14.11.2011

Hakemus ja vastaukset Oulun käräjäoikeudessa

B:n kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä ja -jakaja asianajaja A pyysi Oulun käräjäoikeudessa perintökaaren 19 luvun 14 §:n 1 momentin mukaista lupaa kuolinpesän kiinteän omaisuuden myyntiin. Lupahakemuksen kohteena oli jakamattomaan kuolinpesään kuuluva puoliosuus X:n tilasta. Kuolinpesän velkoja ei pesänselvittäjän mukaan pystytty maksamaan muutoin kuin myymällä hakemuksen kohteena oleva osuus kiinteistöstä.

C, D ja E sekä F hyväksyivät pesänselvittäjän lupahakemuksen.

G vastusti lupahakemusta ja vaati sen hylkäämistä.

Oulun käräjäoikeuden päätös 1.9.2009

Käräjäoikeus katsoi, että koska muita, hyväksyttävämpiä vaihtoehtoja kuin tilan puolikkaan myyminen kuolinpesän velkojen maksamiseksi ei ollut ilmennyt, edellytykset kiinteän omaisuuden myyntiluvan antamiselle olivat olemassa. Käräjäoikeus myönsi pesänselvittäjälle myyntiluvan.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Minna Ollila.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 12.1.2010

G haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Pesänselvittäjä A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Muilta pesän osakkailta ei ollut pyydetty lausumaa.

Hovioikeus totesi, että perukirjan tietojen mukaan vainajalla ei ollut varsinaista velkaa, ainoastaan tavanomaiset hautajais- ja perunkirjoituskulut. Vainajan rahavarat olivat likipitäen näiden kulujen suuruiset, mikäli hautakivivarausta 2 000 euroa ei oteta lukuun.

Pesänselvittäjän ilmoituksen mukaan kuolinpesällä oli 1.9.2009 velkaa 1 371 euroa, mikä oli muodostunut siitä, että osakkaat olivat omista varoista maksaneet kuolinpesän juoksevia menoja. Lisäksi velkaa oli 5 000 euroa, mikä muodostui pesänselvityskuluista.

Hovioikeus totesi, että perukirjan mukaan sekä pesän osakkaat että varat ja velat oli tarkoin perukirjassa ilmoitettu eivätkä ne ilmeisesti olleet epäselviä eikä muuta ollut edes väitetty. Siten pesän selvityskuluiksi ilmoitettu 5 000 euroa oli ilmeisen liiallinen määrä. Perinnönjakokuluja ei voinut sisällyttää pesänselvityskuluihin. Asiassa oli siten luotettavalla tavalla selvittämättä pesän todellinen, ulkopuoliselle taholle oleva velan määrä.

Pesän varat muodostuivat edellä tarkoitetusta puoliosasta X:n tilaa. Perukirjan 11.7.2007 tietojen mukaan koko tilan arvo oli 160 569 euroa ja tilan metsän arvo 59 577 euroa. Metsän arvo perustui metsänhoitoyhdistyksen arviokirjaan. Siten pesänselvityksen kohteena olevan pesän varat olivat noin 80 000 euroa ja siihen sisältyvän metsäomaisuuden arvo noin 30 000 euroa. Kiinteistön toisen puoliosan omisti vainajan leski. Nämä seikat huomioon ottaen kiinteistön määräosan myyminen edellä selostettujen velkojen maksamisen vuoksi oli ilmeisen epätarkoituksenmukaista ja perintöoikeudellisen järjestelmän vastaista. Asiassa ei ollut esitetty uskottavaa selvitystä siitä, että rahavaroja ei ollut saatavissa juoksevien kulujen maksamiseksi tilan puustoa myymällä yhteistoiminnassa lesken kanssa. Lisäksi tilan määräosan myynti johtaisi siihen, että perillisten oikeus saada perintöosaansa kiinteää omaisuutta estyisi.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi pesänselvittäjän hakemuksen kiinteän omaisuuden myymisestä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritva Supponen, Tapio Kamppinen ja Markku Lindqvist.

Perustelut

Kuolinpesän osakkaiden asema muutoksenhaussa

Kysymyksenasettelu

1. B:n kuolinpesän selvittäjä, asianajaja A on hakenut Oulun käräjäoikeuden suostumusta siihen, että hän saisi myydä kuolinpesään kuuluvan osuuden eli puolet X:n tilasta. Kuolinpesän osakkaita ovat B:n leski F sekä lapset E, G, C ja D, joille käräjäoikeus on varannut tilaisuuden tulla kuulluiksi pesänselvittäjän hakemuksen johdosta. Kaikki kuultavat ovat antaneet heiltä pyydetyn lausuman. G:tä lukuun ottamatta osakkaat ovat hyväksyneet pesänselvittäjän hakemuksen. Käräjäoikeus on antanut suostumuksensa pesänselvittäjän hakemukseen.

