31.12.2013

Perinnönjako

C:n kuolinpesässä oli neljä osakasta, A, D, E ja B. Perinnönjako oli toimitettu 1.10.2009.

Perinnönjaossa D ja E olivat vaatineet, että A:n C:n kanssa 2.1.2001 tekemästä kiinteistön kaupasta maksamatta jäänyt kauppahintavelka otetaan huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä. A oli vastustanut vaatimusta väittäen, että kauppahinta oli maksettu. Pesänjakaja oli hyväksynyt D:n ja E:n vaatimuksen.

A oli puolestaan perinnönjaossa vaatinut työhyvitystä ja matkakulukorvauksia ja, että D:n C:ltä 4.10.2000 saamat varat otetaan huomioon D:n saamana ennakkoperintönä. Pesänjakaja oli hylännyt A:n vaatimukset.

Kanne ja vastaukset Etelä-Savon käräjäoikeudessa

A vaati käräjäoikeudessa, että perinnönjako kumotaan osittain ja sitä oikaistaan siten, että kiinteistön kaupan 2.1.2001 kauppahintaa 25 228 euroa ei oteta huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä, että hänelle maksetaan kuolinpesän varoista työhyvitystä ja matkakorvauksia yhteensä 116 000 euroa sekä että D:n C:ltä 4.10.2000 saamat varat 10 763,03 euroa otetaan huomioon D:n saamana ennakkoperintönä. A vaati, että asia palautetaan pesänjakajalle perinnönjaon toimittamista varten.

D ja E vaativat, että kanne hylätään. B ilmoitti, ettei hän vastustanut A:n vaatimuksia.

Käräjäoikeuden tuomio 3.3.2011

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kiinteistön kaupan 2.1.2001 kauppahinta oli maksettu. Käräjäoikeus totesi, että A oli hoitanut C:tä ja kuljettanut C:tä autollaan ja että hänellä sen vuoksi oli oikeus työhyvitykseen ja matkakulujen korvaukseen. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut oikeus saada työhyvitystä ja korvausta matkakuluista sen lisäksi mitä hän oli jo saanut C:n varoista. Käräjäoikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että D:n 4.10.2000 saamat varat olisivat olleet peräisin C:ltä.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen kokonaisuudessaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Tuulos.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 14.2.2012

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeudessa D vaati, että kanne hylätään, E ei käyttänyt puhevaltaa ja B myönsi A:n vaatimukset oikeiksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Pekka Pärnänen ja Jukka Soininen.

