4.7.2012

Porvoon käräjäoikeuden tuomio 24.8.2009

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän ja asianomistajan rangaistusvaatimuksesta selvitetyksi, että A oli syyllistynyt törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja eräisiin muihin rikoksiin. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt tiettyihin syytekohtien alakohtien mukaisiin tekoihin, hylkäsi syytteen tältä osin ja tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 4 vuoden vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet maksamaan vahingonkorvauksia asianomistajalle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikael Selander ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.9.2010

A valitti ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Syyttäjä oli hovioikeuden pääkäsittelyssä sen jälkeen, kun valittajan vaatimukset ja niiden johdosta annetut vastaukset perusteineen oli käsitelty, ilmoittanut määräajassa toimittaneensa käräjäoikeuteen vastavalituksen, jossa hän vaati A:n tuomitsemista myös käräjäoikeuden hylkäämistä syytekohtien alakohdista ja rangaistuksen korottamista. Vastavalituksen toimittaminen ilmeni myös hovioikeuden asiakirjavihkoon sisältyvästä käräjäoikeuden arkistopäiväkirjasta.

Syyttäjän annettua vastavalituksensa hovioikeudelle pääkäsittelyssä oli pidetty tauko, jonka aikana vastavalitus oli kopioitu asianosaisille. Tämän jälkeen A:lle määrätty puolustaja oli hovioikeuden sitä häneltä tiedusteltua ilmoittanut voivansa vastata vastavalitukseen välittömästi suullisesti ja pääkäsittelyä oli jatkettu.

Hovioikeus hylkäsi A:n muutosvaatimukset, luki A:n syyksi myös käräjäoikeuden hylkäämien kahden syytekohdan alakohdan mukaiset teot ja korotti A:lle tuomitun rangaistuksen 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Merja Söderström ja Pertti Mäkilaurila.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli tässä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien hänen syykseen luetun syytteen ja asianomistajan korvausvaatimusten hylkäämistä.

2. Sen jälkeen, kun A:n vaatimukset ja niiden johdosta annetut vastaukset perusteineen oli hovioikeuden pääkäsittelyssä käsitelty, syyttäjä oli ilmoittanut toimittaneensa määräajassa käräjäoikeuteen vastavalituksensa. Siinä hän vaati A:n tuomitsemista käräjäoikeuden hylkäämistä syytekohdista rangaistukseen ja tuomitun rangaistuksen korottamista. A ja hänelle määrätty puolustaja eivät kuitenkaan olleet saaneet tiedokseen vastavalitusta.

3. Syyttäjän vastavalituksesta oli hovioikeudessa teetetty tarpeelliset jäljennökset. Käsittelystä hovioikeudessa on esitetty osin ristiriitaista selvitystä. Hovioikeuden asianomainen ratkaisukokoonpano on lausunnossaan ilmoittanut, että A:lle ja hänen puolustajalleen oli varattu heidän tarpeelliseksi katsomansa aika vastavalitukseen vastaamiseen, jolloin puolustaja oli asiaa harkittuaan ilmoittanut vastaavansa välittömästi. Keskustelua ei käyty vastavalituksen mahdollisesta raukeamisesta, mikäli valittaja vielä peruuttaisi valituksensa. A:n puolustaja on Korkeimmalle oikeudelle esittänyt, että häneltä oli pyydetty suullista vastausta vastavalitukseen varaamatta hänelle erikseen aikaa neuvotella päämiehensä kanssa vastauksesta tai valmistella sitä. Riidatonta kuitenkin on, että puolustaja on hovioikeuden sitä tiedusteltua ilmoittanut voivansa vastata vastavalitukseen välittömästi ja että pääkäsittelyä oli jatkettu. Hovioikeus hyväksyi sittemmin vastavalituksessa esitetyt vaatimukset ja korotti A:lle tuomittua rangaistusta.

4. A:n muutoksenhakemuksen perusteella asiassa on kysymys siitä, ovatko hänen oikeutensa vastaajana hovioikeudessa olleet riittävästi turvatut edellä selostetussa tilanteessa, jossa hän on saanut tiedon syyttäjän vastavalituksesta vasta pääkäsittelyssä.