2. G on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, joka on pyytänyt valitukseen vastauksen vain pesänselvittäjältä mutta ei kuolinpesän osakkailta. Selvittäjän ja osakkaiden täällä esittämien vaatimuksien johdosta asiassa on ensin ratkaistava, ovatko käräjäoikeudessa puhevaltaansa käyttäneet muut kuolinpesän osakkaat lain tarkoittamassa valittajan vastapuolen asemassa muutoksenhaussa hovioikeudessa, kun yksi osakas valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, jolla pesänselvittäjän kiinteistön myyntiä koskeva hakemus on hyväksytty.

Sovellettava säännös

3. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n mukaan hovioikeuden on kehotettava valittajan vastapuolta antamaan kirjallinen vastaus valitukseen hovioikeuden määräämässä ajassa.

4. Oikeudenkäymiskaaressa tai perintökaaressa ei ole määritelty, ketä on pidettävä valittajan vastapuolena, kun pesän osakas valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, jolla pesänselvittäjän hakemus kiinteän omaisuuden myymiseksi on hyväksytty. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n säännöksen tarkoituksena on antaa sille, jonka oikeuksiin taikka velvollisuuksiin hovioikeudessa esitetty vaatimus kohdistuu, mahdollisuus vastata vaatimukseen. Tämän tyyppisessä hakemusasiassa, jossa asiaan osallisia saattaa olla useita ja jossa heidän asemansa poikkeavat esimerkiksi tavallisen riita-asian kantajan ja vastaajan asemasta, on selvitettävä asian laadun ja osallisen oikeudellisen aseman pohjalta, onko hovioikeudessa esitetty vaatimus sellainen, että se saattaa vaikuttaa hänen oikeuksiinsa.

Vastapuoliasemaa vastaan puhuvat seikat

5. Kuolinpesän selvitys on osa kuolinpesän hallinnon tehtäviä. Pesänselvittäjän määräämisellä hallinto määrätään pesänselvittäjälle osakkaiden yhteishallinnon sijaan. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:29 todennut, selvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää pesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko selvittäjälle. Perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan selvittäjän on hoidettava tehtävänsä joutuisasti. Päätöksenteon keskittäminen selvittäjälle tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä.

6. Koska jäämistön jakaminen edellyttää, että velat on maksettu, selvittäjän tärkeimpiä tehtäviä on selvittää ja maksaa perittävän ja kuolinpesän velat. Kiinteistön myyminen pesänselvityksessä on yleensä mahdollista vain velkojen maksamiseksi. Perintökaaren 19 luvun 14 §:stä ilmenee, että ainoastaan selvittäjä voi tehdä hakemuksen kiinteistön myymiseksi. Sen arvioiminen, milloin pesän hallinnon kannalta velkojen maksaminen on mahdollinen vain kiinteistö myymällä, on siis jätetty selvittäjän aloitteen varaan.

7. Pesänselvitysjärjestelmän tehokkuus- ja joutuisuusperiaate ja siihen kuuluva selvittäjän yksinomainen aloitevalta kiinteistön myynnissä puoltavat sitä, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna vastapuolena osakkaan tekemän muutoksenhaun käsittelyssä pidetään vain pesänselvittäjää mutta ei muita osakkaita.

Vastapuoliasemaa puoltavat seikat

8. Vaikka pesänselvittäjän hallinnossa päätöksenteko on keskitetty selvittäjälle, perintökaaren 19 luvun 12 §:n 2 momentista ilmenee, että hänen on hallinnossaan toimittava laissa mainituissa tilanteissa määrätyllä tavalla yhteistoiminnassa osakkaiden kanssa. Lainkohdassa tarkoitetuista osakkaille tärkeistä asioista hänen on tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, jos se hankaluudetta käy päinsä. Kuolinpesän kiinteän omaisuuden myyminen on perintökaaren 19 luvun 14 §:n mukaan niin tärkeä asia, ettei pelkkä osakkaiden mielipiteen tiedustelu riitä, vaan siihen tarvitaan osakkaiden tai tuomioistuimen suostumus. Kun kiinteän omaisuuden myyminen on osakkaille perintökaaren järjestelmässä erittäin tärkeä asia, on selvää - vaikka asiasta ei perintökaaren 19 luvussa olekaan määräystä - että selvittäjän hakiessa oikeudelta suostumusta kiinteistön myyntiin eli myyntilupaa, osakkaita on pidettävä oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina asiaan osallisina, joille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi selvittäjän hakemuksen johdosta. Näin on tässäkin tapauksessa toimittu.

