ja sillä uhkaamalla menneet X:n ja Y:n asuntoon ja anastaneet asunnosta heidän omaisuuttaan.

4. X ja Y ovat käräjäoikeudessa vaatineet korvausta muun muassa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä törkeän kotirauhan rikkomisen osalta 2 000 euroa kumpikin. Käräjäoikeus on katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi kärsimyksestä heille kummallekin erikseen törkeän kotirauhan rikkomisen osalta 500 euroa.

X:n ja Y:n valitus hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu

5. X ja Y ovat valituksessaan hovioikeudelle vaatineet, että törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella tuomittu korvaus kärsimyksestä korotetaan heidän kummankin osalta 2 000 euroksi viivästyskorkoineen.

6. Hovioikeus on tutkinut edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle eikä ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden arviointi

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;
2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.
Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

8. X:n ja Y:n valituksen johdosta hovioikeudessa on ollut kysymys törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella tuomittavan kärsimyskorvauksen määrästä. X:n ja Y:n valituksessa kärsimyksestä tuomittua korvausta on pidetty liian pienenä rikoksen laatuun ja vakavuuteen sekä Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaisiin korvaustasoihin nähden sekä ottaen huomioon mainituissa suosituksissa ja vahingonkorvauslain esitöissä mainitut, kärsimyskorvauksen määrän arviointiin vaikuttavat näkökohdat. X ja Y ovat pyytäneet jatkokäsittelyluvan myöntämistä sillä perusteella, että käräjäoikeuden tuomion lopputulosta on ollut aihetta epäillä ja että lopputuloksen oikeellisuutta ei myöskään ole voitu arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä.

9. Käräjäoikeus on määrännyt X:lle ja Y:lle vahingonkorvausta 500 euroa kummallekin törkeästä kotirauhan rikkomisesta. Käräjäoikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A ja B olivat kuljettaneet Y:n portaita ylös, ottaneet häneltä avaimen ja siten tunkeutuneet oikeudettomasti X:n ja Y:n kotiin mukanaan biljardikepin paksu osa. Käräjäoikeuden mukaan A:n ja B:n ilmeisenä tarkoituksena on ollut käyttää väkivaltaa, ja X:ää ja Y:tä on asunnossa uhkailtu niin, että heillä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa.

10. Vahingonkorvauskäytäntöä seuraava Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on suosittanut tämän tyyppisistä rikoksista korvaukseksi kärsimyksestä 500 - 2 000 euroa. Vaikka korvauksen määrääminen onkin ollut käräjäoikeuden harkittavissa, edellyttää vahinkoa kärsineiden yhdenvertainen kohtelu sitä, että käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenevät ne perusteet, joiden nojalla korvauksen taso on määritelty. Käräjäoikeus ei ole kuitenkaan tuonut ratkaisunsa perusteluissa esiin, mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että se on määrännyt törkeästä kotirauhan rikkomisesta aiheutuneen kärsimyksen korvauksen määrän suosituksessa mainitulta alarajalta. Ratkaisun perusteleminen olisi ollut erityisen aiheellista sanotun rikoksen tekotavan vuoksi.

11. Käräjäoikeuden ratkaisun perusteluiden puutteellisuuden vuoksi vahingonkorvauksen määräämistä koskevan harkintavallan käytön oikeellisuutta ei ole ollut mahdollista arvioida. Tämän vuoksi hovioikeuden olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 kohdan nojalla myöntää X:lle ja Y:lle jatkokäsittelylupa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. X:lle ja Y:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jossa asian käsittelyä on jatkettava.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Janne Arvela.