29.2.2012

Kanne ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että Keski-Suomen Osuuspankki velvoitetaan palauttamaan hänen pankkitililtään perusteettomasti otetut 4 100 euroa. Pankki oli nostanut varat ilman hänen lupaansa, eikä tilillepanon yhteydessä ollut tapahtunut pankin väittämää virhettä.

Keski-Suomen Osuuspankki vastusti kannetta. A oli tallettanut tililleen 4 450 euroa, mutta talletuksen määräksi oli pankkivirkailijan laskentavirheen vuoksi kirjattu erehdyksessä 8 550 euroa. A:n tililtä oli poistettu liikaa kirjattu rahamäärä 4 100 euroa.

Käräjäoikeuden tuomio 27.5.2011

Käräjäoikeus totesi pankille kuuluvan todistustaakan siitä, että A:n käteispanon määrä oli ollut tilillepanotositteesta poiketen 4 450 eikä 8 550 euroa. Pankki oli todistellut väitettään turvakameran tallenteella asiakastapahtumasta pankin kassalla, kyseisen kassan kassalaskurin nauhan jäljennöksellä sekä kassalla työskennelleen pankkitoimihenkilön ja asiaa A:n pyynnöstä tutkineen poliisin kertomuksilla. A oli vedonnut vastanäyttönä omaan ja aviomiehensä B:n kertomuksiin.

Todistelusta ilmeni, että A:n ja B:n tarkoituksena oli ollut tallettaa pankkitilille rahaa ja maksaa aikaisemmin samana päivänä tehtyyn kiinteistönkauppaan liittyvä varainsiirtovero. B oli antanut kahdessa eri vaiheessa setelinipun pankkitoimihenkilölle, joka oli laskenut rahoja toimituksen välillä keskeytyessä, koska A oli kysynyt neuvoa verolomakkeen täyttämiseen. Pankkitoimihenkilö oli työpäivän päättyessä tarkastanut kassan, havainnut 4 090,98 euroa puuttuvan ja ryhtynyt selvittämään kassavajeen syytä.

Käräjäoikeus katsoi seikkaperäisesti selostamansa todistelun perusteella pankin näyttäneen toteen, että A:n käteispanoksi kirjattu määrä oli perustunut laskuvirheisiin. Kassalaskurin nauhan jäljennöksestä näkyi, että tilillepanon määräksi kirjattu 8 550 euron summa perustui virheellisiin laskutoimituksiin. Pankkitoimihenkilö oli saanut summan laskemalla yhteen kertolaskujen 81 x 50 euroa (= 4 050 euroa) ja 15 x 15 x 20 euroa (= 4 500 euroa). Viimeksi mainitussa oli havaittavissa selvä näppäilyvirhe, kun kerroin 15 oli näppäilty kahteen kertaan. Ilman virhettä tämä tulos olisi ollut 300 euroa (15 x 20 euroa). Laskelmasta toisaalta puuttui yksittäinen A:lta saatu sadan euron seteli. Pankkitoimihenkilön kertomus täsmäsi hyvin kassalaskurin nauhoista ilmeneviin laskutoimituksiin sekä myös turvakameran tallenteesta ilmeneviin seikkoihin. Laskutoimitukset osoittivat, että pankkitoimihenkilö oli vilpittömästi pyrkinyt etsimään kassavajeen syytä, josta hänellä ei ollut vielä laskutoimituksia aloittaessaan ollut tietoa. Pankkitoimihenkilön kertomus oli johdonmukainen ja uskottava, ja hänen havaitsemansa kassavaje vastasi melko tarkasti todetun laskuvirheen määrää. A:n ja B:n kertomuksista puolestaan kävi ilmi, etteivät he olleet itse laskeneet tallettamiensa rahojen määrää. Tämän vuoksi heidän kertomuksensa eivät olleet niin vakuuttavia, että ne olisivat riittäneet horjuttamaan pankin näyttöä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n käteispanon määräksi 4 450 euroa ja hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Eirola.