9. Kiinteistön myymistä koskevan asian tärkeys perustuu ajatukseen, että kiinteistö on usein jäämistön taloudellisesti tai muussa mielessä arvokkain osa. Jos kiinteistö pesän selvittämiseksi myydään, sillä saattaa olla merkittävä vaikutus osakkaan myöhempään asemaan jaossa. Käräjäoikeuden hakemusasiankäsittelyssä osakkaan asema asiaan osallisena perustuu siten osakkaan oikeusturvaan, siis siihen, että hakemus koskee hänen oikeuttaan kuolinpesässä.

10. Vaikka osakas on käräjäoikeudessa hyväksynyt selvittäjän hakemuksen kiinteistön myymiseksi, kysymys kiinteistön myymisestä säilyy hänen oikeuttaan koskevana asiana, jos asian käsittely jatkuu muutoksenhakuasiana toisen osakkaan valituksesta. Esimerkiksi muutoksenhakemuksen hyväksymisen vuoksi velkojen maksu saatetaan joutua järjestämään sellaisella muulla tavalla, joka vaikuttaa toisella tavalla osakkaan asemaan kuin kiinteistön myynti. Tällä muulla tavalla voi olla osakkaalle aivan eri merkitys kuin selvittäjälle, joka arvioi asiaa yleisemmästä pesän hallinnon tehokkuuden ja joutuisuuden näkökulmasta. Näistä syistä osakkaan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että häntä kuullaan, siis että nimenomaan hänelle itselleen varataan tilaisuus tulla kuulluksi toisen osakkaan valituksen johdosta.

11. Osakkaan kuulemista myös muutoksenhakuvaiheessa puoltaa lisäksi kuolinpesän osakkaiden yhdenvertaisuus. Kun yksi osakas on valittajana hovioikeudessa, on perusteltua, että alioikeudessa puhevaltaansa käyttäneet kuolinpesässä samassa asemassa olevat muut osakkaat saavat tietoonsa muutoksenhakemuksen ja voivat siihen tarpeen vaatiessa vastata.

12. Osakkaiden kuulemista puoltaa lisäksi se, että oikeus tulla kuulluksi kuuluu prosessioikeudellisiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomen perustuslain 21 §:n mukaan oikeusturva on perusoikeus, jonka yksi osa on oikeus tulla kuulluksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on jokaisen ihmisoikeus, jonka keskeinen osa on oikeus saada aktiivisesti osallistua menettelyyn, jossa päätetään hänen oikeuksistaan. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:ää on perusteltua tulkita sellaisella tavalla, joka turvaa näiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Korkeimman oikeuden punninta ja päätelmä

13. Sitä, että osakkailla ei olisi muutoksenhaussa vastapuolen asemaa, puoltavat pesänselvitysjärjestelmään kuuluvat tehokkuus- ja joutuisuussyyt. Sitä, että heidät katsotaan valittajan vastapuoleksi, puoltavat osakkaiden oikeusturvaan perustuvat syyt. Korkein oikeus pitää näitä vastapuoliasemaa puoltavia seikkoja asiassa selvästi painavampina, koska yhtäältä muutoksenhaku voi koskea suoraan osakkaiden oikeuksia ja toisaalta kuulemisessa on kysymys myös keskeisestä menettelyperiaatteesta. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että osakkaiden kuuleminen ei myöskään ole olennaisesti pesänselvitykseen kuuluvan tehokkuusperiaatteen vastaista, koska ainakaan tavallisissa kuolinpesissä kuuleminen ei sanottavasti hidasta menettelyä.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeudessa puhevaltaansa käyttäneitä osakkaita F:ää, H:ta, C:tä ja D:tä on tullut pitää hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:ssä tarkoitettuina valittajan G:n vastapuolina. Sen vuoksi heitä olisi tullut kehottaa antamaan vastaus G:n valitukseen. Jättäessään tämän tekemättä hovioikeus on menetellyt virheellisesti.