Sovellettavat säännökset

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin nojalla valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Saman luvun 14 b §:n (381/2003) mukaan vastavalitus kuitenkin raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta. Vastavalitus ei kuitenkaan raukea, jos valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä. Edelleen saman luvun 14 c §:n viittaussäännöksen nojalla vastavalituksen osalta noudatetaan muun muassa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n säännöstä (381/2003), jonka mukaan valittajan vastapuolta on kehotettava antamaan kirjallinen vastaus valitukseen.

6. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 2 §:n 6 kohdan mukaan pääkäsittelyä ei saa aloittaa ja se on peruutettava ja sille on määrättävä uusi käsittelypäivä muun muassa silloin, jos asian ottamiselle lopullisesti käsiteltäväksi on muu kuin pykälässä erikseen mainittu este.

7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan.

Arvioinnin lähtökohdat

8. Valittajalle säädetty oikeus saada vastavalitus raukeamaan peruuttamalla oma valitus on tärkeä osa syytetyn puolustautumismahdollisuuksia valitusasteessa. Ratkaisu siitä, peruutetaanko oma valitus vai vastataanko vastavalitukseen, vaatii harkintaa, jossa arvioidaan oman valituksen menestymisen mahdollisuuksia ja suhteutetaan ne vastavalituksen mahdollistamaan häviötilanteeseen. Tässä suhteessa tehtyä valintaa ei voida peruuttaa sen jälkeen, kun pääkäsittely on alkanut.

9. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen b kohdassa tarkoitetun puolustautumisoikeuden kannalta keskeistä on, että vastaajalle tosiasiassa taataan riittävä aika ja edellytykset valmistella puolustustaan. Mikä on katsottava riittäväksi ajaksi, määräytyy tapauskohtaisesti.

10. Voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n (381/2003) nojalla hovioikeus on ollut velvollinen pyytämään kirjallisen vastauksen vastavalitukseen. Valittajalle on siis laissa annettu mahdollisuus kunnolla punnita vaihtoehtoja, eli harkita oman valituksensa peruuttamista tai puolustautumista vastavalituksessa esitettyä vastaan. Tässä tapauksessa kirjallista vastausta ei ole pyydetty A:lta eikä mahdollisuutta kirjallisen vastauksen antamiseen ole nimenomaisesti tarjottu. Hänen puolustajansa on hovioikeuden sitä häneltä tiedusteltua ilmoittanut pystyvänsä vastaamaan vastavalitukseen välittömästi suullisesti.

Oikeudesta valmistautua vastaamiseen

11. Mitä ensin tulee A:lle varattuun tilaisuuteen vastata vastavalituksessa esitettyihin vaatimuksiin, Korkein oikeus toteaa, että vastavalituksessa on ollut asiallisesti kysymys samasta asiasta kuin valituksessa eli siitä, oliko pääasiassa vastaajan esitutkintakertomukseen perustuva näyttö riittävää väitetyistä teoista tuomitsemiseen. Vastavalituksessa esitetyt vaatimukset olivat tuttuja puolustajalle jo käräjäoikeuskäsittelystä. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei käsillä ole ollut tilanne, jossa hovioikeuden olisi turvatakseen mahdollisuuden tehokkaaseen puolustautumiseen tullut viran puolesta peruuttaa jo aloitettu pääkäsittely ja tarjota vastaajalle mahdollisuus kirjallisen vastauksen antamiseen. Vastaaminen kirjallisesti vastavalitukseen on valittajan käytettävissä oleva oikeus, mutta oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ei edellytä, että sitä käytetään. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole menetellyt virheellisesti hyväksyessään puolustajan ilmoituksen siitä, ettei lisäaikaa vastavalitukseen vastaamiseksi sinänsä tarvittu.