Perustelut

1. 1. Perinnönjako ja asian käsittely alemmissa oikeuksissa
2. 2. C on kuollut 8.1.2008. Hänen kuolinpesänsä osakkaita ovat hänen täysi-ikäiset lapsensa A, B, D ja E. Jäämistö koostuu asiassa riidanalaisia saatavia lukuun ottamatta 29 359 euron rahavaroista ja eräistä muista vähäisistä rahasaatavista. Pesänjakaja on toimittanut 1.10.2009 perinnönjaon C:n jälkeen.
3. 3. D ja E ovat perinnönjaossa vaatineet, että 2.1.2001 tehdystä kiinteistön kaupasta, jossa C oli myynyt kiinteistöjä A:lle, maksamatta jäänyt kauppahintavelka 25 228 euroa otetaan huomioon A:n saamana ennakkoperintönä. A on vastustanut vaatimusta. Pesänjakaja on katsonut, ettei A ollut maksanut kauppahintaa ja että maksamaton kauppahinta oli otettava huomioon perinnönjaossa hänen saamanaan ennakkoperintönä.
4. 4. A on perinnönjaossa vaatinut, että hänelle suoritetaan kuolinpesän varoista C:n hoitamisesta työhyvityksenä 135 000 euroa ja C:n kuljettamisesta aiheutuneista kustannuksista 20 000 euroa. Pesänjakaja on hylännyt nämä A:n vaatimukset.
5. 5. A on perinnönjaossa vielä vaatinut, että hänen C:n puolesta D:lle 4.10.2000 siirtämänsä varat 10 764,03 euroa otetaan huomioon D:n C:ltä saamana ennakkoperintönä. Pesänjakaja on hylännyt tämän A:n vaatimuksen.
6. 6. A on käräjäoikeudessa 17.3.2010 B:tä, D:tä ja E:tä vastaan vireille panemassaan kanteessa vaatinut, ettei edellä kohdassa 2 mainittua kiinteistön kaupan kauppahintaa oteta huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä, ja toistanut edellä kohdissa 3 ja 4 esittämänsä vaatimukset, kuitenkin niin, että hän on vaatinut perinnönjaossa esitetystä vaatimuksesta poiketen työhyvityksenä 96 000 euroa. D ja E ovat vaatineet, että kanne hylätään. B on käräjäoikeudessa ilmoittanut, ettei hän vastustanut A:n vaatimuksia. Käräjäoikeus on hylännyt A:n kanteen kokonaisuudessaan.
7. 7. A on valittanut hovioikeuteen toistaen kanteensa. Valituksessaan hovioikeudelle hän on lausunut, että käräjäoikeus oli jättänyt ottamatta huomioon B:n kanteen hyväksymisen. Hovioikeudessa D on vastustanut A:n vaatimuksia, E ei ole käyttänyt puhevaltaa ja B on myöntänyt A:n vaatimukset oikeiksi. Hovioikeus on hylännyt A:n valituksen kokonaisuudessaan.
8. 8. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
9. 9. Korkeimmassa oikeudessa asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys oikeudenkäynnissä on annettava sille seikalle, että B on hovioikeudessa myöntänyt A:n vaatimukset oikeiksi.
10. 10. Yhden pesän osakkaan kanteen myöntämisen merkitys
11. 11. Perintökaaren 23 luvun 3 §:n mukaan kuolinpesän osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Osakkailla on oikeus sopia jaon sisällöstä laista poikkeavalla tavalla esimerkiksi niin, että joku osakkaista hyväksyy itselleen lainmukaista perintöosaa pienemmän osan, tai niin, että hän saa vähemmän kuin toinen samassa asemassa oleva perillinen. Sopimuksen vaikutukset koskevat vain sopimukseen osallisia. Myös pesänjakajan on perintökaaren 23 luvun 7 §:n mukaan toimitettava jako osakkaiden sopimuksen mukaan.
12. 12. Perinnönjakoa koskeva moitekanne koskee siten sellaista riita-asiaa, jossa sovinto on sallittu. Jos vastaaja tällaisessa asiassa myöntää kannevaatimuksen oikeaksi, tuomioistuimen on - tarvittaessa selvitettyään asianosaisen lausuman merkityksen - otettava myöntäminen tuomion perustaksi ja hyväksyttävä kannevaatimus. Moiteoikeudenkäynnissä pesän osakkaiden prosessioikeudellisten määräämistoimien, kuten kannevaatimuksen myöntämisen, vaikutuksia rajoittavat kuitenkin samankaltaiset määräämisvaltaan perustuvat rajoitukset kuin perinnönjaosta sovittaessa.
13. 13. Perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan. Vaikka säännöksen mukaan moitekanne on nostettava kaikkia osakkaita vastaan, säännöstä on oikeuskäytännössä tulkittu niin, että pesän osakkaiden välillä ei yleensä vallitse niin sanottua välttämätöntä prosessinyhteyttä, jonka vuoksi he voisivat vain yhdessä olla moiteoikeudenkäynnin osapuolena (KKO 1992:29 ja KKO 2010:63, kohta 25). Kannevaatimuksesta riippuu, onko se toteutettavissa vain suhteessa kaikkiin pesän osakkaisiin vai voidaanko se kokonaan tai edes osaksi toteuttaa suhteessa johonkin pesän osakkaista. Perinnönjaon lopputulos ei saa moiteoikeudenkäynnin seurauksena muodostua sisäisesti ristiriitaiseksi niin, ettei sitä voida panna täytäntöön.