15. Kun oikeudenkäynnissä hovioikeudessa on tapahtunut virhe, asia tulisi palauttaa sinne uuteen käsittelyyn. Koska C ja muut hänen myötäpuolensa ovat kuitenkin toimittaneet tänne väliintulohakemuksen ja vaatineet, että asia käsitellään välittömästi Korkeimmassa oikeudessa, Korkein oikeus ottaen lisäksi huomioon pesänselvityksessä noudatettavan joutuisuusperiaatteen ottaa asian enemmän viivytyksen välttämiseksi välittömästi käsiteltäväkseen.

Pesänselvittäjän hakemus kiinteän omaisuuden myymiseksi

Kysymyksenasettelu

16. Hakemuksen kohteena oleva X:n tila on perukirjan mukaan noin 92 hehtaarin suuruinen tila, josta noin 60 hehtaaria on metsämaata, noin 17 hehtaaria joutomaata ja 6 hehtaaria taimikkoa; perukirjassa näiden alueiden arvoksi on merkitty noin 60 000 euroa. Lisäksi tilaan kuuluu noin 6 hehtaaria viljelemätöntä peltoa. Tilalla on peruskorjattu noin 70 000 euron arvoinen omakotitalo, jota G on viime ajat yksin asunut, sekä 30 000 euron arvoinen saunamökki. Tilan kokonaisarvo on perukirjan mukaan noin 160 000 euroa. Kuolinpesään kuuluu tilasta puolet, ja se on pesän pääasiallinen omaisuus. Toisen puolen omistaa laitoshoidossa oleva kuolinpesän osakkaana oleva leski, jolle on määrätty edunvalvoja.

17. Pesänselvittäjä on käräjäoikeudessa perustellut kiinteistöosuuden myyntihakemustaan sillä, että myynti on tarpeen kuolinpesän velkojen maksamiseksi. Pesällä on velkoja yhteensä 6 371,81 euroa. Näistä veloista 1 371,81 euroa on pesänselvityksestä syntyneitä velkoja, jotka muut osakkaat kuin G ovat pesän puolesta maksaneet. Oulun käräjäoikeus on lainvoimaisella 8.3.2010 annetulla tuomiolla velvoittanut kuolinpesän suorittamaan velan muille osakkaille. Loppuosa kuolinpesän velasta 5 000 euroa perustuu pesänselvittäjän tähänastisiin selvitystoimiin. Selvittäjän hakemuksen mukaan pesässä on rahavaroja noin 300 euroa. Pesänselvittäjän mukaan pesä ei voi saada luottoa velkojen maksamiseksi eivätkä osakkaat ole suostuneet ottamaan velkoja vastattavakseen. Metsän myyminenkään ei selvittäjän mukaan ole mahdollista, koska leski ei siihen suostu eikä metsän myynti olisi tarkoituksenmukaistakaan, koska metsäalueet sijaitsevat hankalien kulkuyhteyksien päässä.

18. Kysymys on siitä, mitkä ovat pesänselvittäjän myyntilupahakemuksen hyväksymisen edellytykset ja ovatko ne tässä tapauksessa täyttyneet.

Oikeusohjeet ja ratkaisuperusteet

19. Perintökaaressa ei ole säännöksiä siitä, millä edellytyksillä tuomioistuin voi suostua pesänselvittäjän esitykseen kiinteistön myymisestä.

20. Perintökaaren varhaisissa esitöissä ensiksikin kiinteistön myynnin suostumuksenvaraisuutta perustellaan sillä merkityksellä, joka kiinteistöllä on sen omistajan toimeentulolle. Jotta tuomioistuin voisi antaa suostumuksen, kun kaikki osakkaat eivät luovutukseen ole suostuneet, pitää myynnin olla objektiivisesti arvioituna tarpeellista. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan pesän maksukyvyttömyys (Lainvalmistelukunnan julkaisuja N:o 1/1935 s. 140 - 141). Perintökaaren 19 luvun 14 §:n 1 momenttia vastaavan ja sen esikuvana olleen Ruotsin ärvdabalkenin 19 luvun 13 §:n 1 momentin esitöissä suostumuksenvaraisuutta perustellaan laajemmin perinnäisillä käsityksillä kiinteän omaisuuden erityisestä merkityksestä. Kiinteän omaisuuden katsotaan kuuluvan pikemminkin sukuun kuin kenellekään suvun jäsenelle, ja kiinteistöllä on yksityistalouteen liittyviä arvoja suurempi arvo. Tavallisesti näistä syistä kuolinpesän osakkaat tahtovat säilyttää kiinteän omaisuuden jäämistön jaettavissa varoissa. Tuomioistuin voi antaa suostumuksen kiinteistön myymiseen vain painavista syistä (Nytt juridiskt arkiv [NJA]. Avd. II, 1933 s. 263 - 264). Oikeuskäytännössä tällaisena syynä mainitaan käteisvarojen tarve erääntyneiden velkojen suorittamiseksi (NJA I 1983 s. 802 ja 2009 s. 90).