Vaasan hovioikeuden päätös 16.8.2011

A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella ei ollut ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Asiassa ei ollut myöskään valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ilmennyt perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeudessa suoritetun näytön arvioinnin oikeellisuutta. Jatkokäsittelylupaa ei ollut tärkeää myöntää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa, eikä luvan myöntämiseen ollut muuta painavaa syytä.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liljenfeldt, Raimo Risku ja Eija-Liisa Helin.

Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti, kun se ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Käräjäoikeuden tuomio

2. A on pankkia vastaan nostamassaan kanteessa vaatinut pankin velvoittamista palauttamaan rahamäärän, jonka pankki oli veloittanut A:n tililtä. Pankki on vastustanut kannetta, koska veloituksella oli oikaistu A:n tekemä käteisvarojen tilillepano, joka pankissa tapahtuneen erehdyksen vuoksi oli kirjattu tilille käteisvarojen todellista määrää suurempana. A:n mukaan alkuperäinen kirjaus oli ollut oikea ja pankin tililtä tekemä veloitus perusteeton.

3. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen. Ratkaisu on perustunut asiakirjatodisteena oleviin kassanauhoihin, käräjäoikeuden arvioon pankkitapahtumassa läsnä olleiden henkilöiden kertomusten uskottavuudesta sekä havaintoihin todisteena olevasta turvakameran tallenteesta.

Hovioikeuden päätös

4. A on valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen riitauttanut näytön arvioinnin. Koska palautettavaksi vaadittu pääoma on alittanut 10 000 euroa, A on tarvinnut asiassa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n mukaan jatkokäsittelyluvan.

5. Hovioikeuden mukaan asiassa ei valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ollut perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeudessa suoritetun näytön arvioinnin oikeellisuutta. Käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella ei ollut ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Muutakaan perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ei ollut.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

6. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä muun muassa, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (1 kohta, jäljempänä muutosperuste) taikka jos käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (2 kohta, jäljempänä tarkistusperuste).

7. Pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse myöntää muutosperusteella yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Silloin, kun valitus perustuu näytön arvioinnin virheellisyyttä koskevaan väitteeseen, kynnys jatkokäsittelyluvan myöntämiseksi muutosperusteella on siten korkeampi kuin muulloin.

8. Hovioikeus päättää jatkokäsittelyluvan myöntämisestä oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 14 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeuden ratkaisun, valituksen, mahdollisen vastauksen ja tarvittaessa myös muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

Mistä jatkokäsittelyluvan perusteesta asiassa on kysymys

9. A on perustellut tarvitsemansa jatkokäsittelyluvan myöntämistä tarkistusperusteella eli sillä, että käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei olisi mahdollista arvioida lupaa myöntämättä. Esitöiden mukaan tarkistusperuste soveltuu lähinnä tilanteisiin, joissa käräjäoikeuden ratkaisussa ei ole lausuttu esimerkiksi jostakin suullisen näytön arviointiin liittyvästä seikasta, johon valituksessa vedotaan ja joka saattaisi vaikuttaa ratkaisun lopputulokseen (HE 105/2009 vp s. 60).

10. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on seikkaperäisesti perustellussa tuomiossaan lausunut kaikista niistä asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista, joihin asianosaiset ovat vedonneet. Perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiselle tarkistusperusteella ei siten ole ollut.

11. A:n valituksessaan esittämien seikkojen perusteella onkin kysymys muutosperusteesta ja siten erityisesti siitä, onko käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän näytön arvioinnin sekä sen myötä ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ollut perusteltua aihetta epäillä A:n valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

Asian arviointi muutosperusteen kannalta

12. Kuten edellä kohdassa 7 on todettu, jatkokäsittelyluvan myöntäminen muutosperusteella edellyttää, että käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän näytön arvioinnin oikeellisuutta koskevalle epäilylle on perusteltu aihe, jota joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti. Arvioon vaikuttavat sekä käräjäoikeuden perustelujen seikkaperäisyys että se, millä perusteilla valittaja on riitauttanut näytön arvioinnin oikeellisuuden.