Oikeudesta saada vastavalitus raukeamaan

12. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 b §:n mukaan vain pääkäsittelyä edeltänyt valituksen peruutus saa aikaan vastavalituksen raukeamisen. Vastavalituksen hovioikeuteen toimittamisessa tapahtuneen virheen takia vastaaja sai tässä tapauksessa tiedon vastavalituksesta ja sen sisällöstä vasta pääkäsittelyn jo alettua. Tilanne on siten jo lähtökohtaisesti ollut poikkeuksellinen.

13. Sen perusteella, mitä asianosaiset ovat Korkeimmassa oikeudessa esittäneet, on riidatonta, että sekä hovioikeuden kokoonpano että A:n puolustaja ovat pääkäsittelyn aikana olleet tietoisia siitä, että vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, ja että lain sanamuodon mukaan näin ei käy, jos valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä. On kuitenkin ilmeistä, että hovioikeuden jäsenillä ja puolustajalla on ollut eri näkemykset mahdollisuudesta tässä tapauksessa peruuttaa jo aloitettu pääkäsittely siinä tarkoituksessa, että valittaja voisi harkita valituksensa peruuttamista vastavalituksen rauettamiseksi. Lisäksi avoimeksi on jäänyt kysymys siitä, olisiko valituksen peruuttamisen voitu katsoa poikkeuksellisessa tilanteessa johtavan vastavalituksen raukeamiseen pääkäsittelyä peruuttamattakin. Keskustelua näistä seikoista ei ole pääkäsittelyssä käyty.

14. Hovioikeus on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan lausumassa ilmoittanut katsoneensa olevan selvää, että pääkäsittely olisi käsillä olleessa tilanteessa voitu peruuttaa. Se seikka, että vastaajalta ei ollut pyydetty vastausta ennen pääkäsittelyä, on hovioikeuden mukaan ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettu este asian ottamiseksi lopullisesti käsiteltäväksi. Hovioikeus on kuitenkin todennut, ettei puolustaja ollut esittänyt hovioikeuden harkittavaksi kysymystä pääkäsittelyn peruuttamisesta eikä mikään ollut pääkäsittelyssä viitannut siihen, että valitus olisi haluttu peruuttaa.

15. Korkein oikeus toteaa, että puolustajan velvollisuutena on sinänsä ollut huolehtia päämiehensä etujen turvaamisesta myös oikeudenkäyntiä koskevissa tulkinnanvaraisissa menettelykysymyksissä. Tämä ei kuitenkaan ole poistanut tuomioistuimen velvollisuutta viran puolesta huolehtia siitä, että menettely on selkeätä ja täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset.

16. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole vastavalituksen hovioikeuteen toimittamisessa tapahtuneen virheen vuoksi voinut menettää oikeuttaan saada vastavalitus raukeamaan valituksensa peruuttamalla. Hovioikeuden on tullut huolehtia siitä, että A:lle varataan tosiasiallinen mahdollisuus käyttää tätä oikeuttaan. Tämän vuoksi hovioikeuden olisi syntyneessä poikkeuksellisessa tilanteessa tullut kiinnittää A:n huomiota hänen oikeuteensa peruuttaa valituksensa sanotuin oikeusvaikutuksin. Koska hovioikeus ei ole näin menetellyt, jää varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, että A:n puolustaja on esittämällään tavalla käsittänyt valituksen peruuttamisen vastavalituksen rauettavin oikeusvaikutuksin syntyneessä tilanteessa poissuljetuksi vaihtoehdoksi.

17. Koska mahdollisuus harkita valituksen peruuttamista keinona saada vastavalitus raukeamaan on keskeinen osa valitusjärjestelmää ja valittajan prosessuaalisia oikeuksia, eikä tämä mahdollisuus käsillä olleessa, poikkeuksellisessa tilanteessa ole ollut riittävällä tavalla A:n käytettävissä, menettely hovioikeudessa on ollut puutteellista. Tämän vuoksi on perusteltua palauttaa asia hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja hovioikeuden menettely poistetaan.

Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

A:lle on voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n (381/2003) mukaisesti varattava tilaisuus kirjallisen vastauksen antamiseen syyttäjän vastavalituksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Heli Melander.