14. 14. Vastatessaan kanteeseen yhdellä osakkaalla ei ole oikeutta yksin määrätä koko riidan kohteesta eikä oikeutta prosessitoimillaan loukata muiden osakkaiden etuja. Yhden osakkaan oikeudenkäynnissä tekemät määräämistoimet vaikuttavat yleensä vain hänen oikeusasemaansa.
15. 15. Vaikka siis moitekanne nostetaan kaikkia osakkaita vastaan, kannevaatimuksen vaikutukset tavallisesti kohdistuvat kunkin osakkaan jaossa saamaan jako-osuuteen. Sen osalta määräämisvalta kuuluu vain kyseiselle osakkaalle. Kannevaatimuksen oikeaksi myöntäminen vaikuttaa tällöin vain myöntäjän jako-osuuteen eikä toisten osakkaiden osuuksiin.
16. 16. Korkeimman oikeuden kannanotot tässä asiassa
17. 17. Käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole millään tavoin arvioineet sitä, mikä merkitys on annettava B:n A:n vaatimuksia koskeville lausumille. Hovioikeudessa B on nimenomaisesti myöntänyt A:n vaatimukset oikeiksi. Alemmat oikeudet ovat siten tältä osin menetelleet virheellisesti.
18. 18. C:n jäämistö koostuu kohdassa 1 kerrotuin tavoin kokonaan rahavaroista ja vähäisistä rahasaatavista. A:n kannevaatimuksista kuljetuskustannusten korvaamiseen perustuvassa vaatimuksessa on kyse siitä, onko kuolinpesä velkaa hänelle. Jos vaatimus hyväksyttäisiin, jaettava jäämistö vähenisi korvausvelan määrällä, joka suoritettaisiin pesän päältä A:lle. Tämä vähentäisi muiden osakkaiden jako-osuuden määrää. A:n vaatiman työhyvityksen hyväksyminen tarkoittaisi myös muiden osakkaiden jako-osuuden pienentymistä. A:n ennakkoperintöä koskevan vaatimuksen hyväksyminen tarkoittaisi niin ikään B:n, D:n ja E:n jako-osuuden vähentymistä.
19. 19. Korkein oikeus toteaa, että A:n kannevaatimusten hyväksyminen voi vaikuttaa vain rahana suoritettaviin jako-osuuksiin. Näin ollen perinnönjakoon vaikuttavat muutokset voidaan tarvittaessa ottaa huomioon ja panna täytäntöön kahden osakkaan, A:n ja B:n välisessä suhteessa ilman toisiin osakkaisiin kohdistuvia vaikutuksia. Myöntäessään A:n kannevaatimukset oikeaksi B on hyväksynyt osaltaan sen, että hänen perintöosuutensa lasketaan hänen myöntämiensä perusteiden mukaisesti. Se tarkoittaa, että laskennallisesti B:lle ei jää lainkaan perintöosuutta ja että A:n perintöosuus kasvaa B:n osuuden määrällä. Kannevaatimusten hyväksymisen vaikutukset voidaan siten perinnönjaossa toteuttaa vain B:hen kohdistettuina ja hänen perintöosuutensa määrään saakka.
20. 20. A:n vaatimus, että hänen C:n varoista D:lle 4.10.2000 siirtämänsä varat 10 764,03 euroa otetaan huomioon D:n C:ltä saamana ennakkoperintönä, vaikuttaisi menestyessään D:n vahingoksi hänen perintöosaansa. Vaikka B on ollut tämänkin vaatimuksen osalta samaa mieltä A:n kanssa, hän ei ole kuitenkaan ollut siinä asemassa, että hän olisi voinut myöntää kannevaatimuksen D:n puolesta oikeaksi. Tuomiota ei tämän vaatimuksen osalta voida osaksikaan perustaa B:n myöntämisen varaan.
21. 21. Asian jatkokäsittely
22. 22. Pesänjakajan on oikaistava perinnönjakoa A:n ja B:n välillä edellä mainitulla tavalla. Koska perinnönjaon oikaisemisella ei ole vaikutusta D:n ja E:n perinnönjaossa saamiin jako-osuuksiin, myöskään oikaisemisesta aiheutuvat kustannukset eivät saa vähentää heidän jako-osuuksiaan eivätkä he muutoinkaan ole vastuussa näiden kustannusten korvaamisesta pesänjakajalle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot sekä C:n jälkeen 1.10.2009 toimitettu perinnönjako kumotaan siltä osin kuin A:n vaatimukset, joiden mukaan
- 2.1.2001 tehtyyn kiinteistönkauppaan perustuvaa 25 228 euron suuruista kauppahintavelkaa ei tule ottaa huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä,
- hänelle tulee suorittaa kuolinpesän varoista työhyvityksenä 96 000 euroa ja
- hänelle tulee suorittaa kuolinpesän varoista 20 000 euroa maksuksi C:n kuljetuskustannuksista
on hylätty B:hen kohdistuneina.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Siltä osin kuin perinnönjako on kumottu, perinnönjako palautetaan pesänjakajalle toimitettavaksi uudelleen. Pesänjakajan on oikaistessaan perinnönjakoa A ja B:n väliseltä osalta otettava huomioon edellä Korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa mainitut seikat. Oikaisusta aiheutuvat kustannukset jäävät näiden jakoon osallisten maksettaviksi. Pesänjakajan on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin perinnönjaon loppuun toimittamista varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Marjut Jokela, Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Thomas Kolster.