13. Valituksessaan hovioikeudelle A on riitauttanut käräjäoikeudessa kuullun pankkitoimihenkilön kertomuksen uskottavuuden. Valituksen mukaan talletetuksi kerrotun summan suuruus ja pankin väittämän virheen suuruus huomioon ottaen kokeneen pankkitoimihenkilön väite siitä, että hän ei olisi huomannut seteleiden ja tilillepanotositteen summan välistä eroa, ei ollut uskottava. Valituksessa on myös viitattu siihen, että turvakameran sijoittelun vuoksi setelien käsittely on pääosin ollut kameratallennuksen katveessa. Tällä väitteellä valittaja on siten pyrkinyt tuomaan esiin, ettei myöskään turvakameran tallenne ollut omiaan vahvistamaan pankkitoimihenkilön kertomusta. Valituksessaan A on myös lausunut, että vaikka hän tai hänen miehensä eivät itse olleet tarkalleen laskeneet tallettamiensa varojen määrää, heillä oli kuitenkin ollut selkeä käsitys talletetun summan suuruusluokasta.

14. Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevin tavoin käteisvarojen talletustapahtumasta pankin kassalla on esitetty kirjallisena todisteena kassalaskurin nauha, josta ilmenevät pankkitoimihenkilön laskurilla suorittamat, setelien määrää koskeneet laskutoimitukset. Käräjäoikeus on perusteluissaan yksityiskohtaisesti selostanut ja arvioinut esitettyä näyttöä, muun muassa mainitun kirjallisen selvityksen sisältöä, ja todennut tilillepanon määräksi kirjatun summan perustuneen näppäilyvirheestä johtuneeseen laskutoimituksen virheellisyyteen. Käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenee siten seikkaperäisesti, että pankkitoimihenkilön todistajana antama kertomus on saanut vahvaa tukea asiassa esitetystä kirjallisesta todisteesta.

15. Toisaalta A:n hovioikeudelle tekemässään valituksessa esittämät perusteet näytön arvioinnin riitautukselle ovat olleet ylimalkaiset. Riitautuksen perusteita ei ole yksilöity, vaan on ainoastaan pyydetty näytön uudelleen arviointia. Edellä kohdassa 14 todetuin tavoin pankkitoimihenkilön kertomus on käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan saanut vahvaa tukea esitetystä kirjallisesta todisteesta. Valituksessa tämän kirjallisen todisteen sisällöstä ja merkityksestä ei ole lausuttu mitään. Väite pankkitoimihenkilön kertomuksen epäuskottavuudesta on valituksessa jäänyt konkretisoimatta. Myöskään väitettä siitä, että A:lla ja B:llä itsellään oli ollut selkeä käsitys talletettujen varojen suuruusluokasta, ei valituksessa ole tuettu konkreettisilla seikoilla.

16. Turvakameran tallenteen osalta A:n valituksesta ilmenee lähinnä, että katveiden vuoksi tallenne oli näyttöarvoltaan vähäinen. Se, mitä käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on selostettu turvakameran tallenteesta ja siitä tehdyistä havainnoista, ei kuitenkaan sisällä mitään sellaista, mikä puhuisi muun näytön pohjalta tehtyjä käräjäoikeuden johtopäätöksiä vastaan.

Johtopäätös

17. Käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen ja valituksen tarkastelun perusteella asiassa ei ole ilmennyt perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän näytön arvioinnin oikeellisuutta. Näin ollen asiassa ei ole ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta.

18. Muutakaan perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ei asiassa ole ilmennyt.

19. Hovioikeus ei siten ole menetellyt virheellisesti jättäessään jatkokäsittelyluvan myöntämättä. Näin ollen ei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Jukka Sippo. Esittelijä Tommi Vuorialho.