21. Vaikka lain esitöissä mainitut kiinteistön erityisaseman tueksi esitetyt seikat eivät nykyoloissa ole enää yhtä painavia kuin runsaat 70 vuotta sitten, lainsäädännössä kiinteän omaisuuden erityisasema on edelleen vahva.

22. Korkeimman oikeuden julkaisemassa ratkaisussa KKO 1984 II 223 oli kysymys samantyyppisestä tilanteesta, jossa pesänselvittäjät pyysivät suostumusta kiinteistön myyntiin lähinnä pesänselvityskustannusten suorittamiseksi. Korkein oikeus hylkäsi hakemuksen, koska myyntiä vastustavan osakkaan kannalta myymistä pidettiin kohtuuttomana ottaen huomioon kiinteistön laatu ja arvo sekä pesän osakkaan ensisijainen oikeus saada perintönä osa kuolinpesän kiinteästä omaisuudesta. Tämän vuoksi ja kun pesänselvittäjät eivät olleet näyttäneet, että tarvittavien rahavarojen hankkiminen ei voisi tapahtua velkakiinnityksin pesän kiinteistöön, edellytyksiä hakemuksen hyväksymiselle ei ollut.

23. Korkein oikeus toteaa, että kiinteistön myymisen edellytyksiä on arvioitava pesänselvityksen tarkoituksen ja pesänselvittäjän tehtävien pohjalta. Pesänselvityksen tarkoituksena on pesän varojen ja velkojen sellainen hallinnointi ja selvitys, että jäämistö voidaan jakaa. Perittävän ja pesän velkojien oikeudet käyvät ennen perillisten oikeuksia. Perintökaaren 23 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan jakoon ei voida vastoin osakkaan kieltoa ryhtyä, ennen kuin kaikki tiedossa olevat velat on maksettu tai niiden maksamiseen tarvittavat varat pantu erityiseen hoitoon. Näistä syistä pesänselvittäjän tärkeimpiä tehtäviä on selvittää ja tarpeen vaatiessa maksaa perittävän ja pesän velat. Pesänselvittäjän kulut ja palkkio sekä muut perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitetut pesänselvitysvelat ovat sellaisia velkoja, jotka perintökaaren 21 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan suoritetaan kuolinpesän varoista ennen muita velkoja.

24. Jos velkaa on maksettava tai sen maksamista varten tarvittavat varat on pantava erityiseen hoitoon ja jos pesässä ei ole rahavaroja, selvittäjän on myytävä pesän omaisuutta. Jos pesässä ei ole muita varoja kuin kiinteistö, pesänselvityksen toimeenpano voi vaatia myös sen myymistä.

25. Lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella kiinteistön myyminen on kuitenkin viimesijainen keino selvityksen loppuun saattamiseksi. Tämä perustuu pesänselvityksen yhteydestä perinnönjakoon, jossa osakkaalla on lähtökohtaisesti oikeus saada osansa jäämistön kaikenlaatuisista varoista. Mahdollisuuksien mukaan pesänselvitys tulee toimittaa siten, ettei siinä tehdä tyhjäksi osakkaan oikeuksia jaossa. Toisaalta koska velkojan oikeudet käyvät osakkaan oikeuksien edellä, on selvää, että jos muita keinoja ei ole, kiinteistö on myytävä. Näin ollen myyntilupaa harkittaessa joudutaan punnitsemaan näitä ristiriitaisia periaatteita keskenään; yhtäältä on otettava huomioon velkojen välttämätön hoitaminen ja toisaalta on pidettävä silmällä osakkaan jakoasemaan kuuluvia oikeuksia. Viime kädessä asia joudutaan ratkaisemaan velkojen hoitamisen hyväksi.

26. Jotta tuomioistuin voi suostua selvittäjän hakemukseen kiinteistön myymiseksi, edellytyksenä siis on, etteivät mitkään muut keinot velan suorittamiseksi ole kohtuudella käytettävissä. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että riitatilanteessa tämän selvittäminen on myyntiluvan hakijana olevan pesänselvittäjän velvollisuus. Myyntiluvan hyväksymisen edellytyksien täyttymistä ei kuitenkaan pidä arvioida liian ankarasti, etteivät selvitys ja sitä seuraava perinnönjako lukkiudu.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

27. Asiassa on riidatonta, että pesässä on pesänselvitysvelkoja ainakin 6 371,81 euroa eikä pesässä ole rahavaroja eikä kiinteistöosuutta lukuun ottamatta muuta omaisuutta, jota myymällä velat voitaisiin maksaa.

28. Ilmoitettujen velkojen määrä on vajaa kymmenesosa kuolinpesälle kuuluvan kiinteistöosuuden arvosta ja vajaa kahdeskymmenesosa koko kiinteistön arvosta. Pelkästään kyseisten velkojen maksamiseksi kiinteistöosuuden myyminen näyttää suhteettomalta ja näyttäisi palvelevan etupäässä muiden osakkaiden pyrkimystä siihen, että osituksessa ja perinnönjaossa olisi jaettavissa vain rahavaroja. Tällaisessa asetelmassa pesänselvittäjän näyttövelvollisuus muiden selvityskeinojen soveltumattomuudesta korostuu.

29. Muuna keinona velkojen maksamiseksi G on esittänyt ensiksikin velan ottamista pesälle käyttämällä kiinteistöosuutta vakuutena. Pesänselvittäjä on väittänyt, että luottolaitokset eivät kuolinpesää luotota. Koska kuolinpesällä ei ole tuloja eikä muita varoja, luotonsaanti vakuuksiakin vastaan voi käytännössä olla vaikeaa. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, ettei pesänselvittäjä ole esittänyt, mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt luoton saamiseksi tai onko edes eri luottolaitoksilta tiedusteltu lainansaannin mahdollisuuksia.

30. Toiseksi G on esittänyt velkojen maksamiseen tarvittavien käteisvarojen hankkimista myymällä kiinteistöllä olevaa metsää. Pesänselvittäjä on väittänyt, ettei metsämyynti ole mahdollista, koska se vaatii kiinteistön toisena osaomistajana olevan lesken tai tämän edunvalvojan myötävaikutuksen sekä holhousviranomaisen luvan. Selvittäjän mukaan leski tai hänen edunvalvojansa ei metsänmyyntiin suostu. Koska metsänmyynti ei olisi lesken edun mukaista, maistraatti ei tulisi antamaan metsänmyyntiin lupaa. Lisäksi metsänmyynti olisi metsän hankalan sijainnin vuoksi epätarkoituksenmukaista.

31. Korkein oikeus toteaa, että kun hakemuksessa tarkoitettu kiinteistö on pesän ja lesken yhteisomistuksessa, metsänmyynti edellyttää, että leski toisena osaomistajana suostuu metsän myyntiin. Kun leskelle on määrätty edunvalvoja, tällä ei holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan ole oikeutta myydä metsää ilman holhousviranomaisen lupaa.

32. Korkeimpaan oikeuteen antamassaan lausumassa lesken edunvalvoja on lausunut, että mahdollinen metsän myyminen vaatii lesken suostumuksen lisäksi maistraatin luvan ja sen on oltava lesken edun mukainen. Lisäksi jos selvittäjälle myönnetään lupa kiinteistön myyntiin ja kiinteistönkaupan yhteydessä on tarkoitus myydä myös lesken osuus kiinteistöstä, on se myös lesken osalta luvanvarainen asia ja kauppaa harkitaan lesken edun kannalta. Korkein oikeus toteaa, että edunvalvoja ei ole kieltäytynyt metsän myynnistä, vaan hän on asianmukaisesti todennut sen ja koko kiinteistön myynnin käsittävän myös holhousoikeudellisia kysymyksiä.

33. Pesänselvittäjä on näin ollen selvittänyt, että metsänmyynti on tässä tapauksessa oikeudellisesti mutkallista sekä hankalaa ja että sen onnistuminen on epävarmaa. Tämä ei kuitenkaan riitä näytöksi siitä, että metsänmyynti ei olisi käyttökelpoinen keino velkojen hoitamiseksi.

34. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että pesänselvittäjä ei ole näyttänyt, ettei pesänselvitystä voida toimittaa loppuun kiinteistöosuutta myymättä. Myyntiluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Katariina Sorvari.